Kirjoja

Kirjoja

keskiviikkona, lokakuuta 16, 2013

PESTE- analyysi ja tulevaisuuden koulun hahmottamisen dilemmoita

Ranskan kielessä Peste tarkoittaa ruttoa.

OLEN saanut nyt olla parisen kuukautta mukana OAJ:n "Suomi osaamisen kärjessä 2030" -tulevaisuusohjelman kirjoitta-jaryhmässä yhdessä Lauri Kurvosen ja Kirsi Valton kanssa.

Tekstiä on tuotettu yhdessä OAJ:n hallituksen, koulutuspoliittisen toimikunnan sekä mm. OAJ:n asiantuntijoiden tapaamisissa. Ja taustalla on 1,5 vuoden työ, joka on ulottunut myös valtuustoon. Työ käynnistyi elokuussa 2012. Tämän ensimmäisen vaiheen (jossa hahmotellaan kasvatukseen ja koulutukseen vaikuttavia muutostekijöitä ja tavoitetilaa ) deadline on pian edessä.

Turpaan on tullut. Aiheesta ja aiheetta. Tulevaisuuden hahmottaminen on vaikeaa. Mutta luulen, että tuotettava teksti alkaa löytää hahmoaan. Tulevaisuutta on yritetty hahmottaa PESTE-analyysimallin pohjalta.  Tiivistän löytämäämme. Korostan. Kaikki väärinajattelu seuraavassa on omaa yksityisajatteluani.

Peste-analyysi


P (Politiikka)
Suomalaisen koulutuspolitiikan  kivijalkoja ovat olleet  koulutuksellisen tasa-arvon ihanne, dialogsuus ja luottamuksen kulttuuri. Kestävätkö ne mm. kansainvälisen aivan toisenlaisen koulutuspoliittisen ethoksen paineen? Muualla uskotaan markkinoihin, kilpailuun, tulosvastuuseen ja testeihin.

Kataisen hallitus (2012- ) asetti tavoitteeksi tehdä Suomesta maailman osaavimman kansakunnan  vuoteen 2020 mennessä. Koulutus on myös  valjastettu kilpailukyvyn moottoriksi. Millainen koulutus tukisi parhaiten tätä tavoitetta?

Millaisen koulutukseen  resurssit  riittävät?  Onko meillä varaa  nykytasoiseen koulutukseen? Toisaalta Yhtä hyvin voidaan kysyä: Onko meillä varaa laskea koulutuksen tasoa? Tasa-arvoisella koulutuksella on useita yhteiskunnan kannalta tärkeitä funktioita,  mm. yhteiskuntarauhan takaaminen.

Koulutukseen resurssointi edellyttää uskoa siihen, että se on tuottava investointi. Kestääkö uskomme? Media on täynnä menestystarinoita, joihin kouutuksella ei ole osuutta.

Monella alalla julkisten toimijoiden rinnalle on syntynyt yksityistä toimintaa. Voiko koulutus säilyä Suomessa näin vahvasti julkisin varoin toteutettavana? Hyväksymmekö maksut? Palvelusetelit? Yksityiset, aidosti maksulliset koulut?

E (talous, economics)
Suomen talouden pitkänaikavälin suuri haaste on huoltosuhteen epäedullinen kehitys. Sosiaali- ja terveyspuolen menoissa on rajut kasvupaineet.  Toinen haaste on, että Suomen kansantalous ei ilmeisesti enää kasva merkittävästi. Jos kokonaisverorasitetta ei voida nostaa, edessä on leikkauksia. Suomeksi: Julkisia palveluita ja etuuksia joudutaan  vähentämään  ja muuttamaan maksullisiksi.

Vielä vuonna 2000 Suomi käytti koulutukseen n. 5% bruttokansantuotteestaan (joka oli vähemmän OECD-maat keskimäärin). Vuonna 2010 Suomi käytti jo n. 6,5% bruttokansantuotteestaan koulutukseen, joka oli jo hieman yli OECD-maiden keskiarvon. Nyt trendi on taittumassa. Voidaanko koulutus jättää tehostamisvaatimusten ulkopuolelle?
Kiristyvä kustannustehokkuus ajaa yhteiskuntaa 24/7 -suuntaan. Mitä se tarkoittaa koulutuspalveluille?

Globaali kilpailu vie Suomesta työt, joihin ei tarvita koulutusta. Suomen on oltava hyvinvoiva informaatioyhteiskunta, joka pärjää koulutettujen osaajiensa ansiosta. Millainen koulutus nostaa Suomen osaamisen kalliiden tuotteiden tuottajamaaksi?

Valtion ja kuntien talous on kriisiytymässä. Jo nyt tuhansia kouluja on lakkautettu. Koulutuksen resursseja on leikattu ja leikataan edelleen. Opettajia lomautetaan.  Koulujen täyttö- ja käyttöastetta nostetaan, mikä lisää painetta pienten ja keskisuurin koulujen lakkauttamiseksi. Pienet koulut katoavat?

Uskallammeko pohtia tulevaisuutta,  jossa koulutukseen ei ole käytettävissä nykylaadun vaatimia resursseja. Voidaanko  koulutusta järjestää toisin kuin nyt  ja silti onnistua? Suomalainen koulutusjärjestelmä on perustunut lähes täysin julkisin varoin rahoitettuihin oppilaitoksiin. On mahdollista, että Suomeen syntyy julkisten ppilaitosten rinnalle yhä enemmän  yksityisiä  oppilaitoksia jotka  toimivat  osittain yksityisin varoin.

Julkisin varoin järjestetun toiminnan tulee olla niin laadukasta ja monipuolista, että perheiden ei  tarvitse viedä heitä lapsia maksullisiin palveluihin.

Syntyykö formaalin kouluopetuksen rinnalle yhä enemmän muita väyliä mm.  työpaikkatason  oppisopimustyyppistä koulutusta? Jakautuvatko lapset tavallisiin päiväkoteihin ja kouluihin  ja ”oman rahan eliittilaitoksiin"?
Miten toteutettuna koulutus tuottaa yhä paremmin myös taloudellista kasvua?

S (sosiaaliset tekijät)

Suomalaiten arki on muuttumassa monin tavoin. Sosiaalinen media on tehnyt läpimurron myös jo  kouluun.

Suomalainen yhteiskunta monimuotoistuu,  pirstaloituu  ja  polarisoituu. Taloudelliset erot kasvavat. Auktoriteetit murenevat. Yhteiskunnallisessa asenneilmapiirissä lisääntyy  itsekkyys ja solidaarisuus  vähenee. Arvomaisema on mosaiikkimainen. Kovat arvot ovat vahvistuneet. Ajanhenki korostaa  jokaisen yksilön - myös lapsen - itsemääräämisoikeutta ja oikeutta omiin valintoihin. Monessa  maassa vanhemmilla on huomattavasti suurempi mahdollisuus vaikuttaa lapsensa kouluvalintoihin. Kuinka tähän paineeseen vastataan?

Haasteena  on, kuinka luottamus yhteiskuntaa kohtaan säilytetään.

Suomi kansainvälistyy ja monikulttuuristuu.  Kuinka vastaamme siihen haasteeseen? Millainen koulu on, kun yli puolet oppilaista ei puhu Suomea kunnollla?

Maassamuutto kiihtyy. Ihmiset  muuttavat kehittyviin keskuksiin. Maahan jää alueita, joissa julkisten palveluiden järjestäminen tasalaatuisesti on hyvin vaikeaa.

Nuoret ovat muuttuneet monessa asiassa jopa taitavammiksi kuin opettajansa. Samalla heidän kaveririippuvuutensa on entisestään kasvanut.  Koulunkäynnissään tukea tarvitsevien oppilaitten määrä kasvaa. Pitäisikö koulun muuttua?

T (teknologia)

Teknologinen kehitys ei pysähdy. Tietotekniikka  kehittyy  hurjaa vauhtia. Se mullistaa työtä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy. Rutiinityöt siirtyvät teknologian hoidettavaksi.

Teknologia halpenee. Sähköiset oppimateriaalit ja eKirjat ovat tekemässä läpimurtoa.

Tietotekniikan kehittyminen voi tarjota aivan uudenlaisia mahdollisuuksia järjestää opetusta mm- fyysisesti vaikeasti tavoitettavilla alueilla.Uskallammeko ottaa uudet mahdollisuudet  käyttöön opetuksessa? Voiko etäopetus tuoda lisäarvoa?

E (ekologia)

Kestävä kehitys on tehnyt polittiitsen läpimurron - myös koulujen ohjelmiin. Käytännön tasolla ongelmia ei ole vielä voitettu.

Samaan aikaan koulurakennusten kunto on  heikentynyt, ja sisäilma- ja homeongelmat vaarantavat oppilaiden ja aikuisten terveyttä kouluissa.

Mitä kiristyvä ekologiset vaatimukset merkitsevät koululle? Tukisiko eoppiminen ekologisia tavoitteta?

Isot  dilemmat

(1) Yleissivistys vs. ammattisivistys

Rinnakkaiskoulujärjestelmä elää edelleen: Toisella ja kolmannelle asteella on ns. dualimalli. Ehkä ideologisista syistä se on betonoitu? Miten se vastaa  tulevaisuuden koulutksellisiin tarpeisiin? Olisiko myös taloudellisista syistä järkevää rakentaa yhteisiä moduleita? Onko kaksoistutkinnoilla tulevaisuutta? Onko vain ammatillisessa koulutuksessa tärkeää olla tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa? Onko tarpeen kouluttaa opettajia eri väyliä pitkin ammatillisiin ja yleissivistäviin oppilaitoksiin?

Millainen työnjako koulutuksessa on perusteltu korkea-asteell?.

(2) Formaali vs. informaali/nornformaali oppiminen

Kestääkö nykyinen tiiviiseen vuorovaikutukseen perustuva formaaliopetuksen malli PESTEssä näkyvät paineet?

Voidaanko osaaminen hankkia useilla tavoilla? Pitäisikö kaikki aiemmin hankittu osaaminen saada lukea hyväksi? Millainen näyttö osaamisesta  hyväksytään?

(3) Millainen on 2030-luvun opettajuus? 

Opettajan professio on uudenlainen, mutta se vahvistuu entisestään .Opettaja ei ole tiedon
lähde, vaan enemmänkin oppimisen ohjaaja. Opettajien yhteistyö lisääntyy ja osaamista jaetaan, myös koulujen kesken, jopa kansainvälisesti.

Opettajankoulutus on laadukasta ja laaja-alaista sekä joustavasti koko työuran läpitäydennyskoulutuksena jatkuvaa. Kuinka Suomi kestää paineen harmonisoida myös opettajankoulutus? Meillähän koulutus on tasokkaampaa kuin  muualla?

Miten pidetään huolta, että jatkossakin opettajiksi saadaan ikäluokkansa parhaat ja opettajiksi sopivimmat opettajankoulutukseen? Millaista pitäisi tulevaisuuden opettajankoulutuksen olla, jotta opettajat osaavat ohjata oppilaita tulevaisuuden maailmaan,

Opettajan palvelusuhteen ehtojen ja työhyvinvointikysymysten on vastattava muuttuvaa professiota.

(4) Millainen tasapaino löydetään koulutuksessa yksilön omien, yhteiskunnan ja työelämän vaatimusten välille?

Onko meillä pian 24/7 päiväkoteja ja koulutusta? Unohtuuko persoonan kasvatus ja sosiaalinen kasvatus? Mitä ovat työelämätaidot?


Kuinka turvataan pitkäjänteisesti suunniteltu pedagoginen toiminta?


(5) Millainen on 2030-luvun uusi pedagogiikka?

On tärkeää ylläpitää arvokeskustelua ja puolustaa lasten oikeuksia. Opetuksen on oltava alusta alkaen laadukasta ja monipuolista. Oppijan omaan asiantuntemuksen on voitava luottaa. Nuorille tarvitaan omaa ohjaajaa.

Voisiko tulevaisuuden koulu  olla joustava ja utelias sivistyskoulu, johon kuuluu Innostus ja oppimisen ilo.

Yhteisöllinen oppiminen on voimavara. Yhtenäisen peruskoulun malli tarjoaa hyvät mahdollisuudet eri-ikäisten yhteiseen toimintaan ja vastavuoroisuuteen.

(6) Kuinka tapahtuu rekrytointi seuraavalle koulutustasolle?

Koulutuksen yksi tehtävä on ohjailla oikeita ihmisiä oikeisiin paikkoihin. Millä perustella oppilasvalinnat tulisi tehdä? Todistusten petusteella ? Erillisillä kokeilla kuten  ylioppilaskirjoitukset? Mikä on soveltuvuuden merkitys?


Ei kommentteja: