Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, tammikuuta 06, 2013

Mikael Soinisen 10 luentoa (1895)

HUIKEAA oli lukea Mikael Soinisen (tuolloin vielä Johnsson) vuonna 1895 julkaisema teos "Kasvatusopillisia luennoita I-X". Helsinki: Otava

194 sivua dynamiittia. Olen ollut Herbartin harrastaja, mutta opastaapa  Soininen minua hellällisesti huomaamaan, kuinka pinnallisesti. Soininen litteroi tarkasti oman ja herbartilaisten ajattelun erot, ja Soininen voittaa kyllä 6-0.

Soininen ei siis  vain tuonut herbartilaisuutta Suomeen, vaan hän   oleellisesti kehitti  tuota "nykyajan  epäilemättä tärkeinä ja tulevaisuuteen nähden  lupaavinta työtä". Samalla hän  kuitenkin totesi, että " herbart-zilleriläinen  kasvatusoppi  tarjoaa vaikeuksia tavallista runsaammin" ja ettei hän "liity kaikissa yksityiskohdissa koulun mielipiteisiin."

KIRJA perustuu 10 luentoon, jotka hän piti  yliopistollisilla kesäkursseilla  vuonna 1894. Kirjaan tähän keskeisimmät oivallukset jotka minuun kolahtivat.


Tieto, tunne ja tahto
Nämä olivat Soinisen mukaan sielunelämän kolme alkeellista ilmiötä.  Sokrates uskoi, että tahtominen riippuu tietämisestä. Soininen neuvoi Sokratesta.  "Me emme sano, että paras tieto (totuus) pääsee ehdottomasti ohjaamaan käytöstä - vaan se  tieto, johon liittyy voimallisin tunnemäärä". Herbart oli deterministi. Hänen luomaansa ketjuun tieto tunne tahto ei mahtunut vapaata tahtoa. Outoa,  jos samaan aikaan tavoitteena on siveellinen luonne. Siveelisyys edellyttää aina, että oikea teko on syntynyt toimivan henkilön omasta tahdosta ja päätöksestä.

Siveellisyys- mitä se on? 
Teoksessa sekä elämällä että kasvatuksella on  siveellinen tarkoitusperä. Siveellisyyden toteuttaminen antaa ihmisille syvimmän ja pysyvimmän tyydytyksen; Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi!  Herbart tosin kiisti ajattelutavan, että siveellisyys toisi onnea. Onnellisuuden tavoittelu oli hänestä itsekästä etujen tavoittelua. Herbart oli  professorina Kantin seuraaja.

Siveellisyyttä on yleinen hyväntahtoisuus,  omaa etua  kysymätön osanotto toisen kohtaloon, muiden ajatteleminen, iloitseminen ja sureminen heidän kanssaan. Kaiklien: sekä muiden että itsensä yhteisen menestyksen hakeminen on kaiken siveellisyyden ydin ja ponsi.

Siveellisyyteen tarvitaan tietoa siitä, mikä todellakin edistää omaa ja lähimmäistemme parasta. Siveellisyyteen ei kuitenkaan riitä pelkkä tieto. Tarvitaan myös  taitoa ja voimaa toteuttaa sitä (tahtoa).

Soininen pohtii teoksessa, onko ihmisella luontoperäinen taipumus hyvään. "Hyvänsuopia olemme  kunnes  tulee ristiriita oman edun kanssa", hän kirjoittaa.  Opetuksessa on käytävä sotaa itsekkyyttä vastaan.

Salaiset myötäkasvattajat
Teoksessa pohditaan kasvattamisen vaikeutta;   kasvatuksen voima usein raukeaa tyhjiin. Syykin annetaan:  Kasvatus ei ole ainoa vaikutus, jonka alaisena nuori ihminen on.  Paraskaan kasvattaa ei pääse ulkonaisten vaikutusten herraksi. Hänen rinnallaan on aina joukko ”salaisia myötäkasvattajia” vaikuttamassa  - joita kasvattaja  silmä ei edes keksi. Näitä ovat  perinnölliset taipumukset ja  kasvatin omat kokemukset - mitä hän omin käsin näkee ja kuulee. Ne voivat kääntää kasvatin kokonaan toiseen suuntaan.

Kasvatuksen keinot: hallinta, opetus ja ohjaus
Noihin aikoihin kinattiin siitä, tuliko kasvatuksen olla lempeää vai ankaraa. Soinisen mukaan kumpikin on yksipuolisesti käytettynä väärä tapa. Hebart loi upean idean kasvatuksen kolmesta keinosta, ja siitä, että niitä tuli käyttää eri tilanteissa. Keinojen välisiin  suhteisiin jäi  kuitenkin kehitettävää.  Herbartin mallissa hallinnassa  ja ohjauksessa käytettiin osittain samoja keinoja, mikä aiheutti sekaannusta. Soininen paikkasi tätä.

Hallinta
Soininen laajensi (Zillerin tapaan) hallinnan käsitettä niin, että siihen kuului myös sellaisten myönteisten tottumusten luominen kasvatissa, joiden arvoa hän ei vielä itse käsitä. Hallinta oli Herbartille kasvatuksen poliisitoimi, joka oli kasvatustyössä välttämätön, mutta joka  ei kuulunut varsinaisen kasvatuksen piirin. Siihen ei kuulunut mitään positiivista vaikutusta kasvatin sieluun - kuitenkin ne jättävät jäljen sieluun ja antavat suunnan. Herbartille hallinta oli  kasvatin pitämistä  ulkonaisen järjestyksen vaatimien rajojen sisällä. Se esti  häntä häiritsemästä ympäristöään ja vahingoittamasta itseään.

Soiniselle (ja Zillerille)  hallinta oli laajemmin tottumusten perustamista. Ne istutetaan sokean tottelevaisuuden kautta. Hallinta oli totuttavaa: totuttamista toimimaan järjestyksen mukaisesti. Hallinta oli kasvatusta.

Soininen jäsensi hallinnan keinot seuraavasti:
1.  Hallinnan suojelevat toimenpiteet: suojataan kasvatin ajatuspiiriä, jotta kasvatin ajatuspiiri pysyy puhtaana. (Herbartilla ajatuspiirin suojeleminen kuului ohjaukseen)
- suojelus: estetään ensimmäinen(kin)  saastuttava tutustuminen kiusaukseen.
- toiminnassa pitäminen. Kiinnitetään kasvatin ajatukset viattomiin asioihin
- ympäristön vaihdos; mielikuvilla on  taipumus unohtua.

2. Estetään ajatuspiirissä jo olevien vaarallisten ainesten pääseminen hallitsevaan asemaan.
- vetoaminen kunnioituksen ja kiintymyksen tunteisiin.
- jollei toimi, vasta sitten vedotaan pelkoon: ankara käsky ja kielto.
- valvonta (Herbart vastusti liiallista valvontaa).
- rangaistus (ruumiin rangaistus, vapauden rajoittaminen tai lakkauttaminen, luonnollinen rangaistus).

Hallinnan  keinot voitiin jakaa myös ankariin ja lempeisiin.

Ohjaus
Herbartilla ohjauksen tehtäväi oli kasvatin johtaminen hyvien tottumusten hankkimiseen hänen oman järjellisen käsityksensä ja siveellisen tahtonsa pohjalta. Tämän kannan Soininen omaksui. Herbartilla  varjeleminen henkisesti  vaarallisilta vaikutuksilta  kuului ohjaukseen (Soininen sijoitti sen hallintaan)

Soininen selkeytti ohjausta syventämällä  periaatteen käsitettä. Periaatteet olivat ihmisen omia, persoonallisuuden syvimmässä ahjossa syntyneitä päätöksiä. Ohjaus oli totuttamista itsekasvatukseen. Itsekasvatus oli omista periaatteista kiinnipitämistä.

Ohjauksen tarkoitus oli vakaannuttaa omia periaatteita;  ohjata nuorta olemaan uskollinen omille periaatteilleen. Ohjaukseen siirryttiin, heti kun nuoresta oli tullut itsenäisesti ajatteleva  ja rehellisesti  hyvää tahtova ihminen. Ja kun periaate oli vilpitön ja perustui luotettavana pidettyyn tietoon.  Periaatteen piti Soinisen mukaan  liittyä siveellisyyden yleisempiin  periaatteisiin:  1. elää myös muiden hyväksi 2.  itsensä nähden pitää silmällä elämänsä kokonaisuutta eika vain silmänräpäyksen nautintoa.

Ohjauksen keinoja oli kaksi:
1. Pidetään kasvatin omia periaatteita hänen silmiensä   edessä ja kiinnitetään  riittävällä painolla huomio niistä poikkeavaan käytökseen. Näin voitiin toimia etu- ja jälkikäteen.
2. Toimintatilaisuuksien hankkiminen.

Ohjaus tuki  käyttäytymisen kehittymistä aste asteelta tottumuksen muotoon. Toiminta tulee iän myötä helpoksi. Lopulta tottumus ei kohtaa  sisäistä vastustusta. Ihminen sitoutuu  elämänsä tapaan,  ja jää ”vanhoillaan olijaksi”.

Opetus
Herbartin mukaan opetus oli kasvatuksen varsinainen tehtävä.  Opetuksen ensimmäinen tehtävä oli antaa tietoa. Sitä oli täydennettävä niin, että  tieto herättää elävän ja innostavan tunteen, joka ilmenee mieltymyksenä. Opetuksen varsinainen päämääärä oli  herättää harrastus.

Herbartille oli kasvattavaa opetusta ja opetusta, jolla ei kehitetty kasvattia kohti siveellisyyttä (esim. ammattiopetus).  Opetuksen lisäksi oli olemassa muuta kasvatusta, joka tähtää siihen, että tunteet ja tahto kehittyvät siveelliseen suuntaan: kävelyretket,  matkustukset, keskustelut, seuraelämä.

Opetus ja ohjaus edellyttivät elävää keskinäistä sympatiaa. Herbartin seuraajat käyttivät käsitettä johto. Siinä oli kaksi astetta:  hallinta (kurinpito) ja ohjaus.

Ruumiinhoito
Herbart-zilleriläiset sulkivat ruumiinhoidon kasvatusopin ulkopuolelle (se kuului luonnontieteiden piiriin).  Herbart itse piti sitä kuitenkin hallinnan edellytyksenä. Soinisen mukaan kasvatus ja hoito ovat käytännössä riippuvat lukemattomilla langoilla toisistaan, eikä kasvattaja voi lyödä sitä laimin.

Ruumiinhoito oli suojelusta mm. ruumiillisitä vaaroilta - lapsi oli  kuitenkin myös pantava vaaroille alttiiksi Kasvattajan  oli ymmärrettävä tyydyttää ruumiilliset tarpeet:  väsymys, nälkä, liikkeen ja raittiin ilman puute.

Mielteet
Herbartin mukaan  ihminen ajattelee aina jotakin ; ei ole ajatuksetonta aukkoa. Ihmisen sielussa mielteet liikuvat ylös- ja alaspäin. Ylöskulku aiheuttaa miellyttäviä tunteita, ja alaskulku epämiellyttäviä. Mielteiden tunnemäärä heikkenee kerta kerralta (ikävystyminen). Sielu ei voi pitää mielteitä kiinni, jos tunne niistä haihtuu. Siksi oli tärkeää liittää mielteitä toisiin mielteisiin.

Harrastus
Harrastus ilmenee  Soinisen mukaan mieltymyksenä ja kykynä  pitää tuota mieltymystä johokin kohteeseen yllä. Toki  on opittava myös asioita, jotka eivät miellytä, mutta jotka ovat elämässä tarpeellisia ja arvokkaita.  Tämä on tehtävä opetuksen kautta viihdyttäväksi ja mieluisaksi.

Tieto unohtuu. "Kuinka paljon arvokkaampi on pienikin itu todellista, elinvoimasta harrastusta", Soininen kysyy? Ihminen jolla on  pysyvää tyydytystä tuottava harrastus, kestää myös  kohtalon iskut.

Harrastuksen piti kohdistua ihmiselämässä arvokkaseen ja tärkeään.  Soininen täsmensi Herbartin harrastusten ryhmittelyä niin, että oleellisinta oli istuttaa  siveellinen harrastus: itsensä hillitseminen ja lähimmäisen palveleminen.

Harrastuksen kohteita olivat  Soinisen mukaan:
- Älyllinen harrastus: siveellinen harrastus saa alkunsa tiedosta ja imee  sieltä joka hetki uutta ravintoa.
- Esteettinen harrastus: kauneus on sopusointua maailmassa.
- Uskonnolinen harrastus: tukee siveellistä harrastusta; se on sopusointua maailman tarkoituksen kanssa.
 Rakkaus on uskon hallitseva voima - uskolla on sama siveellisen pyrkimyksen: rakkaus ja huolenpito muista.
- Ruumiillisen vireyden harrastus: huolenpitoa omasta kelvollisuudesta.

Harrastusten tuli olla monipuolisia. Niiden tuli olla sopusoinnussa ja  yhteydessä keskenään. Herbartilta tämäm teeman kehittely  jäi kesken. Soininen asetti siveellisen harrastuksen kaikkien harrastusten ytimeksi.

Jos harrastuksia on liikaa, vaarana on hajanaisuus.  Kasvatti oli opetettava vartioimaan omaa harrastuspiiriään. Mikä on eri harrastusten suhde toisiin?  Uudet piti  liittää vanhoihin.

Herbartin oma harrastuksen käsite on hieman outo. Hän erotti sen himosta (joka toteutuu). Harrastuksen pitää jäädä jännittävään odotuksen tilaan. Se ei saa siirtyä toiminnan tasolle. Soininen ei tähän yhtynyt.

Harrastuksen herättäminen
Soinisen mukaan opettajan tulee pohtia:  Miten voin tällä tunnilla  herättää  halua tietoon, miten rakkautta siihen, mikä on kaunista ja hyvää, luottamusta siihen, että maailmassa on siveellinen järjestys ja askeleitamme johtava ylläpitäjä ja elävää käsitystä, että meillä kaikilla on velvollisus ja tehtävä tämän järjestyksen palveluksessa. Siksi  meidän pitää olla sielullisesti ja ruumiillisesti kelvollisia.

Opettajan omilla  harrastuksilla oli Soinisen mukaan iso merkitys. "Paljon saa aikaan, jos itsessä elävät ne samat harrastukset, joita hän koittaa oppilaisiinsa istuttaa... Sitä, mitä itsellä ei ole, ei voi toiselle antaa... Elävä harrastus... säteilee kuin päivänvalo ympärilleen, herättäen ja elämää luoden."

Kuinka herättää harrastusta oppilaissa? "Ehdottomasti siten, että sen itsessään herättää eloon, siten että pitää omasta itsekasvatuksestaan huolta."


Ei kommentteja: