Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

lauantaina, heinäkuuta 30, 2011

Tallinnasta iPadillä

Näkymä Olympia-hotellin 19. kerroksesta. Mainio hotelli.
Oikein asiallinen buffet-aamiainen. 

Lauantaina 30.7.

Terveisiä Tallinnasta. Sataa, mutta sehän sopii. Mukavan viileää. IPadilla ei voi liittää kuvia, mutta teen sen sunnuntai-iltana.

Sunnuntaina 31.7

NYT perillä kotona. Hyvä reissu. Esikoinen heitti mersulla mennen tullen. Väljää. Rentoa. Tsoppailua. Hieman ruokaa ja juomaa. Vaimon seuraa ja huomiota.

Matkalukemisena Juho Hollon söpö pikku kirja itsekasvatuksesta vuodelta 1931. Perästä kuuluu.

Matkan paras löytö oli  omasta mielestäni aivan loistava idea opetuksen  käsitteellisestä kokonaishahmosta, jonka oivalsin sunnuntaiaamuna klo 3.09.  Palaan asiaan, kunhan hieman jäähdytän innostustani. 

perjantaina, heinäkuuta 29, 2011

Kysymys ja vastaus. Lastuja kasvatuksesta 2.

Socrates
(470/469 eaa.–399 eaa.    ) 
MIKÄ olisi sellainen yksinkertainen käsite tai käsiteklusteri, jonka kautta voisi älykkäästi kuvata opetusta ja sen käytänteiden kehitystä? Jossain teoksessaan emeritusprofessori Pertti Kansanen  on  esittänyt, että kysymys-vastaus- rakenne voisi olla sellainen. Päätin tehdä ajatuskokeen: osaisinko kuvata opetusta  tuon rakenteen erilaisina muunnelmina.

Opetuksesta

Perinteisesti opetus on ymmärretty oppilaan ja opettajan  yhteiseksi toiminnaksi, jossa opettaja välittää hallitsemansa sisällön: opin,  oppilaalle, jolta se ennen opetusta puuttuu. Jotta olisi opetusta tarvitaan siis (vähintään) kaksi toimijaa: se, joka opettaa ja se, jolle opetus järjestetään, jota opetetaan. Tai kuten oppijalähtöisesti voitaisiin sama sanoa: tarvitaan se, joka opettelee ja joku, joka auttaa häntä siinä. Opiskella voi yksin. Opetusta ei voi saada yksin.

Sitä, millaisin keinoin oppilas/oppija pannaan kohtaamaan oppi, kutsutaan menetelmäksi. Näitä menetelmiä on luvuton joukko. Suomalaisessa didaktiikassa on nero tapa jäsentää ne sen mukaan, kummalla on vastuu oppimisesta, opettajalla vai oppilailla. Jäsennys on:  opettajakeskeiset, oppilaskeskeiset ja yhteistoiminnalliset työtavat. Nero idean takana  oli Matti Koskenniemi.

Millaisin menetelmin opetusta on eri aikoina järjestetty? Sukellan kasvatuksen historiaan uimalaseilla, joista näkyy kysymys-vastaus-rakenne.

1. Alussa oli Sokrates

Sokrates oli  ateenalainen, yksi merkittävimmistä  länsimaisista filosofeista.  Hänet  tuomittiin levottomien olojen aikana kuolemaan  ilmeisesti poliittisista syistä. Sokrates joi tyynesti myrkkymaljan oppilaittensa ympäröimänä. Sokrates ei kirjoittanut opetuksiaan muistiin, ainakaan häneltä ei ole jäänyt jäljelle mitään tekstejä. Itse asiassa hän ei lainkaan pitänyt itseään  opettajana. Hän ei opettanut mielestään mitään oppia. Hän oli omasta mielestään vain kätilö kysymyksillään. Metodiaan hän kutsui majeutiikaksi.

Sokrates siis kysyi, ja keskustelukumppani vastasi. Tavoitteena oli tositieto, joka piti kaivaa esiin kuonan alta. On hyvä muistaa, että Sokrates uskoi sielunvaellukseen, ja sielulla oli siis valmiina tietoa, joka piti vain paljastaa.  Sokrates siis opetti ajattelemaan kriittisesti. Muut tuon ajan filosofit, ns sofistit opettivat luennoimalla. Retoriikka oli jo olemassa, joten varmaan hekin käyttivät ainakin retorisia kysymyksiä.

Sokrateen oppilas Platon käytti omissa teoksissaan tuota dialogimuotoa.

2. Opetus kirkon kouluissa 

Siirrytään keskiajan kirkolliseen kouluun. Kirkkoisä Augustinus on luonut systeemin, jossa platonilaiset ajatukset on yhdistetty kirkon oppiin. Syntyy ns. katekeettinen opetus, joka  perustuu  kysymyksiin ja vastauksiin.  Ne päntätään aluksi korvakuulolta ulkoa. Kysymys toimii  kuulustelu- eli koekysymyksenä. Kysymällä opettaja vaatii oppilaita osoittamaan, mitä opetetuista asioista  on heidän mieleensä jäänyt.  Ulkoaosaaminen oli tuolloin perusteltua. Kirjat olivat kalliita ja niitä oli vaikea hankkia; sen takia sivistyneellä kansalaisella tuli olla aivoissaan kaikki tarvittavat kirjatiedot.  Opetus oli siis opeteltujen vastausten kyselyä.

Senkin jälkeen kun kirjat tulivat käyttöön, idea esittää kouluteksti kysymyksinä ja vastauksina eli pitkään- katekismuksessa oppikoulussa aina peruskouluun saakkaa.  Rakenne oli  helppo sekä opettajalle että oppilaalle. Kuulustelun saattoi tehdä  vähemmälläkin koulutuksella. Kummankaan ei tarvinnut oikeasti ymmärtää asiaa.

3. Rousseulainen opetus


1700-luvun lopulla eläneen veijarin J.-J. Rousseaun "Emile"-kirja oli vallankumouksellinen.  Kun aikaisemmin päähuomio opetuksessa  oli ollut  opissa (vastauksessa), nyt huomio kiinnitettiin lapseen. Rousseaun mukaan  asioita ei pidä oppia vaan keksiä! Oppilas keksii ongelman ja ratkaisee sen itse omalla työllään, mietiskelyllään ja ajattelullaan. Lapsi siis kysyi ja sai  luonnosta vastauksen. Opettajan tehtävä oli järjestää lapsen ja luonnon kohtaaminen- mutta ei itse antaa vastausta.

Rousseaun idea oli puhtaasti teoreettinen, mutta sitä yritettiin myös soveltaa käytäntöön. Merkittävän renessanssin se koki sitten 1900-luvun alussa.

Jan Lighart (1859-1916), Alankomaiden Pestalozzi on kuvannut Rousseuan merkitystä seuraavasti:
” Mikä erotus! Ei vähempää kuin täysikäännös. Sen sijaan, että lapsi olisi valkea paperiluiska, jonka me voimme kirjoittaa täyteen, hän näyttääkin olevan jo täyteenkirjoitettu arkki, jota meidän tulee oppia lukemaan.” Oppilas oli kysymys, joka opettajan tuli selvittää, jotta hän osasi järjestää juuri hänelle akuuttia tehtävää.

4. Hegeliläinen opetus


1800-luvulla kirkko hallitsi vielä pitkään koulutusta. Kirkon opin rinnalle syntyi myös uusi haastaja: henkeen uskova filosofia Hegelin johdolla. Erityisesti  suomalaisessa uushumanistisessa oppikoulussa syntyi pedagoginen suuntaus, jossa uskottiin tradition totuuteen. J.V. Snellmanin mukaan jokaisen piti rakentaa omaa päänsä. Ensin nousta kysymyksillään traditiota vastaan ja lopulta sulauttaa oma ajattelunsa sen palvelukseen. Traditio oli vastaus siihen kysymykseen, miten tuli elää.


Cleve jatkoi hegeliläisellä linjalla, mutta hän uskoi, että totuus on koulussa annettavassa opetuksessa. Kouluopetuksella piti muuttaa traditiota.  Nyt opettajalla oli oikea vastaus.  Opettaja informeeraasi, siirsi tuota vastausta. Cleven mukaan  opettaja edusti  totuutta, ja  Oppilaan tulee alistua sille (kyselemättä). Opettajan auktoriteetin ydin oli älyllisessä  ja siveellisessä ylemmyydessä. Opettaja oli vastaus  kysymykseen, millainen oppilaasta pitää tulla - toki omin ponnistuksin.


5. Herbart-zilleriläinen opetus

Samoihin aikoihin Hegelin kanssa vaikutti toinen merkittävä filosofi: Herbart. Herbartin pedagogiikassa  opettajalla oli selkeä ja tärkeä rooli: hänen tehtävänsä  oli muovata oppilaiden ajatukset. Opettajasta tuli nuoren persoonallisuuden edistäjä ja opetettavien asioiden selittäjä ja tulkki.  Opettaja oli edelleen siveellisenä esimerkkinä vastaus, mutta hänen pedagogisena aseenaan oli kysymys. 

Kysymys ei ollut enää vain kuulustelukysymys (läksyjen kuulustelu oli edelleen tärkeää)- vaan myös  opetuskysymys. Puhuttiin ns.  kehittävästä  kysymyksestä, joka johtaa oppilasta  harkitsemaan vastausta omatoimisesti, ponnistelemaan eteenpäin.

Oppilaan rooli oli ulkoisesti passiivinen, mutta hänen aivoissaan oletettin tapahtuvan paljon.  
Opettaja perehdytti  luokkaa uuteen asiaan toisiaan seuraavien kysymysten avulla. Niitä tai niihin annettuja vastauksia pohtimalla oppilaat ovat mukana asian käsittelyssä. Opettajan taitavat kysymykset herättivät oppilaan “itsetoiminallisuuteen”,  ajattelemaan.  Herbartin mukaan oppimisessa oli kysymys harrastuksen leviämisestä asiasta toiseen. Tätä asioiden liittymistä mielessä toisiin kutsuttiin apperseptioksi. Se oletettiin automaattiseksi. On sanottu, ettei koskaan ole kehitetty niin hyvää sovellutusta niin väärästä teoriasta.

Kehittävässa opetuksessa  opettaja  kysyi ja vastaajana oli koko luokka kerrallaan (yhteen ääneen) tai oppilas vuorollaan.  

Kysymys- vastaus- rakenne liittyy toisellakin tavalla herbartilaisuuteen. Ajatus  ikäkauden mukaisista harrastuspiireistä sisältää implisiittisesti ajatuksen: opetus on vastaus siihen, mitä lapsi luonnostaan kysyy kunkin ikäisenä. Oppiaineilla oli erilainen kasvatuksellinen  arvo sen mukaan , kuinka oppiaines koskettelee oppilaiden harrastuspiiriä, kuinka se herättää harrastusta (omia kysymyksiä). Näin herbartilaisuuskin oli imenyt vaikutuksia Emilestä.

Kyselevää opetusta kutsuttiin 1900-luvun alussa “ opetuksen auringoksi”. Opetusharjoittelussa kokelaat kirjottivat etukäteen kysymyksensa ja oletetut lasten  vastaukset. Kyselevä opetus on edelleen käytössä.


6. Uuden koulun liike


Herbarlaisuus rantautui meille vasta 1900-luvun alussa. Samoihin aikoihin maailmalla  syntyi uuden koulun lapsikeskeinen liike. Alettiin ajatella, että lapsi itse tietää parhaiten, mitä tarvitsee, jolloin kasvattajien tehtävänä oli lapsen auttaminen. Lapsen pitäisi itse päättää, mitä he haluavat oppia, kuinka paljon, kuinka nopeasti ja  kenen avulla he haluavat oppia.

Suomessa Juho Hollo kirjoitti Kasvatuksen teoriansa, jossa kasvatus määriteltiin kasvamaan saattamiseksi. Matti Koskenniemi ohjeisti kirjoittamissaan opetusopeissa opettajia liittymän oppilaitten tarpeisiin. Syntyi idea spontaanista, improvisoivasta, vuorovaikutteisesta opetuksesta.

Uuden koulun keskeisiä didaktisia periaatteita oli omatoimisuus. Johannes Käis kirjoitti probleemi-kysymyksestä, jonka avulla työ voitaisiin järjestää omatoimiseksi.  Omatoimisuudessa on kolme astetta. Ensimmäinen on itsenäinen työ luonteenomaisessa työtempossa. 2. Seuraavana on yksilöllinen työ, jolloin on mahdollista valita työtehtäviä oppilaan taipumusten, harrastusten ja voimien mukaan. 3. Kolmantena on vapaa toiminta, joka on täysin vapaata ja sponaania. Lähtökohtana ovat lasten omat harrastukset, toiveet, ajatukset ja  tahto. Tähän on verraten vähän mahdollisuuksia koulussa.

Käis esitti idean työkorteista. Työohjeet näyttävät päämäärän ja niiden avulla opitaan työskentelemään itsenäisesti, mutta myös yhdessä toisten kanssa. Töitä saa tehdä luonnollisessa tempossa. Työtehtävien valinnassa voidaan ottaa huomion oppilaan kyvyt ja taipumukset. Opettaja voi auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua. Kun näin tehdään, luokan sisäinen elämä ja kasvatuksellinen henki muuttuu.

Työohje  sisältää mahdollisuuksia valita (mm. lisätehtävät, helpompia ja vaikeita). Oppilaalle voidaan antaa mahdollisuus tehdä omassa järjestyksessä kokonaisen työohjeistoja. Kortti auttaa työvälineiden löytämisessä ja toimii opettajan sijaisena.  Ohjeiden tulee olla selkeät. Työkorttiin voi sisältyä lukuaineksia. Tehtävien tulisi olla sellaisia, että vastausta voi vain jäljentää kirjoitustehtävien lisäksi kortilla voi olla myös ”mietittäväksi”-tehtäviä ja ”pidä mielessä”- tehtäviä.Korttien tulisi olla irtonaisia.Vastaukset kirjoitetaan vihkoon, jossa on irtosivut. Näin työ ei katkea, vaikka opettaja ottaa työn tarkastettavaksi.  Joka aineeseen, tai kokonaisuuteen tarvittiin  oma vihko. Tehtäväkortit voivat olla valmiiksi painettua (Näistä syntyi nykyiset työkirjat). Mahdollismman suuri osa oppimistyöstä tapahtukoon tunneilla. Kertaamista tarvitaan, mutta läksyjen sijasta tässä auttaisivat kertauskortit, kertaamistyöohjeet.

Opettaja rekisteröi, minkä työohjeen oppilas on tehnyt ja milloin valmis. Työn voi tarkastaa opettaja ta  oppilas itse. Työohje voi olla esim. seuraavanlainen: 
Työkortti (3. lk). Kuinka käytämme hyväksi tulta ja sen synnyttämää lämpöä? 1. Luen kappaleen ”Keittiön salaisuuksia” 2. Kirjoitan a) Lämmitys ja polttoaineena käytämme... 3. Piirustan jonkin talouskalun Aikaa 1 tunti.
Suomen Teiniliitto esitti 69 -luvulla rajoittamatonta kasvua: itse kunkin olisi saatava kasvaa niin rajoittamatta kuin mahdollista. Rajoittamatomassa kasvussa  poistetaan pakot ja kiihokkeet.  Ei määritellä ihanneihmistä.  Oppilaiden on annettava suorittaa tarpeidensa mukaiset valinnat. On hyväksyttävä oppilaan yksilöllisyys, itsenäisyys, ja henkinen koskemattomuus. Kasvavien tulisi itse saada valita ihanteensa, arvonsa, käsitteensä ja käyttäytymisensä. Vallitseva kasvatusnäkemys oli päinvastainen: lapset ja nuoret on muokattava kasvattajien ihanteiden mukaisiksi.

Lapsikeskeinen liike on 1900-luvun  alusta alkaen yrittänyt tehdä läpimurtoa pedagogiikkaan. Parhaiten se on onnistunut vaihtoehtokouluissa. Sekä Iso-Britannian että Yhdysvaltoin kokeilut päättyivät kuitenkin managersimin noustua johtavaksi koulutusideologiaksi 1960-luvulta alkaen.

Uudessa koulussa  oppilaan keksii itse kysymykset ja hankkii vastaukset: pelaamalla, leikkimällä, tutkimalla, tekemällä  työtä (projekteja) - muttei kysymällä  opettajalta. Opettajan tehtävä on antaa mielenkiintoisia tehtäviä (kysymyksiä).

Opettaja ei jää syrjään. Hän opettaa epäsuorasti, niin  että  oivaltamisen ilo jää lapsille. Hän toimii tutorina: venyttää oppilaiden merkittävyyskokemuksia, opettaa taitoa ohjata itseään (esim. sopivan tavoitteen valinta), innostaa, rohkaisee, poistaa esteitä, antaa palautetta...Asian hallitseva ekspertti järjestää tuellaan oppilaalle ikäänkuin rakennustelineet ( scaffolding), joiden avulla tämä pystyy yltämään tiedinrakennuksessaan pidemmälle kuin yltäisi ilman tuikea

Pohdintaa ajatuskokeesta

Että tällaiset tulokset. Kysymys- vastaus- rakenne näyttää relevantilta. Olen löytävinäni punaisen langan:

1. Oppilas kuuntelee valmiita  vastauksia viisaitten kysymyksiin ja opettelee ne ulkoa.  (Aika ennen Sokratesta; mm. shamanistinen opetus. Katsomalla ilman sanoja opettelu jne)
2. Sokrateen keskusteleva kysely, jossä opettaja kysyy oikeita kriitiisiä  kysymyksiä. Tämä työtapa elää yhä ainakin akateemisissa piireissä.
3. Oppilas opettelee dialogimuoton kirjoitettua tekstiä  (kysymys-vastaus-pari) ulkoa joko korvakuulolta pänttäämällä tai lukemalla. Opettaja kuulustelee osaamisen dialogin kysymyksillä.  Keskiajan kirkollisiin kouluihin tämä sopi mainiosti- ja myöhemminkin. Opettaja katsoi kysymykset kirjasta ja oppilaan oli sanatarkasti toistettava  valmis vastaus. Menetelmä oli helppo, sillä enempää opettajan kuin oppilaankaan ei tarvinnut asiaa syvällisemmin ymmärtää, koska  perimmäisenä tavoitteena oli  kirjan sanojen sanatarkka toistaminen.  Mallin muunnelma on se, että kyselykoneina toimiat esim. oppilastoverit.
4. Doseeraavassa opetustavassa  opettaja annostelee asiat ja oppilaat nauttivat sitten tämän annoksen. Nyt opettaja jo auttaa  oppilaita ymmärtämään asioita. 
5. Herbartilainen vaihe, jossa opetus perustuu opettajan tekemiin  kehittäviin kysymyksiin. 
6. Uuden koulun innoituksesta syntynyt keskustelutyötapa: Opettaja ja oppilaat pohtivat yhdessä avointa kysymystä. Nyt kysymys ei etsi oikeaa vastausta. 
7. Oppilaat ratkovat omin päin opettajan  antamaa kysymystä. 
8. Oppilaat selvittävät  itse asettamaansa kysymystä.  Kahdessa viimeksi mainitussa opettaja on vain fasilitaattori.

Mielenkiintoisesti palaamme ikäänkuin alkuun, Sokrateeseen.  ”Kasvatuksen päämääränä tulee olla ”opettaa lasta ajattelemaan, mutta ei opettaa,  mitä sen pitää ajatella” (John Dewey). 

KAIKKI opetuksen sävyt eivät ehkä tule näin näkyviin. Miksei esim. opetus järjesty juuri missään niin, että oppilaat kysyisivät opettajalta? Onko opetus sittenkin liikaa vain valmiiden vastausten käsittelyä?

Ehkä sekin on todettava, että oppiminen ei ole koskaan vain annettuihin kysymyksiin vastaamista. Ihminen voi oppia ihan muuta, kuin mitä hänelle opetetaan.  Kysymyksiä nousee juoksussa, ja niihin saadan vastaus. Jo Kilpatrick huomasi tämän:
”Miten meidän on käsiteltävä lapsia, kun he, miellytti se meitä tai ei, joka tapauksessa oppivat hyvin tai huonosti  sekä sen, minkä olemme valinneet heidän opittavakseen että myös ja samaan aikaan monia muitakin asioita, jotka sitä paitsi saattavat olla paljon tärkeämpiä.” 
Selvästi iso ongelma on, kuinka oppilas voisi koulussa saada vastaukset omiin kysymyksiinsä. Näyttää siltä, että yhä useammin koulun kysymykset eivät kiinnosta.  Kari Uusikylän mukaan koulussa opitaan tietoja ja taitoja, mutta mikä on vielä tärkeämpää: Opetus on kasvatusta, joka  vaikuttaa ihmisen koko persoonaan.  Jokaiselle muodostuu käsitys omasta itsestä suhteessa muihin. Millaisin kysymyksin ja vastauksin tätä puolta opetusta voisi lähestyä?

Lisäksi on tutkimusnäyttöä siitä, että vaikka koulussa opetettaisiin "oikeat vastaukset" nuoret silti uskovat omiin ns. "naiveihin" vastauksiin.

Mielenkiintoista on ulottaa ajattelu myös opetussuunnitelmaan. Ilman muuta opetussuunnitelma on vastaus kysymykseen: mitä on arvokasta osata tulevaisuudessa. Aihekokonaisuudet ovat vastaus siihen, kuinka”ruumiillistaa” yleistavoitteita. Mutta opetussuunnitelma on myös kysymys: kuinka luoda sen pohjan pohjalta elävä opetustuokio, joka koskettaa juuri näitä oppilaita?  Opetussuunnitelmaa ei voi sellaisenaan toteuttaa (vrt. bussin pitäminen aikataulussa). Se vaatii transformaatiota, jossa erilliset tavoitteet, sisällöt ja menettelyjä koskevat ohjeet muutetaan toiminnaksi, esim. opetustuokioiksi.  Opetustuokio on opettajan vastaus tähän kysymykseen.

torstaina, heinäkuuta 28, 2011

Työt jatkuu Aurorassa

Parkkipaikalla työt jatkuivat pienen  tauon jälkeen. Sähkömiehet vetävät
pian linjoja valaisimille. 
TORSTAI jo! Työt jatkuivat konttorilla mukavasti. Tein yhtäaikaa Auroran aakkosia, idealistaa toimintakalenteriksi ja kokosin lukuvuoden suunnittelun kansiota. Sain meillä opettaneen opettajan pyytämän  suosituskirjeen postiin.  Toisesta opettajasta pyysi mahdollinen uusi esimies lisätietoja. Minähän annoin.

Tänään pirisi puhelinkin pariin  otteeseen. Muuten talo oli edelleen hipihiljainen. Niinkuin sähköpostikin. Pari-kolme uutta oppilasta on tulossa. Hyvä niin.  Jokainen  tuo rahaa tulleessaan. Ensi viikkolla porukkaa alka palailla töihin, ja silloin vipinä varmaan lisääntyy.

Hyvä päivä. Kyllä se tästä.

keskiviikkona, heinäkuuta 27, 2011

Hitaasti hyvää tulee

Rexin kanslia sijaitsee tilapulan vuoksi opettaja-asunto-
lassa.  Huone on viileä, toisin kuin koulusihteeri huone.
Entistä  keittiötä aurinko keittää aika lailla.
TOINEN konttoripäivä takana ja kolmas alkamassa.  Jatkoin eilen  muistinpalauttamista ja kokosin paperieväitä uuden lukuvuoden suunnitteluun. Työ etenee.

Aloittelin pitkästä aikaa Auroran aakkosten kirjoittamista. Aikoinaan julkaisimme sellaiset joka vuosi paperisessa Aurora-lehdessä. Nyt tavoitteena on saada aakkoset nettiin. Ensimmäisenä poijuna on kirjoittaa napakasti hakusanoittain perusasiat, joita opettajat tarvitsevat, varsinkin uudet.  Vanhassa talossa esim. opetusvälineitä on varastoitu eri puolille rakennusta. Sitten versio, joka palvelisi huoltajia.  Vanhemmilla on uuden opsin mukaan  oikeus saada monenlaista perustietoa, ja viime syksyn Aurora-seminaarissa tällaista nettitiedostoa pidettiin hyvänä ajatuksena.

HILJAISTA on ollut. Lämminä. Ja hidasta. Hyvä niin.

tiistaina, heinäkuuta 26, 2011

Ensimmäinen työpäivä taas hoidettu

Lippajärventie on myllerryksessä. Viemärioverkkoa uusitaan, ja asuntolan
ja kadun väliin rakennetaan  parkkipaikkaa ja turvallista poistumisreittiä
oppilaita saattaville autoille. 

TYÖT on taas korkattu. Pehmeä, "slow" lasku konttoritöihin oli hyvä ratkaisu. Vaikka asiakirjat olivat hienosti työpöydällä, oikein mitään ei muistanut. Mutta näin se alkaa.

Perinteiseen tapaan ekan päivän agenda sai olla helppo ja lempeä. Työpäivä sujui  ihan omassa seurassa. Talo on aivan hiljainen. Puhelin ei soi. Email-viestejä ei tipu, eikä sisäposti kulje.  Syntyy harha, ettei  mihinkään ole kiire. Toisin kuin kolme vuotta sitten: 23.7. 2008 koulun  parakki oli juuri palanut. Silloin hiki virtasi.

Aikataulullisesti tilanne näyttää varsin mukavalta. Koko henkilökunta on palkattu: opettajat ja koulunkäyntiavustajat. Lukuvuoden opetustuntimäärä varmistuu (toivottavasti) ensi viikolla, jos saamme tiedot palkkamenoista heinäkuun loppuun mennessä. Toiminnan kannalta sen pitäisi olla riittävä. Lukkarien pohjatyönkin ehdin poikkeuksellisesti tehdä jo ennen lomille lähtöä. Mutta hiottavaa riittää; siksi vaikea koreografia meillä on palkitettujen äidinkielen-matematiikan-kielten tuntien kanssa.

Tein katselmuksen rakennuksessa. Ikkunat olivat ehjiä. Ei vesivahinkoja. Sisämaalaustöitä (siiven käytävät ja jumppasalin lattia) ei ole vielä tehty. Osa luokista on ehditty siivota. Ilmeisesti ilmanlaatua on tutkittu (ainakin ilmastointi on päällä siivessä).  Hälytykset huusivat sekä vanhassa että uudessa rakennuksessa. Taloissa on siis käynyt joku, joka ei  tunne systeemeitä. Pihalla on tylsä määrä mitä todennäköisimmin nuorten jättämiä roskia.  Tällä kertaa ei juuri lasinsiruja.

Muutoin päivä hoitui paperihommissa.  Aurinko paahtoi koko päivän. Klo 15 olin tarpeeksi lämmin lähtemään kotiin.

maanantaina, heinäkuuta 25, 2011

Pikaäänestys2: Suomalaisten näkemys opetuksesta

VÄHÄN aikaa sitten pyysin blogissa poikenneita ottamaan kantaa eräisiin kysymyksiin, joilla voi kuvata vallitsevaa kasvatusajattelua. Kysely toteutettiin ideakoneen kyselykone-ohjelmalla. Tuloksetkin on esitelty. Yksi Berlakkien kysymys jäi kuitenkin kysymättä. Se on hieman herkkä, mutta kysytään nyt sekin (ja toivotaan, että bloggerin kysely-ohjelma sivun oikeassa reunassa toimii).

Kysymys kuuluu: Millaisiin lapsiin koulun ja opettajien tulee erityisesti käyttää aikaansa ja voimavaroja? Periaatteessa vaihtoehtoja on kaksi: tasaisesti kaikille tai niin, että jonkin lapsiryhmän tarpeet asetetaan etusijalle. Peruskoulun ideologiaan on kuulunut, että erityinen huomio kohdistetaan heikkoihin oppilaisiin.

Olen kyselyssä jakanut lapset neljään ryhmään kahden simppelin ulottuuden suhteen (1) kuinka helppoa oppiminen heille (lahjakkuus) ja (2) kuinka he itse ponnistelevat.

Mitä te ajattelette?

sunnuntaina, heinäkuuta 24, 2011

Apua! Lapseni ei tottele opettajia. Lastuja kasvatuksesta 1

Tottelemiseen kasvattaminen ei ole oikein 
muodissa.
JUTTELIN viime viikolla erään nuoren äidin kanssa. Hänellä oli ongelma: Lapsi menestyy muuten koulussa, mutta ei kerta kaikkiaan tottele opettajia. Lapsi pitää päänsä, saa raivokohtauksia, tekee mitä haluaa.  Mikään ei tunnu auttavan. Ei rangaistukset. Ei palkinnot.

Tärkeä keskustelu. Syöksyin kasvatuksen historiaan ja ryhdyin pohtimaan tottelemista. Tähän päädyin.

Totteleminen- vaativa käsite

Totteleminen ei ole muodikas käsite. 2000-luvulla on paljon seksikkäämpää puhua kriittisyydestä ja oman tien kulkemisesta. Natsien julmuudet ovat sitä paitsi lyöneet tottelevaisuuteen pysyvän negatiivisen stigman. Mutta eikö koko yhteiskunta perustu siihen, että voimme luottaa kaikkien noudattavan/tottelevan pelisääntöjä?

Mistä tottelemisessa oikein  on kysymys?  Loppupäätelmäni on, että tottelemista ei ole vielä  se,  että joku noudattaa ohjeita. Totteleminen on omasta tahdosta tinkimistä ja toisen tahtoon taipumista, siksi että tuo toinen käskee. Tottelemisen ytimessä on siis tahdon käsite. Aloitetaan siitä.

TAHTO eli VOLITIO

Vanhassa psykologiassa erotettiin tavallisesti kolme sielun eli ihmismielen kykyä: järki, tunne ja tahto. Sanottiin,  että tahto liikuttaa ihmistä.  Uskottiin, että oikea (moraalinen) tieto saa ihmisen tahtomaan hyvää.

Kyky tahtoa on ihmisen syntyperäinen ominaisuus. Eri aikoina siihen on suhtauduttu eri tavoin. Kristillisessa ajattelussa lapsen oma tahto, luonto, tulkittiin pitkään perisynnin pilaamaksi, ja siksi kasvattajan piti  murskata se. Jo alle vuoden ikäisestä lapsesta tuli kitkeä itsepäisyys ja ilkeys vakavilla nuhteilla ja vitsalla. Toisella ja kolmannella ikävuodella lapsi tuli saada täydellisen tottelevaiseksi vanhempia ja ylempiä kohtaan. Vanhempien kaikki teot tuli lapsenomaisesti hyväksyä. Kun lapsi oli kasvatettu tottelemaan vanhempiaan, hän oli tottunut olemaan toimimatta oman tahtonsa mukaan ja alistui myös lakeihin ja sääntöihin. Kriitikot kutsuvat tällaista kasvatusta mustaksi (mm. Alice Miller).

"Pahana" luonnollista tahtoa on pidetty myös filosofiassa. 1800-luvulla hegeliläinen valtiomies J.V. Snellmanin mielestä ihmisen oli taisteltava itsensä vapaaksi  eläimellisestä luonnostaan ja vapautettava itsensä tahtomaan sivistystä, sitä, mikä on valtiolle hyvää. 1900-luvun alussa  herbartilaisessa pedagogiikassa uskottiin vahvasti siihen, että opettaja voi synnyttää oppilaissa tahtoa. Tahtoa luotiin siirtämällä oppilaan päähän  tunnepitoisesti viritettyä  tietoa. Tällainen opetus oli kasvattavaa opetusta.

Pehmeän lapsikeskeisen ajattelun  suurmies J.-J. Rousseau käänsi  1700-luvun lopulla kopernikaanisesti ihmisessä olevan luonnon arvon päälaelleen: olemukseltaan hyväksi. Tahtoa ei pitänytkään  murskata, se pitää herättää.  Lapsi ei itse tahtonut: tahtomisen käynnistivät eri aikoihin heräävät tarpeet. 1900-luvun alussa syntyi ns. uusi koulu, jossa haluttiin edetä lapsen tahdon (tarpeiden) mukaan luonnollisesti.

Pian tahtoon alettiin  suhtautua  vähemmän mustavalkoisesti.  Ymmärrettiin, että ihmisessa on kasvun aiheet moneen. Hän voi tahtoa hyviä mutta myös huonoja asioita. Kasvattajan kannatti  liittoutua lapsen arvokkaisiin asioihin pyrkivään tahtoon (harrastus), pyrkiä suojaamaan häntä arvottomilta asioilta, ettei hän alkaisi tahtoa niitä ja taivuttamaan hänen tahtoaan arvottomista arvokkaisiin asioihin. 1900-luvun loppupuolella behavioristit ohittivat koko tahdon käsitteen. Ihminen saatiin heidän mukaansa toimimaan halutulla tavalla, kun vain johdonmukaisesti säädellään ympäristön antamaa vahvistusta, positiivista ja negatiivista palautetta: palkkioilla ja rangaistuksilla.

Tänään tahdosta ei juurikaan puhuta. Tilalle on tuotu käsite motivaatio. Motivaation arkisia synonyymejä ovat halu, halukkuus, tarmo, into, innostus, pyrkimys ja kiinnostus.  Jos tahtoa katselee  motivaatiokäsitteen kautta, näyttää kuin  ihmiselle olisi palautettu  tahdon hallinta. Ihmisen vapauteen (vapaa tahto) kuuluu kyky ainakin jossain määrin hallita, mitä haluaa ja tahtoo. Ihminen ei ole mekaaninen kone, tai biologiansa tahdoton vanki. Hän valitsee itse mitä tekee, usein harkintansa pohjalta. Hän pystyy  hallitsemaan ja suuntaamaan tahtoaan- jos niin tahtoo.

Käytän tässä lastussa yhdellä tavalla määriteltyä tahdon käsitettä.  Määrittelen sen seuraavasti: Tahto on voimaa, energiaa. Tahdolla on konkreetti suunta.  Ei voi tahtoa yleensä. Pitää tahtoa jotakin. (Tosin toisia kuvataan vahvatahtoisiksi, toisia heikkotahtoisiksi).  Suunta edellyttää valintaa, päätöstä. Päätös  voi olla välitön tai harkittu (valitseva tahto).  Edellisessä päätös tehdään ilman riittävää harkintaa.  Tahto näkyy ihmisen toiminnassa: sisuna, sinnikkäänä ja jääräpäisenä pyrkimisenä, yrittämisenä, vaatimisena tai kieltäytymisenä.
On muitakin, syvällisempiä määritelmiä. Esim. Aristotelen mukaan tahto on  järjen jalostama  halu. Halu perustuu vietteihin.  Tahto ikäänkuin  kontrolloi viettejä.  Tahto on harkittua. Halu muuttuu toiminnaksi, kun se saa tahdon suostumuksen. Himo herää itsestään, mutta tahto päättää tyydytetäänkö himo.  Ihmisen tahto on kuitenkin heikko.
Jokaisella ihmisellä on siis minun määritelmässäni  tahto, tai tarkemmin tahto kehittyy meissä kaikissa. Tahto alkaa kehittyä noin  2-vuotiaana. Pieni lapsi harjoittelee tahtomista. Hän kokeilee oman  tahtomisen voimaa. Sillä on kuitenkin rajansa, ja niihin törmääminen turhauttaa pienen lapsen. Se näkyy kiukutteluna.  Kiihkeä tahtomisen  harjoittelu päättyy tavallisesti  4-5-vuotiaana.

Tahtominen on myönteistä. Ilman tahtomista ei ole itsenäisyyttä. Tahtominen on irtaantumista riippuvuudesta muista.  Itsenäistyminen alkaa uhmaiässä.  Toinen vaihe alkaa murrosiässä. Nuoren tahto on voimakas, ja sen suunta epävakaa. Nuori rakentaa minäänsä kokeillen, tahtoen erilaisia asioita. Tahtomalla eri asioita kuin vanhempansa, hän purkaa siteitään vanhempiinsa.  Riitely on keino irtaantua, tulla itsenäiseksi.

Tiivistäen: tahtominen on myönteistä, luonnollista ja välttämätöntä. Ihminen voi tahtoa arvokkaaksi tai arvottomaksi arvotettuja asioita. Omasta näkökulmastaan kaikki tahtovat jotain myönteistä, itselle arvokasta.

Tahto tai pikemmin tahdonohjaaminen tai tahdon hallinta on kyky. Sokrates puhui sisäisestä äänestä, eräänlaisesta omastatunnosta, joka puhuu, kun ihminen tahtoo vääriksi tietämiään  asioita. Tahdonhallinta on kyky taivuttaa oma spontaani tahto ”tottelemaan” sitä mitä pitää oikeana. Paljon myöhemmin Sigmund Freud kuvasi samaa ilmiötä  käsitteillään id, ego ja superego.

TOTTELEMINEN

Palataan nyt tottelemiseen. Mitä teen, kun tottelen? Tottelen, kun teen muuta kuin mitä oikeasti tahdon. Totteleminen edellyttää oman tahdon lisäksi aina  jonkin toisen tahtoa.  Tottelen, kun teen sen, mitä toinen tahtoo, vaikka en itse sitä tahdo.  Tai: Tottelen, kun en tee sitä, mitä tahdon, koska toinen tahtoo niin. Totteleminen edellyttää, että kykenen pitämään oman tahtoni kurissa. Totteleminen ei edellytä, että opetan itseni tahtomaan toisin. Lopetan vain hetkeksi pitämästä kiinni omasta tahdostani. Totteleminen ei ole oman mielenmuuttamista. Vaikka tottelen, tahdon edelleen toisin. Totteleminen edellyttää, että tiedän, mitä itse tahdon, mitä toinen tahtoo ja että  pystyn toimimaan niinkuin toinen tahtoo ja toisin kuin itse tahdon. Jos alan tahtoa samaa kuin toinen, kyse ei ole enää tottelemisesta.

Tottelemisen käsite on lähellä taipumista, suostumista, kompromissin tekemistä, periksiantamista ja  mukautumista. Nämä kaikki ovat luonnollisia ihmiselle. Meillä on taipumus sopeuttaa omaa käyttäytymistämme ja ajattelutapaamme toisten vastaaviin. Totteleminen on tällaisen taipumisen erityismuoto.  Tottelemisessa ei ole kyse vain sen tekemisestä, mitä joku pyytää tai käskee tekemään. Kyse on sen tekemisestä, mitä hän käskee tehdä, koska hän käskee tekemään sen ( Robert Paul Wolff). Tottelemisessa on kysymys toisen vallan hyväksymisestä.  Totteleminen on auktoriteetin tahtoon taipumista. Vapaaehtoisesti. Jos aktoriteetti pakottaa minut omaan tahtoonsa, kyse ei ole tottelemisestä vaan pakotettuna tekemisestä. Auktoriteetin tahtoon taipuminen on kurinalaisuutta. Totteleminen on kurinalaisuutta.

Tarkastellaan asiaa  vielä toisin päin. Mitä teen, kun en tottele? Ei-tottelemisellä on luonnollinen tavoite: turvata oma autonomia ja riippumattomuus. Ei-tottelemiselle on kolme perustetta:
1. tunteet (”en pidä siitä”),
2. tiedot  (”en usko siihen”) ja
3. tahto  (”en halua tehdä sitä”).

Kun en tottele, toimin  niinkuin tahdon, vaikka joku, jolla on oikeus vaatia minua tottelemaan, tahtoisi toisin. Kenen tahansa toive tai käsky ei synnytä oletusta sen toteuttamisesta. Jos kadunmies käskee minun siirtyä tieltään, se etten tee niin, ei ole tottelemattomuutta.  Minulla ei ole mitään velvoitetta totella häntä. Näin tottelemisen edellytyksenä on valtasuhde.

Olen siis määritellyt tottelemisen yllä erityiseksi kyvyksi toimia vastoin omaa tahtoa, siksi että toinen käskee. Kriittinen ajattelija kysyy: millaisiin olettamuksiin sitoudun, jos ajattelen, että toisen käskyn totteleminen silloin, kun itse tahtoo muuta, on  yleisesti arvokas kyky? Etsin vastausta  filosofi Eero Ojasen hyvän tasomallin pohjalta. Totteleminen on hyvää, jos
  • asiat sujuvat paremmin, kun tottelen kuin silloin, kun en tottele.
  • totteleminen tuntuu mukavalta. Totteleminen tuo mielihyvää.
  • totteleminen edistää oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa.
  • totteleminen edistää jotenkin mystisesti laajemmin hyvää ja oikeaa maailmassa.
Kiistatta asiat sujuvat monessa tilanteessa  jouhevammin, kun ihmiset tottelevat. Lähes yhtä kiistatta saan enemmän välitöntä mielihyvää, kivaa  kun toteutan oman tahtoni kuin tottelemalla. Mutta ei aina. Myös totteleminen voi tuottaa nautintoa. Asioiden toimivuuden tasolla totteleminen on hyvää. Tuntemusten tasolla aina ei.  Muiden tasojen osalta tulkinta on vielä vaikeampi. Ratkaiseva kriteeri onkin: mitä käsketään tottelemaan.  Totteleminen osoittautuu monitahoiseksi asiaksi. Ketään ei voida vaatia tottelemaan millaista käskyä vaan.  Kukaan ei saa totella, millaista käskyä vaan.

TOTTELEMINEN KOULUSSA

Koulu on yhteiskunnan julkista valtaa käyttävä insitituutio, jossa annetaan kaikille oppilaille eväitä, joilla he voivat kasvaa hyväksi ihmiseksi ja hyödylliseksi kansalaiseksi. Koulussa opittavilla taidoilla kasvaa todennäköisyys saavuttaa elämässä sen päämäärä: onnellisuus. Koululla on myös oikeus vaatia kasvua opetussuunnitelmassa kirjattuun suuntaan. Koululla on oikeus vaatia tottelemista ja myös sanktiovaltaa.

Jotta kouluaika voidaan käyttää tähän tarkoitukseen mahdollisimman hyvin, oppilaitten on toteltava. Tottelemiselle on siis sekä juristinen että pragaattinen peruste. Eri lasten  luonnollinen tahto ei suuntaudu yhtä aikaa samoihin asioihin. Opetusta ei kuitenkaan ryhmämuotoisessa koulussa voida järjestää niin, että jokainen voisi keskittyä vain omaan tahtiinsa itseä kiinnostaviin kysymyksiin. Siksi kyky hallita omaa tahtoa, ohjata itseä toimimaan toisen tahdon mukaan, on jo pienilläkin koululaisille koulunkäynnin avaintaitoja. Suurelle osalle oppilaita totteleminen ei ole ongelma. Käskevä opettaja ei yleensä vaadi kohtuuttomia, arveluttavia, kielteisia tai vaarallisia  asioita. Jos oppilas putoaa tilapäisesti opiskelun tilasta, opettaja onnistuu palauttamaan hänet kevyellä suostuttelulla koulutyön pariin.

Oppilaita voidaan jakaa  ryhmiin. Yhdessä jaottelussa on toiseksi ulottuvuudeksi otettu passiivisuus- aloitteellisuus ja toiseksi koulumyönteisyys-ja kielteisyys. Syntyy neljä ryhmää:
(1) sopeutujat (passiivisesti mukautuvat, riitoja välttelevät, tottelevat)
(2) menestyjät (aktiivisesti oppia haluavat. He eivät tottele. He tahtovat samaa kuin koulu)
(3) vetäytyvät (passiivisesti ei-tottelevat, jättävät tekemättä.)
(4) vastustajat (aktiviivisesti ei-tottelevat, tekevät toisin- oman tahtonsa mukaan).

On mahdollista, että oppilas, joka ei tottele, ei  osaa totella. Tottelemattomuudesta on voinut tullut jo johdonmukaisesti noudatettava tapa, josta saa mm. katu-uskottavuutta.  Hänellä ei ole halua luopua siitä, eikä ehkä edes halua käsitellä asiaa.  Hänellä ei ole kykyä saada itseään opiskelun (mielen)tilaan itselle   mielenkiintoisten asioiden parista. Hän ei pysty pitämään itseään opiskelutilassa, vaan hän putoaa ei-opiskelun tilaan. Joko passiivisesti olemalla  muissa maailmoissa tai aktiivisesti korviketoiminnan parissa, mikä häiritsee muitten opiskelua ja loukkaa heidän oikeuksiaan.

TOTTELEMISEN OPETTELU

2000-luvulla tottelemista ei tehosteta enää ruumiillisella
kurituksella. Se on kielletty kouluissa jo vuonna 1914. Koti-
kasvatuksessa se kiellettiin 1980-luvulla

Kyky totella on - näin väitän- koulunkäynnissä onnistumisen edellytyksiä, mutta samalla myös opittavissa oleva taito. Opettajan tehtävä on tukea oppilasta ottamaan tuo taito haltuun. Millaisia keinoja opettajalla on opettaa toista tottelemaan, toimimaan siis toisin kuin itse tahtoo, siksi että opettaja käskee?  Osa seuraavista  keinoista on epäsuoria, osa suoria. Otan mielelläni niihin kommentteja.

Epäsuoria keinoja

1. Opettaja päivittää omaa opetusnäkemystään. Edelleen käyttökelpoinen on Herbartin näkemys, jonka mukaan kasvatuksella on kolme keinoa:  hallinta/johto - opetus - ohjaus.  Hallinta on  lapsen pitämistä kuuliaisuudessa. Se on suojelua ja totuttamista. Opetus on  tiedon kartuttamista. Ohjaus on  väline lujittaa hyvät harrastukset periaatteiksi, kunnes kasvava irtautuisi kasvattajan johdosta. Opettajan taitoa on  liikkua joustavasti näiden keinojen välillä.  Ohjaustuokio/kasvatustuokio on tärkeä osa opetusta.

2. Opettajan kannattaa  reflektoida käskynsä järkeviksi ja pitää niistä johdonmukaisesti kiinni- se on kurin pitoa. Rutiinien on oltava selkeät. Niistä pidetään kiinni seuraamalla seuraamalla (silmät selässä) ja valvomalla tapaa,  puuttumalla (pedagoginen katse), antamalla käsky-kielto, katkaisemalla uhma esim.  siirtämällä uhmaaja toiseen tilaan. Tapa ei kestä sitä, että sen rikkomisesta ei seuraisi rangaistusta. Siksi keinovalikkoon kuuluvat seuraamukset, jotka muut näkevät (Bandura sosiaalinen oppiminen)

Käskyjä ei tule olla liikaa. Hyvä esimerkki on Juuso Juurikkalan järjestyssääntö, jossa on vain kaksi kohtaa: (1) Koulu on työtä. Kaikesta muusta voidaan neuvotella paisti siitä, että töitä tehdään. (2) Ketään ei kiusata.

3. Opettaja rakentaa itselleen auktoriteetin pedagogisen suhteen keinoin.

4. Järjestetään koulutyö fiksusti. Kaikilla on oltava  mielekästä tekemistä.

5.  Kaikki lapset tarvitsevat onnistumisen kokemuksia.

6.  Opetuksen  on oltava elävää, mielenkiintoista, monipuolista. Parhaimmillaan kaikki saavat opetella asioita, jotka ovat heille uusia eikä kukaan opiskele asioita, jotka jo osaa.

7. Ilmapiirin olisi oltava kevyt, välittävä, kannustava.

Suoria keinoja

1. Keskeinen välinen on puhuminen ja perusteleminen. Opettaja voi toimia oppilaan etuotsalohkona. (Kaikilla lapsilla ei toimi syy-seurausrakenne).  Selostetaan lapselle,  mitä tahtominen ja totteleminen ovat.  Opettaja tietää, että  lapsuus on (Mika Ojakankaan mukaan) ennen kaikkea vastarintaa kaikkea kasvatusta vastaan. Samalla kun lapsuus vastustaa kaikkea kasvatusta, lapsi kuitenkin vaatii kasvatusta. Lapsi ei ole vielä valmis pärjäämään, vaikka hänestä siltä tuntuu. Opettajien tehtävä on valmentaa häntä toteuttamaan oma unelmansa.  Käydään läpi oppivelvollisuus sekä oikeutena että velvollisuutena. Selvitetään, että opettajaa on toteltava, koska hänelle on annettu opettajan valta ja vastuu ihan  riippumatta siitä, tykkääkö oppilas opettajasta. Käydään läpi seuraamukset siitä, että lapsi ei tottele ja ne vaihtoehdot, joita koulunkäynnille on.

2. Lapsen on saatava kokemuksia siitä, että tottelemisesta on hyötyä.  Tässä taustalla on ajatus, että lapsen  olisi opittava ns. realistisuusperiaate, ts. lykkäämään tunnetyydystä.

3. Ohjauskeskustelut konfliktitilanteessa. Konflikti pitää purkaa, kun tunteet ovat tasaantuneet. Sanelu ei ole tehokas keino. Se aiheuttaa raivokohtauksia. Aikuinen osoittaa empatiaa lasta kohtaan sillä, että toistaa lapsen huolenaiheen juuri samoilla sanoilla, joilla lapsi sen ilmaisi.  Empatia pitää sekä lapsen että aikuisen rauhallisena. Sitten aikuinen tuo esille  oman huolenaiheensa (Esim. emme ehdi käydä kurssia läpi).  Lopuksi aikuinen ja lapsi keksivät yhdessä mahdollisia ratkaisuja ongelmaan. Lapsi voi keksiä nerokkaita ratkaisuja, jotka ovat molempien osapuolten toteutettavissa, realistisia  ja molempia osapuolia tyydyttäviä (Ross W. Greene). Keskustelussa pyritään sopimukseen. Joskus on viisasta ottaa aikalisä: luovutaan toistaiseksi vaatimuksesta.

4. Opettajan oman mielen psyykkaus. Kuten Mika Ojakangas on sanonut: Tämä kasvatukseen liittyvä tahtojen taistelu, olkoon se kuinka ystävällistä tahansa, vaatii opettajala tahtoa ja luonnetta, jotta se olisi eettistä ja toisaalta vapaata miellyttämishalusta tai -vaatimuksesta.

Totteleminen ja suostuttelu

LOPUKSI: On ehkä syytä pitää erillään tottelemisen opettelu ja  suostuttelu. Suostuttelu on opettajan pyrkimystä muuttaa oppilaan tahto, oppilaan saamista tahtomaan itse samaa kuin opettaja.  Suostuttelu on itse opiskeltavien asioiden tai koulunkäynnin hyödyn (merkittävyyden kokemuksen venyttämistä) korostamista. Käymme  aikuisina  lapsen kanssa läpi kolme kysymystä :
1. tunteet (”miksi et  pidä siitä”),
2. tiedot  (”miksi et usko sitä”) ja
3. tahto  (”miksi et  halua tehdä sitä”).

Tottelemista opeteltaessa oppilaan tahtoa ei  murskata, eikä yritetä muuttaa- vaikka   opettajan  tehtävä onkin venyttää oppilaan tietoja, taitoja ja tahtoa. Niinkauan kuin on kysymys tahdon suunnan muokkauksesta, kyse on suostuttelusta. Vasta kun puhumme oman tahdon hallinnasta, toiminnasta toisen tahdon mukaan, kyse on tottelemisesta.  Totteleminen edellyttää, että lapsen  tahtosinänsä tunnistetaan, mutta sen mukaan en anneta toimia nyt. Tottelemista opeteltaessa oppilas tehdään tietoiseksi tahtomisesta yleensä ja omasta tahtomisestaan erikseen.

Tottelemiskasvatus onnistuu, kun opettajan tahtoo kasvattaa ja opettaa lasta (kasvatustahto), ja oppilas antaa opettaa ja kasvattaa itseään, vaikkei sitä itse lähtökohtaisesti ja  nimenomaisesti tässä asiassa tahdo.

lauantaina, heinäkuuta 23, 2011

perjantaina, heinäkuuta 22, 2011

Viimeinen lomapäivä

TIETOKONEET ovat ihmeellisiä. Ohjelmat päivittyvät itsekseen tai  muutamalla klikkauksella  langattomasti.

Minullakin on nyt Leijona (Mac OSX Lion) omassa Macissäni. Ruudun ilme on toinen, ja samalla sai monta metkaa ominaisuutta, joita en kyllä vielä osaa käyttää.

Mutta sitten  meinaisi tulla itku. Uusi järjestelmä ei enää tukenutkaan kaikkia vanhoja ohjelmia, ei appleworksia, eikä edes 2004 kaupungilta saamaani officea. Ei auennut wordit, ei excellit ei ppt:t.  Onneksi naamakirjakaverit auttoivat.  Ensiapuna vinkattiin Openoffice, jonka saa ladattua ilmaiseksi netistä. Löysin sitten  itse kikan, jolla sain  vanhat appleworksit auki; aktivoin dokumentin ikonin, ja avasin sen pages-ohjelmalla. Doc-liitteet saa auki samaan tapaan teksturilla. Kun Espoo taas aukeaa, tilaan uuden office-version. Sitten asiat ovat taas mallillaan.

Huh! Olisi muuten mennyt mm. kesän referaattien syväluku harakoille.

NYT korkkaamaan viimeistä  lomapäivää. Luvassa ihana aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä sekä  illanvietto hyvien ystävien seurassa Herttoniemen puutarhamökkialueella. Sitä ennen vilvoittava sukellus kasvatuksen historiaan.

torstaina, heinäkuuta 21, 2011

Pehmeästi takaisin töihin

Havainnekuva koulun vuosikellosta
KAKSI lomapäivää jäljellä. Mieleni on  näköjään aloittanut pehmeän laskun töihin. Huomasin kokoavani eilen ja tänään pohjia pian alkavan lukuvuoden isoiksi linjoiksi. Hahmottelin mm. vuosikelloa, johon kirjattaisiin kaikki joka vuosi toistuvat koulun asiat.

Mitään konkreettia ja järkevää lupaan kuitenkin olla tekemättä. Joku tolkku työnteolla.

Kasvatuksesta

Se osa aivoistani, joka on vielä lomalla, virkistää itseään palauttamalla mieleen mielenkiintoisia  kasvatuksen historiaan liittviä yksityiskohtia.

Olen nyt käynyt vanhat muistiinpanoni kahta dokumenttia lukuunottamatta läpi, ja kasassa on n.130 sivua niistä poimittuja energisoivia sattumia.

Tämän kesän erityishobbyni on ollut etsiä kasvatuksen historiasta trendejä, johdonmukaisia linjoja. Näyttää kuitenkin siltä, että kukin aikakausi rakentaa omaa pedagogiikkaansa samoista tietyistä ideaulottuvuuksista (esim. kumpi autoa ajaa opettaja vai oppilas). Kehitys onkin cruisailua. Lähes kaikki ideat, mitä pidämme uutena opetuksessa, on kinattu jo antiikin Kreikassa ja Roomassa.

Ajattelin vielä ajatuskokeilla lineaarisen kehityksen sijasta omatekoista dialektista lähestymistä.  Olisiko pedagogiikan historia kuvattavissa fiksusti jatkuvana liikeenä yksittäisten  idea-akselien ääripäiden (teesi ja antiteesi) ja niiden jännitteestä syntyneiden synteesien  välillä?

Alkavan lukuvuoden haasteet

PIAN  alkaa siis Auroran koulun os. Myllykylän kansakoulun 54. tuotantokausi.  Se on mahdollisesti  viimeinen kokonainen lukuvuosi, jonka koko koulu  viettää vanhassa koulurakennuksessa (jos saneeraus alkaa keväällä 2013). Nautitaan.

Jäsennän alkavan lukuvuoden tehtäviä/haasteita, joita  rexillä porukoineen on edessä, seuraavassa koulun arvokenttämallin pohjalta. On kuitenkin hyvä muistaa, että monet asiat voivat vielä muuttua mm. taloustilanne saattaa kiristyä ja se voi vaikuttaa jo kevään 2012 resursseihin, tuskin kuitenkaan  vielä syksyllä.

PEDAGOGIIKKA
(1) Opsin päivitysten haltuunotto (tuen muodot, avun jaksotus, tuen keinot luokanopettajalla...). Työkalupakki-lomake. Elat tiimeihin ohjaamaan uusia tuen muotoja
(2) Iloa ja  kannustusta lisää  vuorovaikutukseen kaikissa luokissa. (Tiimi suunnittelee do- dont-työkalulla
(3) Vielä enemmän huomiota lasten kauniiseen käyttäytymiseen. Mahdollisesti kuukausiteemat.
(4) Jämäköitämme Kiva-ohjelman toteutumista. (Ohjelma läpi kaikilla luokilla, minim 2. ja 4. lk)
(5) TVT-opetusta vahvistetaan (TVT-suunnitelma on aihetta päivittää)
(6) Opetuksen laatu on  myös muun kuin oppitunnin laatua, se on koko koulupäivän ja erilaisten yhteisten tapahtumien laatua. Teemme esim. yhteisestä talviliikuntapäivästä perinteen.
(7) Uusien ops-linjausten tiedottaminen vanhemmille (Vanhempainiltateemat eri asteilla, vuosikello, ks. ops)
(8) Tuemme opetuksen laadun kehittämistä pedagogisoimalla tiimitoimintaa  oppivan professionaalin yhteisön (PLC) suuntaan.  Tällainen tiimi   suunnittelee  ja arvioi  opetusta ja tukea  yhdessä sekä oppii toisiltaan.
(9) Käymme pedagogista keskustelua.  Yhtenä teemana "Mitä on hyvä opetus meille".
(10) Opetuksen laatuun kuuluu myös opiskelun laatu. Selkiytämme ja kehitämme tiimeissä koulumme läksypedagogiikkaa. Käsittelemme läksyjen merkitystä myös vanhempainilloissa. (Tiimit)

* Saamme keväällä PILS-TIMS-tulokset
* Kerhotoiminta jatkuu erillisen määrärahan vahvistamana, saamme tukea myös Koti ja Koulu ry:ltä sekä rexin blogin tuotosta.
* Kelporetket (mahdollisuus käydä muissa kouluissa)
* KULPS-retket
* Välinelainaamo jatkuu
* Aihekokonaisuuksien opettaminen
* Ryhmäintegraatio jatkuu
* Pariopettajuus jatkuu (startti+ 1a; 3a+3b, tiedonsiirtoa kokeneilta)

ORGANISAATIO


(11) Monelle (mm. koulunkäyntiavustajille) tulee  toimenkuvaan muutoksia. KK-avustajat tekevät tehtävkortin.
(12) Uuden johtoryhmän perehdyttäminen ja mahdollinen koulutus.
(13) Uuden EFQM-jakson osatehtävät
(14) Erityistä huomioita uinnin järjestelyihin.
(15) Koulun virallisten ja omien nettisivujen ja mahdollisesti opit-järjestelmän muutokset
(16) Lisäämme keskustelua tuntiresurssin suuntaamisesta. Pyrimme löytämään ratkaisuja, joilla myös ylemmillä luokilla olisi  akateemisissa aineissa ns. jakotunteja. (Kevät 2012)
(17) Laaditaan pitkäntähtäimen hankintasuunnitelma. Tarvikemäärärahoja varataan tehostetun tuen ja erityisen tuen tarpeisiin.
(18) Tuemme opetuksen laatua asettamalla lukuvuosisuunnitelmassa  yhteisiä kehittämistavoitteita eri osa-alueille. Tiimien tehtävänä on kääntää ne toiminnaksi.
(19) Ekaluokkien tehostettu kodin ja koulun yhteistyö.
(20) Kirjastotoiminnan turvaaminen (kirjastokerhon idea tukemaan)

* Kokonaisbudjetin tarkka seuranta, nyt kun olemme virittäneet käyttöasteen maksimiin.

YHTEISÖ
(21) Uusiin työntekijöiden tutustuminen/perehdyttäminen (mm. Tyhy-risteily)
(22) Kuulluksi tulemisen tunteen vahvistaminen
(23) Sisäisen tiedonkulun vahvistaminen kaikille ryhmille (mm. YT-istunnon päätökset)
(24) Positiivisen ammatillisen puheen lisääminen/vuorovaikutustaidot (mm. Tuntematon opettaja-sessio)

* YT-istunnot edelleen avoimia koko henkilökunnalle (työpaikkakokous)

(KOULUTUS)POLITIIKKA-VIRANOMAISTOIMINTA
(25) Kolmiportaisen tuen vaatima asiakirjatyö
(26) Päivitetään retkien turvaohjeet ja käytännöt
(27) Espoon turvallisuuohjeiden mukainen jokavuotinen päivitystyö (mm. poistumisharjoitus, riskanalyysin päivitys)
(28) Oppilashuoltotyötä koskevat säädösmuutokset haastavat meitä kehittämään toimintatapojamme. Etsimme dokumenttimallin, johon kirjataan yksittäisen oppilaan eri tahoilta saamaa tukea voidaan seurata systemaattisesti, yksinkertaisesti ja kuitenkin salassapitosäädöksiä noudattaen.
(29) Oppilashuoltoon liittyvien lapsen tietoja koskevien pelisääntöjen kirkastaminen yhdessä kotien kanssa.
(30) Alueen kasvattajaverkoston kaksi tapaamista. Yhteisen blogin käyttöönotto.
(31) Rehtorien PLC-verkostotoiminta
(32) Kahden luokanopettajan  viran täyttäminen keväällä 2012,
(33) Johtokunnan toisen henkilökunnan varajäsenen esittäminen kauden loppuun.

* Rehtorin ja eräiden muiden vastuut väestönsuojeluorganisaatiossa.

TYÖ
(35) Palkkausjärjestelmän muutokset: tiedotus ja käyttöönotto (haasteellinen luokka. lukuvuosi kerrallaan, ops-työ-palkkio)
(36) Ilmanvaihdon turvallisuuden varmistaminen
(37) Ammatillisuus ja pelisäännöt: palautuspäivä-perjantai, vuorovaikutus
(38) Ajankäytön hallinta/tiimeille aikaa pedagogiikkaan. Koko koulun toiminnan laadun kehittämiseksi laadimme vuosikellon, johon kootaan kaikki keskeisesti opetustyöhön vaikuttavat vuosittain samaan aikaan toistuvat  asiat. Näitä ovat esim. oppilashuollon ruuhkahuiput, nivellyys, toistuvat. testit,  tuen hakemisen ja antamisen jaksot, valinnat ja vanhempainillat.
(39) Uusien työntekijöiden perehdytys (Työnjako rehtori, apulaisrehtori, vararehtorit)
(40) Oppimiskeskus- ja Kelpopilottikoulutehtävien hoitaminen (mm. Messut 7.12)
(41) Tyhy-toiminta (mm. tyhy-risteily)
(42) Työnohjaus syksyn ajan.
(43) Uudenlainen liikuntatuntien järjestämistapa
(44) Kehittämiskeskustelut
(45) Vastuualueiden päivitys
(46) Työryhmät (Jory, KiVa, Liikuntaryhmä, Tyhy, TVT, OPS, Oppimiskeskus, Kelpo, Kirjasto)
(47) ELA-tiimin työnjako

* Henkilökuntaedut (liikunta, uimahalli, matkalippu, alennukset)
* Henkilökortit

SIVIILIELÄMÄ(T)

* Otamme edelleen huomioon elämäntilanteet, merkkipäivät jne.

KOKONAISUUS

(48) Peruskorjauksen ja lisärakennuksen suunnittelu/Hankesuunnitelma
(49) Kestävien käytänteiden vahvistaminen (mm. roskien lajittelu)

*  Parkkipaikan saneeraus

tiistaina, heinäkuuta 19, 2011

Idea matalan profiilin PLC- yhteistyöksi

Auroran johtoryhmä muutama vuosi sitten.
KUN lomalla aivot eivät joudu koko ajan tuottamaan vastauksia vaativan maailman tuhansiin kysymyksiin, ne näyttävät alkavan tuottaa itsekseen mielenkiintoisia kysymyksiä ja vastauksia.

Aurorassa on ensi lukuvuonna järkevää kehittää koulun johtamisjärjestelmää. Siksi, että kaikissa kouluissa johtaminen on ylikuormittunut, niin meilläkin. Mutta myös siksi, että meillä on mielenkiintoinen tilanne. Johtoryhmässä ovat tällä kertaa rehtorin lisäksi apulaisrehtori (Ulla)  ja kaksi vararehtoria (Uma ja Kaija).  Nyt voisi pohtia  mallia, jossa  johtoryhmän opettajajäsenet ovat lukuvuoden ajan myös vararehtoreita.  Ensi lukuvuonna se tarkoittaisi myös alkuopetustimin pomolle uutta titteliä ja vastuita. Tähän asti vararehtorius ei ole liittynyt johtoryhmän jäsenyyteen ja se on perustunut virkaikään.

Jos malli on järkevä, johtoryhmää olisi perusteltua perehdyttää  systeemaattisesti koulun johtamiseen, vastuisiin jne. Espoo on ainakin aikaisemmin järjestänyt johtotiimikoulutusta- ja se oli mielekästä. Nyt kuitenkin ajattelin, että koulutuksen voisi järjestää simppelimminkin juuri Espooseen lanseeratun PLC-ideologian hengessä (Professional Learning Community). Idea olisi seuraava:

  • Etsin 3-4-5 koulua, joilla olisi  halua yhdessä kehittää jaettua johtajuutta koulussaan. 
  • Jokaisen koulun johtoryhmä laatisi listan asioista, joissa se haluaisi kehittyä. Jollei kehittymisideoita ole aikaisemmin esim. EFQM:ssä tai Kunta10:ssa tullut esiin.
  • Jokainen koulu isännöisi yhden koulupäivän muiden koulujen johtoryhmien vierailua (esim. klo 12- 16) ja vastaisi sille sovitun teeman työstämisestä.  Aloittasimme koululounalla, sen jälkeen olisi lämmittely: lyhyt koulun esittely.  Sitten pääasiaan: päivän teemaan. Joku voisi hoitaa homman hankkimalla paikalle luennoitsijan, joka vetää parituntisen session. Teemaa voitaisiin myös työstää yhdessä esim. Cafe-Learning-tekniikalla. Oleellista olisi, että vuoden aikana kaikki PLC-ryhmään kuuluvat johtoryhmät saisivat tukea toisiltaan ja toisiaan juuri niissä asioissa, jotka nyt tökkivät johtamisessa.
  • Jokainen koulu vetäisi siis yhden päivän, ja saisi vastalahjaksi 3-4 toisten suunnittelemaa osuutta. Kaikki saisivat monipuolisia virikkeitä. Rahaa kuluisi vain vähän, lähinnä iltapäivätuntien sijaisuuksiin.
Kiinnostaisiko tällainen?

Opetusnäkemyksestä- kyselykoneen tuloksia

Jesuiittaopettaja.
LOMA-ASKARTELUNA tein simppelin kyselyn  "Suomalaisten opetusnäkemyksestä". Sen teoreettisena taustana oli  englantiiaisten Berlakkien tutkimus opettajien kasvatusperiaatteista ja kasvatustoimenpiteistä englantilaisissa ala-asteen kouluissa 30 vuoden takaa. Lupasin laittaa tuloksia, kun olen saanut 20 vastausta. Nyt niitä on 21-33. Joten tässä. %-luvut vaihtelevat, koska eri kysymyksiin saatiin eri määrä vastauksia.

Berlakkien mukaan ensimmäinen uutta ja vanhaa opetusnäkemystä jäsentävä ulottuvuus on kysymys kontrollista. Erotan tässä siitä omaksi osaksi kysymyksen opetuksen kokonaisvaltaisuudesta vs. pelkästä tietojen tankkauksesta.
  • 18 vastaajalla (86 %) oli laaja näkemys opetuksesta. Opettajan tehtävänä on  vastata sekä tietojen oppimisesta myös oppilaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.  
"Oikea" ensimmäinen ulottuvuus on siis kysymys kontrollista. Kuka määrää koulutyöhön käytettävää aikaa, työtavan ja kuka arvioi?  Ulottuvuuden toisessa päässä on oppilas, toisessa opettaja. (Lisäsin lomakkeelle hieman vaihtoehtoja.  
  • Kodin tulee päättää, kuinka paljon  aikaa oppilas käyttää koulutöihin (15 ääntä, 45 %). 9 mielestä asian päättää opettaja, 8:n mielestä oppilas.
  • Opiskelussa käytettävän työtavan päättää opettaja (17 ääntä, 68 %). 5:n mielestä oppilas, 2:n mielestä muu taho ja 1:n mielestä koti.
  • Opettajan tehtävä on arvioida kuinka hyvin oppilas on oppinut (19 ääntä, 58 %), 11:n mielestä oppilaan, 3:n mielestä kodin.
Toinen ulottuvuus koskee opetussuunnitelmaan liittyviä jännitteitä. Kysymyksiä oli kahdeksan.
  • Yhteiskunnalla (eduskunta, hallinto)  tulisi olla valta päättää, mitä asioita koulussa opiskellaan (17 ääntä, 74 %). 2:n mielestä jonkin muun tahon ja oppilaan,  1:n mielestä kodin ja 1 ei osannut sanoa.
  • Koulussa pitäisi opiskella tasapuolisesti sekä informaatiota että sen hankkimisen taitoja (12 ääntä, 46 %). 9:n mielestä taitoja hankkia ja käyttää informaatiota sekä suhtautua siihen kriittisesti, 4:n mielestä  oppiaineittain jäsennettyä informaatiota. 1 ei osannut sanoa.
  • 12 vastaajaa (48 %) uskoi, ettei objektiivista tietoa ole. Kaikki näkemykset ovat yhtä oikeita. Siksi oleellista on opettaa kriittisyyttä. 10 uskoi siihen, että on olemassa objektiivista tietoa ja koulussa tulee siirtää sitä oppilaille sellaisenaan. 1 ei osannut sanoa.
  • 17 vastaajaa (81 %) oli sitä mieltä, että koulunkäynnissä tarvittava innostus, motivaatio, syntyy sekä ulkoa palkkioista, numeroista jne. että sisäisestä motivaatiosta. Kukaan ei uskonut pelkkään ulkoiseen motivaatioon. 4 uskoi  sisäiseen motivaatioon. 
  • 19 vastaajaa (90 %) ymmärsi  oppimisen laajasti niin, että se on enemmän kuin vain tietojen ja taitojen oppimista. Se on myös ihmisenä kasvamista. 2 oli sitä mieltä, että se on ennen muuta eri oppiaineiden tietojen ja taitojen haltuunottoa
  • Tasan puolet (12) oli sitä mieltä, että opettajan tulee etsiä sellainen tapa opettaa, joka sopii enemmistölle oppilaista. Tasan puolet oli sitä mieltä, että opettajan tulee opettaa asiat jokaiselle oppilaalle hänelle sopivalla tavalla. Kukaan ei ollut sitä mieltä, että opettajan tulee opettaa kaikille samat asiat samoilla menetelmillä.
  • 19 vastaajaa (83 %) oli sitä mieltä, että oppilaiden tulee saada opiskella asioita ryhmissä, yhdessä. 3:n mielestä jokainen oppilas saisi opetella asiat itsekseen. 1 ei osannut sanoa.
  • 18 vastajaa (86 %) oli sitä mieltä, että opettajan tulee suhtautua jokaiseen oppilaaseen yksilönä ja välittämällä. 2 oli sitä mieltä, että opettajan tulee suhtautua kaikkiin oppilaisiin samalla tavalla etäisyys säilyttäen. 1 ei osannut sanoa.
Kolmas  ulottuvuus koskee  yhteiskunnallisia ristiriitoja Kysymyksiä oli neljä. Poimin niistä osan. Jätin kysymättä kysymyksen, keihin pitäisi panostaa. 
  • 19 vastajan mielestä (86 %)  lapsuus on ihan oma ainutlaatuinen elämänvaiheensa, joka pitää elää siitä nauttien. 3:n mielestä lapsuus on  elämänvaihe, joka tulee käyttää aikuisuuteen valmistautumiseen.
  • 14 vastaajan mielestä (64 %)  opettajan tulee vaatia samojen sääntöjen noudattamista kaikilta. 6:n mielestä opettajan tulee  joustaa säännöissä ja vaatimuksissa eri oppilaiden kohdalla.  2 ei osannut sanoa.
  • 14 vastaajan mielestä (56 %) opettajan tehtävä on vahvistaa vähemmistöön kuuluvien  omaa
    identiteettiä. 8:n kasvattaisi vähemmistöjen lapset valtakulttuuriin. 3 ei osannut sanoa.
VASTAAJISTA 12 oli opettajia, 5 isiä ja äitejä, oppilaita ei ollut yhtään. Muussa roolissa vastasi 5. (Kaikki eivät vastanneet tähän kysymykseen)

Ideakoneen softalla on mahdollista hieman vertailla eri ryhmien vastauksia. 
  • Kotien vastaukset olivat linjassa koko porukan kanssa. Pieniä eroja oli. Kaikki vanhemmat vaativat, että samat säännöt koskevat jokaista oppilasta. Puolet vanhemmista kannatti sitä, että opetustapa valitaan luokan enemmistön mukaan. 
  • Muussa roolissa vastanneet poikkesivat yleislinjasta siinä, että heistä peräti  puolet halusi oppilaiden itse arvioivan, kuinka hyvin ovat oppineet. 4 viidestä halusi, että opettaja opettaa jokaista lasta hänelle sopivalla tavalla. 2 viidesta halusi joustoa sääntöjen noudattamisessa.
  • Opettajien vastaukset olivat tietysti linjassa, koska heitä oli enemmistö vastaajista. Pieniä sävyerija kuitenkin löytyi. Opettajista suurempi osa kuin muista halusi päättää oppilaiden koulutyön käytettävän ajan. Peräti enemmistö opettajista usko objektiiviseen tietoon. 5 opettajaa 13:sta halusi joustaa säännöissä eri oppilaiden kohdalla. 5 opettajaa 15:sta halusi kasvattaa vähemmistön lapset valtakulttuuriin.
BERLAKKIEN jäsennyksen ideana oli siis  avata vanhan ja uuden kasvatusajattelun eroja.  Tämän pienen kyselyn pohjalta näyttää siltä, että  vastaajajoukko oli hyvin omaksunut uutta  kasvatusajattelua, jossa koulun tehtävä on kasvattaa laajasti, jossa opetetaan kriittisyyttä tietoa kohtaan, jossa lapsuus on tärkeä elämänvaihe, jossa oppilaat opiskelevat ryhmissä, vähemmistöjen identiteettiä vahvistetaan  ja jossa opettaja välittää oppilaistaan yksilöinä. 

Vastaajat eivät kuitenkaan ole hurahtaneet romanttiseen lapsikeskeisyyteen. Opettajan rooli on edelleen keskeinen. Hän päättää työtavat. Hän arvioi oppilaiden edistymisen. Ulkoista motivaatioakin tarvitaan. Lapsen yksilöllisyys ja luokan enemmistön tarpeet olivat aika tasapainossa. Yhteiskunta päättää edelleen, mitä opiskellaan (ei esim. lapsi).

Kyelyn pohjalta mielenkiintoiseksi nousee kaksi kysymystä, joita jään fundeeraamaan.
(1)  Tiedon luonne:   Kaikista vastaajista puolet ei enää uskonut objektiiviseen tietoon. Opettajista kuitenkin suurin osa.
(2)  Lapsen yksilöllisyys. Jokaista lasta tulisi kohdella yksilönä, mutta kaikilta pitää vaatia samojen sääntöjen noudattamista. Puolet vanhemmista haluaa, että opetus järjestetään luokan enemmistön tarpeiden mukaan. Enemmistö muista (hallinto) korostaa sitä, että jokaista on opetettava yksilöllisesti.

maanantaina, heinäkuuta 18, 2011

Pikakysely ekaluokkalaisten tuntimääristä

Auroran ekaluokkalaisia.

OPETUSMINISTERI Jukka Gustafsson (sdp) haluaa kuulema  peruskouluun lisää opetustunteja.  Koulupäiviä olisi varaa pidentää erityisesti peruskoulun ensimmäisillä luokilla. Suomi on kansainvälisissä vertailuissa koulupäivän pituudesta paljon alle keskiarvon.

Kuinka on? Kuinka monta oppituntia viikossa olisi hyvä ekaluokalla olla? Äänestä! Toivotaan, että oikeassa sarakkeessa olevan kyselykone toimii :-)

PS. Koulu ei saa tätä asiaa päättää.

Bloggerin kyselykone ei näytä toimivan. Let´s forget!

sunnuntaina, heinäkuuta 17, 2011

Takaisin töihin?

VAIMON loma oli siinä. Minulla on vielä seitsemän päivää. Loman perälauta näkyy kuitenkin  jo.  Ensi viikon  olen  sitten päivät kesäleskenä.  Surullista ja kivaa. Koko päivän saa tehdä juuri sitä mitä haluaa.

Neljän viikon loman aikana saa etiäisen siitä, mitä elämä on, kun jää eläkkeelle. Suurta riemua vapaudesta. Ja samalla ehkä kaipuuta arjen rutiineihin ja tunteeseen, että saa jotain järkevää ehkä joskus arvokastakin aikaan. Työurankin perälauta näkyy jo.  Saavutan ammatillisen eläkeikän kesällä 2014.

Kun tämän kesän  lomakakku on istuttu, kesälomia on kohdallani jäljellä mitä ilmeisimmin enää kaksi. Kannattaa siis nauttia.

lauantaina, heinäkuuta 16, 2011

Tuntematon Sotilas ja johtamisen taito






 



Lundberg, T. (2005).   Tuntematon Sotilas ja johtamisen taito. Helsinki: Motto Universal Oy
Täydennetty 18.7.







VOI, kuinka nopeasti aika kuluu. Valittujen Palojen entisen päätoimittajan Tom Lundbergin johtamista pohtuva kirja ilmestyi kun uusi mersuni oli oikeasti uusi.  Teoksen clue on jakaa ihmiset kuuteentoista erilaiseen ihmistyyppiin. Jako perustuu 1800-luvulla syntyneen sveitsiläisen lääkärin Carl Jungin teorioihin (Freudin  oppilas).


Se idea ei ole uusi. Tyyppijaosta on olemassa oikein kaupallinen testiversio, joka tottelee nimeä MBTI. Lundberg käyttää kirjassaan toista sovellusta Jungin analyyseistä, mutta ei niissä mitään eroa ole.

Jungin mukaan ihmisen persoonassa on neljä oleellista ulottuvutta:

1. Energian suunta: EKSTROVERTTI vs. INTROVERTTI

Ekstriovertti (E) on   seurallinen * puhuu (ei kuuntele) * ajattelee ääneen* ideoi keskustelemalla* kaipaa toimintaa* avoin* 

Introvertti (I)  pohtii* kuuntelee* haluaa olla yksin.

2. Tiedon kerääminen TOSIASIALLINEN- INTUITIIVINEN

Tosiasiallista  (S) kuvaavat  faktat, * käytäntö* täysillä tässä ja nyt

Intuitiivista (N) kuvaa  kokonaiskuva * luovuus * ymmärrys.

3. Päätöksenteko AJATTELEVA- TUNTEVA

Ajatteleva (T)  analysoi* ottaa  asiat asioina* puhuu suoraan *  on oikeudenmukainen

Tunteva (F) tuntee tunteita* on empaattinen ja avulias  * ihmiskeskeinen * eettinen* arvot ovat tärkeitä.

4. Suhde ulkomaailmaan JÄRJESTELMÄLLINEN- SPONTAANI

Järjestelmällistä (J) kuvaa järjetsys* systemaattisuus* nopea päätös* aikataulut*  velvollisuudentunne

Spontaania (P) kuvaa  joustavuus * asioiden tekeminen viime tingassa *  spontaanius.

NELJÄSTÄ ulottuuvudesta syntyy 16 eri yhdistelmää. Jokaiselle kuudelletoista ihmistyypille on kirassa haettu esimerkki  Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan henkilögalleriasta.  

Kirjassa on mainio, yksinkertainen testi, jolla voi manuaalisesti määritellä oman kirjainyhdistelmänsä.  Netistä löytyy myös ilmainen, englannin kielinen  MBTI-versio osoitteesta

16 hahmoa (kaikki eivät ole esimiesasemassa)

Asumaniemi   ESFB (13 %)
”Avustaja”, huimapää, kilpailee, kaipaa jännitystä ja vaihtelua. Toimii. Tekee.
Elokuvassa: Vili Auvinen

"Kyllä tästä selvitään. Katotaan vuorotellen toistemme luokkia."

Mm. Elvis, Picasso


Hietanen  ENFB (5%)
”Kannustaja”, optimistinen, ääneen ajatteleva,  innostunut. näkemyksellinen,  lojaali, tuskastuu suunnitelmiin, demokraattinen,  avulias, ei halua vastuita.
Elokuvassa: Heikki Savolainen

"Jos mää olisin Jumala, mä en olisi luonut tähtiä."

Kuvassa: Honkajoki ja Hietanen.

Mm. Ronald Reagan


Honkajoki INTP (1 %)
”Arkkitehti”, teoreettinen, suuria linjoja, omaperäinen, vain valmiiksi mietittyjä ajatuksia , elää faktojen (ei tunteiden maailmassa), säännöt kaventavat, suunnannyttäjä, delegoija, ei tunnusta komentosuhteita. Ohittaa virkatien,
Elokuvassa: Tarmo Manni

"Minulla on idea, joka ratkaisee kaikki opetuksen ongelmat"

Mm. Darwin, Einstein

Jalovaara ISFJ (6 %)
”Huolehtija”, velvollisuus,  ei avaudu,  vakiintuneet mallit, kunnioittaa perinteiä, ihmisläheinen, sopu,  aikataulut arvossa, ohjeita on noudatettava, muutosta vierastaa. Ei saa päättää.
Elokuvassa: Saulo Haarla

"Haluan, että jokainen on tässä mukana. Haluan pitää teistä huolen."
"Ajattele nyt, miltä ihmisistä tuntuu!"

Mm. äiti Teresa

Kaarna   ENTP (5%)
”Kehittäjä”, kinastelee, nauttii ihmisten seurasta,  tulevaisuus, kokonaisuudet,  järki ennen kaikkea,  muutokset ok,  voimakas johtaja, tasapuolinen,  energinen, innostava,   ei pidä rutiineista. Katsoo sormien läpi.

Elokuvassa: Pentti  Irjala
Mm. Lax,  Disney, Kolumbus

Kariluoto  ENFJ (5%)
”Vaikuttaja”. hyvä ihmisten johtaja, innostunut, kannustava,  avulias, saa voimaa ihmisistä,  selvä päämäärä,  työt tehdään niin kuin on sovittu.  Vastuu on tehty kannettavaksi. Pelastaa.
Elokuvassa Matti Ranin

"Teidän tehtävänne on toteuttaa kansallinen koulutuspolitiikka!"

Mm. Heidi Hautala, Limcoln, Gorbatshov


Koskela INFB (1%)
paras johtaja, toiseksi yleisin pomo
”idealisti”, ”auttaja”, pohdiskelee, aliohjaa  tarvitsee rauhaa, suurpiirteinen,idealisti,  ensin ihmiset sitten asiat,  tilanteiden ehdoilla joustavasti, kunnioitettu, hallitsee kriisit.
Elokuvassa Kosti Klemelä

"Asialliset hommat me kyllä hoidetaan!"

Mm. Albert Schweizer, Shakespeare, Mia Farrow

Lahtinen INFJ (1 %)
”neuvonantaja”, itsenäinen pohdiskelija. vastuu. Kokonaisuus ensin. eettin en. suunnitelmallisuus. Tulevaisuus. Pää pilvissä jalat maassa. Keskustelee, sovittelee

"Ei kai YT-tuntia aloiteta mokia etsimällä!"
"Herrojen ongelma on, ettei ne ymmärrä kenttää!"




Elokuvassa Veikko Sinisalo
Kuvassa Lahtinen ja Lehto.


Mm.Gandhi, Martin Luther King





Lammio  ESTJ (13%)
”Organisoija”. looginen, vastuu, vakuuttaa puhumalla muut. Kaikkien tehtävä sovitulla tavalla. Asiat ensin sitten ihmiset. Ensin suunnitelma sitten toteutus. Käskyttää Pysyy aikataluissa. Pienin askelin muutokset.  Kontrolloi. Määrtietoine, Rohkea.  Tarvitsee selvät toimintaohjeet. Johtaa kriiseissä sähköpostilla.
Huonoin johtaja, yleisin pomo
Elokuvassa: Jussi Jurkka

"Meillä ei ole tapana sinutekka  esimiehiä. Eikö organisaatiokuri kiinnosta teitä lainkaan?"
"Ilmoitan, että kaikki tukitunnit on peruttu huomisesta alkaen"

Mm. G.W. Bush ja Tarja Halonen

Lehto INTJ  (1 %)
”Uudistaja”, kunnianhimoinen,omaehtojnen, sisäänpäin kääntynyt tahdonvoima,kriittinen, prijektit hoidetaan loppuun. Löysät pois ja toimeksi. Vaativa asiajohtaja. Erinomaisuus on standardi. Itsestään selvyyksistä ei kiitellä. Vaativa alainen. Hikeentyy. Teräväkielinen.
Elokuvassa: Åke Lindman

"Älä valehtele, tyhmä!"
" Herrat ei pysty potkuja pahempaa tarjoamaan. Ja sen kanssa kyllä pärjää."

Mm. Richard Nixon, Judie Foster

Kuvassa: Rahikainen, Lehto ja  Määttä.

Mäkilä   ISTJ (6%)
”Varnistaja”, vastuu, ahkeruus, yksinäinen ajattelija, Konkretia. Systemaattinen. Periaatteen ihminen.  MIttaa kahdesti,sahaa kerran. Itsepäinen ja tarkka.  Mieluummin ei riskejä. Uskollisuus. Tasapuolisuus.  Sotkeutuu solmuihin. Näkee vain riskejä. Tarkat suunnitelmat.
Elokuvassa: Vilho Siivola

"Oletteko te kaikki seonneet?"

Mm. Bush, vanhempi



Määttä ISTP (7%)
”Teknikko”, kyky ottaa riskejä johdonmukaisuus,  Tuuli ei huulia heiluta.  syrjässä viihtyy. Tarkat havainnot.  Omat päätökset faktojen perusteella.  Ei huolta huomisesta.  Pragmaattinen. Taitava kriiseissä. Ei kaipaa kiitosta.  Itsenäinen perfektionisti.  Simputtaa. Törmää arvoihin.
Elokuvassa: Pentti Siimes

"En kertonut, kun et kysynyt!"

Mm. Clint Eastwood

Rahikainen   ESTP (13%)
”yrittäjä”, energinen, itsenäinen, looginen, seurallinen innostaja, taktikko, asiakeskeinen, spontaani, reagoi herkästi, joustaa, ei pidä aikatuluista. Ei menetä hermojaan, Kilpailu.  Vain harva pääsee lähelle.
Elokuvassa: Kaarlo Halttunen

Kuvassa keskellä: Rahikainen.
"Minä en näistä lomakkeista ymmärrä. Eihöhän hoideta tää menemällä kaljalle!

Mm. Timo Soini, Madonna, J.F. Kennedy

Rokka  ENTJ (6 %)
Toiseksi paras johtaja.
”Muutosjohtaja”, analyyttinen, looginen, näkee kokonaisuuksia velvollisuus, tehokkuuss, hyvin organisoitunut ja suunnitelmallinen, avoin , seurallinen, puhuu mielellään ideoistaan, nopea, haastaa. suorapuheinen, taitava puhuja visionääri,. asiat ensin sitten ihmiset, hihat heilumaan, hyvä kriiseissä, ei kumartele, itsenäinen, asiat kerralla kuntoon, tarvitsee valtaa ja vastuuta
Elokuvassa: Reino Tolvanen

" Sä missä hyvää  miestä  tarvitset, tässä sulla on sellainen."
"T'ämä koulu pelastuu, kun pannaan laidan yli muutama tyyppi!"


Mm. Sauli Niinistö, Thatcher,  Napoleon


Sarastie ESFJ (13 %)
”Harmonisoija”. voimaksa vastuuntunto, lojaali, harmonia, saa voimaa ihmisistä. käytännöllinen. tunteet ohjaavat päätöksiä, systeemit kunnossa.,  rohkaisija, kannustaja,  arvot ensin ,sitten asiat. HYvinvointi. Tarmokas. empaattinen. Loukkaantuu.
Elokuvassa: Tauno Palo

" Miksi et kertonut ajoissa, että homma ei toimi luokassasi?"
"Minusta on kohtuutonta vaatia näillä resurseilla noita tuloksia!"


Bill Clinton, Björk

Vanhala ISFB 5 %
”Taiteilija”, ”Hyväntahtoinen kannustaja”. hyvä ihmisten johtaa, tehokas kriiseissä, luova, vaatimaton., viihtyy yksin. utelias. Kaipaa sopusointua. spontaani. joustava. Asiat otetaan sellaisina kuin ne ovat. Hetkessä kiinni. Armahtaa. Uskoo vasta kun näkee.

Elokuvassa: Leo Riuttu

"Hihii. Siellä lautakunnan perskarvat paloivat!"


Mm. Mozart, Jacqualine  Kennedy

perjantaina, heinäkuuta 15, 2011

Suomalaisten näkemys opetuksesta

IHANAA, kun on loma. Saa kastella omia ajatuksiaan. Erityisesti tänä kesänä minua kiinnostaa suomalainen opetus. Miksi se on sellaista, kuin se on?

Yksi  keskeisesti opetuksen käytöntöjä ohjaava tekijä on  näkemys opetuksesta ja sen tehtävästä.  Berlak &  Berlak (1981) tutkivat 20 vuotta sitten   opettajien kasvatusperiaatteita ja kasvatustoimenpiteitä englantilaisissa ala-asteen kouluissa. He  löysivät    mielenkiintoisia, ristiriitaa aiheuttavia koulunkäyntiin liittyviä  kysymyksiä.

Olen laatinut lyhyen kyselyn, jonka avulla voimme - jos haluamme - kartoittaa, mitä me suomalaiset nyt 2010-luvulla ajattelemme näistä asioista. Siinä on 16 kysymystä.

Kysely löytyy osoitteesta http://www.aurorankoulu.kyselykone.fi/lomake.html?id=31

Vastaa kyselyyn. Lupaan analysoida tulokset, kun vastauksia on 20.

keskiviikkona, heinäkuuta 13, 2011

Kasvatuksen arvot kovenemassa?

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen käynnisti Porissa SuomiAreenassa  kasvatuskeskustelua. Hänen viestinään oli: Aikuisten on  otettava vastuu lasten kasvattamisesta.

Luukkaisen puheessa näyttää olleen kaksi kärkeä. Toinen koskee lasten vanhempia. Toinen yleisemmin koulun tavoitteita.

(1) Aikuisten on siis otettava vastuu kasvatuksesta. Luukkainen esitti, että Opetushallitus, Suomen Vanhempainliitto ja OAJ yhdessä käynnistävät prosessin, jonka seurauksena aikuisten kasvatusvastuu nousee sille kuuluvaan asemaan suomalaisessa arvomaailmassa.

Niille lapsille, joille koti ei pysty riittävästi tarjoamaan edellytyksiä tasapainoiseen kehittymiseen, tarvitaan erityistukea:  Erityisopetusta,  opinto-ohjausta sekä oppilashuoltopalveluja. Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen riittävä resursointi on perusta koko koulutukselle. Siksi ylisuuria ryhmäkokoja on pienennettävä ja lisättävä opettajien määrää.

Jokaisesta lapsesta ja nuoresta on kuitenkin kaikissa olosuhteissa pidettävä kykyjensä pohjalta huolta. Kasvatusvastuun kirkastaminen ei saa johtaa erityistukea tarvitsevien hylkäämiseen, Luukkainen korosti

Tärkeä asia. Viime päivien uutiset mm. lapsijengeistä , yhdeksän vuotiaitten humalakäyttäytymisestä ja murrosikäisten tihutöistä ovat hätähuuto.

(2) Luukkainen vaati, että lapset ja nuoret on kasvatettava vastuuseen itsestään ja yhteisöstään sekä tekemään työtä. Lähtökohtana ei voi olla, että yksilö voi tehdä mitä tahansa ratkaisuja ja yhteiskunta huolehtii aina laskusta. Oleellista on   koko kasvatusajattelun muuttaminen omavastuisuuden suuntaan.

Kasvatusarvoissa on Luukkaisen mukaan aika palata hieman taakse päin. Lapset ja nuoret on kasvatettava näkemään vaivaa, tekemään työtä ja olemaan itse ensisijaisesti vastuussa omista asioistaan ja hyvinvoinnistaan.

Luukkainen vaati, että perusopetuksen tavoitteista ja tuntijaosta säädettäessä tulee vastuu ja vastuullisuus määrittää yhdeksi keskeisistä perusopetuksen tavoitteista. Sama tavoite sopii myös sekä ammatillisen että lukiokoulutuksen tavoitteeksi.
- Ei voi olla niin, että toisen asteen koulutuksessa tai työelämässä ensimmäisiä opiskeltavia asioita on esimerkiksi sovituista aikatauluista ja annettujen tehtävien tekemisestä kiinni pitäminen. Perusopetuksen jälkeen sen pitää olla itsestään selvyys, Luukkainen totesi.

Luukkaisen mielestä suomalaisen yhteiskunnan suunta edellyttää kaikilta kansalaisilta kykyjensä mukaista vastuunkantoa. Omiin opintoihin sitoutuminen ja niihin liittyvien tehtävien tekeminen parhaalla mahdollisella tavalla ja sovituissa aikatauluissa ovat kasvua vastuulliseen työelämään. Tuleva työelämä edellyttää yhä enemmän itseohjautuvuutta, itsenäistä työskentelyä ja vastuullisuutta. Kasvatuksen ja koulutuksen on siihen valmennettava. Liialla hyysäämisellä ja paapomisella lapsia ja nuoria ohjataan vääränlaiseen kansalaisuuteen ja aikuisuuteen.

Mielenkiintoinen avaus. Edesmennyt professori Erkki Lahdes kirjoitti heiluriliikkestä kovan ja pehmeän didaktiikan välillä. Pehmeässä didaktiikassa korostetaan lapsen oikeuksia. Kovassa hänen velvollisuuksiaan.  Peruskoulun aikana heiluri on heilahtanut moneen kertaan. 1960-luku oli pehmoa, 70-luvulla ote korostyi, 80-luvulta alkaen kasvatusote on tullut yhä hellemmäksi. Ehkä liiankin. Joka tapauksessa OAJ on nostanut kissan pöydälle.