lauantaina, kesäkuuta 30, 2012

Tuntijaon "koeponnistus" Auroraan

AAMUJUMPPANA koeponnistin uuden tuntijaon Auroraan. Perusoletuksina (huom. vain oletus!!) oli (1)  että luokille olisi tunteja 19-19-23-24-25 ja 26  (2) että en oleta Espoon antavan tuon enempää.  En katsonut, kuinka yläluokkien kävisi.

Millaisia havaintoja tein?

(1) Taulukon tunnit eivät  riitä tavoiteltuihin viikkotuntimääriin, jollei jo 1-6-luokille valuteta valinnaisuuteen tarkoitettuja tunteja (4/9). Tämä söisi valinnaisuutta yläkoulusta (Sinne jäisi kuitenkin 5 + myöhemmin määriteltävät mahdolliset 3 = 8 valinnaistuntia sekä Taito- ja taideaineiden valinnaisuudesta 5 yhteensä 13).

(2) Tässä mallissa opetukseen tulisi aika isoja  muutoksia: a) A1-kieli (englanti) alkaisi jo tokaluokalla ja sitä opetettaisiin 1 tunti enemmän. b) historia ja yhteiskuntaoppi alkaisi jo neljänneltä, ja sitä opetettaisiin alakoulussa kaksi tuntia enemmän.  Uutta olisi se, että B1-ruotsia opiskelisivat kaikki kuudennella. A2-kieli alkaisi kevyemmin neljännellä (se jatkuisi yläkoulussa 7 tuntia) - ja se olisi esim. saksa (tai vaikkapa kiina- meillä on talossa senkin kielen osaaja).

(3) Tässä mallissa taito- ja taideaineiden välystä ei ole siirretty liikuntaan vaan kolmeen muuhun T&T-aineeseen, jotta tavoileltu luovuus ei vähenisi.  Liikunnan osuus kasvaisi kuitenkin yhdellä. Tällä mallilla  taattaisiin myös käsityölle kaikilla luokilla perinteinen kaksi tuntia.

(4) Jos mallia vertaa Auroran nykyiseen tuntijakoon, edellisten lisäksi kävisi seuraavasti:
- äidinkieli ja kirjallisuus menettäisi siis 2 vvt
- matematiikka vähenisi 2 vvt
- luonnontieteelliset aineet menettäisivät 1 vvt
- katsomusaineet menettäisivät 1 vvt
- oppilaanohjaukseen varaamamme 2 vvt menetettäisiin.
- luokkien T&T-painotuksesta luovuttaisiin
- taito- ja taideaineiden uusi yhteenlaskettu minimi olisi 41. Siinä on yhden tunnin vähennys.
- ruotsin tuntimäärä putoaisi meillä kuudesta kahteen.

Taulukossamme on kuitenkin jakamatta 4 valinnaisuudelle korvamerkittyä tuntia. Jos ne valitaan kunnan tai koulun  tasolla, ne voidaan suunnata mm. äidinkieleen ja matematiikkaan. Tällöin aidosti häviäjiä olisivat meillä:
- ruotsi (4 vvt)
- oppilaan ohjaus (2 vvt)
- katsomusaineet ( 1 vvt)
- luonnontieteelliset aineet (1 vvt)
- A2-kieli (1 vvt)
- ja luokka-asteista alkuopetus, joka menettäisi 2 vvt

Voittajia taas olisivat
- historia ja yhteiskuntaoppi (+ 2 vvt)
- englanti (+ 1vvt)
- liikunta (+1 vvt)
- ja luokka-asteista 4. luokka, jolle tässä mallissa tulisi + 1vvt

Muiden aineiden asema ei muuttuisi.

perjantaina, kesäkuuta 29, 2012

Päätös uudesta tuntijaosta on siis tehty








































KUVAA klikkaamalla avautuu opkm:n tuntijakotaulukko pdf-muodossa.

Osallistuvampi, liikkuvampi, luovempi ja kielellisesti rikkaampi peruskoulu

HALLITUSOHJELMAN mukaisesti Suomella on nyt saanut  uuden perusopetuksen tuntijaon, joka astuu voimaan vuonna 2016. Ohjelman mukaan tuntijaon tuli  (1) vahvistaa  taito- ja taideaineiden opetusta, (2) liikuntaa sekä  (3) yhteiskunnallista kasvatusta, (4) arvokasvatusta ja (5) ympäristökasvatuksen asemaa sekä  (6) oppiaineiden välistä yhteistyötä ja (7) monipuolistaa  kieliohjelmia.

KATSOTAAN vähän  lastun  alussa olevaa tuntijakotaulukkoa (minimiviikkotuntimääristä)
(1) esitys vahvistaa  taito- ja taideaineiden asemaa niin, että  kaikille yhteistä opetusta lisätään neljällä vuosiviikkotunnilla. Minimituntimääriin tulee yksi tunti lisää musiikkiin ja kuvataiteeseen. Vahvistuksena voi pitä sitäkin, että kotitalous luetaan vastaisuudessa myös virallisesti taide- ja taitoaineiden kokonaisuuteen (ts. sitä voidaan valita valinnaisena aineena).
(2) esitys vahvistaa liikuntaa niin, että se saa kaksi viikkotuntia lisää
(3) esitys vahvistaa yhteiskunnallista kasvatusta niin, että historia ja yhteiskuntaoppi saa kaksi tuntia lisää. Yhteiskuntaoppia aletaan opettaa jo alakoulun historian yhteydessä.
(4) esitys EI vahvista arvokasvatusta, katsomusaineiden tuntimäärä putoaa yhdellä.
(5) esitys EI vahvista ympäristökasvatuksen asemaa ainakaan tuntimäärien osalta.
(6) esitys  vahvistaa oppiaineiden välistä yhteistyötä lähinnä luonnontieteelisten aineiden osalta. Fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, maantietoa ja terveystietoa opetetaan nimittäin 1-6 luokilla vastedes ympäristöoppiin integroituna.
(7) esitys  monipuolistaa  kieliohjelmia.  Ruotsin kielen opetus (B1-kieli) aloitetaan jatkossa jo kuudennella luokalla. Tavoitteena  on, että kunnat velvoitetaan järjestämään valinnaisen vieraan kielen opetusta (A2)- mutta siihen saataisiin lisärahoitusta. Kieliohjelma vahvenee myös niin, että vapaaehtosia kieliä saa ottaa minimituntimäärän päälle- ja niihin on mahdollisesti luvassa erillistä valtionapua.

Bonuksena on draaman ajaminen äidinkielen ja kirjallisuuden sekä historian ja yhteiskuntaopin menetelmäksi.

MONELLE on varmaan pettymys, että tässä vaiheessa perusopetuksen kokonaistuntien määrä ei kasvakaan. Oppilaille taataan tässä vaiheessa 222 tuntia opetusta. Valinnaisiin oppiaineisiin kohdennettavasta kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä vähimmäistuntimäärään on tarkoitus päättää keväällä 2013. Valtioneuvosto edellyttää myös, että opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee hallituksen esityksen vuoden 2014 loppuun mennessä, jossa esitetään vapaaehtoisen A2-kielen tarjoamisen säätämistä opetuksen järjestäjille pakolliseksi.

TUNTIJAKOTAULUKOSSA ei ole näkyvissä eri vuosiluokkien minimiviikkotuntimääriä. Nettitietojen mukaan tuntimääriä olisi tasattu eri luokkien kesken.  (huom! epävarmaa tietoa -en enää löytänyt lähdettä)  ne olisivat seuraavat:
- 1-2. luokka 19 tuntia
- 3. luokka 23 tuntia
- 4. luokka 24 tuntia
- 5. luokka  25 tuntia
- 6. luokka  26 tuntia
- 7. luokka  29 tuntia
- 8. luokka  29 tuntia
- 9. luokka  30 tuntia.

MISTÄ esillä olleista muutoksista  luovuttiin? Alunperin haluttiin aientaa A1-kielen opetusta jo kakkosluokalle. Sellaista päätöstä ei nyt tehty. Alunperin valinnaisuutta haluttiin leikata enemmän, nyt leikkaus on vain yksi tunti. Valinnaisuutta (joko kunnan, koulun tai oppilaan tasolla) on  nyt 9 tuntia- näistä alakoulussa kuusi. Myöhemmin (ehkä tulee kolme valinnaistuntia lisää)

Entä mitä tämä tarkoittaa Aurorassa?

JOTTA voimme vertailla uutta ja vanhaa tuntijakoa, tehdään  oletus, että Espoo noudattaa vuonna 2016  minimituntimääriä:

ALKUOPETUS:
  • Alkuopetuksessa annettaisiin opetusta kummallakin luokalla 1 tunti viikossa vähemmän
  • Matematiikkaa ja ypiä  olisi tunti vähemmän.
  • Musiikkia ja kuvataidetta olisi yksi tunti vähemmän (jollei ns. välystä suunnattaisi niihin)
  • Käsityötä tulisi kummallekin luokalle 1 tunti lisää
3.-6.-LUOKAT
  • Opetusta annettaisiin  4. luokalle 1 tunti enemmän.
  • Historiaa ja yhteiskuntaoppia opetettaisiin 2 tuntia enemmän
  • Englantia opetettaisiin 1 tunti enemmän.
  • Liikuntaa 1 tunti enemmän.
  • Matematiikkaa opetettaisiin 1 tunti vähemmän.
  • Musiikkia opetettaisiin 1 tunti vähemmän
  • Äidinkieltä opetettaisin 2 tuntia vähemmän.
  • Kuvataidetta 2 tuntia vähemmän
  • Käsityötä 3 tuntia vähemmän
  • Valinnaisuutta jäisi max 6 tuntia.
  • Oppilaanohjaus loppuisi (nyt 2 vvt)
  • Ruotsin opiskelu siirtyisi meillä vuodella myöhemmäksi , 6.lle, mutta nyt kaikille.
  • A2-kieli vaihtuisi, ja se alkaisi ehkä jo kolmannelta.
Yhteenvetoa

VANHAN ja tulevan tuntijaon vertailu on tosi vaikeaa a) koska VN tekee osan päätöksistä vasta myöhemmin ja b) koska esim. Espoon kaikki päätökset puuttuvat. Mutta jos näillä tiedoilla pitää ottaa kantaa tuleeko opetuksesta parempaa , niin sanoisin, että:
  • Englannin opetus vahvistuisi
  • Liikuntaa tulisi 1 tunti enemmän
  • Ruotsi tulisi kaikkien oppilaitten ohjelmaan
  • Lisäksi tarjolle tulisi uusi vieras kieli (saksa?)
  • Meillä laskisi äidinkielen ja kirjallisuuden, matematiikan tuntimäärät (huoli!)
  • Taito- ja taideaineiden tuntumäärä laskisi huomattavasti (huomaa kuitenkin mahdollinen valinnaisuus). (huoli!)
  • Katsomusaineiden tuntimäärä laskisi yhdellä.
  • Käsityön tuntimäärää siirtyisi alkuopetukseen. (huoli!)
  • Oppilaanohjaus loppuisi oppiaineena.
Linkkejä

perjantaina, kesäkuuta 22, 2012

torstaina, kesäkuuta 21, 2012

Vuoden pisin (työ)päivä takana.

11 vuotta sitten syksyn Luokanopettajassa oli
tällainen kansi. Silloinkin pohdittiin tuntijakoa.
KOMEA kesäinen päivä. Kolmas koulutyön kesäkeskeytysviikko takana, ja se on saatu aikaan, mikä on. Ja itse asiassa aika paljon :-) Kansliassa ja muuallakin.

VIIMEISENÄ  puristuksena tein vielä syksyn Luokanopettajalehden tuupparin ja lähetin hyväksytyt jutut taittajalle. Tulossa on jälleen monipuolinen lehti: vakavia ja kevyitä juttuja, edunvalvontaa ja pedagogiikkaa.  Lehteen tulee 36 sivua, ja ideoin tänään vähän uutta ilmettäkin. Juttuja oli tällä kerralla tarjolla tosi hyvin. Päätoimittaja pääsi oikein valitsemaan. Varjopuolena on tietysti  kirjoittajan harmi, että jokin juttu siirtyy marraskuun lehteen.

Vinkkinä kaikille kirjoittajille: Lyhyet jutut menevät helpommin läpi. Opetelkaa kirjoittamaan liuskan tai parin juttuja.  Ne mahtuvat lehtiin paremmin. Vain todellinen taitaja osaa kirjoittaa puolen sivun ja 1/4-sivun juttuja. Kasvata itsesi sellaiseksi.

SYKSYN Luokanopettaja ilmestyy syyskuun puolivälissä. Kun koulu alkaa, edessä on kaksi oikolukukierrosta, ja painolupa annetaan syyskuun puolella. Lehden saa liittymällä Luokanopettajaliiton jäseneksi. Ks. www.luokanopettajaliitto.fi

Äänestys koulujen kurinpitokeinojen lisäämisestä päättyi

VIIME viikolla saimme lukea mediasta, että "Koulurauhan turvaamiseksi esitetään uusia keinoja". OAJ:n, Suomen vanhempainliiton, Suomen rehtoreitten ja Opetus- ja sivistystoimen asiantijoiden edustajat olivat jättäneet opetusministerille esityksen muutoksiksi perusopetusta koskeviin säädöksiin. Oppilaiden ja opettajien turvallisuus oli  heikentynyt niin paljon, että nyt tarvitaan uusia keinoja puuttua oppiaiden käyttäytymiseen. "Kouluun pitää palauttaa työrauha!", ne vaativat.

TÄSSÄ blogissa järjestettiin asiasta äänestys. Ääniä annettiin kesälomia uhmaten 56. Kiitos.

Tulokset olivat seuraavat:
_________________________________________
TAULUKKO  Annetut äänet
_________________________________________
(1) Kyllä. Esitetyt keinot ovat hyviä.    29
(2) Kyllä, mutta nämä keinot eivät ole parhaita.  21
(3) Kyllä, mutta nämä keinot ovat huonoja. 1
(4) Ei pitäisi. 4
(5) En osaa sanoa. 1
_________________________________________

Massiivinen enemmistö (51/56)  oli sitä mieltä, että koulu tarvitsee lisää keinoja pitää kuria yllä. Ja yli puolet sitä mieltä, että asiatuntijatahojen keinot (mm.  mahdollisuus teetättää oppilailla  perinteisen jälki-istunnon sijasta yleishyödyllisiä tehtäviä; rehtorille ja opettajille haluttaisiin oikeus ottaa oppilailta pois häiritsevä tai turvallisuutta vaarantava esine tai aine;  muille vaaralliselta oppilaalta tulisi voida evätä opetus  enintään kolmeen päivään; sovittelu, jossa  koulu sopisi vanhempien kanssa siitä, että  oppilaalle toteutetaan rangaistus tämän  vapaa-ajalla; Todistusta ei saisi, joillei olisi suorittanut rangaistuksia lukukauden loppuun mennessä) olisivat kurantteja.

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2012

Kokonaisbudjetissa myös ongelmia- löytyykö syytä?

Talousasiantuntijoiden työhuoneet ovat Kamreerintie 3b:n
12. kerroksessa.
Päivitetty 21.6.

ESPOO siirtyi koulujen kokonaisbudjetointi-
käytäntöön muutama vuosi sitten. Toimintavan käyttöönotto oli yksi silloisen sivistystoimen-
johtaja Aulis Pitkälän isoja johtamistekoja.

Aluksi kokonaisbudjettia kokeili joukko pilotteja, ja sitten se jalkautettiin kaikkiin kouluihin. Kokonaisbudjetti toimii Espoossa niin, että rehtori vastaa nyt myös paitsi perinteisistä  tarvikemenoista (oppikirjat, välineet)  myös palkkamenoista. Ei kuitenkaan kiinteistön vuokrista, sähköstä jne.

Rahankäytön suunnittelun tueksi koulu saa tietyillä kaavoilla lasketun tuntimäärän/viikko, joka jaetaan sitten eri luokille ja opettajille. Tuo viikkotuntimäärä  kerrotaan koulukohtaisesti arvioidulla  keskituntihinnalla, joka ottaa huomioon opettajakunnan ns. "ikälisät". Koulu voi käyttää opetukseen koko tuon tuntimäärän- ja joillain kouluilla rahaa jää (tai jäi) sen jälkeen ylikin. Jos kaikki on kunnossa.

Toimintatapaan on nyt totuttu, suuri osa rehtoreista todella pitää siitä. Tässäkään lastussa ongelmia ei nosteta esiin kiukuttelun tai kapinoinnin vuoksi vaan siksi, että ne ratkeaisivat.

Pieniä, kiusallisia ongelmia (mm. seurantavälineisiin liittyviä)  on ollut pitkään, mutta tänä keväänä moni rehtori seurasi talonsa palkkamenojen kehitystä tavallista huolestuneempana. Vaikka palkkaraha syksyllä oli riittänyt  hyvin, jotain outoa tapahtui vuoden vaihteessa, koska näillä kouluilla aivan sama tuntimäärä johtikin palkkamenojen ylittymiseen keväällä. Huolestuneita rexejä  oli siksi paljon,  että EKOAY halusi välittää huolen myös espoolaisten puolueiden  tietoon. Tilaisuus ei mennyt ihan nätisti, monet tärkeät ihmiset loukkaantuivat. Sen jälkeen kuitenkin sovittiin mm. SDP:n ryhmänjohtajan Markku Sistosen kanssa, että olkoon Auroran koulu case, jonka avulla yhdessä talousasiantuntijoiden kanssa katsotaan, millä outo muutos selittyisi.

Case Aurora

AURORAN tilanne on lyhyesti seuraava:
  • Syksyllä 2011 ns. tuntikehys riitti hyvin, ja joka kuukausi jäi vielä "ylijäämääkin". 
  • Kun uusi budjetti saatiin ja seuranta alkoi toimia maaliskuussa 2012, huomattiin, että miinusta alkoi tulla ja  aika rajusti. 
  • Kesäkuun alussa palkkabudjetti on ylittynyt  jo 1,4 %. 
  • Noin 20- 30 000:n euron ylitys tulee paikata leikkaamalla syyslukukauden palkkamenoja. Pahimmillaan näytti siltä, että edessä olisi jopa 34 vuosiviikkotunnin siis noin  6:n %:n leikkaus syyslukukauden osalta. 
  • Lopullinen leikkaustarve selviää vasta elokuun alussa.

TÄNÄÄN minulla oli sitten tapaaminen kahden tärkeän talousosaajan: Pirjo Mutasen ja Kirsti Askolinin kanssa. Kävimme läpi Auroran tilannetta, ja päädyimme  seuraaviin johtopäätöksiin siitä, mistä kaikista eri tekijöistä palkkabudjetin ongelmat  todennäköisesti johtuvat:
  • Eläkemaksujen suuruus oli arvioitu vuoden vaihteessa väärin. Korjaukset on nyt tehty. 
  • Palkankorotukset on kuulema budjetoitu (keskimäärin)  täysimääräisinä. Tammikuun kertaerät (150 euroa kullekin) aiheuttivat seurantaa vaikeuttaneen piikin.  Auroran 6. luokkien opettajien luokanvalvojan korvaus lisäisi kuormaa kahdella viikkotunnilla.
  • Vuodenvaihteessa muutettiin myös Auroran tuntihintaa, jolla kaavan tuottama tuntikehys kerrotaan. Isoin muutos koski sitä, kuinka rehtorin palkka otetaan siinä huomioon. Varsinkin pienillä kouluilla tämä tekniseksi tarkoitettu muutos saattoi olla tosi suuri. Samalla kerrointa muutetiin niin, että rahaa siirrettiin alakouluilta yläkouluille. Korjausliike oli ehkä ylimitoitettu.
  • Aurorassa oli yhden opettajan palkamäärittelyssä tapahtunut virhe,  jolloin keväällä hänelle maksettiin isohko summa kerralla. Vastaava summa kuitenkin siirrettiin Auroran tilille.
  • Selkeäksi elementiksi nousi keskusteluissa tuo keskimääräinen tuntihinta. Se ei ota huomioon (1) alakouluissa olevien aineenopettajien ja (2) erityisopettajien korkeampaa palkkatasoa. Aurorassa oli viime lukuvuonna yksi aineenopettaja ja  3 ja 1/5 laaja-alaista erityisopettajaa, joiden korkeampi palkka synnyttää aukkoa. Meillä tämä koostuu, kun  yksi eloistamme tekee konsultointityötä- maksamme hänen palkkansa, mutta saamme siihen vain luokanopettajan palkan. (3) Tuntihinta ei ota huomioon lukuvuoden aikana tapahtuvaa kokemuslisien muutosta (kun siis opettaja saa "ikilisiä"). 
  • Seurantaa vaikeuttavat myös pitkäaikaiset sijaisuudet (mm. äitiyslomat), koska kela-korvaukset tulevat pahasti jäljessä. Meillä oli näitä.
  • Aurorassa ylityksen yksi selitys oli myös virhe, jonka vuoksi ns TVA/kkm- korvausta maksettiin myös kevätlukukausien osalta. Tämän virheen suuruus oli noin  1500 euroa.
  • Myös sillä on vaikutusta, kuinka moni opettajista on muodollisesti epäpätevä. Erityisesti tämä vaikuttaa erityisopettajien osalta. Meillä oli tässä suhteessa hyvä ja kallis tilanne.
  • Oma vaikutuksensa ylityksiin on myös sillä, että avustajille ei ole varattua palkkarahoja kaikille päiville, joina heillä on oikeus olla töissä.
  • Todennäköisesti Auroran ylitys johtuu monesta pikku tekijästä. Kovasti yksinkertaistaen: meillä pitäisi kaavan antamasta viikkotuntimäärästä  kevään opettajarakenteella vähentää yhden opettajan tunnit.
  • Myöhemmin keskustellessani kahden nuoren rehtorin kanssa, he olivat huomanneet, että on edullisempaa käyttää tunteja ns. ylitunteina kuin palkata lisää opettajia. Auorassa oli viime lukuvuonna vain vähän ylitunteja ja paljon opettajia.
NEUVONPITO sujui oikein positiivisissa merkeissä. Pirjo ja Kirsi toivoivat, että  tiedotan näistä asioita ja välitän heidän pyyntönsä, että kaikki koulut, joilla on ongelmia, ottaisivat yhteyttä, Näin oppisimme yhdessä käyttämään järjestelmää yhä paremmin. Sovimme myös, että EKOAY:n rehtorijaosto kokoaa  näitä ongelmia ja käytännön havaintoja, ratkaisuista, jotka vaikuttavat koulun käytettävissä olevaan rahaan.  Tarkoitus on järjestää  myöhemmin yhteinen palaveri, jossa pohditaan esiin nostettuja haasteita.

OMA  näkemykseni on, että kokonaisbudjetti toimisi kaikkein parhaiten, jos palkkoihin oikeasti osoitetaan kaavan tuottaman  kehyksen verran rahaa. Tämä  onnistuu, jos tuntihinta määritellään aidosti koulukohtaisesti.  Toinen vaihtoehto on, että kehys jaetaan tuttuun tapaan ja  kouluille annetaan opettajajakautumaan perustuva kerroin, jolloin nähdään  oikeasti käytössä oleva kehys. Kumpikin vaatii vaivaa. Espoolaisrehtoreista Lasse Utti ja Vesa Äyräs ovat molemmat kehitelleet työkaluja, joilla rehtori itse voisi laskea kunkin opettajan oikean palkan. Seurannan kannalta  saattaisi olla järkevää, ettei jatkossa esim. tuntihintakertoimen lakutapaa muutea kesken lukuvuoden.

Korjausliikkeitä Aurorassa

AURORAN osalta näyttää siis siltä, että ongelma on syntynyt monesta pienestä tekijästä. Mitä ilmeisimmin myös korjausliikkeitä tarvitaan monia.
  • Kun lopullinen ylitys kevään osalta selviää, on käärittävä hiat, valittava taso, johon asti pystytään korjauksia tekemään vaurioittamatta perustehtävää. Jos ylitys on 1.4 %, ihanne olisi venyä niin, että koko "velka" kuitataan- siis jättämällä syksyn osalta käyttämättä  30 tuntia meille myönnettävistä noin 580 tunnista. 
  • Tilannetta hieman helpottaa 5, 5 tunnin verran meille luvattu lisäraha RI-luokasta kevään ajalta.
  • Myös "tulot" voivat kasvaa. Jokainen uusi meille muuttava oppilas tuo myös mukanaan yhden vuosiviikkotunnin verran rahaa (ja poislähtevä vie sen mukanaan).
  • Pyrin käymään neuvottelut siitä, että konsultoivan elan palkka katettaisiin täysimääräisesti konsultointityön osalta.
  • Pientä säästöä syntyy myös siitä, että aine- ja erityisopetuksen kalliit tunnit vähenevät 
  • ja siitä, että vähennämme opettajien määrää (ja opetusta hoidetaan ylitunteina).  
  • Mutta kehykseen meidän on lisäksi  puututtava. 
  • Voimme joutua vähentämään hieman  myös tukiopetusta rinnakkaisluokkien yhteistyöllä. Tukitoimiemme lähtötaso on siksi korkea, että siitä ei pitäisi aiheutua isoa huolta.
  • Niinikään on vartioitava sijaiskuluja: todennäköisesti joudumme rajoittamaan opettajien  lähettämistä sellaiseen täydennyskoulutukseen, jonka sijaiskuluja ei makseta keskitetysti. 
  • Pieniä säästöjä syntyy siitä, että jäljellä olevaa tarvikerahaa käytetään hyvin säästeliäästi.
Se, kuinka valitut keinot tepsivät näkyy lopulta vasta marraskuun alussa. On karmivaa, jos  syksynkin osalta kaava näyttää enemmän  tunteja kuin mihin rahat riittävät.  Syksyn aikana on  laadittava "kriisisuunnitelma" siltä varalta, että marras- ja joulukuun menoihin  on tehtävä lisäleikkauksia.

Kevään 2013  osalta tilanne on  näillä näkymin valoisampi; voinemme ottaa käyttöön koko kehyksen.

Auroran Uutisia 20.6.2012








Päivitetty 21.6.
Auroraan syksyllä uusi erityisopettaja

AURORAN koulun viimeinen vapaana ollut opettajan pesti on nyt täytetty. Koulumme laaja-alaiseksi erityisopettajaksi on valittu Irina Huovinen. Irina on ollut viime lukuvuoden vastaavissa  tehtävissä Nuuksion ja Mikkelän kouluissa.  Paikka tuli hakuun, kun pidetty erityisopettajamme Hanna Haapamäki muutti perheineen toiselle paikkakunnalle. Tervetuloa, Irina, taloon.


Kesäkerhon viimeinen toimintapäivä huomenna

AURORAN koti ja koulu ry:n järjestämä kesäkerho päättyy huomenna torstaina klo 15.  Vielä viimeisenä päivänä mukana on 11 lasta. Kaikki on sujunut hyvin. Kaunis kiitos kerhonohjaajille hyvästä yhteistyöstä.

Auroraseminaarin päivä on vaihtunut

AURORAN koulun pitkiin perinteisiin kuuluu kodin ja koulun yhteinen suunnitteluilta, jota kutsutaan Aurora-seminaariksi. Seminaari on järjestetty syksystä 1990 alkaen. Vain yhtenä syksynä se jouduttiin peruuttamaan. Ensi syksynä seminaari järjestetään 12.9.2012 eikä 13.9.  Päivä vaihtui, koska seurakuntasali ei ollutkaan tuolloin vapaana. Seminaariin toivotaan vanhempien edustajia  kaikilta luokilta.

Koulurakennuksen kiviosan sisäilmaongelmien selvittely alkoi

TÄLLÄ viikolla koululla kävi asiantuntija tutkailemassa kivirakennuksemme rakenteita niissä kahdessa luokassa, joiden oppilaiden huoltajat ovat olleet lastensa terveydestä huolissaan. Rakenteellisia vaurioita ei löydetty. Seuraavaksi selvitetään, pitäisikö ilmanvaihtokanavia tutkia.


Lukuvuoden 2012-13 työ- ja loma-ajat

Auroran koulun lukuvuoden 2012 – 2013 työajat ovat seuraavat. Nettisivuillamme on "vanhentuneet tiedot".

Syyslukukausi: ti 14.8. - pe 21.12.2012

Syysloma: ke 17.10. - pe 19.10.2012
Koulukohtainen vapaapäivä: Itsenäisyyspäivän (to 6.12) jälkeinen perjantai 7.12.-12,
Koulukohtainen lauantaityöpäivää 15.12. 2012 (joulujuhla//näytelmä)
Joululoma: la 22.12.2012 - su 6.1.2013


Lisäksi lomapäivä on to 6. 12.

Kevätlukukausi: ma 7.1. - la 1.6.2013

Talviloma: ma 18.2. - su 24.2.2013

Koulukohtainen lauantaityöpäivä: 9.3.2013 (Aurora-päivä)
Pääsiäinen: pe 29.3. - ma 1.4.2013

Lisäksi lomapäiviä ovat to 1.5. (vappu) ja to 9.5. (helatorstai )

Mies pirullisten dilemmojen takana

Dosentti Jari Salminen Cafe Engelissä.
TIISTAINA minulla oli  tilaisuus tavata Jari Salminen - mies kesän mielenkiintoisimman kasvatusalan kirjan "Koulun pirulliset dilemmat" takana.
MIKÄ MIES SALMINEN ON? Dosentti. Harjoittelukoulun lehtori. Ex-rehtori.  Luokanopettaja. Juuri nyt hän toimii Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella didaktiikan yliopistonlehtorina. Tutkijana Salminen on erikoistunut kasvatus- ja kouluhistoriaan. Erityisesti häntä on  kiinnostanut yksityisten koulujen kehitys ja asema yhteiskunnassa. Tuorein kiinnostuksen kohde on opettajankoulutuksen akatemisointi ja sen heijastuminen opettajien praktisiin valmiuksiin.
CAFE ENGEL oli mainio kohtauspaikka. Hyvää kahvia, elegantti miljöö. Pöydän toisella puolella siis mies, joka haluaa avata maassa keskustelua siitä, mitä on kohtuullista koululta  ja opettajilta vaatia.

- Suomalainen koulu on upea.  Meillä on hyvät ja hyvin koulutetut opettajat. Ei koskaan eikä missään lapset  ole saaneet yhtä korkeatasoista opetusta kuin nyt Suomessa. Olemme rakentaneet  taitavan suomalaisen sovelluksen lainaideoista Preussista, Sveitsistä, Ruotsista ja Yhdysvalloista. Se on täkeää muistaa, kun huudellaan koululle neuvoja.

Mutta koulu on ainakin media perusteella on kriisissä?
-  Se on sitä siksi, että julkinen koulu on julkinen koulu. Koulu lupaa mm.  opetussuunnitelmassa kaikille kaikkea ja vastakkaisia asioita yhtä aikaa, esim.  yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Julkinen koulu joutuu kuitenkin aina tekemään kompromisseja.  Ja viime kädessä niitä  tekee opettaja joka tunti.  Vaarana on, että vanhemmille   syntyy mielikuva, että  nämä lupaukset aiotaan myös  täysimääräisesti pitää. Olisi tärkeää, että kaikki - muutkin kuin tutkijat - ymmärtäisivät, millaisessa jännitteiden kentässä opettaja tuhannet ratkaisunsa tekee.  Eikä niitä jännitteitä pois saa. Ne kuuluvat kasvatukseen.  Niiden kanssa on vain elettävä.

SALMINEN kuvaa  kirjassaan näitä jännitekenttiä dilemman ja paradoksin käsitteillä.
-  Jännitteiden taustalla ovat erilaiset arvot. Koulu on aina ollut erilaisten ideologioiden taistelukenttä: Kirkko toi kouluun luterilaisuuden, valtio kansalaisuuden ja teollisuus standardit. Juuri nyt taistelua käydään sivistyksen ja pinnallisen kivan, edutainmentin välillä.
- Kyllä minä kritisoin opettajankoulutustakin. Se antaa kuvan, että opettajan ammatti on keskeisesti tiedeperustainen. Nämä työssä näkyvät  dilemmat eivät kuitenkaan tiedolla ratkea, ne ovat arvopohjaisia.
- Toisin kuin opettajan esim. lääkärin työ pohjautuu oikeasti tietoon. Tautiin käytetään hoitoa, jonka vaikutustapa tunnetaan. Mutta ei opettaja  tiedä, mikä tepsii levottomaan lapseen.  Eikä sitä tiedä kasvatustiede tai hallintokaan. Koululla on teknologiavaje.

SALMINEN porautuu kirjassaan erityisesti seitsemään dilemmaan. Ne ovat eräänlainen koulun sisäinen rakenne. Ehkä perustavin niistä on kysymys traditiosta vastaan muutos. Onko koulu muuttunut?
-  On ja ei. Jos katsotaan pelkkää tuntijakoa, niin tosi vähän 1800-luvun lopulta tähän päivään. Latinan kieli jäi tuolloin pois, ja siitä syntyi liikkumatilaa uusille aineille. Toisen maailmansodan jälkeen katosi pitkä saksa, ja englanti teki läpimurron. Kansalaistaito tuli ja meni. Ja nyt uusi aine on ollut terveystieto. Koulu on tässä mielessä varsin  tahmea muuttumaan. Hyvä niin. Koulun tehtävä on siirtää kulttuuriperintöä. Se ei voi juosta joka muodin perässä.
- Mutta muutoin kyllä opettajat kertovat, että kouluun tulee jatkuvasti uusia muutoksia- jotka unohdetaan, ja taas tulee jotain uutta.  Muutoksessa pitäisi mennä rauhallisesti eteenpäin, ei tempoillen. Minusta koulu ei voi olla tällä lailla reagoiva.  Koulu on sivistyslaitos.  Se ei saisi hukata sivistyksen ideaa. Traditio ei saisi katketa. Sivistys ei ole jatkuvaa valintaa, se on järjestelmällista ajattelua. Sivistyminen on alistumista sellaiselle ajattelulle. On nähtävä vaivaa, jotta oppii tärkeää.  Klassikot tulee tuntea. Liikunnan kielellä: peruskuntovaihetta ei voi ohittaa.


PIAN on alkamassa uusi opetussuunnitelmakierros. Salminen perää nyt otteeseen pitkäjänteisyyttä.
-  Opetussuunnitelmat ovat  liian epämääräisiä  asiakirjoja. Nyt olisi hyvä aika priorisoida tavoitteita, lakata lupaamasta lisää ja kertoa, mistä lupauksista ei enää pidetä kiinni. Jottei tehdä jälleen kerran vain paperiuudistusta ja uuvuteta opettajia.
KAHVIT on juotu. Onnittelen tärkeästä kirjasta.
- Opettajien ei tule  syyllistää itseään, jos työ välillä tuntuu takkuisalta. Monet työn vaikeat puolet johtuvat näistä koulun rakenteeseen kuuluvista dilemmoista,  ei siitä, että opettaja on huono.

Sanoo Salminen ja katoaa kesäiseen vesisateeseen.

SALMISEN teos  on esitelty tässä blogossa aikaisemmin.
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/06/koulun-pirulliset-dilemmat.html

PS. 
Kuuntele:.Ylen Politiikkaradion upea ohjelma: Koulun pirulliset dilemmat linkistä. http://areena.yle.fi/radio/1566516

tiistaina, kesäkuuta 19, 2012

Harrastukset kantavat!

AAMUN Hesarissa on paljon ikäviä uutisia. Mm. se, että Vantaan valtuuston hyväksymä säästöohjelma syö  koululaisten tarvitsemaan tukeen  100 avustajan suuruisen kolon.

MUTTA HS:ssä on myös tosi iloinen juttu: 60-luvun legendaarinen rautalankayhtye The Saints palaa kehiin! Ensimmäinen come back- keikka on jo  heitetty keväällä Munkkiniemen yhteiskoulussa, ja lehden mukaan kesällä niitä on ainkin kaksi. Sitä lehti ei tiedä, että pyhimysten kanssa on  alustavasti sovittu myös keikasta seuraavassa Auroran koulun bänditapahtumassa.

Bändin toinen kitaristi Lauri Hirvonen on kylällä tuttu, ja hauskan sattumuksen vuoksi  hänen kuvansa kulkee maailman lehdistössä Auroran koulun rexinä :-) Lauri on  mukana myös Espoon perinneyhdistys Auroran toiminnassa.

HARRASTUKSILLA on valtava myönteinen voimia antava merkitys.  Hyvä harrastus kantaa ja liittää ihmisiä toisiinsa vuosienkin tauon jälkeen.  Nämäkin herrat palasivat 48 vuoden tauon jälkeen treenikämpälle. Welcome back, The Saints!

LISÄÄ tietoa bändistä Wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Saints_(suomalainen_yhtye)

maanantaina, kesäkuuta 18, 2012

Kolme työpäivää aikaa

MAANANTAI on nyt hoidetu kanta. Istuin konttorilla klo 9:sta klo 15.30:een. Puhelin soi kerran. Jotain häikkää koulumme TVA-lisien maksatuksissa. Puoli tuntia meni sotkujen selvittelyyn palkkapuolen kanssa. Ehkä huomenna saan vastauksia, mikä mättää.  Samassa puhelussa sain ohjeita rehtorien työajan seurantalomakeen testaamisesta elokuussa . Olen luvannut olla yksi kolmesta koehiirestä.

Paperipäivä. Otin uusia oppilaita. Tein roikkumassa olleen TN-opettajan päätöksen. Kyselin ela-hakijan kiinnostuksen perään- kiinni häntä en saanut. Hakuaika päättyy huomenna.

Laskin uudelleen koulullemme kuuluvan tuntikehyksen sekä keväältä että syksyltä.  Laitoin eteenpäin tiedon, kuinka paljon meillä on oikeus saada lisärahaa myös kevään osalta. Laitoin eteenpäin myös tyhy-risteilyanomuksemme.

Kesäsiivous etenee omaa tahtiaan. Tänään paikalla olivat molemmat omat laitoshuoltajamme. Kesäkerhon lapset tutkivat tänään elukoita.

ESPOOLAINEN rexi tekee väitöskirjaa koulujen yhteisöllisyydestä. Aurora on joutunut mukaan  15 sellaisen koulun otokseen, jotka ovat saaneet virallisissa kyselyissä kuulema  yhteisöllisyyden asteessa aika korkeita pisteitä.  Asiaa tutkivaa rexiä kiinnostaa, onko näiden koulujen johtamisessa jotain yhteistä.

Muutoksen menetyskertomuksia: Osa 1 Nuoren NL:n koulukokeilut

Kajava, K. (1965). Neuvostokoulun ja
- kasvatuksen peruspiiteitä. Helsinki:
Tammi.
KAIKKI muutokset eivät suinkaan onnistu. Tässä yhteydessä onnistuminen lienee syytä määritellä lyhyesti. Onnistunut muutos on tehokas ja hyvä. Tehokkuuden perinteinen määritelmä on, että jokin toteutuu niin,  että tavoitteet saavutetaan edullisin kustannuksin ja niin, ettei samalla synny etuja merkittävimpiä muita haittoja. Hyvää taas Eero Ojanen pilkkoo eri tasoiksi: hyvä toimii teknisesti, hyvä tuntuu asianosaisista hyvältä,  hyvä edistää oikeudemukaisuutta ja tasa-arvoa ja hyvä edistää hyvää maailmassa.

Muutos voi siis epäonnistua kovin monella lailla
- tavoitteita ei saavuteta ; uusi ei toimi niinkuin pitää
- se osoittautuu kalliiksi, kalliimmaksi kuin aikaisempi
- se tuottaa sivuvaikutuksia, jotka  ovat suurempia kuin edut
- se ei tunnu asianosaisista hyvältä
- se edistää epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta ha
- se lisää pahaksi koettua maailmassa.

Yksi epäonnistunut, menetetty  muutos oli  nuoren Neuvostoliiton  koulukokeilut  vuosina 1917-1930. Niistä kerrotaan mm. Kalevi Kajavan teoksessa Neuvostokoulun ja - kasvatuksen peruspiirteitä, jonka ostin Huutonetistä.

Lokakuun vallankumous merkitsi rajuja muutoksia myös  koulujen toimintaan. Kirkko erotettiin valtiosta ja kouluista. Koulujen valvonta siirrettiin neuvostoille, joista kyläneuvosto tärkein. Säädettiin laki yhtenäiskoulusta, jossa oli kaksi astetta.  Opetus muuttui maksuttomaksi- mutta oli aluksi vapaaehtoista.

Myös pedagogiikka koki vallankumouksen. Uuden neuvostopedagiikan kärkinimiä olivat Krupskaja, Satski, Pinkevits Blonski ja Makarenko.  Länsimaisia guruja olivat mm. Dewey, Kerschensteiner, Key ja Lay.

Kasvatusihanteeksi nousi uusi neuvostoihminen, joka kyllä ymmärrettiin monin eri tavoin. Opetus sekularisoitiin.  Uskonnon tilalle tuli materialismi ja politiikkaa. Tsaarinajan kansallisuusaate korvattiin kansainvälisyyden aatteella. Poikia ja tyttöjä alettiin opettaa yhdessä. Menetelmiin otettiin innolla vaikutteita 1900-luvun alun vapaus- ja työpedagogiikasta. Työtä ei enää käsitetty henkiseksi aherrukseksi vaan se sai toiminnallis-tuotannollista leimaa. Rankimmissa kokeiluissa ("Koulun kuolema"), opetus siirrettiin kokonaan verstaisiin ja työpajoihin. Marx oli pitänyt mahdollisena koulun muuttamista kokonaan tehtaaksi tai tuotantolaitokseksi.

Varovaisemmissa  kokeiluissa sovellettiin Dalton-suunnitelmaa, jossa kuitenkin yksilöllisen työn tilalle otettiin  kollektiivinen työ. Kouluista tuli työ- ja tuotantokouluja. Monissa kouluissa  tyydyttiin  usein vain tähdentämään opetuksen käytännöllisyyttä. Oppilaat yhdessä opettajiensa kanssa pyrkivät huolehtimaan koulujen kunnossapitämisestä, opetusvälineiden hankkimistesta sekä muista koulunpitoon kuuluvista tehtävistä omatoimisen ja kollektiivisen työn avulla.

Kokeiluissa otettiin tutkinnot pois. Todistukset pois. Arvosanat pois. Oppiaineiden tilalle kokonaisuuksia; Opetuksen lähtökohdaksi otettiin yleishyödylliset laitokset kuten tehtaat, sahat, posti, lennätin, rautatiet. Entiset oppikirjat hylättiin ja tilalle otettiin työkirjat ja –vihkot, joihin oppilaat tekivät tunneilla muisiinpanojaan.

Opettajilta riisuttiin rangaistusvalta. Oppilaille annettiin itsehallinto: Pioneerit ja nuorisoliittolaiset (komsomolit)  huolehti koulun sisäisestä järjestyksestä.

Huikeita kokeiluja. Mutta sitten...

"Imperiumin vastaisku" 

Oppilaiden rajattomalle vapaudelle perustuvista kasvatusaatteista jouduttiin kuitenkin  luovuttamaan  jo  uutta talouspolitiikkaa edustaneen NEPin aikakaudella, joka alkoi vuonna 1922 ja joka kesti  noin vuoteen 1927. Nuoressa valtiossa tarvittiin eri alojen spesialisteja. Vastavallankumouksen estämiseksi tarvittiin luokkatietoinen proletariaatti ja ammattitaitoinen nuoriso. Kokeilujen sijasta koulutoimi haluttiin vakiinnuttaa.  Kokeiluista luovuttiinkin vuosina 1931 ja 1932.

Jo vuonna 1927 annettiin uudet opetussuunnitelmat, jotka edellyttivät oppiainejakoa. Vanhat rakenteet palautettiin 1930-luvulla samalla kun aluksi nelivuotinen alkeiskoulu ja myöhemmin 7-vuotinen koulu tuli kaikille pakolliseksi:  Tutkinnot. Todistukset. Arvosanat. Rangaistukset.  Kotitehtävät. Kuri ja järjestys ja korkea vaatimustaso palautettiin kouluun.  Koulutyö perustui nyt opetussuunnitelmaan ja opettajajohtoiseen työtapaan. Opettaja oli kasvattaja. Hänen tehtävänsä oli esitellä aines johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti oppikirjan pohjalta ja herättää oppilaissa harrastus. Pioneerit ja nuorisoliittolaiset (komsomolit)  keskittyivät  nyt vapaa-ajan harrastusten ohjaamiseen sekä heikosti opinnoissa menestyvien oppilastovereiden auttamiseen heidän opinnoissaan.

Missä mielessä muutos epäonnistui?

Muutos voi siis epäonnistua kovin monella lailla. Millä lailla tämä koulukokeilu epäonnistui?
- tavoitteita ei saavuteta ; uusi ei toimi niinkuin pitää. Kokeilu keskeytettiin.  Oletettavasti systeemi ei sopinut mm. valtaville joukoille sisällissodassa huoltajia vaille jääneille 
- se osoittautuu kalliiksi, kalliimmaksi kuin aikaisempi. Todenäköisesti oppiminen ei ollut riittävän tehokasta, vapauden periaate käy aluksi tyhjäkäyntiä. Nuori valtio oli köyhä.
- se tuottaa sivuvaikutuksia, jotka  ovat suurempia kuin edut. Ilmeisesti kouluopetuksen vapaus uhkasi uuden neuvostokulttuurin kurinalaisuuden vaatimuksia.
- se ei tunnu asianosaisista hyvältä. Hankkeen keskeyttäminen oli myös vallanvaihtoa.
- se edistää epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta. Ainakin ideoiden kehittelijöiden mielestä.
- ja se lisää pahaksi koettua maailmassa. Tähän on vaikea ottaa kantaa.

Miksi muutos ajettiin alas?

MIKSI ainakin länsimaisittain ajateltuna upea reformipedagoginen uudistus epäonnistui? En ole löytänyt tieteellistä analyysia aiheesta, joten joudun vain arvailemaan.  Ehkä kyse oli ennenmuuta ideologiasta.

Leninin kuollessa valta siirtyi kovien arvojen Stalinille. Maa tarvitsi  hänen mielestään kuria ja järjestystä. Maa kävi sotaa ja valmiistautui seuraavaan. 1930-luvulla pahin vihollinen Saksa siirtyi sekin kurinalaiseen diktatuuiin, jossa myös koulukasvatus muuttui sotaan valmistavaksi.

Reformipedagogiikan vapaus ja yksilökeskeisyys eivät istuneet  sellaiseen  ideologiaan. Reformipedagogiikka ei näyttänyt yhtä tehokkaalta ja yhtä hyvin hallittavalta kuin opettajakeskeisempi malli.

sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2012

Kuinka vahvistaa koulun yhteisöllisyyttä?

HUOMENNA tuttu doctorandi tulee haastattelemaan minua yhteisöllisyyteen liittyvää väitöskirjaansa varten.  Niinpä oli oikea aika tarttua ystäväni Haapaniemen Raunon minulle lähettämään teokseen: "Uusi yhteisöllisyys". Teoksen kirjoittaja, psykologi  Liisa Raina on tehnyt pitkän uran työyhteisökonsulttina. Tunnistan teoksesta paitsi hänen kokemuksiaan myös hänen puolisonsa Raunon ääntä niinkuin Raina  esipuheessa lupaakin.

Kirjan nimellä  Raina viittaa siihen, että paluu vanhaan yhteisöllisyyteen ei ole mahdollista. Eikä siinä yhteisöllisyydessä kaikki edes ollut niin hyvää. 2000-luvulla tarvitaan 2000-luvun yhteisöllisyyttä, jossa on omat haasteensa mm. henkilökunnan liikkuvuuden vuoksi.  Yhteisöllisyys on tänään  osallisuutta ja liittymistä. Asioista on puhuttava.  Jokaisen on kannettava oma vastuunsa yhteisöllisyydestä. On luovuttava omasta autonomiasta jonkin verran yhteisen hyvän vuoksi.  Ryhmäilmiöista on oltava tietoinen ja niitä on johdettava. On luotava tilaisuuksia onnistua nimenomaan ryhmänä. Yhtenä hyvänä periaatteena on sopimuksellisuus. Yhdistäviä asioita kannattaa pitää esillä.

Teos keskittyy nimenomaan työyhteisöjen yhteisöllisyyteen. Raina muistuttaa, että kaikilla ryhmillä on kaksi tehtävää: itse työtehtävät ja tehtävä pitää yllä koheesiota, tunnetta yhteenkuuluvuudesta. Hyvin toimivalla ryhmällä on selkeä identiteetti (päämäärä) ja toimiva tapa tehdä työtä yhdessä. Selkeä identiteetti rakentaa sekin kiinteyttä.

Teosta on  leppoisaa lukea. Teksti on väljää ja luontevaa. Teoriaa (mm ryhmädynamiikasta) ja käytäntöä on sopivassa suhteessa. Kysymyslistat ja tapauskuvaukset tuovat siihen arjen ja elämän makua. Tärkeitä asioita toistellaan, joskus turhaankin :-)

Teoreettisena viitekehyksenä on Rainan kehittelemä  yhteisöllisen toimintakulttuurin kolmiomalli, joka on vallan mainio. Raina on koonnut teokseen osuvan kysymyslistan, jonka pohjalta työyhteisö voi ottaa puheeksi yhteisöllisyyden kannalta tärkeitä teemoja. Kurjassa on myös kiinnostava yhteisötaitojen testi.

Kolmiomalli työkaluna

RAINAN kolmiomallissa on siis kolme kärkeä: Perustehtävä (arvot, tavoitteet, toiminta), Yhteisön rakenteet (johtajuus, keskustelu- ja päätöksentekorakenteet) ja vuorovaikutus (ammatillisuus). Kun ne ovat tasapainossa, kaikkiin ryhmiin liittyvät ryhmäilmiöt ovat  paremmin "hallinnassa".

Yhteisöllisyys rakentuu parhaiten, kun ne ovat tasapainossa koulun toimintakukttuurissa. Listaan tähän  eräitä pohdintakysymyksiä (olen tehnyt jonkin verran muokkaustyötä alkuperäisideaa kunnioittae), joilla Raina neuvoo rakentamaan yhteisöllisyyttä:

(1) Perustehtävä
Perustehtävä tarkoittaa toiminnan tarkoitusta. Sen on oltava selkeä.
- Mikä on Aurora koulun perustehtävä? Mistä se on saatu? Kuka sen määrittelee?
- Mitkä ovat Auroran toimintaa ohjaavat arvot (ks. arvojulistuksemme). Näkyvätkö ne oikeasti arjessa? Olemmeko niistä samaa mieltä? Mitkä niistä ovat kaikkein tärkeimmät? Keille me työtä teemme (asiakas?).
- Miten kuvailisimme koulun toimintakulttuuria(siis tapaamme toimia ja sen perusteluja) vieraalle ?
- Mikä on yhteistä meille kaikille?
- Kuinka suhtaudumme muutoksiin ja niiden tuomaan epävarmuuteen?
- Jaammeko hyviä ideoitamme ja käytänteitämme?
- Kuinka suhtaudumme työssä tapahtuviin virheisiin ja epäonnistumisiin?
- Olemmeko yhä nöyriä tehtävämme edessä vai kuvittelemmeko olevamme muita parempia?
- Mitkä olisivat kaikkein tärkeimmät kehittämisen kohteet perustehtävän osa-alueella

(2) Yhteisön rakenteet
Vallankäytön on oltava läpinäkyvää.  Valtatyhjiö täytyyy. Ihmisten on voitava osallistua.
- Onko organisaatiorakenteemme niin selkeä, että siitä voi piirtää kaavion?
- Keillä on koulussa valta? Mistä he ovat vallan saaneet? Onko valtaa delegoitu?
- Millaista valtaa rehtorilla oikeasti on? Mistä hän on vastuussa? Entä apulaisrehtori? Entä tiimipomo?
- Mitä henkilökunta odottaa rehtorilta? Entä mitä rehtori odottaa henkilökunnalta? Olisiko hyvä tehdä erityinen johtajuussopimus?
- Käyttääjö joku Aurorassa epävirallista valtaa, valtaa, josta ei ole sovittu?
- Onko Aurorassa riittävästi foorumeita, joissa voidaan puhua tärkeistä asioista?
- Onko meillä kuppikuntia ja/tai klikkejä, jotka käyttävät epävirallista valtaa?
- Käytetäänkö aamupalavereissa aika fiksusti? Ovatko asiat kokoukseen sopivia?
- Millaisia rooleja ihmiset ottavat meillä kokouksissa?
- Mistä asiat aamupalavereihin tulevat? Ketkä voivat nostaa listalle asioita?
- Onko Aurorassa turhia kokouksia? Miten muulla tavalla niissä käsiteltävät asiat kannattaisi hoitaa?
- Kuinka Aurorassa seurataan, että tehdyt päätökset toteutuvat?
- Tulevatko kaikki kuulluiksi yhteisistä auki olevista asioista päätettäessä? Miteh kuulluuksi tulemista voisi parantaa?
- Onko vastuut jaettu selkeästi ja tarkoituksenmukaisesti? Kuka vastuut Aurorassa määrittelee?
- Onko työt Aurorassa jaettu niin, että työnjako edistää perustehtävän toteuttamista?
- Sitoutuvatko kaikki sovittun työn- ja vastuunjakoon?
- Onko kaikilla selvillä, miten tieto Aurorassa kulkee? Mistä sitä saa?  Saavatko kaikki tarvitsemansa tiedon? Mitä tietoa rehtorin tulisi erittyisesti välittää? Mitä hänen tulisi suodattaa? Mikä on jokaisen oma vastuu tiedon hankkimisessa ja vastaanottamisessa? Miten tiedonkulkua voisi kehittää?
- Mitkä olisivat kaikkein tärkeimmät kehittämisen kohteet rakenteiden osa-alueella

(3) Vuorovaikutus (ammatillisuus)
Kyse on ilmapiiristä, hengestä, kemiasta, tunteista, tunneilmastosta, joka vaikuttaa työntekoon. Hyvä ilmapiii on avoin ja dialoginen.  Koulussa välitetään ja pidetään huolta toisista. Ammatillisuuden tunnistaa siitä, että se a) edistää työntekoa tai b)luottamusta ihmisten kesken.
- Miten vapaa-ajan ihmissuhteet  ja työpaikan ihmissuhteet eroavat toisistaan? 
- Saako  työpaikalla  näyttää tunteet? Myönteiset? Kielteiset? (viha, pelko, kateus) Miten tunteiden näyttäminen vaikuttaa työntekoon? Pystymmekö pysymään tuolloin perustehtävässä?
- Millainen on  vuorovaikutusilmapiiri Auroran koulussa? Onko se ammatillinen? Hyötyisimmekö vuorovaikutussopimuksesta?
- Millaisia myönteisiä vuorovaikutussuhteita (ilman nimiä) näemme talossa? Kuinka ne edistävät työntekoa?
- Millaisia  negatiivisia vuorovaikutussuhteita (ilman nimiä: vihaa, loukkaantumista, pelkoa, kateutta, mököttämistä, hyökkäämistä, ivaa, mielenosoittamista, dissausta, ylimielisyyttä, takanapäin pahan puhumista, häirintää, välinpitämttömyyttä, marttyriyttä, itkuskelua, kyräilyä, nöyryyttämistä, huumorilla vesittämistä  tms.) näemme talossa? Kuinka ne vaikeuttavat työntekoa?  Kuinka näiden tunteiden kanssa tulisi menetellä?
- Onko meillä kilpailua? Miten sen vaikuttaa työhön?
- Onko meillä aitoa auttamista? Miten sen vaikuttaa työhön?
- Ymmärämmekö kaikki oman vastuunottomme merkityksen muiden hyvinvoinnille?
- Mitä tarkoittaa vaatimus, että on saatava tehdä työtä omalla persoonalla?
- Miten annamme palautetta toisillemme? Miten toivoisimme sitä annettavan?
- Mitkä olisivat kaikkein tärkeimmät kehittämisen kohteet vuorovaikutuksen osa-alueella?

lauantaina, kesäkuuta 16, 2012

Muutoksen menestystarinoita osa 1: AV-välineet

Tämän lastun innoittajana on Håkansonilta
vuonna 1966 suomennettu teos.
JOS halutaan kertoa tarinoita muutoksista, jotka ovat  tehneet läpimurron, kyllä kai puhutun sanan (tai luetun teksin) havainnollistamisen periaate av-välineiden avulla on  juuri sellainen.

Nils Häkansonin kirjan ensimmäinen painos on julkaistu vuonna 1953.  Tekijä toimi tuolloin ruotsalaisessa kouluhallituksessa av-erityisasiantuntijana.  Suomessa teos ilmestyi vuonna 1966, varsin vähin muutoksia, koska "AV-toiminta Suomessa on vielä varsin vaatimatonta". Kirjassa joudutaan vielä monella sivulla perustelemaan, miksi pelkkä "elävä sana" ei riitä - ja hyvin perustellaankin.

Elävä sana- riittääkö se?

Häkanson  esittelee amerikkalaisen "kokemuksellisuuden oppimiskartion". Sen mukaan elämme oikeasti todellisuudessa, jossa opimme asiat ilman abstrakteja käsitteitä.

Kouluopetus sen sijaan perustuu verbalismille: oppilaille käsittämättömien sanojen käytölle:  abstrakteille käsitteille, sanoille, joille lapsilla ei ole ymmärtämiseen  tarvittavaa kaikupohjaa- vaikka opettaja niitä kuinka suullisesti toisilla sanoilla selittäisi.

Voisi väittää- ja jotkut väittävätkin, että kaiken oppimisen pitäisi perustua omaan kokemukseen. Se ei kuitenkaan ole mahdollista. Julkisen koulun on oltava tehokas- retkiin tuhraantuu liikaa aikaa. Eikä kaikesta esim. historiasta edes voi saada omakohtaista kokemusta.
Oma yksinkertaistukseni kirjassa esitetystä kartiosta. 

Tässä av-opetus tulee apuun kuvin, äänin, esinein, kartoin jne. Se helpottaa käsitteiden muodostamista. ja "tekee muutoin kuolleet sanat eläviksi".

Av-välineet ovat tehokkaita. Aikaa säästyy. Tieto on selektoitua. Turha on karsittu pois. Oppilaat voivat kokea asioita, joita muutoin ei voisi kokea. Ne eivät saa korvata opettajaa tai oppilaiden omatoimisuutta opetuksessa. Niiden funktio on olla osa käsitteen muodostamisprosessia.

AV-välineiden kirjo ja sen kehitys

1960-luvun lopulla elettiin tekniikan osalta mielenkiintoista aikaa. Kuvataulut, episkoopit, rainat, kuultokuvat, koulu-tv, nauhamagnetofonit, kaitafilmit  jne. olivat vielä tuoreita keksintäjä. Uusinta uutta olivat mm. lehtiötaulu (nyk. fläpit), kielistudiot ja yliolanheittimet.
KUVA kirjan sivulta 140: "Nykyaikainen opetus edellyttää oppilaiden
myötävaikutusta. Useimpia AV-välineitä voidaan käyttää myös täten
hyväksi. Yksi ryhmä voi  esim. kuunnella  antiikin näytelmää ääni-
levyltä, toinen ryhmä voi seurata radiosta nauhoitettua kuunnelmaa tai
esitelmää, joka käsittelee antiikin murhenäytelmää, kolmas ryhmä
tutkii antiikin taidetta kuultokuvanheittimen avulla, neljäs katsoo
elokuvaa arkeologisista kaivauksista, viides selvittelee Kreikan taiteen
historiaa riippulehtiötä käyttäen."


Yksittäisten välineiden ja niiden toimintaperiaatteiden osalta kirjan teksti vääjäämättä on museotavaraa- mutta samalla se osoittaa, kuinka valtavasti tekniikka on kehittynyt ja kehittänyt opetusta.  Liitutaulu ("opettajan näkyvä ääni") taitaa olla niitä harvoja välineitä, jotka vaikuttavat ikuisilta.

Häkansonin teoksessa on yksityiskohta, joka saa sattuneesta syystä minut hyvälle tuulelle, niin että hymy leviää korviin saakka.  Löysin nimittäin kirjan sivulta 225 Oph:n tämänviikkoisen johtamisfoorumin teknisen vempaimen viestiseinä alkuaihion. Häkanson oli kehitellyt ns. mentometriä. Se on yksikertaine laite "jota voidaan käyttää mielipidetutkimuksissa, kypsyyskokeessa tai myös yksilöllisessä tietojen tarkistamisessa.

Mentometri

Jokaisella oppilaalla on käytettävissään painonappi. Opettaja, esittää väitteitä, ja jos se on oikea, oppilas painaa nappia ja päälaitteessa syttyy lamppu.  Monitoriltaan opettaja näkee, kuinka moni osasi oikein. Hän ei kuitenkaan näe, ketkä.

TÄNÄÄN opettaja voi ottaa  nappia painamalla värikopioita, skannata kuvia, käyttää clipsejä, tehdä itse elokuvaa.  Tekniikka on helpottanut arkea ja monipuolistanut opetusta. Teknisestä muutoksesta on selvästi  ollut kaikille  hyötyä.

Tietotekniikan läpimurto on tehnyt kaiken vielä monipuolisemmaksi ainakin teoriassa. Älytaulujen tehoisesta havainnollistamisesta ei 50 vuotta sitten osattu nähdä  edes unia.

Jotain outoa onkin siinä, että  uuden teknologian ja esim. sosiaalisen median käyttöönotto   ei ole edennyt   samanlaisella riemuvauhdilla kuin tekniikan kehitys  aikaisemmin. Arvaukseni on, että  (1) uusi media ei kytkeydy riittävästi  opettajan johtamaan käsitteenmuodostusprosessiin. Itse asiassa olemme taitaneet hukata koko käsiteidean.  (2) Uuden teknologian  informaatio ei ole enää selektiivistä, keskittävää vaan avointa ja siksi hallitsematonta.  (3) Vanhan teknologian välineet olivat opettajakeskeisiä, joukkomuotoisia. (4) Opettaja ei pysty kontrolloimaan, mitä kokemuksia oppilaat läppäreiltään saavat, koska kyse ei ole enää yhteiskatselusta tai- kuuntelusta. (5)  Oma syynsä voi olla myös se, että toisin kuin aikaisemmin, 2000-luvun teknologia onkin paremmin oppilailla hallussa kuin opettajilla.  Se nakertaa opettajan opetuksen kannalta välttämätöntä  tilanteen hallinnan tunnetta ja auktoriteettiaseman kaipuuta.

Auroran Uutisia 15.6.2012









Saldo

KESÄKUUN puolivälissä siis ollaan. Kaksi hiljaisempaa työviikkoa takana, ja yksi edessä. Miltä saldo näyttää? Hain blogista kahden edellisen kesän vastaavat lastut, ja  ihan hyvältä niihin verrattuna vaikuttaa.

OMAN koulun töissä on edetty ainakin kohtuullisesti.  Ela-opettajan haku on vielä kesken,  ja yhden avustajan pestiin yritän löytää mahdollisuuksia. Muutoin henkilökunnan pitäisi olla koossa.

Budjetistamme löytyi lopulta viime viikolla yksi aukko, joka hallinto on luvannut paikata myös kevään  osalta. Se tuo hieman helpotusta. Samoin oppilasliikenne, joka kulkee  juuri nyt meillepäin. Ensi viikolla yritän löytää selitystä palkkamenojen omituiselle ylittymiselle kevään aikana yhdessä talouspuolen ihmisten kanssa.

Pääsin myös aloittamaan työjärjestysten teon. Pääosa ns. vaikeista aineista (TN/TS, EN, RU, MU, LP/LT) on nyt pudotettu paikoilleen. Ja saatan saada ensimmäisen version valmiiksi vielä ennen juhannusta. Alkuopetus onkin jo kokonaan valmis.

Päärakennuksen sen luokan, jossa oppilaat ovat oirehtineet eniten, sisäilmaa tullaan tutkimaan ensi viikolla. Myönteistä. Kesäsiivous etenee ihan mukavasti. Eilen vahattiin portaat.

Pienellä "kiristyksellä" sain matkatoimiston lähettämään tarjouksen tyhy-risteilystämme. Ensi viikolla laitan anomuksen eteenpäin.

Kanslian siivous ei ole edennyt havittelemaani tahtiin. Siitä tukistus itselleni.  Tylsää oli myös  saada emailiin vastaus, ettei Auroran hankesuunnitelman tavoitekokousta saada kutsuttua koolle ennen lomia. Ehkä elokuussa?


Viikon iloisiin tapahtumiin kuului Luokanopettajan
päiväkirjan tekijäryhmän työkokous. Ensi lukuvuoden
päiväkirjaa on taas tilattu hieno määrä. Mutta työryhmä
alkaa jo suunnitella päiväkirjaa lukuvuodelle 2013-14.


MUUTAKIN on ehkä saatu aikaan. Lähes kaksi päivää Dipolin foorumissa oli iso ajallinen satsaus, mutta kyllä sitä hyvä mieli jäi. Vahvistui käsitys siitä, missä mennään. Ja muutospaneelin vetäminen sopi hyvin tällaiselle koleerikolle. Luokanopettajan Päiväkirjan 2013-14 työryhmän kick-off onnistui. Teema löytyi jälleen kerran. Luokanopettaja-lehteen on tullut mukavasti juttuja, joten pääsen lähettämään taittajalle sekä tuupparin että ison nipun juttuja. Aikaa on ollut pohtia myös poliittisia teemoja.

Ensi viikosta

KOLMAS kesäkeskeytystyöviikko on nelipäiväinen. Nämä asiat on ainakin hoidettava:
  • Muutama hallinnollinen paperi (tyhyristeily, TN-opettajan määräys, muutamat opettajien tunnit on pantava maksuun) on saatava valmiiksi. 
  • Aloitan myös OHR-kansion siivoamisen.
  • Sisäilmamittaus yhdessä luokassa toteutetaan.
  • Ela-opettaja-päätös tehdään tai jätetään tekemättä.  
  • Oman koulumme budjetin outoudet toivottavasti selviävät (ja hallinto tekee oikaisun meille myönnettyihin rahoihin)
  • Lukkarien versio1.0. valmistuu

TAPAAN ensi viikolla dosentti Jari Salmisen, jota haastattelun koulun pirullisista dilemmoista. Päiväkirjatyöryhmälle  lähetän koosteen keskusteluistamme. Lähetän itsekin viimeiset lähettämättä vielä olevat laskuni. Luokanopettaja-lehden taittaja saa nipun juttuja. Saan olla maanantaina yksi väitöskirjatyön informantti, kun minua tullaan haastattelemaan yhteisöllisyystyöstä.

Mutta nyt rannalle!

perjantaina, kesäkuuta 15, 2012

Terveisiä Dipolin toisesta päivästä

Aamun avasi Vaskivuoren lukion komea acapellaa
laulanut nuorten ryhmä. Vaikka oli  kesäloma:-)
KAUNIS kesäinen perjantaipäivä oli varattu kalenterissani oppilaitosten johtamisen foorumille, sen  toiselle päivälle. Porukkaa oli nyt enemmän, kun Tony MacKay toi oman globaalin johtamisen ryhmänsä aamupäiväksi mukaan. Ehkä yli 300.

ALUKSI  kuultiin   napakka luento  suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Oph:n pääjohtaja Aulis Pitkälä oli koonnut sekä selityksiä menestyksellemme (yhteen sanaan tiivistettynä luottamus)  että tunnistettuja haasteitamme (mm. eriarvoistuminen, IT-taidot jne.).

KLO 10.30 oli kahvin ja hedelmien aika. Tony MacKay starttasi sitten paneelin. Aikaa oli tunti. Haastateltavana oli viisi  suomalaisrehtoria. Hyvin puhuivat sekä englantia että asiaa.

Espoolaisväriä paneeliin toi Partasen Aaro kertoessaan omasta, värikkäästä koulustaan. Kaikki muut panelistit olivatkin naisia. Muu maailma sai hyvän kuvan suomalaisen koulun tasa-arvoisuudesta. Ja siitä, kuinka meillä on työhönsä sitoutuneet rexit, vahva pyrkimys jakaa johtajuutta  ja inhimillinen ote opettajiin, niihinkin, jotka eivät heti puhkea kukkaan muutosten kentällä.  Puheenjohtaja MacKayn ote  oli taitava ja täynnä iloista innostusta.

ENNEN  lounasta kuultiin vielä suomalaisista innovatiivisista oppimisympäristöhankkeista. Koulumestarin koulun rehtori Vesa Äyräs ja apulaisrehtorinsa Tiina  Korhonen esittelivät reippaasti  Innokas- hankettaan.
Kuvassa Vesa Äyräs, Tiina Kumpulainen ja Timo Kekkonen.

VIERAITA  näytti kiinnostavan myös  suomalainen innovaatio: Kiva- koulu hanke, jolla selätetään koulukiusaamista. Hanketta oli esittelemässä naapurikoulumme  Karamzinin opettaja Juha Ollila,  joka on nyt headhantattu projektiin myymään toimintamallia ulkomaille. Hyvin esitteli.

Kolmantena esiteltiin elinkeinoelämän piirissä syntynyt Oivallus- hanke, josta kertoi  Timo (Urhon pojanpoika) Kekkonen.  Hän kysyi, kuinka koulukasvatus tukee niitä taitoja, joita tarvitaan tulevaisuuden työssä. Tulevaisuuden työ muistuttaa pitkälti jazz-bändissä soittamista.

Toisen koulutuspäivä  mainioina juontajina toimivat
Anneli Rautiainen ja Jorma Kauppinen  Opetushallituk-
sesta.
Hankkeiden teoreettista taustaa avasivat professori Kristiina Kumpulainen ja johtaja Valerie Hannon. He olivat rakentaneet hauskan nelikentän, jossa ulottuvuuksina olivat formaali- ja informaali oppiminen sekä perinteiset yhteistyökumppanit vs. aivan uudet. Nelikentät ovat mainioita.

SITTEN olikin lounas. Hyvää salaattia, riisiä ja lihapataa. Jälkiruuaksi rahkaa ja kahvia. Ja hyvää seuraa. Kiitos, Riitta!

OHJELMA jatkui klo 13.15, mutta minä jouduin poistumaan muihin hommiin.

Miten summaisin näitä kahta päivää?  Elämme (jälleen) isojen muutosten aikaa. Työ on muuttumassa; luovuutta  ja korkeaa osaamista tarvitaan kaikilta. Tulevaisuus vaatii uudenlaista koulua, joka järjestää uudenlaista opetusta. On  mm. hyödynnettävä enemmän informaalia oppimista ja tietotekniikkaa. 


Jotta opetus muuttuu, tarvitaan muutosjohtajuutta, joka tulkittiin  näillä päivillä nimenomaan myönteisyydeksi muutosta kohtaan (Tätä vastaan hieman protestoin: muutosta ei oi johtaa paljain käsin pelkällä oikealla asenteella). Yksin johtaja ei onnistu, johtajuutta on jaettava. Muutos on tehtävä yhdessä. On opittava toisilta. Oppilaat on vastuutettava. Hitaasti syttyville opettajille on annettava rakkautta ja substralia. Muutos edellyttää myös muutoksia  opettajien työehdoissa.

SUBSTANSSIN lisäksi innostuin kovasti viestiseinästä. Se mahdollistaa ihan uudenlaisen vuorovaikutuksen esiintyjien ja salin välillä - jos sitä käytetään hyväksi. Keskustelun käynnistämiseen tarvitaan välillä "provokaattoreita". Kokelin sitä :-) Evidence based.

KAHDEN päivän kokonaisuus illallisineen oli hyvä kokonaisuus. Harmi, jos et ollut mukana.

torstaina, kesäkuuta 14, 2012

Hieno iltajuhla!

KLO 18.30 kohotettiin maljat, ja vartin kuluttua alkoi noin 200:n oppilaitoksen johtamisen foorumin osallistujan iloksi hieno musiikkihetki. Kansakoulunopettaja ja oopperalaulaja  Jorma Hynnisen sekä pianotaiteilija Ilmari Räikkösen pitivät hienno pienoiskonsertin  teemana suomalaisia lauluja.  Hynninen muisteli välijuonnoissa kauniisti opettajauraansa, ja ääni oli edelleen tosi komea.  Kohottavaa!

SITTEN oli päivällisen vuoro. Alkupalaksi riimilihaa ja saaristolaisleipää. Pääruuaksi ankanrintaa ja juustoperunoita. Jälkiruuaksi jugurttijäätelöä ja kirsikkahilloa. Maiskis.

MEITÄ espoolaisia ei paikalla ollut ainakaan liikaa.  Rastaalasta kaksi, Ruusutorpasta yksi, Nöykkiöstä yksi, Aurorasta yksi ja virastosta yksi.

Viereisen kuvan henkilöiden lisäksi  salin muista osista  tunnistettiin mm. Merja ja Jukka.


Saimme omaan  pöytäämme myös osallistujia Hauholta ja Mikkelistä. Iloista, ystävällistä ja älykästä seuraa.


ILLAN paras vitsi kuultiin Hauhon suunnalta. "Olen anorektikko. Miksi? Anorektikon tuntee siitä, että kun se katsoo itseään peilistä, se pitää itseään lihavana".

PÄIVÄLLISEN jälkeen oli luvassa tanssimusiikkia 60-80-luvuiltta. Musiikista vastasi rehtoi Hannu Kososen bändi. Se oli luvannut tanssittaa porukkaa aina klo 23 saakka. Vaatii kuntoa! Tunnen Hannun jo vuosien takaa, 80-luvulta Solakalliosta. Hyvä tyyppi.

Bändissä oli kaksi kitaristia, basisti, syntikan soittaja, rumpali  ja armottoman upeasti soittavat puhallinryhmä. Yes.

JOUDUIN  itse poistumaan ajoissa jo klo 21, joten  ehdin seurata vain tovin  ison orkesterin soitantoa, mutta komealta kuulosti. 

KAUNIISSA kesäillassa sitten kotiin. Jotta on koti :-)

PS.  Illalliskuluja ei maksettu Auroran koulun budjetista. OPH piffasi.

Terveisiä Dipolista

Panelistit vasemmalta: Aulis Pitkälä, Sari Sarkomaa, Ari Pokka, Markku
Suortamo, Olli Luukkainen, Reija Lepola  ja Johan Hahkala. Kaikki
saivat muistoksi Luokanopettajan päiväkirjan 2012-13.
DIPOLIIN oli kokoontunut noin 260 oppilaitosten johtamisesta kiinnostunutta eri puolilta maata.  Paikalla oli myös espoolaisia,  muttei vallan montaa.  Näin ainakin Aaron, Elinan, Jannen, Jukan, Kaisan, Kaisun, Leilan, Merjan, Sarin, Tarjan....Muilla oli varmaan liian kiire.

KLO 9 tasan OPH:n pääjohtaja Aulis Pitkälä avasi foorumin, ja luovutti  puoleksi tunniksi puheenvuoron opetusministeriä tuuranneelle valtiosihteeri Tapio Kosuselle. Sen jälkeen  puhui pääjohtaja toiset puoli tuntia. Tunnissa käytiin läpi koko se muutosmassa, joka koulujärjestelmään kohdistuu.

KLO 10 alkoi sitten paneeli, jonka sain vetää. Interaktiivinen taulu oli vänkä, ja loi aivan omanlaisensa vuorovaikutteisen tunnelman. Kansa äänesti. Suomalainen koulujärjestelmä on vähintäänkin hyvää tasoa. Muutoksia se kuitenkin kaipaa rutkasti, jotta vastataan tulevaisuuden haasteisiin. Salin väki piti  OVTESSIÄ ja opettajien nykyistä työaikajärjestelmää muutosten vakavana esteenä.  Olli puolusti sopimusta, mutta hänkin oli sitä mieltä, että oppituntipohjainen VES ei vastaa haasteisiin. Paneeli kannatti yksimielisesti muutosotetta, jossa muutos toteuettaan yhdessä. Pääjohtajan esittämä kunnan Kesu sai paljon kehuja muilta panelisteilta.

Panelisteilta kysyttiin myös, mistä voitaisiin luopua. Kiire! oli paras vastaus.

PANEELI pysyi aikataululla, ja päätin oman osuuteeni  lainaukseen (jota olen jo aiemmin tässä blogissa siteerannut) Jari Salmisen kirjasta: "Koulujen muuttaminen on kuin hautausmaan paikan siirtämistä”. Apuja ei asukkailta juuri tule. Yksin on ratkaistava, minkä haudan häpäisystä aloitetaan.


LOUNAAKSI oli poronkäristystä. Hyvää.  Paikalla oli paljon tuttuja, ja moni  vieraampikin  tuli oikein ystävällisesti  kiittämään paneelista. Tuntui mukavalta, sen verran haastava tällaisen suunnitteleminen on.

LOUNAAN jälkeen porukka jaettiin hautomoihin, joilla oli eri teemat. Lähdin vähän hoitelemaan asioita, mutta tarkoitus on palata klo 15:ksi, jotta ehtii nähdä hautomoiden koonnan, joka toteutetaan tosi luovalla tavalla.

Perusopetuksen tuntijakopäätös siirtyy syksyyn?

Viime syksynä Auroran 5b-luokka pohti tuntijakoa
oppilaiden näkökulmasta. Tuntijakotaulukko julkaistiin
Hesarissa.
PERUSKOULUA uudistetaan monella eri taktiikalla. Perinteinen  on muuttaa ensin hieman lakeja tai asetuksia, ja kun ne ovat muuttuneet, muutetaan valtakunnallisia opetussuunnitelman perusteita ja sitten paikallisia opetussuunnitelmia. Siis tekstejä. Arkeen asti muutokset eivät aina ulotu.

Kaksi vuotta sitten (2010)  uudistettiin perusopetuslakia erityisesti erityisopetuksen osalta. Opetushallitus paransi perusteita, ja kunnat omia suunnitelmiaan. Espoossa uusien ops-tekstien piti olla valmiina päättyneen lukuvuoden alussa. Tekstien mukaan kaikkien tulee saada heti kaikki tarvitsemansa tuki. Monessa kunnassa proopuska on proopuska ja praktika ja praptika.

TÄMÄN opsin "paikkailun" lisäksi jo muutaman vuoden ajan on haluttu uudistaa  perusopetuksen kasvatuspäämäärää (tavoitteet) ja eri aineille tuohon päämäärään käytettävissä olevaa aikaa. Edellinen päätös oli vuodelta 2001. Viime kesänä tehtiin ensimmäinen yritys tarvittavaksi valtioneuvoston päätökseksi, mutta se kaatui. Ehdotus oli varsin radikaali, ja se olisi toteutuessaan tuonut kouluun uuden oppiaineen: draaman.

Nyt opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä on tehnyt uuden pohjaesityksen, joka on saanut melkoisesti kritiikkiä.  Päätös on luvattu ennen kesää, mutta tänään HS vahvistaa huhuja, että päätös voi siityä syksyyn. Erityisesti kiistaa hallituksessa on siitä.
- kuinka paljon valinnaisuutta tuntijakoon olisi aihetta jättää
- millaisten kielten opetusta erityisesti tuetaan ja monipuolistetaan
- tavoitteena on ollut vahvistaa taito- ja taideaineiden ja erityisesti liikunnan asemaa. Kuinka se tehdään?
- pitäisikö uskonnon tuntimäärää leikata.

Työryhmän esitys on varsin maltillinen. Suomessa on  ehkä maailman lyhyimmät koulupäivät- mutta varaa lisätä viikkotunteja ei taida olla. Eri luokka-asteiden välille on ehdotettu tuntien siirtoa. Kielen opetus alkaisi jo tokaluokalla? Taito- ja taideaineiden osuutta lisättäisiin hieman alaluokilla?

NÄHTÄVÄKSI jää. Mikään kiirehän tässä ei ole. Jos tavoite on, että opetussuunnitelmat ovat valmiit syksyllä 2016, niin aikaa ops-työhön on syksylläkin vielä neljä vuotta.

keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2012

Sisäilmaongelmista ja tilavuokrista

PAPERIHESARIN yleisönosastolla kirjoittaa myös Outi Suortti, joka on pitkän linjan aktiivivanhempia. Jutun teemana on tilavuokrajärjestelmä. Hänestä on väärin, että  Espoo kerää itselleen (Tilakeskukselle) ylimääräistä voittoa vuokrien avulla. Korkeat vuokrat ovat pois itse opetukseen käytettävistä varoista. Outoa hänestä on, että  korkeita vuokria maksetaan myös hometiloista (joita ei voi edes käyttää). Niin on.

Siinä Suortti on kuitenkin väärässä, että Espoo  käyttäisi väärin valtiolta saamiaan rahoja. Espoo ei nimittäin saa valtionapua (kuin laskennallisesti) -  vaan kuntien tuloja koskevan tasausjärjestelmän vuoksi luovuttaa omia verotulojaan muille kunnille. Tilavuokrissa Espoo siis siirtää omia rahojaan taskusta toiseen. Mutta huolen siitä, että opetukseen varattuja rahoja joudutaan käyttämään  yhä enemmän tilavuokriin, jakaa moni muukin.

TILAT, joissa on sisäilmaongelmia ovat monella lailla vakava asia. Minustakin olisi aivan perusteltua, että vuokrien tasossa otettaisiin huomioon tilan turvallisuus ja terveellisyys. Kuulin juuri, että esim. Kokkolassa koulutoimi kieltäytyi maksamasta hometiloista vuokraa.

Mukava uutinen

AURORA on niitä kouluja, joissa on todettu sisäilmaongelmia ja jossa niitä on myös korjattu. Eilen sain oikein myönteisen sähköpostin. Koulumme vanhemmat olivat sen mukaan ottaneet huhtikuussa yhteyttä tilakeskukseen ja vaatineet erään luokkahuoneemme sisäilman  tutkimista. Tilakeskuksessa asia oli pantu eteenpäin huhtikuussa, ja ensi viikolla tilaa tullaan tarkastamaan. Hieno juttu, löytyy sieltä tai ei ongelmia.

Opettajille lisää keinoja vai koulukulttuurin muutos?

TÄMÄN aamun (13.6) Hesarin yleisönosastolla on  iso pieni puheenvuoro vasta-avattuun  keskusteluun toimista, joilla parannettaisiin koulujen työrauhatilannetta.

Professori Juha  Suoranta ja lehtori Anna Renfors kokevat arvovaltaisten tahojen ehdotukset oppilaita ja vanhempia loukkaaviksi. "Ongelma ei ole se, että kouluun saa marssia kuka tahansa, vaan että sinne ei marssi kukaan muu kuin se, jonka on pakko."

Kirjoittajat eivät kiistä etteikö opettajilla tulisi olla keinoja puuttua epäkohtiin, mutta se ei riitä. Oleellisempaa olisi luoda kouluun vastavuoroisuuteen perustuvaa, yhteistä oppimiskulttuuria. "Tarvitaan koulukulttuuri, jossa oppijat auttavat toisiaan oppimaan, jokainen kykyjensä mukaan."

PUHEENVUORO rikastaa teeman käsittelyä.

maanantaina, kesäkuuta 11, 2012

Koululaiset kuriin!?

TÄMÄN aamun Hesarissa on  tärkeä uutinen, otsikolla:"Koulurauhan turvaamiseksi esitetään uusia keinoja". OAJ:n, Suomen vanhempainliiton, Suomen rehtoreitten ja Opetus- ja sivistystoimen asiantijoiden edustajat jättivät tänään opetusministerille esityksen muutoksiksi perusopetusta koskeviin säädöksiin. Näiden tahojenmukaan oppilaiden ja opettajien turvallisuus on heikentynyt niin paljon, että nyt tarvitaan uusia keinoja puuttua oppiaiden käyttäytymiseen. "Kouluun pitää palauttaa työrauha!", vaativat opetusalan järjestöt ja vanhempainliitto.

Näitä keinoja olisivat lehtijutun mukaan mm.:
(1) mahdollisuus teetättää oppilailla  perinteisen jälki-istunnon sijasta yleishyödyllisiä tehtäviä, esim. pihan haravointia tai koulun kirjaston järjestelyä.
(2) Rehtorille ja opettajille haluttaisiin oikeus ottaa oppilailta pois häiritsevä tai turvallisuutta vaarantava esine tai aine, kuten stiletti tai huume.
(3) Muille vaaralliselta oppilaalta tulisi voida evätä opetus  enintään kolmeen päivään (nyt opetus voidaan evätä loppupäiväksi). Sosiaalitoimen pitäisi ryhtyä selvittelemään oppilaan ja hänen perheensä hyvinvointia seitsemän päivän kuluessa.
(4) Uusi  keino olisi myös sovittelu, jossa koulu sopisi vanhempien kanssa siitä, että  oppilaalle toteutetaan rangaistus esim. pelikielto tämän  vapaa-ajalla.
(5) Todistusta ei saisi, joillei olisi suorittanut rangaistuksia esim.  jälki-istuntoja lukukauden loppuun mennessä.
(6) Lakiin tulisi kirjata, että muiden häirintä ja epäasiallinen kohtelu ovat kiellettyjä ja että  omat jäljet on siivottava.
(7) Kouluihin pääsyä haluttaisiin rajoittaa. Jos haluaa tulla seuraamaan opetusta, pitäisi jatkossa aina ilmoittaa siitä  etukäteen rehtorille.

MITÄ mieltä olette näistä ehdotuksista. Onko koulujen keinoja aihetta lisätä tähän suuntaan? Ota osaa ja äänestä!

sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2012

250 000 käyntiä tässä blogissa!

JUURI äsken blogin laskuri ylitti 250 000:n käynnin rajan. Aika hurjaa.

Tämän blogin ensimmäinen lastu julkaistiin  12.1. 2007. Laskuri lähti  kuitenkin käyntiin vasta toukokuussa 2008.

Luku tarkoittaa keskimäärin käyntiä/ 62 500 käyntiä/vuosi, 5208 käyntiä/kk ja 173 käyntiä/päivä.  Käyntien määrä on lisääntynyt. Tammikussa 2012 tehtiin kuukausiennätys: 13 681 käyntiä. Jos oikein muistan korkein kävijämäärä on ollut noin 700/päivä. Vuorokauden suosituin aika lukea blogia näyttää olevan klo 21-22.

Hiljaisimpia kuukausia ovat ymmärrettävästi kesän kuukaudet.

YHTEENSÄ blogissa on nyt 2307 lastua (kirjoitusta).  Yleisin teema näyttää olleen rehtorin arki (494 lastua).

Eniten käyntejä (siis joku on päätynyt haun pohjalta juuri tietylle sivulle) koonnut lastu on  kirjaesittely: Tuntematon Sotilas ja johtamisen taito. Käyntejä on yli 3035. Toinen on artikkeli Peppi Pitkätossusta ja kolmas Siljanderin kasvatusfilosofisen teoksen esittely.

Nöyrä kiitos kävijöille. On mukavampi kirjoitella, jos joku viitsii lukea :-)

Kannattaako kaikkia kouluttaa?

Teoksessa on 246 sivua hieman liian
pienrä pränttiä.  Kuvioita on säästeliäästi.
HANKIN Huutonetistä yhden 70-luvun klassikkokirjan: Häyrysen ja Hautamäen (1973) teoksen "Ihmisen koulutettavuus ja  koulutuspolitiikka".  Onhan siinä psykologian ja ennen muuta neuvostopsykologian saavutusten yli-ihailua ja nykysilmin ehkä lapselliseksi osoittautunutta uskoa rationaaliin suunnitteluun. Mutta kun aikuisena kirjoja saa lukea omat piikit auki (siis omiin tarkoituksiinsa itsekkäästi oppien), hieman harppovalla lukutyylillä teokselle saa oikein hyvän hinta-laatu-suhteen. Ennen muuta, jos on  kiinnostunut käsitteitä.

Mitä tästä teoksesta poimin?

IDEOITA OPETUSILMIÖN ymmärtämiseen. Häyrynen ja Hautamäki nostavat esiin ryhmän merkitystä opetuksessa mm. Makarenkoon vedoten. Lahjakkaammat oppilaat saattavat opettaa tovereilleen jopa enemmän kuin opettaja.

 Opettaja siis opettaa yksilöä suoraan mutta myös luokkayhteisön (kollektiivin) kautta. Oman tetramallini validiteetti sai vahvistusta: opettajalla on didaktinen suhde yksilöön  ja ryhmään (toisen asteen suhde), mutta myös didaktinen suhde yksilöön ryhmän  kautta.


KOULUN HISTORIASTA syntyy napakasti yleiskuva:

(1) Eliitin yleissivistyksen alkuaihiona oli keskiajan papeille ja feodaalille eliitille tarkoitettu kreikkalaisperäinen Arte-liberales, johon oli sulautettu kristillistä teologiaa. Oppimäärä oli ensyklopedistinen ja aines pyhä- sitä ei tarvinnut eikä saanut muokata.  Koska aikaa oli vaikka kuinka, menetelmiinkään  ei tarvinnut kiinnittää huomiota: ulkolukua ja esilukua, joihin liittyi myös rituaalisuutta. Jokainen opiskeli itsekseen. Yliopistoissa halutaan rajoittaa niiden määrää, jotka saavat opettaa, ja tutkinnot syntyvät. Aluksi maisterin, ja kun heitäkin oli liikaa lisensiaatin.

(2) Uudella ajalla maailmassa tapahtui isoja  muutoksia, jotka vaikuttivat kouluun.  Keskiluokka syntyi: ja sen ihanneihminen oli universaali, tiedonjanoinen  ihminen. 1600-luvun suuria nimiä oli Comenius;   hän halusi kehittää rationaalisia, aikaa ja vaivaa säästäviä menetelmiä. Sisällöiksi hän kaavaili kaiken oleellisen kattavaa pansofiaa. Ratke esitti samoihin aikoihin suunnitelman demokraattisesta koulutuksesta yhtä aikaa opetettavine luokkineen ja stipendijärjestelmineen. Hän esitti jo ennen Lockea , että ihminen on "tyhjä taulu", ympäristön tuote.

Tuolloin syntyivät käsitteet opetussuunnitelma, tavoitteet, oppitunnit ja luokka.  Uskonnon rinnalle ja sijaan tuli materiaalinen ajattelu maailmasta kellokoneena. 1700-luvun lopulla syntyi ajatus kaikkien oikeudesta sivistykseen- aluksi osin säälistä vähäosaisia kohtaan- joka konkretisoitui mm. kansakoululiikkeessä.  Pestalozzi tavoitteli toimintamallia, jossa pedagogisilla keinoilla minimiajassa ja minimiresursseilla saatettaisiin koulutus kansan suuren enemmistön ulottuville.

Samaan aikaan  Saksassa syntyi valtiokeskeinen ajattelu: koulutuksen tuli tähdätä hyödylliseen kansalaisuuteen.  1800-luvulla luotiin  kaikkialla perustaa laajoille joukoille tarkoitetulle koulutukselle. Samaan aikaan porvaristo loi itselleen oman koulun; oppikoulun, jossa omaksutaan Herbartin opetussuunnitelmateoria sekä siveellisen kasvatuksen korostus. Frontaaliopetus syntyi.

(3) 1800-luvulla koulutus nähdään myös uhkana yhteiskuntajärjestykselle, ja pedagogiseksi vastaukseksi  syntyi tekijöiden mukaan reformipedagogiikka.

KAIKKIEN KOULUTETTAVUUS ei ole enää Suomessa sellainen kiistakysymys kuin kirjaa kirjoitettaessa. Mutta on tosi tärkeää muistaa, että kaikille yhteistä  ja lähes ilmaista  koulutusjärjestelmää on aikoinaan  vastustettu rajusti- myös tieteestä  (älykkyyden käsite) käsin. Läpi historian on ajateltu, että tietyt väestönryhmät ovat kykenemättömiä omaksumaan koulutusta. Koulutettavuus on siten hyvin poliittinen käsite.

KOULUTUKSEN suhde sivistys- ja taitotasoon voi olla kohottava: jolloin saada käyttöön koko väestön luova kapasiteetti tai alentava, dekvalitatiivinen.

Myös koulutuksen ja pedagogiikan suhdetta sivutaan mielenkiintoisesti: käyttääkö politiikka hyväkseen ne mahdollisuudet, joita pedagogiikka (ja psykologia) tieteinä tarjoavat.  Opettajan  tehtävänä on viimeistellä koulutus- hauska ilmaisu, eikö.

MOTIVAATIOTA tarkastellaan teoksessa paitsi affektiivisena ja yksilöllisenä ilmiönä, myös laajemmin kollektivisena. Esimerkiksi otetaan neuvostopedagoginen sosialistinen motivaatio.

OPETUKSEN on ylitettävä luonnollinen kehitys, sen on viritettävä oppimistapahtumaa.

OPPIMISEN käsitteestä minua viehätti jako tason I ja tason II oppimiseen.  Taso I tarkoittaa mekaanista assosiatiivista oppimista, kykyä oppia ulkoa. Taso II tarkoittaa kykyä abstraktiseen oppimiseen, kykyä ratkoa ongelmia  (Husén).

Tason I oppimiseen löytyy pedagogisia sovellutuksia mm. kokonainen oppi muistamissäännöistä (mnemoniikka).  Tason II oppimisen pedagogisointi voi olla vieläkin vaiheessa (esim. pelit. simulaatiot).

YLEISSIVISTYKSEN käsitettä jäsennetään minua  kiinnostavasti.  Se ei ole vain  sitä, mitä tarvitaan ammatillisen koulutuksen lisäksi. Kirjan mukaan  yleissivistys on jakautunut aikanaan  eliitin akateemiseksi yleissivsitykseksi ja suurelle enemmistölle tarkoitetuksi kansansivistykseksi.  Yleissivistyksessä on erotettu myös kolme tasoa, kullekin säädylle omansa.

Yleissivistystä ei tekijöiden mukaan tulisi määritellä jollain oppiainekanonilla vaan rakenteellisesti, esim. kriteerien avulla. Sen kriteereiksi  esitetään (käytän myös omia termejä) mm:
  • Demokraattisuus - se kuuluu kaikille
  • Elämänläheisyys - se on myös hyödyllistä. Teoriaa ja käytäntöä ei pidä erottaa.
  • Muuntuvuus- sisältö muuttuu mm. yhteiskunnan kehittyessä
  • Perustavuus - luo perustan ammatilliselle ja erikoiskoulutukselle sekä omalle itsenäiselle elämälle
  • Tieteellisyys- sivistys (vrt. spontaanit ja systemaattiset käsitteet; varoittavat maallikkotieteestä)
  • Täysipainoisuus -  koko ihmisen kehittämistä
  • Yhteiskunnallisesta tilanteesta määräytyvyys (omin sanoin) -
  • Yleispätevyys - kattaa olennaisen tiedon elämän eri alueista.
Minusta tekijät korostavat aivan oikein, että kaikille annettavan koulutuksen tulee olla strukturoitua. Meidän tulee siirtää kaikille yhdessä kokoamamme älyllinen kokemus, sivistyspääoma, oppimamme tiedonrakenteet. (Pelkkä oman tietämisen rakentelu on minusta liian sattumanvaraista).

ÄLYKKYYDEN käsitettä avarretaan raikkaasti. Se liittyy eri luokkien kieleen (Bernstein puhui suppeasta ja laajasta koodista). Kyseessä on hyvin poliittinen käsite, jolla on perusteltu eri ryhmien jättämistä vähemmälle koulutukselle.  Testit ovat muka-objektiivinen keino luokitella työvoimaa. Kysymykset ovat kuitenkin kulttuurisidonnaisia.

Tekijöiden mukaan älykkyys on  sosiaalinen ja yhteiskuntasidonnainen käsite, ja älykkyyttä on monenlaista. Älykkyyden käsite liittyy ihmiskuvaan. Siirtomaavallan aikana uskottiin/uskoteltiin, että on kahdenlaisia ihmisiä: eurooppalaisia kulttuuri-ihmisiä ja luonnonkansojen edustajia. Molemmilla oli ns. älykkyys I:tä: kykyä oppia yksinkertaista ja konkreettista, mutta vain kultturi-ihmisillä oli myös älykkyys II:a eli kykyä abstraktiiin ajatteluun. Uutena mallina tekijät pitävät ideaa kollektiivisesta älykkyydestä.

Yhteevetoa

Teos vakuuttaa ainakin minut, että ihmiset pystyvät oppimaan- kun koulutus suunnitellaan ja toteutetaan oikein. Vakuutun siitäkin, että kouluttamattomuus syrjäyttää.  Ei voi kuin ihailla tekijöiden uskoa tieteellistekniseen kehitykseen,  ihmisten koulutettavuuteen, ympäristön osuuteen oppimisessa ja kouluttamisen vaikuttavuuteen on tosi vahva. Tai sitten hieman hymyillä sille jälkiviisaasti.