Kirjoja

Kirjoja

lauantaina, maaliskuuta 29, 2008

Kuinka suomalainen perusopetus siis voi? Lastu 3


Puolikuva
KUINKA (KOKO) PERUSKOULU VOI?

Opetusministeri Sari Sarkomaata siteeraten: "Kaikki kunnossa, mutta joka päivä tulokset täytyy lunastaa". Moni asia onkin valtakunnan koululaitoksessa kunnossa. Ei kuitenkaan ihan kaikki. Tämä lastu perustuu paitsi omiin mielipiteisiin, tutkimuksiin ja selvityksiin myös siihen palautteeeen, joita mm. Auroran koululla vierailleet ulkomaalaiset (Uusi Seelanti, Liettua, Japani, Venäjä, Espanja, Ruotsi, Iso-Britannia, Itävalta...) ovat antaneet. Pääsosin vieraat näkevät koulumme (imago) hyvin samannäköisenä kuin toivommekin (profiili). Parhaassa tapauksessa kuva on oikea (identiteetti).
..........................................
A. PERUSKOULUJEN MÄÄRÄ
..........................................
Peruskouluja oli vuonna 1990 4869. Vuonna 2006 niitä oli 3383. 1-6 peruskouluja oli syksyllä 2006 2493. Harvennushakkuu on kiihtymässä jo 170:een/vuosi. Yläkouluja (7-9 kouluja) oli 447. Yhtenäisiä peruskouluja eli 1-9 kouluja oli 240. Niiden määrä on viime vuosina kasvanut sarjassa 4-30-30. Tällä vauhdilla kaikki koulut ovat 1-9-kouluja ehkä 60:ssa vuodessa. Harmi kyllä harvennuksessa menee nyt ihan toimintakykyisiä koulujakin.
............................................
B. PERUSOPETUKSEN LAATU
.............................................
Opetus on korkealaatuista. Suomalaisille itselleen PISA-menestys oli Kauko Hämäläisen mukaan järkytys. Kaikenhan piti mennä huonosti peruskoulussa. (vrt politiikka)

Tyytymättömyyttä viestivät enää Opetushallituksen äidinkielen arvioijat ja eräät aineopettajajärjestöt.(mm. matematiikan opettajat). Huonosti asiat ovat meillä kuulema myös liikunnan (huono kunto), kielten (suppea valikoima), yhteiskuntaopin (nuoret eivät äänestä) ja mm. taito- ja taideaineiden opetuksessa.

Suomi on maailman paras. Yksikään muu maa ei ole ollut kaikissa kolmessa vertailussa kärjessä. PISA-menestyksen syytä on vaikea sanoa. Minä väitän, että syitä on kolme: Opettajat. Opettajat. Opettajat.



Ensinnäkin: Suomalainen luokanopettaja on kansainvälisesti huippukoulutettu. Hän saa tutkimuspohjaisen koulutuksen ja suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon. Hän voi harjoitella opetusta sekä kenttäkouluissa että erillisissä harjoittelukouluissa. (Vrt. Kuitenkin oph:n seurannat. Parhaat tulokset kansakoulunopettajan tutkinnon suorittaneiden oppilailla.)

Toiseksi: Suomalaiseen luokanpettajan koulutukseen hakeutuu ikäluokkansa parhaat tytöt. Meillä opettajan ammatti ei ole second choice. Tällä on historialliset juuret. Kansakoulunopettajattaret tulivat usein ylemmästä keskiluokasta. Yhä opettajiksi saadaan Ikäluokkansa lahjakkaimmat. Ammatin vetovoima on mysteeri.

Kolmanneksi: Meillä opettajilla on vahva ammatillinen sitoutuminen. Opettajiin luotetaan. Heillä on meillä profesionaalinen asema, vaikka palkka onkin teollisuustyöntekijän tason alapuolella. Muualla maailmassa kouluja kontrolloidaan voimakkaasti julkistamalla sekä tarkastuskertomukset että koulun oppilaitten tulokset kansallisissa oppisaavutustesteissä.

Tuoreen arvioinnin mukaan suomalaisten opettajien ammattitaito ja professionaalinen asenne on kokonaisuutena hyvä ja varsin tasalaatuinen. Opettajien tavoitetietoisuus on hyvä (ops). Opettajat suhtautuvat oppilaisiin kannustavasti.
Hyvää työtä tehdään kaikissa kouluissa tasalaatuisesti kautta maan joskus hankalissakin oloissa. Opetus on monipuolista opetus, joskin opettajakeskeistä. Oppikirjalla on tärkeä asema.

On toki muitakin syitä:
4. Poliittis-hallinnolliset ratkaisut. Peruskoulu rakennettiin toimivilla säädöksillä, hyvillä hallintopalveluilla ja yliopistotasoisen opettajankoulutuksen uusilla linjauksilla. Opetuksen kehittäminen perustui tutkittuun tietoon. Kouluissa tehtävää kokeilua ja tutkimusta tuettiin. Opetushallinnon tehtäviin haluaville järjestettiin kasvatusalan asiantuntijakoulutusta. Opettajia tuettiin täydennyskoulutuksella. Maahan luotiin ohjaavien opettajien järjestelmä. Opinto-ohjauksen ja oppilashuollon tarpeisiin koulutettiin erikoishenkilöstöä. Lastentarhanopettajakoulutus siirrettiin yliopistoihin, jotta pienten lasten päivähoidon laatu saataisiin vastaamaan lasten yksilöllisiä kasvatuksellisia tarpeita. 


Mutta sitten....
1990-luvulla laman iskettyä purettiin opetusta tukevaa hallintoa tavalla, josta perusopetus ei ole monella paikkakunnalla vieläkään toipunut. Säädösten antamalla luvalla on lakkautettu koulutoimenjohtajan virkoja ja supistettu tukipalveluita. Päätösten valmistelu on heikentynyt. Tukiopetusta ei kaikkialla anneta. Opetuksessa käytetään vanhentunutta oppimateriaalia. Kouluja on homeessa. On valittu väärä linjaus, joka antaa kunnille mahdollisuuden kohdentaa säästöt nimenomaan yleissivistävään opetukseen.

Lisää hyviä puolia:
2. Suomalainen perusopetus on kustannustehokasta. Hyvä hinta-laatusuhde. Hyvin hallinnoitu. Koulutuksen rahoitus on Suomessa länsimaiden keskitasoa, sen tehokkuus on huippuluokkaa.

3. Suomalainen koulutuspolitiikka on johdonmukaista (vaikka opetusministeri vaihtuu, päälinja pysyy)

4. Kouluruokailu on ylpeyden aiheitamme (8-luokkalaiset eivät kuitenkaan syö)

5. Erityisesti opettajista tärkeää on opettajalle meillä annettu didaktinen vapaus, autonomia. Eivät opettajat tuoreen arvioinnin mukaan kaipaile rehtoriakaan opetustaan johtamaan. (Vieraamme taas näkevät sen joskus heitteillejätöksi).

6. Opettajat ja oppilaat viihtyvät koulussa. Opettajien ja oppilaitten lämmin suhde (comfortable), sanovat sekä tutkijat että vieraat. Yllättäen oppilaita koskevissa tutkimuksissa saadaan myös tuloksia, joiden mukaan opettajat eivät välittäisi oppilaista.

7. Rehtorilla on meillä opettajatausta. Se ehkä jarruuttaa joitain uudistuksia.

8. Suomessa on hieno opettajankoulutus.


Silti epäpätevien opettajien käyttö hämmästyttää vieraita. ( vrt. Opettajalisenssit) Onko huoli aiheellinen? Ainakin se näkyy heikompina tuloksina Oph:n matikkaselvityksessä.

9. Meillä on tasa-arvoinen koululaitos. Oppilaiden tuloksissa ei ole yhtä suuria eroja kuin muualla. Toisaalta lapset saavat meillä varsi vähän opetusta.
Opetushallituksen ex pääjohtaja nosti viime syksynä esiin kysymyksen oppilaiden saaman opetuksen määrästä. Hänen mukaansa yhdeksän peruskouluvuoden aikana kertyy tänään opetusta puoli vuotta vähemmän kuin 1990-luvun alussa. Hurjaa- ja samaan aikaa hyvä muistaa, että suomalaislapset saavat myös vähemmän opetusta kuin lapset muissa maissa. Lakisääteisen tuki- ja erityisopetuksen saatavuudessa on kuntien välillä suuria eroja. Eräissä kunnissa tuki- ja erityisopetusta tarjotaan niin vähän, että oppilaan lakisääteiset oikeudet eivät toteudu.

Mutta on meillä myös ongelmia:
I. Koulutuspoliittiset linjat eivät aina toteudu.
Vuonna 1999 liikkeelle laitettu yhtenäisen perusopetuksen hanke ei esimerkisi ole juurikaan edennyt. Vasta joka kymmenennessä koulussa kaikki perusopetuksen luokat 1-9 toimivat saman katon alla. Suurin osa peruskouluista toimii niinkuin ennenkin.Tällä vauhdilla muutosvaihe vie 60 vuotta. Niinikään puhti on kadonnut tietoyhteiskuntaliikkeestä.

II. Suomalaislapset eivät viihdy koulussa. Näinhän yksi PISA-kysymys väittää. Kuitenkin esim. Espoossa oppilaiden kouluviihtyvyden keskiarvo asteikolla 1-5 on 4.23. Mitä sen pitäisi olla?

III. Oppilaat eivät saa osallistu kouluissa päätöksentekoon (Oppilaat haluavat osallistua ruuasta ja istutuksista päättämiseen)

IV. Tasa-arvo ei toteudu päättöarvostelussa (Pienissä kunnissa annetaan osaamista paremmat numerot)

V. Koulukiusaaminen ei ole vähentynyt (10 %).



Koulukiusaaminen on vastenmielinen asia, ja silti sitä esiintyy kaikissa kouluissa samalla lailla kuin työpaikkakiusaamista aikuisten yhteisöissä. Meissä jokaisessa näyttää asuvan valitettavasti pikkupiru.

Suomalaisen lastenpsykiatrian alaan kuuluvan yli 20 vuotta kestäneen poikien seurantatutkimukseen mukaan koulukiusaaminen on erittäin vakava oire myöhemmistä vaikeuksista. Kahdeksanvuotiaina päivittäin toisia kiusanneille kertyi nuoruus- ja aikuisiässä selvästi enemmän rikoksia. Erityisen suuri riski oli, jos kiusaamiseen liittyi muita käytöksen ja tunne-elämän ongelmia. Tälläisella yhdistelmällä on selkeä yhteys myöhemmän iän rikollisuuteen. Kiusaaminen on kuin varoitusmerkki. Hälyttäviä oireita ovat jatkuva aggressiivisuus ja kyvyttömyys hallita kiihokkeita eli tuhoava ja rajoja rikkova käytös. Andre Souranderin mukaan näitä ongelmia tulisikin seuloa samalla tavalla, kun seulotaan sokeritautia tai lasten ylipainoisuutta- Lisäksi pitää olla myös apua ja hoitoa tarjolla.

VI. Oppilaita katoaa jonnekin yläkoulun jälkeen. Missä LOST- ryhmä on? Suomessa kuutisen prosenttia ikäluokasta jää edelleen koulutuksen ulkopuolelle peruskoulun jälkeen.

VII. Erityisopetuksen jatkuva kasvu. 
Mm espoolaiskoulujen opettajat ovat huolissaan erityisopetuksen rapautumisesta kaupungin opinahjoissa. Erityisopetusta vaativien lasten määrä kasvaa jatkuvasti. On arvioitu, että tätä vauhtia kaikkia oppilaat ovat pian eritysoppilaita. Valitettavasti erityisopetuksen resurssit laahaavat perässä. Myös pätevästä henkilöstöstä on huutava pula. Tällä hetkellä Espoossa erityisopetusta antavista opettajista lähes puolet on epäpäteviä.

VIII. Opettajien täydennyskoulutuksen puutteet. Opettajien osaaminen vanhentuu siinä. missä muidenkin. Kaikki eivät saa täydennyskoulutsuta. Kaikki eivät sitä haluakaan.

IX. Perusopetus kärsii siitä, että poliittiset päättäjät jatkavat 1990-luvun laman aikana aloitettua säästöjä huolimatta siitä, että tilanne on muuttunut. Säästövaihde on jäänyt päälle myös vakavaraisissa kunnissa. Tehokkuus saadaan maksamalla alipalkkaa ja laiminlyömällä koulukiinteistöjen hoito. Suomi on täynnä homekouluja. Monessa kunnassa on vaarallisen ohut kouluhallinto. Jargon-retoriikka (jossa resurssit korvataan vahvalla tahtotilalla) menee meillä läpi. Opetusryhmät ovat liian suuria.
Pitkään muhineen vakavan homeongelman paljastuminen esim. Laajasalon alakoulussa nostaa surullisella tavalla esille rakennusvirheiden ja silkan välinpitämättömyyden seuraukset julkisissa rakennuksissa. Kouluille pitäisi ehkä määrätä säännölliset kuntotarkastukset.

Stakesin varsin tuoreen tutkimuksen mukaan 80 % kouluista on sisäilmaltaan viallisia. Puolessa kouluista on kosteusvaurioita. Kyse ei ole pikkuasiasta. Sairastuvilta lapsilta umpeutuvat monet ammatinvallinnan polut- suurimmaksi osaksi välinpitämätömyyden vuoksi.
X. Koulutuspolitiikassa tehdään opettajien mielestä myös ratkaisuja, jotka eivät edistä koulutyötä. Esim. tällainen on inkluusio ja integraato ilman tukitoimia. Ja opetussuunnitelmien uusiminen.
" Erityisluokat ovat " kompromissi, jossa opettajien torjumat oppilaat pääsevät kyllä kouluun, mutta eivät vielä muitten lasten joukkoon" Timo Saloviita
XI. Opetusuunnitelma on opettajien mielestä liian vaativa ja liian sitova.

XII. Oppilasaines vaikeutuu koko ajan. Opetusryhmät ovat opettajista liian suuria. Tutkijoiden mukaan oppilaiden erilaisuus ei ole pedagoginen ongelma, mutta 25 oppilasta suuremmat opetusryhmät ovat sitä.OAJ onkin esittänyt alaluokkien kooksi enintään 18 oppilasta, ja 3-9:lle luokille 24:ää.
Opetusryhmät ovat Suomessa muita maita pienemmät. Perusasteella on yhtä opettajaa kohden 15,9 oppilasta kun määrä järjestön jäsenmaissa on keskimäärin 16,7.Eli marisijoita koko porukka, niinkö? ( vuonna 2006 Suomessa oli oppilaita perusopetuksessa oli keskimäärin 13,5)

XIII Työ on opettajien mielestä muuttumassa vaaralliseksi.
ILTALEHTI kertoi, että naisopettaja pahoinpideltiin keskellä koulupäivää 6.9. Laajavuoren koululla Vantaan Martinlaaksossa. Oppilaat olivat palaamassa välitunnilta, kun viides- ja kuudesluokkalaiset pojat ryhtyivät tappelemaan koulun pihassa. Opettaja meni väliin ja yritti hillitä oppilasta ottamalla tästä kiinni. Toiselta oppilaista meni pinna ja hän löi nyrkeillä opettajaakin.

XIV Myös opetukseen liittymättömien tehtävien kasvava määrä ja kiire vaikeuttavat usein opetuksen onnistumista. Kiireen kokemusta kasvattaa lisäksi projektien ja kokousten tulva.

XV Vanhemmat muuttuvat hekin opettajien mielestä vaikeiksi. Kodin ja koulun yhteistyö on yhä useammin kanteluita.

XVI Opettajien palkkataso ei vastaa työn vaativuutta.
Suomalaisopettajilla on median mukaan ruusuiset olot verrattuna kollegoihin muissa maissa. Perusteluksi esitetään, että opettajien palkat ovat nousseet Suomessa selvästi enemmän kuin muissa kehittyneissä maissa. Kymmenen vuoden aikana suomalaisopettajat ovat kasvattaneet tienestejään jopa yli 40 prosenttia, mikä ylittää tuntuvasti vertailumaiden tason. Samaan aikaan jätetään - tarkoituksella- kertomatta, että aihetta palkankorotuksiin on ollutkin. Suomalaiset opettajat sijoittuvat yhä palkkavertailussa OECD-maiden keskitasolle loistavista tuloksistaan huolimatta. Suomalaisen luokanopettajan alkupalkka on ostovoimaan suhteutettuna reilusti alle puolet OECD-maiden parhaiten palkatun eli luxemburgilaisen opettajan palkasta.


XVII. Rehtorien asiat eivät ole kunnossa. Sen myöntävät monet tahot. Uhkana on rehtorien loppuminen ja rehtorien uupuminen. Työ täyttyy yksipuolisista ikävistä tehtävistä. Jokaisen olisi kuitenkin saatava myös edistää hyvää maailmassa. Rexeillä se tarkoittaa aikaa pedagogiselle johtamiselle.

Ei kommentteja: