Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

keskiviikkona, heinäkuuta 31, 2013

Juutalainen nimeltä Jeesus

Kukaan ei tiedä, miltä Jeesus näytti. Tässä kuvamanipulaatiossa taitelija maalaa
kuvaa Jeesuksesta. Piirteet on hahmoteltu ns. Torinon käärinliinojen pohjalta. 










































OLEN aina ollut kiinnostunut uskonnosta. Yksi luokanopettajan tutkintooni kuuluneista erikoistumisaineista oli uskonto (ns.yleinen teologia). Se oli luontevaa ex-seurakuntanuorelle. Olen myös opettanut uskontoa - viimeksi keväällä-  ja ollut mukana työryhmässä, joka teki 1990-luvulla "Raamatun lukukirja"- oppikirjan. Tämä noin niinkuin taustaksi.

YÖPÖYDÄLLÄNI oli kesäloman ajan Timo Eskolan teos (2000)  "Juutalainen nimeltä Jeesus. Monikasvoinen Messias". Kirjan on julkaisuus Karas-sana. Luin sen. Parasta kirjassa oli sen näkökulma. Jeesuksen toimintaa ja opetusta tarkasteltiin tiukasti juutalaisuuden näkökulmasta. Monet asiat selittyvät näin uudella tavalla.  Samalla sitä huomasi, kuinka vähän oikeastaan on tähän ikään mennessä monista asioista ymmärtänyt. Tässä muutamia minuun kolahtaneita  ajatuksia:
  • Jeesus oli puuseppä. 30-vuotiaaksi asti hän  elätti itsenä Seforiksen kaupungin rakennustöissä.
  • Jeesuksen aikaan kaikilla rabbeilla oli opetuslapsia. Oli tapana, että opetuslapset tallensivat muistiin opettajansa opetukset. Ne piti muistaa sanatarkasti.
  • Jeesuksen opetuslapset olivat erikoinen joukko. Mukana oli mm. terroristi.
  • On mielenkiintoista, että Joosef katoaa Raamatun teksteistä.
  • Jeesus oli juutalainen.
  • Juutalaisten Jumala oli armollinen. Armahdus synneistä, sovitus, koski kuitenkun vain lain mukaan eläviä. Juutalaiset kohtasivat Jumalansa Temppelin uhritapahtumassa sovituspäivinä. 
  • Jeesuksen keskeinen viesti oli vallankumouksellinen: rakkaus-täydellinen rakkaus, myös vihollisiin. Itse kultainen käsky ei ole uusi.  Jumalan valtakunta ei olekaan taivaassa vaan se toteutuu   maanpäällä ihmisten keskinäisissä suhteissa, jos kaikki luopuvat itsekkyydestä. Rakastamalla saadaan yhteys Jumalaan (ei uhraamalla). Rakkautta on anteeksianteminen.
  • Aivan upea oli Eskolan tulkinta synnistä. Synti on rikos toisia kohtaan. Synnissä jäämme velkaa toisille ja (Jumalalle). Sen velan Jumala armahtaa.
  • Monet Jeesuksen opetukset kertovat nimenomaan Israelin kansasta.
  • Vakuutuin siitä, että Jeesus koki olevansa Messias. Hän ei ollut ainoa sellainen.
  • Vakuutuin myös siitä, että Jeesus saarnasi asioita, jotka vakavasti uhkasivat papiston etuja. Temppelin pyhyyden vartiointi oli turhaa. Jerusalemissa oli asukkaita 20 000!  Temppelin pappeja oli 18 000, perheineen joukko oli jopa 50 000. Jeesus julisti tuomiota temppelille. Temppeli oli saastunut.
  • Jeesuksen oppi kysenalaisti myös oman aikansa herätysliikkeen, fariseusten edut.
  • Vaarallisinta oli, että Jeesus käänsi koko juutalaisten ajattelutavan nurinpäin. Syntiset, sairaat, vammaiset - eivät hurskaat - pelastuvatkin ensin. Jumala armahtaa synnit. Ei hyviä tekoja.
  • Jeesuksen lapsivertaus tarkoittaakin uudenlaista suhdetta Jumalaan. Jumala onkin isä. 
  • Jeesus korvasi temppelin omalla seurallaan. Temppeliä ei tarvita.
  • Pääsiäisenä huudetiin Hoosiannaa kaikille Jerusalemiin tuleville, ei vain Jeesukselle.
KIRJASSA oli paljon muutakin antoisaa. Eskola avaa hyvin juutalaista tapaa ajatella uskontoa. Luulen, että siinä on paljon samaa kuin islamin uskossa. Vastoinkäymiset ja vääryydet johtuvat siitä, että Jumalan lakia ei ole noudatettu sanatarkasti.  Ja niinkin, että hankaluuksia tulee lisää, jollei otetta muuteta.

Tällainen usko  on uskollisuutta (ei uskoa johonkin) Jumalan antamaan lakiin. Jumalan pyhyyttä ei saa loukata. Siksi ihminen rukoilee, paastoaa,  noudattaa kulttuurinsa sääntöjä (vaikkapa kieltoa leikata poskipartaa).  Oppineet  ovat laatineet vielä lain lisäksi "lain aitauksia": konkreetteja sääntöjä, jotta lakia ei missään tapauksessa rikota.

Jeesus taas saarnasi toisenlaista uskoa: Luopumista omasta, itsekkyydestä. Heittäytymistä. Hyvän tekemistä.

KIRJASSA on myös paljon sellaista, joka  on helpompaa niellä,  jos elää ns. elävässä uskossa. Näitä asioita ovat mm. idea Jumalan valtakunnan salaisuudesta (Kaikki eivät kuullessaankaan kuule) ja usko täydellisen rakkauden mahdollisuuteen. Harmi, että Eskola ohitti Jeesuksen ristillä lausumat sanat " Jumalani, miksi minut hylkäsit!". Olisin mielelläni lukenut hänen tulkintansa niistä sanoista.


EN tunne Timo Eskolaa. Mutta google-hakujen perusteella hän voi kuulua suuntaukseen, johon kuuluu myös Päivi Räsänen. Ja siinähän ei ole mitään pahaa.

Eskolan kirjan lukeminen pakotti minut myös ymmärtämään Räsäs-kohua paremmin.


tiistaina, heinäkuuta 30, 2013

Perusta on nyt betonista

Päivitetty 2.8.-13
Päivitetty 1.8.-13
Päivittty 31.7.-13

NO niin. Viikon  viides  työpäivä alkaa olla tässä. Mitä tuli tehtyä?

Bussivuorot nyt ok
Bussivuorot Kalajärvelle on nyt betonissa. HSL ei liikahtanut. Mutta näillä nyt mennään. Laitoin koulun nettisivuille bussivuorot, joita käytämme. Niissä oli virheitä, ja tänään ne on korjattu.

Ekan koulupäivän bussivuorot 
Kyllä aikaa kului myös ensimmäisen koulupäivän bussiaikataulujen (millä bussilla kukin luokka Kalajärvelle menee) suunnitteluun. Nyt se on tehty. Niissä(kin)  oli virheitä, ja tänään ne on korjattu.

Henkilökunnassa lisää liikehdintää
Hoitelin tänään myös henkilöstöasioita. Yksi avustajistamme lähtee virkavapaalle syyskuussa. Kurja juttu. Meillä on nyt tiedossa kahden avustajan aukko. No. Seure auttaa. Tänään selvittelin vaihtoehtoja viraston väen kanssa. Ip-kerhon ohjaajakin oli kiinnostunut pestistä. Hienoa. Yksi virkavapaus piti muuttaa toisenlaatuiseksi. Tuntiopettajista tiedotettu palkanmaksuun

Joulunäytelmän synopsis on valmis
Vaikka syksystä tullee hankala, teemme kuitenkin jouluksi koko koulun näytelmän. Ihan tavallinen siitä ei tule, mutta kerron ideasta joskus myöhemmin. Tänään naputtelin tekstiä oikein molemmilla käsillä. Idea näyttää hauskalta, ja rooleja tulee paljon. Tänään löysin alkuperäisen käsikirjoituksen 1980-luvulta. Yes. 

Kouluterveydenhoitajan tila huolestuttaa
Sain emailia kouluterveydenhoitajamme esimieheltä. Laitoin viestin eteenpäin Sukoon. Jospa sekin jouduttaisi kevytparakin suunnittelua. Tänään kävin pitkään kirjeenvaihtoa kevytparakista.  Huonoja uutisia. Mutta ei anneta vielä periksi.  Mitään uutta ei kuulunut.  Ei tänäänkään. 

Koulutsekking
Tein tänään lähes koko työpäivän kotona. Kävin kuitenkin koululla tsekkaamassa tilat. Myös tänään keskiviikkona. Ja tänään torstaina. Juttutuokio talonmiesten kanssa. Hiljaista oli tänäänkin. Johanna-opettaja piipahti. Hauskaa.

Opetussuunnitelma pähkinänkuoressa 
Huomasin, että opetussuunnitelmassa on yli 300 sivua. Ei kukaan jaksa sellaista lukea. Aloinkin toteuttaa Sirpa Wassin heittämää ideaa: kirjoittaa lyhennelmä mm. vanhemmille. Työstän sitä koulun kotisivuilla pikku hiljaa. Tänään ahkeroin opsin kanssa kovasti. Samoin tänään torstaina. Ihan lyhyttä tuosta versioista ei kuitenkaan  tule. Jatkoin aamulla työtä kolmisen tuntia.

Rakennushankkeen aikataulu
Näyttää siltä, että Auroran rakennushankkeen aikataulusta (valmis syksyksi 2016) pidetään kiinni. Purku alkaa aikaisintaan  syksyllä 2014. Purun aikana ei ilmeisesti  ole mahdollista opiskella parakissa. Eli nautitaan tästä.

Virantäyttö etenee
Avoimeksi tulevaan luokanopettajan tehtävään hakeneista parhaille lähtee tänään kutsu varsinaiseen haastatteluun, johon kuulu opetustuokio. Haastattelut ovat ensi viikolla. Kolmesta kutsutusta kaksi tulee. Tiistaiksi tarvitaan nyt pieni joukko oppilaita. Tänään lähetin ohjeet kahdelle virkahaastatteluun tulevalle. Haastattelut ovat tiistaina. Jo kolme lasta ilmoittautunut marsuiksi.


Henkilökunnan tyhy-risteily
Ilmoitin tänään lähtijöiden sotut laivayhtiölle. Huomenna laitan viestejä siitä ja muustakin opettajille. Huomenna on nimittäin elokuu. Näin tehtiin. Aikataulutiedot on nyt Wilman kautta kaikilla.


Lukujärjestykset net tsekattu
Kävin  tänään läpi kaikkien luokkien lukkarit. Kyllä ne nyt ovat siinä kunnossa, että voi esittää opettajille.  Vielä kerran vamuuden vuoksi  täytyy varmistaa, että kaikki mahtuvat busseihin,

SUMMA SUMMARUM: Ei huono.
PS. Tohtori Atkinsin kuuri on syönyt sunnuntai-illasta tiistai-aamuun jo 2,8 kg. Keskiviikko- aamuna saldo oli 3 kg.  Tänään ei muutoksia. Viiden päivän saldo 3,4 kg. 

maanantaina, heinäkuuta 29, 2013

Asiat edistyvät kuumetessaan?

TOISEKSI viimeinen koulunkäynnin keskeytysviikko on alkanut. Päivän kaksi isoa teemaa olivat Auroran koulun väistövuoteen liittyviä: (1) kevyparakin tilanne ja (2) bussiasia.

ALOITAN ensimmäisestä. Sain heti aamulla kaupungilta aika kuuman kirjeen, jossa pyydettiin lisätietoa kevytparakin rakentamista varten ja seliteltiin asian vaikeutta.

Hienoa kuitenkin. Ensi syksynä meillä todellakin tarvittaisiin lisätilaa mm. koulupsykologille, kouluterveydenhoitajalla ja koko henkilökunnalle. Aikataulu on vain kovin onneton. Sukosta asia on lähtenyt eteenpäin  kevätlukukauden aikana. Nyt ollaan heinäkuun lopussa.  Eihän se millään koulunalkuun ehdi, mutta kelpaa apu hieman myöhemminkin. No, annoin niin paljon tietoa kuin pystyin.

SITTEN toiseen asiaan. Vertasin tänään Kalajärvelle diaporaan menevien luokkien lukkareita bussien 21 ja 29 aikatauluihin.  Olen nyt saanut lukkarit siihen kuntoon, että koulu alkaa oikea-aikaisesti  ja kaikki oppilaat mahtuvat busseihin. Mutta iltapäivisin onkin tosi outo tilanne: Bussien 21 ja 29 aikatauluja ei ole minusta lainkaan linkitetty Kalajärven koulun oppituntien päättymisajankohtiin.
  • Kun  koulu päättyy klo 12.15, niin bussit lähtevät klo  12.53 (29) ja 12.58 (21). Oppilaat joutuvat odottamaan bussia yli 40 minuuttia.
  • Kun koulu päättyy klo 13.00, niin bussit lähtevät klo  13.25 (21) ja 14.00 (29). Oppilaat joutuvat odottamaan 25 - 60 minuuttia.
  • Jos koulu päättyy klo 14.00, niin asiat ovat kunnossa. Bussit lähtevät klo 14.00 (29)  ja 14.05 (21).
  • Jos  koulu päättyy klo 14.50, niin bussit lähtevät klo 15.01 (21) ja 15.03 (29). Odotus on  kohtuullinen.
SOITINKIN HSL:lle ja katsotaan, pystytäänkö asialle tekemään vielä jotain. Lupasiva harkita. Tsekkaan huomenna myös bussin 82 vuorot.

MUUTOIN oli leppoisa työpäivä. Muutama puhelu. Muutama email-viesti. Muutama Wilma-viesti. 

 PS Laihdutuskuuri alkoi upeasti. Jo aamulla paino oli laskenut 1,4 kiloa. Ihmeellinen tämä Atkinsin dieetti. Vaikuttaa, jo ennenkuin alkaa :-). No pian takana ensimmäinen päivä ilman hiilihydraatteja.



sunnuntaina, heinäkuuta 28, 2013

Terveisiä Tallinnasta

UPEAT kaksi kesäpäivää etelässä. Etsimme ja testasimme vaimon kanssa netissä suositeltuja ruoka-
ravintoloita. Kolmea  ehdimme kokeillakin. Maiskis.

Chakraa voi suositella intialaisen ruuan ystäville. Annokset ovat maukkaita ja isoja. Hintataso kohtuullinen.

TÄNÄÄN  söimme kevyen lounaa lähellä satama Platz- ravintolassa.  Sietämättömän hyvää lohta ja porojuustokeittoa.

MIELENKIINTOINEN tuttavuus oli myös ravintola Vapiano Solaris. Asiakas sai kortin, jolla tilasi halumansa - ja maksoi poislähtiessään. Asiakas sai myös  hälyttimen, joka pirisi, kun ruoka oli valmis. Ruoka noudettiin  itse. Tarjoilijat oli eliminoitu.

Tekniikka oli nasta. Itse pizza puolikylmä, mutta  hyvin maukas.

EIKÄ pidä unohtaa Swissotelin upeaa aamiasta.

NO kotona menin sitten puntariin. 100 kg. Huomenna alkaa Atkinsin dietti. Painonhallinta on näillä geeneillä ja elämäntavoilla ruohonleikkuuta. Kummasti motivoi, jos ei mahdu housuihin. Kaksi viikkoa aikaa koulun alkuun. 

perjantaina, heinäkuuta 26, 2013

Ensimmäinen työviikko selätetty ja hyvällä mielellä

KELLO on 16.16,  ja työviikko täynnä. Pehmeä lasku duuniin onnistui yli odotusten.

Aamupäivän "uroteko" oli saada Kalajärven koulussa väistössä olevien 4.-6.-luokkien lukkareiden ekat versiot valmiiksi. Kirjoitan uroteko, koska en ole koskaan aikaisemmin joutunut lähtemään liikkeelle bussiaikatauluista. Koulun aloitusta oli pakko porrastaa joka päivä, jotta lapset mahtuvat busseihin.

Ei tämä versio huono ole. Mutta maanantaina täytyy tsekata vielä mm. , että kaikki mahtuvat busseihin myös kotimatkalla.

PERJANTAIN kohokohta oli lounas pitkän ja upean työuran tehneen ja nyt eläkkeelle siirtyvän Ismo Lehikoisen kanssa. Tietysti sveitsinleike ja muussi Bembölessä.  Ilo hienoa kuunnella uran huippukohdista, joista moni osui myös näihin Ismon Auroran vuosiin. Vielä kerran kaunis kiitos. Ja kiitos myös upeista kasvatusalan kirjoista, joita sain mukaani muuttokuorman keventämiseksi. Palaan niihin myöhemmin.

JÄLKIRUUAKSI muistuttelin viranhakijoita virtuaalikyselyn deadlinesta. Auttoi asiaa :-) Sitten tuotin itselleni vielä mielihyvää hahmottelemalla syksyn 2013 joulunäytelmää.

Mutta nyt:  hyvää viikonloppua. Katoan kanavalta sunnuntai-iltaan saakka. Töihinpaluuohjeistuksen hengessä luvassa on viikonloppuloma vaimon kanssa.


torstaina, heinäkuuta 25, 2013

12 kesäkeskeytyspäivää aikaa

Lukuvuodesta 2013-14 tulee erilainen.  Siinä riittää vielä yhdessä hämmästeltävää.
Monista asioita täytyy väistöratkaisujen myötä luopua. Tilalle on löydettävä uusia,
innovatiivisia juttuja.  On katsottava asioita uusista näkökulmista.Siksi varaan joka
päiväaikaa ideoitten pulppuamiselle. Kehittelen useita ideoita rinnakkain

























TOINEN työpäivä takana.  Jatkoin ohjeiden noudattamista tavoitteena palata työmoodiin.

En enää haikaile lomaa. Orientoitumisvaihe alkaa olla voitettu kansta. Tehtävälista on koottu- ja purkukin aloitettu. Päivärytmi on vielä erilainen, huokoisempi. Sitä ei oikein muistakaan, kuinka hektinen arki taas tulee olemaan, kun koulu alkaa.

EILEN erityisesti nautin ohjeista, jotka antoivat luvan tehdä aluksi rutiinihommia ja ertityisesti mukavia asioita. Varasin illaksi ihan muuta ajateltavaa kuin töitä. Tein töitä klo 9 - 15- siis hieman lyhyemmän päivän. En vaatinut itseltäni liikaa.

HARMI, että ilma on harmaa. Auringosta saa ainaa lisäenergiaa.

KOSKA edessä on myös miten sitä sanoisi "ahdistavia"  juttuja, ne on kohdattava, koottava ja tuijotettava.  Vaikka ohjeisiin kuului, "Älä päästä masentavia ajatuksia ja kielteisiä tulkintoja täyttämään päätäsi . Yksi niistä on lukujärjestys. Erityisesti tänä syksynä, kun se on tehtävä kahteen taloon erikseen ja - oman valimtani mukaan- käsipelillä. Tein tietoisen päätöksen, etten käytä Kurre7-ohjelmaa.

VIELÄ on siis 12 koulutyön kesäkeskeytyspäivää aikaa valmistaa lukuvuoden työtä. Kolmannen työpäivän avaintehtävä on tehdä Kalajärven luokkien lukujärjestysten pohjatyöt pitkälti valmiiksi (porrastus busseihin, ns. vaikeiden aineiden  (TN-TS, EN, RU, MU, LP, LT) opettus). Ja aina piristeeksi väliin pieniä mukavia hommia.

Tämän ja ensi viikon osalta kalenteri on lähes tyhjä. Hieno juttu. Viimeisen kesäkeskeytysviikolla alkaa sitten taas juoksut.

TERVEISIÄ Oittaalta. Kun kesä tuli takaisin, ajoin klo 14 jälkeen  tutulle uimarannalle. Väänsin lukkareita siellä parisen tuntia. Työ eteni mainiosti. Nyt on bussivuorot kartoitettu ja vaihtotunnitkin alustavasti jaettu.

TILASIN muuten omaa työtäni helpottamaan - omilla rahoillani - allekirjoitusleimasimen. Kyllä pian kelpaa lomakkeita ja anomuksia kuittailla.






keskiviikkona, heinäkuuta 24, 2013

Takaisin töihin: Ihmiskoe

Työtä siis tutkitaan. Ei kaikki ihan noin mullin mallin mennyt. 























HUOMENTA. Tein ihmiskokeen. Testasin edelliseen lastun ohjeistoa. (ks. tästä linkistä). Toimi. Ensimmäisestä työpäivästä selvitty hengissä ja aika hyvillä mielin. Tässä kokeen tuloksia.

Ihmiskokeen tulokset

Lomaltapaluun vaiheistuksessa liuin heti alakulossta pienten stressioireirren yli orientoitumiseen.  Tein ison kasan tehtävälistoja.

25 ohjeesta heti ilo iloa seuraavista:
(1)  aloita työt vähemmän vaativista rutiinihommista. .... Ensimmäiset päivät saavatkin kulua siihen, että päivität itsesi uudelleen kartalle; luet sähköpostit.. mietit, missä järjestyksessä ryhdyt sumaa purkamaan...Varaa ensimmäisinä päivinä aikaa ihan orientoitumiseen.
(2) iloitse työtovereiden tapaamisesta. JJ kävi koululla.
(7)  työviikkoa ei kannata aloittaa heti loman jälkeen maanantaina. Aloitin tiistainao
(10) Anna uusien ideoiden pulputa. Luulen, että keksin jotakin ainakin Kalajärven bussivuoro-ongelmaan. Ja joulunäytelmään.
(15) Ssuunnittele. Hahmottele koko edessä oleva vuosi. Tee lista tehtävävistä.. Käy läpi työmäärä, joka on kasaantunut pöydällesi loman aikana. Lajittele se neljään pinoon: pakko tehdä tänään, tee jossakin vaiheessa tällä viikolla, tee joskus sekä roskat.Ilman muuta.
(16) suunnittele seuraava lomaa.  Varasimme vaimon kanssa pikkumatkan seuraavaan viikonloppuun.
(21) varaa itsellesi myös  kiinnostavia tehtäviä ja onnistumisen kokemuksia
(23) Wiina ei auta tähän.
(25)  älä vaadi itseltäsi liikaa. Et ole heti iskussa.

NÄITÄ täytyy erityisesti harjoitella tänään, toisena ihmiskoepäivä,
(11) nollaa kertyvä stressi. Töistä irrottautumista kannattaa harrastaa päivittäin.
(17) tee työpäivästä huokoisa. Pidä tauko säännöllisin väliajoin
(18) tee ensimmäisellä työviikolla  hiukan lyhyempiä työpäiviä
(22) varmista, että myös arjessasi on mukavia asioita.
(24) älä päästä masentavia ajatuksia ja kielteisiä tulkintoja täyttämään päätäsi.

MITÄ sitten konkreetisti sain aikaan:
- virkahaku eteni. Viisi kutsuttu virtuaalihaastatteluun. Ilahduttavan monta ja hyvää.
- tein koulun sivuille Auroran Aakkosia.  Erityisen ylpeä olin uusista siestamalleista. Ne auttavat hahmottamaan mm. Kalajärven koulupäivää.
- otin käyttöön muistikirjan, johon on yhteen paikkaan kirjattu edessä olevat työt ja asiat, jotka täytyy muistaa hoitaa itse kunkin kanssa. Merkintöjä tuli tosi paljon.

TYÖILOA meille kaikille, joilla työtä on.

maanantaina, heinäkuuta 22, 2013

Viimeinen lomapäivä? Stessiä?






































NIIN se aikaa menee. Tänään on viimeinen tämän rehtorin lomapäivä tällä erää. Huomenna konttorille. Olen oikeasti ollut lomalla kouluhommista ihan pakollisia piipahduksia lukuunottamatta. Ensimmäisen ja taitaa samalla olla viimeisen kerran. Hyvää on tehnyt.

HUOMENNA iskee sitten stressi. Niin lehdissä kerrotaan. Lomaltapaluuta on oikein vaiheistettu (terveystalo):

Lomaltapaluun vaiheet
1. Lomalta irtautuminen
Alakuloisuus siitä, että ihana loma on ohi.
2. Uuteen rytmiin sopeutuminen
Elämänrytmin muutos voi aiheuttaa stressin oireita.
3. Orientoitumisen tarve
Mitä pitää tehdä, mikä jäikään kesken? Työtehtäviin palaaminen vaatii aikaa.
4. Arjen sujuminen
Kun rutiineista työelämän ulkopuolella saa taas kiinni, alkaa arki pikkuhiljaa pyöriä.
5. Normaali työnteko
Työteho palautuu normaaliksi yleensä parissa viikossa lomaltapaluun jälkeen.

Poimin itselleni 25 ohjetta netistä, kuinka (liika) lomanloppumisstressi kukistetaan. Näin ne oivalsin:

(1)  aloita työt vähemmän vaativista rutiinihommista. Näin pääsee taas kiinni työn rytmiin ja hommat alkavat sujua vanhalla painolla. Ensimmäiset päivät saavatkin kulua siihen, että päivität itsesi uudelleen kartalle; luet sähköpostit, kyselet muilta, mitä lomasi aikana on tapahtunut ja mietit, missä järjestyksessä ryhdyt sumaa purkamaan. Siivoa työpöytä. Varaa ensimmäisinä päivinä aikaa ihan orientoitumiseen.
(2) iloitse työtovereiden tapaamisesta.
(3) jos jokin työssä rassaa, totea se ja laita parannettavien asioiden listalle.
(4) jos työtahti on hektinen, ainakin omia ajatuksiaan voi ohjata rauhallisiin lomatunnelmiin ja hyviin hetkiin. Kannattaa muistella, mitä kaikkea mukavaa ehti tehdä.Ehdin tosi paljon. Ilmat olivat upeat ja valoa riitti. Viiden viikon pituus oli hyvä. Oli tosi paljon aikaa olla vaimon kanssa. 
(5) etsi ensimmäisenä päivänä tarvitsemasi tavarat esille jo edellisenä päivänä.

(6)  hanki jokin uusi vaate tai käy parturissa.
(7) Itävaltalaisen psykologian tohtorin Gerhard Blaschen vetämän tutkimuksen mukaan työviikkoa ei kannata aloittaa yleisen tavan mukaisesti heti loman jälkeen maanantaina. Keskiviikko olisi paras. Minulla se on tiistai.
(8) keskity viimeisenä lomapäivänä johonkin oikein mukavaan
(9) liiku.
(10) loman aikana saa etäisyyttä työhön. Anna uusien ideoiden pulputa. Tee asioita eri tavalla.

(11) nollaa kertyvä stressi. Töistä irrottautumista kannattaa harrastaa päivittäin. Katsomalla television saippuaoopperaa. Lue dekkari, tee kunnon lenkki tai siivoa vaatekaappi. Käy saunassa. Mikä tahansa kelpaa, kunhan se vie ajatukset pois töistä.
(12) ole onnellinen, että sinulla on työtä ja olet kyllin terve tekemään sitä.
(13) päivärytmii  pitää totuttautua
(14) rentouta itsesi. Istu päivittäin noin kahdeksan minuuttia silmät kiinni, omaan hengitykseen ja kehon tuntemuksiin keskittyen.  Tyhjennä pääsi siellä pyörivistä ajatuksista.
(15) suunnittele. Hahmottele koko edessä oleva vuosi; mitä isoja asioita siihen kuuluu? Tee lista tehtävävistä.  Priorisoi edessä olevat hankkeet. Käy läpi työmäärä, joka on kasaantunut pöydällesi loman aikana. Lajittele se neljään pinoon: pakko tehdä tänään, tee jossakin vaiheessa tällä viikolla, tee joskus sekä roskat.Ilman muuta.(Kaikki eivät muuten suosittele to do-listoja; ne voivat ahdistaa)

(16) suunnittele seuraava lomaa.
(17) tee työpäivästä huokoisa. Pidä tauko säännöllisin väliajoin
(18)  tee ensimmäisellä työviikolla  hiukan lyhyempiä työpäiviä
(19) tee yksi asia kerrallaan.
(20) tyhjennä  kalenteri loman jälkeisiltä päiviltä.

(21) varaa itsellesi myös  kiinnostavia tehtäviä ja onnistumisen kokemuksia
(22) varmista, että myös arjessasi on mukavia asioita.
(23) Wiina ei auta tähän.
(24) älä päästä masentavia ajatuksia ja kielteisiä tulkintoja täyttämään päätäsi.
(25)  älä vaadi itseltäsi liikaa. Et ole heti iskussa. Totta

KOITETAAN varjella  loman elvyttävää vaikutusta ainakin se kaksi viikkoa, jonka tutkimusten mukaan  kuukauden lomasta saa.

LÄHTEITÄ

http://pientaelamaa.blogspot.fi/2012/07/kesalomakriisi.html
http://www.rantapallo.fi/matkailijan-terveys/takaisin-arkeen-selata-lomaltapaluuangsti/
http://yle.fi/uutiset/loma-ahdistus_loppuu_kun_et_suorita_lomailua/6716382
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/08/16/koska-lomaltapaluu-ahdistaa-liikaa/201111433/139
http://tyopaikat.oikotie.fi/tyontekijalle/artikkelit/mita-loma-merkitsee-tyoelamassa
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/98276-takaisin-toihin-varaudu-tahan
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194821391823/artikkeli/puheenaihe+viisi+takya+hyvaan+lomaan.html
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Ehdi+elää+kesälomalla/HS20070618SI1TL02l6c
http://www.tiede.fi/artikkeli/1273/ala_ela_lomasta_lomaan_nollaa_stressi_joka_viikko
http://ajattelunammattilainen.fi/tag/stressinhallinta/
http://mhx.monster.fi/hr/hr-parhaat-kaytannot/henkilostoasiat/tyosuhdeasiat/loman-jalkeen-toihin-paluu.aspx
http://www.anna.fi/uncategorized/karkota-stressi-kynalla-ja-paperilla/
http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/itsetuntemus/toihinpaluu-lempeasti-17-vinkkia
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/nikseja-lomansa-lopettaville/1011010
http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/art-1288405485864.html
http://www.varamiespalvelu.fi/index2.phtml?page_id=1412&navi_id=1412&10886_ni=11149&10886_allNewsList_t=readNewsItem&

lauantaina, heinäkuuta 20, 2013

40 vuotta sitten

MUISTAN, kuinka lapsena Sysmässä  oli erityisesti sadepäivinä tapana lukea tuvan arkusta vanhoja aikakausilehtiä. Ei ole ollut Sysmän Mäkiranta-huvilaa enää pitkään aikaan. Eikä ole tullut enää säilytettyä vanhoja lehtiäkään. Harmi.

Äitini siivosi hiljan omaa vinttiään, ja käteen osui Apu-lehden numero, jossa oli juttu hänestä ja isästäni.  Säästin lehden lukemista tähän aamuun. Tänään sen ilmestymisestä tulee kuluneeksi tasan 40 vuotta.

40 vuotta sitten olin juuri täyttänyt 19-vuotta.  Olin kirjoittanut keväällä ylioppilaaksi, ja pyrkinyt Kellariteatterin harrastajanäyttelijänä teatterikouluun. Muut kaverit taisivat kaikki päästäkin: Saara Markkanen, Hannele Nieminen, Jukka-Pekka Palo ja  Matti Pellonpää. Olin muistaakseni töissä Yhteisjakelu OY:ssä autolähettinä; vein sanomalehtiä tilaajille, joiden lehti oli jostain syystä  myöhässä. Vapaa-ajat seurustelin sitten tulevan vaimoni kanssa. Urasuunnitelmat olivat ihan(an) vaiheessa.

Miltä Suomi vuonna 1973 näyttäytyi Apu-lehdessä?

Tällaisia asioita bongasin:
  • Ensinnäkin huomio kiinnittyi siihen, että lehden ote maailmaan on leppoisa ja myönteinen. Ei juoruja, ei kauhistelevia tarinoita sirkkeliin kompastuneista orvoista. No Watergatesta näyttää tulleen tv-raportti. Ja autokatsastuksen tilasta oltiin huolestuneita.
  • Lehden taittokin on  levollinen. Puolet sivuista mustavalkoisia. 
  • Oliko elämä rauhallisempaa, hitaampaa, väljempää? TV:kin lähetti kesällä ohjelmaa noin 4 tuntia illassa. Asiaohjelmia. Ja Jaakko Jahnukaisen Levyraati! Viikon TV-ohjelmassa taisi olla pari amerikkalaista sarjaa: Coronation Street ja Peyton Place. Uutiset tulivat klo 21.30.
  • Mainoksia oli hauska selata. Moni tuote näyttää elävän yhä: Avotakka-lehti, Koffin olut, Kulta Katriina, Osuuspankki, Rosenlew-pakastin, Shellin öljyt, Tuulilasi-lehti, Vita Nova-juoma... Tupakkaakin sai näköjään vielä mainostaa. 
  • Useimmat  juttujen kirjoittajat ja päähenkilöt ovat sensijaan jo edesmenneitä: Eino-Olli, Elisabet Taylor, Ilmari Turja,   Elämme toisen sukupolven aikaa. M.A. Nummisesta lehdessä oli iso juttu. Hän elää.

Kuvat lehtijuttuun otti Markku Lepola. Kaukon viikset kuuluivat rooliin.
Uskomatonta, mutta muistan tuon Kaukon paidan.
Entä se juttu Helovirroista?

Helovirran pariskunnasta lehdessä on kahden aukeaman juttu. Siinä kerrotaan heidän rakkaus-tarinastaan,  (oikein suloisesti), teatteriurastaan, aurinko-hulluudestaan,  ruoka-harrastuksestaan sekä Kaukon isosta vatsasta. Tietysti meidät pojatkin jutussa mainitaan. Olimme näköjään kesän keskenämme.

Jutussa Kauko on 49-vuotias. Siis 10 vuotta nuorempi kuin minä nyt. Ihanan hyvinvoivilta he molemmat kuvissa näyttävät.

Isä oli siis teatterista kesälomalla, mutta kesä kului sivutöitä tehdessä. Hän oli kova tekemään töitä. "Kauko on varmasti Suomen ahkerin näyttelijä - itse asiassa on vaikeaa löytää näyttelijän ammatin liepeiltäkään alaa, jossa hän ei olisi nähtävissä tai kuultavissa", Anna-Maija Kataja jutussaan kirjoittaa. Niinhän se oli.  Jos jotain olen häneltä perinyt, niin varmaankin tuota työhulluutta.

Leppoisaa lauantaita! Taidankin ostaa tuoreen Apu-lehden. 

perjantaina, heinäkuuta 19, 2013

Kasvatusopin historian pääpiirteet I ja II


HALUAN siis  esitellä  blogiin piipahtaville  Ottilia Stenbäckin vuonna 1890 kirjoittaman  ja vuonna 1902 uudistaman,  kaksiosaisen teoksen "Kasvatusopin historian pääpiirteet".

MIKSI? Syvä pokkaus tekijälle. Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen yritys kuvata koko kasvatusopin historia aina pakanallisista ajoista 1900-luvun taitteeseen saakka. Vastaavaan yritykseen on Suomessa  yltänyt vain Karl Bruhn nelisenkymmentä vuotta myöhemmin sekä Heikki Lehmusto samoihin aikoihin. On se sen verran vaativa tehtävä.

Stenbäck kirjoitti teoksen opettajankouluttajana omille opettajatar-oppilailleen. Se ei perustu omiin tutkimuksiin, vaan  rakentuu vastaavien ulkomaisten teosten varaan. Tärkeänä lähteenä on  ymmärtääkseni ollut  saksalaisen  Th. Zieglerin ruotsinnos "Pedagogiken historia". Se ilmestyi vuonna 1907  myös suomeksi. Stenbäckin kirjan lähdeluettelon tuorein teos taitaa olla Mikael Johnsonin (1899) "Yleinen kasvatusoppi". Lukija saa  elää  kirjassa aikaa, jossa herbartilaisuus oli  juuri rantautumassa  Suomeen. Suomi eli sortovuosia osana Venäjää. Kirjoja sensuroitiin.  Suomessa eli voimakas kansallishenki. Ajan ethos oli  syvästi kristillis-siveellinen. Uuden koulun liike ei ollut vielä tullut sekoittamaan systeemejä mm. vapausajatuksillaan.

Kirjassa on siis kaksi osaa.  Edellinen teos alkaa esihistoriasta ja päättyy keskiaikaan. Jälkimmäinen kuvaa kasvatusopin kehitystä aina 1800-luvun lopulle. Kirjan tuorein  esitelty klassikko on Herbart Spencer, joka  eli  vielä kirjan ilmestyessä.

Yritän tässä lastussa lyhyesti hahmoitella, millainen kuva nuorille opettajille välitettiin 1900-luvun taitteessa kasvatusopin kehityksesta. Entä miltä kuva näyttä nyt 100 vuotta myöhemmin?

ENSIKSI on todettava, että O.S.  itse oli syvästi uskossa, näin ymmärrän, herännäiseksi hänet tulkitsen.  Kirja on luettava tästä näkökulmasta. Jeesuksen syntymä esitetään kirjassa  maailmanhistorian merkittävimmaksi tapahtumaksi ja Jeesus itse suurimmaksi kasvattajaksi ja kaikkien meidän ihmiseksi kasvun malliksi. Tuo  näkökulma ohjaa kirjoittajaa teoksen läpi.

Kirjoittaja on pystynyt kuvaamaan 450 sivulla huikean määrän kasvatusopillisia aatteita, ideoita ja niihin vaikuttaneita henkilöitä. Erityisen napakasti on kuvattu antiikin aikakautta. Jo keskiaika- osuudessa nykylukijaa saattaa haittata jokseenkin kritiikitön kristinuskon ihannointi. "Tämä rakkauden uskonto antaa vastauksen ihmiskunnan suurelle kysymykselle, tyydytyksen ihmisen sisimmille tarpeille... Kristinusko muuttaa olot.." Keskiajan kouluoloista ja eri säätyjen kasvatuskäytännöistä saa  kuitenkin hyvän kuvan.

Toisessa osassa Stenbäck esittelee merkittävän  joukon tärkeitä kasvattajia. Hän tietää heistä paljon ja  osaa tiivistää. Mm. Comenius, Rousseau ja Pestalozzi kuvataan varsin perinpohjin. Kustakin vuosisadasta löydetään omaa leimaa. 1500-luku on uskonpuhdistuksen aikaa, 1600-lukuun kuuluvat pietismi ja 30-vuotinen sota, 1700-luku on valistuksen aikaa ja 1800-luku mm. Napoleonin sotien kauhujen aikaa.

Oletan, että 1900-luvun alun opettajattarille syntyi kasvatusopin historiasta aika tempoileva ja vaikeasti mieleen painettava kuva.  Paljon nimiä. Paljon ajatuksia. Mutta ehkä se on juuri sellaista ollutkin.  Toisaalta kirjoittaja  esittää kasvatusopin historiaa vahvoin sitein  Jumalan pelastushistoriaan. Siitä syntyy juoni, joka auttaa muistamista. (Kirjahan piti osata). Arvokkaimpina pidetään niitä ajatuksia, joiden tekijät ovat olleet  uskossa Jumalaan.  Muidenkin ajatuksissa voi olla käyttökelpoisia ajatuksia, mutta lukijaa muistutetaan, että  niiden arvoa vähentää, että ne unohtavat ikuisuusaspektin merkittävyyden.

Nykysilmät saattavat hieman vierastaa näin sanoisiko  temaattista   asetelmaa. Muiden kulttuurien (pakanakansojen) kasvatusta arvioidaan - ei niiden omista ehdoista vaan kristinuskosta käsin. Yksittäisten kasvatusopin klassikoiden ajatusten arvostelun viimekätisenä kriteerinä on, onko niissä ymmärretty maailma luterilaisittain oikein

2010-luvun näkökulmasta tietysti harmittaa, että kirja päättyy siihen, mihin se päättyy. 1900-luvun alussa kasvatusoppiin ilmestyi vanhan ja uuden koulun välinen taistelu. Tässä siitä ei ole vielä  "hiljaisia signaalejakaan".

Mutta kun tietää tämän ja hyväksyy ajatyksen, että kukin aika kirjoittaa oman historiansa, teoksesta voi aidosti  nauttia.

Jos se sattuu divarissa vastaan, suosittelen.


torstaina, heinäkuuta 18, 2013

Syrjäytymisestä Porissa

Foto: Pia Mäki- Kokkila.






































KIPPIS vaan. 500 km ajettu Poriin ja takaisin. Paikoin melkoisessa sateessa.  Mutta nyt turvallisesti kotona. Ja hyvillä mielin. Sain juontaa paneeliin, jonka antaa ajateltavaa pitäksi aikaa. Jo paneeliin lämmittelylounaalla ammuttiin käsikirjoitus ja erityisesti "Seitsemän veljestä" alas. Se ei ole syrjäytymis- vaan selviämistarina! OK. Kaikki meni uusiksi. Mutta antoisasti. Opin paljon.  Jaan sitä mielelläni.

1. Syrjäytymisen käsite on huono

Käsite, joka kattaa kaiken, ei lopulta kerro mitään. Kävimme jo ennen paneelia lounaalla Gallessa pitkän keskustelun käsitteestä. Se on liian löysä ja ohjaa keskustelua väärään suuntaan.
- Syrjäytyminen tarkoittaa oikeasta polusta syrjäpolulla astumista Mutta,  kuka määrittellee oikean polun, kysyi Matti Rimpelä. Käsite on varsin nuori, ja se on alunperin keksitty työelämäkeskusteluissa.

Käsittelimme itse käsitettä myös paneelissa varsin pitkään.
- Juuri kukaan ei tunnista itseään syrjäytyneeksi.
- Olisi parempi puhua syrjäytymisriskista, ehdotti Anna-Liisa Lämsä. Syrjäytyminen on prosessi, jossa etsitään tasapainoa riskien ja kannattavien tekijöiden välille.

Löysimme kuitenkin joitain Ilmiötä kuvaavia tekijöitä: ei ole asuntoa, työtä, koulutusta, ystäviä, kiusataan,  kukaan ei soita, jää yksin...  Syrjäytymisen tunnistaa siihen liittyvästä  huolesta.

2. Suomessa on syrjäytymistä

Enemmistö paikalla olijoista koki  että Suomessakin on ihmisiä, jotka jäävät/jätetään syrjään elämästä/työstä/koulutuksesta/yhteiskunnasta jne.. Rimpelän Matilla oli tästä kiinnostava näkemys
- Ei löydy tutkimustuloksia, että lasten pahoinvointi olisi lisääntynyt. Lasten elämä on muuttunut vaikeammaksi. Vanhemmilta vaaditaan enemmän. Perheet eivät enää saa tukea. Ongelma on palvelujärjestelmämme muutoksessa. Keskitymme organisaatioihin ja diagnooseihin emme perheiden tukemiseen. Perheet kohdataan asiakkaina- ei yhteisöinä.

SDP: n kansanedustaja Kristiina Salonen etsi hänkin syytä yksilökeskeisestä palveluajattelusta. Lisäksi palvelut voidaan tarjota liian myöhään. Matalan kynnyksen palveluita ei enää ole.

Yleisöpuheenvuorossa moitittiin nuorisotakuuta, joka ei toimi.

3. Myös koulu voi syrjäyttää?

Vaikka meillä on upea peruskoulu, paneeli löysi myös siitä tekijöitä, jotka voivat syrjäyttää. Ongelmat alkavat erittyisesti alakoulun jälkeen.  Vaikeuksiin joutuneet  nuoret kertoivat kokeneensa oppilaina  olleensa  huonoja oppilaita ja ihmisiä (tutkimus vangeista). Opetussuunnitelma luo kouluun kiireen- ei ehditä kohdata oppilaita. Koulu ei anna kaikille positiivista palautetta, päinvastoin joillekin kasaantuu koko ajan moitteita ja käskyjä.

4. Mitä nyt pitäisi tehdä

Mirkka Virtanen kertoi kuulijoille oman koskettavan tarinansa. Yksinäisyys ajoi hänet ongelmiin, mutta hän osasi hakea apua. On osattava toimia. Ja tukea on oltava. Nyt kaikki on  hänellä upeasti.

Opetusministerin tekemä esitys opetusvelvollisuuden pidentämisestä jakoi paneelia.
- Ketään ei pidä päästää eläkkeelle 16-vuotiaana. Kaikille on tarjottava  järkevää tekemistä- vaikka Pertti Kurikan nimipäivän tapaan! Itse asiassa oppivelvollisuutta pitäisi pidentää 21 vuoteen, vaati Rimpelä.
- Miten oppilaat kokevat, että heille lisätään velvoitteita, kysyi kansanedustaja Salonen ja sai sivusta tukea yleisön puheenvuorosta.

Yleisö kannatti oppivelvollisuuden pidentämistä. Kuulimme myös yleisöpuheenvuoron, jossa kerrottiin eräässä kouluissa kokeilluista malleista tukea oppilaita, joille kasaantuu kielteisiä koulukokemuksia.

Paneeli esitti mm. seuraavia keinoja:
  • eri sektorien on tehtävä yhteistyötä. Nyt jokainen huseeraa organisoidakseen "kokonaisvaltaisesti! 
  • perhetyöntekijöistä on upeita kokemuksia Imatralta. Lastensuojelu  tarve väheni
  • pedagogiikkaa on muutettava, vaati erityisopettaja Heli Tomminen. Hän vaati myös omaa oppituntia itsetunnon vahvistamiselle.
  • jokaisen tulisi löytää omat vahvuusalueensa
  • negatiivista palautettava on vähennettävä ja hyvästä käytöksestä on palkittava.  Käytöshäiriöiden hoidossa on siirryttävä perheen kasvatusotteen vahvistamiseen.
  • normaalisuuden rajaa on väljennettävä, vaati Anna-Liisa Lämsä.
  • perheen omaa vastuutakaan  ei saa unohtaa.
  • aikuisten vaihtuvuudelle olisi tehtävä jotain.
  • kaikille onnistumisen kokemuksia.
  • tuen löytyminen on tärkeää. Lämsän mukaan juuri se selittää syrjäytymisestä selviämistä.
  • yksikin välittävä ihminen !
Rajuimman esityksen teki Matti Rimpelä. 
  • katse tulisi siirtää lapsen ongelmista perheen hyvinvoinnin tukemiseen.
  • varhaiskasvatus ja peruskoulu tulisi yhdistää
  • lasten erilainen kehitystahti tulisi hyväksyä
  • koulunkäyntiavustajat tulisi korvata perhetyöntekijöillä
  • vuosiluokkaopetus tulisi aloittaa vastaa, kun lapsi on 9- vuotias
  • 10-11-vuoden iässä tulisi tehdä huolellinen arvio lapsen hyvinvoinnista.
  • ylemmillä luokilla kouluun (mielellään yhteinäinen peruskoulu)  tarvitaan nuorisotyöntekijöitä, jotka rakentavat oppilaisiiin henkilökohtaisen, harrastuksiin asti ulottuvan suhteen.
  • oppilaista pidettäisiin huolta 21 vuoden ikään saakka. Tässä nuorisotyöntekijöillä olisi iso rooli.
Valtaosa BePin salin väestä  antoi tukensa Rimpelän esitykselle.

5. Lapsen oikeuksien julistus

Paneelin päätteeksi Kirsi Pollari Lasten Suojelun keskusliitosta kertoi lasten oikeuksin julistuksesta. Suomi on sitoutunut lapsen etuun.
- Nyt myös jokaisen kunnan pitäisi ratifioida tuo sopimus, Rimpelä esitti. 
- Vammaisten lasten oikeuksia on erityisesti suojeltava, vaati Erja Pietiläinen.

KIITOS kaikille tapahtumaan osallistuneille!

Ks. myös tästä linkistä Rimpelän haastattelu.

Ottilia Stenbäck - toisen kerran

OTTILIA Stenbäck (1848- 1939) eli "Tiila-tätä"oli mielenkiintoinen pohjalainen vaikuttajanainen. Herännäinenkin.

Hän oli suomalainen opettajatar.  Pappisperheen tyttö ei päässyt  tyttökouluun-  eivätkä päässeet muutkaan  hänen sisarensa, sillä perheessä oli poikia, jotka koulutettiin ensiksi. Tytöt koulutettiin kotona. Ottilia hyväksyttiin  kuitenkin Jyväskylän  kansakoulunopettajaseminaariin, josta hän sai päästötodistuksen vuonna 1873. Hän on ollut siis Uno Cygnaeuksen ensimmäisiä oppilaita.

Muutaman opettajavuoden jälkeen  Alavudella hän siirtyi Helsingin suomalaisen tyttökoulun johtajattareksi. Tätä tehtävää hän hoiti vuodet 1976-1919- siis 43 vuotta!

Tyttökoulu on nykyisen Viikin Normaalikoulun edeltäjä. Se oli perustettu vuonna 1869, aluksi yksityiskouluna. Vuonna 1886 siitä tuli valtion koulu.

Koulun yhteydessä toimi vuodesta 1881 lähtien myös kasvatusopillinen opisto, jonka Stenbäck toimi vuodet 1906- 1925, jolloin hän oli 70- vuotias. Näin koulu  oli mallikoulu, jossa opettajattariksi aikovien nuorien neitojen tuli saada ohjeita, johdatusta ja harjaantumista vastaisen toimintansa varalle.

Stenbäckillä riittii virtaa. Uskonnolliseen herätystyö oli hänelle tärkeää.  Hän oli mm. NNKY:n perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja.  Hän  toimitti 1880-luvulla lastenlehteä, jonka nimi oli Tilhi.

Stenbäck kuoli perhettömänä 91 vuoden iässä. Hän oli oman aikansa tunnetuimpia naisopettajia. Tuulio Tyyni on kirjoittanut vuonna 1950 hänestä teoksen " Ottilia Stenbäck ja hänen aatemaailmansa". Mielenkiintoinen lähde olisi lukea myös hänen vuonna 1920 pitämänsä juhlapuhe Helsingin suomalaisen tyttökoulun 50-vuotisjuhlassa. Se on julkaistu kirjasena.

MUUTAMAN PÄIVÄN sisällä julkaistavassa   lastussa  tulen käsittelemään hänen kirjoittamaansa teosta: Kasvatusopin historian pääpiirteet, jonka ensimmäinen painoksen kaksi osaa ilmestyivät vuonna 1890. Toinen, muutettu painos ilmestyi Gummeruksen julkaisemana vuonna 1902. Tulen analysoimaan toisen painoksen teoksia, jotka sain ystävällisesti Kaisa Vähä-Hyypiältä. Kiitos. Ensimmäisen osan antia olenkin jo kerran käsitellyt ks. http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/07/kasvatusopin-historian-paapiirteet-osa.html

Teoksen esipuheessa Stenbäck kertoo kirjoittaneensa kirjan omien oppilaittensa käyttöön; hänen vastuulleen oli uskottu kasvatusopin historian opetus Suomalaisessa Jatko-opistossa, eikä suomenkielistä oppikirjaa ollut. Tytöt eivät oikein osanneet vieraita kieliä, eikä Ruotsin ja Saksan  opettajaseminaareissa käytetyt teokset hänestä sopineet Suomeen, joten pelkkä kääntäminen ei käynyt. "Hartaasti olen toivonut, että  joku minua kykenevämpi olisi  ryhtynyt kasvatusopin historian oppikirjan laatimiseen. " Mutta kun niin ei käynyt,  johtajatar tarttui itse nöyränä  toimeen. Työ oli rankkaa, hän pystyi keskittymään siihen kiireittensä vuoksi vain pari tuntia kerrallaan. "Vaikuttakoon tämä kirja sen verran, minkä se voi, kunnes tulevaisuudessa täydellisempi oppikirja sen tekee tarpeettomaksi." Kuvaava tekijän vaatimattomuudelle on, että teoksen kirjoittajan kohdalla on vain alkukirjaimet O.S.

Ks.
http://villiviini.vuodatus.net/sivut/suomalainen-tyttokoulu
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ottilia_Stenbäck
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu01507.pdf

tiistaina, heinäkuuta 16, 2013

Kristillisestä lasten kasvatuksesta

HUUSIN huutonetistä 1,50 €:lla sen enempää tekijää tuntematta kirjan  "Lasten kasvatus". Sain postissa 10 * 15 cm:n kirjasen, jossa oli 39 sivua.  Petyinkö? En lainkaan.

Kyseessä oli 10. painos Wilhelmi Malmivaaran teosta (painovuosi 1953),  joka on ennen  muuta suunnattu  körttiperheille tukemaan heidän kristillistä kasvatustaan. 2010-luvun toisaalta kiihtyvästi maallistuvassa ja toisaalta samaan aikaan mm. maahanmuuton vuoksi uudelleen uskonnollistuvassa Suomessa tekee hyvää lukea "tiukkapipoista" kristillistä kasvatusoppia.  "Paras kasvatysoppi on Jumalan sana."

Tiivistän teoksesta syntyvän kuvan körttikasvatusopista seuraavasti:

Kasvatuksen päämäärä

Körttikasvatuksen kasvatuspäämäärä on lapsen kasvattaminen Jumalan valtakunnalle.  "Koko elämämme täällä on koulunkäyntiä iankaikkisuutta varten. Täällä etsitään, siellä löydetään; täällä tehdään työ, siellä levätään: täällä kylvetään, siellä nautitaan kylvön mukainen sato. Tätä tosiasiaa on turha kieltää, sillä ei se toiseksi muutu."

Kasvatuksen keinovalikko

Körttikasvatuksen keskeinen kasvattava voima on Jumala sanansa kautta - ja toinen on ympäristö, mm. palvelijoiden ja vanhempien oma käyttäytyminen ja tapa puhua pahaa toisista. Kotiin kannattaa kutsua vain "Herrassa eläviä ihmisiä."  "Viisaat olisivat vanhemmat, jotka lastensa tähden erkanisivat turhanpäiväisestä seurustelua" (muiden ihmisen kanssa).

Kasvattajalla  on  kaksi tehtävää; Vanhempien tehtävä on järjestää lapselle tilaisuuksia  päästä  kosketuksiin Jumalan sanan kanssa. Kasvatuksessa siirtyy lapsiin sukupolvelta toiselle Jumalan siunaus - tai kirous.  Lapsi on saatava osalliseksi Herran sanasta. Lapselle on kuitenkin puhuttava Jumalasta vain sellaista, "mitä lapsi voi sulattaa". On varminta "antaa  Jumalan Hengen itse puhua". Jollei kasvatusta (= lapsen tahdon väkisin murtamista)  ole aloitettu ajoissa, lapsia voidaan joutua pakottamaan sanan ääreen.

Toinen vanhempien tehtävä on suojella lapsia huonoilta vaikutteilta, välttämällä "lihallista elämää"(omalla siveellisen elämän esimerkillä - varoen kuitenkin ulkokultaisuutta) ja torjumalla kaikki, mikä turmelee ja vahingoittaa elämää. "Valikoi tarkkaan  lapsesi leikkitoverit ! Harvassa kodissa on hyvästi kasvatettuja lapsia. Aniharvat lapset ovat siis soveliaita lapsesi leikkitovereiksi." "Kun lähetät lapsesi kouluun, niin ota tarkka vaari toverielämästä siellä ja sano lapsellesi, kenen kanssa  saa seurustella, kenen ei." "Käske pois lapsesi asunnosta toveri, jonka pelkäät hänen turmelevan."

Lisäksi kasvatuksen keinovalikkoon kuuluu terveellinen ruoka, hoito ja rakkaus. Rakkaus on varjeleva voima.  "Sitokaa rakkaudella lapsenne niin läheisesti kuin suinkin itseenne."  "Kaikkia lapsiaan täytyy kohdella samalla rakkaudella."  Lapsia on puhuteltava ystävällisesti. Heistä ei saa käyttää  loukkaavia haukkumanimiä kuten mukula tai kakara. Lapset tarvitsevat myös "vapaampaa yhdessäoloa" vanhempiensa kanssa. Isienkin olisi puhuttava lapsille ja luettava vaikka Jumalaa ja taivasta mieleen tuova satu.  Lasten pitää antaa leikkiä.

Pahoja taipumuksia ehkäistään mm. nuhteilla ja kurituksella. Nuhdella eikä kurittaa ei saa syyttömästi. Ei pidä jankuttaa. On sanottava kerran ja terävästi. Vahingosta ei pitäisi rangaista, tiuskia tai kiroilla tai lyödä.

Kuritusta tarvitaan perisynnin vuoksi. "Kun kasvattaja Jumalan sijaisena lapselle puhuu, ei hän saa olla  pehmeä , vaan täytyy viedä asia perille, kunnes lapsi nöyrtyy." Sormien läpi ei saa katsoa synnin harjoittamista kiellosta huolimatta. Jos lapsi pyytää itselleen sopimatonta, se täytyy kieltää. "Hän rupeaa itkemään ja koettelee, etkö helly, mutta murra juonensa kurituksella... Lapsen puolella on silloin perkele."Viha ja kiukku on kuitenkin otettava pois kurituksesta.

Kasvatuksessa tärkeää on isän ja äidin yksimielisyys. Kasvatus on haastavaa, jos  isä on jumalaton ja äiti hurskas. Lasten kuullen ei pidä moittia toista kasvattajaa.

Kasvatuksen olettamusperusta

Körttikasvatuksessa ei ole muuta kasvatusta kuin kasvatus ikuisuutta varten. Kasvatus, jonka tarkoitusperänä on tämä maailma, kasvattaa lasta maailmanmieliseksi ja turmelee ja viekottelee  lapsen. Sellaiselle kasvattajalle kuuluu myllynkivi kaulaan.

Körteille elämä on parhaimmillaankin "taistelua syntiä, kuolemaa ja perkelettä vastaan". Lapsi itsee syntyessään, koska hän on tullut "synnin ja murheiden maailmaan".

Kasvatusnäkemyksen mukaan "vanhemmilta peritään himot ja taipumukset".  Vanhempien elämäntapa vaikuttaa ratkaisevasti lapseen. "Synnissä elävä äiti saatuttaa lapsensa jo ennen syntymistä,"

Körteille lapsi oli syntyessään syntinen. " Me synnymme tänne jokainen vihan lapsina, eikä ole ainoatakaan synnin muotoa, jonka juuret eivät lapsen sydämestä löytyisi, ja ne tulevat toinen toisensa perään rumina taipumuksina ilmoille."


Wilhelm Malmivaara

WIKIPEDIAN mukaan Wilhelm Malmivaara, alunperin Malmberg,  (1854- 1922) oli rovasti, Lapuan kirkkoherra, Suomalaisen puolueen ja Kokoomuksen kansanedustaja ja körttijohtaja. Hän  oli myös virsirunoilija. Hän runoili mm.  suomalaisen virsikirjan virren nro 631: "Oi Herra, jos mä matkamies maan".



maanantaina, heinäkuuta 15, 2013

Suomi Areena- Paneelin käsikirjoitus


VIIMEINEN lomaviikko korkattu. Kirjoitin aamulla käsikirjoituksen torstain Suomi-Areenan paneeliin.

Kehitysvamma-
liitto  järjestää siis osana Suomi Areena- tapahtumaa paneelin otsikolla: "Syr-jäytymisen ABC – annetaanko meillä lasten syrjäytyä rauhassa ?"  torstaina 18.7. klo 14 -15.15  BePop-kauppa-
käytävässä.

PANELISTEINA ovat:
- kansan-
edustaja Kristiina Salonen,
- dosentti Matti Rimpelä,
- kasvatus- ja sosiaalialan tutkija ja tietokirjailija Anna-Liisa Lämsä,
- erityisopettaja Heli Tomminen,
- kokemusasiantuntija Mirkka Virtanen sekä
- Kehitysvammaliiton erityisasiantuntija Erja Pietiläinen.

MEILLÄ on siis aikaa  75 minuuttia.

Käsikirjoitus

Klo 14: Esittely
Paneelissa on mukana "seitsemän veljestä. Teoshan on  kansallinen syrjäytymistaistelusta kertova tarina. (Pohdi, kuka 7 veljeksestä olisit; sitten saat kertoa itsestäsi noin 1 minuutin ajan).

Klo 14.03 Jutun juoni. Ohjeet yleisölle.

Paneeli vaatii ehkä hieman totutusta poikkeavia ratkaisuja. Aikaa 75 minuuttia. Tehdään siitä vuorovaikutteinen. Meillä on   mahdollisuus tehdä pikaäänestyksiä  käsiä nostamalla esiin nousevista asioista.  Vaikka tilaisuudelle  on laadittu käsikirjoituksen, tapahtuman kulkuun jää dialogisen tavoitteen vuoksi spontaanisuutta. Niinpä panelisteilta ei pyydettykään  tällä kertaa  etukäteen valmisteltuja pitkiä avauspuheenvuoroja. Pyysin heitä kuitenkin  etukäteen  pohtimaan näkemyksiään mm. seuraavista syrjäytymiseen liittyvistä kysymyksistä,
- Mitä tarkoitamme/tarkoitat, kun puhumme, että joku syrjäytyy?
- Onko syrjäytyminen oma valinta vai syrjäytetäänkö joitain tahallaan?  Ketkä ovat erityisesti uhanalaisia?
- Mitä meidän pitäisi tehdä?

Jäsennämme näiden kysymysten pohjalta paneelin kolmeen osaan.

Osa 1: Otetaan syrjäytymisen ilmiö käsitteellisesti haltuun? klo 14.15 - 14.35.

Panelistit vastavaat:  Mitä tarkoitamme/tarkoitat, kun puhumme, että joku syrjäytyy?

Osa 2: Suomi ja syrjäytyminen. klo 14.35

Yleisöäänestys 1.   Onko Suomi syrjäytymisen näkökulmasta hyvä maa
a. upea
b. hyvä
c. samaa taso kuin muut
d. huonompi
e. En tiedä

Miksi Suomena ihaillaan  tasa-arvoisena maana? Onko siihen  aihetta?
(Mitä me olemme tehneet toisin kuin muut? )
Mitä suomalaisessa yhteiskunnassa on upeinta ja säilyttämisen arvoista?
Missä suomalainen  yhteiskunta  on  pielessä, vai onko?

Osa 3: Mitä meidän pitäisi tehdä?  klo 14.55

Yleisöäänestys 2.   Kuinka suurta muutokset  Suomi  tarvitsee syrjäyttymisen estämisen suhteen?
a. valtavaa
b. melkoista
c. pientä hiontaa
d. ei mitään
e. En tiedä

Mitä meidän tulisi tehdä toisin?
Mikä muutos on kaikkein tärkein?

Klo 15.10 Yhteenveto: Mitä opimme toisiltamme?
Jokainen panelisti voi nostaa esiin ajatuksen/ohjeen/periaatteen, joka tuntui heistä fiksulta - omien
isäksi.

klo 15.15  Loppukiitokset

sunnuntaina, heinäkuuta 14, 2013

Jan Ligthart uudisti opetusta opetussuunnitelmalla

Kuva on feikki. Photofunian ohjelmalla on pudotettu Ligthartin kuva
vanhaan kirjaan. Kuvassa muuten lapset rakentavat talon pienoismallia.
EI niin kauan sitten kyseenalaistettiin ihan dosentin tuolista käsin, ettei opetusta voi uusia uudistamalla opetussuunnitelmaa. Taitaa sittenkin voida, jos vain halua, taitoa ja energiaa riittää.

ESITÄN väitteen tueksi Jan Ligthartin elämätyön omassa hollantilaiskoulussaan. Tietoa  tästä mielenkiintoisesta pedagogiikasta löytyy suomeksi jo vuonna 1918 käännetystä Ligthartin teoksesta. Löysin sen  Huutonetistä.

Ligthart, J. (1919 ). Kasvatuksesta. Kasvatusopillisia kirjoituksia. Sivistys ja tiede IV. Porvoo: WSOY

Jan Ligthart (1859- 1918) on Suomessa jokseenkin unohdettu pedagogi.  Google-haulla saa 85 000 osumaa, mutta jos rajoittaa haun suomenkielisiin sivuihin, osumia tulee lopulta 32. Pääosa niistä kirjadivarien myyntilistoille.

HARMI, sillä hänellä on vallan mainioita ajatuksia.

LIGTHART laati yhdessä opettajiensa kanssa omalle kansakoululleen opetussuunnitelman. Ligthartin kasvatuspäämäärä oli individualistinen; sallia se, että lapsesta tulee se, jollainen hänestä voi tulla. Oppisisällöt perustuivat alkuopetuksessa  eheyttäviin kokonaisuuksiin, jotka systemaattisesti valmistivat tietä ylempien luokkien eriytyville oppiaineille.

Asiat käsitelytiin kokonaisuuksina. Kokonaisuudet muodostettiin asioista, joilla oli "elämänyhteys toisiinsa" (jonkun muun sanoin: luonnollisiksi kokonaisuuksiksi). Opetuksessa tuli soveltaa tiedettä  helppotajuisesti niin,  että lapset oppivat oikeasti ymmärtämään!. Ainesta ei saanut olla liikaa; eikä kaikkea käsitelty kerralla. "Pyrintö oli  tietää kaikki jostakin,  ei jotakin kaikesta". Käsiteltävät kokonaisuudet muodostettiin lähiympästtöstä.  Paperipalasta, lattiasta tai kivestä voitiin avata vaikka mitä historiaa, fysiikkaa, kemiaa...

Vallankumouksellista verratuna muiden, perinteisesti toimineiden koulujen opetukseen, olivat menetelmät. Muissa koulussa opeteltiin ulkoa vuosilukuja, karttoja jne. jotta selvitään tutkinnosta. Sen jälkeen ne unohdettiin. Näissä kouluissa käsitteet opetettiin sanojen avulla (joita ei ymmärretty). Havainto-opetus oli niissä erillinen oppiaine, samoinkuin usein veisto. ”Käsityön yksinomaisena tarkoituksena on tehdä tavallinen opetus hauskemmaksi, havainnollisemmaksi, hedelmällisemmäksi ja antaa ystävllisesti auttava käsi leikkivälle lapselle sen kekseliäässä pikkuaskartelussa."

LIGTHARTINKIN koulussa tavoitteena oli käsitteiden muodostus, mutta niitä ei opetettu liian aikaisin,  ei pelkillä sanallisilla määritelmillä eikä  myöskään pestalozzilaisella havainto-opetuksella (siis harjoittemalla katsomaan esineitä, ja eri esineiden eroja). Ligthartin koulussa   sanavarastoa kartutettiin ns.  asiaopetuksena (joka oli uusi havainto-opetuksen muoto). Ligthart puhui kokemuskäsitteistä. Lapsille kerrottiin uusia asioita.  Sanoihin tutustuttiin yhdessä asioiden kanssa.  Asiat - esim. tiilitehdas- otettiin haltuun rakentamalla sellainen konkreetisti. Lapset tekivät pieniä tiilejä, niitä poltetiin  ja kuivatettiin, muurattiin  jne.  Oleellista olivat aidot kokemukset.  ” Sormet ovat tuntoaistin silmät”. Työtapoihin kuului  opettajien aitojen ongelmakysymysten lisäksi, aito käsillä tekeminen, haistaminen, maistaminen, kuunteleminen.

Ligthartin keinovalikkoon kuuluivat mm:
  • havainto ja kertaus (muisteleminen)
  • itsekasvatus
  • kirjat (joista tieto löytyy)
  • kokemukset
  • kosketteleminem, rikkominen ja valmistaminen
  • koulua esittävä kartta
  • (kuin) itsestään oppiminentoiminnan ohessa)
  • kuvia
  • käsityö
  • leikki
  • tehdään ei vain kuunnella : oppilaat leipovat, mittaavat, muovailevat
  • omatunto
  • pyrkimys yhä syvempään ja selkeämpää tietoon.
  • taide: taiteen avulla herätyetään tunne-elämä 221
Ligthart vastusti
  • konemaista lukemista
  • liian laajoja oppikirjoja
  • muistista kartan piirrättämistä
  • määrätöntä ulkolukua/tyhjää ulkolukua
  • teennäisiä  palkintoja  ja rangaistuksia 
  • toistamista vanhoista kirjoista
  • ulkoaopettelu tutkintoja varten
Kasvatus ja opetus

Ligthart erotti - niin kirjaa luen - kasvatuksen ja opetuksen toisistaan. Koulun tehtävä oli opettaa hyödyllisiä asioita havainnollisesti ja niin, että ne jäivät  ymmärrettyinä mieleen.

Kasvatuksessa kohteena oli lapsen luonne. Kasvattaja oli kasvatuksessa puutarhuri (toisin kuin opetuksessa, jossa hänellä oli todella iso rooli). "Emme luo lastemme luonnetta - Se on jo olemassa". Lasta ei ole kasvatettava pakkokurilla muovatuksi työkaluksi, eläväksi hengittäväksi  koneeksi. Lapsi on elävä sielu, joka tulee paljastaa.  Kasvattajan oli oleellista osata lukea lasta - ei kirjoittaa häntä täyteen. Sieluntaimet kasvoivat vapaasti.  Kasvattaja tuki kasvua, kun tukea tarvitaan. Hän  huolehti raittista ilmasta, tilasta, hyvästä maaperästä ja jätti lopun Jumalan sateen ja auringinpaisteen asiaksi.

Ligthartille kasvatus oli huoletonta - vaikkakin täynnä huolenpitoa. Kasvattajan tuli pysyä syrjässä, jotta voi kasvattaa lapsen sellaiseksi, jommoiseksi hän voi tulla. Lapset tuli päästää vapaiksi, mutta heitä tuli pitää silmällä, heidän käytöstään pitää punnita ja vaikutteita etsiä.

Kodin ensijaisesti,  mutta myös  koulun tehtävänä oli kasvattaa lapsen luonnetta. Ligthartin mukaan lapsessa on erilaisia siveellisiä alkuaineita, joita kasvattaja tunnistaa seuraamalla häntä aktiivisesti. Nämä alkuaineet (esim. vilpittömyys, vaiteliaisuus, totuudenrakkaus, kavaluus)  tulevat näkyviin yhteentörmäyksissä elämän kanssa. Ne ovat oikeita hetkiä kasvattaa, käyttää keinoja, joilla joko edistää tai ehkäisee niitä.  "Parasta on, että uinuvat viat pysyvät uinuvina".

Yhteenvetoa

Ligthartin nimeä kantavia kouluja on yhä Hollannissa, mutta muutoin hänen pedagogiikkansa nykytilasta en ole löytänyt tietoa. Siinä yhtyi monia 1900-luvun alun uuden koulun ideoita. Vapautta, toiminnallisuutta, käsillä tekemistä, tutkimista. Tässä pedagogiikassa aivan omanlaistaan on mielestäni tasapaino oppilaan toiminnallisuuden ja opettajan hallinnan tunteelle tärkeä,  tapahtumaa hallitsevan subjektin  roolin (opettaja ei ollut tiedon lähde, mutta hän  oli  kuin selkeän oppimisretken fakiirimaisesti rakentanut opas. Hän hämmästytti oppilaita kysymyksillä, ongelmilla, kokemuksilla  (päästi esim. savua luokkaan) ja vekottimilla.  Pedagogiikassa ei myöskään hylätty uskoa objektiivisten käsitteiden arvoon.

perjantaina, heinäkuuta 12, 2013

Suomen suvea!

VOI tätä ihanaa Suomen suvea! Aurinkoa,  saunaa, puhdasta järvivettä, grillimakkaraa ja hyvää seuraa.

PIKKUBROIDILLA ja tämän  perheellä on kesäpaikka Hartolassa, ja tänä kesänä sinne oli saatu moottori-
venekin. Terhi 6020c ja Suzukin 20-heppainen perämoottori. Sillä kiidettiin pitkin sinistä järveä kareja vältelleen.

OLI nastaa.  Aamulla sitten takaisin Espooseen. Osuu samaan syssyyn toinen  vierailu tällä kertaa Herttoniemen siirtolapuutarhaan. Se on vänkä tapa viettää kesää sekin.

LOMA alkaa loppua. Vaimo saa painua töihin ja ensi maanantaina. Minulla on  vielä  armoaikaa  seuraavan viikon tiistaihin.

Nautitaan. Jotkut viimeisestä kesälomasta:-).



torstaina, heinäkuuta 11, 2013

Nettisukupolvi ja uusi pedagogiikka


DON Tapscott  on  Wikipedian mukaan kanadalainen konsultti, puhuja ja  kahden yliopiston  kunniatohtori.  Tässä esiteltävän kirjansa (Syntynyt digiaikaan - Sosiaalisen median kasvatit. Helsinki: WSOY vuodelta 2010) takakannen mukaan hän
Toronton yliopiston professori. Hänen alanaan on liikkeenjohtaminen.

TEOS "Syntynyt digiaikaan" kertoo vuoden 1979 jälkeen syntyneestä sukupolvesta, jota kirjassa kuvataan ainutlaatuiseksi,  "nettisukupolveksi"  ja  suhteiden sukupolveksi. Rajaus on hieman erikoinen. Nettihän oikeasti syntyi vasta 1990-luvun puolivälissä.

Kirja perustuu  laajaan, yli neljä miljoonaa dollaria maksaneeseen (markkina)tutkimusprojektiin. Aineisto kerättiin  haastattelemalla  6000-10 000 (luku vaihtelee kirjassa)  13-29- vuotiasta nuorta kahdestatoista maasta. Lisäksi kerättiin vertailuaineistoa vanhempien ikäluokkien edustajista. Otokseen valittiin  satunnaisesti internetin käyttäjiä.  Aineistoa on täydennetty mm. nuorten netinkäyttöpäiväkirjoilla.

Tutkimusraportit on toimitettu vain rahoittajasuurfirmoille (mm. Nokia ja Sony), mutta hyvä, että Tapscott on yleisellä tasolla avannut tuloksia meille muillekin. Kirjasta piirtyy varsin johdonmukainen kuva nuorista, jotka ovat eläneet koko ikänsä digitaalisten laitteiden maailmassa. Millaisia he ovat opiskelijoina, työntekijöinä, kuluttajina, kansalaisina, perheenjäseninä... ?

Nettisukupolven nuoret

Tapscott kuvaa nuoriä kahdeksalla heidän käyttäytymistään ohjaavalla normilla:
(1) vapaus
- esim. vapaus valita työ ja työn ehdot, vaihtaa työpaikkaa
(2) räätälöinti, omaksi tekeminen (omannäköiseksi)
- esim. tuotteiden mm. autojen tuunaus
(3) tutkiminen,
- he eivät ota asioita annettuina, heihin ei mainospuhe uppoa, he ovat kriittisiä.
(4) eettisyys, vahva oikeudentunto
- he arvostavat rehellisyyttä, avoimuutta, läpinäkyvyyttä
- hyväntekeväisyys, kansalaistoiminta, vapaaehtoistoiminta, vääryyksien paljastaminen, sitoumuksen mukaan eläminen, halu auttaa
- kirjoittajan omien tutkimusten mukaan kuitenkin jopa 77 prosenttia nuorista lataa musiikkia laittomasti netistä,  mutta ei pidä sitä varastamisena. ”
(5) yhteistyö,
- he toimivat yhdessä, jakavat
- nuorilla suuri vaikutus toisiinsa, Wikipedia, Obaman kamppanja, verkoyhteisö, perhekeskeisyys,  omat lapset tärkeämpiä kuin ura
(6) viihde, hauskan pitäminen
- haluavat viihtyä  ja leikkiä, pelaaminen
- he eivät haluaa raataa
(7) nopeus ja   (kärsimättömyyskin)
- katsovat vain parhaat kohdat elokuvista
(8) innovatiivisuus
- keksiminen ja kokeileminen kiinnostaa

Lisäksi nettisukupolven nuoret ovat älykkäitä, jopa älykkäin sukupolvi. Tapscott perustelee älykkyyttä sillä, että netinkäyttö on muuttanut nuorten aivoja niin, että heillä on mm. hyvät taidot etsiä, yhdistellä ja arvioida tietoa. He ovat kohdanneet surffatessaan paljon informaatiota. Heille on kehittynyt huikeat visuaaliset taidot; he käsittelevät nopeasti kuvainformaatiota.  Heillä on erilaiset reflektit. Käden ja silmän yhteistyö toimi. He lukevat kursorisesti ja osaavat silmäillä. He ovat oppineet ajattelemaan eri tavalla hypertekstimäisesti. He osavat tehdä asioita yhdessä ja käyttävät  kollektiivista älykkyyttä (ns. parviäly). Peleissä he ovat oppineet ratkaisemaan ongelmia,  tekemään päätöksiä ja prioroisoimaan.  He osaavat tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ja  sulkea pois taustahälyn.

Heille on myös kehittynyt  erilainen elämäntyyli. Erilainen päivärytmi. He elävät erityisesti yöllä. Heissä on yrittäjämäisyyttä. He miksaavat työ ja vapaa-ajan keskenään ja haluavat digitaalisia taukoja.

Tapscottin mukaan tämä sukupolvi ei ole egoisteja, jotka eivät tunne työetiikkaa. Hmm. Kirjan mukaan heillä  kuitenkin on tosi kova käsitys itsestään ja melkoiset vaatimukset esim. työpaikan suhteen. He eivät halua organisatorista vastuuta. He eivät sitoudu työpaikkaan, vaan omaan uraansa. He vaativat etuja ja oikeuksia.  He haluavat edetä ja menestyä, saada ylennyksiä nopeasti. He haluavat, että heitä kuunnellaan. He  haluavat jatkuvaa palautetta. He haluavat  räätälöidä työnsä. He haluavat olla yhtä aikaa usean firman palveluksessa. He haluavat yhdistellä työtä ja omaa elämää, työtä ja huvia. He haluavat käyttää työaikaa.

Nettisukupolven  ihannetyöpaikassa /siihen kuuluu:
- etätyömahdollisuus
- huvittelumahdollisuuksia
- nuoriin satsataan
- johtaja on valmentaja
- joustavat työajat: saa valita työajat; osa-aikatyö
- luontaistetuja: ilmainen ruoka, food court-tyyppisiä kahviloita, subventoitu hieronta, kuntosali, kori- ja lentopallokenttä, kuivapesuloita, perhe-etuja...
- läpinäkyvyys
- on hauskaa
- räätälöidyt toimenkuvat
- saa matkustaa
- saa päivittäin palautetta
- saa vastuuta
- suoritukseen perustuva palkkaus
- yhdistää koti- ja sosiaalista elämää ja työtä
- yksilöllisiä oppimis- ja kehittymismahdollisuuksiua

Ilkeämielinen lukija kuvaisi monia tekstissä mainittuja uuden sukupolven piirteitä lapsellisuudeksi: He
- metsästävät elämyksiä ja kokemuksia
- ihailevat suuresti julkisuuden henkilöitä.
- heissä on itsekeskeisiä(kin) piirteitä
- he ovat itsevarmoja, jopa ylimielisiä
- he kyllästyvät helposti
- he ovat malttamattomia
- he ovat riippuvaisia  puhelimestaan (ns.  no-mo-phobia)
- he eivät hyväksy hierarkkioita
- he haluavat  viihtyä ja leikkiä  opiskelu- ja työpaikoilla
- he haluavat uusimmat vekottimet
- kavereiden mielipide vaikuttaa heihin paljon
- he neuvottelevat hinnasta (ja itse asiassa kaikesta MH)
- he eivät halua raataa tai tehdä ”paskaduuneja” tai älyllistä sekatyötä.

Tapscott näyttää  ihailevan rajatta  uutta sukupolvea ja sen tapaa elää. Hän ymmärtää musiikin lataukset ilman maksua jne. Häntä kärsimättömyys ei haittaa. Häntä ei haittaa, etteivät nuoret lue eivätkä tunne kirjallisuutta. Vain yhdestä seikasta hän nuoria moittii: siitä, että he luovuttavat varomattomasti yksityistietojaan nettiin.

Uusi pedagogiikka

Tapscottin mukaan nykyinen koulutusjärjestelmä on suunniteltu teolliselle aikakaudelle. Sen opetusmalli on opettajakeskeinen. Keskipisteessä on opettaja,  joka opettaa kaikille samat valmiiksi pureskellut asiat samalla  tavalla luennoimalla (mahdollisimman tehokkaasti) yksisuuntaisesti oppilaille. Oppilaan tehtävä on ottaa vastaan opettajan antama tieto. ”Luennon määritelmä on prosessi, jossa opettajan muistiinpanot siirtyvt oppilaan muistiinpanoihin kulkematta kummankaan aivojen kautta”, tekstissä lukee.

Malli ei sovi nettisukupolven opiskelijoilla (Tapscott näyttää lähinnä puhuvan college-opiskelijoista).
He eivät  halua istua paikalla ja kuunnella opettajaa. He eivät haluaa saapua
- tiettyyn aikaan
- tietyssä paikassa pidettävälle
- keskinkertaisen opettajan luennolle
- jossa he ovat passiivisia kuuntelijoita.

Monet nettisukupolven ihmiset oppivat enemmän tehdessään yhteistyötä – sekä opettajansa että toistensa kanssa.

He eivät halua kiinnostua asioista, jotka eivät kiinnosta.  Opetuksen pitäisi tapahtua siellä,  missä he haluavat ja milloin he haluavat. He haluvat valinnan varaa,  mitä, milloin, missä ja miten oppia.
He haluavat oppiaa, mutta vain sen, mikä heidän pitää ja he haluavat oppia sen heille parhaiten sopivalla tavalla. Melkoisia vaatimuksia, eikö?

Tilalle he tarvitsisivart uutta pedagogiikkaa, jota Tapscott kutsuu interaktiiviseksi  pedagogiikaksi.  Tuossa uudessa on paljon tuttua kasvatusoppia harrastavalle:

Koulun  pitäisi olla paikka, joissa opitaan eikä opeteta. ”Opettajien pitäisi astua kateederiltaan ja ryhtyä kuuntelemaan oppilaita ja keskustelemaan heidän kanssaan pelkän luennoinnin sijaan." Opettajien pitäisi korvata luennoiva opetustapa vuorovaikutuksella oppilaiden kanssa. ”Joka kerta opettajan opettaessa jotain, hän riistää lapselta löytämisen ilon ja hyödyn”; ”Opeta vähemmän, opi enemmän”.  Opettajan sijaan koulujärjestelmän pitäisi kiinnittää huomio oppilaaseen.”Opettajat eivät enää ole tiedon lähde!"Älä opeta kokeita varten! Muistaminen ei ole tärkeää. Opiskelijoiden on ymmärrettävä oppimansa asia! Opettajasta mentor ! Oppilaat eivät halua katsella vaan osallistua. Keskity oppilaaseen! Auta häntä löytämään vahvutensa. Tunne opiskelijat yksilöinä. Oppilaan omat kysymykset. Sattumalta oppiminen. Löytämiseen perustuva oppiminen. Ongelmalähtröinen oppiminen. Yrityksestä ja erehdyksestä oppiminen. Opiskelijat oppivat, kun se selittävät asian jollekulle toiselle. Koulujen pitäisi korvata kaikille suunnattu standardi-opetus jokaisen oppilaan oppimistavan mukaan sovitetulla opetuksella. Opetustyyli oppilaiden yksilöllisten oppimistapojen mukaan!  Lupa opiskella omaan tahtiin.  Omaan tahtiin toimivia opetusohjelmia. Koulujen pitäisi rohkaista oppilaita toimimaan yhteistyössä eikä eristää heitä. Opetuksen tulisi olla oman tietämisen rakentamista. On opittava etsimään, analysoimaan ja yhdistekemaan tietoa sekä arvioimaan  löytämäänsä tietoa kriittisesti! Opettajien tulisi rohkaista oppilaita etsimään itseään ja oppimaan aktiivinen tiedonetsintäprosessi sekä kriittistä ajattelua opettajan luennoiman asian ulkoa opettelun sijaan. Opettajien  tulisi rohkaista oppilaita tekemään yhteistyötä keskenään ja koulun ulkopuolisten kanssa. Yhdessä tekemisen, jakamisen ja yhdessä luomisen kulttuuri. Vierailuja. Koulun pitää olla hauskaa ja kivaa. Koulun malliksi käsityöläisen paja  tai taiteilija ateljee  tai 1-luokkainen kyläkoulu.

Kaikkea tuota vaadittiin jo 1900-luvun alussa. Tapscottin lähdeluettelossa ei kuitenkaan ole Freinettiä, ei Keytä, ei Montessoria, ei Ligthartia, ei A.S. Neilliä, ei Peterseniä, ei käsitteitä lapsikeskeisyys, sosiaalinen kasvatus, aktiivisuuspedagogiikka, vapauspedagogiikka, työkoulu....

Hieman kriittinen yhteenveto

Internet on kiistatta muuttanut maailmaa. Se on avannut informaation ennen näkemättömän demokraattisesti kaikille. Ainakin toistaiseksi. Maailman  on kutistunut. Olemme kaikki toisistamme korkeitaan 7 ihmiskontaktin päässä.

Ihmisellä on ylivertainen kyky sopeutua muuttuvaan maailmaan. Maailma muuttaa aivojamme. Maailma, johon kuuluu kokoaikainen läsnäolo netissä ja sille tyypillinen tapa kohdata tietoa, tapaa ajatella, hahmottaa maailmaa ja elää.

Maailma on siis muuttunut. Myös nuoret ovat muuttuneet. Yritykset kohtaavat uudenlaisen sukupolven, joka on kuluttajana aggressiivinen ja vaativa. Uusi sukupolvi haastaa myös poliitikot. Vanha politiikka ei kiinnosta. Nuoret haluavat osallistua ja vaikuttaa nopeasti ja suoraan. Heillä on välineet vaikuttaa globaalisti: nettikampanjoita huono-osaisten puolesta tai väärinkäytöksiä vastaan. Boikotteja. Nettiaddresseja. Kansalaisjournalismia.   ”Jos haluat jotain tehtävän, on sinun tehtävä se itse”.

Ja liike-elämä on muuttanut käytänteitään. Markkinoinnin perusajatuksia on muutettu. Kuluttajia otetaan yhä enemmän mukaan (vrt. pikakyselyt, keksi tuotteelle nimi, Kokoomus kuuntelee  jne.) muokkaamaan brändiä ja tuotetta. Kaksisuuntainen keskustelu korvaa tavallisen mainoksen.

Mutta entä koulu? Pystyykö uusi sukupolvi muuttamaan koulun?  Uusi sukupolvi on   oppinut surffaamalla ja pelaamalla  aivan toisenlaisen tavan oppia, kuin mitä koulussa suositaan.  Heillä on myös taitoja, joita ei saa käyttää koulussa.  Kiistatta näin.

Se on kuitenkin todettava, että Tapscottin hahmottama uusi pedagogiikka ei ole uusi. Sen vaatimukset ovat jokseenkin samat kuin 1900-luvun alun uuden koulun liikkeen vaatimukset. Tuolloin vanhaa koulua vastustettin tuolloin uuden lapsinäkemyksen pohjalta. Nyt samoja vaatimuksia perustellaan "ainutkertaisen sukupolven" ominaisuuksilla. Tässä on  jotain outoa.

Uusi Koulu ei tehnyt 1900-luvulla läpimurtoa. Onnistuisiko se nyt,  kun on upeat välineet?  Tapscott kuvailee teoksessaan  muutamia tuoreita yrityksiä mm. kokeilua, jossa oppilaille annettiin kannettavat tietokoneet tai kokeilua, jossa oppilaat opettivat opettajia. Pääosin hankkeet  ovat epäonnistuneet.  Tietokoneiden tuonti kouluun ei ole muuttanut koulu.  Opettajat eivät osaa (eivätkä halua)  käyttää tietokoneita.  Tapscottin mukaan prosessi on pysähtynyt syvälle juurtuneiden kasvatusnäkemysten kovaan muuriin.

SUOSITTELEN teoksen lukemista. Vaikka se voi amerikkalaisuudessaan ja yltiöpositiivisuudessaan ärsyttää. Tapscott minusta yleistää ja yksinkertaistaa asioita. Nieleskelyä helpotti, kun luovuin vaatimasta teokselta tutkimuksiin kuuluvaa kriittsyyttä omiin ajatuksiin. Koska varsinaiset tutkimukset ovat salaisia, monien väitteiden perustelu jää sen varaan, uskooko lukija yksittäisten nuorten kommenttien olevan yleistettäviä. En itse näe mitään sukupolvea näin homoliittisenä vaan uskon, että edelleenkin nuorissa on erilaisia ryhmiä. Teoksessa esiinnostettuja asioita varmasti esiintyy nuorissa, mutta myös vanhemmissa ihmisissä.  Aineistossa ylikorostuu menestyvien nuorten maailma. Näyttää siltä, että kirjoittaja on   kiinnostunein kaikkein lahjakkaimmista college-opiskelijoista, joista suuryritysmaailma taistelee.

Ja kasvatustietelijänä minua tietysti raivostuttaa tässä mielessä teoksen historiaton ote. Tapscott ei näytä juurikaan tuntevan  pedagogiikan historiaa. Silloin tulee pitäneeksi uutena ja ihmeellisenä sellaista, mikä ei sitä oikeasti ole.

keskiviikkona, heinäkuuta 10, 2013

Syrjäytymisen ABC – annetaanko meillä lasten syrjäytyä rauhassa?


ENSI VIIKOLLA Porissa tapahtuu paljon. Minäkin olen nyt sotkeutunut Suomi Areenaan :-)

Kehitysvammaliitto nimittäin järjestää osana tapahtumaa paneelin otsikolla:  "Syrjäytymisen ABC – annetaanko meillä lasten syrjäytyä rauhassa?"

NÄIN asiaa esitellään netissä:
"Oppimisvaikeudet ja muut oppimisen ja koulunkäynnin ongelmat lisäävät nuoren syrjäytymisriskiä. Jokaisella oppilaalla on kuitenkin vahvuuksia, joita voitaisiin hyödyntää nykyistä tehokkaammin ja löytää sitä kautta väyliä parempiin oppimistuloksiin. Oppilailla on erilaisia tapoja oppia – opettajilla pitää olla erilaisia tapoja opettaa. Koulu ei ole ainoa, mutta nuorten kohdalla keskeinen toimija syrjäytymisen ehkäisemisessä. Syrjäytymis-kehitys voi alkaa jo hyvin varhain, jopa ennen kouluikää. Kasvava lapsi tarvitsee aikuisten tukiverkostoja. Jokainen aikuinen on vastuussa.

Näistä teemoista keskustellaan Kehitysvammaliiton järjestämässä paneelikeskustelussa ”Syrjäytymisen ABC – annetaanko lasten meillä syrjäytyä rauhassa?”, joka on SuomiAreena-tapahtuman ohjelmassa torstaina 18.7. klo 14 -15.15  BePop-kauppakäytävässä.

Panelisteina ovat rehtori Martti Hellström, kansanedustaja Kristiina Salonen, dosentti Matti Rimpelä, kasvatus- ja sosiaalialan tutkija ja tietokirjailija Anna-Liisa Lämsä, erityisopettaja Heli Tomminen, kokemusasiantuntija Mirkka Virtanen sekä Kehitysvammaliiton erityisasiantuntija Erja Pietiläinen.
IHAN tarkasti ottaen minä olen paneelin puheenjohtaja siis juontaja.

Monipuolisesta ohjelma löytää lisää tietoa osoitteesta: http://suomiareena.fi

maanantaina, heinäkuuta 08, 2013

Juha Hyvärisen kuolemasta jo viisi vuotta

Juha on edelleen facebookissa. Kuva on lokakuulta
2007. Laitoin juuri hänelle kaveripyynnön. 

KUN KESÄPÄIVÄ oli valoisimmillaan jokseenkin viisi vuotta sitten torstaina 27.6. 2008  saimme suruviestin. Apulaisreximme Ulla soitti. Luokanopettaja, Juha Hyvärinen oli menehtynyt äkillisen sairauskohtauksen seurauksena vain 52 vuoden iässä.

Niin se aika menee. Juha nukkui nuorena, liian nuorena, mutta hän kuitenkin elää yhä väkevästi  Auroran koulussa. Puhumme hänestä usein. Kaipaamme häntä yhä. Juha  ei  ikäänkuin ole poissa, hän on vain kuin eri huoneessa.

Viisi vuotta sitten kirjoitin näin:
" Juha Hyvärinen oli Auroran koulun tukipilareita. Hän oli pidetty opettaja ja arvostettu kollega sekä lämmin, positiivinen, avulias, huumorintajuinen ja aina hienotunteinen ystävä. Ei ollut niin tyhmää kysymystä, ettei Juha olisi jaksanut neuvoaan antaa. Hyvärisellä oli hieno taito kuunnella ja luoda ympärilleen myönteinen ilmapiiri. Juha osasi yhdistää työn ja oman elämän kadehdittavalla tavalla; Hänellä oli taito nauttia sekä työstä että vapaa-ajasta. Hän oli verraton matkakumppani. Hän matkusti mieluusti ympäri maailmaa hyvien ystävien seurassa, viimeksi muutama päivä ennen poislähtöään Italiassa. Hän osasi elää tässä hetkessä. 
Juhan poismeno jättää kouluumme suuren surun ja tyhjiön. On ollut etuoikeus saada tehdä töitä hänen kaltaisensa ihmisen kanssa."
NÄIN koen edelleen. Juhan viimeisen oman luokan oppilaat ovat juuri siirtyneet yhdeksännelle luokalle. Aurorassa oli  vielä viime  lukuvuoden ajan ikäluokka oppilaita, joka oli kohdannut Juhan opettajana. Pääosa opettajistamme on yhä Juhan entisiä työtovereita.

Olemme halunneet  pitää  Juhan muistoa esillä. Hänen  ystävänsä  ja työtoverinsa  avasivat  kesällä 2008 hänen nimeään kantavan tilin, jolle lähetetyistä varoista on  vuosittain myönnetty stipendejä mm. tieto- ja viestintätekniikassa kunnostautuneille Auroran oppilaille.  Rahaston tukeminen on kaikille avoin, kaunis tapa kunnioittaa Juhan elämäntyötä ja muistoa hänelle tärkessä koulussa.

MUISTOTILI ON SULJETTU KESÄLLÄ 2015. KIITOS KAIKILLE, JOTKA MAHDOLLISTIVAT JUHAN MUISTAMISEN HÄNEN NIMEÄÄN KANTANEIDEN OPPILASSTIPENDIEN MUODOSSA.

Jos haluat olla mukana pitämässä yllä Juhan  muistoa, voit edelleen laittaa pienen summan muistotilille: 572115-2197430. Viite 1135.

Vanhan ja uuden koulun sota.

ERKKI Lahdeksen teos "Uuden  koulun vaikutus  Suomen kansakouluun" ilmestyi vuonna 1961. Kirjasta  saa varsin mainiosti  kuvan kahdesta suuresta pedagogisesta reformista: Herbart-zilleriläisyydestä ja ns. uudesta koulusta. Molemmat rantautuivat Suomeen 1900-luvun alussa. Edellinen reformi onnistui käsittämättömän tehokkaasti ja sitoi opettajia ainakin1950-luvulle saakka. Jälkimmäinen taas ei  onnistunut tekemään todellista läpimurtoa edes 50 vuodessa.

LUIN tällä kertaa teosta  nimenomaan poimien tekstistä  näiden kahden reformihankkeen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Niillä saattaa olla yhä 2010-luvullakin vaikutusvoimaa, kun pedagogiikkaa halutaan nyt jälleen uudistaa tällä kertaa mm. ns. kaikkiallisen oppimisen idean suuntaan. Suluissa olevat asiat eivät esiinny tuossa muodossa Lahdeksen kirjassa.

Miksi herbart-zilleriläinen reformi oli menestys?

Herbart-zilleriläisen reformin pedagogiikkaan kuului mm. seuraavia tekijöitä:

Sen tavoitteena oli
+ ajattelun kehittäminen: tiedot
+ elävä sana
+ harrastus ja sen herättäminen
+ havainnollisuus
+ kuri ja järjestys
+ kuri-opetus-ohjaus-ajattelu
+ luonteen kehitys (fyysinen kehitys aliarvioitiin): siveellinen luonne
+ oppilaiden itsetoiminta
+ (perinpohjainen oppiminen)
+ (soveltamiseen asti ulottuva kokonaiskäsittely)
+ tarkkaavaisuus (opetuksen seuraaminen)

Sen keinovalikkoon kuului mm.
+ aineksen karsinta
+ ajan kasvatustiede tuki sitä (muutaman vuoden)
+ (auktoriteetin idea)
+ havaintovälineet
+ jaksottaminen
+ (kateederi)
+ kehitysperiaate
+ kertaus
+ kiellot (ja käskyt)
+ kiinteä lukujärjestys
+ kiinteät oppikurssit
+ kokeet
+ kotiseutuoppi
+ (luokkahuone)
+ luokallejättäminen
+ läksyt ja läksynkuulustelu
+ läksyn valmistus
+ muodolliset asteet (1. havainnollisuuden aset: A. Opetustehtävän ilmoitus-valmistava keskustelu B. Uuden esitys C. Syventävä käsittely 2. Käsitteellisyyden aste.  3. Harjoituksen aste.)
+ opettajan taitavat kysymykset
+ oppiaineet/ainejako
+ oppikirja
+ oppilaiden itsetoiminnallisuus
+ pulpettiriveissä istuminen
+ (tarkka suunnittelu)
+ (taulutyö)
+ tutkintotilaisuudet
+ ulkoluku (Soininen varoitti)
+ yhteisrintamatyöskentely (sama tahti)

Tässä napakasti aakkosjärjestyksessä Lahdeksen teoksessa esitettyjä ajatuksia reformin onnistumiseen vaikuttaneista tekijöitä:

+ ajan autoritäärisyyttä suosinut poliittinen suuntaus
+ innostava johtohahmo (Soininen)
+ opettajaseminaareissa pitäydyttiin siihen pitkään.
+ opetusoppi, joka tuki metodin omaksumista
+ selkeä, yhtenäinen metodi
+ sopivuus vanhaan perinteeseen
+ sovitettiin Suomeen sopivaksi (Soininen)
+ ulkomaiset esikuvat
+ uskonnolla vahva asema (ja historialla).

Miksi uuden koulun reformi ei menestynyt?

Uuden koulun reformin pedagogiikkaan kuului  mm. seuraavia tekijöitä:

Sen tavoitteena oli mm.:
+ demokratia
+ elämyksellisyys
+ elämän avulla kasvattaminen elämään
+ elämänläheisyys
+ eri aistien hyväksikäyttö
+ havainnollisuus/omat havainnot
+ (hyöty)
+ iloinen luokkahenki
+ itsekuri
+ itsenäinen tiedonhankintahalu ja -kyky.
+ (itseohjaavat välineet)
+ kodin ja koulun tiivis yhteistyö
+ koulun näkeminen pienoisyhteiskuntana
+ kädestä päähän etenemisen periaate
+ käytännönläheisyys
+ lapsenomaisuus ja lapsentajuisuus
+ luokkahenki
+ liikarasituksen välttäminen
+ ohjaileva opettaja
+ opettajan ja oppilaitten lämpimät suhteet
+ opetuksen vapauttaminen ja elävöittäminen
+ oppilaiden kuuntelu (ja lukeminen)
+ oppilaiden omatoimisuus
+ oppilaiden yhteistoiminta
+ oppilaiden yksilöllisyyden huomioonottaminen /opetuksen yksilöllistäminen  (mm. etenemisnopeus)
+ painopiste oppilaaseen
+ perhemäisyys
+ personna kasvatustavoitteena (yksilö, joka ottaa huomioon yhteisön)
+ pienet opetysryhmät
+ puhuvan käden periaate
+ ruumiillinen työ
+ sosiaalisuus
+ teon periaate
+ tunteva ja havaitseva käsi
+ työkasvatus
+ vapaus liikkua
+ yhteiskunnallisuus

Sen keinovalikkoon kuului mm. 
+ asumakoulut
+ Dalton-suunnitelma
+ dramatisointi/draamallinen ilmaius
+ elämänläheiset kokonaisuudet
+ eurytmia
+ harjoitustehtävät
+ harrastustyöt
+ itsenäinen henkinen työ
+ itsenäiset tutkielmat/ itsenäiset työtehtävä - julkaistiin esitelminä
+ itseopiskelu
+ joustava menetelmä
+ juhlat (lapsenomaiset)
+ kansalaiskasvatus
+ kasvipuutarhatyö
+ keskustelu
+ kesälukukausi (jäi esityksen tasolle)
+ kirjaton opetus
+ kokeet ennaltailmoittamatta
+ kokonaisopetus
+ kotiseutuoppi
+ kursorinen lukutapa
+ kuvitellut matkat
+ käsikirjasto luokkaan
+ käsityöt
+ käsityöaskartelu
+ (laboratoriot ja pajat)
+ lapsien seuranta (vrt. pedologia)
+ laulu
+ leikki
+ lukutuvat
+ luokan järjestäjät
+ luokan  omat tunnit
+ luonnolliset kokonaisuudet
+ luonnontieteillä vahva asema
+ lyhyet opetustuokiot
+ matkat
+ monipuoliset  opetusmenetelmät
+ muistiinpanovihko (selitysvihko)
+ numerotodistusten sijalle kirjalliset selvitykset
+ ohjaus
+ oheislukemistot
+ opetus improvisointina
+ opetuskeskustelu
+ oppikirjoista lähdekirjoja
+ oppikirjoihin kysymyksiä
+ oppilaat mukaan  suunnitteluun ja arviointiin
+ oppilaiden itsehallinto
+ oppilaiden omat kysymykset (omatekoiset tehtävät)
+ oppilaiden omat sanomalehdet
+ oppilaiden orkesterit
+ oppilaille tarkoitetut kirjastot
+ oppilastyöt
+ (pedagoginen) rakkaus
+ periodilukeminen
+ projektimetodi
+ piirustus välineeksi muille tunneille
+ retket ja retkeily
+ rinnastaminen
+ ruumiillinen työ
+ ryhmätyö
+ sanomalehdet
+ sosiaalimuodot (istumäjärjestykset)
+ taidekasvatus
+ tasoryhmät (luokan sisällä)
+ tietokirjat
+ toverikunta
+ työkirjat
+ työohjeet
+ ulkona opettaminen
+ (urakka)
+ valinnan vapautta aineissa
+ vapaa ainekirjoitus
+ vapaa koulu-yhteiskunta
+ vapaa luokalta siirtyminen
+ vapaa opetuskeskustelu
+ vapaaehtoiset ja valinnanvaraiset läksyt
+ vapaa piirustus
+ yhdistetyt luokat
+ (yhteissuunnittelu)
+ yleisopetus
+ ympäristöoppi

Tässä napakasti aakkosjärjestyksessä Lahdeksen teoksessa esitettyjä ajatuksia reformin epäonnistumiseen vaikuttaneista tekijöitä:

- ehkäisevä entinen traditio (Herbart-zilleriläisyys)
- ei päässyt vaikuttamaan kasvatustieteeseen
- ei riittävästi opettajilla omia kokemuksia
- ei sopinut kuin taitavimmille opettajille
- epäonnistumisen kokemukset
- epäpätevien opettajien määrä (omaksuneet väärät tavat)
- heikko talous (sekä yhteiskunta että opettajat)
- innostuksen sammuminen
- keskinäiset erimielisyydet (eri suuntausten välillä)
- kokeilijoiden osakseen saama iva
- kouluviranomaisten (osan riittämätön) innostus
- liian monta yhtä aikaa tavoiteltavaa asiaa
- muutos oli liian suuri
- opettajankoulutuksessa ei saatu riittävästi valmiuksia
- opettajien puutteelliset pohjatiedot
- oppituntien vähäisyys (uusi koulu koettiin hitaaksi)
- puuttui reformia tukeva opetusoppi
- (puuttui innostavia johtohahmoja Suomessa)
- raskas koulukalusto (mm. pulpetit)
- sitkeät vastustajat
- sotavuodet katkaisivat
- suuret luokkakoot (vuoteen 1945 jopa 50 oppilasta)
- taantumuksellinen senaatti
- taloudelliset syyt
- tuli kilpailevia uusia asioita
- vaikeus toteuttaa
- vapaaehtoisuus
- vastustajien (viiltävä retoriikka)
- yhteiskunnallinen tilanne vaati kuria
- yhtenäinen metodi puuttui (hajanaisuus9
- yhteys ulkomaille katkesi poliittiisen kehityksen ja  sodan vuoksi

Yhteenvetoa

Pedagoginen reformi näyttää aina olevan sidoksissa sekä koulu ns. sisäiseen kehitykseen että ns. ulkoiseen kehitykseen. Edellinen  tarkoittaa pedagogien (laajasti ymmärrettynä) omia intressejä, ja jälkimmäinen traditioita, aatteellisia ja rakenteellisia, kehystekijöitä, joiden ehdoilla on elettävä.

On mielenkiintoista  pohtia rinnakkain  näitä kahta reformia. Toki jako menetykseen ja menestymättömyyteen on tässä polarisoitu.  50-60 vuodessa kaksi kilpailevaa suuntausta vaikuttivat toisiinsa, ja pitkälti kansakoulu oli vuonna 1961 kompromissi. Toisaalta uuden koulun ideat pehmensivät vanhaa koulua, toisaalta uuden koulun ideat monessa tapauksessa "kuohittiin" vaarattomiksi, kun ne assimiloitiin systeemiin. Radikaaleimmat osat uudesta koulusta, vapauspedagogiikka  ja demokratia: oppilaiden itsehallinto torjuttiin meillä lähes kokonaan.

Uusi koulu torjuttiin tai ainakin kesytettiin, vaikka sillä oli tukenaan nimekkäitä johtohahmoja, vaikka suomalaisia osallistui  kansainvälisiin konferensseisiin, teki opintomatkoja, osallistui kansakouluntarkastajien ja opettajien jatko-opintoyhdistyksen järjestämiin kursseihin, matkoihin, opintopiireihin, vaikka reformista oli tarjolla kirjallisuutta ja siitä kirjoitettiin ammattilehdissä. Vaikka uusia ajatuksia kokeiltiin sekä seminaareissa että kokeilukouluissa. Vaikka se sai 1940-luvulla oman  opetusopinkin. Jokin  ratkaiseva edellytys puuttui.

Hieman mysteeriksi jää sekin, miksi taas herbart-zilleriläisuus teki Suomessa niin räväkän ja kestävän läpimurron. Vaikka siitä luovuttiin  muualla jo samoihin aikoinin. Vaikka suuntauksen keulahahmoja ei juuri löytynyt Soinisen kuoltua.  Vaikka metodin taustalla ollut psykologinen teoria (apperseptio- ja assimilaatiteoria) osoitettiin jo varhain pitämättömäksi.

Voi olla uskaliasta väittää, mutta väitän kuitenkin, että kyse on pitkälti  kahdesta  muutoksen onnistumista selittävästä tekijästä. Ensimmäinen palaa koulujärjestelmän systeemiluonteeseen. Kaikki liittyy kaikkiin. Uudistus, joka sopii kokonaisuuteen, menee helposti läpi. Se tuo lisäarvoa. Uudistus, joka ei "istu", ulostetaan ennen pitkää. Se tuo lisävaivaa.

Toinen tekijä  on  reformin opettajalle tarjoma rooli. Herbart-zilleriläisyydessä opettaja oli suuri tiedonvälittäjä. Tieto tuli hänestä. Hän muovasi oppilaiden ajatukset. Hänen työsnä  oli tärkeää. Sen oikeuttama kurikäsitys lisäsi opettajan hallinnan tunnetta- ja jopa oikeutti ruumiillisenkin kurittamisen. Vaikka metodi teoriassa vaati suunnittelua, oppikirjojen ja opettajanoppaiden avulla myös laiska opettaja pääsi helpolla. Oppilaiden arvostelu oli helppoa, kun oppimäärä oli kaikille sama. Myös koulurakennuksen fyysiset puitteet tukivat metodia: Musta taulu, kateederi, pultatut pulpettirivit. oppilaiden suuri määrä ei haitannut.  Autoritäärinen asetelma vastasi ajan henkeä. Reformilla oli selkeä menetelmä: tunnin kaava.

Kilpaileva uusi koulu oli ideana nykyhetkestäkin katsoen todella upea. Sen arvopohja kestää edelleen vaikkapa lasten oikeuksien suositukseen vertaamisen. Periaatteessa vaikka liike oli hajanainen, silläkin  oli  konkreetteja käytännön kärki-ideoita: Työ-aktiivisuuskasvatus-suuntauksella työkirja, projekti ja myöhemmin itsenäisesti ja ryhmissä ratkaistavat ongelmat. Vapauspedagogisen suuntauksen yhtenä muunnelmana voi pitää yksilöllisyyden huomioon ottamista, jonka kärki-ideana oli erilaiset, vapaaehtoiset ja valinnaiset tehtävät - (ja myöhemmin perus- ja lisätehtävät). Sosiaalisen kasvatuksen suuntauksen kärki-ideoina oli ryhmätyö ja uudet sosiaalimuodot.  Voi olla tosi vaikeaa nykysilmin ymmärtää, miksi näihin menetelmiin siirtyminen oli niin vastenmielistä.

Väitän tässäkin, että pääsyyt ovat samat. Uusi koulu oli idealistinen, eikä se vastannut suomalaisen yhteiskunnan tuonaikaisia tarpeita. Se olisi vaatinut kovin monen muun järjestelmän osan muuttamista. Ilmeisesti niin hallinnossa kuin yksittäisen opettajan päässä tehtiin nopea hyötyanalyysi. Uuden koulut näyttävimmät näytöt oli saatu asumakouluista, joita Suomessa ei ollut.  Uusi opettaja sitoutui niissä elämään 24 tuntia vuorokaudessa lasten kanssa. Moni opettaja haluaa elää myös omaa elämää. Uusi koulu oli myös kallis. Se vaati erikoisvälineitä ja tiloja. Luokkakokoja  olisi pitänyt pienentää. Kirjankustantamojen bisnes olisi uhattuna. Kuinka tuollaista koulua pystyttäisiin valvomaan?

Uusi koulu vei opettajalta sädekehän ja auktoriteetin aseman. Opettajille kollegojen tuki on tärkeää. Kokeilut, joissa opettaja toimii toisin kuin "kaikki muut", herättävät usein voimakasta vastustusta heissä ja myös vanhemmissa ja oppilaissa. Työmäärä kasvaa, työ tulee yhä haastavammaksi (jotta pystyy noudattamaan virkamiehen velvoitteita). Tuloksista ei ole takuuta. Miksi nähdä vaiva?