Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

perjantaina, huhtikuuta 29, 2016

Miksi elää tätä päivää, kun on historia!

OLEN ollut vähän kateissa tämä viikon. Olen nimittäin tehnyt aikamatkaa 10 000 vuoden taakse ja palannut sieltä nykyisyyteen vuosisata kerrallaan.

Juuri nyt olen 1800-luvun alussa, ja aikaa päästä takaisin 2000-luvulle on about kaksi vuorokautta. Ehdoton deadline on maanantaina klo 11, jolloin minun oltava tulostettuine liuskoineni  sivistystoimen johtaja Sampo Suihkon työhuoneessa.

OLEN nimittäin sitoutunut kokoamaan aineistoa julkaisuun, jonka työnimenä on "Koulutus Espoon tarinan muovaajana”. Tarkoitus on,  että aineiston  pohjalta - mahdollisesti-  julkaistaan teos vuonna 2017, kun  Suomi juhlii  itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaansa ja  Espoon siirtymisestä peruskoulujärjestelmään tulee kuluneeksi 40 vuotta. Niin se aika mene :-)

HIEMAN taustaa: Vuonna 1991 koululautakunta/ kouluvirasto järjesti Espoon suomenkielisen kansakoululaitoksen 100- vuotisjuhlan. Tämän kunniaksi kaupunki tilasi teokset ”Espoon kansakoulut 1871-1921” (tekijänä Veli Nurmi) ja Espoon koulutaloja käsittelevän teoksen ”Sydämellistä yhteiselämää” (tekijänä Kari Jormakka). Juhlavuoden yhteydessä  tuotiin myös esille se, että koulujen historiaa käsittelevälle teokselle hankitaan jatko-osa.

Emeritus- koulutoimenjohtaja Atso Vilkkijärvi muisti tämän 90-luvun laman keskeyttäneen hankkeen ja otti yhteyttä Sampoon. Tavoitteena on nyt, että kun minä olen koonnut pohja-aineiston, tehdään päätös, julkaistaanko  ”Koulutus Espoon tarinan muovaajana” jatko-osana, joka käsittelee  Espoon koululaitosta vuodesta 1921 nykypäivään.

MIKSI sitten olen matkannut 10 000 vuoden taakse? Kaukaa näkee paremmin. Huikea keikka, vaikka happi meinaa loppua.

ELI syvät pahoitteluni niille muutamille, joiden viestejä  jne. en ole ehtinyt peukuttaa. Deadlinet tuovat elämään ryhtiä, ja se on hieno asia. Vaikka työpäivistä tuleekin pitkiä, ja pari seuraavaa päivää venyy varmasti yöhön. 

maanantaina, huhtikuuta 25, 2016

Vanhat rexit koolla

HIENOA lounasseuraa tänään Helsingin Loisteessa. About 20 emeritus-rehtoria kokoontui perinteiseen tapaan viettämään iltapäivää. Paikalla oli pitkän päivätyön tehneitä johtajia mm. seuraavista alakouluista: Aarnivalkea, Aurora, Kilo, Komeetta, Laajalahti, Lahnus, Laurinlahti, Latokaski, Lähderanta, Meriusva, Niipperi, Niittykumpu,  Postipuu, Soukka, Taavinkylä, ja Tähtien koulu. Mukana oli myös entinen koulutoimenjohtaja Atso ja talouspäällikkö Satu.

Hyvää kuului kaikille. Ja ruoka maistui.

KAUNIS kiitos tilaisuuden järjestäneille Jukalle, Markulle ja Ailalle. Sekä Frendit- kuvaamolle, joka ikuisti koko porukan.

SEURAAVA lounas on maanantaina 26.9.


sunnuntaina, huhtikuuta 24, 2016

Espoolaisen yrittäjyyden juurilla

ESPOON perinneseura ry  järjesti tänään perinteisen kevätseminaarin. Teemana oli Yrittäjyys Espoossa.

MEILLÄ oli kaksi upeaa alustusta.
Esi kotiseutuneuvos Arja Salmi  vei kuulijat Leppävaaran yrityselämän juurille. Ja sitten kauklahtelainen yrittäjä Kai Halme kertoi Halmeen leipomon vaiheista vuodesta 1899 lähtien.  Molemmat olivat nähneet paljon vaivaa ja he olivat tehneet myös diaesitykset, jotka tulevat johtokunnan jäsenen Esko Uotilan laatimille perinneseuran nettisivuille (Tässä osoite: http://espoonperinneseura.net)

MINULLA oli yhdistyksen puheenjohtajana tehtävä avata seminaari, ja tein sen pohtimalla yrittäjyyden käsitettä about näin:

" Elämme aikaa, joilloin yrittäjyys-käsitteenä on kaikkien huulilla. Puhutaan yksinyrittäjistä, mikroyrittäjistä jopa pakkoyrittäjyydestä. Yrittäjä on vain pienelle joukolle riistäjäporvari. Yhä useammalle on se ainoa vaihtoehto maailmassa, jossa palkkatyö vähenee.

Pääosa suomalaisista työikäisistä  on edelleen palkanansaitsijoita. Yrittäjiä meillä on yli neljännesmiljoona. Yli 63 % yrittäjistä oli on yksinyrittäjiä.

Olen käsitteiden ystävä.  Mitä yrittäjyys ja yrittäminen oikein  tarkoittavat?  Hapuillaan ratkaisua ensin verbin yrittää avulla.

Arkikielessä - esim. koulussa- ajatellaan, että yrittäminen on ponnistelemaan ryhtymistä. Se on arvostettavaa, vaikka aina ei onnistu. "Yritä edes!", sanomme.

Entä, mitä  sanakirja sanoo tuosta sanasta? Sen synonyymejä ovat  koettaa,   kokea,  pyrkiä, kokeilla, tavoitella. Suomen etymologisen sanakirjan mukaan yrittää =   tavoittelee, pyrkii, koettaa. Taustalla on itäsuomalainen murresana yrkäillä = yritellä, meinata.

Yrittäminen on siis aloittamaan ryhtymistä ja ponnistelua -  mutta ei välttämättä onnistumista. Nykyään puhutaan riskinottamisesta.

Veijo Meren sanakirjan mukaan taustalla on ruotsin kielen sana yrka, joka tarkoottaa: vaatia kiihkeästi, haluta, harjoittaa, ponnistella. Meren mukaan muinaisskandinaaveilla sana yrki oli työ, ja siitä tuli sana yrke eli ammatti, elinkeino, toimi.

Suomen kirjakielessä sana yrittää on kuulema esiintynyt ensimmäisen kerran vuonna 1570 herra Martin maanlain suomennoksessa merkityksellä ”hätyyttää”.

Hmm. LÖYDÄMME siis ainakin muutaman tunnuspiirteen: on kyse aloittamisesta. On kyse työstä. On kyse ponnistelemisesta ilman varmuutta onnistumisesta.

Hapuillaan vielä vähän. Usein puhutaan erikseen  sisäisestä ja ulkoisesta yrittämisestä.
Sisäinen yrittäjyys on  luonteenpiirre. Se on oma-aloitteisuutta, sisukkuutta, riskinottoa. Se on halua huolehtia itse  itsestään,  taitoa huomata ympärillään mahdollisuuksia,  asettaa tavoitteita, suunnittella kokeilla  ja arvioida,  keksiä  ideoita ja testata  niitä, ratkaista ongelmia, säädellä omaa toimintaansa. Se on myös halua kohdata ihmisiä kunnioittavasti, ratkoa luovasti ristiriitoja, vaikuttaa ja viestiä  monipuolisesti sekä  johtaa innostavasti.

Ulkoinen yrittäminen on näkyvää toimintaa. Tuo yrittämisen liittyy  itsensä elättämiseen ja rahaan.  Kyse on taloudellisesta toiminnasta. Mutta riittääkö pelkkä elättäminen kattamaan käsitteen?  Ovatko kaikki, jotka yrittävät elättää itsensä yrittäjiä? Ei. Palkansaajat yrittävät elättää itsensä, mutta he eivät ole yrittäjiä.

Olisiko yrittäjyys sitä, että yrittää elättää itsensä ilman, että menee toiselle töihin? Että on itsellään töissä? Hmm.  Rikollinenkin olisi  tuon määritelmän perusteella  yrittäjä.

Herää uusi kysymys: Onko yrittäjän oltava töissä? Mitä töissä oleminen on? Mitä on työ? Onko rikoksen tekeminen työntekoa? Toisaalta moni voi tehdä töissä rikoksen. Teenkö työtä, jos elätän itseni itsenäisesti ostamalla ja myymällä osakkeita?

Säädökset tulevat tässä apuun. Katsotaanpa, mitä virallisesti asiasta sanotaan: Tilastokeskus antaa kaksi määritelmää: Näistä jälkimmäinen on parempi:
 ” Yrittäjäksi luetaan henkilö, joka harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjä voi olla työnantajayrittäjä tai yksinäisyrittäjä, kuten ammatinharjoittaja tai freelancer.”
Tuo auttaa. Virallisissa teksteissä tuota kuvausta vielä täydennetään:

" Osakeyhtiössä toimiva henkilö, joka yksin tai perheensä kanssa omistaa vähintään puolet yrityksestä, luetaan yrittäjäksi. 
Yrittäjältä edellytetään, että hän  omistaa vähintään 50 % yrityksestä, jossa hän työskentelee. 
Yrittäjäksi lasketaan myös sellainen henkilö , joka työskentelyn lisäksi on yrityksessä johtavassa asemassa, ja omistaa 15 %:n yrityksestä. 
Yrittäjäksi lasketaan myös sellainen, joka työskentelee perheyrityksessä (perheenjäsenet  yhdessä omistavat vähintään 50 %).  
Yrittäjäksi lasketaan myös sellainen, joka työskentelyn lisäksi on perheyrityksessä johtavassa asemassa (henkilö yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistaa vähintään 30 % yhtiöstä.)"

Olemme jo pitkällä. Ollaksen ulkoinen yrittäjä pitää siis (1) omistaa ja  (2) tehdä työtä - ja mielellään (3) johtaa.

Mitä yrittäjyys siis on?  Yrittäjyys on - näin summaan-   yrittäjälle tyyppillinen tapa (ks. sisäinen yrittäjyys)  toimia, niin että hän  elättää itseään toimimalla  omaan laskuun ja omalla vastuulla.  Hän (tai hänen perheensä) on  hänen työnantajansa.

Lisäksi: Yrittäjällä täytyy olla oma yritys. Yrityksellä täytyy olla nimi ja viranomaisten hyväksyntä.
Pimeä yrittäjä ei kai ole yrittäjä.


torstaina, huhtikuuta 21, 2016

EKOAY:n päättäjäillallisella

HIENO päivä, hieno ilta. Illaksi oli tullut oikein virallinen...
KUTSU
Tervetuloa keskustelemaan opetuksen ja kasvatuksen resursseista Espoon ja Kauniaisten opettajien ammattiyhdistyksen yhteistyötapaamiseen. Aiheina ovat:
- Oppilasmäärä kasvaa- Koulut rapistuvat- Mitä tehdään?
- Käytännön arki kouluissa (uinnit, ICT ja liikelaitokset)
Tilaisuus on torstaina 21.4.2016 klo 18.00 ravintola Henricuksessa, osoitteessa Kirkkokatu 16 A, 02770 ESPOO
           
TERVETULOA!
ESPOON JA KAUNIAISTEN OPETTAJIEN AMMATTIYHDISTYS RY.
Heli Haaro puheenjohtaja
                                                                         
Matti Kangasniemi sihteeri                                                                     
PAIKALLA oli kaikki tutut. Poliitikoista mm. Inka Hopsu, Jukka Karhula, Sanna Lauslahti, Kari Pajunen, Tiina Thure-Toivanen, Harri Waltari...

Kepua ja RKP:ta tilaisuus ei kiinnostanut?

Virkamiehistä Juha Nurmi, Ilpo Salonen, Kaisu Toivonen...

AY-opeista  Heli Haaro,  Markku Kälviä, Anu Pukema, Gretel Ruuskanen, Jukka Sarpila, Hannu Suntio...

KEYNOTE-luennoitsijana oli toimitusjohtaja Maija Lehtinen TiPasta. Korjausvelkaa on nyt jo 120 miljoonaa. Investointikatto on hankala juttu.  Paljon myönteistä on kuitenkin myös käynnissä. Seuraavan viiden vuoden aikana tarvitaan seitsemän uutta koulua. Uusia oppilaita tulee noin 800/vuosi. Muun kielisten osuus on  jo yli 15 %.

PULAA koulutilasta on. Persut nostivat taas esiin vuoroluvun.

Opettajat olivat huolissaan paitsi sisäilmaongelmista myös vastuukysymyksistä ja uinnin opetuksen järjestelyistä.

MUONA oli hyvää. Kaikkea en maistanut, kun on tuo tri Atkins menossa. Ja ennenkaikkea oli huikeaa tavata taas tuttuja.

PS. Viereinen  minuutin iPhone-haasttelu-clipsi aukeaa EKOAY:n fb-sivuist tykänneille tästä linkistä: https://www.facebook.com/EKOAY-522595141117752/?fref=ts


keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2016

Teatteri Kultsa: Poltto


















HIENO ilta Teatteri Kultsassa. Helsinkiläinen pienteatteri oli ottanut huikean haasteen esittää Wajdi Mouawadin (s. 1968) kirjoittama "Poltto"-näytelmä.

Ohjaaja Marjo Linnasalmea saa kaksin käsin onnitella: Ensinnäkin hän on löytänyt superajankohtaisen ja hyperälykkään tekstin lähi-idän sodasta. Wajdin kieli on kaunista, filosofista jopa mystistä. Rakenne on suorastaan nerokas. Juoni imee kuin dekkari. Asiat eivät ole sitä miltä näyttää - vaan kauheammin.  Katsoja seuraa intensiivisesti, kuinka sipulia kuoritaan kerros kerrokselta. Ja se, mitä lopulta löytyy, ei ole hovimestari, vaan hirveä maailma. Niin hirveää, että kyynisinkin katsoja saa tunnekosketuksen niihin kärsimyksiin, jota mm. Libanonin kansa on kokenut.

Näytelmän kirjoittaja Wajdi Mouawad asuu nykyään Kanadassa. Wikipedian mukaan hän pakeni kahdeksan vuotiaana Libanonista Ranskaan. 13- vuotiaana hän muutti sieltä Kanadaan. Olin aivan varma, että tämän näytelmän kirjailija on nainen- mutta Wajdi  on mies.

OHJAAJAA voi onnistella myös toisella kädella  roolijaosta. Jokaiseen  rooliin on löytynyt uskottava näyttelijä. Joillakin rooleja on useita. Näyttelijäntyön monimuotoisuuden opettelun kannalta se on varmasti antoisaa. Lari Ylönen saa todella raataa: viidessä eri roolissa.

Nawain  päärooli on ihan perustellusti  jaettu kahdelle näyttelijälle: Heidi Ripatille ja Riitta Selkälälle. Jostain  syystä jäin kaipaamaan näiden kahden roolihahmon kohtaamista- vaikka vain eleenä loppukumarruksessa.

Ohjaajalla on  ollut  käytössään  hieno ryhmä. Mukana on tosi konkareita ja vasta lavalle tulevia. Tiimissä on huikeaa, varmaa  osaamista ja samalla  katsottajaa koskettavaa oman teatteri-ilmaisun etsimistä ja harrastamisen -  jos saa sanoa-  jopa varsamaista liikuttavuutta. Juuri niinkuin harrastajateatterissa kuuluukin.

Olen jo pitkään ollut Mikko Ravantin fani.  Riitta Selkälää en saa kehua sukulaissuhteiden vuoksi. Taputin sydämestäni ihan kaikille, mutta erityisesti minulle aikaisemmin tuntemattomille  Niina Heinoselle ja Tuukka Rantaselle. He olivat kuin luodut  juuri näihin rooleihin. Koko porukka toimi hyvin yhdessä.

Paitsi sisällöllisesti myös  teknisesti Wajdin teksti on ohjaajalle erittäin haastava. Kohtaukset ovat lyhyitä, katkelmallisia.  Aikatasot vaihtuvat. Mistä tulla pienessä tilassa  sisään, mistä mennä ulos? Kauanko olla lavalla, ja milloin poistua? Mitä tehdä sillä aikaa, kun rooli puhuu tai kun ei puhu. Näytelmä ja myös sen toteutus  on harvinaisen vahvasti pelkän puheen varassa. Esitys on nimenomaan vaativaa näyttelijän teatteria. Kun lavastus ja puvustus ovat äärimmäisen riisuttuja eikä musiikista ole juuri tukea, katsojakaan ei pääse helpolla.

Suosittelen "Polttoa" meille kaikille. Omaa aikaamme leimaa keveys. Poltto ei ole kevyt. Se on vakava  ja raskas. Mutta sitä pelkääville voi luvata, että  mm. Ravantin tyylikäs lämmin huumori tuo synkkään esitykseen tarvittavaa raikasta happea. Bonuksena oppii matemaattisen paradoksin, kuinka  1+1 voikin olla 1.

KULTSAN "Polton" viimeinen esitys on lauantaina 23.4. klo 19. Esitys kestää 2,5 tuntia. Liput maksavat 12/15  euroa.

Esityspaikka on Käenkujan väestönsuoja, Käenkuja 6-8,  00500 HELSINKI. Ties ketä paikalle saapuu. Tämänpäiväiseen esitykseen tuli mm. presidentti Tarja Halonen puolisoineen ja henkivartijoineen.

tiistaina, huhtikuuta 19, 2016

850 000 käyntiä blogissa. Tanks.

HUIKEA juttu. Laskurin mukaan tätä  "Pedagogogiikkaa ja koulupolitiikkaa II" -blogia on käyty katsomassa yli  850 000 kertaa.

Nöyrä kiitos kävijöille. Tämä innosaa jatkamaan kirjoittelua kouluasioista.

TÄSSÄ blogissa  on julkaistu  tähän mennessä 3147 lastua. Ensimmäinen julkaistiin yli  kahdeksan vuotta sitten. 12.1.2007.

Niistä eniten lukijoita ovat tavoittaneet seuraavat kolme juttua:
  1. Kuukauden kasvatusalan kirja (Siljander, P. 200). Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Helsinki:Otava); (11.10.2009) 11 845  käyntiä.  
  2. Tuntematon Sotilas ja johtamisen taito (16.7.2011) 10 275 käyntiä,
  3. Avoin fanikirje professori Timo Saloviidalle (4.3.2015) 7466 käyntiä.
Muita juttuja, jota mielelläni itse selailen ja suosittelen toisillekin ovat:
- OPS 2016 tulee - oletko valmis? (28.12.2014)
- Kuukauden kirja: Opettajan pedagoginen ajattelu (10.2.2013)
- Kuinka rakentaa luokkaan työrauha? (20.10.2010)
- Opettajien työaika ei riitä- ratkaisuksi kokonaistyöaika (18.1.2011)
- Ops 2016 tulee - oletko valmis? Osa: Työtavat  (31.1.2015)
- Löysikö Pekka Peura kadonneen OIKEAN menetelmän? (7.9. 2015)
- Koulunkäyntiä Lippajärvellä; pieni historiikki (2.7. 2008)
- Uno Cygnaeus, pappi ja pedagogi (23.1.2010)
- Pedagoginen hyvinvointi ja hyvinvoinnin pedagogiikka (12.7. 2009)
- Yleiset valintakriteerit Auroran virkoihin  (27.12.2011)
- Suomalaisen pedagogiikan helmiä (8.2. 2010)
- Kasvatuksen vuosisadat Suomessa: 1100-1700 (20.2. 2010)
- Kaikki opettajien työ työajan piiriin (22.8. 2013)
- Auroran siesta 18 vuotta (12.6. 2009)
- Koulujen lisääntyvälle työlle täytyy tehdä jotain (24.3.2011)
- Jotta uudesta opsista ei tulisi Zombieta! (11.2.2015)

Jos haluat lukea jonkin noista, löydät se nopeimmin kun copypastaat otsikon ja laitat hakusanaksi vielä Hellström.

KUUKAUSIA vertailtaessa maaliskuu 2015 onedelleen ykkönen. Silloin blogissa oli 19 933 käyntiä. Seuraavaksi eniten käyntejä oli lokakuussa 2012 (17 847).

lauantaina, huhtikuuta 16, 2016

Kuinka alakoulun uskonnon opetus muuttuu?

TEIN sapatin kunniaksi yhden oppiaineen: evankelisluterilaisen uskonnon analyseerauksen  alakoululuokkien osalta (1-6). Ja etsin vastauksia kysymyksiin, mikä jää pois, mikä vähenee, mikä jatkuu, minkä osuus kasvaa ja mikä voi olla kokonaan uutta.

Vertasin  keskenään ops-perusteita 2004 ja  2014, Espoon tuoretta ops-aineosuutta ja  Auroran koulun ops-versiota vuodelta 2013.

Uusissa perusteissa uskonnon opetusta ohjeistetaan yleisen osan ja  perusteiden uskontopakettin kautta.  Uskontopaketissa on ensin ohjeita, jotka koskevat kaikkia viittä eri oppimäärää ja vielä kutakin erikseen. Evankelisluterilainen uskonto on näistä yksi.

TÄSSÄ päätulokset kiireelliselle lukijalle ensin. Ja sitten muille vähän tarkemmin.
Tuntijako kunnan tasolla näyttäisi siltä, että aikaa on entinen määrä: 1-1-1-1-2-2 vvt.

Asiakirjoissa muutokset ovat aika pieniä. Mutta jos uusia tekstejä vertaa arkisiin uskontotunteihin, muutos voi olla aika isokin. Sitä en osaa sanoa, selviääkö vanhoilla oppikirjoilla. Uutta on eri oppimäärien opettaminen yhdessä (mahdollisuus).

Uskonnon opetuksen suurimmat muutokset taulukkona



Analysoin seuraavassa erikseen alkuopetuksen ja 3-6-luokkien uskonnon opetusta. Tarkastelen neljää asiaa: kasvatuksen päämäärää, sisältöjä, menetelmiä ja arviointia. Kunkin näiden kohteen osalta esitän, kuinka opetus syksyllä muuttuu: Mikä loppuu, mikä vähenee, mikä jatkuu, mikä lisääntyy ja mikä on kokonaan uutta.

USKONTO ALKUOPETUKSESSA

Kasvatuksen päämäärä

Pois
Kansakouluun verrattuna uskontotunneilla ei enää herätetä uskoa vaan  taitoa ajatella kriittisesti  ja eettisesti.  Oppilaita  kannustetaan kunnioittamaan toisen pyhää (muttei omaansa :-))

Vähemmän
Painopiste siirtyy omasta uskonnosta kaikkiin uskontoihin; omaa uskontoa on 1/3 sisällöistä.

JATKUU
Pääosin tavoitteet ja  ”kasvatuspäämäärä” ovat minusta ennallaan: Uskonnon opetuksella tuetaan kasvua kohti isoa päätavoitetta (minun sanoillani:)  ”hyvä ihminen ja kelpo globaalikansalainen” ja monia yleisiä tavoitteita (mm. tunnetaidot ja ajattelun taidot, kyseleminen, vastuullisuus…). Oppilas saa edelleen aineksia oman identiteetin elämänkatsomuksen ja maailmankatsomuksen rakentamiseen ja arviointiin (heille ei siis syötetä oikeaa oppia).

Jo vuoden 2004 perusteissa opetuksen tavoitteena oli  laaja-alainen uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys (ei siis usko). Uskontoja tarkastellaan kulttuurisesta näkökulmasta. Oppiaineen opetuksen tarkoituksena on yhä ”herättää oppilaassa mielenkiinto uskonnon opiskelua kohtaan”

Lisää/enemmän
Suvaitsevaisuus  ja erilaisuuden hyväksyminen korostuvat entisestään
Ajattelun taitoja korostetaan: kriittistä ja eettistä ajattelua.

Aikaisempaa enemmän huomiota kohdistuu myönteisen maailmankatsomuksen, itsetunnon  ja elämään luottamuksen rakentamiseen.

Kokonaan uutta?
Uutta voisi olla tilan antaminen opetukselle, joka tukee itsetuntemusta, itsensä arvostamista ja elämänhallintataitojen kehittymistä koko perusopetuksen ajan

Opeteltava asiat (tavoitteet ja sisällöt)

Sisällöt on esitelty myös taitoina.Sisällöt on  niputettu kolmeen osaan: S1 Suhde omaan uskontoon: S2 Uskontojen maailma:  S3: Hyvä elämä. Sisällöt on kuvattu varsin käsitteellisellä tasolla.

Pois
En löytänyt perusteista enää mainintaa rukouksista, jotka pitäisi opetella
Ei mainintaa jumalanpalveluksissa käynnistä
Perusteiden sisällöissä ei ole enää seurakuntaa oppilaan elämässä (esim. perhejumalanpalvelus, kerhot, pyhäkoulu). Kotiseurakuntaan ei ole enää tarkoitus tutua? Ei enää sisältöosaa: seurakunta oppilaan elämässä, esim. kotikirkko, muutamia työmuotoja kuten lähetystyö osana kirkon kansainvälistä toimintaa.
Espoon opissa ei ole enää 1 luokalla virsiä eikä hengellisiä lauluja.

Vähemmän
Oman uskonnon näkökulmaa on selvästi vähemmän.

JATKUU
Pääosin tavoitteet ja sisällöt ovat tuttuja (mutta uudella tavalla  jäsenneltyjä)
oman uskonnon kertomuksia, perinteitä ja tapoja, keskeiset käsitteet (mm. Jumala) kertomukset ja symbolit , uskonnon vuodenkierto, juhlat ja tavat, kirkkorakennus
luokan, koulun ja lähiympäristön uskontojen ja katsomusten  tavat  ja juhlaperinteet
omien ajatusten ja tunteiden ilmaisu
mielipiteiden esittäminen ja perusteleminen, kuunteleminen ja ymmärtäminen
ihmisen syntymään ja kuolemaan liittyviä elämänkysymyksiä
eettistä pohdintaa  (mm. kultainen sääntö, alustavasti lastenoikeudet,
opiskellaan virsiä ja musiikkia.  HUOM!!! (saakohan kuitenkaan virsiä laulaa?)
Perusteissa  on vielä virsi mainittu (1 kerran, alkuopetuksessa)
Niinikään edellytetään asiallista käyttäytymistä uskonnollisissa tilaisuuksissa( 3-6- lk), mikä viittaisi siihen, että niissä voidaan edelleen käydä

Lisää/enemmän
Selvästi enemmän jaetaan tietoa muista uskonnoista  (muut uskonnot  1/3 sisällöistä) kuin aikaisemmin. Oppilasta opetetaan kohtaamaan arvostavasti uskonnollista ja katsomuksellista moninaisuutta. Siihen tarvitaan ajattelun välineitä.

Etiikka  perustuu toki myös uskontoon - mutta sen rinnalla mm. kansainvälisiin sopimuksiin. (Aineistona Espoossa mm. kansalaisjärjestöjen nettisivut 2 lk)

Kokonaan uutta?
Pakolliset, monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat uusi asia kaikissa oppiaineissa. Uskonnon on oltava vuorollaan mukana.

Menetelmät

Jo 2004 perusteissa edellytettiin monipuolisia työtapoja (kaikissa aineissa). Ihannemenetelmät eivät ole kovasti muuttuneet. Jo tuolloin korostettiin tieto- ja viestintätekniikan käyttöä. Nyt muodissa olevista peleistä ei ole perusteissa uskonnon kohdalla mainintaa.

Pois
En huomaa, että mitään suosikkimenetelmä olisi jätetty pois.
Ev.lut. uskonnon kohdalla ei mainita oppikirjaa.

Vähemmän
En huomaa

JATKUU
Kiireettömyys ja avoin, luottamuksellinen keskusteluilmapiiri.
Vuorovaikutuksellinen oppiminen, keskustelu ja omien mielipiteiden perustelu.

Lisää/enemmän
Monipuolisuutta toivotaan jos mahdollista vielä enemmän. Luovat, toiminnalliset ja elämykselliset menetelmät, projektit ja keskustelut. Kertomuksia, musiikkia, kuvataidetta, leikkiä, draamaa sekä vierailijoita ja vierailuja eri kohteisiin. Ryhmäprojektit  myös oppiaineen eri oppimäärien kesken sekä oppiainerajat ylittäen.

Kokonaan uutta?
Yksilöprojektit  myös oppiaineen eri oppimäärien kesken sekä oppiainerajat ylittäen.

Arviointi

Pois
Todistukseen ei tule enää mainintaa katsomusainelajista.
2. luokan todistusarvioinnin tueksi ei ole hyvän osaamisen kuvauksia.

Vähemmän


JATKUU
Kannustava palaute. Monipuolisen näytön kokoaminen. Lukuvuositodistuksessa ilmaistaan, onko oppilas saavuttanut oppiaineen tavoitteet hyväksyttävästi.

Lisää/enemmän
Suusanallisen palautteen merkitystä korostetaan entisestään yleisessä osassa.

Kokonaan uutta?
Monialaiset oppimiskokonaisuudet tulee ottaa huomioon myös uskonnon arvostelussa
Todistuksissa myös uskonnon arvosanaan vaikuttavat laaja-alaisen osaamisen taidot.
Uutena voi pitää OPH:n esittämää ajatusta, että sanallisen arvioinnin tulisi olla laadullista (ei siis piilonumeroita).

Uskonnon opetus 3-6-luokilla

Kasvatuksen päämäärä

Pois
Tosi pitkässä juoksussa uskonnon opetus on muuttunut oleellisesti: enää ei herätetä lapsia uskoon, eikä odoteta, että kerrotut asiat uskotaan. Huomio on nyt enemmän ajattelun kehittämisessä. Oppilaita kannustetaan kunnioitamaan toisen pyhää (mutta omasta pyhästä  ei puhuta).

Vähemmän
Painopiste siirtyy omasta uskonnosta  kaikkiin uskontoihin.Oma uskonto  on vain 1/3 sisällöistä. Omaa uskonnollista taustaa toki arvostetaan

JATKUU
Pääosin tavoitteet ja  ”kasvatuspäämäärä” ennallaan: Opetus tulee kasvua kohti isoa päätavoitetta (minun sanoillani:) ”hyvä ihminen ja kelpo globaalikansalainen” ja monia yleistavoitteita (mm. tunnetaidot ja ajattelun taidot, kyseleminen, vastuullisuus…)

Oppilas saa  uskontotunneilla aineksia oman identiteetin elämänkatsomuksen ja maailmankatsomuksen rakentamiseen ja arviointiin (hänelle ei siis syötetä oikeaa tulkintaa).
Itsetuntemusta, itsensä arvostamista ja elämänhallintataitojen kehittymistä  tuetaan koko perusopetuksen ajan.

Uskontoja tarkastellaan kulttuurisesta näkökulmasta - muut uskonnot eivät ole ”vihollisia”.
Edelleen tavoitteena on eettinen ajattelu.

Lisää/enemmän
Suvaitsevaisuus  ja erilaisuuden hyväksyminen korostuvat entisestään. Niihin tarvitaan ajattelun välineitä. Selvästi uudessa opsissa korostuu käsitteellinen ajattelu, mielipiteiden perustelu jne. Siis älyllinen logiikka.

Tavoitteena ei siis ole (ollut enää pitkään aikaan) sielun pelastaminen tai uskon kipinän sytyttäminen vaan pikemminkin kyky hahmottaa älyllisesti maailman moninaisuutta.

Uutta
Uutta voisi olla uskonnon osalta tavoite: kriittinen ajattelu. Sanaa ei ainakaan esiinny 2004 perusteissa. Nyt se on siellä.


Opeteltava asiat (tavoitteet ja sisällöt)

Pois
Perusteiden listalla ei ole enää hengellisiä lauluja (Espoossa muuten on: virsiä ja hengellisiä lauluja 5.lk)

Vähemmän
Jeesus tulee nimenä vastaan Espoon opsissa vasta 4. luokalla (mutta häntä kyllä käsitellään paljon).
Virsien asema opetuksessa vähenee.

JATKUU

(S1)Raamattu  ja  sen kertomukset  sekä keskeiset opit , uskonnon rituaalit  ja tavat sekä pyhät paikat ja rakennukset, uskonnollisen kielen erityispiirteitä ja vertauskuvallisuutta , Suomen ja Euroopan uskonnolliset ja katsomukselliset juuret ja nykytila  (Espoossa Paavali  ja Luther edelleen- heitä ei mainita perusteissa), uskonnon sisäinen monimuotoisuus, uskonto-tiede-taide-kulttuuri

HUOM! Espoossa näyttää jatkuvan yhteistyö oman seurakunnan kanssa.
- Espoossa 3 lk: Tutustutaan erityisesti koulun lähialueella vaikuttaviin uskonnollisiin yhteisöihin ja niiden pyhiin tiloihin (Seurakuntaa ei ole perusteissa näin näkyvissä). Mutta huom! ” MONIKKO:

Niinikään Espoossa opetetaan rukouksia.
-  Espoossa myös Isä meidän rukous (4 lk), mutta se opetetaan vain tunnistamaan.

Perusteissa hengellinen musiikki (3-6 k) on kerran mainittu. Espoossa virsiä ja hengellisiä lauluja (5 lk).

Espoossa myös perehdytään jumalanpalvelukseen (6 lk) (perusteissa tutustutaan).

(S2) juutalaisuus, kristinusko ja islam ja niiden vaikutus historiaan, uskonnottomuus, eettisiä opetuksia sekä eri uskontoja yhdistäviä eettisiä periaatteita. Mediasta ja polulaarikultturista nousevia teemoja, lapsen oikeudet, valintojen tekeminen, perusteluita

(S3)Hyvän elämän filosofeerausta. Uskonnon eettisiä opetuksia.

Lisää/enemmän
Tarkastelutapa on ehkä aikaisempaa vielä enemmän uskontotietomainen ja ”ekumeeninen”. Edellisessä opsissa kohteena oli  suomalainen katsomusperinne- nyt näkökulma on laajempi: eurooppalainen. Tilaa filosofeeraukselle. Painopiste siirtyy omasta uskonnosta  kaikkiin uskontoihin. (muut uskonnot  1/3 sisällöistä). Suvaitsevaisuuteen tarvitaan ajattelun välineitä.

Kokonaan uutta?
Sisällöt on kuvattu varsin käsitteellisellä tasolla. Oppilaille esitetään myös islamilainen Jeesus-kuva (Espoo). Pakolliset, monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat uusi asia kaikissa oppiaineissa. Uskonnon on oltava vuorollaan mukana.

Menetelmät

Jo 2004 perusteissa edellytettiin työtapojen moninaisuutta.

Pois
Uskonnon kohdalla ei viitata kotitehtäviin eikä läksyihin.

Vähemmän
Tekstissä ei ole tästä mainintaa, mutta oletan, että oppikirjakeskeistä opetusta tulisi vähentää myös uskonnon opetuksessa.

JATKUU
Kiireettömyys ja avoin, luottamuksellinen keskusteluilmapiiri jatkuvat.
Vuorovaikutuksellinen oppiminen, keskustelu ja omien mielipiteiden perustelu.
Mahdollisuuksien mukaan vierailuja ja vierailijoita.

Espoon ops on kirjoitettu niin, että siitä ei oikein saa selvää, onko oppilaat tarkoitus viedä jumalanpalveluksiin. (Säädökset eivät tätä oikein salli). Perusteissa tavoitteena on esim. 6 luokalla
”tutustua rituaaleihin”. Espoon opsissa perehdyään (joka on voimakkaampi verbi) mm. rukouksiin ja jumalanpalveluksiin.Tutustutaan erityisesti koulun lähialueella vaikuttaviin uskonnollisiin yhteisöihin ja niiden pyhiin tiloihin.

Lisää/enemmän
Koulun arkeen verrattuna lisää kerronnallisuutta, draamaa, kokemuksellisuutta, toiminnallisuutta ja yhteisöllistä oppimista.

Käytetään sisältöjen oppimista edistäviä tietoteknisiä sovelluksia siten, että oppilaiden oma aktiivisuus ja vuorovaikutus korostuvat (siis 3-6-luokilla, alkuopetuksen  kohdalla ei mainintaa).

Kokonaan uutta?
Opittavien asioiden käsitteellistäminen? Ryhmäprojekteja  myös oppiaineen eri oppimäärien kesken sekä oppiainerajat ylittäen.  Yksilöprojekteja myös oppiaineen eri oppimäärien kesken sekä oppiainerajat ylittäen.

Arviointi

Uskonnon arviointi muuttuu samalla tavalla kuin muidenkin aineiden arviointi. Pääpaino tulee formatiiviselle arvioinnille. Arvioinnin käsiteapparaatti on muuttunut: formatiivinen- summatiivinen on eri ulottuvuus kuin opintojen aikainen ja päättöarvioiinti. Alakoulussa käyetetään formatiivista ja summatiivista opitojen aikasta arviointia. Edellisessä korostuu kannustavuus, jälkimmäisessä vertailtavuus.

Pois
Arvioinnin perustaminen yksityiskohtaiseen muistamiseen. 6. luokan osalta valtakunnalliset kriteereissä erikseen mainittu, ettei todistusarvostelussa oteta  huomioon oppilaan maailmankatsomusta (esim rasistisuutta?). Yleisessä osassa korostuu, ettei sellaisia asioita kuin kiinnostus ja yrittäminen ja aktiivisuus otetan todistusnumetoissa huomioon. Ne pitää perustua edistymiseen opsin taidoissa.

Vähemmän
Oletan, että arviointia, joka perustuu vain kokeisiin.

JATKUU
Arvioinnissa otetaan huomioon monimuotoiset kirjallisen ja suullisen tuottamisen tavat sekä muun tekemisen ja ilmaisumuotojen kautta osoitettu osaaminen.

Kuudennen vuosiluokan lukuvuositodistuksessa annettavaa arviointia varten on uskontoonkin määritelty tavoitteista johdetut arviointikriteerit hyvää osaamista kuvaavalle  numeroarvosanalle kahdeksan (8).  Tason ylittäminen joidenkin tavoitteiden osalta voi kompensoida tasoa heikomman suoriutumisen joidenkin muiden tavoitteiden osalta.

Lisää/enemmän
Yhä tärkeämpää on erilaisten osaamisnäyttöjen kautta osoitettu taito ilmaista itseään ja ajatuksiaan (yksityiskohtaisen muistamisen sijaan). Arvioinnissa kiinnitetään erityisesti huomiota tiedon soveltamiseen sekä ajattelun kehittymiseen.

Kokonaan uutta?
Monialaiset oppimiskokonaisuudet tulee ottaa huomioon myös uskonnon arvostelussa.
Todistuksissa myös uskonnon arvosanaan vaikuttavat laaja-alaisen osaamisen taidot.
Kuudennen vuosiluokan lopulla oppilaalle annetaan lukuvuositodistuksen lisäksi myös muuta ohjaavaa palautetta opetuksen järjestäjän päättämällä tavalla.

perjantaina, huhtikuuta 15, 2016

Unohdettuja pedagogeja: Jean Joseph Jacotot

KUN nyt taas (kerran) oppilaiden itsenäinen, omaan tahtiin opiskelu on coolia, lienee hyvä kaivaa unohdettujen pedagogien hautuumaalta esiin nimi Jean Joseph Jacotot.

Jacotot  (1770 - 1840 jaa.) oli  monen alan osaaja, professorikin, mutta pedagogiikan historiaan hän on jäänyt didaktisena keksijänä.  Jacotot keksi väittää, että selittävä opettaminen tyhmentää oppilaat.  Hänen keksi tilalle metodin, jota on kutsuttu "älyn vapauttamiseksi".

KAIKKI lähti liikkeelle hankalasta tilanteesta. Ranskan vallankumouksessa jollain lailla mukana ollut Jacotot joutui Napoleonin kaaduttua pakenemaan Alankomaihin. Hän sai  vuonna 1818 opettajan hommia Leuvenin yliopistosta. Hieno juttu, mutta oli pieni pulma:  Suurin osa hänen oppilaistaan osasi vain hollantia, jota hän ei itse osannut  sanaakaan.

Jonkilaisena hätäratkaisuna Jacotot antoi  opiskelijoilleen luettavaksi  Fénélonin "Telemakhos"- teoksen kaksikielisen laitoksen. Hän pani opiskelijat ensin opettelemaan kirjaa hollanniksi ja sitten  ranskaksi. Tavoitteena oli oppia ranskaa niin hyvin, että he pystyisivät kertomaan kirjan tarinan ranskaksi.

Lopuksi hän pyysi opiskelijoitaan kirjoittamaan ranskan kielellä, mitä he lukemastaan ajattelivat. Kokeilun tulos oli hämmästyttävä: oppilaat kirjoittivat  tosi hyvin- yhtä hyvin kuin moni ranskalainen.

Kokeilu mullisti Jacototin ajattelua. Hän oli aina ajatellut, että opettajan tehtävä on tietää ja välittää tieto tietämättömille. Välittäminen tapahtui selittämällä. Entä, jos opettaja ei selitäkään? Kokeilu osoitti, että oppilaat voivat oppia täysin itse, jopa tilanteessa, jossa opettaja ei osaa asiaa, jota hän opettaa. Ihminen oppii asioita, mm. kieltä  ilman selityksiä yksinkertaisesti vain käyttämällä niitä.

Idea: annetaan lasten opetella asiat omin neuvoi levisi kulovalkean tavoin eri puolille Eurooppaa. Jacotot tiivisti metodilleen neljä periaatetta:

(1)  Kaikki ihmiset ovat yhtä  älykkäitä ja pystyvät oppimaan yhtä hyvin. Erot tuloksissa johtuvat innostuksesta, harrastuksesta ja tahdosta oppia.
(2) Jokainen on saanut Jumalalta kyvyn opettaa itse itseään.  On siis tärkeämpää stimuloida oppilas opettelemaan itse asioita kuin pohtia didaktisesti, kuinka opettaja parhaiten selittää uuden asian oppilaille.
(3) Jokainen ihminen pystyy opettamaan jopa asioita, jota ei itse osaa. Väite nostaa kirkkaasti esiin sen, että oppia voi vain oppiva henkilö, ei kukaan hänen puolestaan.
(4) Kaikki on kaikessa. Tämä neljäs periaate on hiukan hankala. Fénélonin Telemakhos oli Jacotot’lle  sattumanvarainen valinta, mutta se - kuten mikä tahansa muukin  kirja- sisältää koko inhimillisen kulttuurin.  Kaikki asiat ovat yhteydessä toisiinsa jollakin tavalla.

Käytännössä Jacototin metodi toimi siis niin, että opittava asia on kirjassa. Oppilaan tehtävänä oli kertoa, mitä hän on lukenut, mitä hän siitä ajattelee, mitä hän sillä tekee. Oppilaan oli ehdottomasti näytettävä kirjasta ainekset siihen, mitä hän sanoo.  Oppilaat  oppivat asiat kokonaan omin ponnistuksin ilman opettajaa. Kyseessä oli suunnitelmallinen ja johdettu itseopiskelu.

FILOSOFISESTI Jacototin ns. universaalia pedagogiikkaa on tulkittu niin, että opettaminen-  siis selittäminen-  ei ole välttämätöntä. Itse asiassa se on haitallista. Se, että opettaja selittää jotain asiaa oppilalle, ei auta oppilasta vaan  määrittää hänet tietämättömäksi. Selittämistapahtumassa opettaja opettaa oppilaalle, että häneen itseensä verrattuna oppilas on tietämätön. Koska oppilas ei ole tietämätön ennen selitystä, vaan vasta sen jälkeen, selittäminen onkin itseasiassa tyhmentämistä. Kun opettaja on  huolissaan siitä, että oppilas ei ymmärrä asiaa ja selittää sitä  parhaansa mukaan, samalla oppilaat  lopettavat  oman järjenkäyttönsä.

Aika huikea  pedagoginen väite. Kokeen perusteella tietämätön opettaja on yhtä hyvä kuin tietäväkin. Hmm. No ainakin siinä suhteessa,  että hän ei voi syyllistyä tyhmentämiseen.

Jacototin opettaja (joka ei opeta) on myös vastakohta Sokrateen opettajalle. Sokrates ohjasi kysymyksillään oppilasta löytämään totuuden, jonka itse tunsi. Orjapoika Menonissa löysi ikuisen geometrisen totuuden – mutta pysyi orjana. Sokratismia voi näin syyttää pohjimmiltaan vain hienostuneeksi tyhmentämisen muodoksi.

Jacotot vastusti opetusta, jossa oppilas yritetään saada ensin ymmärtämään alkeet, ja kun tämä perusta on saatu haltuun, hänelle kerrotaan, mitä kaikkea muuta hän ei ole vielä ymmärtänyt. Hänelle siis opetetaan, ettei hän ymmärrä. Ja kun hän tajuaa tietämättömyytensä yhä paremmin, hän tyhmentyy tyhmentymistään.

Jacotot (joka ei siis itse osannut kokeen aikana hollantia) käytti opetuksessa kysymyksiä.  Mutta hän ei kysellyt, jotta saisi toisen oppimaan, vaan jotta oppisi itse.  Kun hän sai tehtäväksi opettaa kemiaa, jota ei itse osannut, hän "opetti oppilailleen kemiaa" kehottamalla heitä selittämään sitä hänelle, joka ei kemiaa osannut.

Ja näin päädymme varsin nykyaikaiseen käsitykseen. Opettajaa ei tarvita ensisijaisesti välittämään  tietoa vaan  toimimaan niin, että hän saa oppilaan tahtomaan oppimista.

Ks. lisää Susanna Lindberg. (2010). Tietämättömän opettajan oppitunti.
http://www.uta.fi/yky/fil/yhteystiedot/Susanna_Lindberg/RancieÌre%20T&E.pdf

torstaina, huhtikuuta 14, 2016

Intohimolle voi raivata tilaa koulupäivän rakenteeseen

TÄSSÄ  blogissa on esitelty mm. Pasi Sahlbergin ja Hannu Simolan esittämää ajatusta, että koulupäivään pitää raivata tilaa lapsille itselleen tärkeille asioille. Ja kuten täällä vierailleet ovat lukeneet, idea ei ole uusi.

Ns. kokonaista koulupäivää kokeiltiin tämä asia mielessä 2000-luvun alussa eri puolilla Suomea. Ja tarkasti ottaen idean juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun ja Herra Washburnen ns. Winnetka-suunnitelmaan.

SAMAAN tarpeeseenkoulupäivän rakennetta on kehitetty espoolaisessa Auroran koulussa. Siellä otettiin käyttöön ns. siesta syksyllä 1991. Välitunnit koottiin pitkäksi  75 minuutin tauoksi keskelle päivää. Tauon aikana oppilaille on tarjolla monenlaista toimintaa, mm. kerhoja.  Ja homma jatkuu yhä - jopa väistötilossa.

Yle teki touhusta tv-pätkää, joka on ainakin jonkin aikaa nähtävissä Yle Areenassa. Tässä linkki http://areena.yle.fi/1-3142342.  Juttu alkaa 10 minuutin kohdalla.

LISÄÄ tietoa tästä siesta-systeemistä löytyy  linkistä: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/06/auroran-siesta-18-vuotta.html

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2016

TOUR OPS-2016 välivarastoon

Sipoonlahden sessio päättyi "Oppimisen ylistykseen". Opi perusasiat. Se ei  riitä,
mutta opi ne... Sinun täytyy astua johtoon.
https://www.youtube.com/watch?v=eBU5OwPCczc
HIENO alkuviikko. Näillä näkymin kevään viimeiset OPS-keikat heitetty. Eilen Päivänkehrän ja tänään Sipoonlahden opettajille.  Molemmissa paikoissa hieno tunnelma ja  älykkään vaarallisia kysymyksiä.

TURNEE  on ollut  erityisesti omaa ajattelua kehittävä. Kaikki alkoi Espoon Steinerkoulusta talvella 2014. Aluksi fokus oli opettajan ja oppilaan pedagoginen  roolissa, sitten menetelmien ja toimintakulttuurin kehityksessä sekä arvoinnin mutkissa. Nyt   viimeisillä keikoilla olen ollut kaikkein innostunein ehettämisen käsitteesta ja monialaisista oppimis- kokonaisuuksista nimenomaan 1900- luvun alun reformipedagogiikan näkökulmasta.

Matkan varrella olen pominut mukaan teemaan sopivaa musiikkia ja opetellut myös editoimaan iMoviella diohin pikku-clipseja.

PALAUTE on ollut ystävällistä. Noin kolmessa tunnissa ehtii saada kokonaiskuvan  yli 500-sivuisesta opsista. Tavallisesti aikaa ei ole ollut ihan näin paljon.

NYT on aika pakata diat välivarastoon. Kokosin varmuuden vuoksi talteen keskeiset väitteet, jolla olen väkeä provosoinut:
  • OPS 2016 on täynnä asioita, jotka ovat olleet upouusia. 1900-luvun alussa.
  • OPS- perusteet on kuin 99 % pirtua. Joka sana harkittu. Se pitää blandata koulun arkeen.
  • On lapsen tarpeet. Lapsen lapsena ja juuri hänenä. Ja on yhteiskunnan tarpeet.
  • Koulu on kuollut. Se ei vain itse tiedä sitä? Eikai?
  • Koulu ei saa kuolleen tiedon jakelukeskus
  • "Mitä on tärkeää oppia? Sellaista, mitä tarvitaan, on tulevaisuus millainen vaan. Luovuutta, halua tehdä jokin asia eri tavalla paremmin; taitoa ajatella, ohjata itseään ajattelemalla." (Saku Tuominen)
  • Ei pyritä opettamaan kaikkea kaikille. Opetetaan tärkeä. Ja se perinpohjin.
  • Opetetaan kaikille (vain) ne asiat, joille  heillä on käyttöä ja joista on hyötyä.
  • "Jokainen lapsi saa oppia ne eri asiat, joihin hän kulloinkin on valmis." (Frederick Burk)
  • "Työskentely on saatettava vastaamaan lapsen kehitysasteen luonnetta ja edellytyksiä; Oppiaines on sovitettava oppilaiden mukaan. Toisaalta  oppiaineksen valinnassa on  otettava huomioon ne vaatimukset, joita muut koulut ja yhteiskunta asettavat" (Matti Koskenniemi ja Antero Valtasaari)
  • Auta minua tekemään itse!
  • " Oppilas oppii, jos hän uskoo omiin kykyihinsä ja suostuu opiskelemaan". (Husu ja Jyrhämä)
  • Koulussa kaikki eivät opi eivätkä opiskele.  Opettajakin voi olla opettavinaan kaikkia.  Ketä Sinä opetat? Kuinka moni luokassasi on läsnäolevaa turhaa joukkoa?
  • Ei koulun tarkoitus ole, että kaikki asiat ”käydään läpi”. Ei  tarkoitus ole noudattaa opetussuunnitelmaa niinkuin bussikuski noudattaa aikataulua.  Tarkoitus on, että se mitä tehdään on opsin mukaista. Tunti kerrallaan.
  • Ei riitä, että asiat on opetettu. Ne pitäisi myös oppia.
  • "Kouluikäkin on elämää. Lapsella ja nuorella on oikeus saada tyydytystä tämän hetken toiminnasta." (Matti Koskenniemi)
  • "Jo kuukaudenkin kuluttua muististani on haihtunut kaikki, mitä olen yksinomaan kuullut tai lukenut, jota avastoin kaikki se, mitä olen opettanut muille, on minulle selvänä kuin viisi sormea, ja olen tullut siihen vakaumukseen, että vain kuolema kykenee minulta tämän tiedon riistämään." Joachim Fortius (1499-.1536),  
  •  ”Kaikesta opetukseen uhratusta vaivannäöstä huolimatta saa koulu varautua siihen, että suuri osa sen jakamaa tietoa pian haihtuu.” (Ottelin)
  • ”Oppilaalle voi opettaa vain sellaista, mitä hänellä on tarve oppia ja mitä hän kykenee oppimaan sekä vain sillä tavalla, kuin hän kykenee oppimaan.” (Toivo Viljonen)
  • " Koulun ensisijaisena tehtävänä on tarjota aineksia ja virikkeitä oppilaan omaleimaisen koko persoonallisuuden kehittymiselle"  (POPS 1970 )
  • " Eheyttäminen on enemmän kuin oppiaineksen eheyttämistä, oppiaineiden yhteistyötä. Se on enemmän kuin aineksen ja toiminnan eheyttämistä. Se on opetuksen ja oppilaiden elämän ja maailman eheyttämistä. "(vrt Carleton Washburne)
  • Pidetään huolta, että yksikään lapsi ei lähde ysiluokalta ajatelleen, että minusta ei ole mihinkään. Pidetään  huolta, että jokainen tuntee vahvuutensa ja on löytänyt oman intohmonsa.
  • Opetusministeri ei muuta opetusta. Opetushallitus ei muuta koulua. Rehtori ei sitä tee.  Mutta opettaja voi tehdä sen. Joka päivä. Joka tunti.
  • " Niin kauan kuin opettajat uskovat rooliinsa ja oppilaat suostuvat osaansa, tällainen yhdistelmä oppilaslähtöistä retoriikkaa ja opettajajohtoista käytäntöä on hyvin tehokas. "  (Hannu Simola)
  • Monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat keidas, jota kautta 1900-luvun alun upean reformipedagogiikan helmet: vapaus, työ ja yhdessä tekeminen voivat nousta kuolleista.
  • "Koulutuspoliitikoilla on valta muotoilla tavoitteita, hallintohenkilökunnalla on valta muokata koulujärjestelmää, opettajilla on mahdollisuus organisoida ja eriyttää opetustaan, mutta vain oppilailla on mahdollisuus saada aikaan tuloksia, oppia." (Paavo Malinen)
  • "Rahalla on arvonsa, mutta raha ei ole arvo". (Husu ja Jyrhämä)
KIITOS tässä vaiheessa oppimiskumppaneille  Espoossa, Hauholla, Helsingissä (mm. OKL), Hämeenlinnassa, Iisalmessa, Janakkalassa, Jyväskylässä, Kokkolassa,  Kuopiossa, Lapualla, Nivalassa, Nurmijärvellä,  Oulussa, Pyhäjärvellä, Rovaniemellä, Sipoossa, Tammisaaressa ja  Vantaalla. Unohdinkohan jonkin kunnan?

sunnuntaina, huhtikuuta 10, 2016

Uuden Koulun 3D-malli

OLEN niitä- enkä ole ainoa- joka on pitkään pohtinut, miksi ns. Uuden koulun liike 1900-luvun alussa epäonnistui yrityksessään musertaa ns. Wanha koulu.

Kirjallisuuden mukaan syyt voi tiivistää neljää: 1) Herbart-zilleriläinen metodi toimi riittävän hyvin ja 2) Helppoa, selkeää yhtenäistä vaihtoehtoa työtavaksi ei ollut. 3) Eri suuntaukset vetivät riitelyllään mattoa toistensa alta 4) 1930-luvulla uuden koulun ideologialta meni perusta, kun Euroopan arvomaailma koveni kohti kurin ja järjestyksen ihanteita.

ON totta, että ns. Uuden koulun liike oli hyvin hajanainen. Olen yrittänyt jäsentää noita itsessään upeita pyrkimyksiä jollain lailla systemaattiseen kuvausjärjestelmään.

Tänään heitän kommentoivaksi Uuden Koulun 3D-mallin, siis kolmiulotteisen mallin (x-y-z), joka näyttäisi auttavan. Päivitetty 8.4.

MALLI lähtee siitä, että tapoja järjestää opetusta voidaan jäsentää kolmen, muita  progressiivisen pedagogiikan ulottuvuuksia tärkeämmän "ulottuvuuden" avulla.

Ensimmäinen ulottuvuus on (oppilaan roolin) passiivisuus- aktiivisuus. Kyse on työtavoista. Taustalla on siis ajatus siitä kumpi toimii: opettaja vai oppilas. Jos asteikko on 0-1-2-, niin pisteessä x=1, molemmat ovat aktiivisia (esim. opetuskeskustelu).

Toinen ulottuvuus liittyy mm. kasvatuspäärään, oppimäärään ja työtapoihin : Missä määrin se on ennalta sidottu, siis pakollinen. Jos asteikko on 0-1-2-, niin pisteessä y=2, oppilaalla on jonkin verran vapautta vaikuttaa opiseluunsa (esim. urakkatyössä tehtävien suoritusjärjestykseen).

Kolmas ulottuvuus liittyy työtapoihin: opiskellaanko asioita yksin  vai yhdessä. Jos asteikko on 0-1-2-, niin pisteessä z=3, (lähes) kaikki tapahtuu yhdessä (esim. systemaattinen ryhmissä opiskelu).

KUUTIOSSA  on 27 erilaista  tapaa järjestää opetus. Wanhan opetuksen x-y-z-koodinaatit atsteikolla 0-1-2- olisivat 0-0-0. Arkinen perusopetus lienee  pääosin ruudussa 1-1-1. Osa mahdollisista vaihtoehdoista  saattaa olla loogisesti jopa  mahdottomia.

Mallin koettelua

Tein muutaman "karttaharjoituksen". Joihinkin  ruutuihin löysin helposti reformistisen suuntauksen/työtapaidean. Muut työtavat on boldattu harmaalla.  Työ jatkuu...

0-0-0 = Wanhan ajan kouluopetus
0-0-1 = (esim.  Tavallinen kysellen etenevä opetus, jossa tehdään välillä töitä pareittain)
0-0-2 = (Loogisesti mahdoton ruutu?Oppilaat yhdessä  edellyttää myös oppilaiden aktiivisuutta)
1-0-0 = (esim. tiukka kasvatuskeskustelu)
1-0-1 = Aukusti Salon kokonaisopetus (havainto-opetuksineen)
1-0-2 = Makarenkon kollektiivikasvatus, kuoroluku,  (myös esim. Opettaja johtaa luokan kuoroa), 
2-0-0=  (esim. Jälki-istunto, jossa oppilas tekee tehtäviä, "laiskanläksytuokio")
2-0-1=  (esim. Perinteinen yhdysluokan hiljainen työ monisteen kanssa)
2-0-2 = Petersenin Jena-Plan (eri-ikäisten ryhmät),  perinteinen ryhmätyö, (YTON palapeli-tekniikka)

0-1-0 = Suhomlinski, Korczak: Opettaja kertoo/lukee luokalle satua tai kertomusta
0-1-1 =  (Loogisesti mahdoton ruutu?Oppilaat yhdessä  edellyttää myös oppilaiden aktiivisuutta)
0-1-2 = (Loogisesti mahdoton ruutu?Oppilaat yhdessä  edellyttää myös oppilaiden aktiivisuutta)
1-1-0= (Perinteinen soittotunti, yksityisopetustuokio vrt. TutorHouse),
1-1-1= Freinetin kirjapainokoulu, (PBL), Steinerin Waldorf-pedagogiikka, "Viikkourakka"
1-1-2 = Pedagoginen draama, Kerschensteinerin ideoima työkasvatus
2-1-0 = INO (itse neuvova opetus), ohjattu opetus, ohjelmoitu opetus, vapaa kirjoitustehtävä,
2-1-1= Dalton Plan: Eritasoiset tehtävät omatoimisesti,  Joh. Käisin työkortit, Decrolyn ja Montessorin oppimispeli-opetus, Winnetka-Planin: Kurssiyksiköitten opettelu vapaassa tahdissa (Washburne) yhteiset tärkeät opinnot, Petersenin "group arbete"- alunperin- muistutti siis ns. hiljaista työtä, jossa autettiin toisia, käsityöaskartelu,Pekka Peuran noudattama työtapa), 
2-1-2 = Pistetyöskentely, luontopolku rasteineen, Decrolyn yhteinen uurastus (pikku työtehtävät)

0-2-0=  Opettaja lukee kirja, ja oppilaat saavat samalla touhuta muuta
0-2-1= (Loogisesti mahdoton ruutu?Oppilaat yhdessä  edellyttää myös oppilaiden aktiivisuutta)
0-2-2= (Loogisesti mahdoton ruutu?Oppilaat yhdessä  edellyttää myös oppilaiden aktiivisuutta)
1-2-0 = (Aristokraattinen kotiopetus)
1-2-1 = Illichin ehdottama kouluton koulu, Neillin terapiakeskustelu oppilaan kanssa
1-2-2 = Berthold Oton kotikoulu, Gaudigin opettajan ja oppilaiden vapaa keskustelu, draama-opettaja roolissa, Opettaja ja oppilaat keksivät yhdessä tarinaa
2-2-0 = Oppilas esittelee omaa harrastustaan toisille, oppilaiden vapaat tutkielmat,
2-2-1 =  Tolstoin koulu, A.S. Neillin Summerhill, myös oppilaiden keksimät esitykset (Koskenniemi)
2-2-2 = Deweyn ja Kilpatrickin Projektimetodi, Winnetka-Planin lasten vapaa toiminta, vapaa leikki, YTON tutkiva ryhmä,  Freinet, Korczak, Washburne: Sanomalehtien toimitus, oppilaiden vetämät kerhot, Reddien ja Petersenin juhla työtapana.

OLISIKO tällaiselle 3D-mallinen käyttöä? Kattaako se oleellisen?   Ainakin se osoittaa sen rikkauden/hajanaisuuden, jolla uusi koulu suuntaa haki. Tämän analyysin pohjalta eniten osumia tuli soluun  2-1-1, jossa oppilaat tekevät aktiivisesti töitä yksin tai yhdessä - oman valintansa mukaan- ja heillä on vapautta valintoihin - vähintäänkin nopeuden suhteen. Tässä solussa lähdetään kuitenkin siitä, että opeteltavat asiat on ainakin ydinosiltaan etukäteen määritelty. Opettaja käyttää yhä tärkeää valtaa, joka rajaa vapautta. Työtä välittömästi ohjaavan opettajan sijassa ovat hänen laatimansa tai muualta ( esim. oppikirjasta) saadut työohjeet. Oppilaat voivat valita erilaisia tehtäviä ja edetä työssään edellytystensä mukaisesti.

Opettaja: antaa tehtäviä. ohjeita ja neuvoja, seuraa työtä., arvostelee tuloksia
Oppilaat: ehdottavat ja  valitsevat tehtäviä, suorottavat niitä, pyytäät ja antavat neuvojak arvostelevat tuloksia.

Näin toimineet pedagogit ajautuivat kinoihin erittyisesti solun 2-2-1 pedagogien kanssa. Näissä kouluissa oppilaalla on (lähes) täydellinen vapaus opetella mitä halusivat.

Toinen kasautuma on solussa 2-2-2. Tässä solussa oppilailla on paljon vapautta suunnitella omaa toimintaansa on sitten kyseessä jonkin itselle tärkeän ongelman ratkaiseminen tai luokkajuhla. 

lauantaina, huhtikuuta 09, 2016

Unohdettuja pedagogeja: Aliina Soininen

TARKKAAVAINEN lukija huomaa, että tässä sarjassa unohdettuja pedagogeja onkin vuorossa erikoisuus: suomalainen naisopettaja Aliina Soininen (1887- 1978) os. Pennanen.

Suomalaiset, eivät olleet mukana uuden koulun eturintamassa. Meille ideat tulivat mm. Yhdysvalloista, Saksasta ja myös Virosta. Moderneja ajatuksia esittelivät  suomalaisopettajille mm.  Mikael Soininen, Juho Hollo  ja Aukusti Salo. Heitä ei ole unohdettu.

ALIINA Soinista  ei myöskään pitäisi unohtaa.

Soininen oli vuosisadan alun ainoan suomalaisen "laboratoriokoulun", Pukinmäen kaksi-kolme-opettajaisen kokeilukansakoulun pitkäaikainen opettaja. (ja sen lisäksi oppi- ja lastenkirjailija).

Koulu syntyi vuonna 1912, kun  opetussuunnitelmakomitea, jonka puheenjohtajaksi professori Mikael Soininen oli asetettu.  Komitea tarvitsi kokemuksia, ja Soininen opetti siellä itse ja johti henkilökohtaisesti kokeilutoimintaa. Koulu jatkoi kokeilutoimintaa hieman eri nimisenä aina vuoteen 1943 saakka.

Tässä koulussa toteutettiin monia uuden koulun ideoita. Oppilas sai olla aktiivinen. Koulussa muovailtiin, askarreltiin ja  revittiin paperia. Maantiedon opetuksessa tehtiin mielikuvitusmatkoja ja  opeteltiin karttaa  omatoimisesti; Oppilaat saivat kysymyksiä ja etsivät niihin vastauksia kartoista. Ympäristöä tutkittiin (vrt. Dewey); Havaintojen tekoa harjoiteltiin. Säähavaintoja merkittiin  graafisesti, tilastollisia diagrammeja laadittiin. Opeteltiin asioita ilman oppikirjaa. Tietoa etsittiin muista kirjoista.  Tunneilla keskusteltiin vapaasti kotona etukäteen luetusta. Taidettakin harrastettiin: runoja dramatisoitiin.

Koulussa  kokeiltiin myös oppilaiden itsehallintoa (vrt. Kerschensteiner). Oppilaat olivat vuorollaan ylijärjestäjiä, sisäjärjestäjiä, pihajärjestäjiä ja ruokajärjestäjiä. Lauantaisin - vrt Summerhill-  pidettiin toverikunnan kokous. Toverikunnalla oli mm. puheenjohtaja, sihteeri ja  kaksi kirjastonhoitajaa. Kaikki toimihenkilöt valittiin  aina neljän viikkon ajaksi. Ylivalvonta oli opettajalla.

Oppiaineita eheytettiin kotiseutuopilliseksi  asiaopetukseksi (vrt. Gaudig). Koululuokasta mentiin ulos omaan  opetuspuutarhaan. Ikkunalaudoilla tehtiin idätyskokeita ( vrt. Decroly). Oppilaiden kanssa tehtiin retkiä.

Neliluokkainen kansakoulu muistutti kotia (vrt. Reddie).  Suuremmat ja pienemmät lapset auttoivat opettajaa koulun kunnossapidossa ja suorittivat pieniä siistimistöitä. Jos sotki jotain, korjasi myös jälkensä- niinkuin työkoulun klassikot opettava.

Myös tässä kokeilukoulussa haluttiin opettaa elämänoppia uskonnon rinnalla. Moraalia opittiin kertomuksista, joihin keksittiin itse loppu.

Pukinmäen erikoisuuksia oli oppilastyönä laadittu historian
aikakirja. 
1930-luvulla Soininen ohjasi oppilaita laatimaan itse  työvihkoja/työkirjoja. Oppilaat kokosivat niihin itse hankkimiaan tietoja, tunnilla kirjoitettuja muistiinpanoja, selostuksia ja vastauksia  kertauskysymyksiin, kotitehtäviä, leikkelekuvia lehdistä jne.

Jatkoluokkalaisten opiskelu oli pitkälti itseopiskelua (vrt. Helen Parkhurst). Kirjastotunneila he opiskelivat itsenäisesti ja hakivat esitelmiinsä tietoa, joita pitivät erityisillä esitystunneilla. Lisäksi heidän ohjelmaansa kuului  harrastustunteja ja käytännöllisiä kursseja mm. kirjansidonnassa, ruuanlaitossa jne . (Vrt. Washburne). Kokeiltiinpa kirjekurssiakin.

VAIKKA Aliina Soininen kokeili monia uusia asioita, asiat opeteltiin perusteellisesti. Kertaukseen ja läksyn kuulusteluun suhtauduttiin hyvin vakavasti.

Ks. lisää
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2015/07/pukinmaen-kokeilukansakoulu-1913-1943.html

perjantaina, huhtikuuta 08, 2016

Lapsiasiavaltuutettu huolissaan eriarvoistuvasta koulusta

LAPSIASIAVALTUUTETTU Tuomas Kurttila on julkaissut vuoden 2016 vuosikirjan, jonka nimenä on "Eriarvoistuva koulu". Raportissa -joka  löytyy netistä osoitteesta  http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2016/04/LA_vuosikirja_2015-2.pdf-  on vakavaa asiaa.

POIMIN raportista  hänen vuosikirjan eri lukujen päätteeksi tekemänsä  johtopäätökset/suositukset. ja kommentoin niitä vähän. Yhteensä niitä on 34.


1. Valtion ja kuntien säästötoimet voivat heikentää lasten kouluturvallisuutta sekä oppilaiden ja kou- lujen henkilöstön hyvinvointia ja jaksamista. Sijaiskiellot ovat esimerkki kuntien toimista, jotka vaarantavat lapsen edun toteutumisen.     

2. Suuremmilla paikkakunnilla koulut ovat eriytmässä muun muassa tiettyihin oppiaineisiin painottaviin opetusryhmiin oppilasvalintojen mukaan. Lähikouluperiaatetta on vahvistettava ja on pidettävä huolta julkisen rahoituksen tasapuolisesta kanavoitumisesta koulujen kesken. Perusopetuslain uudistamistarvetta on arvioitava ottaen huomioon 1990-luvulla laajennettu kouluvalinta.

3. Kouluverkkoa koskevien päätöksien yhteydessä on tehtävä lapsivaikutusten arviointi. Kouluverkkoa koskevat päätökset ovat vaikutuksiltaan hyvin moniulotteisia koskien muun muassa lapsen vertaissuhteita, lapsen fyysistä kuormittumista, perheen arkea ja lapsen asumisyhteisön toimintakult- tuuria. Asianmukaisesti tehdyssä lapsivaikutusten arvioinnissa kuullaan lapsia. 

4. Opettajien täydennyskoulutuksesta on huolehdittava laadukkaasti ja pitkäjänteisesti.

5. Aluehallinnolle on säädettävä selkeämpi tehtävä tukea peruskouluja sen toiminnan ja opetuksen kehittämisessä ja arvioinnissa.  樂

6. Perusopetuslain 32 §:ssä säädettävää oppilaan päivittäisen koulumatkan pituutta on rajattava lyhyemmäksi. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti 13 vuotta täyttäneiden oppilaiden koulumatkaan, joka voi kestää lain mukaan päivittäin kolme tuntia. 

7. Oppimisvaikeuksia voidaan tunnistaa yhä kattaammin jo hyvin pienillä lapsilla. Syrjäytymisen ehkäisyssä esimerkiksi neurologisten arviointien tekeminen neuvoloissa ja tuen saaminen ongelmiin varhaiskasvatuksessa mahdollistavat lapsen kouluvalmiuksien vahvistamisen ja oppimisen tukemisen. Oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja tuki on tehtävä kattavasti jokaisen lapsen kohdalla. Yhteistyötä neuvolan ja varhaiskasvatuksen välillä on vahvistettava oppimisvaikeuksien tun- nistamisessa ja tuen järjestämisessä. Neuvolan, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteistyönä on vahvistettava vanhempien taitoa tukea lapsensa oppimista. 

8. Lapsen subjektiivinen oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen on palautettava, mikä tukee erityisesti heikommassa asemassa olevien lasten kasvua, kehitystä ja oppimista. 

9. Valtion on mahdollistettava oppimisvaikeuksien tunnistamiseen ja tukeen kehitettyjä tietoverkko- välitteisiä ohjelmistoja neuvoloiden, opetushenkilökunnan ja lasten saataville. Esimerkiksi Niilo Mäki Instituutin kehittämä tietoverkkovälitteinen peruslukutaidon sekä matematiikan oppimisval- miuksien oppimis- ja arviointiympäristö LukiMat on laajennettava kansalliseksi oppimisympäristöksi mahdollistamalla sen maksuton käyttö. 

10. Lapsen oikeus osallisuuteen on saatava luontevaksi osaksi koulujen toimintaa. Tämä vaatii lasten ja koulun henkilökunnan osallisuustaitojen vahvistamista. Osallisuuden vahvistaminen tulee olla osa opetusta ja oppilaat tulee ottaa mukaan koulun toiminnan suunnitteluun. Opettajien ja erityisesti rehtorien valmiuksia oppilaiden osallisuuden vahvistamiseksi on kehitettävä jatko- ja täydennyskou- lutuksessa sekä opettajien peruskoulutuksessa. 

11. Opetus kouluissa tulee nähdä enemmän vuorovaikutteisena tapahtumana. Oppilaiden palaute opetuksesta on arvokasta tietoa. Palautetta annetusta opetuksesta tulee kerätä säännöllisesti jokaisena lukuvuotena ja tuloksia tulee työstää yhdessä oppilaiden kanssa. Kouluterveyskyselyjen tulosten läpikäynti yhdessä oppilaiden, opettajien ja huoltajien kesken on oltava säännöllinen toimintatapa käsitellä lapsia ja nuoria pohdituttavia asioita. 

12. Koulujen oppilasedustuksellisuutta kohtaan tarvitaan kriittistä arviointia. Mikäli oppilaiden osal- lisuus rajautuu vain pienen joukon lapsia kuulemisiin ja osallistumiseen, ei osallisuus toteudu kaikkien lasten kohdalla. 

13. Suomen on muutettava koulupäivänrakenne niin sanottuun joustavaan koulupäivään (Innostava koulupäivä. Ehdotus joustavan koulupäivän raken- teen vakiinnuttamiseksi. Opetus- ja kulttuurimi- nisteriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2015:6). Kunnat tarjoavat hajanaisesti kerhotoimintaa ja vain perusopetuksen kahden ensimmäisen luokan oppilaille sekä erityistä tukea tarvitseville oppilaille ohjattua toimintaa pääasiassa iltapäivisin. Harrasustoiminta koulussa edistää oppilaiden kiinnittymistä kouluun. Ehdotus joustavan koulupäivän rakenteesta sisältää tavoitteen, että koulupäivään sisällytetään oppilasta kohti yksi tunti valinnaista ja vapaaehtoista kerhotoimintaa päivässä. Tässä yhteydessä on arvioitava erityisesti alakouluikäisten mahdollisuutta osallistua koulussa järjestettävään harrastustoimintaan lukuvuoden päättyessä kesäkuussa kyseisen kuukauden ajan.  樂   Mutta työ kesäkuu on hankala ihan kiinteistöteknisistä syistä.

14.  Suomessa on siirryttävä opettajien kokonaistyöaikaan.  

15. Opettajille luotava mahdollisuutta tehtäväkiertoon, jonka pohjalla toimii henkilökohtainen kehittymisuunnitelma. Ala- ja yläkoulun nivelvaihetta on sujuvoitettava kehittämällä luokan- ja aineenopettajien välistä työnjakoa. 樂 Mitähän tuo tehtäväkierto voisi olla? Koulunvaihtoa?Nivelvaihe on hankala.

16. Valtion on varmistettava Kouluterveyskyselyn pysyvä rahoitus, jotta alakoululaiset saadaan mukaan kyselyyn ja kyselyn tulokset saadaan maksuttomina kuntien käyttöön. Kouluterveyskysely tuottaa tärkeää hyvinvointitietoa perusopetuksen kehittämiseen.  

17. Suomessa on siirryttävä keskieurooppalaiseen aikavyöhykkeeseen. Tällä parannetaan lasten vireystilaa ja poistetaan kellonajanvaihtelusta aiheutuvaa rasitusta. 

18. Koulukiusaamisen ehkäisemiseksi on vahvistettava kiusaamattomuuden kulttuuria. Jo varhais- kasvatuksessa tulee luoda selkeitä toimintatapoja empatiatunteen ja kaveritaitojen kehittämiseksi. Päiväkoteihin on kehitettävä vastaava toimintaohjelma kuin perusopetuksessa KiVa Koulu.

19. Nuorisotyön osaaminen ja voimavarat tulee saada osaksi jokaisen peruskoulun työtä. Tämä tukee muun muassa oppilaiden ryhmäyttämistä, kiusaamistilanteiden selvittämistä ja koulujen työrauhaa. 

20. Yläkouluissa tehtävää kiusaamisen ehkäisytyötä on vahvistettava kehittämällä KiVa Koulu -ohjel- ma vastaamaan paremmin yläkoulujen toimintaan. Yläkoulujen aineenopettajien pedagogista täydennyskoulutusta on lisättävä. Lapsiasiavaltuutetulle tulleista yhteydenotoista on ollut nähtävissä vanhempien voimattomuus heidän yrittäessään saada kiusatulle lapselleen turvallista kouluympäristöä. Aluehallintovirasto voi kantelun johdosta ainoastaan tutkia, onko opetuksen järjestäjä toiminut voimassa olevien lakien mukaisesti. 
21. Perusopetuslaissa ei saa heikentää koulujen järjestyssääntöjen sitovuutta. ? 樂 Mutta ei kai tästä haittaakaan ole. 

22. Sairaala-ja kotiopetuksessa olevien lasten koulutuksellisten oikeuksien toteutumiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Sairaalakoulua tarvitsevat lapset voivat olla erityisen haavoittuvassa asemassa. Lapsiasiavaltuutettu kiinnitti 23.10.2014 opetus- ja kulttuuriministeriön ja Suomen Kuntaliiton huomiota sairaalassa olevan lapsen mahdollisuuteen suorittaa peruskoulu loppuun, vaikka oppivelvollisuusikä on jo ylitetty. Lapsiasiavaltuutetun tietoon oli tullut tilanteita, joissa lapsen kotikunta ei kustantanut oppivelvollisuusiän ylittäneen ala- ikäisen koulunkäyntiä. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti vuonna 2015 työryhmän selvittämään vaativan erityisen tuen kehittämistä. Työryhmän työ kattaa muun muassa sairaalaopetuksen sekä kotiopetuksen ja opetuksen ulkopuolelle jätettyjä ja jääneitä lapsia.

23. Avustaja-ja tulkkipalveluita tarvitsevaa lasta on kuultava palveluiden suunnittelussa, niiden jär- jestämisessä ja palvelun laatua arvioitaessa. 

24. Sijaishuollossa olevien lasten koulunkäynnin tuen on oltava systemaattista ja pitkäjänteistä. Opettajien valmiuksia tukea sijaishuollossa olevan lapsen koulunkäyntiä on lisättävä. 

25. Valmistavasta opetuksesta tulisi säätää perusopeuslaissa. Näin taataan kaikkien lasten yhdenvertainen oikeus tasokkaaseen valmistavaan opetukseen kaikissa kunnissa. Samalla on pidettävä kiinni opettajien kelpoisuusehdoista. 

26.  Oppilashuollon palvelujen riittävyys tulee turvata ja lisäksi varmistaa, ettei puutteellinen kielitaito ole palvelun toteutumisen este. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat kokevat pääsevänsä oppilashuollon palveluihin kantaväestöön kuuluvia oppilaita heikommin.

27. Suomen kunnat ovat kohtuullisen hyvin selvinneet oppivelvollisten turvapaikanhakijalasten koulunkäynnin järjestämisestä huolimatta lasten määrän nopeasta kasvamisesta vuoden 2015 syksyllä. Puutteita koulunkäynnissä ja osaamisessa on oppivelvollisuusiän ylittäneillä nuorille. On varmistettava, että oppivelvollisuusiän ylittäneet nuoret voivat olla sujuvasti opetuksen piirissä. 

28. Saamen kielen etäopetusta on lisättävä ja kehitettävä, jotta kaikilla saamelaislapsilla olisi mahdol- lisuus äidinkielensä opetukseen. 

29. Valtion on kehitettävä erityisvaltionavustuksia, joilla voidaan turvata saamenkieliset palvelut ko- tiseutualueella. Huomiota on kiinnitettävä kolttasaamen erityisen uhanalaiseen asemaan. 

30. Varmistetaan tehostetulla ohjauksella ja seurannalla jokaiselle oppilaalle TET-harjoittelupaikat perusopetuksessa. 

31. Valtion on laadittava selvitys romaninuortenkoulutuksesta syrjäytymisestä sekä tehtävä toimenpide-esitykset tätä koskien. 

32. Valtion on varmistettava, että kunnat tekevät terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaiset oppilai- tosympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden tarkastukset sekä oppilaitosyhteisön hyvinvoinnin edistämisen ja seurannan säädetysti kolmen vuoden välein. Koska noin kolmannes kouluista oli vuonna 2013 tarkastamatta, valvontaa ja ohjausta on vahvistettava. 

33. Valtion talousarvioon on varattava riittävä määräraha valtionavustusten myöntämiseksi koulurakennusten suunnitelmallisen korjaamisen edistämiseen ja korjausvelan vähentämiseen. 

34. Oppilaiden mahdollisuutta osallistua opetukseen etäyhteyksien välityksellä on kehitettävä tilanteissa, joissa osallistuminen lähiopetukseen ei ole mahdollista. 

ERINOMAISEN hyvä suosituksia.