Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, heinäkuuta 01, 2007

Futures- tulevaisuuskasvatus- uuteen nousuun!

KUVA: Juha Hyvärinen. Mirja Kortteen luokan oppilasryhmän työ Tulevaisuuden kaupungista meren alla.

AURORAN KOULU oli aktiivisesti mukana kuusivuotisessa Futures-projektissa yhdessä 15 muun koulun kanssa. Minun tehtäväkseni tuli viimeistellä hankkeen raportti Seija Salmisen ja Anneli Rautiaisen työn pohjalta. Lähetin 7,5-megaisen paketin Opetushallitukseen muutama päivä sitten. Ja hyvillä mielin. Kuinka paljon hyvää tuossa hankkeessa olikaan.

HANKKEEN aikana opettelimme yhdessä tulevaisuuskasvatusta ja sen menetelmiä. Hanke oli suomalaiskouluilta saadun palautteen mukaan tärkeä ja antoisa mukana olleille rehtoreille, opettajille ja oppilaille. Arvokkainta oli ehkä se, että oppilaiden tulevaisuusajattelun taidot näyttävät kehittyneen ja tulevaisuususko lisääntyneen- sitä enemmän, mitä tiiviimmin opettaja lapsia teemaan dippasi. Tulevaisuuskasvatus näyttää voivan vaikuttaa oppilaiden itsetuntemukseen, tunnetaitoihin, osallistumiseen, selviytymistaitoihin, muutoksen hallintaan, luovuuteen ja sisuun. Monissa mukana olleissa kouluissa tulevaisuuskasvatus juurtui erilaisten menetelmien, projektien ja opetussuunnitelmatekstien kautta koulujen toimintakulttuuriin. Erityisen hyvin sen todettiin istuvan opetussuunnitelman aihekokonaisuuksien käsittelyyn. Meillä Aurorassa Tulevaisuuskasvatus on kaikkia 7 aihekokonaisuutta eheyttävä teema.

KANSAINVÄLISTENJ partnerikoulujen kanssa tehty yhteistyö avasi mielenkiintoisen näkökulman eri maissa olevien lasten ja nuorten tulevaisuuskuviin. Jossain määrin sotsilaisten lasten tulevaisuuskuvat olivat ehkä yllättäen- valoisampia kuin suomalaisten lasten. Vaikeutena kansainvälisellä tasolla oli yhteydenpito erityisesti venäläisiin kouluihin mm. henkilökunnan vaihtuvuuden ja yhteisen kielen puuttumisen takia. Ruotsalaisten koulujen ja isobritannialaisen koulun kanssa yhteistyö jäi suhteellisen lyhyeksi.

Mielipiteiden vaihto ja yhteiset seminaarit olivat antoisia ja näkökulmaa antavia. Vierailut Sotsissa ja kansainvälisten vieraiden kanssa Helsingissä pidetyt yhteiset seminaarit olivat hyviä. Verkostohankkeena hyödyimme eri kuntien välisestä yhteistyöstä paljon. Opettajat tutustuivat toisiin kouluihin ja opettajiin pääkaupunkiseudulla. Vierailut eri koulujen tulevaisuuspäivissä antoivat samalla mahdollisuuden pedagogisiin keskusteluihin. Seminaareissa opettajat ja oppilaat esittelivät ylpeinä tuotoksiaan ja projektejaan. Näyttelyiden kautta saatu konkreettinen havainnollinen tieto jakautui yhteiseksi tiedoksi, jonka varassa kukin koulu jatkoi omia polkujaan uusien virikkeiden varassa. Seminaareissa käydyt pedagogiset keskustelut olivat antoisia ja voisi sanoa jopa harvinaislaatuisia.

Ongelmana oli hankkeen levittäminen sen eri vaiheissa. Koska hanke oli yhteinen oppimisprosessi, uusien koulujen oli vaikea päästä siihen kesken mukaan. Idea ei myöskään levinnyt hankekouluissa kaikkiin luokkiin.

KUVA: Opimme ymmärtämään tulevaisuuskasvatuksen "historiaksi nurinperin.

Tulevaisuusajattelun juurtuminen osaksi koulua ja oppimista on erittäin tärkeää missä tahansa päin maailmaa jatkossakin. Oppilaiden tulevaisuusvalmiutta voidaan tukea tulevaisuuskasvatuksella. Se edellyttää opettajien tietoisuutta tulevaisuuskasvatuksen ja -tutkimuksen menetelmistä. Tulevaisuuskasvatuksen monivuotinen toteutus on saanut osan oppilaista huomaamaan, että omaan tulevaisuuteen voi vaikuttaa tekemillä valinnoillaan ainakin henkilökohtaisen elämän alueella.

ILOKSEMME Opetushallitus haluaa hyödyntää hankkeemme aikana kertynyttä osaamista uudessa Tulevaisuuden koulu hankkeessaan. Startti on marraskuussa Helsingissä. Jes!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä juttu,

tulevaisuuskasvatus on tärkeää. Täytynee perehtyä hankkeseenne ja luoda jotain omaakin.

Tulevaisuuskasvatuksen näkeminen "käänteisenä historiana" oli hyvä oivallus, joskin historiassa toimineet ihmiset eivät ole koskaan toimineet historiassa vaan aivan nykyajassa, kuten mekin nyt. Mielestäni tulevaisuuskavatus yhtyykin oleellisesti historian ja yheiskuntaopin perimmäiseen tarkoitukseen: kyse on muutostietoisuudesta ja omasta osallisuudesta muutokseen/pysyvyyteen.

Lukulistallani on Anu Haapalan kirjanen Tulevaisuuskasvatus. Oikeastaan Jaakko Itälän jo vuonna 1995 kirjoittama puheenvuoro kutsumuskoulusta (Kutsumuskoulu) sopii aika hyvin tulevaisuuskasvatuksen pirtaan.

Jos katsomme Pauli Juutin näkemyksiä johtamisesta ja organisaation alitajunnasta (Johtaminen ja organisaation alitajunta) lähestymme samaa ydintä. Kun organisaation toiminnasta ja sen jäsenten unelmista tulee yhtä olemme kai jo aika lähellä tuota juuttuusi liittämääsi kuviota ja sen tulevaisuustekoja.

Tulevaisuuteen ei voi vaikuttaa olemalla passiivinen; passiivinen voi olla vain vastaanottavana osapuolena. Aktiivisuus ei ole toisten ihmisten päämäärien välineenä olemista; se passivoi. Todellinen aktiivisuus kumpuaa omien ja muiden unelmien yhteensovittamisesta.

Tässäpä tällaista tajunnanvirtaa, jota virisi pohinnoistasi.