Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

perjantaina, heinäkuuta 08, 2011

Martin AUTOBIOGRAFIA 1972-2011

39:aan autoiluvuoteen mahtuu aika komea ketju autoja (23 kpl) ja toinen toistaan ihmeellisimpiä autokauppoja. Keskimäärin autoihastus näyttää minulla kestäneen kaksi vuotta. Yhtä Italian, Ruotsin ja USA:n autoa lukuunottamatta, näytän luottaneen saksalaiseen laatuun. BMW ja Volkkari ja MB jakavat kultasijan  (4). Värivalikoima ulottuu mustasta valkoiseen. Punainen johtaa listaa (6), ja hopea  on harmaa (5) ja pronssilla musta  (4).

Martin AUTOBIOGAFIA

SAIN ajokortin vuonna 1972. Faijalla oli tuolloin vaaleansininen Fiat 850, jota sain aika ajoin lainailla. Kunnes kuorma-auto peruutti sen päälle. Isän huumori ei siihen venynyt. Oli aika hankkia oma auto.

(1972-73)

ENSIMMÄINEN oma autoni oli sininen kulavolkkari vm. 1963. Ostin sen vuonna 1972 Auramolta tienaamillani rahoilla. Jostain syystä suhteemme ei ollut pitkäikäinen.


(1973-1974)

TOINEN KLOPPIaikojen auto oli punainen Morris Mini. Lumouduin Helsinginkadulla sijaitsevassa myymälässä sen kokolattimattoon. Tämäkään suhde ei ollut kestävä, ehkä siksi, että auton lämmityslaite ei toiminut. Mutta ajaa sillä oli tosi vänkää. Kun kesällä 1974 armeija kutsui, auto pantiin myyntiin.

(1977)

(3) KESÄLLÄ 1975 pääsinkin opiskelemaan, armeija jäi. Opintolainan oli riitettävä opiskelijalle tärkeisiin huvituksiin kuten illanistujaisiin. Olen siis minäkin käyttänyt julkisia kulkuneuvoja ensimmäisessä työpaikassanikin. Kun vaimo rupesi odottamaan Rikua, oli kuitenkin hankkittava auto: punainen kupla. Se onkin ainoa autoni, joka on varastettu! Ja kun se löytyi, viimeisillään oleva vaimoni työnsi sen käyntiin. Rosvot olivat polttaneet auton penkkeihin tupakalla reiän. Auto oli siis aihetta myydä. Kun Riku syntyi tammikuussa 1978, olimme taas autottomia. Riku tuotiin kotiin sairaalasta Jauskan isän Ladalla.

(1979-1981)

(4) TOVIN sinnittelimme ilman autoa. Säästimme asuntoa ihan monta kuukautta, mutta kun saimme Niipperistä opettaja-asunnon, asuntosäästärahoilla ostettiin- taas kupla. Nyt tummanisininen vw 1302S. Sillä koettiinkin oikein seikkailuja. Ajelimme mm. lumisateessa oikopolkua Helsingistä Niipperiin, kun tie olikin tukossa. Eikun juoksemaan naapuritaloihin apua pyytämään, jottei pikku-Riku jäätyisi. Urhea traktori lanasi lumen pois, ja pikkuperhe pääsi jatkamaan matkaa.

(1981-1983)

(5) PITKÄN volkkarikauden jälkeen ympäri Suomea 1980-luvun alussa reissanut sijaisopettajakouluttaja halusi sitten alleen italialaisen auton. Fiat 127 oli näppärä valinta, varsinkin kun broidi osasi korjata sitä. Itku tuli, kun moottori leikkasi Lahden keikalla kiinni. Vesi loppui syylarista, enkä tumpelona osannut lisätä vettä.

(1983-1984



(6) KUN perhe oli kasvanut, tarvittiin isompaa autoa. Lyhytaikainen ihastus oli Opel Kadett. Ehkä lyhyyteen vaikutti auton tylsä väri . Kuka nyt haluaa vaaleanruskealla autolla pitkään ajella?






(1984- 1985)

(7) NIINPÄ sitä ostettiin oikein pakettiauto. Iivosilla oli ikkunallinen vw transporter, ja meillä umpimalli. Niihin mahtuivat Santun vauvanvaunut ja koko perhe. Jossain vaiheessa takaosassa pellin päällä tilapäismatkustaminen ei enää huvittanut. Oli aika palata henkilöautoihin. Niitä vaihtukin tiheästi.

(1985-1986)

(8) KOHOSIMME sosiaalisessa asteikossa selvästi ylöspäin, kun ostimme pienen punaisen Volvon.

(9) VUONNA 1986 Nipperin opettaja-asuntola meni remonttiin, ja muutimme vuodeksi Päivänkehrän koulun asuntoon. Tuolloin tein ilmeisesti autoilijaurani toiseksi hulluimman kaupan. Ostin pienen Suzuki Jeepin viiden hengen kokoon kasvavalle perheelle. Auto keikkui kuin venettä olisi ajanut. Lyhyeksi jäi sen auton historia.

(1986-1987)





(1987-1988)

(10) JA SITTEN ostin oikein Bemarin, hopeanharmaa 5-sarjan pappamallin käsinveivattavine kattoluukkuineen.





(1988-1989)

(11) LUULENPA, että seuraava auto oli musta BMW 316. Meno oli urheilullista, mutta ratti, jossa ei ollut tehostinta, oli tosi raskas vääntää.


(12) JA LOPULTA tämän elämänvaiheen huipennus oli kalkoinen Mercedes Benz 123.

(1989- 1991)

VOI sitä ylpeyttä. Muistan kuinka Helimäen Kosti innosti nuorta materiaalintuottajaa sanoillaan: " Valkoinen mersu. Mitä muuta nuori mies voi enää tarvita!".

(13) SEURAAVA auto olikin johdonmukaisesti iso (kuitenkin lyhytmalli) tummansininen Dodge Ram pakettiauto. Laki oli juuri muuttumassa, ja tässä sai olla tilapäispenkit. Oli kaihtimia, ilmastointia, vakionopeudensäädintä. Rehtori-Martti oli ostanut itselleen elämänsä ensimmäisen uuden auton. Voi sitä ylpeyttä. Autoon mahtui koko Auroran sirkus. Sillä reissattiin ulkomailla ihan Tanskassa saakka.


(1991-1994)

Pieniin käytännön ongelmiin tottui. Auton katon pesuun tarvittiin tikkaat ja riittävästi aikaa. Auto tykkäsi bensasta, olisiko 16 litraa satasella ollut mitään. Sitten joku ajoi pakun perään. Vaikka vahinko korjattiin, auto ei enää tuntunut kivalta. Ja kun auton öljyputket jäätyivät 30 ° pakkasella matkalla Rukalle, ei ollut kivaa. Oli aika vaihtaa autoa.

(1994-1995)

(14) NYT 5-hengen perheen isä päätti ostaa urheiluauton. Porsche 924 oli autourani järjettömin ostos. Vesi tuli sisään, ja perhe istui muovipussien päällä. Auto käynnistyi seitsemännellä yrittämällä. Vika selvisi: tuulilasista puuttui kokonaan tiivisteet. Rakkaussuhde volkkariporscheen jäi siis lyhyeksi.

(1995-1998?)

(15) HOPEINEN 5-sarjan BMW lumosi miehen. Siinä oli automaattivaihteisto, kattoluukku jne. Sillä kelpasi viiletellä markkinoimaan juuri ilmestynyttä Aikamatka-kirjaa. Rahamiehen tapaan huollatin autoa oikein merkkikorjaamossa. Valitettavasti vikoja rupesi löytymään minulle liian tiuhaa tahtiin. Oli aika kokeilla jotain muuta. Rikun kaveri oli Opel-automyyjänä, ja nyt ostamaan ihan uusi auto. Punainen näppärä Opel Astra.

(1998-2000)

(16) OPEL kulki näppärästi. Uudessa mallissa oli tyyppivikoja harmittavan tiheään. Ja että ne isot ovet olivat raskaat. Niinpä eräänä talvipäivänä, kun auto oli ärsyttävän likainen, ajelimme Norpan kanssa Herttoniemen Veholle ja siirryimme taas mersu-luokkaan. 



(17) Kotiin ajelimme vähän käytetyllä mustalla A-sarjan neliovisella 1.6litran autolla. Sitäkin uhmaten että autotyypi ylitti uutsikynnyksen, kun se oli kaatunut koeajossa.

(2000-2002)








(18) Lystihän se oli. Autossa sai istua yllättävän korkealla, ja näkyvyys oli hyvä. Pari vuotta sitä lajia riitti. Eräänä lumisena päivänä kävelin Olarin Laakkoselle, ja vaihdoin mustan auton punaiseen, minusta tosi kauniiseen BMW 316i:hin. Kesällä siihen piti oikein ostaa isot vanteet. Niillä oli kiva huristella. Ja hiekkatiellä valtavat renkaat kivittivät helmoista maalit.

(2002-2004)







(19) Ja sehän on hyvä syy autonvaihtoon. Olin ihastunut uuteen Compact-malliin, ja löysinkin vähän ajetun sellaisen Herttoniemen Laakkoselta. Niin kiire oli tehdä kauppoja, etten viitsinyt edes irroittaa Sonyn cd-vaihtaaja. Sitä olisi muutaman vuoden kuluttua taas tarvittu.


(2004-2006)

MUSTA pikkubemari oli ärhäkkä kulkemaan. Ja ärhäkät olivat ovetkin. Ne suorastaan pamahtivat päin naamaa. Minulta meni rillit hajalle. Se oli hyvä syy auton vaihtoon. Nettiin oli tullut www.autotalli.com, ja sieltä oli helppo etsiä uutta ihastuksen kohdetta. Jostain syystä päätin, että tämänikäiselle miehelle sopii sittenkin paremmin iso auto ja automaattivaihteet. Tampereelta sitten löytyikin herkku.

(2006-2008)

(20) E-sarjan hopeinen MB elegance vm. 1997 kaikilla herkuilla Oli ilmastoinnit, automaatit, kattoluukut, vakionopeuden säätimet jne. Käytiin poikien kanssa hakemassa auto ja kotimatka sujui juuri katsastetulla Saksan autolla hienosti kitkarenkailla. Tähänkin oli ostettava komeat, isot vanteet. Hieno pappa-auto. Ja nyt se myyty Autofestille. Näkemiin Mersu !


(22) Seuraava auto oli jälleen urheiluauto. Sininen BMW 325 CI, coupe. Saksasta tuotu. Kyyti oli kovaa. Isot vanteet ja paljon herkkuja.  Pientä laittoa riitti sen kolme vuotta, jolla sillä huristeltiin Sitten tuli kesä 2011 ja paha autokuume iski. Rikun kanssa pääsimme toiseen autokauppaan, kun himoa ei enää pidellyt mikään.




(23) Ja nyt sitten auto nro 23: MERCEDES-BENZ E 200 Kompressor Avantgarde 4d A

Hopean harmaa. Kuin uusi. Ihastuin. Eikä minulle voinut mitään.Uskomatonta vm. 2005!

3 kommenttia:

- Virpi - kirjoitti...

Olipa hauska juttu. Onneksi on muitakin miehiä, jotka vaihtavat autoa aika tiheään.....Mukavaa kesän jatkoa, muista ottaa loman kannalta.

Anonyymi kirjoitti...

Eikös tuo musta kolmosbemari ollut ajossa 90-luvun puolivälissä?
Ranskalainen vielä reksiltä puuttuupi. Kesää ja aurinkoa...

Martti kirjoitti...

Hmm. Täytyy kaivella albumeja (sen mustan osalta).