Rehtorin ja sivistysjohtajan profession tulevaisuus

Esisemiaarin alkuun kuului napakka luento, jossa pohdittiin muutos-
prosessia jossa lääneistä syntyi mm. Aveja.

TÄNÄ vuonna kasvatustieteen päivät ovat Helsingissä Tieteiden talolla Harmi, että OAJ:n valtuusto osuu samoille päiville, joten en (nytkään) pääsee osallistumaan sessioihin.

Mutta tänään keskiviikkona klo 17-19 liavahdin valtuustosta  yhteen esiseminaareista, jossa pohdittiin rehtorin ja sivistysjohtajana profession tulevaisuutta. Minut oli pyydetty mukaan paneeliin kenttärehtorin ominaisuudessa. Muina osallistujina olivat Miika Risku Rehtori-instituutista, Marjo Kyllönen Helsingin opetusvirastosta ja Armi Mikkola OKM:stä. Yleisö - jossa oli paljon tuttuja- osallistui aktiivisesti keskusteluun.

Otin omaksi roolikseni pimeään katselun. Nostin esiin tekijöitä, jotka voivat johtaa kouluttomaan  yhteiskuntaan - jossa ei tietenkään rehtoriakaan tarvita. Puhuin myös murheestani siitä, että rehtorin profession kulmakivista ammatin tiedeperusta (didaktiikkaa) ja profession tuntomerkit:  autonomia, autarkia ja autenttisuus ovat uhattuina. Autenttisuus on nimenomaan pedagogiikkaa, kasvatusta kouluyhteisössä. Kouluon jätetty yksin  selviämään liian vaikeiden asioiden kanssa.

Esiseminaari uskoi yhä vahvasti koulutukseen tienä tulevaisuuteen. Professio tulee muuttumaan jaetun johtajuuden suuntaan. Siitäkin oltiin varsin yksimielisiä, että elämme murrosaikaa, jossa näkyvyys eteenpäin on huono.