Kirjoja

Kirjoja

torstaina, heinäkuuta 12, 2012

Kesäretki kasvatustieteen historiaan. Osa 5: Emil Böök

OLEN nyt päässyt kesäretkelläni  jo 1880-luvulle. 20 vuotta kasvatustieteen professorina olleen Z.J. Cleven jäätyä eläkeelle virkaa hoidettiin jälleen väliaikaisin järjestelyin. Tehtävän otti nyt hoitaakseen kasvatusopin dosentti ja rehtori Emil Böök.  Böök hoiti professuuria vt:nä  myös vuosina 1886-88, kun tehtävä oli haettavana Peranderin yllättävän kuoleman jälkeen. Hän  haki tuolloin virkaa, muttei tullut valituksi.

Kasvatusopin professorin tehtävien "vakihoitaja": Emil Böök (1882-83)

Emil Böök oli Z.J. Cleven (ainoa) oppilas ja työtoveri. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1868 kouluhistoriallisella tutkimuksella "Realismen i den tyska skolan intill medlet af det adertonde århundradet".  Tuossa tutkimuksessa Böök kuvailee  koulukasvatuksessa luonnontieteiden  kehityksen, löytöretkien ja mm. uskonpuhdistuksen vuoksi  tapahtuneita  muutoksia keskiajalta 1600-luvun loppuun. Kohteena on realismin aate (joka jää Cleven arvion mukaan kuitenkin määrittelemättä). Väitös oli kuitenkin "tarkoitustaan vastaava", ja se toi Böökille dosentuurin.

Böök toimi kahdessa jaksossa vt. kasvatus- ja opetusopin professorina, ensin  Cleven jäätyä eläkkeelle vuonna 1882 ja toisen kerran vuosina 1886-88, kun  Cleven seuraajaksi valittu J.J.F. Perander  kuoli äkillisesti.

Peranderin valintaan dosentti Böök vaikutti antamalla lausunnon  Peranderin pätevyydestä.  Böök oli  vt. professorina myös  Mikael Soinisen tohtorinväitöskirjan vastaväittäjä vuonna 1887. Böök  katsoi sillä olevan tieteellistä arvoa, mutta hän ei kuitenkaan katsonut Soinista vielä tässä vaiheessa päteväksi dosentin toimeen.

Peranderin kuoltua Böök haki avoimeksi tullutta kasvatustieteen professorin virkaa. Hakijoita oli kolme,  ja virkaan valittiin Waldemar Ruin.  Böök joutui virallisena opponenttina antamaan lausunnon toisen kilpahakijansa Gustaf F. Lönnbeckin Pestalozzin havainto-oppia käsitelleestä tohtorinväitöskirjasta.

Böökin tekii professorin virkaa varten  tutkimuksen "Joannes Ludovicus Vives, en reformator inom dem pedagogiska vetenskapen". Tutkimus esitteli tunnetun humanistin vaikutusta mm. Ruotsin ja Suomen koulujärjestelmää koskeneeseen lainsäädäntöön.  Böökin pätevyyttä arvioi sen pohjalta hänen entinen esimiehensä, emeritus professori  Z.J. Cleve. Arvio oli  myönteinen, mutta tiedekunnan muut professorit antoivat siitä (eivät kuitenkin yksimielistä) murskalausunnon, eikä Böökiä  todettu tehtävään päteväksi.

Dosenttina Böök  jatkoi vuoteen 1892 saakka. Liittyikö dosentin tehtävistä luopuminen siihen, kuinka häntä kohdeltiin  professorin viran täytössä?

Emil Böök pähkinänkuoressa

Emil Böök (1835- 1914) oli suomalainen vt. professori,  rehtori ja normaalilyseon yliopettaja.
Hän  syntyi tullivahtimestariperheeseen Helsingissä.

Böök oli ruotsinkielisyydestään huolimatta hyvin aktiivinen suomen kielen oikeuksien puolustaja.
Hän  toimi suomenmielisen Lauantaiseuran vuonna 1831 perustaman Helsingfors Lyceumin rehtorina vuosina 1869–1891.  Koulua on kuvattu Suomen ensimmäiseksi  uudenaikaiseksi yksityisoppikouluksi.  Se oli aluksi  maan ainoa yliopistoon johtava oppilaitos. Koulun kuuluisin oppilas oli  C. G. E. Mannerheim, jonka Böök joutui erottamaan kurittomuuden vuoksi.  Böökin lyseon toiminta päättyi 1891 oppilaspulan vuoksi. Sen  jälkeen Emil Böök toimi vuosina 1891–1914 ruotsalaisen normaalilyseon historian yliopettajana.

Böök perusti perheen vuonna 1863.  Hänellä oli neljä lasta, joista yksi kuoli jo pienenä.  Nuorin poika  Einar Böök pantiin suomenkieliseen kouluun. Hänestä tuli suomalaisen sosiaalipolitiikan kehittäjä, mm. sosiaalihallituksen ylitirehtööri ja sosiaaliministeri. Pojanpoika Eero E. Bööl  taas oli kuuluisa shakkimestari.

Emil Böök sai professorin arvonimen vuonna 1908.  Hän kuoli  Nastolassa 79-vuoden iässä vuonna 1914.

LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ

Ei kommentteja: