Kirjoja

Kirjoja

maanantaina, joulukuuta 31, 2012

Kotikasvatuksesta. Osa 3

Voipio, Aino. (1942). Kodin kasvatustyöstä I-II. Helsinki:
WSOY.

TÄSSÄ kotikasvatusopin (oman käyttöteorian) kehittelyyn tähtäävässä lastujen  sarjassa yritän  tänään  ymmärtää  maailmansotien välisen ajan, suomalaista kodin kasvatusoppia Aino Voipion kirjoittaman teoksen  "Kodin kasvatustyöstä I -II." pohjalta.  Teoksen  ensimmäiset painokset julkaistiin 1933 ja 1938.  Suomi oli hiljan itsenäistynyt, taloudellisesti kireää aikaa elävä maa. Teos oli  tarkoitettu mm. emäntäkoulujen oppikirjaksi.

Muutama sana Aino Voipiosta

Wikipedian mukaan Aino Voipio (sukunimi vuoteen 1901 Åkerman) syntyi vuonna  1883 Viipurissa ja kuoli vuonna 1975 Helsingissä. Hän  oli suomalainen opettaja, kansanopiston johtaja ja kirjailija. Kouluneuvoksen arvon hän sai vuonna 1943. Voipio  sanoitti  Satakunnan ja myös Itä-Hämeen laulun.

Kotikasvatus 1930-luvun Suomessa

Kasvatusoppia hallitsivat 1930-luvulla vahvasti  Mikael Soinisen  teokset. Kasvatus näyttäytyi tuolloin hyvin selkeältä.

Kasvatuksen päämäärä

KASVATUKSEN  päämääränä oli kunnon kansalainen, joka elää onnellista elämää.  Kunnon (siveellinen) kansalainen on hyvin viljelty, taivaan valolle avoin ja ihmisrakkautta uhkuva, sydämensivistystä omaava ihminen. Hän oli ahkera, lujatahtoinen, raitis, säästäväinen, taitava, älykäs...ja hän rakasti  Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään kuin itseään. Hän hyödynsi  noilla avuillaan myös ympäristöään. Hän oli  yleisesti hyväntahtoinen.  Hän haki yhteistä pysyvää menestymistä (ei ohikiitävää nautintoa).

Kasvatus, kasvattajat ja kasvatettava

Kaiken perustana pidettiin kotikasvatusta. Sen laiminlyönti vei lapsen  paheiden orjaksi.  Kasvattamaton lapsi oli villintynyt ihmispeto. Lapsi oli kesytettävä ennen kouluikää.

Keskeiset kasvattajat olivat äiti, isä sekä myötäkasvattajina sisarukset, perheen apulaiset, vuokralaiset  ja naapurit ja toverit. Hyvä kasvattaja oli  hyvä, johdonmukainen, päättäväinen  ja ymmärtäväinen.

Kasvatettavaa lasta ei nähty  tyhjänä tauluna. Hänellä oli  omat perinnölliset taipumuksensa, jotka voivat olla myös outoja ominaisuuksia. Voipion mukaan kasvattajan mahdollisuudet olivatkin rajoitetut (jolloin voi kuitenkin turvata Jumalaan). Kasvatus ei voi muuttaa lapsen taipumuksia, mutta se voi vahvistaa  lapsessa olevia hyviä taipumuksia ja kesyttää huonoja luonteenominaisuuksia.  Hyvän siemeniä voi istuttaa ja ilkeitä rikkaruohoja karsia.

1. Pahalta suojeleminen (negatiivinen kasvatus)

Kasvatuksessa nähtiin kaksi puolta: toisaalta lapsia oli suojeltava pahalta ja vaaralliselta. Paha voi olla fyysistä tai henkistä. Edellisen liittyi ohje suojata lapsi tupakalta ja alkoholilta. Kutittelua tuli välttää samoin liian kireitä housuja.  Jälkimmäiseen kummitusjutuilta, onnettomuuksien  ja tumeltuneiden tapojen  näkemiseltä sekä rikosuutisten ja roskakirjallisuuden lukemiselta suojeleminen. Joskus lapsi oli erotettava tovereistaan, joskus oli vaihdettava ympäristöä.

Mutta vielä parempi, jos  vanhemmat olivat voittaneet lapsen kunnioituksen ja arvostuksen. Niihin voi tällöin vedota. Lempeät keinot olivat parempia kuin ankarat.  Mutta jos lempeys ei autanut, oli oltava ankara. Ankaria keinoja olivat: ankara käsky tai  kielto, (suora) valvonta ja rangaistus. Voipio suositteli  uhkauksen herättämän pelon käyttämistä.

Kun käsky oli annettu, siitä pidettiin kiinni. Rangaistuksia olivat ruumiillinen kuritus, vapauden rajoitus (mielellään nurkkaan)  ja nuhde. Niihin kannatti  liittää paheksunnan ilmauksia (jotta syntyy häpeä ja sitä kautta katumus). Rangaistus ei saanut  olla vihan  purkaus. Selkään ei saanut  antaa toisten nähden. Kaikki rankaiseminen tuli päättää hellään nuhteluun.

Lapsen antama kunnioitus voitettiin ennen muuta rakastamalla lasta, hoitamalla sitä ja tyydyttämällä sen tarpeet ja antamalla apua. Ja olemalla etevä. Ja luomalla kotielämä viihtyisäksi, kohottavaksi ja viehättäväksi.  Kotiin tarvittii hyvää lastenkirjallisuutta. Yhdessä voitiin harrastaa musisointia. Ja pitää hartaustilaisuuksia.

2. Positiivinen kasvatus

Toinen tapa kasvattaa oli ohjata lapsia  hyvään. Kasvattajien oma esimerkki oli  tärkeä. Opetus oli tätä. Samoin toiminassa pitäminen: leikki ja pienet hyödylliset  työtehtävät.

Kasvatuksen keinovalikko

Keskeiset kotikasvatuksenkin keinot olivat  lastenhoito (ruumis) ja kasvatus (sielun kehityst).
Lastenhoito oli  mm. ruokaa, liikuntaa ja raitista ilmaa. Unta oli saatava riittävästi. Erityisesti pientä lasta olin vartioitava. Lasta oli  estettävä tupakoimasta ja juomasta alkoholia.

Kasvatuksen keinoja olivat hallinta, opetus ja ohjaaminen. Keskeisenä periaatteena tekstissä toistuu hellä, huomaavinen, ymmärtävä  ja samaan aikaan lujakätinen ja  hemmottelematon kasvatustoiminta. Kasvatuksen ytimeksi tunnistettiin äidin ja isä lämmin kiintymys omaan lapseensa.

Tietotoiminta

Ihmisen kasvu oli tiedon ja  tahdon kasvua. Tietotoiminta jäsennettiin  havaintoihin, niistä syntyviin mielikuviin, ja näiden mielikuvien vertailuun (ajattelemiseen). Kasvatus oli  havaintojen tekemisen kehitämistä  mutta myös lapsen suojelua huonoilta mielikuvilta. Kasvatus oli lapsen leikin seuraamista ja kysymyksiin vastaamista.

Kasvatus oli tunteiden liittämistä mielikuviin. Lapsen mieli tuli  täyttää hyvillä ja terveillä mielikuvilla. Arvokkaisiin liitettiin  myönteisiä ja arvottomiin kielteisiä.  Lasta tuli suojella mm. kummitusjutuilta. Näin, koska Herbartin mukaan tunne vaikuttaa tahtoon. Lapsen tuli  rakastaa hyvää ja vihata pahaa. Kasvatus  oli  näin ajatusmaailman ohjaamista (joku kutsuisi sitä nykyään indotrinaatioksi MH). Tietotoiminnan kasvatus oli opetusta. Opetus oli  elämänohjeiden antamista.

Tahto

Pelkkä tieto oikeasta ja väärästä ei riittänyt, lapsi oli totutettava tekemään oikeita asioita- omasta tahdostaan.  Tuota tahtoa kasvattajan oli kuitenkin ohjattava niin, että lapsi tahtoo hyvää. Kasvattajan oli vierotettava lapsi tahtomasta väärää. Hänen oli  toistuvasti muistutettava elämänohjeista, joita opetuksessa oli  annettu.Ohjauksesa lapselle oli  annettava tehtäviä ja tilasuuksia toteuttaa sitä, minkä tietää oikeaksi. Näin hän tottui tekemään oikein.

Hallinta

Kasvatuksen kolme keinoa olivat  siis hallinta, opetus ja ohjaus.  Hallinnassa oli  lempeitä ja ankara keinoja. Lempeitä olivat suojelu, toiminnassa pitäminen ja vetoaminen kunnioitukseen ja rakkauteen. Ankaria keinoja olivat ankara käsky tai kielto, ruumiillinen rangaistus ja nuhde.

Toiminnassa pitämisessä tärkeää oli toiminnan suuntaaminen. Lapsen harrastuksia tuli tarkkailla. Hyvää toimintaa olivat mm. leikki, urheilu, askartelu, keräily, työtehtävät aikuisten puheen kuuntelu

Hallintaa tarvittiin, kun lapsi on heikko. Tällöin lapsen tahto oli alistettava kokonaan isän ja äidin tahdon alle. Pienen lapsen kasvatus oli  pääasiassa hallintaa. Lapsi tulee taivuttaa huolellisesti hyvään.

Uskonnolliseen toimintaan lasta ei pitänyt pakottaa vaan odotaa otollista hetkeä.

Ohjaus

Lapsia hallittiin, nuorisoa ohjataan. Ohjaaminen oli  tilan antamista itsekasvatukselle. Murrosikä vaati vanhemmilta ymmärtämistä, mm. sen, että tahtoelämä  kehittyy kiivaasti. Minätietoisuus syntyy. Tarvitaan myötämielisyyttä ja rohkaisua. Liiallinen ankaruus, välinpitämättömyys ja kylmyys lisäävät uhmaa ja katkeroittavat. Kotitöiden teettäminen oli hyvä keino. Oman rauha antaminen myös. Samoin hyvät harrastukset, mm. raittiusharrastus.  Valheellista elämää  vanhempien piti välttää, jotteivat joutuisi halveksunnan kohteeksi. Nuoren oli  tärkeää ymmärtää työn siveellinen merkitys.

sunnuntaina, joulukuuta 30, 2012

Kotikasvatuksesta. Osa 2

Arkista kotikasvatusta. Iltapesun valvonta.
Pävitetty 31.12.12.

JATKOIN tänään  aivovoimistelua: ideana on  yhä hahmottaa yksinkertainen oma, tutkimukseen kuitenkin  pohjautuva kotikasvatusoppi  kodin  ja koulun kasvatuskumppanuutta tukemaan.

Tiedän, ettei tehtävä ei ole ihan simppeli. Omissa muistiinpanoissani törmäsi kolmeen kijoitettuun kotikasvatusoppiin. Pestalozzi kirjoitti sellaisen ("Äidin kirja"),  sekä Ferriére ja Makarenko.

Tein tätä toista osaa varten omalla macillani haun kovalevyllä oleviin 30 vuoden aikana tekemiini muistiinpanoihn.  Huomasin kirjoittaneeni  pienen esseenkin aiheesta "100 sanaa kasvatukseen"- kirjaan. Tässä tänään  tärkeiltä tuntuneita osumia.

Kotikasvatuksen määrittelyä ja  kuvausta


KODIN oikeus kasvatukseen on yleensä hyväksytty itsestään selvänä. On toki poikkeuksia, jossa kasvatusoppineet eivät ole luottaneet kotien kasvatusvoimaan. Tällaisia oli mm. Fichte.

Kotikasvatusta on historian aikana ideoitu osaksi alle kouluikäisten kasvatusjärjestelmää aina Platonista alkaen (ja hänen jälkeensä mm. Aristoteles, A.Comenius ja J.J. Rousseau, J.Mill). Tavallisesti kotikasvatus esitettiin äidin tehtäväksi.

Kotikasvatus eroaa monessa suhteessa esim. koulukasvatuksesta. Se ei ole yhtä systemaattista  ja  suunnitelmallista (tehokkaaksi puristettua), ei  yhtä tavoitteista (moneen kertaan komiteoissa harkittua ja ylöskirjoitettua ) eikä  edes aina auki puhuttuakaan.  Eikä siinä aina käytetä sanoja. Suurin ero liittyy kasvattajan ja kasvatettavan suhteeseen. Vanhemman-  erityisesti äidin-  ja lapsen välille syntyy tavallisesti  luonnollinen kiintymyssuhde.

Pääosin  kotikasvatusta pidetään yksityisasiana; erityisesti J.V. Snellman  ajatteli niin.  Aikailaisistaan Uno Cygneusella oli toisenlainen käsitys: hän uskoi enemmän kasvatusoppiin kuin perheiden kasvatustapaan. Snellmanin aateveli Z.J.Cleve otti välittävän asenteen: yleissivistävä koulu voi  jalostaa myös kotikasvatusta.

Yhteiskunta on kuitenkin säädöksillään  rajoittanut vahingolliseksi  katsomaansa kasvatusta (kuten ruumiillista kuristusta). Lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta, jota saisi kohdella kuinka vaan.

  Viime vuosina ovat  erityisesti lisääntynyt lastensuojelutehtävät. Kotikasvatuksen valvontaan ei kuitenkaan mitkään resurssit riitä.

Sirkka Hirsjärven mukaan kotikasvatus  toteutuu vanhempien ja lasten vuorovaikutuksena. Siihen kuuluu (1) perushoito (siis lapsen perustarpeiden tyydyttäminen MH)  (2) lapsen suojeleminen vahingollisilta vaikutteilta (3)  lapsen kehityksen tukeminen ikäkauteen sopivalla tavalla ja (4) lapsen harjannuttaminen yhteiskunnassa hyödyllisiin taitoihin.

Kotikasvatuksen  klassikkoteos 

Lea Pulkkisen (1984) teosta "Nuoret ja kotikasvatus" pidän yhtenä kotikasvatuksen klassikkona. Pulkkinen korostaa kodin kasvatusilmapiirin tärkeyttä. Sen tulisi olla demokraattinen, lämmin ja turvallinen. Demokraattisuutta on se, että nuoret saavat itse puhua ja selittää.  Heillä on myös omat elämäntavoitteet (hieno termi MH). Turvallisuutta on mm.  perhe-elämän vakaus.

Vanhempien tulisi tuntea lapsen ns. kehitystehtävät. Murrosikään liittyvä itsenäistyminen on usein kipeä molemmille osapuolille. Pulkkinen kuvaa vaihetta mainosti: Irrottautuminen vanhemmista tunnetasolla jättää tyhjiön, ja tilaa ulkoisille vaikutuksille.

Pulkkisen mukaan käsitykset suotavista kasvatusmenettelyistä ovat aikojen kuluessa vaihdelleet. 1900-luvun alussa behaviorismin edustaja John  Watson oli sitä mieltä, että hellä ja tunnepitoinen kasvatus luo heikkoja persoonallisuuksia. Toisen maailmansodan jälkeen taas painottui varsinkin Benjamin Spockin vaikutuksesta salliva, ”vapaa” kasvatus .

Kotikasvatuksessa johdonmukaisuus on tärkeää.  Samoin selkeä päivärytmi.  Lapsen päivän suunnittelu kuuluu aikuisen  tehtäviin.  Vanhempien tehtävänä  on opettaa lapselle hänen ikä- ja kehityskauteensa sopivaa käyttäytymistä.  Pulkkisen mukaan  olellinen  ulottuvuus kasvatuksessa  on  sallivuus  ja rajoittavuus. Valvonnan  eli kontrolli tulisi toteutua  demokraattisella tavalla. Vanhempien on löydettävä aikaa lapsille . On valvottava lasten tekemisiä. Harrastuksia voidaan  suunnata. Lapsi tarvitsee  riittävästi  unta, ulkoilua, säännöllistä  ruokailua ja monipuolista toimintaa.

Pulkkinen  esittelee kolme  kasvatusotetta: (1) ohjaava, jossa lapsen tarpeet otetaan  huomioon, jossa on  myötätuntoisuutta ja  luottamusta, 2)  aikuiskeskeisen ankaran kohtelun ja 3) välinpitämätön sallivuus.

Millainen  kasvatus epäonnistuu?

Pulkkisen mukan epäonnistuneen kasvatuksen kriteerinä voidaan pitää rikoksiin syyllistymistä.  Poikien osalta  aikuiskeskeisellä kohtelulla ja välinpitämättömällä sallivuudella on yhteys rikoksiin syyllistymiseen. Tytöillä  riskinä on  isän vähäinen osuus tytön elämässä, ja äidin ajan riittämättömyys. Äidin yksinhuoltajuus liittyy hänen mukaansa  kaikkiin rikoslajeihin!

Koskeniemi ja Lehtovaara (1974) pitivät seuraavia asioita  riskeinä kasvatuksessa:
  • liiallinen/liian vähäinen turvallisuus
  • liiallinen/liian vähäinen rakkaus
  • vanhempien torjuva vihamielinen suhtautuminen lapseen.
  • hemmottelu
  • liiallinen holhoaminen
  • liiallinen hallinta
  • liika kunnianhimo
  • epävakaa kasvatus ja 
  • vanhempien erimielisyys.
Kotikasvatuksen päämäärästä

Tähtinen jakaa pienten lasten kasvatuksen kolmeen aikakauteen:  Uskonnollisen kasvatuksen kaudella lasta kasvatettiin ikuisuutta varten. Tavoitteena oli tukahduttaa synnillisyys ja istuttaa hyvät tavat ja tottumukset.

Uskonnollisella kaudella vanhemmat nähtiin Jumalan edustajina. Heidän  oli itse oltava esikuvallisia ja siitä he joutuisivat vastaamaan Jumalalle.

Uskonnollista kautta seurasi medikaaliseksi kuvattu vaihe. 1900-luvun alussa  lääkärit antoivat vanhemmille hoito-ohjeita ruokailusta, ulkoilusta jne,

1950-luvulta alkaen ohjeita ovat antaneet psykologit. Huomio siirtyi fyysisestä hyvinvoinnista psyykkiseen. Lapsi nähtiin yksilönä, ja tavoitteena oli terveen persoonan kehitys.

Elämmekö jo uutta ajanjaksoa, jossa lasta trimmataan nimenomaan selviytyksi, voittajaksi?

Vielä 1900-luvun alussa ajateltiin, että valtiolla on oikeus asettaa arvot kotikasvatukselle. Tänään näin ei enää ajatella. Vanhemmilla on oikeus asettaa arvot. Näin kasvatuksen arvopohja on laajentunut ja mutkistunut.

Marja Martikainen tutki kasvatuksen muutosta kyselytutkimuksella aineistonaan 1930-1980 -luvuilla syntyneet  suomalaiset. Tutkimus paljasti  millaiset arvot ovat vaikuttaneet suomalaisen kotikasvatuksen taustalla.

Väistyvät arvot
Tutkimuksen mukaan 
väistyviä arvoja ovat olleet kristillisyys, siveellisyys, työntekoon kasvattaminen, vanhempien ihmisten kunnioitus sekä tottelevaisuus.

Säilyneet arvot
Hyvien tapojen, ahkeruuden ja rehellisyyden arvostaminen sen sijaan ovat säilyneet vuosikymmenestä toiseen.

Nousevat arvot
Koulunkäynnin arvostaminen, oman ajattelun ja kriittisyyden tukeminen - yksilöllisyyteen pohjaavat arvot - ovat olleet nousussa.

Kotikasvatuksen tavoista 

Annika Takala on esitellyt Diana Baumrindin jäsennyksen vanhempien erilaisista kasvatustavoista. Kasvatustapa voi olla
  1. autoritäärinen, jolloin lapselta odotetaan sosiaalisesti kehittyvää käyttäytymistä. Kommunikointi ei ole selkeää. Kontrolli on voimakasta. 
  2. Toinen kasvatustapa on auktoritatiivinen, jolloin lapsen käyttäytymiseen kohdistetaan lujia ja johdonmukaisia vaatimuksia. Voimakas kontrolli yhtyy selkeään kommunikaatioon; vanhemmat valvovat asettamiensa rajoitusten noudattamista. He puhuvat lapselle suoraan ja rehellisesti.
  3. Kolmas kasvatustapa on salliva, jolloin lapseen kohdistetaan vain vähäisiä käyttäytymisen kehittymisen vaatimuksia ja vain heikkoa kontrollia.


Toinen tapa jäsentää kasvatusta on laatia nelikenttä kahden ulottuvuuden rajojen asettamisen ja rakkauden pohjalta. Tällöin saadaan neljä kasvatustyyliä
  1.  hemmotteleva kasvatus (rakkautta ilman rajoja),
  2.  laiminlyövä kasvatus (ei rajoja, ei rakkautta), 
  3. autoritäärinen, komenteleva kasvatus (rajat, ei rakkautta) ja 
  4. auktoritatiivinen kasvatus (rajat ja rakkautta).


Tyypillisiä  kotikasvatuksen keinoja ovat  (1)  rutiinit (esim. yhteinen ruokahetki ja päivän rytmi), (2) kasvatuskeskustelut, (3) rangaistukset (mm. kotiaresti, viikkorahan peruuttaminen, ruumiillinen kuritus), (4) palkkiot (esim. hyvästä koulumenestyksestä) ja  (5) kotitöiden jako.

Lisäisin Hirsjärven listaan vielä erityisesti 2000-luvulla yleistyneen harrastuttamisen.

Näyttää siltä,  että suomalaisvanhemmat ovat valinneet  kasvatustyylin, jossa luovutaan auktoriteetista ja lapset halutaan itsenäistää varhain.  Lapset pannaan itse päättämään asioista, jotka aikuisten pitäisi päättää. Ihanne, että rajat asetetaan neuvottelemalla on epälooginen. Kasvattaja ja kasvatettava eivät ole tasavertaisia neuvottelukumppaneita.

Tutkimuksia kotikasvatuksen muutoksesta 

Käsitykset lasten  kasvatuksesta ovat Lehtivaaran ja Koskenniemen mukaan suuresti muuttuneet. Vielä 1900-luvun alussa  pidettiin lujaotteista, ehdottomaan tottelevaisuuteen tähtäävää käsittelyä ainoana oikeana.  Maailmansotien välisenä aikana tämä käsitys alkoi muuttua. Kun lapsen mielihyvää ja viihtymistä aikaisemmin pidettiin epäolennaisena jopa epäillyttävänä seikkana, nyt siis alettin huolehtia. Ystävällistä ja joustavaa suhtautumista lapseen oli pidetty hemmotteluna, nyt se katsottiin kasvatuksen perusedellytykseksi.

Merja Korhosen tutkimuksen mukaan isyys on muuttunut 1950-luvulta 1990-luvulle. Suomalainen kotikasvatus on muuttunut  tottelevaisuus- ja kuuliaisuuskulttuurista keskustelu- ja neuvottelukulttuuriin.



Jaana Kemppaisen tutkimus "Kotikasvatus kolmessa sukupolvessa" vuodelta 2001  on esitelty jo osassa1.

Lasten kotikasvatuksen muutosta on tutkinut myös Marja Martikainen. Hänen mukaansa lastenkasvatuksen murros ajoittuu 1970-luvulle. Aina 1960-luvulle kodeissa oli vallalla autoritäärinen kasvatus. Sitä leimasi ajattelu, jonka mukaan lapsen tahto on aikuisen taskussa. Seuraavalla vuosikymmenellä muotiin tulivat hemmotteleva ja vapaa kasvatus. Vanhemmat ryhtyivät lastensa kavereiksi. Osa vanhemmista ei asettanut lapsilleen lainkaan vaatimuksia.
 Sitten 1980-luvun vapaa kasvatus on  jätetty. Nyt uskotaan lapsikeskeiseen kasvatukseen, jossa vanhemmat eivät unohda rajoja. Vanhempien pitäisi olla kiinnostuneita lapsensa asioista, heidän pitäisi tukea, kannustaa ja keskustella,

Johanna Mykkänen, Sirkka Hirsjärvi ja  Leena Laurinen ovat tutkineet erityisesti miesten kasvatukseen liittyviä uskomuksia haastattelemalla 49 eri ikäistä miestä, jotka muodostavat kahden tai kolmen perättäisen sukupolven ketjuja. Kaikissa sukupolvissa korostettiin kuria, rajoja ja sääntöjä lasten kasvatuksessa sekä kasvatuksen lapsilähtöisyyttä, lasten omien ajatusten ja valintojen tukemista. Eniten näitä toivat kuitenkin esille nuorimman sukupolven miehet. Kaikissa sukupolvissa korostettiin hyvänä kasvatusmenetelmänä myös ohjaamista ja neuvomista. Valtaosa miehistä kasvattaisi tyttöjä ja poikia eri tavoin.



Leena Valkonen väitteli vuonna 2006 aiheesta "Millainen on hyvä äiti tai isä? Viides- ja kuudesluokkalaisten lasten vanhemmuuskäsitykset". Valkosen tutkimus perustui yli 200 11-13-vuotiaan lapsen kirjoitelmaan aiheesta. "

Lasten  mielestä hyvään vanhemmuuteen kuuluu viisi osa-aluetta:
Hyvä vanhempi (1) pitää lasta tärkeänä, (2) pitää lapsesta huolen, (3) on kiva, (4) rajoittaa ja kasvattaa sekä  (5) "elää ihmisiksi".

Lapsen tärkeänä pitäminen (välittäminen, rakastaminen ja ajan antaminen) sekä aikuisen vastuullinen käytös olivat lasten käsityksissä hyvän vanhemmuuden ehdottomuuksia, niissä joko ollaan tai ei olla  hyviä vanhempia.

Ihmisiksi eläminen eli vastuullinen aikuisuus oli lasten käsityksissä tärkeä osa hyvää vanhemmuutta. Erityisesti lapset korostivat vanhemman päihteettömyyttä ja sitä, että vanhempi tulee toimeen parisuhteessaan. Vanhempi ei riitele, ei eroa, tai jos eroaa, on  yhteistyökykyinen entisen puolisonsa kanssa.

Lapsesta huolenpidon ääripäät ovat välinpitämättömyys tai sietämätön hössötys.  Keskeiset huolenpidon ainekset olivat rakkaus, välittäminen, huolehtiminen, kotitöiden tekeminen, rajojen asettaminen, auttaminen ja elättäminen.

Kiva-ulottuvuudella tasapaino haetaan liiallisen lellimisen ja tiukkapipoisuuden välillä. Kivuuden yhteydessä puhuttiin myös rajoista. Kiva vanhempi pystyy joskus tinkimään asettamistaan rajoista. Kivuus tulee siis rajoista joustamisesta - ei rajattomuudesta.

Kasvatus ulottuvuudella ääripäät ovat liika ankaruus ja liika sallivuus. Hyvä vanhempi ei ole tasavertainen lapsen kanssa. Lasten hyvän vanhemmuuden määrittelyissä korostui aikuisen auktoriteettiasema. Hyvä vanhempi asettaa rajat, pitää kurin ja kasvattaa. Hän laittaa lapselle rajoja esimerkiksi kotiintulo-, nukkuma- ja ruoka-ajoissa, rahankäytössä, makeisten syönnissä sekä siinä, missä ja kenen kanssa lapsi saa liikkua. Koska hyvä vanhempi on myös kiva eli kiltti, reilu, antelias ja salliva, paluuta vanhaan, pelkoon ja rangaistuksiin perustuvaan auktoriteettiin ei ole. Kivuus ja rajoittavuus mahtuvat lasten käsityksissä samaan aikuiseen.

Lapsikeskeisen ajattelun hyvä isä ja äiti

Monen mielessä väärin ymmärretty vapaa kasvatus on sotkenut  käsityksiä  lapsikeskeisen ajattelun vanhempikuvasta. Uuden kasvatuksen liikkeen voimahahmo Ad. Ferriére kuvaa Kotikasvatus-teoksessaan 1900-luvun alun käsitystä hyvistä vanhemmista. Kasvattajan kolme päähyvettä olivat kärsivällisyys,  selvämäköisyys ja  rakkaus. "Olkaa hyviä ja lujia.  Tyyniä  ja jaloja . Tuokaa kotiinne iloa. Vanhempien tulisi olla rikastunteisia, lujatahtoisia ja arvostelukykyisiä. Nämä hyveet säteilevät  valaisten ja lämmittäen lapsia. Lasten tunteet jalostuvat silloin kuin itsestään." Tottelemista hänkin vaati ja suosi hyviä tottumuksia. Kasvattajien tulee vahvistaa hyvää. "Olkaa lyhytsanaisia,a ntakaa selviä käskyjä, pitäkää huolta, että lapsi kuuntelee , silloin kun te puhutte hänelle, että hän varmasti ymmärtää teitä."  

Kotikasvatuksen tila 

Omista muistiinpanoistanikin löytyi viittauksia huoleen. Lasten tarkkaavaisuushäiriöt, levottomuus ja häirintä ovat lisääntyneet. On tutkittu, että melkein kolmannes helsinkiläisistä ala-asteen oppilaista on vakavan syrjäytymisuhan alaisia ja vain neljännes voi hyvin.

Oireita jostain?

Kaija Ikäheimon tutkimuksessa  todettiin että kansainvälisten lastenpsykiatristen kriteerien mukaan 21,6 % 8-9-vuotiaista lapsistamme olisi luokiteltava häiriintyneiksi. Tämä arvio on länsimaiden korkeimpia. Erityisoppilaiden määrä ylittää pian 10 % ikäluokasta.  Suomalaislapset viihtyvät ennätyshuonosti koulussa.

Fyysisen hoidon laiminlyöntiä?

Lasten fyysinen kunto on alkanut rappeutua ja lihavuus sekä diabetes yleistyvät.  Vain 40 % koululaisista menee nukkumaan ennen klo 23.  Stakesin seurannan mukaan lasten yöuni vähenee kaiken aikaa koko Suomessa. Suomalaislapset mukkuvat toiseksi vähiten koko maailmassa. Ohjeellinen unenmäärä on 8,5 tuntia yläasteikäiselläkin ja 1-6-luokkalaisilla 10 tuntia. Suomalaislapset ovat väsyneitä. Heidän alkoholinkäyttönsä on eurooppalaista huippuluokkaa.

Henkisten tarpeiden laiminlyöntiä?

Suomalaislapset ovat  masentuneita.  Mm. Keijo Tahkokallio varoittaa vanhempia liiasta lasten miellyttämishalusta. Se johtaa masennukseen. Lapsen ei kuulu olla itsenäinen. Lapsen tulee oppia kohtaamaan myös pettymyksiä.

Miten eteenpäin? 

Monien tutkimusten mukaan suomalaislasten hyvinvoinnin pitkään jatkunut kehitys on taittunut 1990-luvun laman jälkeen. 

 Myös kotien kasvatusmahdollisuudet ovat vaikeutuneet. Aikaa kasvatukseen on  vähemmän, kun molemmat vanhemmat käyvät työssä. Lapset viettävät yhä enemmän aikaa yksin ja keskenään. Lisäksi - valitettavasti - osalla vanhempia  ei ole kapasiteettia  turvata lapsille taitoja, joita  lasten tulisi tulevaa elämäänsä  varten omaksua. Perherakenteen muutos ei sekään helpota kasvatustyötä.

Olisiko nyt oikea aika vahvistaa kasvatustukea kodeille?  Olisiko meillä tarjota yhtenäinen käsitys hyvästä kotikasvatuksesta: sen päämäärästä ja parhaista keinosta.

Ylle kopioitua lukiessa syntyy mielikuva, että kotikasvatus on kokenut todella  rajun muutoksen, ehkä rajumman, kuin mitä lapsikeskeisyyttä korostaneet kasvatusoppineet halusivat. 1900-luvun alun jälkeen on tapahtunut paljon myönteistä:

- 1900-luvun alussa julistettu Lapsen vuosisata vapautti lapset autoritäärisesta vanhempisuhteesta.
- Ankarista kasvatusmenetelmistä on pitkälti luovuttu: Ruumiillisen kurituksen käyttö  pelottelu ja  häpäiseminen ovat  menettäneet asemiaan kasvatuskeinona
- Sukupuolisuuteen liitetty synnillistäminen on poistunut.
- Uskonnon aseman oheneminen on johtanut siihen, että oikeutusta lapsen tahton murskaamiseen ei enää ole. Nyt tahtoa  taivutetaan suostuttelemalla ja  neuvottelemalla.
- Lapsikeskeisyys on lisääntynyt.  Myönteisiä tunteita näytetään vapaammin.
- Lapsille annettuja ohjeita ja määräyksiä on alettu perustella. Näin lapsi ymmärtää niitä paremmin.
- Lapsia otetaan mukaan heitä koskevaan päätöksentekoon.
- On luovuttu  vaatimuksesta pitää kiinni ankarista säännöstä ja kireistä  aikatauluista lapsen hoidossa. Tilalle tuli terveen järjen käyttöä. Lapsi sai nyt imeä peukaloa. Vanhemmat alkoivat  joustaa.

Mutta samalla on jouduttu tilanteeseen, jossa kasvatuksesta kuorittiin myös tärkeitä elementtejä pois:

- kasvatus näyttää keskittyvän lapsen kasvuun yksilöksi - kasvatus yhteisön jäseneksi näyttää ohenevan. Yhdessä onnistumista ei arvosteta.
- kun vanhemman ja lapsen kaveruus korvaa aikuisuuden,  myös turvallisuus ohenee. Kodin turvallisuuden merkitystä kasvulle ei voi liikaa korostaa.
- lapsesta ei kasva toisia huomioonottavaa nuorta, jos aikuinen ottaa lapsen palvelijan roolin
- perheen yhteisen ajan väheneminen laskee kasvatuksen laatua. Arjen uudet rytmit eivät ole kaikilta osin kasvua tukevia.
- joustavuuden ihanne johtaa helposti epäjohdonmukaisuuteen.
- lapsi  toki tietää, mitä hän tahtoo,  muttei  mitä hän tarvitsee. Kaikesta ei voi neuvotella. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää.
- avoin yhteiskunta ei enää suojele lapsia. Mm. Mika Ojakangas on  kiinnittänyt tähän huomiota.
- lapsikeskeisyys on ylikypsynyt siihen, että  rajoittamisesta on kokonaan luovuttu. Kenelläkään ei ole oikeutta toteuttaa itseään rajoituksetta. Toisten vapauden rajat muodostavat minun vapauteni rajat.
- voidakseen hyvin lapsen tulisi  tietää rajansa ja kunnioittaa vanhempiaan.

MEIDÄN pitäisi varmaankin löytää tapa, jolla vanhemmat tunnistavat oman tapansa kasvattaa  ja jossa tuota tapaa voidaan myös turvallisesti reflektoida. Joka kodin oman kasvatuksen käyttöteorian elementteja voisivat olla esim.

(1) kasvatuksen päämäärä
Millaiset ovat perheemme arvot? Millaiseksi aikuiseksi haluamme lapsemme kasvavan?  Millaisia tavoitteita meillä on lapsellemme? Mitä häneltä toivomme, odotamme, edellytämme?  Millaisia omia toiveita lapsella on?

Esim. ahkera, avulias, eettisesti toimiva, elämästä nautiskeleva, epäitsekäs, hyväkuntoinen, hyväkäytöksinen, itsensä uhraava, isänmaallinen, itsenäinen, joustava, kansainvälinen, kilpailullinen, kiltti, kriittinen, kuuliainen, kuuluisa, luova, menestyvä, monilahjakas, omaperäinen, onnellinen, rehellinen, rikas, rohkea, sisukas, suvaitsevainen, taistelija, tavallinen ihminen, terveellisesti elävä, toiset huomioonottava,  tottelevainen, uskollinen, uskovainen, vahva persoona, vahvatahtoinen, vanhempia kunnioittava, yhteistyökykyinen

(2) Kasvatuksen perustehtävät
Miten meidän perheessämme hoidetaan seuraavat kasvatuksen  perustehtävät? Kuka hoitaa?
a) perushoito
- uni, ruoka, sopivat vaatteet, ulkoilu,
b) lapsen suojeleminen vahingollisilta vaikutteilta
- millaisilta kokemuksilta lasta suojellaan? Miten?
c) lapsen kehityksen tukeminen ikäkauteen sopivalla tavalla
- mitä asioita lapselle opetetaan missäkin iässä?
- millaisia kokemuksia hänelle järjestetään?
d) lapsen harjannuttaminen yhteiskunnassa hyödyllisiin taitoihin.
- millaisia työtehtäviä hänelle annetaan?
- millaisia käytöstapoja hänelle opetetaan?
- mite hänen koulutyötään seurataan?

(3) Kasvatuksen keinovalikomme
a) Miten meidän perheessä kannustetaan toimimaan ja käyttäytymään oikein?
b) Miten meidän perheessäämme toimitaan, kun lapsi käyttäytyy vaarallisesti tai huonosti.

(4) KasvatusperiaatteemmeMihin  meidän perheemme kasvatustapa  sijoittuu seuraavilla ulottuvuuksilla:
  • Perheen arki on rytmiltään säännöllistä - äärimmäisen vaihtelevaa
  • Perheemme elämä on turvallista - seikkailullista
  • Vanhempien suhde lapsiin on rationaali ja vaativa- lämmin ja hellä
  • Vanhempien suhde lapsiin on ankara- salliva
  • Vanhemmat antavat lasten olla vapaasti - huolehtivat kaikesta
  • Kodin ilmapiiri on pääasiassa välittävä ja myönteinen - ankara ja kielteinen
  • Aikuisten suhtautuminen lapsiin on lellivä - tiukkapipoinen
  • Perheessä aikuiset tekevät päätökset - lapset tekevät päätökset
  • Asiat selitetään ja perustellaan lapsille - lasten odotetaan tottelevan
  • Aikuisten kasvatusperiaatteet ovat yhtenäiset- aikuisilla on omat , eri periaatteensa
  • Lapsille esitetään vaatimuksia - lapset ovat vapaita
  • Kasvatuskäytänteissä korostuvat rangaistukset - palkinnot
  • Perhemme kasvatusta kuvaa suuri sallivuus- suuri rajoittavuus
  • Aikuisilla on paljon aikaa lapsille - lapset saavat olla keskenään
  • Lasten tekemisiä kontrolloidaan - lapsiin luotetaan.
  • Lapsia ohjataan harrastuksiin - lapset saavat itse päättää, miten vapaa-ajan käyttävät.
  • Perheemme aikuiset pyrkivät itse käyttäytymään esikuvallisesti - jokainen saa olla oma itsensä.
  • Perheen aikuiset elävät itsekin ihmisiksi  - elävät kuten itse haluavat
Kirjallisuutta

Ferriére, Ad. (1929). Kotikasvatus.  Porvoo: WSOY
Hellström, M. (2010). Sata sanaa kasvatuksesta.  Jyväskylä: PS-kustannus.
Hirsjärvi, S. (1982). Kasvatustieteen käsitteistö. Helsinki: Otava.
Korhonen, M. (1999). Isyyden muutos. Keski-ikäisten miesten lapsuuskokemus ja oma vanhemmuus. Väitöskirja. Joensuun yliopisto. Psykologian laitos.


Lehtovaara, A. ja  Koskenniemi, M. (1974).  Kasvatuspsykologia. 7. uudistettu painos.  Helsinki: Otava.
Mykkänen, J., Hirsjärvi, S. ja Laurinen . (2001). Poikien, isien ja isoisien uskomuksia kasvatuksesta. Kasvatus 32(4), 382-391. 

Kemppainen, J. (2001). Kotikasvatus kolmessa sukupolvessa . Kasvatusmuistot rakentavat vanhemmuutta. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numero 190.

Ojakangas, M. (2001). Pietas. Kasvatuksen mahdollisuus. Helsinki: Summa.


Pulkkinen, L. (1984). Nuoret ja kotikasvatus.  Helsinki. Otava.
Spock, B. (1957). Järkevää lastenhoitoa. Helsinki: Otava.


Tahkokallio, K. (1999). Kotipesän lämpöä etsimässä. Kirja vanhemmuudesta, rakkaudesta ja rajoista. Helsinki: WSOY:


Takala, A.(1997). Ihmiseksi kasvaminen. Toinen painos. Jyväskylä-Helsinki: Gummerus.
Tähtinen, J. (1992). Pikkulastenkasvatukseen liittyvien näkemysten muutokset Suomessa 1850-1989. Kasvatus, 23(3), 209-221.

lauantaina, joulukuuta 29, 2012

Kotikasvatuksesta. Osa 1

Onko perhe 2010-luvulla tällainen?
TÄNÄ aamuna nousin jostain syystä pohtimaan kysymystä siitä, miten koulu parhaiten toteuttaa velvollisuuttaan tukea kotien kasvatustyötä. Perinteisesti kotien kasvatukseen eivät viranomaiset puutu.  Toisaalta varsin laajasti ollaan - monista eri syistä - huolissaan kotikasvatuksen nykytilasta.

Pienen lapsijoukon  pahoinvointi syvenee; huostaanotot yleistyvät. Media kertoo lähes päivittäin lasten kaltoinkohtelusta. Tuoreeseen YouGov Finlandin ja Viestintätoimisto Deskin tekemään kyselytutkimukseen vastanneista 44 prosenttia koki koulujen levottomuuksien ja häiriköinnin pohjimmaiseksi syyksi puutteellisen tai huonon kotikasvatuksen. 

Vuosi sitten lapsiasiamies  Maria Kaisa Aula vaati Kotimaa-lehdessä kotikasvatusta kunniaan.   Se kaipaa enemmän tukea ja arvostusta. Lapsia ei saa jättää kasvamaan yksin eikä vanhempia pidä jättää kasvatustehtävässään yksin. Pienet lapset toivovat lyhyempiä hoitopäiviä ja koululaiset enemmän perheen yhteistä aikaa. Lasten kasvatusta ei voi hoitaa etätyönä.  Uutisessa viitattiin kirjaan "Kymmenen kysymystä kasvatuksesta". Siinä todetaa mm,. että  Suomessa on ihannoitu itse pärjäämistä ja niin tehtäessä tukahdutettu läheisyyden ja tuen saamisen tarpeita. Lapsen viesteihin  tulee vastata. Yhdessä onnistumisen ja  kosketus ovat tärkeitä. Jokainen aikuinen kasvattaa omalla esimerkillään.

KOTIKASVATUS taitaa  elää jonkinlaista anomalia-vaihetta. Onko kotikasvatus todella 2010-luvulla vain postmodernia kelluntaa? Onko perheinsituutio muuttunut niin perinpohjaisesti, että kotikasvatuksen pohja on pudonnut mm. uusioperheissä?  Ehkä kasvatuspäärä on hakusessa? Ehkä olemme avohakanneet  myös kasvatuksen keinovalikkoamme?  Ehkä ajattelemme, että kaikki käy yhtä hyvin?

Ehkä kuvaavaa on, että kun googlettaa "kotikasvatus"- hakusanan, osumia on yli 73 500. Alkupäässä linkki johtaa kuitenkin sivuille, joissa pohditaan kannabiksen, rapsyripsien ja koirien kotikasvatusta. Järjestyksessä 11. osuma on tässä blogissa julkaistu Makarenkon neuvostokotikasvatusta käsittelleen kirjan esittely.

AJATTELIN ensisijaisesti selkiyttää omaa ajatteluani tässä lastusarjassa. Ensimmäiseksi kysyn: Onko tämän päivän ammattikasvattajilla  ja kasvatuksen tutkijoilla  antaa sellaisia kasvatustieteeseen ja tutkimukseen pohjautuvia  neuvoja ja ohjeita, joihin koti voisi luottaa?  Mielipiteitähän toki on. Siksi en nyt tartu erilaisten lastenkasvatusjärjestöjen sivuilla esitettyihin ohjeisiin, vaan etsin tässä ensimmäisessä osassa vastausta 10 ensimmäiseksi googlettaalla  vastaantulleesta  tutkimuksesta tai tieteelliseltä vaikuttavaa artikkelia.

(1) Kotikasvatus ja valta 

Osuma nro 13 johti vuonna 2009 julkaistuun Eevastiina Gjerstadin väitöskirjaan "Valta kotikasvatuksessa". Tutkija päätyy mm. tulokseen, että kotikasvatuksen tulisi olla eettisesti kestävää. Niinpä siinä ei tulisi käyttää manipulaatiota eikä väkivaltaa. Vallankäytön tulee olla myös tarkoituksenmukaista.  Eettisesti kestävä kotikasvatus mm. perustuu dialogiseen kasvatussuhteeseen,  tähtää kasvatettavan hyvää elämään ja kasvuun ja toteutuu välittämisen ilmapiirin mukaisena.

(2) Uskonnollinen kotikasvatus

Lea Salmelainen (2012) analysoi  tutkimuksessaan "Taakka vai voimavara - kokemuksia  voimakkaan uskonnollisesta kotikasvatuksesta." 25 kirjoitelmaa, joissa vastaajat kertoivat käsityksiään uskonnollisesta kotikasvatuksesta.  Tutkimuksen perusteella uskonnollinen kotikasvatus voidaan kokea joko taakaksi tai voimavaraksi elämälle tai osittain sekä taakaksi että voimavaraksi.  Voimavaraksi kokeneet kokivat kodin turvalliseksi, taakaksi kokeneiden kokemuksissa korostuivat pelon, ahdistuksen ja syyllisyyden kokeminen sekä uskonnollisen osallistumisen pakko. Tutkija nostaa esiin olennaisiksi tekijöiksi kodin arvomaailman aitouteen, vanhempien kasvatustietoisuuteen ja valtaan kasvatuksessa liittyvät seikat.

(3) Ruokahetket osana uskonnollista kasvatusta

Seuraavaksi vastaan tuli Maarit Knuutilan artikkeli "Siunaa Jeesus ruokamme".  Kirjoittaja pohtii siinä ruokapöytää kotikasvatuksen paikkana 1900-luvun alussa. Ruuanteko, yhteiset ateriat ja niillä noudatetut tavat, ruokailuhetken säännöt,  puhtaus, istumajärjestys, ateria rituaalina, ruokarukous, ruokarauha, kasvattavat keskustelut jne.  kiinnostavat häntä.

(4) Haastattelu Yliopisto-lehdessä: "Koko perheen valtapeli"

Yliopisto-lehdessä 4/2010 on artikkeli, jossa Arja Tuusvuori haastattelee  mn.  Juhani Tähtistä, joka on tutkinut lapsuuden ja kasvatuksen historiaa. Keskeinen trendi 1800-luvun lopulta alkaen on ollut kurin ja siveellisyyden (siis eettisen käyttäytymisen) väistyminen.  Tilalle tuli lapsen terveyden ja hyvinvoinnin vaaliminen. Jutussa nousee esiin toinenkin trendi: hellyydenosoitukset ovat vieneet voiton selkäsaunoista, pääosin.

Samassa jutussa haastatellaan myös  Eevastiina Gjerstadinia.  Hänen mukaansa vallankäyttö kasvatuksessa merkitsee hyvääkin, lapsen suojelua. Lapsen omaa persoonaa voi myös tukea ja vahvistaa myönteisellä vallankäytöllä. Hän jakaa kasvatuksen nokkelasti käytännölliseksi, päämäärätietoiseksi toiminnaksi, jossa  lasta suojellaan ja lasta ohjataan.

Haastateltavat antavat lainsäädäntöön pohjautuen ihan konkreetteja ohjeita:
- Lapsen on saatava ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä.
- lapsen ruumiillinen kuritus kiellettiin Suomen laissa vuonna 1984.
- Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä  kohdella loukkaavasti
- Lisäksi he toteavat, että lapsen omaa  persoonaa ei tule tukahduttaa. Lapsi ei ole vain kasvatuksen kohde, hän on myös oma persoonansa jo aivan pienenä.
- Arvosta lastasi
- Vanhemman on hyvä sietää sitä, että kasvava lapsi muodostaa oman näkemyksensä.
- Aikuisella on oikeus puuttua lapsen asioihin.  Lapset ovat taitavia neuvottelijoita. Vanhempien tunteisiin vetoamalla moni nuori saa toiveensa läpi.   Murrosikäinen on  merkittävä vallankäyttäjä itsekin: maanittelija, toisinaan myös manipuloija.
- Manipulatiivista, väistelevää tai salaa ujuttavaa, epäloogista kasvatustapaa ei suositella. On parempi ilmaista avoimesti mielipiteensä ja arvonsa, jolloin lapsi voi vastustaa "tyhmää äitiä" tai "eppää isää".
-  Nuoren seksuaalisuus on alue jolle moni suomalainen vanhempi jättää tunkematta. Nuoen seksuaalisuutta pidetään usein yksityisasiama.
- Lapsi ei sisäistä vanhempiensa toivomia arvoja pakottamalla eikä rankaisemalla, tutkija muistuttaa.
- Hyvien arvojen sisäistäminen ja eettinen ajattelu ei edes perustu kuuliaisuudelle.
- Suurin osa nykyvanhemmista pyrkii keskustelevaan tapaan kasvattaa, jolloin vastaväitteillekin on tilaa.
- Pienen lapsen puolesta on pakko käyttää valtaa, pakko päättää. Kun lapsi kasvaa, pakko pienenee, mutta valta ei jää käyttämättä.
- Täydellistä kasvattajaa ei ole vielä ollutkaan, mutta arvostamalla lastaan pääsee pitkälle.
- Kukaan ei lähtökohtaisesti tähtää lapsensa vahingoittamiseen

(5) Kristillisestä kotikasvatuksesta

Anna Laineen opinnäytettyä Diakonia-ammattikokeakoulussa "Jääkö lapsen kristillinen kasvatus seurakunnan lapsityön varaan? Kristillinen kotikasvatus Kymin seurakunnassa" oli seuraava osuma
Työss Laine kartoitti kyselytutkimumuksena Kymin seurakunnan alueella, mikä on kristillisen kotikasvatuksen asema nykypäivänä. Onko kristillistä kotikasvatusta vielä?  Miten se ilmenee käytännössä? Täytettyjä lomakkeita palautui 131.   Tulosten mukaan kristillinen kotikasvatus on melko vähäistä ja että käsite on hämärtynyt.  Yleisimpiä  kristillisen kasvatuksen muotoja olivat apsen kanssa rukoilu sekä virsien ja hengellisten laulujen laulaminen. Raamatun lukeminen ja kotien hartaushetket olivat hyvin harvinaisia. Eettiset keskustelut olivat selkeästi yleisempiä kuin hengelliset ja uskonnolliset. Raamatun opetukset  eivät enää vaikuttaneet lasten kasvatukseen. Vanhemmat pitivät kuitenkin kristinuskon perusasioiden tietämistä yleissivistyksenä.

(6) Ekaluokkalaisen kotikasvatus

Laura Hirston (2001) väitöstutkimus käsitteli ensimmäistä luokkaa käyvien kotikasvatusta, ennen mutta välittömiksi kutsuttuja keinoja (palkitsemista ja rankaisemista). Vastaajina oli hieman yli 200 espoolaisvanhempaa. Kurinpitokeinot jaettiin  Lea Pulkkisen mukaan 1. vallan korostamiseen 2. kiintymyksen kieltämiseen ja 3. ohjaamiseen. Palkitsemistoimet jaettiin Nummenmaan mukaan  1 aineellisiin ja 2. kiintymykseen perustuviin.

Kurinpitokeinosta ohjaus oli yleisin. Fyysisiä rangaistuksia ei juuri käytetty. Huonoa käytöstä käsiteltiin nuhtelemalla, suuttumalla ja moittimalla. Hyvästä käytöksestä seurasi kehumista, kiittämistä ja hellimistä.

Tytöille suututtiin ennemmän kuin pojille. Pojilta taas otettiin jokin etu pois. Poikia palkittiin enemmän aineellisesti.

Äidit vetosivat useammin kuin isät siihen, että lapsi saa vanhemmay surullisiksi. He myös palkitsivat enemmän hellimällä jne. Isät jättivät useammin rankaisematta ja palkitsematta.

(7) Kasvatusmuistot vanhemmuuden rakentajina

Jaana Kemppainen väitteli vuonna 2001 aiheesta "Kotikasvatus kolmessa sukupolvessa." Hän tutki suomalaista kotikasvatusta ja sen muutosta. Tulosten mukaan suomalaiset kodit rankaisevat vähemmän  ja lievemmin kuin aikaisemmin.  Suunta on rangaistuksista palkitsevaan ja ohjaavaan kasvatukseen.  Tänään lasta palkitaan, neuvotaan ja ohjataan enemmän.  Vanhimman sukupolven  vanhempien valtaan perustuvasta  kasvattamisesta on siirrytty kohti ohjaavampaa kasvattamista, jossa myös  lapsen ääntä kuunnellaan. Ankarampien rangaistusten tilalle on  omaksuttu  rakentavampia vaihtoehtoja. Arkipäivän kasvattamisessa  ei kuitenkaan haluta luopua rajojen ja sääntöjen asettamisesta.  Rajat, säännöt ja kurin kunnioittaminen ja ylläpitäminen korostuvat  kaikissa sukupolvissa. Vapaata  kasvatusta ei ainakaan käsitetasolla arvosteta eikä kaivata.

Tutkimuksen mukaan perinteiset kasvatusihanteet elävät vahvoina kolmen sukupolven
haastateltujen kasvatususkomuksissa. Kunnon kansalaiseksi kasvattaminen on ominaista koko aineistolle. Vanhimmassa ja keskimmäisessä sukupolvessa kunnon kansalainen on
rehellinen, ahkera ja toisia ihmisiä kunnioittava. Nuorin polvi liittää kunnon kansalaisuuteen useampia lapsen yksilöllisyyttä kuvaavia ja tukevia  piirteitä mm. riittävän harkintakyvyn, vastuuntunnon, itsensä
kunnioittamisen, itsenäisyyden ja omatoimisuuden. Myös ahkeran, työtä  tekevän kansalaisen kasvattamiseen liitetyt uskomukset elävät ja  vaikuttavat yhteiskunnassamme edelleen, vaikka nuorimman sukupolven  jäsenten haastatteluissa ne eivät enää saaneet samanlaista painoarvoa kuin
kahdella aiemmalla.

Fyysisen rankaisemisen hyväksymistä ja  käyttämistä osana omaa vanhempana toimimista edelsivät omat kokemukset ja  muistot lapsena saadusta ruumiillisesta kurittamisesta. Kukaan vanhempi,
jota ei oltu lapsena ruumiillisesti kuritettu, ei hyväksynyt sitä  toimiessaan itse vanhempana.

(8) Saako lasta tukistaa?

Nina Ihanuksen filosofian pro gradu-työssä (2002) tutkittiin  lasten käsityksiä ruumiillisesta kurituksesta. Ainesto koottiin haastattelemalla 10 partiossa toimivaa lasta. Kaikilla oli kokemuksia ruumiillisista rangaistuksista; heitä oli tukistettu, piiskattu, osalle oli annettu luunappeja. Yhtä oli lyöty. Vanhemmat olivat myös käyttäneet äänensävyn korottamista, etuisuuksien poistamista ja lapsen eristämistä. Lapset hyväksyivät aikuisen oikeuden käyttää ruumiillisia rangaistuksia - kunhan niitä käytetään kohtuullisesti ja oikeudenmukaisesti,,mutta ne tuottivat uhmaa, häpeää ja pahaa mieltä.

(9) Koti kansan sydämenä

Seuraavaksi osuin Oili Parjon (2003) tutkimukseen "Koti on kansan sydän.  Kotikasvatusyhdistyksen perustaminen 1907-1917." Noina aikoina monet kodit eivät selvinneet heille asetetusta kasvatus- ja opeutustehtävästä. Oli tarpeen perustaa kotukasvatusyhdistys, joka järjesti mm. kasvatusesitelmiä vanhemmille. Kuuljoita oli yli miljoona. Yhdistys julkaisi myös omaa Koti-lehteä.

(10) Talonpoikaiskasvatus

Markku Aukian väitöskirja (2010)  "Lapset olkoot ihmisiksi. Suomen talonpoikaiskotien hiljainen kasvatus".  osui seuraavaksi hakuuni. Tutkijan mukaan talonpoikaisen kotikasvatukseen kuului lapsen kasvattaminen omillaan toimeentuleviksi, yhteiskuntaan sopeutuneiksi yksilöitä. Kasvatuksen ankaruutta on kuitenkin liioiteltu. Kasvatuskeinoihin kuului mm.vakituinen osallistuminen työhön jo leikki-iässä,  "Herran nuhteessa" pitäminen käyttäen säännöllisesti erilaisia pakotteita ja ruumiillista rankaisemista. Kasvatuskäytännöt kuitenkin vaihtelivat samassakin kodissa eri lasten välillä ja myös eri tilanteissa samankin lapsen kohdalla. Lasten kovakourainen käsittely ei ollut  yleisesti hyväksyttyä, vaikka sitä esiintyikin.

Mitä haluan nostaa esiin?

Nämä 10 osumaa eivät ole koko totuus. Summaan kuitenkin lukemaani näin:
1. Kasvatuksen päämäärä on tänään lapsen onnellisuus ja hyvä elämä. Ei enää kristillis-siveellinen luonne. Pysyvä tavoite on kunnon ihminen, mutta se tulkitaan nykyään yhä enemmän yksilölliseksi pärjäämiseksi.
2. Lapsen suojelusta hänelle vahingolliselta on pitkälti  luovuttu. Itseselviävä lapsi on nostettu ihannekuvaksi.
3. Kasvattajien kasvatustietoisuus ja tapa kasvattaa vaihtelevat.
4. Kasvatuskeinoja voidaan jakaa pahoilta vaikutteilta suojelemiviin ja hyveisiin ohjaaviin.
5.Keinovalikossa  on siirtymää  ankaruudesta ja rangaistusten käytöstä kohti palkitsevaa ja ohjaavaa kasvatusta. Lasta kuunnellaan. Ruumiillinen rangaistus on vanhempien mukaan poikkeus. Lasten mukaan  sitä käytetään yhä.
6. Kasvatuksessa on edelleen keskeistä asettaa rajat.
7. Isät ja äidit käyttävät eri keinoja.
8. Tyttöjä ja poikia kasvatetaan eri tavalla
9. Kotien kasvatustoimintaa on tuettu mm. esitelmin. Onko niille enää tarvetta?

Kohtaamani tutkijat antavat myös konkreetteja  ohjeita:
1. Tutkijat edellyttävät kasvatuskeinoilta eettistä kestävyyttä.
2. Jos kasvatuksen keinot jaetaan  vuorovaikutukseen ja rakenteisiin, niin vuorovaikutuksen edellytettään olevan lämmintä, dialogista - ja osin yhä myös uskonnollista. Kodin ilmapiirin tulisi olla välittävä. Lasta ei saa jättää yksin. Lapsille on annettava aikaa ja tukea.
3. Rakenteellisina keinoina esiin  nousevat  mm.  kodin aidot  arvot, yhteiset arjen hetket esim. päivällinen, kasvatuspuhe, palkinnot  (mm. hellintä) ja rangaistukset (kiintymyksen kieltämien, etujen poisottaminen, eristäminen).

Jatkuu huomenna...

perjantaina, joulukuuta 28, 2012

Luokanopettaja-lehden vuosikello

Kuvakollaasi Luokanopettajaan 1/13 tulevista aukeamista.
LUOKANOPETTAJA-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kun nyt oli aikaa - ja kun lehden toimistussihteeri vaihtuu ja tarvinnee perehdytystä, laadin lehdelle vuosikellon. Päivitän puutteet myöhemmin.

TAMMIKUU

Vk 1   
Vk 2    
Vk 3
- Luokanopettaja 1/13 valmistuu painosta 17.1.-13.
- Paino lähettää sen postiin. Lehti lähtee kaikkiin Suomen alakouluihin.
Vk 4
- Luokanopettaja-lehteä 1/13  jaetaan Educassa.
- Toimituksen talvitapaaminen Educan yhteydessä 
- Pt antaa määräyksen maksaa kirjoituspalkkiot lehdestä 1/13.
Vk 5 

HELMIKUU

Vk 6  
- Pt lähettää muistutuskirjeen avustajille
Vk 7   
Vk 8 
Vk 9
- Dl jutuille lehteen 2/13 on 28.2.
- Pt lähettää tuupparin 2/13  taittajalle ja ts:lle. Kakkoslehteen tulevat sovitut kolumnit, päiväkirjamainos, uutinen vuoden luokanopettajasta 2013 ja juttu Lo-liiton vuosikokouksesta.
- Pt lähettää toimitettavat jutut ts:lle.

MAALISKUU

Vk 10
- Pt ja ts palauttavat toimitetut  jutut taittajalle
Vk 11
- Lo-liiton vuosikokous Oulussa 16.-17.3. -13. Ts tekee jutun. Vuoden luokanopettaja kirjoittaa jutun.
Vk 12
- Ilmoitusmyynti lehteen 2/13 loppuu
- Taittaja lähettää lehden oikoluettevaksi pt:lle.
- Pt toimittaa korjaukset taittajalle.
Vk 13
- Taittaja lähettää lehden taiton panoon.

HUHTIKUU

Vk 14
- Taittaja saa värivedokset
- Hän toimittaa ne pt:lle/pt noutaa.
Vk 15
- PT toimittaa värivedokset painoon tilauskyydillä.
Vk 16
- Luokanopettaja 2/13 ilmestyy painosta.
Vk 17
- Pt antaa määräyksen maksaa kirjoituspalkkiot 2/13
Vk 18   

TOUKOKUU

Vk 19
- Pj antaa luvan maksaa pt:n js ts:n kevään palkkiot
Vk 20   
Vk 21  
Vk 22  
- Pt lähettää muistutuskirjeen avustajille

KESÄKUU

Vk 23
Vk 24
Vk 25
- Juttujen deadline lehteen 3/13
- Jo tulleet jutut oikoluettevaksi ts:lle ja valmiit taittajalle
- Pt lähetää taittajalle ensimmäisen version tuupparia 3/13
Vk 26

HEINÄKUU

Vk 27
- Viimeisetkin jutut pt:lle
Vk 28
Vk 29
Vk 30
Vk 31
- Pt lähettää tuupparin 3/13  taittajalle ja ts:lle. Lehteen tulee mm. juttu teknologiasäätiön palkitsemista.

ELOKUU

Vk 32
- Taittaja toimittaa taiton  pt:lle.
- Pt toimittaa ts:lle tämän sivut
Vk 33
- Pt ja Ts toimittavat oikoluetut jutut taittajalle
- Pt toimittaa korjatut sivut taittajalle
Vk 34
- Ilmoitusten myynti lehteen 3/13 loppuu
- Taittaja lähettää lehden 3/13 taiton painoon
Vk 35

SYYSKUU

Vk 36
- Taittaja saa värivedokset
- Lo-hallitus päättää lehtien 3 ja 4 sivumäärät
- Pt lähettää muistuskirjeen avustajille
Vk 37
- Pt lähettää värivedokset painoon
Vk 38
- Luokanopettaja 3/13 ilmestyy painosta
Vk 39
- Pt antaa määräyksen maksaa kirjoituspalkkiot
- Dl. jutuille lehteen 4/12
Vk 40
- Pt lähettää toimitettavat tekstit ts:lle
- Pt ja ts lähettävät jutut taittajalle
- Ilmoitusmyynti lehteen 4/13 päättyy

LOKAKUU

Vk 41
Vk 42
- Taitto valmis. Pt käy läpi
- Taittaja lähettää materiaalin painoon
Vk 43

Vk 44
- Taittaja saa värivedokset

MARRASKUU

Vk 45
- Pt palauttaa värivedokset painoon.
Vk 46
Vk 47
- Luokanopettaja 4/13 ilmestyy painosta
Vk 48
- LO-hallitus tekee päätöksen lehden 1/14 sivumäärästä
- Pj antaa luvan maksaa pt:n js ts:n syksyn palkkiot
- Pt lähettää tuupparin 1/14 ts:lle ja taittajalle. 1- lehteen tulevat sovitut kolumnit, päiväkirjamainos, jäsenhankintasivut, puffi vuoden luokanopettajasta 2014 ja teknologiasäätiön stipendista sekä Lo-liiton vuosikokouksesta.

JOULUKUU

Vk 49
- Luokanopettaja 1/14 oikoluetaan
- korjaukset taittajalle
Vk 50
- Ilmoitusten myynti lehteen 1/14 päätyy
- Pt valitsee täytejutut
Vk 51
Vk 52
- Paino lähettää värivedokset lehdestä 1/14 taittajalle
Vk 1
- Luokanopettaja 1/14 värvedokset painoon (pt) tilauskyydillä.

torstaina, joulukuuta 27, 2012

Peruskoulun uusi didaktiikka (1997)

JOULU on ihanaa aikaa. Ehtii lukea. Syksy on ollut sellaista hötkyilyä, että kaikkein tärkein: vanhan kasvatusopin harrastukseni on suorastaan riutunut. Mutta nyt on taas koulutyön tauon  aikana toisin.  Niinpä voi jälleen suositella vallan mainiota kirjaa, jonka lukeminen on aikanaan jäänyt minulta hävyttömän ohueksi. Kyseessä on eräässä mielessä nyt jo edesmenneen professori Erkki Lahdeksen 13. didaktiikan kirja: Peruskoulun uusi didaktiikka. Otava julkaisi sen vuonna 1997. Olin ollut rehtorina vajaat kahdeksan vuotta ja 90-luvun lama oli vielä pahasti päällä.  Uutta opsia väännettiin samaan aikaan. Akvaariokokeilu oli juuri taittunut laajemmaksi akvaariohankkeeksi.

KUN kirjaa lukee 15 vuotta myöhemmin, joutuu toki toteamaan, kuinka nopeasti kehitys kehittyy. Lahdes vielä hehkuttaa didaktiikkaa ja sen laajaa tutkimustoimintaa. Toisin on tänään. Psykologia rules. Kuka enää tekee didaktista tutkimusta?

MUTTA onneksi on vanhoja kirjoja. Ja tämä uusi didaktiikka on vallan mainio. Lahdes avaa siinä didaktiikkaa  tieteenalana - ennen muuta konstruoimansa didaktiikan kehysmallin ja Kerrin toiminnan teorian pohjalta. Vastaan tulee monia vanhoja tuttuja: Aebli, Aho, Atjonen, Ausubel,  Bloom, Dale, Fullan, Gage, Harva, Herbart, Hirsjärvi, Husén, Hytönen, Hämäläinen, Iisalo, Jauhiainen, Kansanen, Kerlinger, Kolb, Koskenniemi,  Kuitunen, Käis, Kääriäinen, Leppilampi, Mager, Malinen, Mehtäläinen, Meisalo, Meri, Niinistö, Norris, Pehkonen, Puurula, Rinne, Sahberg, Sirkkola, Soininen, Syjäläinen, Trump, Tella Tyler, Uljens, Uusikylä, Vaahtokari, Wallberg, Åhlberg, Yrjönsuuri...)  ja arvokkaaksi osoittautuneita ideoita (attribuutiot, Time-on-Task, tiedon rakentaminen, lähikehitysvyöhyke...)

Toiseksi hän antaa myös ohjeita. Lahdeksen normatiivinen didaktiikka pohjautuu opetuksen tuolloin tuoreisiin tutkimuksin ja mm. Clarken opetuksen teoriaan. Lukija saa konkreetin kuvan opetustapahtuman keskeisistä elementeistä: tavoitteista, opetus-oppimisprosessista ja arvioinnista, opettajasta, oppilaasta, opetettavista asioista, menetelmitä ja välineistä sekä koulun ja yhteiskunnan suhteesta.  Koulun arkea ja opettajan työn huolia (mm. työrauha) käsitellään selkosuomella.

Lahdeksen teos  on eräänlainen silta mennen ja tulevan välillä. Lahdes kuljettaa vielä mukana klassista käsitteistöä (aihekokonaisuudet, eheyttäminen, eriyttäminen, spiraali... ) ja arvostaa myös suojelevaa kasvatustehtävää ja hyvin tehtyä opetustyötä (ennakkosuunnittelu, vuoropuheinen menetelmä hyvine kysymyksineen, huolellinen opetuskieli, opettajan esimerkillisyys, selkeät ohjeet, taulunkäyttö...).   Hän myös aavistelee jo uutta (mm. formaali oppiminen, merakognitiot, oman oppimisen ohjaaminen, syrjäytyminen, orgaaninen oppiminen, maahanmuuttajien vaikutus kouluopetukseen).  Verkko-opetuksen läpimurtoa hän ei ennusta. Mukana on myös ajatelmia jotka ovat ehkä olleet tuulentupia (kuten muutosagentti-idea).

POIMIN teksistä myöhempää käyttöä varten muutaman helmen :
  • peruskoulu on   määräsatamaan vakaasti etenevä autolautta-  reiltiltä poikkeamiset voiva olla tuhoisia...  (oivallisesti sanottu)
  • koulutuksen perusturvan käsite 
  • itsevastuisen oppilaan käsite  (Olkinuora) 
  • kodin opetussuunnitelman idea (palaan tähän erikseen)
  • tietojen ja taitojen erottamattomuus (taito on tiedon soveltamista)
  • opettajan opetussuunnitelman idea
  • Popperin kolmen  maailman idea pedagogiikkaan sovellettuna: kouluopetuksen tavoite on luoda käsitys maailmasta: oppia ymmärtämään objektiivista ulkomaailmaa ja ihmismielen tulkintoja (representaatioita)  siitä mutta myös saada käsitys itsestä: oppia ymmärtämään itseä ja omia ajatuksia.
  • idea kasvatustieteestä suunnittelutieteenä
  • tutkimustulos (Glass 1982) :15 oppilaan ryhmä on tehokas. Teho kasvaa 11-13% ( mutta kustannukset kaksikertaistuva vrt. 30 oppilaan ryhmä).
  • Harvan (1953) ajatus "tieteellinen tieto on vain arkitiedon jalostettu muoto." 
  • opettajan osuus oppimiseen, Kansasen sitaatti "opettaja voi ainostaan ohjata oppilasta oppimaan"ja  Uljensin sitaatti: "opettaja ei voi suoraan vaikuttaa oppilaan oppimisprosessiin, vaan hän voi vain pyrkiä virittämään oppilaassa tietoisen ja aktiivisen oppimisen pyrkimyksen." 
Joka kappaleen  lopussa on henkeä virittäviä pohdintakysymyksiä. Teoksen lopussa on hyvä henkilö- ja asiahakemisto sekä lähdeluettelo.

LAHDES puolustaa teoksellaan  peruskoulua, ainejakoisuuksineenkin  sekä tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia. Niinikään hän tukee opettajia opetuksen ammattilaisina. Mutta maailma on monessa suhteessa mennyt menojaan- ja toiseen suuntaan.  Harmi.


Peruutuspeilissä kouluvuosi 2012


VUODEN 2011 viimeisenä päivänä kurkistin kristallipalloon ja yritin nähdä, miltä vuosi 2012 näyttää erityisesti koulujen kannalta. Nyt lienee sopivaa hieman arvioida omia "näkijänkykyjä" hakusanoittain.

Alueen kasvattajaverkosto
Ryhmä kokoontui vasta syksyllä. Mutta kokoontui kuitenkin.

Erityisopetyksen järjestelyt
Kevään ajan etsimme ratkaisuja käyttäytymisongelmiin talon sisäisin järjestelyin. Syksyksi raha ei  riittävänyt.  Ela-opettajen määrää leikattin rajummin kuin oli oletettu: neljästä 1,2:een.

Ensiapukoulutus
Tämä asia ei edennyt. Olisi pitänyt.

Henkilökunta
Henkilökunnan vaihtuvuus oli odottettua suurempaa. Pois lähti  vuoden aikana eri syistä terveydenhoitaja, kolme psykologia, molemmat laitoshuoltajat, kolme ela-opettajaa, yksi koulunkäyntiavustaja  ja yksi va. luokanopettaja.

HR-ERP (Henkka)
Henkan käyttöönotto peruttiin (nettipohjainen päätösohjelma). Hyvä: liikaa uutta muutenkin yhtä aikaa.

Iltapäivätoiminta
Auroran oppilaat mahtuivat ip-toimintaan ennakoitua paremmin. Tiettävästi asia järjestyi kaikkien osalta.

Itsearviointi
Henkilöstölle tehtiin kysely, ja sen pohjalta lisäselvityksiä. Marraskuussa tehtiin myös oppilaskysely. Saimme palautetta myös kv-tutkimuksista, joihin olimme osallistuneet. Kaikki about ok. Huoltajakyselyn järjestäminen siirtyi kevääseen 2013.

Johtokunta
Johtokunta kokoontui kolme kertaa. Ehdokkaat uuteen johtokuntaan asetettiin marraskuussa. Huoltajien kokouksessa oli yllättävän vähän ihmisiä.

Joulujuhla

Meedio oli nähnyt, että Auroran koulun syyslukukausi päättyy retro-tyylisesti toteutettuun kuusijuhlaan ja että koululla on komea 55-vuotisnäyttely, jonka osana Espoon perinneyhdistys Aurora ry:n kanssa koottua koulukäynnin perinnettä. Tilalla oli koko koulun näytelmä "Lumikki"


Kerhotoiminta
Pystyimme järjestämään ukopuolisella - odotettua suuremmalla - tuella erittäin laajaa kerhotoimintaa. Syksyllä kerhoja oli 22. Saimme, kuten näin, muilta kouluilta käyttämättä jäänyttä lisärahaa syksyn aikana.

Kehittämiskeskustelut
Rehtori aloitti keket suunnitelman mukaan, mutta ihan kaikkien kanssa niitä ei ehditty käydä. Paikot keväällä 2013.

Koko koulun elokva
Vinski kuvattiin mm. jumppasaliin rakennetussa tilapäisstudiossa. Sinisen kankaan käytössä oli mokia. Leffa katsottiin Tapiola-salissa, ja kopiot saatiin pienen möhläyksen jälkeen jakoon.

Koti ja koulu  
Yhdistys toimi  tosi aktiivisesti: Aurora-päivä, kesäleiri, sisäilmaongelmat, kuusen myynti, t-paitojen ja dvd-levyjen myynti jne. Uutta opsia esiteltiin vanhemmile.  Järjestimme myös syksyn alussa erilaisen vanhempainillan viraston tuella Aurora-seminaarin sijaan. Vanhempainillat pidettiin kaikissa luokissa.

Koulunkäyntiavustajaresurssi
Resursimme väheni kuudesta neljään avustajaan. Asiasta nousi kohua mediassa, mutta tilanne ei muuttunut. Palkkasimme sitten omalla rahallamme yhden avustajan ja yhden siviilipalvelumiehen lisää.

Lastensuojeluilmoitukset
Uudet ohjeet eivät aiheuttaneet isoja ongelmia, toisin kuin ehkä pelkäsin.

Lukuvuoden 2012-13 työ- ja loma-ajat
Johtokunnan esitys meni läpi. Lomapäivät osuivat juuri oikeisiin kohtiin.

Nettisivut
Kaupunki uusi nettisivunsa, mutta ne jäivät liian vaikeiksi käyttää.

Opetussuunnitelmauudistus
Ops-uudistus aloitettiin heti kesällä.  Aurora ei ole tässä vaiheessa erityisesti siinä mukana.

Oppilashuoltotyö
Oikein näin: OHR ei päässyt tekemään töitä koko vuonna täysipainoisesti. Terveydenhoitaja vaihtui. Psykologi kolme kertaa.

Oppilasmäärä
Otimme kolme eka luokkaa ja saimme myös täyden startin. Se edellytti tilajärjestelyitä: 2a ja 2b muuttivat samaan luokkahuoneeseen. Jouduimme myös yhdistämään kolme viime kevään kakkosluokkaa isoiksi kahdeksi kolmanneksi luokaksi.

Oppimiskeskus Aurora
Jatkoimme kevään oppimiskeskuksena, mutta oppilashuollon ja avustajapalveluiden taso pakotti meidät irtautumaan koulutustehtävästä, kuten veikkasinkin. Hoidimme keväällä oman osamme ops-koulutuksesta. Olimme vielä mukana toukokuun suunnitteluristeilyllä.

Rehtorien kokonaistyöaikakokeilu
Olin mukana alustavassa työajanseurantalomakkeen pilotoinnissa. Oli yllättävän hankalaa.


Sisäilmaongelmat
Kirjaustöitä tehtiin, ja kuten luulin ongelmat eivät oleellisesti helpottuneet. Siivousta kevennettiin, kuten veikkasin - vaikka päinvastoin olisi pitänyt tehdä. Sitä, että oppilaita ja henkilökuntaa siirtyy sisäilmaogelmien vuoksi toisiin taloihin, en nähnyt.


Tapahtumia
Oittaan talviurheilupäivä oli Succee. Kulttuurisiestat onnistuivat. Bänditapahtumassa soi rock. Via Dolorosa kohotti mielet pääsiäislomatunnelmiin. Timo ja Timon oppilaita esiintyi ITK-messuilla.

Tukiajattelu
Oikein näin; hiki virtaa jo yksin papeitöissä. Wilma toimi kuitenkin yllättävän hyvin.

Tuntikehys
Tuntkehys ei pienentynyt- mutta sen täysimääräiseen käyttämiseen ei ollut rahaa. Tukiopetukseen riitti ennakoitua enemmän resursseja.

Tyhy-risteily
toteutui kuitenkin.

Uinninopetus
Uinnin opetukseen liittyvät valvontajärjestelyt olivat hankalia, kuten kuviteltiinkin. Joka ryhmää pitää valvoa mies- ja naisopettaja.

Uusi Aurora
Tilaohjelma vietiin lautakuntaan jo keväällä.  Hankkeen aikataulua lykättiin kuitenkin jälleen kerran. Se huolestutti vanhempia, jotka kirjelmöivät asiasta todella aktiivisesti aina kaupunginjohtajaa myöten. Opettajista muodostui hanke-ryhmä, joka kävi tutustumassa uusiin kouluihin.

Uusi tuntijako
Uusi tuntijakoasetus annettiin joskin aikataulussa myöhässä. Se ei vielä vaikuta koulujen arkeen.

Virkavaalit
Haimme uusia opettajia. Valinnat tehtiin  virtuaalisen ja oikean haastattelun (johon kuului opetustuokio) pohjalta. Opetusryhmissä olleet oppilaat saivat jätskit. Saimme opettajat, joita virkoihin esitettiin: Anni- Kaisa Erikssonin, Leila Hännisen ja Timo Takon. Kielenopetukseen tarvitaan edelleen vahvistusta.

Vuoden 2011 budjetti
Oikein näin; pysyimme haarukassa.

Vuoden 2012 budjetti
Veikkasin hankaluuksia kokonaisbudjetissa pysymiseen. Niitä oli. Enemmän kuin kuvittelin. Jouduimme tekemään rajuja leikkauksia elokuun alussa.  Vuoden lopussa jäi sitten rahaa käyttämättä, ja sillä palkattiin resurssiopettajia ja tehtiin hankintoja. Huonekaluja ei sittenkaan ostettu taukotupaan. Hankintakieltoa ei asetettu.

Yhteenvetoa

Meedio-Martti voi olla aika tyytyväinen. Paremmin ennusteet osuivat, kuin esim. säätieteilijöillä päättyvänä vuonna. Sisäilmaongelmien sitkeys oli ehkä suurin yllätys sekä henkilökunnan vaihtuvuus erityisesti noiden ongelmien vuoksi.


keskiviikkona, joulukuuta 26, 2012

Auroran koulun tiedotustoimintaa kehitetään

VUODEN alusta otamme käyttöön koulun uudet, väliaikaiset "nettisivut".  Tuo bloggerin alustalle rakennettu sivusto saa toimia koulumme nettisivustona aina siihen saakka, kunnes löydämme yhtä joustavasti päivitettävät oikeat sivut.


Espoolaisilla kouluilla  on  kaikilla ollut jo pitkään viralliset nettisivut  Espoon www- sivuilla. Yhteisillä sivuilla on haettu tasalaatuisuutta myös tiedotuksen suhteen. Valitettavasti noin puoli vutta sitten käyttöön otetun uusimmankin alustan päivättäminen on osoittautunut  hankalaksi. Sivuja voi päivittää vain ns. hallinnon koneilta- siis käytännössä koululta. Tekniikka ja rakenne ovat turhan mutkikkaita, eikä käytettävissä ole nykykaikaisten sivustojen monipuolisia ominaisuuksia (kuvien käyttö on rajoitettua, clipsejä ei saa sinne lainkaan).

Auroran koulun viralliset sivut löytyvät osoitteesta:

http://www.espoo.fi/fi-FI/Paivahoito_ja_koulutus/Perusopetus/Peruskoulut/Alakoulut/Auroran_koulu

Viralliselle sivuille laitamme jatkossakin  pysyväluonteiset perustiedot, ja lisäämme sinne linkin koulun omille tiiviimmin päivitettäville sivuille.

Omat nettisivut

AURORAN koululla on pitkät omien nettisivujen perinteet. Ensimmäisenä webmasterinamme toimi luokanopettaja Juha Hyvärinen aina  kuolemaansa saakka kesällä 2008. Tiedotus siirtyi rexin blogiin osoitteeseen http://pedagogiikkaa.blogspot.fi

Sivut otettiin uudellen käyttöön vuonna 2010, jolloin luokanopettaja Sirpa Wass otti niiden päivittämisen huolekseen. Tekniikka oli kuitenkin auttamattoman vanhanaikainen ja vaikea. Syksyyn 2012 saakka päivitetyt sivut löytyvät yhä osoitteesta www.aurorankoulu.net

TÄMÄN lukuvuoden alusta  siirsimme koulun tiedotuksen tilapäisesti toisen kerran rehtorin blogiin.  On kuitenkin  monesta syytä fiksua keskittää koulun tiedotus omaan blogiin, josta oppilaita ja koteja koskevat tiedot löytyvät helposti.  Koulun blogin päivitysoikeuksia ja -töitä  jaetaan usealle toimijalle.   Rehtorina  jatkan toki myös oman blogin pitämistä.

BLOGSPOT on monipuolinen alusta, johon on helppo liittää kuvia, videoita ja jossa on myös mahdollisuus kommentoida tekstejä. Lisäksi se on maksuton.

Haasteena on, ettei tälle alustalle oikein saa  (tai ainakaan minä en osaa) rakennettua alasivustoja. Näin saman yläotsikon alle kuuluvat jutut joutuu etsimään oikeassa reunassa olevan tunnistelinkin avulla.

Uusien sivujen osoite on http://aurorankoulu.blogspot.fi

maanantaina, joulukuuta 24, 2012

lauantaina, joulukuuta 22, 2012

Kuukauden kirja: Sielutiede ja kasvatus

William James (1842- 1910)  oli yhdysvaltalai-
nen  psykologi ja filosofi.  Elämätyönsä hän teki
Harvadin yliopiston professorina. Häntä
pidetään  sskontopsykologian perustajana;
mystinen kokemus kiinnosti.  Hän oli myös
pragmastismin perustajia.
JOULULOMA! Upeaa! Tosi pitkästä aikaa voi taas jatkaa lastusarjaa otsikolla "Kuukauden kirja".

Esittelyvuorossa on Willian Jamesin vuonna 1899 kirjoittama (ja suomeksi vuonna 1926 toisena painoksena ilmestynyt)   Sielutiede ja kasvatus: Puheita opettajille.  Porvoo: WSOY:  Teoksen on suomentanut Juho Hollo.

Kirjassa on kaikkiaan 146 sivua; se syntyi opettajille 1800-luvun lopulla pidetyn luentosarjan pohjalta. Elettiin aikaa, jolloin Darwin oli tehnyt läpimurron ja Herbart kiinnosti lyhyen aikaan  myös jenkkejä.

Pedagogiikan historiaan teos on jäänyt mm. siksi, että James siinä hahmottelee opettajaa taitelijaksi - ja tuo ajatus myös johdonmukaisesti perustellaan. Toinen minua kiinnostanut kirjan teema liittyy edelliseen: mikä on tieteen ja opettajan taiteellisen käytännön välinen suhde. Kolmas minuun kolahtanut teema on kuinka ihminen rakentaa omaa itseään (James käyttää käsitettä tottumus).

Psykologian(tieteen) ja opetuksen (taiteen) suhde

Aloitan toisesta teemasta. James varoittaa luentosarjansa alussa opettajia odottamasta psykologialta liikaa neuvoja siihen, kuinka työskennellä tehokkaammin ja helpommin luokassa.  Psykologia (sielutiede) on tiede hengen laeista. "Sielutiede on tiede ja opettaminen on taide, ja tieteethän eivät  koskaan välittömästä synnytä taiteita. Siihen tarvitaan kekseliästä vlittävää henkeä, joka omintakeisesti soveltaa käytäntöön tieteen tulokset." Jamesin mukaan kasvatusoppi ei ole sielutieteestä johdettu.  Kumpikaan  niistä ei ole alistussuhteessa toiseensa. Ajatus on kuin raikasta vettä sille, jota 2000-luvulla ahdista  oppimispsykologian ylivalta kasvatuskeskustelussa. Kiitos  James.

Opettaja taiteilijana, opetus  taiteena

James kirjoittaa: "Sielutieteellinen oppi ei takaa, että olemme hyviä opettajia. Siihen päästäksemme tarvitsemme  aivan erikoisen lisälahjan, hienon vaiston ja ymmärryksen sanoa ja tehdä juuri sitä, mitä määrättynä hetkenä on sanottava ja tehtävä." James ei käytä tästä taidosta Herbartin tahdikkuus- käsitettä, mutta juuri siitä on kysymys.  Tahdikuus ei siis tässä yhteydessä tarkoita kohteliasta käytöstä  vaan vaistomaisa  tilanteentajuamista - joka on James mukaan opettajataiteen kaikki kaikessa.

James vertaa opetusta sotataitoon.  Sodassa on pakotettava vihollinen asemaan, josta poistumisen luonnonesteet tekevät mahdottomaksi. ”Aivan samoin tulee teidän vain johtaa kasvattinne sellaiseen mielenkiinnon tilaan, ettei yksikään asiaankuulumaton seikka häiritse hänen tarkkaavaisuuttaan; sitten teidän on esitettävä asia hänelle niin vakuuttavasti, ettei hän  eläessään sitä unohda .. ja vihdoin vuodatettava  häneen kalvava uteliaisuus  saada tietää seuraava vaihe."

James jatkaa: "On vielä otettava huomioon arvaamaton suure, vastustajan sielullinen elämä. Teidän vihollisenne, kasvatin mieli, työskentelee tarkoituksianne vastaan."

Opettajalla on paljon keinoja, joiden avulla hän voi työtään hoitaa. James korostaa ajatuksellista erittelyä, havainnollisuutta (mm. mustalle taululle piirtämistä ja useiden aistien käyttöä), itsensäjäljittelyä, jäljittelyä, kertaamista, kertomista, kilpailua, lupauksien antamista, palautetta (mm. vaikutustehoiset tulokset), ponnistelua, tarkkaavaisuuden johtamista muualle, tekemistä (mm. käsillä),  toistamista, vaihtelua, yksin ja kuorossa vastaamista.  Erityisen innostunut hän on ruotsalaisesta veistonopetuksesta. (Cygnaeus ohitetaan).

Kuten huomataan, James on lukenut Hebartinsa. Opettaja opettaa. Oppilas ottaa tarkkaavaisesti vastaan. Tarkkaavaisuuden ylläpito on tärkeää. Koulussa on  tärkeää harjoittaa tahallista tarkkaavaisuutta.

Tänään menetelmiä on monenlaisia, mutta yhä tavoitteellisessa opiskelussa vaaditaan tarkkaavaisuutta siis kykyä keskittyä juuri käsiteltävään asiaan. Hyvin viisaasti James kijoittaa, ettei kukaan voi olla jatkuvasti tarkkaavainen.  "Tahallista tarkkaavaisuutta ei voi jatkuvasti pitää jännitettynä. Se toimii iskuittain."

Oppilas käy alituista taistelua "itseänsä vastaan pysyäkseen tarkkaavaisena, kun on käsiteltävä suorastaan vastenmielisiä tai vaikeita asioita.  Oppilas harhautuu vieraisiin asioihin." Oppilas siis putoaa opiskelun tilasta.

Tahdon käsite

James analysoi mielenkiintoisesti tahdon käsitettä.  "Tahtoa on vain kun on olemassa joukko keskenään taistelevia miellejärjestelmiä". Tahtoon kuuluu 1. epäröiminen, 2. harkinta (appersipoimme tapausta erilaisilla mielteillä), 3. omituinen päätöksen tunne, joskus ponnistelun lisätunne ja 4. syntyy jotain toimintaa.

James lainaa John Wesleyä:  ”Murra lapsesi tahto,  jottei se joudu kadotukseen. Murra se heti, kun lapsi osaa selvästi puhua, jopa ennen kuin se ollenkaan puhuu. Se pitää pakottaa tekemään, mitä käsketään, vaikka se pitäisi vitsoa kymmenen kertaa peräkkäin.  Murra sen tahto, jotta sen sielu eläisi.”
Hänestä parempi keino on  johtaa oppilaan tarkkaavaisuus muualle. Näin toimii tahdikas opettaja. Lapsen tahtoa ei tule murskata. Tavoitteena on antaa  oppilaalle kyky voimakkaaseen toimintaan.

Harrastus

James käyttää myös Herbartin harrastus-käsitettä.   Harrastus johtuu luonnollisista vaistoista. On olemassa kohteita, jotka luonnostaan herättävät harrastusta. Lapsilla tällaisia ovat  elävät liikkuva oliot, vaarallistet ja veriset tapaukset…Lopullisena tavoitteena on intohimoinen kiintymys johonkin.

Jamesin mukaan "jokainen sinänsä mielenkiinnoton asia voi tulla harrastuksen esineeksi, jos se yhdistetään toiseen, joka on jo mieltäkiinnittävä."

Opettajan tehtävä on sytyttää harrastus (siis pysyvä motivaatio).  Mutta kuinka? "Asia on saatava harrastukselliseksi" (numerointi MH)
1. Aloita lapsen synnynnäisistä harrastuksista ja esitä hänelle asioita, jotka jollakin tavalla välittömästi liittyvät niihin (keino pitää yllä tarkkaavaisuutta).
2. Kiinnitä huomiota uuden opittavan ja  lasten entisen kokemusvaraston liittymäkohtiin.
3. Asia on saatava yhä paljastamaan uusia puoliansa, herttämään uusia kysymyksiä.
4. Asia on tehtävä vaihtelevaksi.
5. Opettajan on itse oltava eloisa ja asiaan innostunut ja tartutettava oma esimerkkinsä oppilaihin.

Hyvä opettajan esitys "on  täynnä juttuja ja muistelmia, ja harrastuksen sukkula kiitää edestakaisin kutoen yhteen uutta ja vanhaa eloisalla ja huvittavalla tavalla." Tämä on Jamesin mukaan sielutieteellisenä ytimenä siinä Herbartin periaatteessa, joka vaatii jokaisen tehtävän ”valmistamista” ja uuden ja vanhan keskinäiseen vuorovaikutukseen saattamista.

Tottumuksesta 

Kolmas  tärkeä kirjasta nouseva teema on tottumuksen käsite- joka koskee sekä ajatuksia että tapaamme toimia. Tottumus tapahtuu puoliautomaattisesti, epäröimättä ja varmasti.

Kasvatus on totuttamista. Hyveet ja paheet ovat tottumuksia.  James varoittaa rakentamasta omaa luonnetta väärään suuntaan.  Monet pienet teot tekevät ihimisesta sen mikä hän on samaan tapaan kuin juopoksi tullaan yksittäisistä ryypyistä. Nuorten  ihmisten  tulisi käsittää, miten pian he muuttuvat pelkiksi liikkuviksi tottumuskimpuiksi. "Me kudomme itse kohtaloitamme, hyviä ja pahoja, eikä niitä  koskaan voi tehdä tekemättömiksi. Jokainen pieninkin hyveen tai paheen puuska jättää jälkensä..”

Tottumus, luonne ja toiminta

Opettajan tehtävä on kehittää oppilaisiin luonne, jonka muodostaa organisoitu joukko tavaksi muuttuneita reaktioita siis toipumuksia  toimia luonteenmukaisesti. Kasvatuksessa tavoitellaan mieluummin hyvää kuin vältetään pahaa. Vapaa on ihminen, joka totunnaisesti toimii hyvän merkeissä, on Spinoza kirjoittanut.  Vapaaksi ihmiseksi kasvatetaan totuttamalla lapset kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa toimimaan hyvän merkeissä (ei korostamalla synnillisyyttä), luomalla heihin kunnian ja totuudenmukaisuuden intoa.

James antaa ohjeet tilanteeseen, jossa hankitaan uutta tottumusta/ hylätään vanhaa.
1. On lähdettävä voimakkaasti liikkeelle (sitoumuksia, julkinen lupaus).
2. Älä salli yhtään poikkeusta.
3. Käännä  tottumus konkreetiksi toiminnaksi. Kynnistä toiminnan puuskia.
4. Älä saarnaa liikaa.

Tottumus ja ajattelu

Tajunnasta

Jamesin mukaan jokaisessa missä on aina jotakin tajuista tapahtumassa. "On vierivä virta tajunnan tiloja, tajunnan piirejä.  Ne sisältävät aistimuksia tajuntapiirin ytimenä ja ajatuksia ja tunteita laidalla."Tajunta on  lakkaamatonta mielteiden, tunteiden ja virikeperäisten pyrkimysten virtaa". 

Oppimisesta 

Oppimista James jäsentää mielteiden hankkimisen  ja apperseption käsitteillä.  Kasvatuksen tehtävänä on täyttää lapsen mieli vähitelleen, kokemusten lisääntyessä, mielteiden varastolla. Oppimisen taustalla on vaisto,  rakentelunhalu.

1. Mielteiden hankkiminen

Hyviä keinoja mielteiden hankkimiseen ovat havainto-opetus ja  kädenharjoitus. "Ravitkaa kasvavaa  ihmisolentoa sellaisilla kokemuksilla, joita hän kunakin kehitysvuotenaan luonnostaan vaatii." Yksittäisten kykyjen perättäisen herääminen on yleinen sielutieteellinen periaate. James siis uskoo herkkiin kausiin.  Asioita ei pidää opettaa liian aikaisin, eikä liian myöhään.

Nuoruusiässä mielteitä voidaan hankkia sanojen avulla - mutta sanojen merkitys täytyy ymmärtää.

2. Apperseptio

Apperseptio (Herbartin käsite) on jonkin asian omaksumista tajuntaan. Se on  tulos mielteiden assosiaatiotoiminnasta. 1. Tajuntaan tulee vaikutelma. 2. Kokemus muistuttaa  jostakin samankaltaisesta…) 3. Se herättää vanhoja assosiaatioita.4. Se yhtyy muuhun tajunta-ainekseen (appersipoivaan massaan Herbart) ja 5. Ja synnyttää reaktion. (esim ope ABC  oppilas jatkaa DEF)

Itse oppiminen sujuu parhaiten - Ei konemaisesti päähäntakomalla  vaan ajatuksellinen erittelyn avulla.

Apperseption taustalla,  kiihokkeena on halu käsittää ja luokitella erikoistapaus.  Tieto laajenee ja tarkistuu.

Muisti ja unohtaminen

Oppimisessa tärkeää on muisti. Kyky muistaa on sama kuin taito ajatella. Paras keino auttaa muistamista on liittää uusi entiseen ainekseen.

Mutta ihminen myös  unohtaa. ”Me voimme palauttaa  sanan  muotoon vain vähäisen osan elämänkokemuksistamme, mutta kaikki, mitä olemme kokeneet,on jollakin tavalla vaikuttaut luonteemme muodostumiseen sekä määrännyt arvstelu- ja toimintapyrkimyksiämme. "

Piintynyt ajattelutottumus

Apperseptiota ohjaa Jamesin mukaan säästeliäisyyden laki. "Ottaessamme vastaan uuden kokemuksen me vaistomaisesti yritämme säilyttää olemassa olevaa miellevarastoamme ennallaan. Koetamme aina antaa uudelle kokemukselle sellaisen  nimen, että  jollain tavalla voimme mukauttaa sen ennestään tuntemiimme. Me vihaamme kaikkea, mikä on  ehdottomasti uutta. Uusi tosiasia, josta seuraisi koko entisen katsantokannan perusteellinen uudistaminen jää huomioonottamatta tai tungetan pois tajunnasta, ellei sitä voida jonkin sofistisen selityksen avulla  yhdistää omaan järjestelmään."

Tällainen auttamaton piintymys alkaa  Jamesin mukaan 25 vuoden iässä. Uusia käsitteitä ei tavallisesti hänen mukaansa  enää saada 30 ikävuoden jälkeen.

Tottumukseen kasvatus

Kasvatit ovat pieniä assosiaatiokoneistoja. "Kasvattaminen on määrättyjen assosiaatiosuuntien järjestämistä heihin, niin että he oppivat yhdistämään vaikutelmat seurauksiin".

Opettajan ammatin tärkein tehtävä on Jamesin mukaan kouluttaa kasvatti toimintaan. Ihminen on  hänelle ensisijassa käytännöllinen olio, jolle on annettu henki apukeinoksi tämän maailmaan elämään soveltautumista varten.

Jamesin mukaan kasvatus on sitä, että "saadaan ihmisolentoon syntymään järjestetty varasto käyttäytymisvoimia, jotka tekevät  hänet soveliaaksi ympäröivään sosiaaliseen ja fyysilliseen maailmaan".  "Kasvatus on omaksuttujen käytöstottumusten ja toimintapyrkimysten järjestelyä"

Kasvattaja korvaa lapsen  synnynnäisen reaktiotavan hankitulla, uudella, paremmalla  reaktiolla. Esim. pieni lapsi ottaa omin luvin tikkari, hänelle opetetaan pyytäminen. Oppiminen on siis uuden reaktion oppimista. Tätä oppimista pitäisi seurata jokin kasvattajan reaktio. James suntautuu hyvin myönteisesti palkintoihin, todistuksiin, numeroihin jne. Koska  "kasvatilla innokas halu tietää, mihin hän pystyy."

Huono käyttäytyminen on  Jamesin mukaan opettajan toiminnalle yhtä hyvä lähtökohta kuin hyvä, se voi olla jopa parempi.

James ja uusi kasvatus

Sielutiede ja kasvatus- teos on vahvasti herbartilainen.  James suhtautuu juuri noihin aikoihin syntymässä olleeseen uuden kasvatuksen liikkeeseen varsin varovaisesti. "Hempeästä" kasvatuksesta "puuttuu ponnistelun elähdyttävä happi." Hänestä on "joutavaa otaksua, että jokainen opinaskel voi olla mielenkiintoinen." "Kaikkia asiota ei voi tehdä helpoiksi ja huvittaviksi", James kritisoi hempeän kasvatusopin hentomielisiä yrityksiä.

perjantaina, joulukuuta 21, 2012

Hyvää Joulua!

video

VUODEN 2012 viimeinen koulupäivä on nyt hoidettu kanta. Tämän lastun kuvana on pieni clipsi Lucia-esityksestä, jonka ajoitimme tämä vuonna näin. Mukana on iPhonella kuvattua  nauhaa sekä opettaja Hannu Kivistön kuvia. Koko koulu kuuli Lucian tarinan - suomen, ruotsin ja musiikin kielellä kolmessa kattauksessa. Kiitos kuudennen luokan ruotsinlukijoille ja heidän ohjaajilleen!

Päivän ohjelmassa oli myös Kaitsun ja co:n  maittava joulupuuro sekä luokkien omaa ohjelmaa. Minä sain opettaa Santun kanssa 6c-luokkaa.  Arvioimme syyslukukautta ja minä kuuntelin kahdella korvalla oppilaitten ajatuksia.

Todistukset jaettiin oppilaille hieman ennen klo 11. Ja sen jälkeen osa heistä muisti tulla noutamaan tilaamiaan Lumikki-paitoja. Opettajia  jäi vielä valvomaan eilisistä tappeluista annettuja jälki-istuntoja.

Oma työpäiväni jatkui pari tuntia  iPad-hankinnoilla. Sain varattua meille 39 laitetta. Haen ne koululle ensi perjantaina. Otamme näin kevätlukukaudella  tiikerinloikan 2000-luvun pedagogiikkaan.

TOIVOTAN kaikille Auroran väen puolesta oikein hyvää ja rauhallista joulua. Koulu alkaa maanantaina 7.1. 2013 työjärjestyksen mukaan.


torstaina, joulukuuta 20, 2012

Oppilasparlamentin istunnosta

Auroran oppilasparlamentissa on poika ja tyttö joka luokalta. Tässä
parlamentaarikot tekevät valmistelutyötä ryhmissä. 
AURORAN oppilasparlamentti kokoontui tänään syksyn viimeiseenm istuntoon. Listalla oli kolme asiaa:

1§ Syyslukukauden arviointi
2§ Ideat koulun järjestyssääntöjen kehittämiseen
3§ Ideat oppilaiden koulumotivaation nostamiseen

Syyslukukauden arviointi
Oppilasparlamentin mielestä mukavimpia asioita koulussa täönä syksynä olivat (suluissa annettu äänimäärä. Listalla ne, jotka saivat yli puolet äänistä):

1. Luokassa katsotaan elokuvia (28)
2. Viimeisen kouluviikon ohjelma (26)
3. Luokkaretket (25)
4. Lumikki-näytelmä (23)
5. Yökoulut (22)
6. Mukavat opettajat (21)
7. Ollut hyviä ruokia (17)
8. Joululounas (16)

Oppilasparlamentin mielestä ikävimpiä asioita koulussa tänä syksynä olivat (suluissa annettu äänimäärä. Listalla ne, jotka saivat yli puolet äänistä):

1. Kun joku on lyönyt (28)
2. Ei aina niin hyvää ruokaa (26)
3. Kiusaaminen (21)
3. Ei ole ollut yökoulua (21)
5. Ei ole leivänpaahdinta tai mikroa (20)
6. Ismo jää eläkkeelle (18)
6. Ei ole enää välipalan myyntiä (18)
8. Ruokalassa ei ollut roskista (17)
8. Liian pitkät koulupäivät (17)
10. Ei ole ollut luokan kanssa juhlia (15)

Parlamentin mielestä paras koulupäivän pituus oli 4 tuntia.  Peräti 25 parlamentaarikkoa kannatti 1-4- tunnin koulupäiviä.

Ideat koulun järjestyssääntöjen kehittämiseksi
Oppilasparlamentin mielestä  hyviä sääntöjä olisivat (suluissa annettu äänimäärä; listalla vain ne, joita yli puolet kannatti):

1. Ei saa kiusata (28)
2. Ei saa nimitellä (28)
3. Kuuntele opettajaa (28)
4. Tunnin aikana saa mennä vessaan ja juomaan (27)
5. Kaikkia ruokia ei ole pakko maistaa (25)
6. Ruokaa pitäisi saada ottaa niin paljon kuin haluaa (21)
7. Pipoa ja lakkia saisi pitää päässä sisällä (15)
8. Kenkiin pitää kirjoittaa oppilaan nimi (14).

Ideat oppilaiden koulumotivaation nostamiseksi
Oppilasparlamentin mielestä parhaita keinoja saada oppilaat käymään koulua hyvällä mielellä olisivat (suluissa annettu äänimäärä; listalla vain ne, joita yli puolet kannatti):

1.Ketään ei kiusata (28)
1.Ketään ei haukuta/arvostella (28)
1.Sisällä saisi kulkea missä vaan (28)
1. Home pois (28)
5. Koulu alkaisi joskus klo 10 (26)
6.Opettajat ei olisi niin tiukkoja (24)
6. Isompi liikuntasali (24)
8.Puutyötunnilla vähemmän höpötystä ja enemmän töitä (20)
9. Isompi ruokala (18)
10. Hienommat koulutilat (17)
11. Ei lainkaan 8-aamuja (16)
12. Parempaa ruokaa (15)
13. Ei ollenkaan läksyjä (14)
13.Lisää käsityötä (14)
13. Ei olisi pakko mennä talvella ulos (saisi kyllä) (14).