Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

tiistaina, heinäkuuta 19, 2011

Opetusnäkemyksestä- kyselykoneen tuloksia

Jesuiittaopettaja.
LOMA-ASKARTELUNA tein simppelin kyselyn  "Suomalaisten opetusnäkemyksestä". Sen teoreettisena taustana oli  englantiiaisten Berlakkien tutkimus opettajien kasvatusperiaatteista ja kasvatustoimenpiteistä englantilaisissa ala-asteen kouluissa 30 vuoden takaa. Lupasin laittaa tuloksia, kun olen saanut 20 vastausta. Nyt niitä on 21-33. Joten tässä. %-luvut vaihtelevat, koska eri kysymyksiin saatiin eri määrä vastauksia.

Berlakkien mukaan ensimmäinen uutta ja vanhaa opetusnäkemystä jäsentävä ulottuvuus on kysymys kontrollista. Erotan tässä siitä omaksi osaksi kysymyksen opetuksen kokonaisvaltaisuudesta vs. pelkästä tietojen tankkauksesta.
  • 18 vastaajalla (86 %) oli laaja näkemys opetuksesta. Opettajan tehtävänä on  vastata sekä tietojen oppimisesta myös oppilaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.  
"Oikea" ensimmäinen ulottuvuus on siis kysymys kontrollista. Kuka määrää koulutyöhön käytettävää aikaa, työtavan ja kuka arvioi?  Ulottuvuuden toisessa päässä on oppilas, toisessa opettaja. (Lisäsin lomakkeelle hieman vaihtoehtoja.  
  • Kodin tulee päättää, kuinka paljon  aikaa oppilas käyttää koulutöihin (15 ääntä, 45 %). 9 mielestä asian päättää opettaja, 8:n mielestä oppilas.
  • Opiskelussa käytettävän työtavan päättää opettaja (17 ääntä, 68 %). 5:n mielestä oppilas, 2:n mielestä muu taho ja 1:n mielestä koti.
  • Opettajan tehtävä on arvioida kuinka hyvin oppilas on oppinut (19 ääntä, 58 %), 11:n mielestä oppilaan, 3:n mielestä kodin.
Toinen ulottuvuus koskee opetussuunnitelmaan liittyviä jännitteitä. Kysymyksiä oli kahdeksan.
  • Yhteiskunnalla (eduskunta, hallinto)  tulisi olla valta päättää, mitä asioita koulussa opiskellaan (17 ääntä, 74 %). 2:n mielestä jonkin muun tahon ja oppilaan,  1:n mielestä kodin ja 1 ei osannut sanoa.
  • Koulussa pitäisi opiskella tasapuolisesti sekä informaatiota että sen hankkimisen taitoja (12 ääntä, 46 %). 9:n mielestä taitoja hankkia ja käyttää informaatiota sekä suhtautua siihen kriittisesti, 4:n mielestä  oppiaineittain jäsennettyä informaatiota. 1 ei osannut sanoa.
  • 12 vastaajaa (48 %) uskoi, ettei objektiivista tietoa ole. Kaikki näkemykset ovat yhtä oikeita. Siksi oleellista on opettaa kriittisyyttä. 10 uskoi siihen, että on olemassa objektiivista tietoa ja koulussa tulee siirtää sitä oppilaille sellaisenaan. 1 ei osannut sanoa.
  • 17 vastaajaa (81 %) oli sitä mieltä, että koulunkäynnissä tarvittava innostus, motivaatio, syntyy sekä ulkoa palkkioista, numeroista jne. että sisäisestä motivaatiosta. Kukaan ei uskonut pelkkään ulkoiseen motivaatioon. 4 uskoi  sisäiseen motivaatioon. 
  • 19 vastaajaa (90 %) ymmärsi  oppimisen laajasti niin, että se on enemmän kuin vain tietojen ja taitojen oppimista. Se on myös ihmisenä kasvamista. 2 oli sitä mieltä, että se on ennen muuta eri oppiaineiden tietojen ja taitojen haltuunottoa
  • Tasan puolet (12) oli sitä mieltä, että opettajan tulee etsiä sellainen tapa opettaa, joka sopii enemmistölle oppilaista. Tasan puolet oli sitä mieltä, että opettajan tulee opettaa asiat jokaiselle oppilaalle hänelle sopivalla tavalla. Kukaan ei ollut sitä mieltä, että opettajan tulee opettaa kaikille samat asiat samoilla menetelmillä.
  • 19 vastaajaa (83 %) oli sitä mieltä, että oppilaiden tulee saada opiskella asioita ryhmissä, yhdessä. 3:n mielestä jokainen oppilas saisi opetella asiat itsekseen. 1 ei osannut sanoa.
  • 18 vastajaa (86 %) oli sitä mieltä, että opettajan tulee suhtautua jokaiseen oppilaaseen yksilönä ja välittämällä. 2 oli sitä mieltä, että opettajan tulee suhtautua kaikkiin oppilaisiin samalla tavalla etäisyys säilyttäen. 1 ei osannut sanoa.
Kolmas  ulottuvuus koskee  yhteiskunnallisia ristiriitoja Kysymyksiä oli neljä. Poimin niistä osan. Jätin kysymättä kysymyksen, keihin pitäisi panostaa. 
  • 19 vastajan mielestä (86 %)  lapsuus on ihan oma ainutlaatuinen elämänvaiheensa, joka pitää elää siitä nauttien. 3:n mielestä lapsuus on  elämänvaihe, joka tulee käyttää aikuisuuteen valmistautumiseen.
  • 14 vastaajan mielestä (64 %)  opettajan tulee vaatia samojen sääntöjen noudattamista kaikilta. 6:n mielestä opettajan tulee  joustaa säännöissä ja vaatimuksissa eri oppilaiden kohdalla.  2 ei osannut sanoa.
  • 14 vastaajan mielestä (56 %) opettajan tehtävä on vahvistaa vähemmistöön kuuluvien  omaa
    identiteettiä. 8:n kasvattaisi vähemmistöjen lapset valtakulttuuriin. 3 ei osannut sanoa.
VASTAAJISTA 12 oli opettajia, 5 isiä ja äitejä, oppilaita ei ollut yhtään. Muussa roolissa vastasi 5. (Kaikki eivät vastanneet tähän kysymykseen)

Ideakoneen softalla on mahdollista hieman vertailla eri ryhmien vastauksia. 
  • Kotien vastaukset olivat linjassa koko porukan kanssa. Pieniä eroja oli. Kaikki vanhemmat vaativat, että samat säännöt koskevat jokaista oppilasta. Puolet vanhemmista kannatti sitä, että opetustapa valitaan luokan enemmistön mukaan. 
  • Muussa roolissa vastanneet poikkesivat yleislinjasta siinä, että heistä peräti  puolet halusi oppilaiden itse arvioivan, kuinka hyvin ovat oppineet. 4 viidestä halusi, että opettaja opettaa jokaista lasta hänelle sopivalla tavalla. 2 viidesta halusi joustoa sääntöjen noudattamisessa.
  • Opettajien vastaukset olivat tietysti linjassa, koska heitä oli enemmistö vastaajista. Pieniä sävyerija kuitenkin löytyi. Opettajista suurempi osa kuin muista halusi päättää oppilaiden koulutyön käytettävän ajan. Peräti enemmistö opettajista usko objektiiviseen tietoon. 5 opettajaa 13:sta halusi joustaa säännöissä eri oppilaiden kohdalla. 5 opettajaa 15:sta halusi kasvattaa vähemmistön lapset valtakulttuuriin.
BERLAKKIEN jäsennyksen ideana oli siis  avata vanhan ja uuden kasvatusajattelun eroja.  Tämän pienen kyselyn pohjalta näyttää siltä, että  vastaajajoukko oli hyvin omaksunut uutta  kasvatusajattelua, jossa koulun tehtävä on kasvattaa laajasti, jossa opetetaan kriittisyyttä tietoa kohtaan, jossa lapsuus on tärkeä elämänvaihe, jossa oppilaat opiskelevat ryhmissä, vähemmistöjen identiteettiä vahvistetaan  ja jossa opettaja välittää oppilaistaan yksilöinä. 

Vastaajat eivät kuitenkaan ole hurahtaneet romanttiseen lapsikeskeisyyteen. Opettajan rooli on edelleen keskeinen. Hän päättää työtavat. Hän arvioi oppilaiden edistymisen. Ulkoista motivaatioakin tarvitaan. Lapsen yksilöllisyys ja luokan enemmistön tarpeet olivat aika tasapainossa. Yhteiskunta päättää edelleen, mitä opiskellaan (ei esim. lapsi).

Kyelyn pohjalta mielenkiintoiseksi nousee kaksi kysymystä, joita jään fundeeraamaan.
(1)  Tiedon luonne:   Kaikista vastaajista puolet ei enää uskonut objektiiviseen tietoon. Opettajista kuitenkin suurin osa.
(2)  Lapsen yksilöllisyys. Jokaista lasta tulisi kohdella yksilönä, mutta kaikilta pitää vaatia samojen sääntöjen noudattamista. Puolet vanhemmista haluaa, että opetus järjestetään luokan enemmistön tarpeiden mukaan. Enemmistö muista (hallinto) korostaa sitä, että jokaista on opetettava yksilöllisesti.

2 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Minusta lapsen huomioiminen yksilönä ja samojen sääntöjen noudattamisen vaatiminen kaikilta eivät ole mitenkään ristiriidassa keskenään. Seuraamukset rikkeistä voidaan minusta kuitenkin soveltaa lapsen persoona huomioon ottaen. Sama rangaistus samasta rikkeestä ei ehkä ole aina se paras ratkaisu, ja siinä näkyy se yksilöllinen lähestymistapa. Jollekin soitto kotiin on karmea rangaistus, toiselle tehoaa toisenlainen seuraamus paremmin. Mikä tärkeintä, jokaisen kanssa käydään asia läpi jälleen kerran persoona huomioon ottaen.

Martti kirjoitti...

NIin, ja tietysti oleellisinta on, mitä ne säännöt ovat. Olen edelleen aika ihastunut Juurikkalan Juhan yksinkertaisiin koulun järjestyssääntöihin. Niitä on kaksi:

1. Koulu on työpaikka. Kaikesta muusta - miten työt tehdään, missä ne tehdään, kenen kanssa ne tehdään, missä asennossa ne tehdään, koska ne tehdään jne. - voidaan neuvotella paitsi siitä, tehdäänkö töitä vai ei, eli syntyykö tulosta vai ei.

2.Kiusaaminen on kielletty. Jokaisen ihmisen henkinen ja ruumillinen koskemattomuus on pyhä.