Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

perjantaina, maaliskuuta 30, 2012

Vinskin roolijako on alkanut

Vinski (Väinö)  ostaa apteekkarilta  (Jukka J.) näkymättömyyspulveria. 
TÄMÄN kevään koko koulun taideprojekin Vinski-elokuvan roolijako on parhaillaan meneillään. Elokuvassa on mukana sekä oppilaita että opettajia.  Päärooliin Vinskiksi kutsuttiin maanantaina ekaluokkalainen Väinö.

Maanantaina valittiin myös poliisi, palopäällikkö, palomies, kaksi rosvoa, pikku-Liisa...Uinnit ovat hieman hidastaneet valintoja.

Kaikkiaan eri tehtäviin on ilmoittaunut 50 lasta ja puolenkymmentä aikuista.  Upeaa. Kaikille halukkaille riitää rooleja.

Opettajamme Uma Jutila on jos säveltänyt ja sanoittanut elokuvan musiikin, ja kuoro harjoittelee sitä  Uman, Kaijan  ja Katrin johdolla akiivisesti. Kaupungin pienoismallia valmistellaan, ja vaatteita ja rekvisiittaa haalitaan.

Kuvaukset on tarkoitus aloittaa ensi viikolla, ja pääosa niistä ajoittuu pääsiäisen jälkeiselle viikolle.

torstaina, maaliskuuta 29, 2012

Kolmelle vakinainen luokanopettajan virka Aurorassa

HALLINTOPÄÄLLIKKÖ Tapio Erma on valinnut Auroran koululle 54 hakijan joukosta kolme vakituisen luokanopettajan viran saajaa. He ovat: (1) Leila Hänninen, (2) Timo Takko ja (3) Anni-Kaisa Eriksson.

Leila Hänninen opettaa tällä hetkellä Aurorassa 1a-luokkaa. Hän palasi meille viime syksynä Aarnivalkean koulusta Espoosta. Hän jatkaa ensi lukuvuoden omassa luokassaan.

Timo Takko opettaa tällä hetkellä  Aurorassa 5b-luokkaa. Hän tuli meille Kauniaisten Mäntymäen koulusta. Hän jatkaa ensi lukuvuoden omassa luokassaan.

Anni-Kaisa Eriksson tulee meille Friisilän koulusta Espoosta.  Anni-Kaisa siirtyy opettamaan ensi syksynä kolmatta luokkaa.

Paljon onnea valituille, ja Anni-Kaisa - sydämellisesti tervetuloa Team Auroraan.

SEURAAVAKSI Aurorassa tulee hakuun (1) ela-opettajan  ja (2) luokanopettajan äitiyslomasijaisuudet.

Viikkojen 14 ja 15 ohjelma

VIIKKO 14
Vinskin kuvaukset alkavat.

Maanantai  2.4.
Koulusihteeri koulutuksessa.
YT klo 8-9  Ullan ja Julian luokassa. Aiheina mm.  johtokunnan kokouksen päätökset *  Vinski-leffa -   kuvausten aikataulua * Ihmiseksi kasvu-teema päättymässä (vrt. Kiva-tunnit) * Lkv 12-13- opettajakyselyn tulokset * Kuulumisia koulutustilaisuuksista * Oph:n some-ohjeet *  Terveisiä Auroran alueen kasvattajaverkon kokoontumisesta * Sovitaan ensi viikolla alkavan  uuden kasvatusteeman avaustilaisuudesta (ke 11.4.)

Uinnit. Oppituntien jälkeen kokoontuvat  tiimit klo 13.30-14.30.  Aiheina kierrätyskirjat, tilaukset, seuraavan kuukauden teema.

Tiistai 3.4.
Uinnit.  Aamulla 6. luokkien opettajilla nivellyspalaveri Järvenperässä.  OHR klo 13.30- 15. Varattu aika huoltajatapaamiselle. Riitalle kirjatilaukset.  Klo 18.30 Koti ja koulu ry:n kokous (siirretty maanantailta).

Keskiviikko 4.4.
Uinnit. Avustajien palaveri  klo 10. Saliin rakennetaan Via Dolorosa.

Torstai  5.4.
Kiirastorstai. Uinnit. Postipalaveri klo 9.50. Salissa Via Dolorosa. Neljä esitystä. Purku.

Perjantai  6.4. 
Pitkäperjantai. Lomapäivä.

VIIKKO 15
Tällä viikolla tosi paljon Vinskin kuvauksia.

Maanantai 9.4.
II pääsiäispäivä.  Lomapäivä

Tiistai 10.4.
Info I  klo 9.50. Uudet turvaohjeet. OHR klo 13.30- 15.00. 

Keskiviikko 11.4.
EI-Avustajien infoa. Yhteinen teema-avaus: Kestävä tulevaisuus.
Info II klo 12.30-12.45.

Torstai  12.4.
Postipalaveri klo 9.45.  Johtoryhmän kokous klo 12.-12.30. 

Perjantai 13.4.
Onko joku taikauskoinen? 

keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2012

Auroran johtokunta kokoontuu tänään

ESPOOSSA kouluilla on vielä omat johtokunnat.  Monessa muussa kunnassa niistä on luovuttu. Meillä johtokunnassa on seitsemän jäsentä, josta kaksi on  henkilökunnan edustajia, muut  ovat oppilaitten huoltajia. Rehtori toimii esittelijänä ja sihteerinä. Hänellä ei ole äänivaltaa.

Tämä johtokunta jatkaa vielä ensi syksyn ajan, mutta kuntavaalien jälkeen kutsutaan koolle kokoukset, joissa sekä huoltajat että henkilökunta asettavat ehdokkaat uudelle johtokunnalle. Soihtu siirtyy sille keväällä 2013.

Johtokunta kokoontuu kolme kertaa vuodessa.  Tänään pidettävä kokous on vuoden ensimmäinen. Kokouksen esityslistalla on seuraavia asioita ihan kokousteknisten asioiden lisäksi:
- 6.§ AJANKOHTAISKUULUMISIA
- 7. § EDELLIS(T)EN KOKOUKS(I)EN PÄÄTÖSTEN TOTEUTUMINEN 
 - 8.§ KOULUN TOIMINTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN SEURAAMINEN  
- 9. § KOULUN TOIMINTASUUNNITELMAN  HYVÄKSYMINEN VUODELLE 2012
- 10 § KOULUN LUKUVUOSISUUNNITELMAN  HYVÄKSYMINEN/RETKET
- 11.§  JOHTOKUNNAN TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2011  
- 12.§  KOULUKOHTAISET LAUANTAITYÖPÄIVÄT LKV 2012-13
- 14. § MUUT ASIAT
- 15. § TIEDOTUKSIA JA SAAPUNEITA KIRJEITÄ

AJANKOHTAISISSA asioissa johtokuntaa puhuttaa varmasti koulun  sisäilmatutkimusten tilanne ja uuden koulurakennuksen suunnitteluvaihe. Koulukohtaisiksi lauantaityöpäiviksi esitetään perinteiseen tapaan joulujuhlalauantaita (15.12.-12)  ja Auroran päivää (9.3.- 13) 2012. Vastaavia vapaapäiviä esitetään syysloman yhteyteen (ke 17.10) ja itsenäisyyspäivän jälkeen perjantaiksi 7.12. -12.

Kokouksen päätöksistä kerrotaan ensi viikolla koulun nettisivuilla.

tiistaina, maaliskuuta 27, 2012

Nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä :-)

OLEN luonteeltani  optimisti. En jää möyrimään murheisiin. Ikävätkin  asiat yleensä ratkeavat, kun keskittyy etsimään ratkaisua.

Joskus on  kuitenkin kurjia päiviä. Kurja päivä on sellainen, johon kasautuu ikäviä ja harmittavia asioita niin, ettei siihe oikein muuta mahdu. Ja vielä kurjempi on päivä, jossa  ikävät asiat ovat sellaisia, ettei niiden ratkaisu ole omissa käsissä eikä ainakaan tarpeeksi nopeasti.

EILEN  saattoi olla sellainen päivä. Esiin nousi huolia oppilaista, perheistä ja talon oman väen hyvinvoinnista. Elämä on välillä todella kovaa.  Mutta periksi ei  anneta. Pilkotaan haasteet syötävän kokoisiksi. Pyyhitään pölyt olkapäiltä ja jatketaan matkaa. Askel kerrallaan.

Niinpä mm.  lähetin opetustoimenjohtajalle kirjeen, jolla yritän jälleen kiirehtiä sisäilmamittauksia myös kivitalossamme.  Joitain huoltajia vaivaa - ihan perusteltu- epätietoisuus  luokkatilojen turvallisuudesta. Se on  saatava  poistettua.  Kuuntelin a) huolehtuneita ja b) tuohtuneita ihmisiä livenä ja puhelimessa. Laadin ohjeistuksia ihmisille, jotka ovat joutuneet  tukaliin  tilanteisiin.

REXIN hommiin kuuluu luontaisetuna paljon ikävien asioiden selvittelyä ja sietämään opettelua (kuten kollegani Eero Väätäinen osuvasti sanoi).  Tuollaisten asioiden  sekaan on tosi tärkeää  raivata tilaa iloisille, energiaa tuoville asioille. On tosi tärkeää huomata  pienet, kivat asiat. Niinkuin se, että saimme katsottavaksi Vinskistä 60-luvulla tehdyn tv-leffan.  Tai, että sai kunnialla pidettyä eilen neljä kehittämiskeskustelua. Tai se, että luokanopettajan virkavaalit menivät Aurorassa rehtorin esityksen mukaisesti. Päätökset menevät vielä laillisuusvalvontaan lautakuntaan 12.4. Tai, että olen loppusuoralla 100 suuren kasvattajan käsikirjoituksen ensimmäisen version kanssa.  Oli jälkeen tosi energisoivaa käydä  kahvilla Siltavuorenpenkereellä ja kuunnella viisaan emerituksen ajatuksia.

EIKUN aamusaunan kautta töihin, ensin valvomaan poikia uimahallin suihkutiloihin, sitten koneen äärelle naputtamaan tärkeitä papereita, sitten valmistautumaan Auroran alueen  kasvattajaverkon tapaamiseen, sitten iltapäivällä koulun jälkeen EKOAY:n hallituksen kokoukseen ja päivän pisteeksi vielä kevätkokoukseen.

sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2012

Paluu vastuulliseen työkäyttäytymiseen- malli

Tältä kiusaaminen näyttää. Kuva lainattu netistä.
Päivitetty 30.3.-12


VIIME viikkoina mediassa on puhuttu paljon työpaikkakiusaamisesta. Kaivoin ohjeita siltä varalta, että rehtorina törmäisin sellaiseen. En oikein löytänyt mallia, joka sopisi minulle niin, että prosessi tuottaisi mahdollisimman paljon hyvää ja mahdollisimman vähän pahaa.  Aloin hahmotella tässä lastussa esiteltävää toimintamallia. Kaikki kommentit ja parannusehdotukset otetaan nöyrästi vastaan.

TYÖPAIKKAKIUSAAMINEN määritellään normistossa henkiseksi väkivallaksi. Jos sellaista esiintyy, esimiehen  on  puututtava heti, kun  ongelma on tullut häneen tietoonsa, muutoin hän syyllistyy itse työsuojelurikkomukseen/-rikokseen. On tärkeää muistaa, että kiusatuksi tulleella on myös omaa vastuuta työpaikkakiusaamisen lopettamiseksi. Hänen tulisi kertoa kiusaajalleen mahdollisimman varhain omista tuntemuksistaan, jolloin kiusaajalla on mahdollisuus korjata omaa käyttäytymistään.

Puuttuminen tarkoittaa toimia, joilla tilanne korjataan, ts. suomeksi: kiusaaminen loppuu. Tämä tavoite antaa esimiehelle mahdollisuuden käyttää minua miellyttävää ratkaisukeskeistä otetta, jossa etsitään ratkaisua kahden ihmisen väliseen työsuhteeseen eikä ensisijaisesti rangaistusta tai syyllistä. Kyseessä on aikuisille tarjoutuva mahdollisuus oppia konflitin johdosta käyttäytymään paremmin, käyttäytymään niin, ettei loukkaa tai vahingoita toisia.

Paluu vastuullisen työkäyttäytymiseen- mallin vaiheet

OLEN hahmotellut mallia, jossa epäasiallinen käyttäytyminen palautetaan ratkaisukeskeisesti vastuulliseksi tilanteessa, jossa joku työntekijöistä on ilmaissut, että häntä kiusataan. Keskeinen periaate on paradoksaalisti kaksijakoinen: (1) esimies tuomitsee ehdottomasti kiusaamisen. (2) esimies on ehdottoman tasapuolinen, puolueeton asian selvittelyssä, eikä valmiiksi ole kiusatun puolella.  Lähtökohtana on näkemys, että kiusaaminen on usein mutkikas, keskinäisen loukkaamisen ja loukkaantumisten ilmiöketju joka kuitenkin on puhumalla oiottavissa.

Muita periaatteita, joita haluaisin noudattaa,  ovat: Kiusatuksi itsensä kokeneen oikeuksien kunnioittaminen. Intervention syvyys sovitaan hänen kanssaan. Myös kiusaajaksi epäiltyä kunnioitetaan. Syytös on aina ravistava. Tavoittelemme mielipahaa aiheuttavan ja työiloa syövän käyttäytymisen muutosta tehokkaasti, kevyesti ja ystävällisesti niin, että lopputuloksesta aiheutuu mahdollisimman vähän muita negatiivisia seurauksia. Tärkeä on myös periaate, että kiusaamisepäilyä ei käsitellä muilla epävirallisilla foorumeilla (epäilty ei saa painostaa epäilijää; työyhteisö ei jakaudu eri osapuolien tukijoukoksi).

Erotan mallissa seuraavat vaiheet:

1. Työpaikkakiusaamisen tunnistaminen ja julkilausuminen. Työntekijä ilmoittaa asian esimiehelle.

2. Työpaikkakiusaamiskokemuksen alustava käsittely kiusatun kanssa. Käydään läpi kiusaamisen määritelmä:
• Henkilöä syrjitään,
• Henkilön työntekoa vaikeutetaan,
• Henkilö leimataan negatiivisesti,
• Henkilö eristetään työyhteisöstä,
• Henkilöstä levitetään tietoisesti negatiivisia huhuja tai vääristeleviä lausuntoja,
• Työyhteisö organisoituu henkilöä vastaan,
• Työyhteisön johtaminen on epätasa-arvoista ja/tai
• Henkilöä uhataan väkivallalla tai häiritään seksuaalisesti.

Kiusaamista ei ole:
• Yhteisesti todettujen ongelmien käsittely työyhteisössä.
• Direktio-oikeiden käyttö

Arvoidaan kiusaamisen ”syvyys”
• on luonteeltaan toistuvaa,
• säännöllistä, 
• pitkään jatkuvaa.

3. Työpaikkakiusaamisepäilyn käsittelyprosessin avaaminen työyhteisölle, niin että huhuilu päättyy ja kaikki kunnioittavat salassapito-oikeutta myös tässä asiassa.

4. Työpaikkakiusaamiskokemuksen purkaminen. Kirjataan konkreetisti kiusaamiseksi koetut tapahtumat. Onko todistajia? Kerrotaan millaiseen sopimukseen pyritään: a) Vastuuton työkäyttäytyminen ei jatku, b) Tilalle tulee vastuullista työkäyttäytymistä. Määritellään konkreetisti toivottu  käytös. Neuvonpidossa läsnä kiusatuksi kokenut, mahdollisesti hänen tukihenkilönsä, rehtori ja apulaisrehtori.

5. Työpaikkakiusaajaksi nimetyn kutsuminen kuultavaksi. Ilmoitus kiusaajaksi nimetylle siitä, että hänen toimintansa koetaan  kiusaamiseksi  ja että häntä  tullaan kuulemaan.  Hän saa ottaa halutessaan tilaisuuteen tukihenkilön mukaan. Kerrotaan, millaiseen sopimukseen pyritään: a) Vastuuton työkäyttäytyminen ei jatku, b) Tilalle tulee vastuullista työkäyttäytymistä.  Kerrotaan, että prosessissa tavoitellaan ratkaisua ei rangaistuksia.

6. Työpaikkakiusaamisepäilykokemuksen purkaminen epäillyksi nimetyn  kanssa. Tunnistetaan kiusatun loukkaantuminen. Tunnistetaan ja tunnustetaant teot, jotka saivat toisen loukkaantumaan. Hänelle esitetään ne konkreetit tapahtumat, jotka kiusatuksi kokenut on esittänyt kiusaamiseksi. Kuullaan hänen  omat kokemuksensa.  Neuvottelija sanoo ÄLÄ  toiminnalle, joka koetaan kiusaamiseksi. Vastuuton käyttäytyminen kielletään.  Miten muutoin voi toimia? Sanotaan TOIMI näin toiminnalle, joka koetaan toivotuksi.  Kirjataan  epäillyn omat ehdotukset toivotuksi  käytökseksi sekä itselleen että toiselle osapuolelle.  Neuvonpidossa läsnä kiusaajasi nimetty, mahdollisesti hänen tukihenkilönsä, rehtori ja apulaisrehtori.

7. Ilmoitus sovitteluistunnon ajankohdasta  molemmille osapuolille.

8. Yhteinen sovittelu. Kerrataan, millaiseen sopimukseen pyritään: a) Vastuuton työkäyttäytyminen ei jatku, b) Tilalle tulee vastuullista  työkäyttäytymistä. Kerrataan epäasialliseksi  esitetty  käyttäytyminen. Tunnistetaan se osa, jonka molemmat ymmärtävät samoin. Eritellään käyttäytyminen, josta on eri näkemys. Kiusatuksi itsensä kokeva esittää, miten hän toivoo kiusaajaksi nimetyn jatkossa käyttäytyvän.
Tehdään  kirjallinen sopimus; kaksi otsikkoa: ÄLÄ TOIMI NÄIN  ja TOIMI NÄIN.

Tässä sovitteluneuvottelussa sovitaan myös, kuinka jatkossa toimitaan. Sovitaan seurannasta, jossa korostuu toivottu käyttäytyminen.  Kerrotaan, miten prosessi jatkuu, jos kiusaamiseksi koettu käytös jatkuu (asia siirtyy ulkopuoliselle  selvittäjälle esim. työsuojeluvaltuutetulle tai työteveyshuollon edustajalle, ja prosessin luonnen muuttuu mahdollisesti kurinpitomenettelyksi). Sovitteluistunnossa ovat läsnä kiusattu, hänen tukihenkilönsä, kiusaajaksi nimetty ja hänen tukihenkilönsä sekä rehtori ja apulaisrehtori.

9. Pidetään seuranta-istunto samalla kokoonpanolla kuin sovitteluneuvottelu. Varmistetaan seurannan jälkeen, että sovittelu on ollut  riittävä. Jollei ole kiusaamisen uhri voi kääntyä  työsuojeluviranomaisten puoleen lisäselvitysten käynnistämiseksi.

A.S. Neill -miehestä ja hänen pedagogiikastaan

Netistä vuosia sitten  löytämäni kuva A.S. Neillistä oppilaansa kanssa.
Neill oli armoton tupakoitsija.
A.S. Neill (1883 - 1973) oli kiehtova persoona. Yksi  suuria opettajia, joka  olisi kuitenkin  halunnut olla ihan muuta:  pappi, näyttelijä, toimittaja, romaanikirjailja... Opettajuus oli hänelle pitkään vain hätäratkaisu. Historiaan hän kuitenkin jäi Summerhill- koulun perustajana ja johtajana.

Neill itse

Millainen mies tämä Neill oikein oli? Kuvailuun tarvitaan väliotsikoita.

Lapsuus
Alexander syntyi vuonna 1883 varsin varattomaan, mutta nousukasmaiseen  opettaja-perheeseen. Isä oli ankara, sekä koulussa että kotona. Koulussa hän antoi remmiä pölkkypäille, mm. koska opettajan palkka oli tuolloin sidottu oppimistuloksiin. Kotona isä oli Alexanderille  julma, ja tämä  pelkäsi isäänsä vielä aikuisenakin. Isä mm. heitti pojalleen leivänkannat kuin koiralle. Isä koki voimakkaan mutta ohimenevän uskonnollisen  herätyksen. Elämänsä loppupuolella hän uskoi spitismiin.

Äiti oli sairaalloinen, ja tautikohtaukset pelottivat lapsia. Hän oli myös hyvin tarkka perheen maineesta. Lapset saivat kulkea kylillä kovat kaulassa.

Elämä  perheessä oli hyvin kirkollista ja elämänkielteistä.  Sunnuntaisin ei esim. saanut leikkiä. Seksuaalisuus oli tabu. Alecilla oli seksileikkejä pikkusiskonsa kanssa, ja niistä seurasi ankarat selkäsaunat.

Lapsia oli kahdeksan, ja kolme heistä lähetettiin yliopistoon lippulaivana esikoinen Willie. Alec oli ainoa, jota ei lähetetty oppikouluun, hän kävi isänsä koulua. Koulu ja läksyt eivät Alexanderia juuri kiinnostaneet. Mieluummin hän olisi ollut keksijä. Kavereidenkin kanssa oli hankaluuksia, koska hän oli arka ja kömpelö ja isänsä tapaan pelkuri. Hän oli myös luulosairas.

Nuoruus
14- vuotiaana, kun ei ollut koulupäätä,  Neill lähetettiin töihin yhden veljensä kanssa. Mikään  työ ei oikein onnistunut, ja äiti ehdotti, että Alec rupeaisi opettajaksi. Isä ottikin hänet oppilasopettajaksi (opetusharjoittelijaksi). Neill kertoo oppineensa isänsä opetuksesta paljon, mm. mielikuvituksellisuutta. Tarkastajan arvio Alecin taidoista oli kuitenkin murskaava, eikä Neill läpäissyt ns. normaalitutkintoa, jolla olisi päässyt opettajaseminaariin. Edessä oli kurja apuopettajan ura.

Neill sai  kuitenkin pestit  pariin  kouluun ja teki jonkin aikaa opettajan työtä.  Sitten hän päätti päästä sisään yliopistoon,  pääsi,   sai stipendin ja alkoi opiskella  luonnontieteitä ja englannin kieltä. Jälkimmäinen tuntui omimmalta. Rahaa ei ollut, ja Neill  rahoitti opintojaan  toimittajana.

Aikuisuus
Valmistuttuaan hiukka alle 30-vuotiaana maisteriksi Neill sai työpaikan tietoteosten toimittajana. Työ edellytti muuttoa Lontooseen. Tyttöseikkailuita oli nuorella miehellä paljon,  ja Neill oli mm. vähällä joutua avioero-oikeusjuttuun asianosaiseksi.

Uudet ideat lehtitoimittajan työstä murskasi ensimmäinen  maailmansota. Neill pääsi upseerikoulutukseen, muttei lopulta kelvannut jalkavaivojensa vuoksi rintamalle. Niinpä  hän päätyi tiukan kurin sijaisrehtoriksi ja opettajaksi. Opettajan pesti  päättyi erottamiseen.

Vuonna 1920 (siis 37-vuotiaana) Neill oli työtön. Hän ryhtyi jälleen lehtitoimittajaksi. Nyt lehti oli kuuluisa uuden kasvatuksen liikkeen The New Era.  Lehden voimahahmot olivat teosofeja, mm. rouva Ensor, joka oli tehnyt yhteistyötä myös Steinerin kanssa. Neill matkusti Saksaan ja perusti Hellerauhun kansainvälisen koulun vuonna 1921. Se oli Summehillin alku. Monet oppilaista olivat juutalaisia, jotka päätyivät myöhemmin keskitysleirille.

Vuonna 1923 Saksassa käynnistyi vallankumous, ja  Neill siirsi koulunsa Iso-Britanniaan. Koulu aloitti toimintansa vuonna 1924 Lyme Regisissä vuokrakiinteistössä. Aluksi oppilaita oli viisi. Vuonna 1927 koulu muutti Leistonin kaupunkiin Suffolkissa. Neill osti kiinteistön, ja siellä koulu on toiminut yhtäjaksoisesti lukuunottamatta muutamia sotavuosia.

Summerhill-vuosinaan Neill innostui analyyseista. Hän oli useiden huomattavavien psykoanalyytikkojen potilaana ja ystävänä. Heitä olivat mm. Homar Lane, Wilhelm Stekel ja  Wilhelm Reich.

Koulutyön ohella Neill luennoi ympäri Eurooppaa. Summerhillin kannalta aivan ratkaisevaa oli, että Neillin kirja "Summerhill" julkaistiin vuonna 1960 Yhdysvalloissa ja sen jälkeen Saksassa. Tekijänpalkkiot mahdollistivat koulun toiminnan jatkumisen.

Neillin yksityiselämästä ei liikaa kirjoiteta. Hän oli normaali mies. Avioitui ensin vanhemman naisen kanssa (Mrs. Lins)  ja sitten nuoremman (Ena).  Nuoremman kanssa hän  sai tyttären (Zoe), joka jatkoi hänen työtään Summerhillissa.

Neill nautti kädentöistä. Lukeminen jäi vähälle.  Runoutta hän ei ymmärtänyt lainkaan. Urheilua ja viihdettä hän ei seurannut. Raha-asioissa hän oli skottilaiseen tapaan säästäväinen.

Vanhuus
Oman elämänkertansa Neill kirjoitti päälle 80-vuotiaana. Hän oli  tuolloin sovussa elämänsä kanssa. Hän ei pelännyt kuolemaa. Hän toivoi, että Summehill saisi jatkaa toimintaansa, ja oletti että hänen vaimonsa jatkaisi sitä. Tehtävä siirtyi kuitenkin tyttärelle, kun  Neill kuoli 90 vuoden iässä.

Summerhill ja kasvatus vapauteen

Yhteiskokous oli yksi Neillin demokratiakasvatuksen
keskeinen keino.
Neillin pedagogiikka oli eräänlaista negaatiota kaikelle sille, mitä hän koki itse oppilaana ja kaikelle sille, mitä hän teki toimiessaan 10 vuoden ajan valtion koulun opettajana.  Suurena kasvattajan hän ei itseään pitänyt, mutta vapauden uudisraivaajana kyllä.

Summerhillissä ei tähdätty akateemisiin taitoihin, "kirjaviisauteen". Siellä ei yritetty saada lapsia oppimaan matematiikkaa vaan elämää ja yhdessäoloa. Lasten luonnetta ei yritetty muokata.  Jokainen sai olla oma itsensä.  Ja kaikkien oikeuksia ja harrastuksia tuli kunnioittaa.

Toki kasvatuksella oli tavoitteet: vilpittömyys, suvaitsevaisuus, tasapaino, onnellisuus...Nuorten osalta  Neill olisi halunnut tarjota tilaa myös vapaalle rakkaudelle. Kasvatuspäämääränä oli siis vapaa ihminen.

Summerhill oli vapaa koulu. Englannissa sellaisia oli paljon. Neillin mukaan  sitä lähinnä suvaittiin.

Koulu
Neill uskoi sisäoppilaitoksen kasvatusvoimaan, hän vierasti päiväkouluja. Neillin oma koulu oli hyvin kansainvälinen. Oppilaita tuli Yhdysvalloista, Ranskasta, Saksasta, Tankasta ja Englannista.  Koulun talous perustui lukukausumaksuihin ja lahjoituksiin. Suuren lahjoituksen teki mm. protestilaulaja Joan Baez.


Neillin pedagogiikan olettamusperustaa
Keskeisin arvo Neillille oli ehdoton vapaus (kunhan ei loukkaa toisten vapautta) kurin vaatimisen vastakohtana. Hän kritisoi voimakkaasti katolista kirkkoa sen seksuaalikielteisyydestä, joka tuhosi ihmisten onnea.

Pedagogiikan taustalla on ns. dynaaminen psykologia, jonka mukaan tunteet - ei äly - ovat elämän liikkeelle paneva voima. Summerhill oli nimenomaan koulu, jossa tunteille annettiin etusija.

Ympäristöllä on suuri merkitys. Se on ainoa asia, jota voimme Neillin mukaan käsitellä. Neill uskoi, että ihmisen luonne muokkaantuu pitkälti varhaislapsuudessa ehdollistamalla (mm. helvetin pelon). Skinneriä hän ei kuitenkaan ymmärtänyt. Neill uskoi myös sattuman merkitykseen.

Poliittiselta kannaltaan Neill oli vasemmistolainen.

Neill halusi koulua, jossa yhteiskunnalliset luokkarajat rikottiin. Eliitin tai kuuluisuuksien lapsia siellä ei ollut, mutta joitakin rikkaiden perheiden kyllä.

Opettajat
Neill ei  arvostanut akateemisia tutkintoja. "Picasso ei pääsisi  piirustuksenopettajaksi valtion kouluun. Hän ei ole suorittanut loppututkintoa." Valtio kuitenkin vaati sellaisen. Opettajien tuli itse löytää oma opetustapansa, Neill ei juuri opettajia ohjannut.  Jollei tapa löytänyt, oppilaat eivät tulleet tunneille, ja opettaja sai lähteä. Opettajille maksettiin  palkka ja ylläpito. Opettajavalinnoissa Neill suosi introvertteja.  Hyvä opettaja oli hermostumaton eikä etsinyt väärin keinoin lasten suosioita.


Oppilaat
Monet oppilaista tulivat Summerhilliin, koska vihasivat omaa kouluaan. Mukana oli ongelmalapsia, joiden ongelmien syntyminen oli Neillistä yhteiskunnan syy. Oppilaiden maksimimäärä kerrallaan oli 70. Oppilailla oli koulussa aitoa päätösvaltaa- paitsi omaan opiskeluunsa myös yhteisiin asioihin. Yhteiset asiat päätettiin kokouksessa. Koulu oli sisäoppilaitos, ja vanhemmat vierailivat siellä viikonloppuisin.

Pedagogiikka
Pedagoginen suhde. Neill näki tarkasti oman aikansa opettajien ja oppilaitten suhteen. Oppilaat pelkäsivät opettajaa. Eikä syyttä: ruumillinen kuritus oli tapa. Opettajan ja oppilaan, aikuisen ja lapsen välillä oli syvä koulu, johon kuuluu vaatimus totella. Lapsilla on kuitenkin tarve saada kontakti vanhempiin  ihmisiin. Neill halusi muuttaa opettaja-oppilassuhteen. Summerhill-pedagogiikassa vältettiin rajoituksia ja tukahduttavia keinoja. Opettajilla ei ollut oikeutta vaatia kunnioitusta siksi, että he olivat aikuisia. Opettaja ei saanut herättää pelkoa. Leikkisää puhetta suosittiin.

Didaktinen suhde. Varsinaisista opetusmenetelmistä Neill ei ollut kiinnostunut, pikemminkin elämisen metodeista. Kasvatuksen keinoista tärkeitä olivat leikki, toinen tarinat, joita Neill kertoi. Hän punoi ne läsnä olleiden oppilaitten ympärille. Oppitunteja pidettiin myös, mutta ne olivat oppilaille vapaaehtoisia. Viihdettä ja joukkotiedotuksen rihkamaa vältettiin. Työpajat ja luonnontieteen laboratorio olivat suosittuja. Samoin elokuvaillat. Oleellista oli rauhallinen elämä maalaisympäristössä. Keinovalikkoon kuului myös terapia, ja tapa tehdä asioita väärinpäin. Varasta esim. palkittiin varastamisesta.

Tulokset
Suurin osa Summerhillin oppilaista on löytänyt elämässä oman paikkansa ja  menestynyt elämässä. Oppilaista kahdesta tuli professori ja kahdesta dosentti. Oppilaista on tullut myös asianajajia ja lääkäreitä ja käden työn taitaijia.  Mielenkiintoista on, ettei juuri yksikään ole halunnut palata kouluun opettajaksi. Lapsista ei tullut aktiivisia poliitikkoja.  Jos jostakin heistä olisi tullut pääministeri, Neill olisi tuntenut epäonnistuneensa.

Neillin käyttämiä aforismeja

"Mitään todella tärkeää ei voi opettaa. Mutta on olemassa taitoja, joita täytyy opettaa."

"Kaikki on sattumaa, vailla suunnitelmaa, vailla oikeudenmukaisuutta." (Omar Khaijam).

"Ilmeisesti opettaminen  on taidetta ei tiedettä. Opettajaksi synnytään, kenestäkään ei voi tehdä opettajaa."

"Ota muilta mitä haluat, mutta älä koskaan  rupea  kenenkään  opetuslapseksi."

"Ehkä maailma ei onneaan löydäkään, ennen kuin viimeinenkin uskonto on kuollut."

"Minun pikku kouluni on vain kirppu sen norsun nahkassa, joka edustaa maailman kasvatusasiota."

"Aika hylkää niin monia ajatuksia."

"Koulu, jossa ei ole hauska olla, on huono koulu."

Summa Summarum

A.S.Neill on ehkä maailman tunnetuin opettaja. Oppilaitten mukaan hänessä oli "taikavoimaa". Hän  saarnasi ihmisen perihyvyyden evankeliumia. Opettajana hän ei lasten mukaan ollut  erinomainen, mutta hän oli aina lasten puolella - eikä puolustanut opettajia. Hänen  työnsä arvo on tunnustettu mm. kunniatohtorin arvonimellä.

Summehill tänään skeittiramppeineen. Koulurakennus ja
ympäristö eivät aina olleet siistejä. Puutarhaa on kuvattu
hoitamattomaksi.
Summerhill on yhä olemassa. "Summerhill on pienoinen  valonsäde maailmassa, joka on täynnä pimeyttä."  Keskimäärin siellä on käynyt 2000 vierasta vuodessa. Neill on kirjoittanut parikymmentä kirjaa, ja niitä  on myyty miljoonia.

Tämän lastun päätän Neillin sitaattiin:

"Olen tehnyt työn - hyvän työn, niin luulisin. Olen auttanut monia lapsia vapauteen ja onneen. Kirjani ovat tavoittaneet joitakin miljoonia lukijoita - kiitos Harold Hartin, amerikkalaisen kustantajani. Minä kuolen vailla illuusioita, vailla kuvitelmia  ylevistä saavutuksista tai maineesta. Ja kuolemani jälkeen minut unohdetaan: maailma ei minua kaipaa, sillä maailma on tämän päivän ja huomispäivän maailma."

Tämän lastun päälähteenä on ollut teos:

Neill, A.S. (1974). Rexi, rexi, koirankeksiSummerhillin perustaja kertoo elämästään. Espoo: Weilin+Göös.

lauantaina, maaliskuuta 24, 2012

Millainen muutos opetuksessa olisi radikaali?

Päivitetty 30.3.2012

JATKAN tässä blogilastussa  muutosteoreettista pohdiskelua, jota aloitin about viikko sitten kysymymällä, onko koulu aikuisten oikeasti muuttunut. 

Löysin vanhoista muistiinpanoistani  Juha Pohjosen esittämän nelikentän, jota hieman muokkailin. Nelikentässä on kaksi ulottuvuutta: muutoksen syvyys (radikaalisuus) ja muutoksen laajuus (kuinka moneen asiaan se ulottuu).

Nimitän pikkuruisinta muutosta säädöksi tai  hionnaksi. Taustalla on kaizen-ajattelu (litet bättre).  Aurorasta esimerkkeinä voisi olla vaikka ulko-ovien lukitseminen turvallisuuden lisäämiseksi  tai se, että käytäväpäivystäjien määrää vähennettiin kahdesta yhteen.

Objektimuutokseksi kutsun muutosta, joka on syvä, mutta rajattu. Tällaisesta esimerkkinä voisi olla  valinnaiskurssien käyttöönottaminen ja niistä luopuminen. Toinen esimerkki voisi olla starttiluokan sijoittamien fyysisesti ekaluokan sisään.  Tai Herttoniemestä lainaamamme katsomuspäivän idea. Objektimuutoksen taustalla on jotakin yksittäistä ainetta tai rakennetta koskeva reflekio.

Laaja-alainen on sellainen muutos, joka vaikuttaa koulussa moneen eri asiaan, muttei ravistele niitä perinpohjin.  Siestan käyttöönotto oli ehkä tällainen. Moni asia muuttui toisenlaiseksi (ruokailut, kerhotoiminnan mahdollisuudet, ulkonaoloaika jne.)

Todella radikaalia, syvää ja laaja-alaista  muutosta voisi kutsua transformaatioksi. Sanan juuret ovat mm perhosen eri kehitysvaiheissa. Koulussa se tarkoittaisi koulun aivan keskeisten elementtien ravistelua. Aurorasta ei ole esittää tällaista.

Millainen muutos on niin radikaali, että sitä voi kutsua transformaatioksi?

KÄYTÄN tässä työkaluna kehittelemääni muunnelmaa Herbartin didaktisesta kolmiosta: interaktiotetraa.
Erotan  opetuksessa neljä perustekijää: opettajan, aineksen, oppilaan ja ryhmän sekä  näiden väliset suhteet.

Tarkastelen muutosideoita, joilla voisi olla sekä laaja että syvä vaikutus opetukseen ja kouluun.

Opettajat

Koulun historiassa on ollut ainakin neljä merkittävää muutosta, jotka liittyvät opettajaan:
(1) Opettajan ammatin muotoutuminen tilapäistehtävästä  ja papin uran vaiheesta jopa koko työuran kestäväksi professioksi
(2) Erillisen koulutuksen ja sittemmin koulutusjärjestelmän luominen opettajiksi aikoville.
(3) Opettajan ammatin ja koulutuksen avautuminen naisille (mm. Fröbel).
(4) Opettajan koulutuksen muuttuminen opettajaksi valmistamisesta omaa opettajuutta tutkivasti kehittämään rohkaisevaksi.

Mikä voisi enää olla yhtä radikaalia? Suunta takaisin:
  • Useat koulunuudistajat ovat alkaneet epäillä virallisesti koulutetun opettajan erinomaisuutta.  Heitä ovat olleet mm.  Krupskaja, Freinet, Freire ja Neill.  Krupskaja siirsi opettajan tehtäviä tehtaan työntekijöille, Freire eri alojen osaajille ja Neill ei paljon piitannut akateemisista ansioista. Steiner taas rakensi vaihtoehtoisen koulutusmallin
  • Aivan uutta olisi järjestää opetus ilman opettajia (opettajia lomauttavat kunnat ajavat mallia sisään ;-). Tähän suuntaan opetusta on ideoinut mm. Jacotot ja Elsa Köhler. Oppilas kohtaa suoraan materiaalin ilman opettajan ohjausta ja tukea. Jacototin mukaan "jokainen osaa opettaa itseään". Ilman opettajia kouluista tulisi miljardien bisnes IT-alalle.
Paljon maltillisimpia ovat sellaiset opettajan asemaan liittyvät muutokset kuten  työharjoittelu ammattilaisten ohjaamana,  pariopettajuus, vertaisopettajat, yhteistoiminnallisesti oppiminen tai historiasta tuttu monitööriäjärjetelmä Bell-Lancaster-kouluissa.

Oppilaat

Koulun historiassa on ollut ainakin kolme merkittävää muutosta, jotka liittyvät oppilaisiin:
(1) Muodollisen koulunkäynnin laajentuminen eliitistä ja  kirkon palveluksen haluavista asteittain kaikkiin kansakerroksiin, tässä mm. Lutherilla, Mulcasterilla, Vivesilla, de la Sallella, Fröbelillä,Pestalozzilla, Basedowilla, Fichtellä, Lancasterilla  ja Harnischilla  oli iso merkitys.
(2) Tyttöjen pääsy oppilaiksi (mm. Ratke ja Fendon).  Suomessa suurmies tällä alalla oli Cygnaeus.
(3) Siirtyminen vapaaehtoisesta koulunkäynnistä oppivelvollisuuteen/koulupakkoon. Oppivelvollisuuden säätäminen ja laajeneminen koskemaan kaikkia - myös vammaisia ja vaikeasti kasvatettavia lapsia (Pestalozzi, Wichern, Decroly, Montessori, Neill, Makaenko, Lane, Seguin, Soininen)

Mikä voisi enää olla yhtä radikaalia? Suunta takaisin:
  • Vielä 1900-luvulla ajettiin erilliskouluja tytöille ja pojille (mm. Krieck)
  • Juuri kukaan ei ehdota erilliskouluja - paitsi ns. lahjakkaille. Inkluusio on laajalti hyväksytty.
  • Erillisten esim, uskontopohjaisten koulujen perustaminen ja salliminen.
Oppiaines

Koulun historiassa on ollut ainakin 10 merkittävää muutosta, jotka liittyvät oppiainekseen:
(1) Opittavaksi tarkoitetun aineksen määrän jatkuva kasvu.
(2) Oppiaineksen muuttuminen ensin salatusta ja sitten kaikille avoimesta totuudesta, uskon asioiksi (Augustinus, Tuomas Akvinolainen)  ja sittemmin informaatioksi, josta jokainen muokkaa omat käsityksensä (konstruktivismi)
(3) Oppiaineksen opettelu omalla äidinkielellä (Luther ja Vives).
(4) Opittavaksi tarkoitetun aineksen laajeneminen peittämään koko inhimillinen elämänkenttä (mm. realiaineet, käytännön aineet (mm. Spencer)
(5) Opittavaksi tarkoitetun aineksen jäsentyminen loogisiksi  ja usein tiedepohjaisiksi oppiaineiksi.
(6)  Oppiaineksen järjestäminen niin, että se tukee oppimista (mm. Basedow) ja seuraa oppilaan kehitysvaihetta (mm. Steiner, Montessori)
(7) Oppiaineksen  jakaminen vuosiluokan oppimääriksi (Melanchton, Sturm).
(8) Suuntaus kaikille yhteiseen ja samaan oppimäärään (mm. Steiner)
(9) Luopuminen objektiivisen totuuden tavoittelusta ja vähittäinen siirtyminen oman subjektiivisen tietämisen rakentamiseen (vrt. Protagoras, ).
(10) Opittavan aineksen esittämismuoto on muuttunut ja monipuolistunut: kuunneltavasta ja mieleenpainettavasta puheesta, ensin ulkoa ja sittemmin ymmärtäen ja vielä myöhemmin kriittisesti luettavaksi tekstiksi, sitten kuvitetuksi tekstiksi ja viime vuosina multimediatyyppisesti esitetyksi ainekseksi sekä omiin havaintoihin pohjatuviksi kokemuksiksi (mm. Locke, Pestalozzi, Dewey,

Oppiaines-elementtiin liittyy tässä jäsennyksessä myös kysymys kasvatuksen päämäärästä. Sen kohdalla on ollut iso muutos tavoitteiston siirtyessä
 (11) hyveelliseksi jopa askeettiseksi kasvattamisesta  (vrt. Sokrates, Jeesus, ) hyödylliseksi kasvattamiseen (vrt. Platon, Spencer) Tämä on näkynyt mm. uskonnon osuuden muutoksena: aluksi kasvuna (vrt. Jeesus, Paavali, Augustinus)  ja sitten vähenemisenä (vrt   ). Samalla  huomioa on  kiinnittetty yhä enemmän maanpäällisessä elämässä tarpeellisiin taitoihin. Lisäksi iso muutos on ollut siinä, että kasvatus yhä vähemmään
 (12) sopeuttaa valtion tarpeisiin (vrt. Sparta, Platon, Krieck, Makatenko)  vaan yhä enemmän antaa tilaa yksilölisyydelle (Aristoteles, Luther, Neill, Steiner)

Mikä voisi enää olla yhtä radikaalia? Suunta takaisin?:
  • Useat  koulunuudistajat omm. Dewey ja Freinet ovat ajaneet paluuta  oppiainejakoisesta opetuksesta kohti luonnollisia kokonaisuuksia (mm. Petersen) ja eheyttämistä.  Sisältöjen kurssittamista urakoikiksi ont kokeillut mm. Parkhurst
  • Niinikään on haluttu keskittää opetusta joko yhdistämällä aineita tai opettamalla niitä vuorotellen jaksoina. Tätä on ajanut  mm. Comenius, Platon, Steiner ja Parkhurst.  Kokonaisopetusta on ehdottanut jo Decroly, Herbart ja Lighart
  • Tässä suhteessa radikaali olisi myös rakenne, joka sallisi poikkeamisen eri vuosiluokkien oppimääristä (ns.kiihdytys- ja hidastuskaista). (Washburne, Pakhurst)
  • Radikaalia olisi myös purkaa yleissivistävän aineksen valta-asemaa esim. ammattikasvatuksen sisällöillä (Pestalozzi, Petty, Francke)
  • Radikaalia olisi luopua yhteisestä kasvatusihanteesta ja antaa kaikkien kasvaa sellaiseksi kuin haluavat (vrt. Rabelais: Tee mitä haluat).
Tämän elementin suhteen maltillisempia pyrkimyksiä ovat olleet mm. projektiopetus (Kilpatrick), aihekokonaisuudet ja teemapäivät sekä valinnaisaineet ja kerhotoiminta.

Ryhmä(t)

Koulun historiassa on ollut ainakin viisi  merkittävää muutosta, jotka liittyvät tapaan, jolla oppilaista on muodostettu opetusryhmiä:
(1) On ylipäätään alettu opettaa ja kasvattaa lapsia ryhmänä. Aluksi tätä vastustettiin kovasti toverien huonojen vaikutteiden vuoksi (mm. Locke).
(2) Pysyvästi yhdessä opiskelevan ryhmän/luokan idea (Fröbel)
(3). Pyrkimys homogenisoida luokka oppilaan iän mukaan (Herbart).
(4) Suuntaus yhteisopetukseen; tyttöjä ja poikia opetetaan yhdessä, erisäätyisiä ja erikielisiä yhdessä, helposti  ja vaikeasti kasvatettavia yhdessä.
(5) Suuntaus, jossa oppilaat voivat yhtä aikaa moneen ryhmään (vrt. VSOP, luokattomuus mm. Parkhurst, Washburne)

Mikä voisi enää olla yhtä radikaalia?  
  • Useat  koulunuudistajat, mm. Steiner ja Peter Petersen ovat halunneet jakaa isoa perusopetusryhmää pienempiin kotiryhmiin, Steiner temperamentin perusteella, Petersen tietoisesti eri-ikäisistä koostuvia "perheitä" muodostaen. Radikaali olisi myös muutos, jossa eri-ikäiset: lapset ja aikuiset voisivat opiskella yhdessä. Radikaalia olisi myös järjestää opetus esim online-tyyppisesti niin, ettei oppilailla olisi enää pysyviä ryhmiä tai luokkia 
Opettajien pedagoginen suhde oppilaisiin

Hyvin pitkään opettajan ja oppilaan välillä on ollut syvä kuilu, kuten Neill sitä kutsuu. Opettajalla on ollut valta ja lupa käyttää jopa fyysistä väkivaltaa. Merkittävä muutos opettajan  ja oppilaan pedagogisessa suhteessa on ollut
(1) oppilaan ja opettajan kiintymyssuhteen merkittävyyden huomaaminen (jesuiitat, Quintilianus)
(2) ruumiillisen kurituksen kieltäminen (vrt. Quintilianus, Ascham, Miller, Neill)
(2) Samalla auktoriteetin käsite on muuttunut pelottavuudesta  lapsen pedagogiseen rakkauteen perustuvaksi. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla.

Mikä voisi olla yhtä radikaalia?  Paluu vanhaan?
  • Nuoressa Neuvostoliitossa (Makarenko) ja kansallissosialistisessa Saksassa  (Krieck) yritettiin vimmatusti palauttaa tiukkaa kuria.  
Opettajien didaktinen suhde oppilaisiin

Siinä tavassa, jolla opettaja on oppilaita opettanut, on tapahtunut ainakin 7 merkittävää muutosta:
(1) Opettajan rooli opetuksessa on muuttunut.  Aluksi hän oli oppilaille oppiaineksen  lähde. Kun oppiaines oli tekstin muodossa, opettajasta tuli mieleenpainamisen drillaaja ja kontrolloija. Varsin myöhään opettajan tehtäväksi huomattiin "uuden läksyn valmistus" siis ymmärtämään auttaminen. Opettaminen syntyi (vrt. jo Aristotelesin muodolliset asteet, Herbart ja Ziller). Tuorein vaihe on oppilaan oman itseopiskelun puitteiden järjestäminen, opettajaa siiryy suorasta opetuksesta epäsuoraan. Hän mm. ohjaa lapsia oppimaan toisiltaan ei itseltään (vrt. Dewey, Kilpatrick, Makarenko). Hän pyrkii muovaamaan aineksen sellaiseksi, että se innostaa ja kiinnostaa oppilaita (vrt. Ratke, Comenius, Basedow, Herbart, Neill).
(2) Ja oppilaan kannalta opetustapahtuma on muuttunut pasiivisesta vastaanottamisesta, opettajan opetuksesta oppimisen kautta aktiiviseen opettajan ohjaamaan  itseopiskeluun, omien havaintojen tekoon (Vives, Locke) jopa opetuksen kritisoimiseen (Freire) ja hapuillen kokeilemiseen (Freinet). Tallentavasta oppimisesta dialogiseen (vrt. Freire)   (3) Opettajan tapa välittää oppiainesta on monipuolistunut sekä käytettävien aistikanavien että opetusta ja opiskelua auttavien välineiden ja materiaalien osalta.  Tässä merkittävä poiju oli kuvineen Comenius.
(4) Tämän päivän opettajalla on valittavanaan suuri joukko pitkälle kehiteltyjä opetusmenetelmiä ja opetusjärjestelyitä.  Eri-ikäisiä on opittu opettamaan eri tavalla, leikin, taiteen ja työn avulla perinteisen opiskelun rinnalla  (ns. ikäkausipedagogiikka, QuintilianusFröbelMontessori, Steiner).
(5) Yhä useampi opettaja opettaa samaa asiaa omassa luokassaan monella tavalla, koska oppilaat ovat erilaisia. Lapset voivat myös päästä itse valitsemaan oman tapansa opiskella (Ferriére) ja opiskella omatoimisesti (Käis, Gaudig).
(6) Yhä useammin lapsille järjestetään mahdollisuuksia oppia muuallakin kuin oppitunneille (koulun koko elämä (Petersen), kasvattava arki (Reddie, Neill) retket, vierailut, oppimisympäristöajattelu).
(7) Yhä useammin myös oppituntityöskentely muistuttaa luonnollista oppimista  (vrt. Rousseau) (projektit, tehtäväkortit (Käis), työsalit (Petersen, Parkhusrst, Freinet), ongelmanratkaisutehtävät läksyjen sijaan (Dewey, Kilpatrick)
(8) Opettaja ei enää pakota vaan suostuttelee, jos sitäkään (vrt. Neill)

Mikä voisi enää olla yhtä radikaalia?  
  • Useat  koulunuudistajat ovat esittäneet luopumista kouluissa vuosisatojen aikana kehitellyistä menetelmistä ja ehdottaneet tilalle jäjestelyjä, joissa opitaan luonnollisesti, siis samalla tavalla kuin arkielämässä. Mm. Dewey,  Montessori, Kilpatrick ja Freinet  kehittelivät  menetelmiä, joissa opettaja ei opeta välittömästi vaan välillisesti. Oppilaat kokoavat itse tiedon, joka tulee oppia. Uskon opetusmenetelmien merkitykseen  menetti kokonaan A.S. Neill.  Radikaalia olisi luopua oppitunneista ja järjestää opetustapahtuma toisin. Tämänsuuntaista yritettiin mm. Dalton-kouluissa.
  • Radikaalia olisi luopua läksyistä. (B. Otto)
Opettajien sosiaalinen (ja didaktinen suhde) (johtajuus) ryhmään

Koulun historiassa on ollut ainakin 4 merkittävää muutosta, jotka liittyvät opettajan ja oppilasryhmän suhteeseen:  Yhdessä opiskelevan ryhmän johtajuuden antaminen yhdelle opettajalle on ikiaikainen tapa järjestää johtajuus.
(1) Sen rinnalle syntyi vuosien aikana usean opettajan johtajuus samaan ryhmään nähden (aineopettajajärjestelmä).
(2) Ryhmän johtajuudessa on tapahtunut selvää ohentumista mm. opettajan aseman muutoksen myötä. Johtajuus haastetaan yhä useammin.
(3) Johtajuuden rakentamiseen ja ylläpitoon  käytettävä keinovalikko on pehmentynyt kovasta kurista lempeämpään (mm. jesuiitat, Basedow, Neill)
(4) Ehkä radikaaleimmin tässä suhteessa on toimittu Makarenkon kollektiveissa ja Neillin Summerhill-koulussa, joissa opettaja-kasvattaja siirsi päätösvallan yhteiskokoukselle.
(4) Opettajan tapa käyttää ryhmää on muuttunut. Aluksi ryhmä on ollut kuormittava tekijä. Sitten huomattiin, että toverit myös innostavat toisiaan. Syntyi idea käyttää kilpailua ja mm. väittelyä opetuksen tukena. Sitten alettiin käyttää ryhmää  apuopettajina ja hallinnan valineenä. Englantilaisissa sisäoppilaitoksissa syntyi fagging-perinne.  Monessa muussa maassa toverikuri  (vrt. Makarenko) ja sen virallisena muotona ns, kouluvaltion ja itsehallinnon idea (mm. Gill, Foerster, Dewey, Neill). Tuorein käyttötapa on yhteistyö, jonka menetelmällisinä muotoina ovat  perheryhmät (mm. Petersen), ryhmätyö (Dewey, Kerschensteiner, Petersen) ja yhteistoiminnallinen oppiminen. Huipentumana on luokan toiminta yhteisönä (vrt. Petersen).

Mikä voisi enää olla yhtä radikaalia?  
  • Edelleenkin pääosassa kouluja johtajuus on opettajilla. Radikaaleja olisivat sellaiset uudistukset, joissa  oppilaat aidosti päättäisivät opetuksen keskeisistä asioista (eikä heitä vain "osallistettaisi).
  • Radikaali olisi myös uudistus, jossa opettajat siirtäisivät arvostelutehtävän oppilaille tai luopuisivat siitä kokonaan. 
Tämän elementin suhteen sellaiset uudistukset kuin oppilasparlamentti tai yhteissuunnittelu ovat varsin maltillisia. 

Oppilaan/ryhmän suhde oppiainekseen

Koulun historiassa on ollut muutamia merkittäviä muutoksia, jotka liittyvät oppilaan /oppilasryhmän ja oppiaineksen suhteeseen:
(1) Oppimäärä on tullut kaikille yhteiseksi (pienin joustoin).
(2) Oppimäärä on tullut kaikille pakolliseksi  (pienin joustoin).
(3) Suuntaus eriyttää oppimäärää erilaisille oppilaille sopivaksi samalla tunnilla.
(4) Yhä enemmän on siirtymää objektiivisen tiedon vastaanottamisesta oman tietämisen rakentamiseen  ja oman ajattelutavan vahvisamiseen (J.S. Mill, Montaigne)

Mikä voisi enää olla yhtä radikaalia?  Paluu vanhaan?
  • Monet opetuksen uudistajat ajattelevat, että oppilaan on koettava opetettavat asiat myös itselleen merkityksellisiksi.  Montessori antoi oppilaiden valita, mitä kulloinkin opiskelevat. Radikaalia olisi  antaa oppilaiden vapaasti, haluavatko ylipäätään oppia (vrt. Neill, Kilpatrick). 
  • Suuri muutos olisi oppivelvollisuudesta luopuminen. Jokainen saisi esim voycherin, jolla saa ostaa haluamaansa opetusta (vrt. Freire).
  • Varsin radikaalia olisi myös hyväksyä jo perusasteella koulun ulkopuolella opittu korvaavaksi suoritukseksi.
  • Tai antaa oppilaiden edetä omaa tahtia vuosiluokista riippumatta (Francke, )
  • Tosi radikaalia olisi luopua kokonaan etukäteen kirjoitetusta opetussuunnitelmasta (Kilpatrick)
Oppilaiden suhteet toisiinsa (ryhmään)

Siinä tavassa, jolla  yksittäinen oppilas on suhteessa muuhun luokkaan, on tapahtunut  muutama merkittävää muutosta:
(1) Alunperin kukin on opiskellut yksin tai yhtä aikaa toisten kanssa. Vuosien varrella oppilaiden keskinäinen yhteistyö on valjastettu opetuksen käyttöön: ensin apuopettajien avulla, sitten monitorijärjestelmänä, toverikurin avulla ja 1900-luvulla lisäämällä ryhmissä yhdessä työskentelyä.
(2) Samalla on pitkälti tehty oppilaiden piiloiset hierarkiat näkyviksi, luotu työtapoja joilla luokkaan voidaan luoda hallittu sosiaalinen rakenne (mm. ryhmäyttäminen, tiimit) ja  tuomittu mm. koulukiusaaminen.

Mikä voisi enää olla yhtä radikaalia?   
  • On mahdollista, että koulu muuttuu online-tyyppiseksi, jolloin nykyisen kaltaiset pysyvät ryhmät katoavat.  Tällöin ei ole myöskään pysyviä vertaissuhteita.
Yhteenvetoa. So What?

Koulu on systeemi, jota on kuvattu vaikeasti muutettavaksi. Koulua hallitsee kuulema inertian, muuttumattomuuden laki.  Jään nyt pohtimaan edellisen pohjalta, millainen voisi olla  perinpohjainen, radikaali ja laajalti vaikuttavaa muutos, jota  kouluun voisi ajaa puuttumatta niihin perusratkaisuihin, joista en usko päättäjien  julkisesti rahoitettavan koulun osalta luopuvan. Näitä perusratkaisuja ovat mielestäni:
(1) Valtio määrittelee demokaattisesti, mitä kouluissa opetetaan. (Maksaja määrää).
(2) Opetuksen on oltava tehokasta.
(3) Oppivelvollisuuskoulunkäynnin on oltava turvallista. 

Löydän heti yhden  oikeasti radikaalin mallin 60-luvulta: Trumpin systeemin. 
J. Lloyd Trumpin metodiin kuului suurryhmäopiskelua jopa 600 oppilaan ryhmissä, pienryhmäopiskelua ja yksilöllistä opiskelua. Oppilaat vastasivat itse opiskelusta, toimivat luovasti ja tekivät töitä yhdessä. Opettajilla oli työnjako, ja rutiininomaisiin tehtäviin käytettiin vähemmän koulutettua henkilökuntaa. Päivä aloitettiin salissa suurryhmässä virittäytymällä teemaan. Kaikki olivat paikalla, ja heille esiteltiin eri ryhmät ja aikataulut. Oppilaat jakautuivat ryhmiin, joilla kullakin oli oma näkökulma yhteiseen teemaan. Ryhmä jakaantui pienempiin työryhmiin, jotka kukin saivat jonkin osatehtävän. Kukin työryhmä teki sitten oman tehtävänsä itseohjautuvasti. Opettajilta sai tarvittaessa apua. Kun kaikki työryhmät olivat valmiita, ryhmä kokoontui, työt tarkastettiin ja oppilaat valmistautuivat esittämään omat tuloksensa muille. Kaikki ryhmät palasivat saliin ja esittivät omat tuotoksensa kaikille muille. (Hellström 2008)
Trumpin mallissa opettajat tekevät yhdessä töitä (irtiotto) yksintekemisen kulttuurista. Oppilaat oppivat luonnollisesti, yksin ja ryhmissä.  He pääsevät valitsemaan oppiainesta ja jopa ohjaajiaan. Opiskelu ei tapahdu kiinteissä luokissa. Teemat ylittävät ainerajat. Menetelmät ovat monipuoliset. Oppilaat opettavat toisiaan. Jne.

Malliin sopisi mainiosti sosiaalisen median käyttö. Uuden tekniikan kouluun tuominen, jollei se kytkeydy  vastaavalla tavalla muutoksen muissa opetuksen perusedellytyksissä, on  huomattavasti maltillisempi muutos. 

perjantaina, maaliskuuta 23, 2012

Superpäivä

Tulikasteen rock-bändinä sai 5b-luokan tyttöjen bändi
laulusolistinaan Helmi.
OPPIMISKESKUS Auroran kevään rock-konsetti keräsi taas salin täyteen musiikin ystäviä. Lavalle nousi bändejä paitsi Aurorasta myös mm. kansainvälisestä koulusta ja  Toppelundista. Jälkiruokana oli Auroran 6a-luokan bändi vahvistuksenaan  luokan entinen ja nykyinen rock-opettaja: Marko Laaksonen ja  Risto Schiray. 

Nyyh. Itse en päässyt tällä kertaa lavalle, sillä Pohjois- Espoon rexit oli kutsuttu neuvonpitoon ensi lukuvuoden ekaluokkien oppilaspaikoista.

Ensi vuoden ekaluokat
Espoossa pyritään siihen, että huoltajien toiveet lähikoulusta otetaan mahdollisiman hyvin huomioon, mutta lisäkustannuksia kyydeistä ei saa aiheutua kuin poikkeustapauksissa. Näin on lautakunta linjannut. Neuvotteluissa sovitaan, kuinka monta oppilaspaikkaa kukin koulu saa. Tai toisinpäin: kuinka monta oppilasta minnekin mahtuu. Lautakunta vahvistaa paikkamäärät kokouksessaan 12.4. Rehtorit tekevät lähikoulupäätökset 13.4,. ja kaikista kouluista päätökset lähtevät huoltajlle ulkopostissa 18.4. Lähikoulupäätöksistä ei saa antaa tietoa esim. puhelimitse.  Lähikoulupäätöksen mukana tulee ohjeet, kuinka haetaan iltapäivätoimintapaikaa.

Sali oli täynnä iloisia musiikin
ystäviä. Kaikki sujui mainiosti.
JOS joku huoltajista haluaa, hän voi vielä vaihtaa koulua hakemalla toissijaista koulupaikkaa. Tällöin joutuu maksamaan itse mahdolliset bussiliput. Hakuaika päättyy 2.5.

Auroran uusien eppujen tutustumispäivä on keskiviikona 9.5.  Samana iltana klo 18 on myös vanhempainilta.

Superpäivä

Torstai oli monessa mielessä superpäivä. Ihan valtakunnan tasolla tehtiin isoja päätöksiä ensi vuoden budjetista. Uutistulvasta oli vaikea löytää tietoa siitä, millaisia leikkauksia kuntiin ja sitä kautta peruskouluun kohdistuu. Tänä aamuna Hesari kertoi ikävän uutisen: koulutukseen suunnataan 140 miljoonan leikkaukset. Huh 1. OAJ:n sivuilla on lisää synkkiä uutisia: valtionosuuksia kunnille leikataan puoli miljardia, Huh 2.

Toinen muistiin jäävä tapahtuma oli AKT:n valtuuston järjestön työpaikkakiusaamisentapaukseen liittyvät ratkaisut. Myös tänään ilmestyvä Opettaja-lehti käsittelee kiusaamista. Selvitysten mukaan myös opettajat kiusaavat toisiaan. 6 % aikuista kokee työpaikkakusaamista, mutta opettajista  jopa joka seisemäs kokee joutuvansa joko kollegansa tai rehtorin kiusaamaksi. Näiden  tulosten ääreen täytyy meilläkin pysähtyä.

Superpäiväksi tostai tulee myös ihan kouluntason tapahtumistakin. Rock-konsertin lisäksi päivään mahtui erään luokan tyttöjen keksinäisen, erittäin monisyisen tapahtumaketjun selvittely ratkaisukeskeisessä hengessä. Toivotaan, että solmu aukeaa. Lisäksi kävin kaksi kehittämiskeskustelua.

Kello 14 taloon tuli vielä mukavia vieraita. Liisa-, Sirja-  ja Ulla-opettajat suunnittelivat yhdessä Järvenperän yläkoulun oppilaiden kanssa tämän pääsiäisen Via Dolorosa- tapahtumaa.  Minä taas esittelin oululaisen koulun delegaatiolle  meillä kehiteltyjä pedagogisia ratkaisuja.

EKOAY:n rexijaoston sihteerinä teemme kolmannen kerran kyselyn kokonaisbudjetista. Lähetin muistutuksen vastauslinkistä kaikille rexeille. Niinikään lähetin muistutuksen alueemme kasvattajaverkon jäsenille ensi tiistain kokoontumisesta.

Ennen kotiin lähtöä oli vielä laadittava kommentit Auroran koulun vuosikorjauskohteiksi vuodelle 2013. Eivätpä haluaisi enää käyttää rahaa tähän rakennukseen. Nostin esiin useita useita korjauskohteita, koska kokemusten vuoksi en vielä uskalla täysin luottaa  siihen, että rakennustyöt pääsevät  käyntiin maaliskuussa 2014.

ILLALLA uni maistui.

torstaina, maaliskuuta 22, 2012

Viikkojen 13 ja 14 ohjelma

VIIKKO 13

Seuraavien viikkojen aikana  valmistellaan ekaluokkalaisten oppilaaksiottoa ja saadaan päätökset viroista ja ns. tuntikehyskaavasta.

Maanantai 26.3.
YT klo 8-9. Ullan ja Julian luokassa. Listalla  mm. tiimien kuulumiset Opettajaresurssin suuntaaminen lkv 12-13- kysely * Henkilöstökyselyn tulokset (lyhyt esittely) * Vinski * Via Dolorosa *  Osallistajat kasvattajaverkon tapaamiseen * Allutestit *  Oppituntien jälkeen klo 13.30-14.30 työryhmien kokoukset  

Tiistai 27.3.
Uinnit. OHR klo 13.30- 15.00.  Auroran alueen kasvattajaverkon kokoontuminen.

Keskiviikko 28.3
Avustajien info klo 10  Johtokunnan kokous klo 18.30.

Torstai  29.3.
Postipalaveri klo 9.45.  Johtoryhmän kokous. Uinnit.

Perjantai 30.3.
 Sovittu deadline  pedagogisille asiakirjoille




VIIKKO 14

Maanantai  2.4.
YT klo 8-9  Ullan ja Julian luokassa . Aiheina mm.  johtokunnan kokouksen päätökset *    Vinski-leffa -   kuvausten aikataulua* Ihmiseksi kasvu-teema päättymässä (vrt. Kiva-tunnit).  

Oppituntien jälkeen kokoontuvat  tiimit klo 13.30-14.30.  Aiheina kierrätyskirjat, tilaukset...

Tiistai 3.4.
Uinnit.  Aamulla 6. luokkien opettajilla nivellyspalaveri. OHR klo 13.30- 15. Varattu aika huoltajatapaamiselle.

Keskiviikko 4.4.
Riitalle kirjatilaukset.Avustajien palaveri  klo 10. Saliin rakennetaan Via Dolorosa. 

Torstai  5.4.
Kiirastorstai. Postipalaveri klo 9.50. Salissa Via Dolorosa. 

Perjantai  6.4. 
Pitkäperjantai. Lomapäivä.


keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2012

Oph antoi suosituksen sosiaalisen median käytöstä opetuksessa

TÄNÄÄN mm. naamakirjassa iloittiin kovasti Oph:n kirjeestä 1/400/2012. Kirje oli päivätty 27.2. -12.

Kirjeen allekirjoittajina  olivat pääjohtaja Aulis Pitkälä ja johtaja Jorma Kauppinen, molemmat  tuttuja Espoosta.

Otsikkona oli Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset.  Kuusisivuisessa  suosituksessa määritellään Somea osana mediataitoja, jotka taas nähdään kansalaisen perustaitoina.

Myönteisinä asioina mainitaan:
  • jokainen voi vaikuttaa yhteisiin asioihin,  tuottaa tietoa, julkaista, kommunikoida ja jakaa tietoa
  • voidaan oppia yhdessä,
  • some aktivoi oppilaita sekä opetuksessa että asioihin vaikuttamisessa,
  • sen avulla voidaan kehittää uudenlaisia toimintatapoja,
  • oppimisympäristö monipuolistuu,
  • täydentää kodin ja koulun viestintää ja
  • some rakentaa siltaa mm. kulttuurilaitoksiin, joihin on tarkoitus tutustua ja työelämään.

Sosaalisen median opetuskäyttöä ohjaavina periaatteina tekstistä nousee esiin:
  • tasa-arvoisuuden vaatimus,
  • hyvien tapojen vaatimus,
  • oppimisympäristön turvallisuus (mm. salasanat) ja toimijoiden vastuullinen aktiivisuus, eettisyys,  lakien (mm. ikärajojen) ja tekijänoikeuksien noudattaminen (mm. yksityisyys) sekä se, että
  • somea tulisi käyttää luotevasti oppimisen ja opetuksen tukena.

Käytännön toimiksi ehdotetaan
  • tietostrategiaan päivitetään some, 
  • samoin tuleviin opseihin,
  • kartoitetaan laitteet ja käyttö,
  • laaditaan ikäkaudelle sopivat toimintamallit,
  • tarjotaan oppilaille mahdollisuus käyttää blogeja, wikejä, chattia, tuotosten jakopalveluita, ryhmätyöskentelualustoja  jne. 
  • hankitaan sovelluksia, joissa voidaan käyttää ainakin tekstiä, kuvaa ja liikkuvaa kuvaa,
  • määritellään opettajien työprofiili,
  • sovitaan sanktiot sääntöjen loukaamisesta,
  • kehitetään pedagogiikkaa, jossa dokumentteja tuotetaan ja kommentoidaan yhdessä ja 
  • luodaan toimintamalleja, joiden avulla vanhemmat voivat seurata oppilaiden työskentelyä.
Kommentteja

Kyseessä on siis suositus, jossa kyllä innostetaan - mutta ennen muuta  varoitetaan. Opetuksen järjestäjälle suositellaan velvoitteita, mutta kantaa ei oteta kustannuksiin, ei esim. luvata yhtään laitetta, verkkoa  eikä koulutusta.  Leijuuko suositus sen uskon varassa, että koulut, oppilaat ja opettajat maksavat itse laitteet ja niiden käytön?  

Vaikka suositus on hallinnollinen kirje,  olisin kaivannut muutaman kappaleen verran eksplisiittistä pedagogista analyysia muuttuvasta kasvatuspäämäärästä tai opetusnäkemyksestä. Tässä suosituksessa  some jää jotenkin kellumaan irrallaan kokonaisuudesta.

Luokanopettaja-lehti 2 oikoluettu

LUOKANOPETTAJA-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, kahdesti keväällä ja kahdesti syksyllä. Kakkos-numero on nyt oikoluettu, ja kirjoitus- ja tyylivirheet yritetty bongata  ja korjata.

Lehdessä on järjestöasiaa, mm.
* Liiton kanta tuntijakoesitykseen
* Kuvia ja tekstejä liiton vuosikokouksesta Seinäjoelta
* Maistiainen Liiton koulutuspoliittiisesta  ohjelmasta "Tulevaisuuden hyvä koulu"
* Muistikuvia Seinäjoen opettajapäivistä

Lehdessä on  pedagogiikkaa
* Asko Leppilammen artikkeli, jossa hän haastaa pohtimaan ryhmäkokokysymystä uudesta näkökulmasta
* Emeritus-professori Matti Meren haastattelu suomalaisen Pisa- pedagogiikan saksalaisista juurista
* Fiktio opetuksesta vuonna 2024
* Pekka Elon kolumni, jossa pohditaan uutta reduktiivista oppimiskäsitystä.

Lehdessä on juttuja opetuksen arjesta
* Tapio Toivasen artikkeli Hyvästä luokkahengestä (2. osa)
* Eeva Mehdon juttu vuorovaikutustaitoja kehittävästä "Yhteispelistä"
* Tuula- Maria Ahosen juttu tanssivasta Kartanonkosken koulusta
* Ritva Turusen juttu toiminnallisesta matematiikan koulutuspäivästä Oulaisissa
* Johanna Pelkosen kokoamia helppoja askarteluvinkkejä äitienpäiväksi ja vapuksi.
* Juha Syrjälän TN-vinkkinä kestävä jakkara.
* Elina Romppaisen "Tintamareski"-vinkki
* Matti Matikaisen artikkeli lyhytelokuvan tekemisestä

Kirjaesittelyvuorossa on teos "Eromyrkky".

Ja tietysti tutut kolumnit omilla paikoillaan: P. Johanneksen arvio "Pahuus"-kirjasta,  Jouni Hörkön kolumni "Kirjailijan kuolemasta" ja jo 50. Inger Sundbladin juttu sarjassa "vaikeneminen hopeaa".  Ja kaupan päälle vuosien  2011 ja 2012 luokanopettajien terveisiä. 

HARRASTELIJA -päätoimittajan näkökulmasta painoon lähtee perjantaina varsin monipuolinen 36-sivuinen nelivärinen lehti. Lehti kolahtaa Luokanopettajaliiton jäsenten postilaatikkoihin huhtikuun puolivälissä.  Jäseneksi pääsee helposti vaikka tästä linkistä.

maanantaina, maaliskuuta 19, 2012

Näpistys on rikos

LIPPAJÄRVEN K-Market Raviolin kauppias Jussi Vaittinen otti tänään ikävässä asiassa yhteyttä kouluun.  Viime viikkoina useita oppilaitamme on jäänyt koulumatkoilla ja vapaa-ajalla kiinni näpistyksestä.

Kiinnijääneiden lasten koteihin on otettu yhteyttä, mutta kauppias ei ole halunnut tehdä tähän saakka ilmoitusta poliisille. Mutta jatkossa niin on tehtävä.

Kauppias pyysi minua vetoamaan vanhempiin, että he puhuisivat vakavasti lapsilleen siitä, että näpistys ei ole kiva leikki vaan rikos.

Edellisen kerran lapsilla oli tällainen näpistysepidemia syksyllä 2009. Tuolloin se saatiin kotien ja koulun yhteistyöllä loppumaan. Saamme sen varmaan nytkin.

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2012

Luokanopettajaliiton hallitus valittu

LUOKANOPETTAJALIITON  hallitukseen valittiin vuosiksi  2012-14:   (takarivi, vasemmalta) Marko Jokinen (VaLo), Matti Helimo (Pirkanmaa), Janne Louhi (Helsinki-Uusimaa) ja Pauli Vinni (Helsinki-Uusimaa). (eturivi vasemmalta)Tia Ukkola (Päijät-Häme), Sohvi Sundqvist-Holappa (Oulun alue), Matti Sippola (pj, Etelä-Pohjanmaa), Jonna Rinta-Rahko (Pohjanmaa), Piritta Siekkinen (Kanta-Häme) ja  Eija Västinaho (Pohjanmaa). Kuvasta puuttuu: Marja-Helena Hänninen-Helin (Keski-Suomi),

Varajäseniksi valittiin  Riitta LenkolaElina Puusaari, Johanna Pietilä, Päivi Nikkarikoski, Tero Aho, Ritva Turunen, Siru Pyhälahti,  Mikko Tammisto, Elina Tiainen ja Tuomas Ylikotila.

lauantaina, maaliskuuta 17, 2012

Matti Sippola jatkaa Luokanopettajaliiton puheenjohtajana

Luokanopettajaliitto valitsi vuosikokouksessaan Seinäjoella   liiton puheenjohtajaksi neljännelle kaksivuotiskaudelle (2012-14) 53 -vuotiaan koulunjohtaja   Matti Sippolan Seinäjoelta.

Sippola on ehtinyt olla mukana yli 12 vuotta OAJ:n toiminnassa mm. valtuuston varapuheenjohtajana,  koulutuspoliittisen toimikunnan jäsenenä ja pedagogisen toimikunnan  varapuheenjohtajana. Hän on toiminut  vuodesta 2000 saakka Luokanopettajaliitossa oman piirinsä puheenjohtajana ja liiton hallituksen jäsenenä.

Sippola valittiin tehtävään yksimielisesti. Uusi hallitus valitaan huomenna.

Harri Sandborgista vuoden luokanopettaja 2012

KUVA: Juuso Kauppinen
LUOKANOPETTAJIEN  oma pedagoginen järjestö Luokanopettajaliitto valitsee vuosittain vuoden luokanopettajan.  Lauantaina 17.3.-12  klo 12.15 puheenjohtaja Matti Sippola  julkisti, kuka on  vuoden luokanopettaja 2012.

Yksi  merkittävistä tekijöistä Pisa-ihmeen takana on suomalainen akateemisesti ja tutkimuspohjaisesti koulutettu  luokanopettaja, joka luo  ensimmäisten kuuden kouluvuoden aikana vahvan  perustan suomalaislasten osaamiselle.  Vuoden luokanopettajan on täytettävä kovat vaatimukset. Hänen on oltava osaava, pedagogi, empaattinen, taitavasti toimiva, ajan tasalla ja aktiivinen.

Ensimmäinen vuoden luokanopettaja valittiin vuonna 1999. Hän oli opetusneuvos Pekka Leinonen Kauniaisista. Hänen jälkeensä kunnia on osunut seuraaville  luokanopettajille: Vesa Purokurulle Jyväskylästä (2000), Seppo   Heinoselle (2001) Nurmosta, Riitta Cederqvistille Lahdesta (2002), Anna-Maija Riskulle Jyväskylästä(2003), Sirpa Wassille Espoosta (2004), Riitta Moilaselle Oulusta (2005),  Reima Viitalalle Multialta (2006), Elina Hiidenpalolle Helsingistä (2007), Jaana Lemminkäiselle Lahdesta (2008),   Aila Keturille Vantaalta  (2009)  ja Elina Romppaiselle Raahesta (2010) ja Sirpa Tikkalalle  (2011) Kiimingistä.

Luokanopettajaliiton hallitus on valinnut 14.  kerran vuoden luokanopettajan. Valinta osui tällä kertaa  luokanopettaja  Harri Sandborgiin. Turkulaissyntyinen Sandborg on työskennellyt luokanopettajana 10 vuotta Ähtärissä Inhan Aseman koulussa  ja sen jälkeen Otson koulussa.

Opettajan työn ohella  Harri on teatterimies: harrastajanäyttelijä ja –ohjaaja ja muusikko: Orff-pedagogiikkaa  hyväksi käyttävä musiikkikasvattaja
ja rytmitaituri, jonka käsissä soivat  kitara, piano, erilaiset
rummut ja jopa pölynimurinletku eli norsupilli.

Sandborg on säeltänyt ja sanoittanut suurimman osan vuonna 2005 perustetun lastenorkesteri Wirin ohjemistosta.  Harri on myös   kulttuurialan  monitoimikouluttaja ja mm.  kerhotoiminnan koodinaattori.

perjantaina, maaliskuuta 16, 2012

Jokamiehen muutosteoriaa

video

LAAKSON Mauri sai houkuteltua minut pitämään herttaisesta aiheesta "Kehittyvä Auroran koulu" - nettiluennon Otavan opiston tapahtumasarjassa.  Olin tiivistänyt  23 vuoden aikana kertynyttä muutoskokemusta diasarjaan: "Noin 20 tärkeää asiaa muutoksesta ja kaksi  teoriamallia." (yllä videona). Kahdesta teoriamallista toinen  oli oman väitöskirjaani pohjautuva "muutosnyrkki" ja toinen Michael Fullanin muutoksen kahdeksan ajovoiman malli.

Pidin luennon Adobe Connectilla kotoa käsin klo 9.30- 10.00. Saunan raikkaana kuulokkeet päähän ja puhumaan. Ystävällinen juontaja keksi kaksi kysymystä. Muutoin osallistujat olivat hipi hiljaa. Ajatellaan positiivisesti: Puhuin  siis  tyhjentävästi:-)



torstaina, maaliskuuta 15, 2012

Terveisiä Lagstadin koulusta

Henkilöstötyön päivä 15.3.12

ESPOON rexit oli kaikki kutsuttu koolle kuulemaan henkilöstöasioita. Aamun vieraana oli
työmarkkinakouluttaja ja konsultti Elisa Cichoracki.  Teemana oli Uuden OVTESSIN määräykset.

KAUHEAN isoja juttuja  ei tainnut kuitenkaan olla. Rivien välistä sihisi kuitenkin ikäviä asioita:
"on   todella mahdollista että sopimus voidaan joutua irtisanomaan."

Jotain kuitenkin:

  • Tulossa 1.2.2013 paikallinen erä
  • Isyyslomiin on tullut muutoksia (parannuksia)   
  • Työaika- ja palkkauskokeilussa on mahdollista hioa rehtorinviran haltijan työaikaa ja palkkaa.
  • Myös peruskoulun lisätehtäväkiintiötä voisi uudella tavalla tehdä.  
  • Palkkarakenteessa muutoksia: lisiä on siiretty peruspalkkaan
  • KKJ-raha tulee käyttää myös ensi syksynä
  • Paikallisella tasolla määritellään kuinka monta päivää opettajan tulee sijaistaa toista opettajaa.  Aikaisemmin oli 3 päivää.
  •  Yrittäjätoiminta (viisi vuotta) voidaan ottaa huomioon 1.2.2013 "ikilisissä". Pitää todistaa. termi vuosisidonnainen   Pks-tasolla mietitään.
  • Luottamusmies voisi neuvotella mm. tunnin pituuksista ja koulupäivien määrästä.
  • Henkilökunnalle voidaa maksaa myös kertapalkkioita. (esim  kokouspalkkio).
  • Huojennukset siirtyvät opetusvelvollisuuteen laskettavaviksi tunneiksi. Lopputulos sama.
  • Palkallinen ja palkaton virkavapaa sen mukaan mikä tuntimäärä  on työsuunnitelmassa (Koskee opettajia, joilla työaika vaihtelee jaksottain)
OMAKUSTANTEISEN lounaan jälkeen päivä jatkui.
  • Kokonaistyöaikakokeilut käynnistyvät Suomessa ensi syksynä, Espoossa ehkä myöhemmin.
  • HENKKA- uusi sähköinen työpöytä otetaan käyttöön espoolaiskouluissa jo tänä keväänä. Koulutukset alkavat maaliskuussa, opettajille huhtikuussa.   
  • Harkinnanvaraisen virkavapaan pääsääntö maksimissa vuodeksi.
  • Kaikki yli puolen vuoden  mittaiset opettajan tehtävät  pannaan hakuun. Määräaikaisen tehtävän saa edelleen täyttää ilman hakua, jos on pätevä tiedossa. 
  • Yläkoulujen oppilasmäärän notkahduksen vuoksi erityisesti taito- ja taideaineiden ja historian opettajilta saattaa puuttua tunteja, ja muut koulut auttavat.
  • Koulujen budjeteista on löytynyt rakenteellisia virheitä, joiden syitä selvitellään.
  • Virkapäätökset saadaan ensi viikolla.
  • Määräaikaiset opettajan tehtävät saa laittaa  hakuun huhtikuussa, heti kun  opetustoimenjohtaja antaa luva.
  • Mikäli tehtävään ei löydy sopivaa hakijaa, tehdään täyttämättäjättämispäätös. Siihen on luotu lomake.
  • Syksyn tuntikehyskaava saadaan, kun lautakunta on ottanut siihen kantaa. Muutokset ilmeisesti koskevat lähinnä ns. haastavan alueen kerrointa (meillä se pienenee).

Viikkojen 12 ja 13 ohjelma

VIIKKO 12

Kolme viikkoa pääsiäiseen!  

Maanantai  19.3.

YT klo 8-9  Ullan ja Julian luokassa  (Aiheina mm.  johtoryhmän kuulumiset * terveisiä Lo-liiton vuosikokouksesta* Henkilöstökyselyn tilanne * Kirja- ja tarviketilaukset/kierrätys * johtokunnan asialista *   Opettajavirkojen sijoittaminen eri luokille 2012-13 *  Vinski-leffa -   kuvausten aikataulua). Uinnit siirtävät osan kehittämiskeskusteluista. Martti hallilla 9-10.30 ja 12-13.30

Oppituntien jälkeen kokoontuvat  tiimit klo 13.30-14.30.  Aiheina kierrätyskirjat, tilaukset...

Tiistai 20.3

Uinnit. OHR klo 13.30- 15.

Keskiviikko 21.3.

Avustajien palaveri  klo 10. Johtokunnan kutsut lähtevät emailinan ja repuissa.

Torstai  22.3.

Postipalaveri klo 9.50.  Rehtori ekaluokkien sijoittelukokouksessa klo 12.  Rock-konsertti. Ripalla sijainen luokassa.

Perjantai 23.3.

Normipäivä. Uinnit.


VIIKKO 13

Seuraavien viikkojen aikana  valmistellaan ekaluokkalaisten oppilaaksiottoa ja saadaan päätökset viroista ja ns. tuntikehyskaavasta.

Maanantai 26.3.

YT klo 8-9. Ullan ja Julian luokassa. Listalla  mm. tiimien kuulumiset * päiväkirjatilaukset * Vinski *
Oppituntien jälkeen klo 13.30-14.30 työryhmien kokoukset.

Tiistai 27.3.

Uinnit. OHR klo 13.30- 15.00.  Auroran alueen kasvattajaverkon kokoontuminen.

Keskiviikko 28.3

Avustajien info klo 10 keskenään. Johtokunnan kokous klo 18.30.

Torstai  29.3.

Postipalaveri klo 9.45.  Johtoryhmän kokous. Uinnit.

Perjantai 30.3.

Normipäivä. Ei iltapäiväkerhoa