Kirjoja

Kirjoja

torstaina, helmikuuta 23, 2012

Tuokiokuva koulusta 21.2. 2024

Tulevaisuuden koulun fantasiointi on jämähtänyt laitepoh-
jaiseksi. Tässä  lastussa ei. (Kuva lainassa netistä
Green Chameleon-sivulta).
Narraatio

KOMEA  talvipäivä. 8. -luokkien ohjaustiimi  saa seiskajakson ohjelman valmiiksi. Suunnitteluviikko on käytetty fiksusti. Miten sitä ennen selviksi, kun ei ollut näitä viikkoja?

Seuraavan neljän viikon aikana  luokka-aste sukeltaa Euroopan historiaan. Taitotavoitteet on määritelty  yleisesti ja kullekin osaamistasolle.  Keskusaineina ovat suomi, yhteiskuntaoppi ja historia. Ykköstaito  on lähderitiikki. Siksi materiaaliin on upotettu tahallaan miinoja (myös virheitä).

Tehtävävalikkoon haluttiin  edellisen jakson oppilaspalautteen perusteella  vielä haastavampia osaamisnäyttöideoita. Monelta oppilaalla puuttuu vielä muotoilunäyttö. Tässä jaksossa se olisi luontevaa. Vaikka patsaina.

- Olen aika  huolissani Rubertista, psykologi Rita nostaa esiin. Jos hän valitsee taas 6-tason ryhmän, hän sulkee itse ovet akatemialeirille pääsystä. Ja se olisi tosi tyhmää. Hän ei ole kutosen poika.

Larille,  Rubertin omaopettajalle ongelma on  tosi tuttu.
- Entä, jos minä otan Rubertin omaan ryhmääni. Mun vastuulla on tämän jakson dokumentointi ja reflektio. Rubert saa toimia  oikeana  kätenäni. Hän tarvitsee nyt sitä.  Sen uskoa täytyy tankata. Mutta näinhän tämä homma toimii. Rubertin on itse asetettava tasonsa, haluaa isä tai me mitä vaan. Ei se vastuu ja sitoituminen muuten rakennu.

Ekillä on pitkä kokemus erityisluokista 2000-luvulta, jolloin niitä syntyi kuin sieniä sateella. Hän couchasi Ripaa ja  Jukkaa koko edellisen jakson.
- Ne pojat ei enää tarvitse mua, muuta  kuin että katon vähän päältä ja silitän. Ajattelin, että mä voisin nyt mennä Larin ryhmään quest stariksi ja tuijottaa pöytien  dynamiikkaa. Teen intervention, jos osun sopivasti kriisiin. Jos pojilla tulee häikkää, niin koputatte. Eiks niin?

Eki oli kova niska. Monissa öljyissä keitetty. Kun jollain alkoi keittää liikaa, Eki  näki sen ennenkuin mitään tapahtu. Se otti sitten kaverin ja puhui ja puhui. Kuunteli ja kuunteli. Joskus  oli pakko laskea tasoa. Mutta ei montaa kertaa. Kaikki sen oppilaat sai todistuksen.

Muutoin ryhmät alkoivat olla valmiita. Luokka-asteenoppilaat oli jaettu kymmeneen pöytään. Suuri osa  pöydistä ei ollut tehnyt aikaisemmin töitä yhdessä. Mutta nyt oli aika tehdä. Niinpä  eka viikko varataan koheesion lataamiseen. Aikuisten työnjako oli myös klaari. Jakson vastaava Mari kertasi työnjakoa.

- Omaopettajat ottaa kukin kaksi pöytää ja sanallistaa eka viikon tavoitteet. Pöydillä on viikko aikaa tunnistaa oma kapasiteettinsa. Työtapana yrityksen perustaminen. OK? Lari dokumentoi ja ryhmäyttää oman reflektioporukan.  Eka tsekking pidetään heti maanantaina. Katsotaan clipsit ja tunnistetaan ryhmävaihe ja tehdään korjauksia jos on pakko.   Muut ohjaajat, te menette tukemaan 6- ja 7-tasojen pöytiä. Jos ne saadaan toimimaan, ne voivat nostaa vaatimustasoaan varsinaisessa projektissa. Kerratkaa yrityskansio, ettette ole ihan tyhmiä.
- Ja perjantaina on sitten pöytien näytöt valmiina. Käytetään samaa mittaria ryhmän arvioinnissa kuin jaksolla kolme. Päähuomio vahvuuksien tunnistamiseen ja oman  itse myyntiin. Minä esittelen sitten alustavasti kolmen seuraavan viikon tarjottimen ja pysäkit.  Ehtivät viikonlopun aikana funtsia.
- Ja hei, torstaiksi saamme vieraan. Tuomo Lähdeniemi FountainParkista tulee kertomaan oman yrittäjänarraationsa.

Ohjaustiimiä otti päähän, ettei katsomusaineita saatu tähän jaksoon mukaan. Suuri vallankumous olisi tarjonnut monta herkkua: ilmiannot, giljotiini, sodat. No nyt mennään ilman uskontoja. Pääsiäinen syö ison loven uskonnona  aikaresurssista.

Tavoitteet on kaikille selvät, samoin ydinaines.
- Ja syventäviä osia syntyy varmaan tokan viikon yhteissuunnitelussa. Kaarle ja Kaarlo ovat just aloittaneet roolipelikerhon Tapiolassa, he varmaan haluaisivat luoda 5-10 hahmon pelin. Se menee yli vaatimustason, mutta kuittavat sillä sitten draamajakson. Riikka on kanssa jo viime jaksolla sanonut haluavansa suorittaa miniranskan.

Ohjaustiimiläiset nyökyttivät päätä. Hyvä tästä tulee. Projektin päätös osuu juuri pääsiäisen alle. Lippajärven monitoimitila on varattu katselmukselle.

Maiccu muistaa:
- 5c:n Anton joutuu olemaan kaksi jakson ekaviikkoa matkoilla. Hänelle on lähetetty oma korvaava tehtävä. Antonin oma opettaja Raija ottaa näytön vastaan, eiks je.
- Anton kuittaa samalla englannin seiska-jakson. Isän kanssa neuvoteltiin pitkään tasosta. Anton ottaa kutostason, kun haluaa ottaa löysemmin. Hän tekee peda-tubeen kolme clipsiä Pariisista, kun on nyt siellä. Haastattelut englanniksi, Maiccu lisää.

10-tason pöytään ei ollut   viime jaksolla tungosta. Oppilaita kai pelotti tehtävävalikon vaativuus.
- OK, olen vähän samaa mieltä. Puolen tunnin musikaali oli  viritetty yläkanttiin, mutta samalla heillä oli mahdollisuus kuitata musiikin 6-9 jaksot. Ja sitä paitsi Janne tuli jelppaamaan nuotinnoksessa. Ja kaikki sävelsivät oman  jutun.

Hyrinää.  Kunnes Mari muistuttaa:
- Jokainen meistä toimittaa omat osaamistavoitteensa Larille ennen viikonloppua.

Murinaa.
- Hei, c´mon. Ei ole noin vaikeaa, Mari kuittaa.  Katso nauhalta, mikä ei toiminut kutos-jaksossa. Sanallistaminen jäi meiltä kaikilta ohueksi. Se on nyt tämän jakson yhteinen juttu. Puhutaan. Puhutaan. Mutta kannustus oli just sitä mitä sovittiin.

Tiimillä on vielä perjantai aikaa.  Edellisen jakson portfoliot on ainakin kuudelta oppilaalta tsekkaamatta.

Mikko oli ollut jo pitkään hiljaa. Se oli varmaan väsynyt. Kutosjaksoon oli ahdettu liikaa ainesta, ja kun kaksi maikkaa sairastu, se joutui vastuuohjaajana tekemään tosi pitkää päivää. No se ottaa sitten kasi-jaksolla vastaavasti vapaata.

- Saan huomenna valmiiksi kutosjakson loppuyhteenvedon, Mikko avaa.  Sorry. Venyi. Lukekaa se ennen maanantain kick-offia. Sen verran voin sanoa, että kuusi oppilasta ei pysynyt tasollaan. Mutta vastaavasti kymmenen ylitti. Niillä on nyt bonusta pankissa.
- Ja se mistä voi olla tosi ylpeä oli lasten vertaispalaute. Ei yhtään vinoilua. Tytöillä, erityisesti  Sarilla ja Marilla oli älyttömän upea analyysi niiden tokan viikon mahalaskusta. Ja hyvä korjausidea.

Pieni selitys

Millaista voisi olla  2020-luvun personoitu opetus? Opetus, jossa opetustapahtuman elementtejä  muovataan oppilaslähtöisesti eikä päinvastoin.  Opetus, jossa tavoitteellisesti vahvistetaan
oppilaiden sekä henkilökohtaista että kollektiivista opiskelukapasitteettia, taitoja ja tahoa ottaa vastuuta omasta oppimisesta ja kasvusta. Opetusta, joka ei anna periksi murrosiän edutainmentille.  Opetusta, jossa  tavoitteisuus ja  merkityksellisyys on laatua. Opetusta, jossa didaktinen juoni kulkisi polkua: tavoitteet -järjestelyt-aines - arviointi. Opetusta, joka olisi toiminnallista.  Opetusta, jossa olisi selvästi ydintavoitteet ja ydinsisällöt. Opetusta, jossa opiskelu ei pääty muistamiseen vaan  näyttöön siitä, että oikeasti osaa. Opetusta, jossa ohjaus ja tuki ovat luonteva osa syseemiä. Opetusta, jossa oppilasjoukosta muovataan   maailmaa tavotteellisesti ymmärtämään pyrkivä  ja siinä menestymisen taitoja haltuunottava tutkiva ryhmä. Opetusta, josta vastaisi yhdessä omaa ammattitaitoon kehittävä ohjaustiimi.

Mitä tämä edellyttäisi?

Keinoja olisivat:
(1) Tavoitteiden selkeyttäminen, karsiminen ja personointi.  Tavoitteisto ilmaistaan opittavina  taitoina. Oppilaiden pedagogista ajattelua vahvisteta tavoitepuheella, yhteissuunnittelulla ja yhteisarvioinnilla.
(2) Oppiaineksen jäsentäminen ja personointi. Erotetaan ydin- ja  lisä-/syventävä/soveltava aines. Luodaan eri ainesalueita yhdistäviä ja eheyttäviä  oppimiskokonaisuuksia.
(3) Menetelmä-, materiaali- ja välinevalikon rikastaminen ja  personointi.  Rikastetaan koulujen ja opettajien keinovalikkoajattelua. Lisätään oppilaiden mahdollisuutta valita tavat, joilla uusi  oppiaines otetaan haltuun/uudet taidot opitaan.
(4) Arvoinnin jämäköittäminen, pilkkominen ja personointi. Synkronisoidaan tavoitteet ja arviointi. Lisätään oppilaiden mahdollisuutta valita tavat, joilla he voivat antaa näytön osaamisestaan. Sähköinen opintokirja.
(5) Siirtyminen yksinopettamisesta yhdessä opettamiseen. Kehitetään esim. edelleen 7-9 luokilla ikäluokan opettajamallia (vrt. Mankkaa).
(6) Vahvistetaan kuratorista toimintaa. Jaetaan oppilaat tutor-tyyppisiin ryhmiin, joilla kullakin on oma tutor-opettaja. Varataan tälle vahvistetulle oppilaanohjaukselle riittävä aikaresurssi.
(7) Jalkautetaan laaja-alaiset erityisopettajat ja  moniammatillinen oppilashuolto tukemaan  oppilasjoukon opetuksen personointia. Kevennetään oppilashuollon paperityötä.
(8) Luodaan sähköinen oppimisen ja kasvun portfolio, joja on samalla oppilaan oma dynaaminen opetussuunnitelma. Kytketään kodin ja koulun yhteistyötä oman lapsen opetussuunnitelmaprosessiin.
(9) Muovataan pilottiryhmien  työaikajärjestelyt vastaamaan uuden menetelmän vaatimuksia.

Voisiko se olla tällaista?

3 kommenttia:

Pauli Wihuri kirjoitti...

miten personointi vaikuttaisi edistymiseen kouluasteissa? Nopeammin tai hitaammin ja/tai laajemmin tai suppeammin? Miten kävisi yhdessä oppimiselle ja tekemiselle sekä yhteisöllisyyteen kasvamiselle?

Rauno kirjoitti...

Ainejakoisuus alkaa olla aika tiensä päässä. Yksainpuurtaminen sekäopettajien että oppilaiden kohdalla on ollut sitä kauan. Mitä sitten oppimista edistävä teknologia tuo? Hyvin vaikea tietää. Mutta varmasti paljon.

Miten sitten koulussa voidaan suojella oppilaita ja heidän turvallista lapsuuttaan ja nuoruuttaan?
Jos opettajilla on suunnitteluviikko ja työryhmät, miten oppilaat saavat turvaverkon ja hoitavat ystävyyssuhteitaan? Ja miten saadaan oppilaistakin mentoreita, vestaistukea toteuttamaan?
Varmaan ihan oikeaan suuntaan visiosi menee, nin me ainakin nyt luulemme :)

Martti Hellström kirjoitti...

Rauno

Kiitos viisaista ajatuksista.

Tässä fiktiossa ei ollut lainkaan koneita. Miksi? Jotta huomio kiinnittyy oleellisempaan. Mutta kun konee lisätään siihen, kuvasta tulee raju.

Lapsuutta on suojeltava, jaan näkemyksesi.

Suunnitteluviikon toteuttaminen esim. kuusi kertaa lukuvuodessa ei onnistu realimaailmassa yhtä helposti kuin fiktiossa:-) Ehkä vuonna 2024 opettajat ovat sellaisessa työaikajäjestelmässä, jossa osalla opettajia vuorollaan voi olla suunnitteluviikkoja ilman opetusta.

Mentor-ajatus oppilaiden kesken on hieno. Hyviä kokemuksia sellaisesta on vsop-ratkaisuissa.