Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

sunnuntaina, toukokuuta 31, 2015

Koulutuksen kultaisista vuosista?

Hyvät ja huonot koulu-uutiset vuosikymmenittäin (1810 - 2010-luvut). 
KOULUTUKSEN on aina suhtauduttu kahdella eri tavalla. Toisille se on lompakkoa kuristava kuluerä, toisille tehokas investointi. Tavallista on myös se jargon: suu puhuu toista, mitä kädet tekevät.

TEIN analyysin (minusta) hyvistä ja huonoista koulu-uutisista. Näyttää pahalta (ks. blogin kuva).

Koulutuksen kultaiset vuodet osuvat 1800-luvulla. 1900-luvun valoisimpia vuosikymmeniä ovat olleet 1920- ja 1980-luvut.

Olemme 1990-luvun lamasta alkaen eläneet aikakautta, jolloin koulutuksesta on jatkuvasti leikattu. Viime hallituskaudella (2011-2104) kuuluisat 1,5 miljardia, ja edessä on vielä noin 600 miljoonaa. Se on paljon.

KUN nykyisyys ja tulevaisuus ahdistaa, on hyvä paeta toviksi historiaan ja etsiä koulutuksen kultaisia aikoja. Onko niitä ollut?

AUTONOMIAN AIKA
Suomi siirtyi  Ruotsin valtakunnan alaisuudesta Venäjän autonomiseksi osaksi vuonna 1809 ja itsenäistyi vuonna 1917.

1820-luku

Tähän ajanjaksoon osuu mielenkiintoinen koulutuksen kultakausi, jonka voi katsoa alkaneen jo 1820-luvulla.

1826 valtion virkamiehille tuli eläke, eläkeikä laski 70 vuodesta 65:een.

1830-luku

1840-luku

1840-luku maassa käytiin vilkasta keskustelua kansakoulu-asiasta.

1843 koulujärjestykseen sisältyi oikeus perustaa tyttökouluja.

1850-luku 

1852 Suomeen saadaan Pohjoismaiden ensimmäinen kasvatus- ja opetusopin professuuri. Professorin tehtäviin kuului oppikoulunopettajien koulutuksen johtaminen.

1850-luku oppikoulun opettajien koulutus tehostuu myös auskultointina normaalikoulujärjestelmän syntyessä:

1860-luku

1864 Uudenaikaisten periaatteiden mukainen harjoittelukoulu aloitti toimintansa Helsingissä Jyväskylän seminaarissa käynnistyi kansakoulunopettajien koulutus.

1865:Senaatti määritteli opillisen koulun opettajien palkat ja eläkkeet (30 vuoden palvelu toi täyden palkan, 25 vuoden palvelu 75%).

1866 Maa sai kansakouluasetuksen.Virkamiesten eläkeikä laski 63:een.

1866-67 suuret nälkävuodet

1867: Suomenkielinen opettajankoulutus opillisia kouluja varten alkoi:  Helsingin ruotsinkieliseen normaalilyseoon perustettiin suomenkielisiä luokkia.

1868:  Naisia aletaan kouluttaa oppikoulun opettajiksi  (tyttökouluja) Helsingissä tyttökoulujen yhteyteen perustetuissa yksityisissä jatko-opistoissa ruotsin kielellä.

1869 perustettiin  kouluylihallitus. Koulunkäynti ja koulujen  perustaminen oli  kaikille vapaaehtoista aina vuoteen 1866 saakka, jolloin kaupungeille tulee koulupakko (kansakoulu). Ensimmäiset erityiskoulut  aloittivat nekin toimintansa 1860-luvulla.

1850-60-luvut  Alkeelliset tilat, puutteelliset välineet, kurjat työolosuhteet , häpeällisen pieni palkka.

1870-luku

1870-luku: Oppikoulunopettajat tienasivat noin kymmenenkertaisen palkan työläisiin verrattuna.

1870-luku kansakoulun leviämisen "kylmä talvi"

1872: Uusittiin oppikoululaitos

1872 koulujärjestykseen sisältyi neli- ja seitsenluokkaiset tyttökoulut ("naisväenkoulut"). Opillisen koulun täysi eläke 35 vuoden palvelun jälkeen.

1873:perustettiin  ensimmäinen suomenkielinen normaalikoulu Hämeenlinnaan. Suomenkielisen opetuksen turvaamiseksi perustettiin samana vuonna yksityinen Helsingin Suomalainen Alkeisopisto.

1874 naisten osallistuminen ylioppilaskirjoituksiin vapautettiin

1880-luku

1880-luvulla Kansakoululaisten jatko-opetus käynnistyi  suurimmissa kaupungeissa: Helsingissä, Turussa ja Tampereella.

1881 alettiin kouluttaa naisia oppikoulun opettajiksi  tyttökoulujen yhteyteen perustetuissa yksityisissä jatko-opistoissa  suomen kielellä.

1882  naiset saivat laillisen oikeuden opettaa tyttöjen oppikouluissa, kuitenkin ilman virkaoikeutta.
Säästötoimi:

1886:  Tyttöjä ja poikia sai  virallisesti opettaa yhdessä.

1890-luku

1893 saatiin ensimmäiset ohjeet jatko-opetuksesta. Nyt jatko-opetuksesta ruvettiin myös maksamaan opettajalle palkkio.

1894 järjestettiin yliopistollisia  lomakurssien kansakoulunopettajia paljon.

1898 Ns. kouluvelvollisuuslaki: Maalaiskunnille tulee pakko perustaa kansakouluja vuoden 1898 piirijakosäädöksessä. Koulu oli perustettava, jos siihen ilmoitettiin vähintään 30 lasta, Toinen opettaja, jos oppilaita oli yli 50.

1900-luku

1903: SDP asetti ensimmäisenä puolueena koulupakon tavoitteeksi.

1905 perustetaan koulukeittolayhdistys. Siitä sai alkunsa järjestetty koulukeittolatoiminta. maaseudulla. (kaupungeissa syötiin kotona).

1906 Pohjakouluratkaisu eheyttää koulujärjestelmää.

1910-luku 

1910-luku  venäläistämitoimien aikaa

1910-luvulla ensimmäinen maailmansota

1913 Alkuopetuskin luovutettiin kunnille.

1914 Ruumiillinen kuritus kielletään

1914 Kansakoulun opetussuunnitelmakomitean työ keskeytetään.

1915: Kansakoulun opettajien palkkataso oli sama kuin teollisuustyöntekijällä.

ITSENÄISYYDENAIKA

Itsenäisyyden alussa Suomi oli köyhä itä-eurooppalainen maatalousyhteiskunta.

Lukuvuonna 1917-18 kouluviikkoja oppikouluissa hädintuskin 14.

1918 Kansalaissota

1920-luku

1920-luvulla kaupungeissa oli mahdollista maksaa ns.  kunnan palkkaa-  siis yli lakisääteisen palkan.

1921: säädettiin   laki oppivelvollisuudesta kaikille 7-13-vuotialle - lähes viimeisenä Euroopassa. Ei kuitenkaan ihan kaikille. Tylsämieliset ja 5 kilometria kauempana koulusta asuvat vapautettiin. sen täytäntöönpanoa lykättiin muutamalla vuodelle pulavuosien vuoksi. Lisäksi maaseudulle annettiin pitkä siirtymäkausi (16 vuotta). Koulunkäynti ja oppikirjat olivat ilmaisia. Kansakoululaiset nuortuivat; sisäänpääsyikä muuttuu vuonna 1921 7-8-vuoteen (eikä enää vaadittu valmiiksi luku- ja kirjoitustaitoa). Koulunkäynnistä tuli  käytännössä velvollisuus. Koulu tuli maksuttomaksi! Ja kirjat ja muut koulutarpeet.

Koulun rakenne muuttui: kodin hoidossa olleen alkuopetuksen otti hoitaakseen alakansakoulu myös maalla. Nyt kansakouluissa oli kaksi osaa: pienten lasten alakansakoulu ja vanhempien yläkansakoulu. Yläkansakoulun ohjelmaan ei juurikaan tehty muutoksia. Oppiaineetkin olivat lähes entiset. Kansakouluista tuli  vähintään kaksiopettajaisia.

1922 käynnistyivät ensimmäitse uusimuotoisen koulun: Helsingin koelyseo ja jyväskylän koeyhteislyseo.

1922. Kouluhallitus  kehoitti kuntia pyrkimään kaikessa rakennustoiminnassa äärimmäiseen halpuuteen, rakenteiden yksinkertaisuuteen  ja tyylissä kotimaiseeen, kansanomaiseen vaatimattomuuteen.

1925-26 Supistettuja kouluja oli   300,Oppivelvollisuslain perusteella oli mahdollista perustaa ns. supistettuja kansakouluja, jos oppilaita oli alle 30. Niissä alakansakoulua pidettiin 12 viikkoa ja yläkansakoulua 18 viikkoa. Yhteensä koulupäiviä oli 200. Supistettuja kansakouluja  pyrittiin suosimaan niiden edullisuuden vuoksi. Niiden opettajille maksettiin suhteetoman suuri lisäpalkkio.

1928  säädettiin1aki uusimuotoisista  kansakoulun koko oppimäärään perustuvista oppikouluista. Tätä yhtenäiskoulujärjestelmää testattiin näiden  koulujen avulla 1920-luvulta 1950-luvulle.  Uusi lyseo perustui kansakoulun koko kuusivuotiselle oppimäärälle, ja se käsitti kolmivuotisen keskikoulun ja kolmivuotisen lukion. Tämä yhtenäiskoulun esimuoto yritettiin 1930-luvulla saattaa oppikoulun yleiseksi muodoksi.  Uusimuotoisista oppikouluista ei kuitenkaan ollut yhtenäiskoulukysymyksen ratkaisijaksi. Ne jäivät lopulta peruskoulun kaukaisiksi edeltäjiksi.

1930-luku

1931-1935 Suomessa pulavuodet.

1931 leikattiin valtionapuja  normaalihinnat ylittävistä rakennuskustannuksista. Ilmaisia oppikirjoja ei annettu. Jatko-opetukseen ei annettu kahteen vuoteen valtionapua. Opettajien palkkoja leikatiin 5 % ja opetusvelvollisuus nostettiin 32 tuntiin.

1932-34 tehtiin rajuja leikkauksia kansakoulujen menoihin ennen muuta koulurakennuksiin.

1930-luvun puolivälissä Kiertokoulu siirtyi kokonaan historiaan.

1934: Jyväskylässä alettiin kouluttaa kansakoulunopettajia korkeakoulussa .

1937-38 Supistettuja  kansakouluja oli vuonna  1636 ( yläkansakouluja oli  5573).

1937: Koko maa oli  oppivelvollisuuslain piirissä.

1930-luvun lopulla talos elpyi voimakkaasti. mutta sota katkaisi kehityksen armottomasti.

1939-40 Koko talvisodan ajan koulunkäynti oli tilapäisluonteista. Koulut tarvittiin majoitus- ja varastotiloiksi sekä sairaaloiksi. Siellä missä se oli mahdollista, koulua pidettiin. Työaikoja lyhennettiin  Oppilaille suositeltiin  kotiopiskelua.

1940-luku

1941- 1944:  Sotavuosina koulunkäynti oli poikkeuksellista.

1943 Koulukeittolan väkeä tuli kouluun kouluruokailun myötä

Sodan jälkeen: Suuri ikäluokka syntyi  melko köyhään, luokkajaon leimaamaan Maalais-Suomeen.

Sodan jälkeen koululaitoksen henkeä haluttiin muuttaa kovin ottein. Sisäpolitiikassa vaadittiin virkakoneiston puhdistamista fasisistisista aineksista. Kouluhallituksen pääjohtaja  L.Arvi P.Poijrvi (ainoa) erotettiin. Oppikirjoja siivottiin

1945 oppikoulun opettajien palkkatao oli 2/3 vuoden 1930 tasosta.

40-luvun loppu oli kaikille vaikeaa sodasta toipumisen ja hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa. siirtolaiset asutettiin.

Sodan jälkeen ymmärrettiin hyvin koulutuksen merkitys hyvinvoinnille. Kaikkien haluttiin käyvän enemmän koulua.   Koulut oli saatava nopeasti käyntiin, jotta päästiin paikkaamaan sotavuosina kehnoksi jääneitä oppimistuloksia.

1946   käynnistyvät ensimmäiset kunnallisen keskikoulun kokeilut Jyväskylässä, Luumäellä ja Utajärvellä.

40-luvun lopulla maata myös rakennettiin, ja tulosta syntyi. Suomi maksoi sotakorvauksia ja teollistui ja kaupungistui.  Maasta tehtiin hyvinvointivaliota.

1947: Opettajia oli mukana virkamieslakossa.

1948:  Laki kansakoulunopettajien poikkeuksellisesta valmistuksesta mahdollisti opettajien pikakoulutuksen opettajapulan ollessa suuri (1-2 vuodessa). Kansakoulunopettajien seminaarien ja Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ohelle avattiin Helsinkiin, Turkuun ja Ouluun väliaikainen opettajakorkeakoulu.  Yhä useampi seminaarin kautta valmistunut oli suorittanut keskikoulun, ja väliaikaiset opettajakorkeakoulut leipoivat pika-ajassa ylioppilaista kansakoulunopettajia. 

1948:  päättyi siirtymäkausi, ja kaikkien kuntien kansakouluissa oli tarjottava ilmainen koululounas. 

Sotien jälkeen kansakoulun erityisopetus, muun muassa aiemmat ns. apukoulut, laajeni ja monipuolistui . Oppilashuolto vahvistui.  Puhehäriöisten lasten opetus aloitetaan Helsingissä. Vuosikymmenen lopulla ja lukemis- ja kirjoittamishäiriöisten opetus aluksi erityisluokkamuotoisena.

1950-luku

1950-luvulla Suomi oli puoliteollistunut valtio, jonka väestöstä lähes puolet sai toimeentulonsa alkutuotannosta.

1950-luvulla mm. Helsingin kansakouluissa vuoroluku. Erityisopettajankoulutus alkoi vasta 1950-luvun lopulla

1950-luvulla toisaalta oli vielä haja-asutusseuduilla oli supistettuja kansakouluja, joissa pidettiin alakansakoulua 12 viikkoa ja yläkansakoulua 18 viikkoa.

1953 : Valtiovarainministeri Niukkanen uhkaa korottaa luokkakokoa kansakoulussa alaluokilla 30:sta  40:een ja yläluokilla 40:sta 50:een. SOL:n kampanja kaatoi esityksen.

1957/58: Säädetään kansakoululaki Ala- ja yläkansakoulu yhdistetään varsinaiseksi kansakouluksi. Jo 1800-luvulla käynnistettyjä kansakoulun jatkokouluja virallistettiin. Vuonna 1957-58 säädettiin asetus, jossa 1-2-vuotisia jatkopäiväkouluja alettiin kutsua kansalaiskouluksi. Kansalaiskouluissa oli eri linjoja. Oppivelvollisuus tuli. 8-vuotiseksi. Isot luokat : kansakoulussa 1-2lk:lla sai olla 34 oppilasta ja muilla luokilla 40. Kansakoululaissa vakinaistettiin myös maaseudulle syntyneet kunnalliset keskikoulut.Kansalaiskoulu oli ilmainen - toisin kuin oppikoulu.

1958:  Opettajilla oli maaseudulla ollut  melko vaatimaton rahapalkka, jonka määritti eduskunta. He saivat osan palkasta luontaisetuina: Heillä oli käytössä vapaa asunto lämpöineen ja valoineen sekä eräitä muita luontaisetuja. Opettajilla oli myös asumispakko. Kaupungeissa opettajilla oli pelkkä rahapalkka, jonka määritti kaupunki. KH:n ohjeen mukaan kaupungeissa piti maksaa  50- 62 % enemmän kuin maalla. Maallakin haluttiin kokonaispalkkauksen piiriin eli pelkkään rahapalkkaan.
Vuonna 1958 tilanne muuttui;  opettajat siirtyivät myös maalla ns. kokonaispalkkaukseen. Maalla  opettajilla oli kuitenkin edelleen asumispakko. Koska maalla vuokra oli  halpa, kaupungeissa nousu paineita palkankororuksiin,

1960-luku

1960- ja 70-luvulla Suomi kaupungistui suuren muuton virrassa. Maaseutu tyhjeni voimakkaasti.

1960-luvulla mm. Helsingin kansakouluissa vuoroluku.

1960-luvulla kouluihin saatiin ensimmäiset koulupsykologit ja - kuraattorit.

1960-luku oli  taistelua peruskoulusta.

1960-luvun alussa alettiin perustaa kansalaiskouluihin vapaaehtoisia yhdeksänsiä luokkia. 1

1960-luvun alussa noin puolella oppikouluista oli kouluruokailu

1964: kansakoulun opiaineisiin liitetään vieras kieli.

1967 aloitti ensimmäinen erikoislukio: Savonlinnan taidelukio

1967 vuosia käytiin neuvotteluja ns. kunnan palkasta, joka maksettiin lakisääteisen palkan päällä; ero maaseudun palkkoihin oli liian suuri. Liitto uhkasi  lakolla. Sitä ei tullut. Solmittiin ensimmäinen kirjallinen palkkasopimus (eduskunta muutti palkkauslakia).  Asumispakko poistui. Valtioneuvostolle siirtyi valta sopia kuntien palkoista.

1970-luku

1970-luku oli koulutuksen vuosikymmen.

1970 oli koulukuolemien mustin vuosi : 242 koulua lakkautettiin. Kyläkoulujen kylmenemisen taustalla oli maaseudun tyhjeneminen. Mutta myös nuo valtionapusäännökset: kyydityksiin sai valtionapua 86-95 %- ja lisäksi taksi-isänniltä saatiin osa takaisin kunnallisveroina. Rakennuskustannuksiin sai valtionpua 5-95%, vanhat kaupungit eivät lainkaan, mikä johti siellä aamu- ja iltavuoroihin. Opettajien palkkaukseen sai valtionapua 81-90%, ja lisäksi KH saattoi myöntää köyhimmille kunnille lisäavusta.

1970 lääninhallituksiin perustettiin kouluosastot (nyk. sivistysosastot), joille siirrettiin huomattava osa siihen saakka kouluhallitukselle kuuluneista hallinto- ja valvontatehtävistä.
 Ensimmäisiä koulunkäyntiavustajia koulutettiin 1970­- luvun lopulla työllisyyskoulutuksena.

1971 säädettiin uusi opettajankoulutuslaki, jolla opettajien koulutus siirrettiin yliopistoihin ja korkeakouluihin. Kansakoulunopettajaseminaarit ja opettajakorkeakoulut lakkautettiin.
Luokanopettajan tutkinnosta tuli kandidaatin tutkinto.

1971  Peruskouluun siirtymistä lykättiin rahapulassa vuodella.

1971 lääninhallitusten kouluosastojen virkamiesten neuvottelupäivillä  Reijo Virtanen  esitti, että  opettajien tulisi työskennellä päivittäin työpaikoillaan yhtä kauan kuin  virkamiesten yleensä. Kanta levisi radion kautta. Opettajien yhteisjärjestön hallitus tuomitsi esityksen heti samana päivänä. Mutta kammo jäi.

1972. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin 1-5-luokilla kerralla. Siirtyminen uuteen järjestelmään toteutetiin pohjoisesta alkaen  Samalla kouluaika piteni yhdeksänvuotiseksi.
Peruskoulu oli osa hyvinvointivaltioprojektia. Kaikki saivat käydä ilmaista koulua.
Samalla opettajien koulutuspohjaa nostettiin. Seminaarit lakkautettiin, ja koulutus siirtyi yliopistoon akateemiseksi loppututkinnoksi.

1972 Siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. Koulupäivien määrä väheni 211-115:sta 190:een. Opetusvelvollisuuksia laskettiin 23-28 :sta 20-24:ään.

1972. Viisipäiväinen kouluviikko lyhensi kesälomia. Se  toi tullessaan opetajien pakolliset koulutuspäivät. Aikaisemmin oppikoulussa oli ollut 185 koulupäivää, kansakoulussa 200. Kompromissiksi sovittiin 190 työpäivää + opettajat velvoitettiin osallistumaan lukuvuoden aikana kolmena päivänä  opetuksen suunnitteluun ja jatkokoulutukseen. Veso-päiville tuli alusta asti huono leima. Syitä olivat mm. varojen puute, suunnittelemattomuus, epätietoisuus ja sijoitus lauantaille. Kesto oli kuusi tuntia ja käsitellyistä asiosta oli pidettävä pöytäkirjaa. Opettajat istuivat  jälki-istunnon ja turhautuivat.

1972-77:  Opettajan työn reunaehdot paranivat peruskouluun siirryttäessä. Luokkakoot pienenivät; Peruskoulussa oppilaita sai olla enintään 32. Opetusryhmät uudistuivat sekaryhmiksi. Tyttöjä ja poikia opettiin nyt yhdessä (paitsi liikunnassa 3-luokalta ). Käsitöissä luovuttiin (paperilla) sukupuolierottelusta, kun oppilaat saivat tehdä valinnan TN/TS.

1970-luku: Opettajien siirtosäännökset; siirtoturva.  Saadaan opettajlle, joita uhkaa työttömyys oikeus palkallisenen opiskeluun 30-80 % palkasta 270 päivää.

1973: tuli mahdolliseksi opettaa uskontoa, vaikka ei kuulu kirkkoon. Siihen tarvitaan erivapauspäätös.

1974: Noin 150 000 koululaista osallistuu huhtikuussa 1974 yli 300 koulussa työnseisaukseen ja vastustaa hallituksen tekemää peruskoulum supistusohjelmaa.

1975: 1968 oli säädetty koulujärjestelmälaki, joka sääteli valtionapuja. Se innosti tappamaan kouluja. Kouluja oli lakkautettu vuoteen 1975 mennessä 2000!

1975: Vuoteen ajoittui öljykriisi, joka johti siihen, että viikotunteja vähennettiin 5-6-luokilta. Valinnaisuutta vähennettiin. Käsityöaineita yhdistettiin.  Valtioneuvoston salaisesti valmisteltu peruskoulun pikakorjaus 13.3.1975 tarttui  oppilaiden ohjaukseen ja kansalaistaitoon. Lisäksi luovuttiin VII-luokan valinnaisaineista, erityiskursseja ei sallittu, eräitä oppiaineita yhdistettiin,  eräiden opetusryhmien vähimmäistuntimääriä korotettiin ja muutettiin oppiaineiden tuntimääriä.
50 miljoonaa markkan leikkaikset  vastasivat 250 opettajan virkaa.

Liinamaan hallitus uhkasi pysäyttää peruskoulu-uudistuksen.Vuoden 1975 säästöpäätös aiheutti työseisauksia,  ja vastalauseita tulvi kaikkialta. OAJ kehotti boikotoimaan koulunuudistukseen liittyviä tilaisuuksia ja tehtäviä. Erityisesti maaseudun kieltenopettajien olosuhteet heikentyivät. Kiertokoulun sijaan tulivat kierto-opettajat :-)

Kun opettajat kieltäytyivät vuonna 1975 jatkokoulutuksista ja opetuksen ohjauksesta, rahat suunnattiin eräissä lääneissä  epäpätevien opettajien koulutukseen. Kolmen päivän koulutuksella pääsi töihin hoitamaan avoimia opettajanvirkoja. Saivat saman palkan kuin kolmivuotisen koulutuksen käyneet.

1975 opettajille esitettiin  erilaisten työaikaratkaisujen kokeilua, mutta virka-ajan mörköä pelkäävät opettajat kieltäytyivät jyrkästi kokeilustakin.

1976 ja 1977 opetusryhmiä suurennettiin. OAJ organisoi  1976 yhden päivän mittaisen työnseisauksen opetusministeriön säästöpäätöksiä vastaan- josta tulee sakot. Mielenosoituslakossa mukana Helsingin seudulla 5000 opettajaa.

1977 Koko maa peruskoulujärjestelmän piiristä. 10-luokkaa aletaan kokeilla

1979 alkoivat kuitenkin  taloudellisesti paremmat ajat, jolloin oli mahdollista pienentää ryhmäkokoja ja lisätä jakotunteja. 1-2 luokkien maksimikoot pienennettiin 32:sta 25:een. Samalla saatiin jakotunteja matematiikkaan ja äidinkieleen. Vuoden 1979 koululainsäädännön uudistus takasi opetuksen myös vaikeimmin vammautuneille lapsille. Heitä varten oli perustettava harjaantumiskouluja.

1979 päätetään, että luokanopettajan tutkinnosta tulee akateeminen loppututkinto.

1980-luku

1980-luku oli  taloudellisen kasvun aikaa.  Suomea kutsuttiin pohjoismaiden Japaniksi.  Maan vaurastuminen toi koko ajan kouluun lisää laatua. Opettajien avuksi saatiin1980-luvulla kouluavustajia. Yliopistoissa toteutettiin tutkinnon uudistus: Välitutkinnot poistettiin.Uudistus epäonnistui ainakin siinä suhteessa, että valmistusajat eivät lyhentyneet.

1980: Käynnistetään tuntikehyskokeilu, joka vapautti yläasteiden resurssien käyttöä.

1981 valtio panosti lisää resursseja peruskouluun. Nyt oli mahdollista jakaa luokka kahtia äidinkielen, matematiikan ja vieraan kielen tunneilla myös 5.-6.-luokilla.

1982: Luokanopettajan tutkinnosta tulee akateeminen loppututkinto (KM).  Seminaarit oli lakkautettu 70-luvun alussa, ja kaikki luokanopettajakoulutus siirrettiin myös opettajakorkeakouluista opettajankoulutuslaitoksille.

1983 tiukasti keskusjohdettu peruskoulu muuttuu “tuntikehyskouluksi”. Siinä yksittäisellä kunnalla ja koululla oli enemmän valtaa. Yläasteen tasokurssit korvataan opetuksella eriyttämisellä ja joustavilla ryhmittelyratkaisuilla. Kunnille ja kouluille annetaan tietty oppituntimäärä viikossa ( ns. tuntilehys). OAJ vaatii ja saa läpi 14 %:n resurssien lisäyksen ylä-asateille hintana tasokurssien poistamisesta.   Oppivelvollisuudesta ei enää voinut vapauttaa.

1984: Opettajalakko. Lakko kestää noin kolme viikkoa. Kangasniemi neuvottelee nokkelasti palkankorotukset uusimuotoisille luokanopettajille.

1985: peruskoulun  lisäopetus, 10. lk.

1985: oppivelvollisuudesta ei voi enää vapauttaa; koulumuotoista opetusta on annettava myös kehitysvammaisille

1989: Kouluradio lakkautettiin.

1989: Ammatilliset eläkeiät kumottiin. Opettajilla 55 vuotta ja 60 vuotta. Siirtymäaika on pitkä.

1990-luku

90-luvun alussa  Suomi vauras länsi-eurooppalainen hyvinvointivaltio, ja sitten siihen iski lama. Kasinotalous romahti ennätyssyväksi lamaksi. Pankit ajautuivat kriisiin. Hyvinvointivaltiota alettiin kyseenalaistaa.  Julkista puolta tervehdytettiin vuoteen 1998 mennessä Ahon ja Lipposen hallitusten voimin 57 miljardilla markalla ( siis noin  10 miljardilla eurolla). Kuntaliitto laski, että  valtio vei
päätölksillään 10 vuodessa kuntien taloudesta  26 miljardia mk

90-luvun laman aikana myös kouluihin kohdistettiin ennenkokemattomia leikkauksia. 1990-luvulla peruskoulutoimen menot laskivat 3 % vuosittain.

1991-93 Kerhojen määrä laski  50%. Ryhmäkoot kasvoivat 1-4 oppilaalla.

1991- 94 Tukiopetuksen osuus väheni  43%. Opettajille ei palkattu sijaisia.  Oppikirjoja kierrätettiin, kiinteistömenoja karsittiin ( myöhemmin syliin mm. homeongelmat). Annettiin sijaisten palkaamiskieltoja.
Viidessä vuodessa 1991-1996 kunnat sulkivat 434 koulua, ennätysvuonna 1993 133 koulua.  Yhteensä Suomessa lakkautettiin 1990-luvulla yli 680 koulua. Lakkauttamiset eivät kuitenkaan  tuoneet kuntiin suuria säästöjä.

1991: Kouluhallituksesta ja Ammattikasvatushallituksesta  tulee Opetushallitus.

1991: Opetusministeriö aloitti ammattikorkeakoulukokeilun elokuussa.

1992: Opettajia alettiin lomauttaa.

1993- 1998 Koulujen määrärahoja leikattiin v 1993 tasosta 1998:aan 30%. Säästökeinoja olivat mm. neljän viikon lomautuksista, säästövapaat,  paperipyyhkeiden  puolittamiseen.

1993 kunnat lomauttivat 21,6% henkilöstöstään.

1993: Valtionosuusjärjestelmän uudistaminen : valtionrahoitus irroitettiin toiminnallisesta lainsäädönnöstä

1994: Valtion av-keskus lopettaa toimintansa

1995: suomalaiskouluille avautuu mahdollisuus saada EU:lta tukea ns. Sokrates-hankkeisiin.

1996: Valinnaisuus lisääntyy yo-kirjoituksissa

1996:  arvioidaan, että jopa 40 %;ssa koulurakennuksista on homeesta johtuvia ongelmia.

1997: suomalainen koulu peittää lähes koko ikäluokan, kun myös vaikeimmin kehitysvammaiset tulevat oppivelvollisuuden piiriin.

1997:  jo 70% kouluista ja oppilaitoksista oli internetverkossa.

1998: Opetushallitus aloittaa maanlaajuisen oppimistulosten arvioinnin ns. kansalliset kokeet

1998: Lomautukset saadaan kuriin vasta, kun silloinen opetusminsteri Olli-Pekka Heinonen jyrähtää Vantalle.

Vuosikymmenen lopulla Suomi toipui lamasta nopeasti ja kuulema loistavasti.
Vuosikymmenen  lopulla Kouluihin ei kuitenkaan koskaan palautettu niiltä leikattuja resursseja.  Alkoi kaikkialle ulottuva säästäminen: Koulun toimintojen ulkoistaminen; lomaukset, valtionosuussäädösten muutokset, normien purku. Erityisoppilaita  sijoitetaan yleisopetuksen luokkiin. Opettajien uupumusta lisää  rajusti pyrkimys siirtää erityistä tukea tarvitsevat oppilaat yleisopetuksen luokkiin "integroimalla" heidät. Luokanopettajat taisivat nyt kokea saman shokin kuin oppikoulun aineenopettajat peruskouluun siirryttäessä.

2000-luku

2000-luvulla maan sisäinen muuttoliike ja lasten määrän väheneminen johti  toisaalta koulujen lakkautusaaltoon, toisaalta ahtauteen muuttovoittokunnussa.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen isoja uudistuksia oli esiopetuksen määritteleminen kaikille  kuusivuotiaille kuuluvaksi oikeukseksi.

2001: Kansainvälisen PISA-tutkimuksen tulokset julkaistaan jouluna. Niiden  mukaan suomalaisen peruskoulun oppilaat ovat maailman huippua lukutaidossa.

2004 alusta kaikilla kunnilla oli  mahdollisuus saada valtionapua aamu- ja iltapäivänhoidon kuluihin.  Oph laati toimintaa varten  ohjeet.

 2008 syntyi globaali talouskriisi.  Maailmataloudessa syvä sukellus.

2010-luku

2010-luvulla homekoulu-ongelma kaatuu syliin.

2010: Perusopetuslaki muutetaan niin, että käyttöön  esi- ja perusopetuksessa otetaan ns. kolmiportaisen tuen malli.

2011 alennettiin ammatillisten  opettajien kelpoisuusvaatimuksia

2012: suunnattiin suuria leikkauksia toisen asteen koulutukseen ja vapaan sivistystoiminnan kenttään.

2014: Jälleen ennätysmäärä opettajia lomautetaan.

2015: Arvioidaan koulutukseen on kohdistettu muutaman vuoden aikana 1,5 miljardin euron leikkaukset. Kataisen-Stubbin hallitus pohtii vielä noin 200 miljoonan lisäleikkauksia toisen asteen koulutukseen. Sipilän uusi hallitus jatkaa leikkauksia noin 600 miljoonalla.

lauantaina, toukokuuta 30, 2015

Onko elämää ilman koulun arkea?

TEAM Aurora keväällä 2014
TÄNÄÄN raikaa suvivirsi. Vielä vuosi sitten se laulettiin vanhassa Aurorassakin.

NYT  on toisin. Kesän 2014 aikana  purettiin paviljonki ja siirrettin se Järvenperään. Ja minä tyhjentelin vielä heinäkuussakin kansliaa ja kellaria.

Syksyn 2014  alussa alkoivat vanhan kivikoulun ja asuntolan purkutyöt.  Ja nyt tontille on nousemassa kovaa vauhtia uusi uljas koulurakennus. Auroran porukka jatkaa vielä lukuvuoden diasporassa, mutta  sitten on kotiinpaluun aika Ulriikan johdolla. Olen tosi iloinen puolestanne!

TÄNÄÄN  päättyy ensimmäinen lukuvuosi, jolloin lukuvuosirakenne ei ole enää säädellyt omaa elämänrytmiäni. 52 vuotta se  ehti niin tehdä ja tosi tiiviisti, ensin koululaisena, sitten opettajaopiskelijana ja lopulta opettajana ja reksinä. Nyt sitä seuraa koulun lukuvuotta etäämpää- ja koulussa käyminen on  juhlaa ei  arkea. Olen piipahtanut vuoden aikana haistamassa kouluilmaa Auroran lisäksi Espoon Steinerkoulussa, Helsingin juutalaisessa yhteiskoulussa, Järvenperän , Karamzinin, Koulumestarin, Käpylän, Niipperin, Puistolan, Saunalahden, Suutarilan ja Torpparinmäen  kouluissa. Ihan hyvältä on tuoksunut.

ONKO ELÄMÄÄ ilman koulun arkea? Vuosi sitten kuvittelin keskittyväni molemmin käsin post-doc-tutkimukseen tavoitteena dosentin titteli ja matkustelevani vaikka kuinka.  Mutta toisin on aika kulunut, ei hukkaan, vaan vähän  toisiin asiohin: konsultointi- ja kouluttajatehtäviin eri puolilla maata.  Kunnallispolitiikan rinnalle on tullut lisäksi seurakunnan luottamustehtäviä. Tutkimustoiminta on kuitenkin sekin käynnistynyt, teema on tonen, mutta sitä tehdään oikein tutkimusryhmän jäsenenä. Rauhassa. Ja oli sitä yksi lomamatkakin.

VIEROTUSOIREITA on kyllä ollut. Mutta onneksi eri syistä olen saanut jatkaa yhteistyötä monen virkauran aikaisen yhteisön kanssa.  Olen saanut pitää alustuksia niin OAJ:n piirissä (Helsingissä, Lahdessa, Kemissa) kuin Luokanopettajaliitossakin.  Luokanopettajan päiväkirjan 15-16 toimitustyö on aina mahdollisuus päivittää mm. omaa lainsäädännön osaamistaan. Edunvalvonnan kentällä vuoden high light oli avoin fanikirjeeni Timo Saloviidalle. Sen  kävi tässä blogissa lukemassa 7485 ihmistä. Poliitikon roolissa sitä sai vielä olla mukana lokakuuussa EKOAY:n päättäjäristeilylläkin ja keväällä päättäjäkahveilla.

IltaSanomat julkaisi tänään uudestaan
juttunsa otsikolla: Petyttiinko teilläkin
taas todistukeen? Opettaja arvioivat poikia
epäreilusti.  Tässä linkki juttuun.
Ja on sitä näköjään tähän lukuvuoteen mahtunut  joukko "päivystävän dosentin" tehtäviäkin radiossa, TV:ssä ja iltapäivälehdissä.

Edessä oleva opetussuunnitelmauudistus on tarjonnut useita haastavia asiantuntija- ja koulutustehtäviä, josta kunnianhimoisin on Vesa Äyräksen vetämä Pohjantähtihankkeen NPDL-prosessi.  Myös Palmenian kaksi rexikurssia olivat tosi nastoja. Ja oikein mieltä  nuorentavaa oli ottaa vastaan OKL:ssa tuntiopetustehtävinä samoja hommia, joista aikanaan siirtyi reksiksi: oppilastuntemuksen pienryhmän ohjausta ja opetusharjoittelun ohjausta. Sitä sai oikein arvostella raporttejakin. Ja keväällä sain tehdä elämäni ensimmäisen tutkimuksellisella otteella tehdyn selvityksen, josta saa oikeaa rahaa. Selvitin nimittäin Sitralle espoolaisen Tajua Mut!-hankeen tilaa.

Tietokirjoittamiseen on ollut nyt paremmin aikaa kuin kouluvuosina.  Tuloksena on syntynyt joitain lehtiartikkeita,  mutta työn alla on yhtä aikaa useampiakin teoksia, joista useat ovat yhteisjulkaisuja. Erityisesti olen syventynyt  taas kerran pedagogiikan muutoksen  historiaan ja ennen muuta opettajan ja oppilaan muuttuvan roolin opetuksessa.

ILMAN koulua voi siis näköjään elää. Paljosta jää kuitenkin vaille. Tämä elämänvaihe on yhtä aikaa haikeaa ja huikeaa. Tiedän olevani moneen eläkeläiseen verrattuna etuoikeutetussa asemassa, kun  osaamistani edelleen halutaan käyttää.  On upeaa -professori  Juha Siltalan sanoin- kun saa levätä osaamisensa päällä.

perjantaina, toukokuuta 29, 2015

Tanks, Ripa! Tanks Aurora!

Rehtori Ulriika Huima johti hienosti kevätkahvitilaisuutta
HUIMA  päivä tänään. Perinteiseen tapaan Auroran koulun henkilökunta joi keväkahvit lukuvuoden viimeisenä perjantaina. Tällä kertaa Järvenperän koulun pihalla olevassa paviljongissa.

Porukka oli tosi iloista, ja aikataulu oli sopinut monelle. Fiilis oli viriili,  ja ohjelma oli just sen porukan näköistä. Muistamisia jaettiin, laulettiin - jopa moniäänisesti ja pidettiin pikkupuheita.

Rehtori Ulriika Huima kiitti ja haastatteli poislähteviä opettajia. Hän myös johti tilaisuuden lopuksi "stipendien jakoa". Sipendit olivat positiivisia sanoja, joilla haluttiin kiittää itse kutakin kuluneesta vuodesta.  Lyhyin niistä oli koulunkäyntiavustaja- TN-ope Pekalle annettu rintalappu, jossa luki MIES :-) Minullekin laitettiin lappu rintaan; siinä luki "vuoden visionääri". Suloista.

MINUT oli pyydetty viime viikolla tekemään  pieni diaesitys Schirayn Ripalle, joka siirtyy ensi syksynä Toppelundin kouluun entisen Auroran opettajan: Osmo Sorsan rehtoroimaan kouluun. Tehtävä oli tosi mieluinen.

RIPA  ehti olla  Aurorassa tällä erää yhtäjaksoisesti 20 lukuvuotta, ja minun työtoverinani  niistä 19.  Se on huikea aika, ja huikean jalanjäljen Ripa on myös Auroraan ja sen oppilaisiin jättänyt: bändi-ja liikuntatoimintaan, Luunjan koululeirit, parkki, oma yläkoulu, Futures-hanke, oppimiskeskus, TVT-jutut...

Paikalle vespaili  myös nykyinen Päivänkehrän koulun rehtori Jukka Sarpila, joka muisteli lämmöllä vuosien takaista yhteistyötään Schirayn kanssa. Se huipentui pariopettajuuden löytymiseen SixMix I:ssä. Sen jälkeen pariopettajia onkin aina ollut. Tänäkin lukuvuonna kaksi paria. Ripa on ollut pariopettajuuden varsinainen uranuurtaja. Hänen pareinaan ovat olleet Sarpilan lisäksi mm. Katri ja Jokirannan Jukka.

Katselimme porukalla  parikymmentä diaa  vuosista 1995- 2014, ja muistelimme yhdessä menneitä pilke silmäkulmassa.

KAKKU oli taas maan mainiota (kiitos Ulla!), ja kuinka ihana olikaan  halata näitä ihmisiä. Joitain  jopa kahteen kertaan. Upeaa porukkaa! Upeaa kesää!

tiistaina, toukokuuta 26, 2015

Mikä ihmeen ohjaamo?

TÄNÄÄN vespalla huikeassa ilmassa kohti Katajanokkaa ja "Ohjaamo tuli! Nyt tehdään! "-seminaaria.

Wanhassa Satamassa pidettävän seminaarin  järjestävät Espoon kaupunki/Omnia, Helsingin kaupunki, Vantaan kaupunki, Kohtaamo-hanke, SVEPS ja Uudenmaan TE-toimisto.

OHJAAMO on nuorisotakuuseen liittyvä matalan kynnyksen ohjaus- ja palvelupiste, siis oimintamuoto, jolla nuoret ohjataan kädestä pitäen työhön tai koulutukseen. Tärkeä työkalu syrjäytymisen estämisessä.
Raportoin seminaarista realiaikaisesti.

Kari Nenonen avaa tilannekuvaa.
Ohjelma on seuraava: 

12.00. Tapahtuman avaus. Kaupunginjohtaja Kari Nenonen.

Nenonen listasi: Työttömyys kasvaa isoissa kaupungeissa:  Espoo 9,8 %, Tampere 17,1 %... Koko maa 13,2%

Vantaan nuorisotyöttömyys  on noin 10%. koko maa 16.1 %.

Yli vuoden työttömänä olleiden osuus kasvaa ja tuo  kuntakentälle lisärasitteita.
On myös hyviä uutisia: Nuoret on saatu mukaan suunnittelemaan omaa tulevaisuuttam
Vantaan Petra on  löytänyt 1500 työpaikkaa nuorille....

Ohjaamosta nuoren ääni kajahtaa!   Kaks Marjaa
Ohjaamon pelastama Miika räppäsi komeasti ryhmänsä kanna komeasti, kiitti ja kertoi, että elämä on ihanaa.

Työllisyyspalveluiden johtaja Heidi Nygren
12.20   Nuorisotakuu pääkaupunkiseudulla. Takuuta toteuttamassa  -hankkeen avaukset.  Työllisyyspalveluiden johtaja Heidi Nygren

Kuulemme selvityshankkeesta, jonka sivutuotteena ohjaamo on syntynyt.

- Palveluita on paljon. mutta nuoret eivät löydä niitä.

Ohjaamossa. Nuori ykkösenä. Palvelu olen minä. Byrokratia pois. Taivas kattona! Tulos ratkaisee! Mainetekoja

Ohjaamosta julkistettu malli
12.40   Miksi nuori ryhtyy yrittäjäksi?  Nuori yrittäjä, lukiolainen Katarina Järvinen.

Hän on ollut kaksi vuotta lukion ohella ripsimuotoilija.


13.00   Mitä työnantaja tarjoaa ja odottaa Ohjaamolta?
Toimitusjohtaja Carita Orlando

Orlando on toiminut 10 vuotta yrittäjänä. Hän työllistää omassa tlitoimistossaamn 16 työntekijää.

- Työtä on hankala löytää niin nuorten, joilla ei ole kokemusta kuin  yli 50-vuotiaita, joilla on kokemusta. Naiselle paras ikä on 35-37 v

Työpaikat syntyvät pieniin yrityksiin. Tulevaisuudessa ei ehkä ole työpaikkoja, on vain osaamisen myyntiä ja ostamista.

Kesäseteleitä tärkeämpää olisi, että palkkaaminen tehtäisiin helpommaksi. Palkkaaminen on nyt liian byrokraattista. Oppisopimus ei työnantajia kiinnosta- koska joutuu sitoutumaan tuntemattomaan nuoreen ja kouluttaminen on pois tuottavasta työstä.

Toimitusjohtaja Carita Orlando
Ohjaamosta hän toivoo  yhtä  yhteyshenkilöä, ei luukulta toiselle juoksuttamista, erilaisia lomakkeita, joissa samoja asioita kysytään yhä uudestaan. Tarvitaan helppoutta ja tietoa nuorista, jota pitäisi palkata.

- Se on kuitenkin muistettava, että työllistää ei voi vain velvollisuudesta vaan täytyy löytyä asiakas, joka maksaa.

13.20   Yleisön kysymykset ja kommentit

13.30   Kahvitauko

14.00   Pääkaupunkiseudun Ohjaamot esittäytyvät                        
Ohjaamo Espoo, Omnia Projektipäällikkö Pekka Räsänen
Ohjaamo Helsinki, Projektipäällikkö Sirkku Reponen
Ohjaamo Vantaa, Projektipäällikkö Katja Rajaniemi


Pekka Räsänen esittelee Espoon ohjaamon  tavoitteita.

Pekka Räsänen
Tavoite luoda toimintamalleja, jolla vähennetään nuorisotyöttömyyttä.  Kohdejoukko 3800. Suurelta osin "pudokkailta" puuttuu koulutus.  
- Tavoite on ottaa kaikki heidät haltuun!

Nyt puhuu Sirkku Reponen.
- Ohjaamo on monialainen palvelupiste- nuori voi tulla minkä tahansa ongelman kanssa.  Nimettomänäkin voi kysellä neuvoja.

Helsinkiin komeat tilat Kamppiin.

Vantaan projektipäällikkö Katja Rajaniemi esittelee hänkin henkilöstöään.
- Porukka on kasassa, ja pääsemme aloittelemaan pian.

Vanhtaan ohjaamo toimii Tikkurilassa, mutta suunnitteilla on myös popup-ohjaamotoimintaa ei puolilla Vantaata.  Avajaiset ovat perjantaina 12.6. klo 13-16.

AIKAA jäi vielä muutamalle kysymykselle. Mm. rahasta.

 Projektipäällikkö Katariina Soanjärvi
15.00  Ohjaamot valtakunnallisesti. Mitä uutta Kohtaamosta? Projektipäällikkö Katariina Soanjärvi   
- Tavoitteena yhteiset palvelut nuorille, yksi hissi!
- Nuoret oman traktorinsa ohjaajina.

Ohjaamotoimintaa (ESR-rahoituksella ja kansallisella rahoituksella) on jo 80:ssa kunnassa! Ohjaamoita on 30.
                      
15.20  Nuorten ohjaus ja verkosto.  Tutkija Sanna Aaltonen

16.00  Keskustelu ja seminaarin yhteenveto.  Työllisyyspalveluiden johtaja Heidi Nygren

maanantaina, toukokuuta 25, 2015

Nallevaarin tarinasta kuulokuva

HIENO aamu! Kävin  pitkästä aikaa Auroran koululla. Jokirannan Jukka oli harjoittanut 4. luokkalaistensa kanssa kuulokuvan yhdestä Nallevaarin tarinoista.

Espoon perinneseura on julkaissut tarinat omana julkaisunaan. Siitä on juuri otettu uusi, laajennettu painos.

NAUHOITIMME yhden tarinoista kertaotolla. Lapset esiintyivät tosi hienosti. Tuo ei ole ihme, kun on teatterikasvatuksen huippuosaaja opena.

Kuulokuva on tarkoitus liittää Espoon perinneseuran nettisivuille tarinoiden puffiksi, kunhan saan työstettyä sen teknisesti valmiiksi.

"Nallevaarin tarinoita"
Tarja Rae on kirjoittanut ja kuvittanut tarinoita Nallevaarin ja muiden eläinhahmojen elämästä historiallisessa Espoossa. Kirja soveltuu lasten luettavaksi ja yhteisiin lukutuokioihin.

Kirjan laajennetussa painoksessa (2015)  on 94 värikästä sivua.

Nallevaarin tarinoita saa tilata 10 €:n hintaan Espoon perinneseuran sivuilta. Osoite on http://espoonperinneseura.net/julkaisut/

Tarjasta lisää tietoa löytyy tästä linkistä. 

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2015

Noin 200 erilaista opetusmenetelmää

KUINKA monta opetusmenetelmää tunnet? Kuinka moneen olet tutustunut? Kuinka monta käytät oikeasti?

Tutkimusten mukaan opettajien menetelmällinen valikko on useimmiten hurjan suppea. Vika ei ole ainakaan siinä, ettei vaihtoehtoja olisi.

Löysin kirjallisuudesta noin 200 menetelmää. Eikä mukana ole montaakaan digimetodia.


Aforismit (mietelauseet)
Aihepiirityöskentely (TN)
Aikaisemmin opetetun kuulustelu (läksynkuulustelu eri tavoin:, suullisesti, kirjallisesti, vuorotellen, satunnaisessa järjestyksessä...)
Ainekirjoitus (annettu otsikko, useita otsikoita, alku...)
5. Aivoriihi (tuotetaan ideoita, ei kritisoida; ideatalkoot- tuotetaan yhdessä mahdollisimman paljon ideoita)

Aktiivimoniste ( tarkkailutehtäviä luennon, videon seurannan tueksi, kysymyksiä, puuttuvia sanoja.. aktivoiva kysymyssarja ennen elokuva- tai tv-esitystä)
Asiantuntijavierailu (alustus, ennalta laadittuja kysymyksiä)
Askartelu tiedonhankinnan välineenä (kokeillaan)
Avustettu itseoppiminen (opettaja auttaa)
10. Demonstraatio (opettajan havaintoesitys, näyttävä opetus)

Draamaharjoitukset (hyvin monenlaisia harjoitteita)
Elaborointi (kielet: pareittain harjoittelu)
Elokuvan tms. esityksen seuraaminen (esteettisesti nauttien esim. Neill, tai etukäteen valmisteltuna) ja tekeminen (mm. animaatiot)
Esimerkkien käyttäminen (tapa konkretisoida)
15. Esitelmä (opettajan, oppilaan, asiantuntijan; oppilas voi valmistaa kotona)

Raportti, joka laaditaan esim. retkillä tehdyistä muistiinpanoista,
Esteettiset ryhmäkokemukset (yhteislaulu, yhteissoitto,  ryhmäliikunta, dramatisointi)
Etukäteen teksin lukeminen ja "märehtiminen" (Comenius)
Etäopiskelu (esim. kotoa käsin)
20. "Flipped classroom" (etukäteen kotona katsotaan clipsi, ja sitä työstetään koulussa)

Haastattelu (toimittajan roolissa)
Harjaannuttaminen (opiskelutekninen
Harjoitus (drilli)
Havainto-opetus/havaintojen teko (Pestalozzi, Cygnaeus: tarkkaillaan. sanallistetaan)
25. Henkilökohtainen ohjaus (esim. kotiopettaja seuraa harjoittelua)

Henkilökohtainen opetus (pianonsoitto)
Hiljainen, äänetön lukeminen
Hiljainen työ (lukemista, tehtäviä)
Hiljaisuusharjoitukset (Montessori)
30. Imitaatio (näyttäminen ja perässä tekeminen)

Improvisoiminen, valmistelematta esiintyminen (Koskenniemi)
Iskulauseet (mm. luokan seinillä)
Itsekorjaavat välineet ja pelit (mm. Montessori)
Itseneuvova opetus (Oiva Louhisolan INO, itseohjaava materiaali)
35. Itsenäinen työ (vrt. yksilöllinen työ ja vapaa toiminta); Itsenäisiä suunnittelu-ja organisointitehtäviä; tehtäväkortit; työkirja)

Itsenäinen,  yksilöllinen harjoitus (keino eriyttää)
Itseopiskelu itseohjaavan materiaalin avulla ja itsetestaus (vrt. välietappimalli. itseopiskelu- kontrollimalli)
Juhla (esim. luokkajuhlan suunnitelu ja toteuttamine, Koskenniemi)
Kahden asian tekeminen aina yhtä aikaa (Pestalozzi)
40. Kalamalja (akvaariokeskustelu, jossa puhujat vaihtuvat)

Kartokeetit (Oppilaat painavat ja jakavat oman tutkimustehtävänsä tulokset muille; Freinet)
Katekisaatio (ulkoaopetellut kysymykset ja vastaukset)
Kenttäretki
Kertaaminen (palautetaan mieleen jo opiskeltua)
45. Kertomukset (luettuna, kuunneltuna, katsottuna)

Keskustelu (ohjaus, kahden kesken, erilaiset keskustelumuodot)
Ketju- eli sarjatehtävät, yksikkötehtävät
Kielistudio-opetus
Kiertoharjoittelu (pistetyöskentelyä)
50. Kilpailut (kilpatoveri jesuiitat)

Kirjallinen esitys (esitelmä, joka luetaan)
Kirjallinen harjoitus (taululla)
Kirjavinkkaus (oppilaat tai aikuinen esittelee suositeltavia kirjoja. Voi vinkata muutakin)
Kirjekurssiopiskelu (yksi etäopiskelun muoto)
55. Kirjojen (tai taulutekstin) kopiointi (vihkoon)

Koe (tentti)
Kokeellinen työskentely (tehdään siis tutkimus)
Koko luokan keskustelu ongelmista
Kotitehtävät (tehtävätyypit voivat vaihdella)
60. Koulunäytelmä (oppilasryhmä, luokka tai koko koulu tekee näytelmän, oopperan tms.)

Kouluradio- ja -tv-ohjelmien seuraaminen (aikanaan erilliset tehtävävihkot opettajan tukena)
Kuorossa vastaaminen (W.James)
Kuunnelman teko (kuulokuva)
Kuuntelu roolissa (esim. Bonon hatut)
65. Kuunteluharjoitus

Kuvien selostaminen
Kyselevä opetus (klassinen metodi, jossa opettaja käyttää ns. kehittäviä kysymyksiä)
Kyselytunti (esim. oppilaat saavat kysyä opettajalta tai vieraalta)
Käsitekartat (Mind Maps) (osppilaat kuvaavat, mitä tietävät asiasta)
70. Käänteinen opetus (flipped classroom) (katsotaan esim. video kotona, koulussa jutellaan siitä)

Laboratoriotyöskentely (liittyy ennen muuta kemian opetukseen)
Laulaminen
Lehden tekeminen
Leikkivä oppiminen/leikki
75. Leirikoulu

Luento (haastatteluluento, keskusteluluento, pariluento)
Lukukappaleen läpiselittäminen (Cygnaeus)
Luontopolku (monine muunnelmineen; sovellus suunnistusradasta)
Luova askartelu, liikunta, toiminta
80. Lukemalla opettelu (mm. ymmärtävä tekstinluku/Peep Koort. Usein liittyy alleviivaaminen)

Lähteiden tutkiminen (liittyy historian opetukseen)
Majeutiikka (Sokrates) (kahdenkeskinen keskustelu käsitteistä)
Maastotyöskentely/maasto-opiskelu (tutkimus)
Mielikuvitusmatkailu
85. Muistiinpainamisen tekniikat (jo antiikin aikana)

Muistiinpanot
Mukailut luetusta
Museokäynti
Muunnostehtävät
90. Märehtiminen (Comenius, Gezelius- ruminare)

Nukketeatteri
Näyttelykävely (posterit, cafe-learning…)
Näyttelykäynnit (etukäteisvalmennus)
Näyttävä opetus (opettaja näyttää oppilaille esim. dataprojektin avulla kalan perkauksen)
95. Ohjaaminen (oppimassa olevien oppilaiden virittäminen ja organisoiminen työhön sekä työssä opastaminen)

Ohjattu opetus (oppilas pystyy etenemään materiaalin ohjaamana.  Opetuspakettiin kuuluu kirja + empiirisesti testatut tehtävät. Tarkastuspisteet, joissa on mallivastaukset. Opettajaa tarvitaan)
Ohjatut leikit (ns. pedagogiset leikit)
Ohjelmoidun materiaalin itseopiskelu (koneavusteista opiskelua, opettajaa ei tarvitaj)
Oivaltamalla oppiminen (keksiminen)
100. Oma-aloitteinen harjoittelu (opettaja tukee, kannustaa, antaa mahdollisuuksia esiintyä jne.)

Omakohtainen harjoittelu laitteilla (lähellä edellistä)
Omat kysymykset (kootaan ja ryhdytään etsimään vastauksia)
Ongelmanratkaisu (tutkimustehtävä, joka voidaan ratkoa monin tavoin mm. tekemällä kysely)
Opettaja roolissa (draamaharjoite jossa näytellään yhdessä tarinaa, joka kehkeytyy koko ajan)
105. Opettajan elävä sana (mm. Cleve)

Opettajan esitys
Opettajan johdolla tai oppikirjasta tapahtuva opiskelu
Opettajan kerronta
Opetuskeskustelu (disputaatio keskiajan yliopistossa)
110. Opetuskoti

Opintokäynti
Opintoretki
Oppikirjalähtöinen opetus (Cleve); oppikirjan uuden tekstin käsittely ja havainnollistaminen
Oppilaan esitys
115. Oppilaat ohjaajina tai apuopettajina (Monitori-opetus (Gezelius, Bell- Lancaster)

Oppilaiden kysymykset (esim. nimettöminä sukupuoliasioista, terveydenhoitaja vastaa)
Oppilaita  ”kädestä” pitäen ohjaavaa opetus (esim. tukiopetuksessa)
Oppilastyöt (tarkoittaa mm. päättötyötä)
Oppimistehtävä- kuulustelu-ketju (Gezelius)
120.Oppimispelit (valtava määrä pelejä Lukot jne.)

Oppimispäiväkirja (lokikirja, ryhmäpäiväkirja)
Palautekeskustelu
Paneelikeskustelu
Paritehtävät
125. Pelit (mm. jalkapallo)

Perässälausuminen (Pestalozzi)
Pienryhmätyö
Piirtäminen  tiedonhankinnan välineenä
Pohdintahetki (vierustoverikeskustelu, porinaryhmä)
130. Portfolio

Praelectio (luento ja sen jälkeen oppilaat kysyvät ja vastaavat)
Probleemi- eli ratkotehtävät (tehtävä ilman alkuvalmistelua)
Problem Based Learning (tapaus)
Projektityö (yksilöllinen, yhdessä)
135. Prosessikirjoitus

Puheharjoitus
Pysäkkityö
Retki
Resitaatio
140. Roolileikit ja -työ

Ryhmätyö, työkunta
Saarna
Sanelu
Sanelukirjoitus
145. Sanoitus

Seinälehti
Seminaarityöskentely: alustus ja keskustelu
Simulaatio
Soittaminen
155. Suurryhmäopetus

Säveltäminen
Taiteellinen toiminta
Tarinat ja kertomukset
Tarinat (oppilaat pudotetaan tarinaan)
160. Taulutyö

Teatterikäynti
Teemapäivä ja - viikko
Tehtäväopetus (työohjeet, työkortit)
Tekstin jäljentäminen
165.Tieto- ja hakuteosten käyttäminen tiedonhankinnan välineenä

Tietokilpailut
Toistamistehtävät
Trumpin menetelmä (opettajaryhmäopetus, teamteaching, yhteisopetus)
Tutkiva oppiminen
170. TV-leikit

Työ
Työharjoitukset (oikea esim. pellolla)
Työharjoittelu
Työpajat
175. Työpisteopiskelu

Täydennystehtävät
Ulkoluku ja kuulustelu
Urakkatyöskentely
Tilanneharjoitukset
180. Tutkimustehtävä (mm. Neill)

Vapaa aine/kirjoitelma/ piirustus
Vapaa keskustelu (mm. Salomaa)
Vapaaehtoistyö
Vertaisopettaminen
185. Vertaukset

Vierailijat
Vierailut eri kohteissa
Vihkotyö
Vuoro-opetus (monitorit; vrt. Kaitsijoiden ja ylikaitsijoiden käyttö- Comenius)
190. Vuorotellen lukeminen

Vuositutkinto
Väittely
Yhteen tahtiin tekeminen
Yhteenveto (tiivistelmä)
195. Yhteenääneen lukeminen

Yhteinen harjoitus
Yhteistoiminnallinen oppiminen (mm. Lumipallo,  Palapeli, ryhmätutkimus)
198. Yksilöohjaus, yksilöllinen ohjelma

lauantaina, toukokuuta 23, 2015

Pojan ysi on kasi- keskustelu poikien sortamisesta koulussa jatkuu

YLEN Sari Helinin käynnistämä keskustelu siitä, kohteleeko koulu poikia reilusti vai ei, jatkuu nyt tämän viikonvaihteen paperisessa Ilta-Sanomissa. Oikein aukeaman verran.

TOIMITTAJA  Anna Nuutinen on koonnut juttuun lukijoiden kokemuksia, joita päivystävä dosentti Hellström sitten kommentoi. Pääosa heistä oli sitä mieltä, että poikia sorretaan. Muutama oli toista meltä.

Enpä oikein oivaltanutkaan, että jutu rakentuisi näin. Mutta kyllähän minä mielipiteitäni sanon, jos joku niitä kysyy.

JUTUN juoni on pähkinänkuoressa seuraava: Pojat kokevat, että heitä ei kohdella reilusti koulussa. Vanhemmat esittelevät todisteita, että näin on. Samalla osaamisella pojat ovat saaneet  esim. heikomman arvosanan kokeessa kuin tyttö. Poikia myös nuhdellaan enemmän. On syy  koulussa tai ei, pojat ovat yliedustettuina syrjäytymisvaarassa olevien joukossa.

OMALLA kokemuksellani olen sitä mieltä, että pojat kokevat, että heitä kohdellaan epäreilusti, eikä sitä kokemusta kannata niistä. Kukapa tykkäisi nalkutuksesta. Ja pojat saavat sitä  hakemalla konflikteja. Varmasti koulun käytänteissäkin on vikaa, mutta vikaa on myös poikien  omassa tavassa suhtautua kouluun.  Huonolla käytöksellä kerjätään verta nenästään. Ja kun ei yritä tosissaan, ei voi saada hyviä numeroita. Kunpa joku muuten keksisi lääkkeen poikien murrosikään :-)

OLEN syvästi huolissani poikien syrjäytymisestä. Siihen  Suomella ei ole varaa.  Koulua tulee kehittää. Oppilasarvostelun tulee kohdistua oikeaan  osaamiseen, ei kiltteyteen tai tunnollisuuteen. Hyvä, että tästä asiasta puhutaan juuri nyt, kun todistuksia kirjoitetaan.

Ei varmaan haittaisi, jos (hyviä) miesopettajia olisi enemmän. He kun ovat itsekin olleet poikia. Mutta myös poikien kollektiivinen koulukielteisyys  ja irtautuminen yrittämisestä tulisi myös ottaa reilusti puheeksi. Mikä heitä oikein mättää?

tiistaina, toukokuuta 19, 2015

Oppimispsykologisesti oikeaoppinen työjärjestys

REXEILLÄ on taas edessä lukkariurakka.  Ajattelin huudella apuja näin eläkeläispenkiltä. Löysin nimittäin vuoden 1970 peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietinnöstä, osa I, vallan mainion ohjeen, kuinka laaditaan oppimis-psykologisesti oikeaoppiminen työjärjestys.

POPSIN mukaan  oppimisen psykologian antamia viitteitä tulee käyttää hyväkseen työjärjestyksen laatimisessa.

Tässä POPSIN ohjeita, joiden pohjalta on laadittu myös blogilastun kuva. (Liikennevalojen)Värit viittaavat siihen, kuinka tehokkaasti tuossa vaiheessa päivää  opiskelu onnistuu.
- Ei ole mielekästä aloittaa viikkoa raskaalla työpäivällä.  Viikon lopulla siirrytään vastaavasti lomapäivään suhteellisen kevyttä iltapäivän ohjelmaa käyttäen.
- Viikon toisena työpäivänä oppilaitten työteho on parhaimmillaan. Viikon loppua kohti ohjelma vastaavasti kevenee.
- Päivän ensimmäinen tunti ei ole paras opiskelun kannalta.
- Ruokailutaukoa edeltävä työtunti ei ole hyvä oppimisen kannalta, koska oppilailla on yleensä kova nälkä.
- Vielä epäedullisempi on ruokailun jälkeinen oppitunti- ja päivän viimeisillä tunneilla on väsymystä.

ETTÄ ei kun tekemään  näillä eväillä hyvää lukkaria.

sunnuntaina, toukokuuta 17, 2015

Peruskoulu eilen, tänään, huomenna. Mikä muuttuu? Osa 2

OLEN asettanut otsikossa tällekin lastulle melkoisen haasteen. Yritän vertailla kuvaa, joka meillä on tämän päivän ja huomisen peruskoulusta (OPS2016:n perusteella) siihen ideaan, jolla peruskoulua kehitettiin 1980-luvun puolivälissä. Juttusarjan ensimmäisessä osassa tutkailtiin vuoden 1970 opetussuunnitelmaa. Tässä linkki. Kolmannessa osassa tullaan tarkastelemaan vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteita.

VIHREÄKSI myrkkykirjaksi kuvatussa teoksessa on 332 sivua. Ns. yleinen osa vie 62 sivua, ja loput ovat lähinnä ainesisältöjä. En sukella tässä oppiaineiden sisältöihin, totean vaan, että ne kuvattiin simppelisti ja napakasti. Aikaa kuvaa hyvin se, että äidinkielestä on tasan yksi versio.

KUN POP 1985 ilmestyi, peruskoulua oli esim. Espoossa toteutettu kahdeksan vuotta.  Moni asia muuttui.  ATK oli tullut kouluihin. Yläasteella luovuttiin tasokursseista ja tilalle tuli ns. tuntikehysjärjestelmä.  Opettajille oli juuri saatu  YT-aikaa. Suuri erityisopetuksen muutos oli alkanut.  Vuoden 1985 koululaeissa oli luovuttu  oppivelvollisuudesta vapauttamisesta. Apukoulun nimi  oli siirretty historiaan. Käyttöön otettiin termit mukautettu opetus (EMU), harjaantumisopetus (EHA) ja sopeutumattomien opetus (ESY). Tosin erityisopetus ymmärrettiin edelleen tarkoitetuksi vammaisille …. tai sellaisille, jotka eivät muusta syystä sopeudu peruskouluun.

Kunnille annettiin jälleen liikkumatilaa opetussuunnitelmassa.  Sitä oli tuntijaossa, ja sisältöihin sai tehdä lisäyksiä. Opsin perusteet oli nyt  "valtion kouluhallinnon ohjausväline  varsinaisten opetusuunnitelmien laadintaa varten." Kunnan opetussuunnitelman  tuli antaa riittävän selkeät perusteet opetukselle, mutta se ei saa nut kuitenkaan  rajoittaa opetuksen monipuolista toteuttamista. Opettajilla kun oli menetelmällinen vapaus.

Kasvatustavoitteet
PERUSKOULUN kasvatustavoitteet oli vasta säädetty peruskoululaissa:  kokonaispersoonallisuus,  yhteiskunnan jatkuvuus, jatko-opintokelpoisuus .... elinympäristön suojelu…kansallinen identiteetti… kansainvälinen yhteistyö (rauha)…sukupuolet välinen tasa-arvo…

Sisällöt
SISÄLLÖT esitettiin POPissa oppiaineittain ja vuosiluokittain. Oppiainelistalla oli yksi uusi tulokas: elämänkatsomustieto, joka korvasi vanhemman uskonnon historian ja siveysopin. Muutoin ainelista on varsin tuttu. Kansalaistaitoa ei tosin enää opeteta. Äidinkielen nimi on nykyään äidinkieli ja kirjallisuus, kuvaamataito on kuvataide ja maantieto on maantiede.

Liikunnassa oli vielä  sisällöt erikseen pojille ja tytöille. Oppiaineiden lisäksi viitattiin aihekokonaisuuksiin, ja eräissä aineissa oli niitä pohdittu muutaman virkkeen verran. Yläasteella oli nippu valinnaisaineita:  C-kieli, Kaupalliset aineet, Konekirjoitus, Kotitalous, Kuvaamataito, Maa- ja metsätalous sekä puutarhanhoito, Musiikki, Saamen kieli, Tekninen työ, Tekstiilityö ja Tietotekniikka.

Menetelmät
MENETELMÄT jätettiin POPissa opettajien valittaviksi, mutta hänen tuli käyttää ja kehittää erilaisia opetusmenetelmiä ja työtapoja. Tekstissä vilisi yhä muodikkaita  menetelmäehdotuksia:
Alustukset. Asiantuntijavierailut. Haastattelut. Itsenäiset suunnittelu-ja organisointitehtävät. Julkaisun toimittaminen. Kerhotoiminta. Keskustelut. Kirjalliset selvitykset. Koulun ulkopuolella annettava opetus (mm. leirikoulut ja TET).  Käytännön työ. Laboratoriotyöskentely. Matkat. Omakohtainen harjoittelu laitteilla. Omakohtainen, toiminnallinen työskentely. Omat kirjoitelmat tai esitelmät. Oppilaat  koko opetusryhmän yhteisissä ryhmätöissä ohjaajina tai apuopettajina.  Oppilaiden esitelmien ja kirjallisten esitysten  käyttö muiden vuosiluokkien oppilaiden oppiaineistona. Oppilaita ”kädestä” pitäen ohjaava opetus. Osallistuminen musiikkitapahtumiin. Parityö. Projektit. Retket. Ryhmätyöt. Teemapäivät. Tilanneharjoitukset. Toimitsijatehtävät. Työpaikkavierailut. Työpajat. Yhteisuunnitelu. Yhteistoimimta. Yksilötehtävät.
Uusinta uutta edustivat leirikoulu, opetuskodissa työskentely ja  oppilaiden nimettömät kysymykset.

Tekstissä oli myös perinteisiä ajatuksia. Latinan kielessä oppikirjalla oli oltava keskeinen asema.
Toivelistalla oli myös: Harjoittelu. Juhlat. Kotitehtäviksi haluttiin harjoituksia. Laulaminen. Liikkuminen.  Muistiinpanot. Omaehtoinen harjoittelu. Oppikirja ja vihko. Soittaminen.

Arviointi 
Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa (1985) käytettiin vielä oppilaan arvioinnista ”oppilasarvostelu”- sanaa. (vuonna 1998 säädetyssä perusopetuslaissa (628/1998) arvostelu  korvattiin arvioinnilla).

POP 1985:ssa luovuttiin  oppilaiden keskinäiseen vertailuun perustuvasta suhteellisesta arvioinnista.
Tilalle tuli  tavoitepohjainen arviointi (mutta ei vielä esim. kasin kriteereitä).  Arvostelussa otettiin huomioon mm. suhtautuminen koulutyöhön, huolellinen tehtävien suorittaminen ja aktiivinen osallistuminen (kiitettävissä huomioon vain rajatapauksisa).

Arvosteluskaala oli nykyinen  4-10.  (Sanallista kuvausta: kiitettävä, tyydyttävä, välttävä, heikko on toki muutettu).  Arvostelujakso oli lukukausi, eikä arvosanaa saanut pudottaa kuin numeron. Äidinkielessä annettiin kaksi arvosanaa. Edistymisen lisäksi arvosteltiin erikseen käyttäytyminen ja huolellisuus (myös päästötodistuksessa).

Luokallejättämistä kiristettiin: Luokalle jäi, jos sai kaksi heikkoa arvosanaa. Yksi heikko arvosana oli paikattava erillisessä tutkinnossa (joka järjestettiin kesällä).

Lukukausitodistus annettiin sekä jouluna että keväällä (erillistä lukuvuositodistusta ei ollut). Muut todistustyypit ovat yhä käytössä. Sanallinen tiedote oli mahdollista antaa 1.-2.-luokilla. Mallilomakkeessa oli kaksi rastivaihtoehtoa: yleensä- harvoin ja lisäksi   tyhjiä rivejä  oppilaasta tehdyille havainnoille.

Arvostelu perustui kokeisiin ja jatkuvaan  näyttöön. Kokeita ei ollut pakko pitää.

Kommentteja
OLIPA mukava selailla vanhaa opsia. Joka kunnassa laadittiin - etupäässä ohjaavien opettajien toimesta - siis kunnan ops. Tämän päivän silmin POP 1985 vaikuttaa tosi levolliselta ja simppeliltä. Itse sain opettaa sen pohjalta Espoossa Sepon, Niipperin ja Auroran kouluissa. Oli ne aikoja. Opettajan pedagogisen autonomian kultavuosia.


lauantaina, toukokuuta 16, 2015

Aika on rahaa. Ja paljon enemmän.

Time is money. Is it?
VIIMEISTÄÄN tässä iässä (pitäisi) kun  on eläkkeellä, ymmärtää, että  tärkeintä, mitä on, on aika. Aika, jolloin saa ja vielä voi tehdä juuri niitä asioita, jotka kokee arvokkaiksi.

AIKA on rajallinen. Miehen keskimääräinen eliniänodote on Suomessa  77,5 vuotta. Esim. omalla kohdallani aikaa on siis keskimäärin jäljellä 16, 5 vuotta. Aikaa on siis yhtä paljon,  kuin nyt on kulunut siitä, kun olin 44 ja risat. Siis vuodesta 1998. Sehän oli ihan vasta. Esikoisemme  oli juuri 20- vuotias ja kuopuskin 11- vuotias. Noihin vuosiin toki mahtuu paljon. Väitöskirja. Fullanin koulutukset. Monenlaisia tunnutuksia, paljon kirjoitettua tekstiä ja julkaistuja kirjojakin. Mutta silti.

ARVIOIDAAN, että puolet odotettavissa olevissa elinvuosista on ns. terveitä vuosia. Puolet ollaan kipeitä.  Selkokielellä se  voi tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että täysin rinnoin vietettäviä  vuosia on itse asiassa jäljellä about kahdeksan. Taaksepäin katsoen se aika vastaa vuosia 2007-2015. Hieman yksinkertaistaen niitä vuosia, jolloin elämä kohteli Auroran koulu varsin rajusti. Hyvärisen Juha kuoli. Paviljonki paloi. Sisäilmaongelmat johtivat korjauksiin.  Kaksi diasporaa. Ja lopulta koko koulun purkamiseen. Karjalaisen Sari pahoinpideltiin...

TÄSSÄ iässä ymmärtää konkreetisti myyvänsä  omaa aikaansa. Sillä on oltava riittävä hinta. Siksi ei kannata ottaa vastaan tehtäviä, jotka eivät edistä hyvää maailmassa. Eikä sitä aikaa kannata myydä mihin hintaan hyvänsä.

MIKSI ihmeessä näin synkkä blogilastu? Elämän rajallisuus on koskettanut rajulla kädellä viime viikkoina useita ystäviäni. Jollei se vie itseä, se voi viedä viereltä.  Eikä elämä ole enää entisensä. Siksi on viisasta pysähtyä, ennenkuin elämä pysäyttää ja kysyä, ymmärränkö oikeasti aikani arvon.

YKSI tärkeä ystäväni kirjoitti tovi sitten facebookissa näin:
" Välillä on aikoja, jolloin elämä itsessään mietityttää ja kummastuttaakin. Taaksepäin katsoessa aika tuntuu viilettävän. Tapahtumahetkellä saattaa tilanteiden kulku tuntua oudolta. Kun katsoo vuosien kuluttua moni asia loksahtaa sittenkin omaan loogiseen paikkaansa. Ihminen syntyy, elää elämänsä ja kuolee pois... Kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole. Elämä on rajallista."
Viisaasti sanottu. Silti silmä kostuu.

KIRJOITIN tänään laskuja kevään aikaan tekemistäni töistä.  Laskujen lähettäminen jää usein varsin myöhäiseen.  Totta kai: Jotta voi nauttia ajasta, jota on, pienestäkin lisärahasta on paljon iloa. Mutta muttaa... vain niin kauan, kuin aikaa on.

torstaina, toukokuuta 14, 2015

Koululaisten pitkä loma ja siihen liittyviä ongelmia

Auroran Koti ja Koulu ry:n järjestämässä liikuntakerhossa
kesäloman ensimmäisellä viikolla oli runsaasti osallistujia.
(Kuva: Juha Hyvärinen)
ON taas se aika vuodesta. että koululaisten pitkä loma - noin 10 viikkoa (viikot 23- 32) - synnyttää keskustelua. Kevätlukukautta on jäljellä noin 3 viikkoa, ja varsinkin pienten lasten vanhemmilla on aitoa huolta siitä, miten lasten kesä järjestetään, kun töissä käyvillä ei tavallisesti ole mahdollisuutta pitää kuin 4-5 viikkoa lomaa.  Somessa on paljon keskustelua herättänyt erään kouluneuvoksen esitys, että koulujen kesälomaa tulisi lyhentää kuuteen viikkoon.

KATSOTAANPA  muutama fakta.

SUOMALAISEN koulun työvuotta pidetään usein yhtenä  maailman lyhyimmistä.  Koulupäiviä on noin 190. Vuonna 2005 tehdyn virkamiesselvityksen mukaan opetuspäiviä on OECD- maissa kuitenkin keskimäärin 188, Suomessa siis päivä pari enemmän. Vaihteluväli on 162-220 päivää.

Opetusviikkojen määrän keskiarvo oli OECD-maissa 37,9 viikkoa. Suomessa opetusviikkoja on 38.  Vaihteluväli opetusviikoissa on 34-42.

Lukuvuosi on myös varsin tiivis. Suomessa lomapäivät keskittyvät voimakkaasti kesään. Syyslukukaudella on tavallisesti kahden päivän syysloma (jonka alkuaihio on ns. perunanpoimimisloma)  ja kevätlukukaudella viikon talviloma. Wikipedian mukaan hiihtoloman muuten keksi vuonna 1926 kouvolalainen voimistelunopettaja ja suojeluskuntaupseeri Santeri Hirvonen. Lauri Pihkala edisti asiaa 1930-luvulla ja loma tuli käyttöön oppikouluissa vuonna 1933, kansakouluissa 1934. Näiden kahden lukukauden välissä on noin kahden viikon joululoma.

KESÄLOMAN pituus vaihtelee eri maissa. Lyhyin (7 viikkoa tai vähemmän) se on Iso-Britanniassa ja Saksassa. Pisin (12-13 viikoa) mm. Irlannissa, Italiassa, Baltian maissa ja Turkissa (ks. http://eacea.ec.europa.eu/education/eurydice/documents/facts_and_figures/school_calendar_EN.pdf)

TS. Kuuden viikon kesäloma olisi sitten maailmanennätyslyhyt. Jos halutaan, että opetusta antaisivat koulutetut opettajat, sekä perusopetuslakia että opetusalan virkaehtosopimusta pitäisi muuttaa. Kunnille - ja valtiolle- tästä aiheutuisi tasaisen vauhdin taulukolla noin 5 %:n lisäkustannuspaine koulutusmenoihin.

ENTÄ perheet? Saisivatko kaikki lapsiperheet sovittua kesälomansa noiden kuuden viikon ajalle? Jos nuo kuusi viikkoa sijoittuisivat karkeasti juhannuksesta heinäkuun loppuun, miten sesongin lyheneminen  vaikuttaisi mm. matkailuelinkeinoon?

Kesätoimintaa Aurorassa 2010-luvulla.
Vuonna 2005 pohdittaessa tuolloin esillä ollutta ajatusta kesäloman myöhentämisestä, pohdittiin myös kesäloman vaikutusta oppilaiden ja opettajien stressiin. Tutkijoiden mukaan kevätlukukauden jatkaminen lisää opettajien stressikokemuksia kesää lähestyttäessä. Lyhyiden lomien aikana stressi ei ehdi tasaantua.

TOINEN vaihtoehto kesäloman lyhentämiseen on työ- ja lomapäivien uudelleen jaksottaminen ns. kolmannen lukukauden idealla. Jollei lomapäivien määrää leikata, se ei kuitenkaan poista alkuperäistä ongelmaa: eroa vanhempien ja koululaisten lomapäivien määrässä. Järjestelyhuolet vain siirtyisivät toiseen kohtaan.

KOLMAS vaihto-ehto onkin organisoida kouluille kesäajaksi, kesäkuulle ja elokuulle kerho-ja leiritoimintaa ohjausta tarvitseville. Mm. Auroran koulun Koti ja Koulu-yhdistys järjesti tällaista upeaa toimintaa  useana vuonna omakustannushintaan, joka oli varsin kohtuullinen, noin 100 euroa/viikoa.

keskiviikkona, toukokuuta 13, 2015

Leading Quality Change

MAAILMANKUULU koulureformiguru Michael Fullan oli jälleen maanantaina ja tiistaina Suomessa, nyt  Messukeskuksessa. Isäntänä oli Vesa Äyräksen johtama Pohjantähti-hanke, jossa on mukana seitsemän suurta suomalaista kaupunkia (mm. Espoo) ja noin 100 koulua. Tiistaina Fullanin oppeja pääsivät imemään myös Opetushallituksen satakunta ns. majakkakoulua.

MINÄ olin saanut mahdollisuuden osallistua maanantain sessioon. Nautin. Sekä sisällöstä että muodosta. Otetaan muoto ensin.

FULLAN osaa rakentaa koulutustapahtuman niin, että "opettajakeskeinen" ja "oppilaskeskeinen" ovat tasapainossa. Koko päivän jäsentää hyvin taitettu monistevihkonen, josta löytyy tehtävät,  pääosa diojen ideoista sekä palapeliteknikiikalla opiskeltavat tutkimusartikkelit. Osallistujat istuvat salissa pyöreitten pöytien äärellä, mikä mahdollistaa kasvokkaisen kohtaamisen. Materiaalit kynineen on jaettu valmiiksi pöytiin.

Fullan  käyttää luennoidessaan hyvin valittuja clipsejä. PPT- diat on vimpan päälle viimeisteltyjä, ja nähtyä puretaan tovi pienryhmässä. " Mitä näit rehtorin roolista?" " Mitä videosta ehkä puuttui?".

Yhteistoiminallinen tuokio
Porukkaa aktivoidaan useita kertoja harkituilla tehtävillä, joissa kunnioitetaan omaa osaamista. Fullan antaa esim. ohjeen: " Lue teksti, ja poimi sieltä ajatukset, joihin voit yhtyä".  Yhteistoiminnallisiin tehtäviin varataan riittävästi aikaa.

Päivän alussa Fullan käyttää lämmittelytehtäviä, joissa osallistujat hakeutuvat aikaisemmin  tuntemattomista koostuvaan pienryhmään ja kertovat, mitä haluavat oppia. ("Kerro yksi haaste tai aukko, joka sinulla on NPDL:n suhteen! Poimi päivän aikana   saamasi vastaus siihen.") Samaan ryhmään palataan päivän lopuksi, ja kerrotaan mitä löytyi.

Palapelitekniikkaosuudessa jokainen saa vastuulleen lukea tietyn  artikkelin ja opettaa sen sitten  muille- tsekattuaan ensin, että on ymmärtänyt oleellisen pienessä sparrauksessa samaa osuutta lukevien muiden ryhmien edustajien kanssa. Todella upeaa oli saada työstää uunituoreita suomennoksia koulun itsearvioinnissa käytettävästä laatuportaikosta (ns. rubriikit).

FULLANIN viesti on vakaa. Ei kilpailua vaan yhteistyötä. Jokaisella on vastuu toisista.  Joka koululla myös muista kouluista. Minulle uusi mainio käsite oli "systeeminen pelaaja". Sellainen jokaisen tulisi olla. Ottaa muut huomioon.  Imitoida ei pidä, mutta oppia toisilta. Fullan kannatti jopa kouluklusterin yhteistä budjettia.

On fokusoitava. Koulu tarvitsee tavoitteet, joissa edistymistä voi seurata.  Autonomia on tärkeää- ei kuitenkaan yksittäisen opettajan autonomia suhteessa omaan rehtoriinsa - vaan opettajien kollegiaalinen vapaus suhteessä valtioon.  Uutta oli myös ajatus, että muutosta tulee johtaa keskeltä (aikaisemmin Fullan on korostanut voimakkaammin kaikkien kolmen tason yhteistyötä).

Digitaalisuus on keino estää oppilaita kyllästymästä ja opettajia vieraantumasta todellisuudesta. Ei riitä, että opettaja vain  päästää oppilaat olla tietokoneille (fasilitaattori).  Opettajan on oltava aktivaattori, jotta oppilaat saadaan  omaksumaan oman oppimisensa omistajuus. Tarvitaan uudenlaista oppimiskumppanuutta oppilaiden, opettajien ja perheiden kesken. On ratkottava autenttisia ongelmia.

Ollakseen vaikuttava rehtorin  tulisi keskittyä vaikuttamaan opettajaryhmiin, ei niinkään yksittäisiin opettajiin. Ryhmän ammatillista pääomaa tulisi vahvistaa, sitä, millaisia he ovat ihmisinä, sosiaalisesti ja kyvyssään toimia tavoitteisesti ja päättäväisesti (decisional capasity).  Tuota pääomaa vahvistetaan kannustuksella, ammatillisen kasvun keinoin sekä  yhteistoiminnallisella, kestävällä  kulttuurilla.

Oli pakko päästä samaan kuvaa 
Rehtorin tulisi olla oppimisen johtaja. Opettajia pitäisi ohjata oppimaan omasta työstään (yhdessä rehtorin kanssa) ; mikä toimii ja mikä ei. Rehtorin tulisi olla  itse ensimmäinen oppija- ei määräilijä.

Muutosjohtamiseen  Fullan  antoi kolme ohjetta: Sano ääneen, mitä muutetaan. Mallita se, tekemällä niin itse. Seuraa, että teet niin.

MESSUKESKUS hoiti järjestelyt hyvin. Catering on keskeinen juttu, kun halutaan pitää ihmiset hyvällä mielellä. Keskellä päivää oli riittävän pitkä lounastauko, johon oli sijoitettu myös Fullanin lehdistötilaisuus.  Ja päivän päissä oli tietysti kahvit. Kellotus piti. Päivä alkoi klo 10  ja päättyi hieman etuajassa, mikä ilahduttaa aina ihmisiä. Nykytyylin mukaan tarjolla oli myös "jälkisauna", coctail-tilaisuus, jossa oli pieniä puheita, esityskin ja aikaa tavata kollegoita, siis verkostoitua, kuten siitä ammattikielellä  puhutaan.

sunnuntaina, toukokuuta 10, 2015

Hyvää äitienpäivää!

HIENO päivä tänään. Äitienpäivä.  Oma äitini elää vielä, ja on upeaa saada tänään viettää hänen kanssaan  pikavisiittiä pidempään.  Ensin ajellaan viemään kukkia haudoille, ja sitten syömään meille  huikopalaa.

JOKA pojalle äiti on tosi tärkeä. Niin se oli myös Elvis Presleylle.  Tämän linkin takana on hänen varsin vauhdikas laulunsa äidille.  Ja toki se sopii meille muillekin.

Iloista päivää!

lauantaina, toukokuuta 09, 2015

700 000 käyntiä!

JOKAINEN bloginpitäjä toivoo, että tekstejä luetaan. Juuri nyt laskuri ilmoitti, että pedagogiikka ja koulupolitiikka blogin juttuja on käyty katsomassa 700 000 kertaa.

HIENOA että teema kiinnostaa.
Kiitös käynneistä.

perjantaina, toukokuuta 08, 2015

Onko pojille sijaa peruskoulussa?

La klo 07 päivitetty versio
TOIMITTAJA Sari Helinin samannimisessä ohjelmassa Yle Radio 1:ssä ensi tiistaina 12.5. klo 10.05-11.00 keskustellaan tunnin verran otsikolla "Onko pojille sijaa koulussa". Ohjelmassa on tarkoitus käsitellä poikien mahdollisesti hankalampaa asemaa peruskoulumaailmassa, sen syitä, ilmenemismuotoja ja seurauksia. Sain ystävällisen kutsun vieraaksi  suoraan lähetykseen Pasilaan. Toiseksi studiovieraaksi tulee erityisopettaja Kirsi Ihalainen.

TÄRKEÄ ja vaikea teema. Ajattelin hieman työstää ajatuksiani tässä blogissa. Niinpä esitän joukon teesiaihioita ja  pyytäisin teiltä tässä blogissa poikkeavilta niihin sparrausta, jotta ohjelmasta tulisi kiinnostava. Kommentteja voi laittaa myös emailiini tästä linkistä.

Poikien ja tyttöjen eroista:

Tytöillä ja pojilla on eroja (vaikka erot ovat suurempia ryhmien sisällä).  Taustalla on sekä biologia että kasvatus. Tutkijoiden mukaan erot näkyvät jo leluvalinnoissa. Poikia kiinnostavat liikkuvat lelut.
Mielenkiintoista on, että tutkimusten mukaan sekä hyvää että  huonoa koulumenestystä selittävät  pojilla ja tytöillä eri asiat.
Motivaatio, sinnikkyys, keskittymiskyky ja itseluottamus yltävät selittämään yhdessä jopa lähes 40 % kouluarvosanojen varianssista- mutta  ne selittivät hyvää koulumenestystä vain tytöillä.  Kun huonosti koulussa menestyviä tyttöjä ja poikia verrattiin keskenään, ilmeni, että poikien huonoa koulumenestystä selittivät juuri ne piirteet, joiden tulikin sitä selittää, eli impulsiivisuus, huono keskittymiskyky, heikko itsetunto ja vähäinen elämänhallinta. Tyttöjen huonoon koulumenestykseen nämä piirteet eivät olleet yhteydessä. 
Silti jako tyttöihin ja poikiin on kovin karkea. Kummassakin joukossa on osaryhmiä, jotka voivat hyvin tai hyvin huonosti.  Pojissa tällaisia ovat epäliikunnalliset pojat,  vain yhdestä asiasta kiinnostuneet pojat (esim. jääkiekki) ja ns. "amispojat", jotka ilmiselvästi keräävät jo nuorena kaikki elämäntapaongelmat, mutta porskuttavat eteenpäin näennäisesti huolta vailla.

Tytöissä tällaisia ovat tunne-elämässään oireilevat (mm. masennus).

Molemmissa ryhmissä tällaisia ovat mm. turvallisuushakuiset, arat syrjäänvetäytyvät oppilaat, sosiaalisesti kömpelöt lapset,  levottomat lapset sekä lapset, joiden koteihin huono-osaisuus kasautuu.

Kaikkiaan pitäisi etsiä ratkaisuja, joista hyötyy  mahdollisimman moni, ja joista kärsii mahdollisimman harva.

TEESI 1: Pojat menestyvät koulussa huonommin kuin tytöt (keskimäärin) useassa oppiaineessa. Tytöt saavat koko kouluajan keskimäärin parempia arvosanoja kuin pojat. Kansallisissa oppimistulosarvioinneissa pojat kuuluvat  heikommin suoriutuneiden joukkoon useammin kuin tytöt.

Tarkennus: Kukoistavatko tytötkään? Vai selviätkö he vain vaatimuksista paremmin? Poikien syrjäytymisen voi väittää  alkavan koulussa, sillä nuorissa miehissä huomattavasti syrjäytyneitä ja lienee myös nuorissa vangeissa. Myös erityisen ja tehostetun tuen saajista huomattava enemmistö poikia. Erityisluokat ovat poikavoittoisia. Alakouluikäisistä sairaalakoulun kävijöistä lähes kaikki ovat poikia. Suurin osa kiinnipidon kohteeksi joutuvista lapsista on poikia.

TEESI 2a (jaettu): Poikien ja tyttöjen lahjakkuudessa tai älykkyydessä  ei ole eroja (ellei nyt puhuta lihasvoimasta). Keskeisesti on kysymys motivaatiosta. Tyttöjen ja poikien oppimisorientaatiossa on eroja. Poikaporukka vahvistaa toisissaan uskomusta, että elämässä pärjäämiseen ei tarvita koulua. Tytöt näyttävät  “aidosti” oppimishakuisilta.

Tarkennus: Älykkyyden eräissä osa-alueissa on todettu eroja.  Tutkimusten mukaan oppimista tukevat asenteet ovat vahvempia tytöillä ja oppimista haittaavat asenteet vahvempia pojilla. Tutkimuskirjallisuudessa toistuu  havainto, että pojat sijoittuvat taidoiltaan vahvemmin normaalijakauman ääripäihin kuin tytöt. Pojilla on selvästi tyttöjä enemmän vaikeuksia kielellisten taitojen alueella kuten lukemisessa

TEESI 2b (jaettu). Pojilla näyttää olevan heikommat valmiudet koulutyössä tarvittavissa taidoissa. Pojat ovat jo koulun alkaessa kouluvalmiuksiltaan jäljessä tytöistä.Vaikka Suomi asettuu lukutaidossa maailman kärkeen, erot tyttöjen ja poikien välillä ovat suuremmat kuin missään muualla maailmassa. Lukutaidoltaan heikoista on poikia yli kolme neljäsosaa.

TEESI 3: Pojat viihtyvät koulussa huonommin kuin tytöt  (keskimäärin).

Tarkennus: Esim. Kouluterveyskyselyn tulosten perusteella tytöt viihtyvät ja voivat huonosti.  Niin opettajien kokemus kuin tutkimukset osoittavat, että tytöt suhtautuvat koulutyöhönsä keskimäärin poikia myönteisemmin ja tämä – tai heidän paremmat suorituksensa – palkitaan paremmin todistusarvosanoin.

TEESI 4: Koululuokassa pojat ovat keskimäärin äänekkäämpiä. He ovat energisiä ja villejä. Tytöt kaipaavat rauhallisia oppimistilanteita siinä, missä pojat kaipaavat toiminnallisuutta.

TEESI 5: Pojilla on enemmän oppimis- ja käyttäytymisongelmia kuin työillä. Pojat käyttäytävät koulussa huonommin kuin tytöt (keskimäärin). Opettajan ajasta menee noin  80% poikiin.

Tarkennus:  Pojilla on enemmän eri muodoissaan ilmeneviä tarkkaavaisuuden ongelmia, ylivilkkautta sekä häiritsevää käyttäytymistä.

Pojat ovat epäonnekseen rehellisiä ja suoria ja heidän kysymyksensä haastavat opettajia.

TEESI 6: Pojista kasvaa koulussa/koulusta huolimatta aktiivisia ja jämäköitä, tytöistä empaattisia ja muita hoivaavia (taas usein).

TEESI 7.  Pojat oppivat asioita tekemällä. Tytöt taipuvat oppimaan myös koulumaisemmalla tavalla

TEESI 8:  Pojat kehittyvät  hitaammin kuin tytöt. Heidän murrosikänsä on rajumpi (mm. aivojen taantuma) ja se osuu tosi pahaan vaiheeseen yläkoulussa.
"Yhtenä aamuna he heräävät märässä vuoteessa. Pää, penis ja jalat ovat kasvaneet isoiksi ja ääni on muuttunut. Ikään kuin siinä kylliksi kestämistä, pojilla on meneillään henkinen taantuma. Koulu ei kiinnosta, tärkeämpää on hengailla kavereiden kanssa ja haaveilla tytöistä.” Lasse Lehtinen
Opettajien tavasta kohdata poikia ja tyttöjä:

TEESI 9. Pääosa opettajista on naisia. Naiset ymmärtävät paremmin tyttöjä (usein).

Tarkennus: Poikiin ei uskalleta luottaa?

TEESI 10. Pääosa opettajista on itse koulumenestyjiä. He ymmärtävät paremmin itsensä kaltaisia.

TEESI 11. Monet pojat kokevat liian paljon kielteisiä kokemuksia kouluaikanaan.

Tarkennus: Kouluissa on paljon turhia käytänteitä, joihin pojat törmäävät. Mm. jatkuva jonottaminen, joka aiheuttaa yhteenottoja. Hiljaisuuden ihannointi. Yliviritetty turva-ajattelu.

TEESI11 b. Opettajat arvioivat yttöjen ja poikien suorituksia  eri perustein erityisesti kieliaineissa
ja matematiikassa.

Ratkaisuehdotuksia

TEESI 12. Erilliskouluihin ja -luokkiin ei ole paluuta. Paluuta pysyvään luokkaan kannattaisi harkita.

TEESI 13. Olisi hyvä, jos kouluissa olisi sekä mies- että naisopettajia. Miesten osuus vähenee koko ajan. Ja tämä ei tarkoita, että nainen ei ole hyvä opettaja.

Tarkennus:  Viisas miesopettajien saa rohkaisullaan nuoret pojat  ottamaan vastuuta opinnoistaan, innostumaan ammattiin ja työhön. Miesmallina toimivat mainiosti myös koulunkäyntiavustajat ja työharjoittelijat.

TEESI 14. Opettajien tulisi käyttää monipuolisia menetelmiä, sekä pojille että tytöille sopivia. Toimintaan tulisi saada lisää valinnan mahdollisuuksia.

TEESI 15. Niinkin pieni asia kuin matematiikan laskujen esimerkkien aihepiiri voi jo vaikuttaa motivaatioon.

Tarkennus: Tyttövaltaisuus alkaa jo pienistä asioista Aapisen A on ankka, aurinkoinen Anni ei auto. Matematiikassa lankakerälaskut eivät innosta poikia.

TEESI 16. Poikia auttavat myös selkeät, lyhyet ohjeet. Pojat tarvitsevat tsemppausta ja myös vaatimista.

Tarkennus: Lopetetaan lässytys "pojat on poikia", eikä päästetä poikia vähemmällä vastuulla luistamaan kotitöistä, toisten huomioimisesta, tehtävien tekemisestä kunnolla tai yhteisen hyvän tavoittelemisesta. Kasvatetaan sellaisia tyttöjä, jotka eivät passaamisellaan avusta ja pilaa poikiaan. Vaalitaan lähtökohtaisesti jokaisen oppilaan omaa vastuuta tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, eikä katsota sormien välistä, jos "pojat on vain poikia".

TEESI 17. Hyväksytään tarve liikkua. Vähennetään paikallaan istumista.

Tarkennus: Lisää liikuntaa. Poikien oppimistilaan pääsy voi usein vaatia ihan konkreettista jumppaa. Opettajan tulee olla siinä mukana. Lankut kuuluvat yläkoulun ruotsintunnille ja punnerrukset ekaluokan kirjoittamiseen.

TEESI 18. Käytetään enemmän poikia kiinnostavia vekottimia kuten tabletteja.

Tarkennus: Olisi hyvä, jos koulussa olisi oikeaa  työtä murrosikäisille-  mopon rassausta ja ojankaivua ja vastaavaa halukkuuden mukaan.

TEESI 19.  Kouluissa pitäisi olla tilaa myös "poikien jutuille". Pojat tarvitsevat omia juttuja, joita tytöt eivät valtaa. Edes välituntipihoille :-)

TEESI 20. Otetaan murrosikä ja poikien toisiltaan vaatima koulukielteisyys aidosti puheeksi. Monilla pojilla on outo (opettajan mielestä) asenne kouluun paikkana, joka vaan pitää lusia läpi.

Tarkennus: Osa pojista ei vain osta tätä keskiluokkaista näkymää opiskelusta, numeroiden keräämisestä, suorituksista, pärjäämisestä koulussa ja pääsemisestä hyviin jatko-opintoihin.
Haastetaan oppilaskunnat mukaan kehittämään koulun arkea. Annetaan vastuuta. Otetaan mukaan päätöstentekoon. Kokemusten mukaan osallisuus helposti kasautuu tytöille. Poikien on vaikeaa auttaa toisia ja olla osa koulun virallista organisaatiota. Poikien alakulttuuri muistuttaa vankien kulttuuria suhteessa vartijoihin.

TEESI 21.  Opettajien tulisi erityisesti kiinnittää huomiota palautteen kannustavuuteen.

TEESI 22.  Opettajien tulisi olla tietoisia sukupuoleen liittyvistä stereotypioista (kiltit tytöistä, jotka ovat tunnollisia ja pyrkivät mielistelemään/ raisut, mutta reippaat pojat, jotka vaativat opettajan huomiota)

TEESI 23. Jokaisen pitäisi saada rakentaa  oppimispolkunsa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja.

TEESI 24.  Poikien koulukielteisen alakulttuurin sulattamiseen tarvitaan alakoulusta alkaen toiselle asteelle saakka koteja. Ja poikien kannalta olisi tosi tärkeää, että myös isät tulisivat mukaan kouluun ja näyttäisivät mallia: mieskin voi lukea. Mieskin voi kirjoittaa.

TEESI 25 (uusi):  Oleellista on ymmärtää tarve koko koulusysteemin ja oppimisympäristöjen muuttamistarve. Siitä hyötyisivät sekä tytöt että pojat.  Rakennetaan uudenlainen koulu uuden opetussuunnitelman myötä, jossa on toiminnallisuutta ja vaihtelevia oppimisympäristöjä, että ne ovat kaikille homo sapiens - rodun edustajille hyväksi ja ennen kaikkea iloksi ja innostukseksi. Oliksi myös mietittävä auki, onko koulun kasvatuspäämäärä oikeasti pojille sopiva.

TEESI 26(uusi): Poikien on todettu taantuvan kognitiivisesti 8.l uokalla voimakkaiden fysiologisten muutosten vuoksi. Tämä tulisi ottaa huomioon yläkoulun opetuksessa.  .