Keskustelu koulunkäyntiavustajapalveluista jatkuu

Auroran koulun Pekka Viinikka avustamassa starttiluokan
oppilaita.

VIIKONVAIHTEEN Länsiväylä-lehdessä jatkuu espoolaisten koululaisten vanhempien edustajan,  KoKon puheenjohtajan Susanna Lehden Helsingin Sanomissa aloittama keskustelu koulunkäyntiavustajapalveluiden riittävyydestä Espoossa.

Tiivistäisin ongelman kolmeen kysymykseen?

(1) Onko kenelläkään subjektiivista oikeutta avustuspalveluun?

Syvimmällä tasolla erimielisyyttä on siitä, onko lakeihin ja muihin opetuksen järjestämistä koskeviin normeihin kirjattu avustuspalvelu subjektiivinen oikeus,  siis oikeus, joka on toteutettava maksoi, mitä maksoi.  Pykälissä  nimittäin luvataan paljon sellaista, mitä käytännössä "ei tarvitse" pitää.

Esim. perusopetuslaissa (30 §)  luvataan, että "Opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä." Kuitenkin myös  valtionhallinnolliset elimet ovat hyväksyneet, että kunta voi lomauttaa opettajat. Arkijärjellä ajateltuna oppilas ei voi saada tuota opetusta, jos luokassa ei ole omaa opettajaa moneen viikkoon.

Laki (29 §)lupaa myös oppilaille, että "Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön."  Kuitenkin selvitysten mukaan peräti 70 %.ssa kouluja on sisäilmaongelmia. Jne.

Näin käytettävissä oleva raha saa todellisuudessa rajata oppilaalle periaateessa luvattua oikeutta, eikä subjektiiviseksi luultu oikeus olekaan subjektiivinen.

Iltapäivätoimintapaikka on  taas hyvä esimerkki palvelusta, johon ei ole subjektiivista oikeutta. Samoin kerhotoiminta.

Minusta olisi hyvin tärkeää  saada selkeä kanta siihen, onko avustuspalvelu subjektiivinen oikeus vai ei.

(2) Kuka päättää, kuka saa avustuspalvelua?

Seuraavalla  tasolla erimielisyyttä on siitä, kuka aikuisten oikeasti  päättää, kuka palvelua saa. Aikaisemmin asia oli selvä: päätös tehtiin virastoissa erilaisten testien ja lääkärinlausuntojen perusteella. Tuolloin myös vastuu oli siellä.

Osa lukee uusia säädöksiä niin, että tuon päätöksen tekisi  moniammatillinen oppilashuoltoryhmä. Osa taas lukee toisin niin, että (1) OHR (vain) arvioi  tarpeen, (2) anoo lisäresurssia, jos jo myönnetty ei riitä, (3) virastotasolla sitten priorisoidaan anomukset ja sopeutetaan myönnettävien palveluiden määrä käytettävissä oleviin määrärahoihin. Sen jälkeen (4) koulun OHR  jakaa saamansa resurssin (ja mahdollisesti rehtorin koulun budjetista opetukseen tarkoitetuista rahoista avustajien palkkoihin iroittaman lisäsummaan)  niin, että kaikki, jotka tarvitsevat, saavat avustusta, vaikka kaikkea anottua ei saatukaan

Vastuun arvioinnin kannalta tällainen prosessi  on hankala. Olisi  tärkeää selkeyttää  näkemystä  siitä, kenellä on oikeus ja vastuu avustuspalvelun myöntämisestä.

(3) Onko oppilashuoltoryhmillä tarvittavaa osaamista arvioida, ketkä avustusta  tarvitsevat?

Kolmannella tasolla erimielisyyttä on ilmeisesti siitä, kykenevätkö oppilashuoltoryhmät arvioimaan oikein avustustarpeen. Tällainen epäilys  näkyy myös Länsiväylän jutussa. OHR siis anoisi  lisäresurssia kevein perustein,  turhaan, niille jotka eivät sitä oikeasti tarvitse.  Rahataloudessa kun eletään, luksukseen ei tietenkään ole varaa.

Jos oppilashuoltoryhmien  esityksissä on ilmaa,  olisi  minusta hyvä keino korjata tilanne,  määritellä tarkemmin kuntatasolla kriteerit, jotka oikeuttavat palveluun.

SUSANNA Lehti on tärkeällä, periaatteellisella asialla. Hän on koulutukseltaan juristi. Noin niinkuin varoituksena :-)