Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, toukokuuta 19, 2017

Kuukauden kirja: Opettajan psykologia

KUN vannoutunut didaktiikka-friikki saa käsiinsä kirjan, jossa kerrotan, että hyvä opettaja on aina myös hyvä psykologi, friikki - vaikka pasifisti onkin- vetää varmistimen  pois päältä.

Mutta ihan suotta. Psykologian lisensiaatti Vesa Nevalaisen ja lahtelaisen emeritus-rehtori Auvon Niemisen teos (2010):  Opettajan psykologia (Helsinki: Edita) on sympaattinen kahden konkarin yhteisteos, jossa he kutovat yhteen 260 sivua omien työuriensa aikana tekemiään oivalluksia hyvin monenlaisista koulun arjen kysymyksistä (arvoista, rekrytoinnista, kriisien hoidosta,  muutoksen hallinnasta, oppilashuollosta, oirehtivista oppilaista, opettajien yksintyöskentelystä, murheista ja uupumisesta, niitä purkavasta tiimityöstä ja koulun tulevaisuuksista...)

EN lukenut  kirjaa  ylikriittinen  tiedemoodi päällä. Siinä on ymmärtääkseni sanallistettu vilpittömästi ja auttamisen halusta  kummankin omaa toimintaa ohjaavaa ns.  käyttöteoriaa, joka kuten käsitteeseen kuuluu on eklektinen sekoitus osuvia malleja (esim. Bion ja MBTI), omia kokemukseen perustuvia näkemyksiä ja aina myös  hieman ohuemmin   harkittua  "moskaa".  Jos pipo on kovin kireällä, voi pian alkaa ärsyttää, että monin paikoin kirjan pohdinta ei ole lainkaan psykologiapohjaista. Ja itse asiassa otsikossa olisi opettajan rinnalla yhtä hyvin voinut olla rehtori, siksi paljon ja  ihan ansiokkaasti siinä pohditaan myös johtajuutta.

NÄILLÄ  ehdoilla suosittelen mielelläni kirjan lukemista.  Teknisesti  kirja jakaantuu kolmeen osaan: syys- ja kevätlukukauteen sekä suvivirteen. Osien pituus lyhenee juoksussa, mikä ei ole minusta fiksua. Toisia se ei haittaa. Syvällisempää pohdintaa virkistetään useilla sivuilla  narratiiveilla, arkisilla kertomuksilla. Mainio käytäntö.

Poimin muistiin kirjasta yksittäisiä tokaisuja:
  • Hyvän opettajan työura on eheä kokonaisuus: siinä on optimistinen mutta asioita vielä opetteleva alku, sopivasti työntäyteinen keskiosa ja elämänkokemuksen kiteyttävä loppuvaihe.
  • Johtaminen on vuorovaikutusta, jonka avulla vaikutetaan ihmisiin.  
  • Koulun maine kulkee tarinoina, jotka syntyvät kokemuksista, kuinka oppilas (vanhempi ) on kohdattu. 
  • Opettajan pelko kasvojen menettämisestä: Itseään pienemmälle ei saa hävitä. Lapsille kuuluu ja saa hävitä lukuisia taisteluja, kunhan ei häviä sotaa. 
  •  Kouluhan on ihan kiva paikka, jos sattuu pitämään sen tyylisistä paikoista. 
  • Asiakkaat vaativat koululta hyvää palvelua. Koulun tehtävä on kuitenkin määritelty ihan muualla kuin asiakaspalvelusopimuksissa.
KIRJAN ehkä ansiokkain siteeraus on Juri Arikosken ja Mikael Sallisen malli muutoksen tehokkaasta johtamisesta. Siinä on viisi ohjetta.
  • 1. Tiedota ajoissa ja jatkuvasti
  • 2. Vuorovaikuta ja johda kysymällä
  • 3. Ota ihmiset mukaan suunnitteluun
  • 4. Simpelmentoi; yksinkertaista ja käytännöllistä
  • 5. Ole avoin; salli pelon ja surun näkyä 
    Harmi kyllä lähde on unohtunut kirjasta. Veikkaan, että se on teos "Arikoski, J. ja Sallinen, M.   (2007). Vastarinnasta vastarannalle: johda muutos taitavasti. Helsinki: Työterveyslaitos."

    Nevalaisen ja Niemisen teosta ei ole juuri siteerattu netissa. Iloisen poikkeuksen tekee Opesedän blogin puffaus:
    https://opeseta.blogspot.co.uk/2016/04/opettajan-psykologia.html 

    KIRJOITTAJISTA

    Auvo Nieminen on vasta eläköitynyt lahtelainen rehtori ja pääluottamusmies, jolla on myös kouluttaja- ja valmentajakokemusta.

    Vesa Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja. Hän on myös aktiivinen bloggari: http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi

    keskiviikkona, toukokuuta 17, 2017

    tiistaina, toukokuuta 16, 2017

    Espoon perinneseuran kevätseminaari





    ESPOON  perinneseuran kevätseminaari on tänään tiistaina 16.5.2017 klo 18.00 Lagstadin kotiseututalolla, Vanha Lagstadintie 4, Espoo. Tervetuloa!





    Kevätseminaarissa arkeologi John Lagerstedt pitää esitelmän aiheesta Ensimmäisen maailmansodan linnoitustyöt. 





    Lisäksi julkistetaan yhdistyksen tuorein tuote:  Seija Lohikosken kirjan Kapearaiteinen hevosrautatie ja ”ryssänhakkuut” Espoossa 1915–1917 uudistettu laitos.

    Kevätseminaarin jälkeen klo 19.30 pidetään Espoon perinneseuran kevätkokous.

    Lisää tietoa yhdistyksen toiminnasta  sen nettisivuilla:

    http://espoonperinneseura.net

    perjantaina, toukokuuta 12, 2017

    Espoon työväenopisto 60 vuotta

    ESPOON työväenopisto perustettiin 24.5. 1957- 60 vuotta sitten. On siis oikea aika juhlia.

    Työväenopiston 60-vuotisen uran pääjuhlaa vietetään  tiistaina 23.5.2017 klo 13–15 Omniassa, osoitteessa Kirkkokatu 16 A. Juhlan otsikkona on  Yhdessä- tillsammans. Minulla on suuri kunnia pitää 10-15 minuutin ns. juhlapuhe.

    JUHLAOHJELMA

    Musiikkiesitys – esiintyjinä Espoon työväenopiston musiikin tuntiopettajia

    Tervetuloa juhlaan | Välkomstorden
    Kuntayhtymän johtaja Sampo Suihko, Omnia, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä
    Utbildningsdirektör Barbro Högström, Esbo stad

    Espoon kaupungin tervehdys
    Sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälä

    Espoon työväenopisto ja Esbo Arbetarinstitut –
    Rahvaan valistajasta koko Espoon elinikäisen oppimisen keskukseksi
    Opetusneuvos, kasvatustieteen tohtori Martti Hellström

    Espoon työväenopisto – ajassa asiakkaan parhaaksi -paneeli
    Panelisteina

    • Jaana Nuottanen, toiminnanjohtaja, Kansalaisopistojen liitto KoL –Medborgarinstitutens förbund MiF ry
    • Opiskelijapanelistit
    • Adwoa Brewu, Christer Lundqvist, Benita Åkerlund 

    Puheenjohtajana opetusneuvos, kasvatustieteen tohtori Martti Hellström

    Palkitsemiset
    Rehtori Riikka-Maria Yli-Suomu, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia

    Musiikkiesitys – esiintyjinä Espoon työväenopiston musiikin tuntiopettajia

    Tarjoilua

    Ilmoittautumiset 15.5.2017 mennessä.

    Lämpimästi tervetuloa juhlaan!

    Sampo Suihko
    Kuntayhtymän johtaja

    PISA-paneelikeskustelu: Onko suomalaisnuorten motivaatio hukassa?

    Ruusupuisto eli  Koulutuksen tutkimuslaitos,  Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta sekä avoin yliopisto proudly presents: 

    PISA-paneelikeskustelu ti 16.5.2017 klo 13–14: Onko suomalaisnuorten motivaatio hukassa? 

    Paneelin voi nähdä livenä Ruusupuisto-rakennuksessa,  Alvar Aallon katu 9. PISA-paneeli on seurattavissa myös netissä:


    Taustaa

    Muutama viikko sitten julkistettujen PISA-tulosten mukaan 15-vuotiaiden oppilaiden suoritusmotivaatio on vertailumaiden alhaisin. Myös aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa tulokset ovat olleet samansuuntaiset. Siitä huolimatta suomalaisnuorten suoritukset PISAssa ovat olleet erinomaisia. Mistä oikein on kyse? Miten nuorten motivaatiota voitaisiin kohentaa? Kysymyksiin ovat vastaamassa professorit, rehtori ja oppilas.

    Pääpuheenvuoron pitää professori Jouni Välijärvi (Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto). Otsikkona on "Suomalaisnuorten motivaatio ja hyvinvointi PISA-tutkimuksen valossa"-

    Sen jälkeen kuullaan kolme kommettipuheenvuoroa:

    • professori Jari-Erik Nurmi (Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Jyväskylän yliopisto)
    • rehtori Johnny Kotro (Kilpisen yhtenäiskoulu, Jyväskylän kaupunki)
    • oppilaan puheenvuoro (Kilpisen yhtenäiskoulu)

    Tilaisuuden juontaa professori Hannu L.T. Heikkinen (Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto)

    Lue oppilaiden suoritusmotivaatiosta PISA-hyvinvointiraportista: https://ktl.jyu.fi/julkaisut/julkaisuluettelo/julkaisut/2017/KTL-D118


    keskiviikkona, toukokuuta 10, 2017

    Aikuisoppiminen 2



    Kun aikuinen  kohtaa särön,  seuraa hämmennys. Hän voi 1) selittää asian
    pois 2) vetäytyä tai 3) ryhtyä selvittämään  säröytymistä ja oppia.



    ANITA MALISELLA on oma teoriansa hankalaan kysymykseen, miksi aikuisen on vaikea oppia uutta. Malisen teoria sopii minusta parhaiten muutostilanteisiin. Kyky muuttua voidaan palauttaa kyvyksi oppia. (Järkevän) muutoksen vastustaminen olisi näin oppimisvaikeus. Malisen teoria selittäisi tätä oppimisvaikeutta.

    Malisen  Särö-teoria löytyy mm. hänen väitökirjastaan (2000). "Towards the essence of adult
    experiential learning. A reading of the theories of Knowles, Kolb,
    Mezirow, Revans and Schön."   Jyväskylän  yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta.

    Pähkinänkuoressa:

    "Aikuinen on konservatiivinen ja itsekäs. Aikuisen itseohjautuvuus on myytti. Aikuisella ei ehkä ole sisäsyntyistä tarvetta oppia uutta. Elämänkokemukseen täytyy saada syntymään särö, jotta todellista uuden oppimista voisi tapahtua. Särö voi syntyä elämänkokemuksen ja ravistelevan oppimis-kokemuksen törmätessä yhteen. Ellei tällaista säröä tai epäilystä synny, opiskelijan tapa ajatella tai toimia ei muutu. Oppimiskokemusten täytyy siis murtaa turvallista elämänkulkua ja sen jatkuvuutta. Tällöin aikuisessa herää tarve todelliseen oppimiseen, joka muuttaa hänen tapaansa ajatella ja toimia."

    Optimaalinen särö tekee ihmisen uteliaaksi ja houkuttelee oppimaan, eikä pelota. Se on suurempi kuin pelko tai häpeä, joka osaamattomuuteen liittyy.

    Hieman pidempänä

    MALISEN mukaan aikuisen oppijan lähtökohtana on hänen elämänkokemuksensa. Tähän kokemukseen täytyy saada syntymään särö, jotta todellista uuden oppimista voisi tapahtua. Särö voi syntyä elämänkokemuksen ja ravistelevan  oppimiskokemuksen törmätessä yhteen. Ellei tällaista säröä tai epäilystä  synny, opiskelijan tapa ajatella tai toimia ei muutu, hän vain suorittaa  kurssin tai tentin.

    Aikuisen oppimisprosessia on pidetty  itsestäänselvyytenä, eivätkä sen enempää opettajat kuin tutkijatkaan ole olleet kovin kiinnostuneita itse oppimistapahtuman tutkimisesta. Aikuiskoulutuksen nykyisiä  muotoja ja sisältöjä olisi Malisen mielestä kuitenkin aika arvioida kriittisesti. Tärkeintä olisi tietää, miten aikuinen oppii.

    Malisen mukaan aikuisen oppimisen ominaislaadun määrittelyn lähtökohta on oppijan
    elämänkokemus, joka muodostaa oppimisen kiistattoman perustan. Tämä  vuosien varrella kertynyt osaamisen, tiedon, taidon ja tunteiden  kokonaisuus on epätäydellisenäkin "totta" aikuiselle oppijalle itselleen. Oppimista voisi näin luonnehtia aikuisen omien "ennakkoluulojen"  ylittämiseksi. 

    lauantaina, toukokuuta 06, 2017

    Aikuisoppiminen

    JENNY Rogers on arvostettu ja kokenut brittiläinen aikuiskouluttaja ja valmentaja.   Luin tänään hänen vuonna 2001 suomeksi ilmestyneen teoksensa "Aikuisoppiminen". Kyseessä oli  alkuperäisen teoksen 4. painoksen suomennos.  Ensimmäinen painos ilmestyi englanniksi  jo vuonna 1971.

    EI huono. Varsinkin kirjan  alkuosassa valotetaan leppoisasti aikuisen oppijan (erilaista) tapaa ottaa vastaan uutta tietoa, ja esitellään syitä, jotka voivat estää  aikuista oppimasta.

    Rogers tuntee alueensa, kirjoittaa käytännöllisesti ja havainnollistaa esittämäänsä sitaateilla aidoista koulutuskokemuksista - niin opiskelijan kuin opettajankin kannalta.

    Kirjan loppuosa maistuu kuitenkin hieman pitkitetyltä.  Ja sitä paitsi  Minusta Rogers on vääräuskoinen pitäessäään  valmentamista  ja mentorointia synonyymeinä. Siitä pikkumiinus :-)

    Seuraavat ajatukset halusin kirjata ylös, jotten unohda:

    Aikuisoppimisesta

    Näkemys aikuisen oppimisesta

    - Koko elämä on oppimista. Oppiminen on eri asia kuin opettaminen. Kukaan ei voi oppia toisen puolesta.
    - Ikä vaikuttaa oppimiseen. Lyhytaikainen muisti heikkenee. Siksi luento ei ole fiksu työtapa aikuisille.
    - Oppijan oman motivaation merkitys- vaikka itse ei aina edes tiedä, miksi jotain haluaa.
    - Moni  haluaa kehittää itseään. Joillekin jatkuva uuden oppiminen on intohimo, osa identiteettiä.
    - Kouluttajan tehtävänä on herättää ja ylläpitää ryhmänsä motivaatiota. Siksi täytyy ottaa selville, mikä kurssilaisia  motivoi.
    - Aikuinen oppii, jos käy koko Kolben ym.  oppimissyklin läpi. 1. osallistuu (tekee), 2. reflektoi (pohtii), 3. tarkastelee teoreettisesti (ymmärtää, mihin liittyy) ja 4. toteuttaa (soveltaa oikeasti).  Harjoittelua tarvitaan.
    - Aikuinen oppii parhaiten itse tekemällä, onnistumalla ja saamalla siitä oikeinlaista palautetta.

    Palautteen iso merkitys

    - Ilman palautetta suoritus ei voi parantua ja siksi palaute onkin tärkeä osa oppimista. Palautetta tulisi antaa aina niin pian kuin mahdollista, mielellään heti tilanteen jälkeen asioiden vielä ollessa tuoreessa muistissa.
    -  Oikeanlainen palaute ei vain kehu, vaan se myös selittää, miksi jokin tuotos oli onnistunut.
    -  Jos suoritus ei onnistu, Rogers suosittelee hampurilaismallia eli alkuun ja loppuun tulisi antaa positiivinen palaute ja keskellä palautetta annetaan rakentava palaute.
    -  Hyvä palaute on maltillista, täsmällistä ja palautteen saajan tulisi pystyä parantamaan suoritustaan sen pohjalta. Saajan on voitava säilyttää arvokkuutensa. Arvioi suoritusta, älä ihmistä.
    - Hyvä ohjaaja ei korjaa suoraan puutetta/virhettä itse, vaan mahdollistaa sen, että oppija korjaa virhee omatoimisesti.
    -  Palautteen saajan tulisi saada tietää/oivaltaa 1. mikä meni hyvin, 2.  miksi joku asia onnistui ja 3. mitä tulisi/voisi vielä  kehittää.
    - Palauteen perillemenoa kannattaa  tarkistaa pyytämällä palautteen saajaa kertomaan omin sanoin, miten hän alkaa ryhtyä toimiin käytännössä.

    Oppimisen esteitä

    - Aikuisen oppimiseen liittyy sisäinen konflikti: täysivaltaisesta ei ole mukavaa palata opetettavaksi.
    - Aikuisen oppimista estävät monet seikat: mm. se, että  hänellä on jo valmiit näkemykset, ja niiden horjuttaminen koetaan uhkaksi.
    - Moni aikuinen ei halua oppia uutta.  Uuden oppiminen voi tarkoittaa omien käsitysten muuttamista ja näin virheiden myöntämistä.
    - Uusi oppi voidaan kokea myös uhkaksi identiteetille;  aikuiset ihmiset ovat  muodostaneet vahvoja mielipiteitä moniin asioihin liittyen.
    - Aikuinen ei halua hukata aikaa turhan opiskeluun. Opitusta on oltava konkreettia hyötyä (esim. palkankorotus tai jonkin ongelman ratkeaminen)

    Ohjeita koulutuksen suunnitteluun

    - Suunnittelu on tärkeää.
    - Tavoiteasetanta on tärkeä. Konreettisesti (mitä pitää osata). Ja miten opittua voidaan soveltaa käytäntöön.
    - Kannattaa kysyä: Mitä tiedät aiheesta ennastaan?  Mitä toivot oppivasi?  Mikä tässä koulutuksessa arveluttaa?
    - (Pitkäkestoisessa) koulutuksessa ensimmäinen kerta on tosi tärkeä, ja muissa ensimmäinen tunti.
    - Ota huomioon ryhmän kehitysvaiheet (jo Tuckman). Ensimmäisellä kerralla on purettava jännitystä ja rakennettava luottamusta.  Muista tutustumisen turvallisuutta luova merkitys. Käytä kevyitä tutustumistehtäviä (lämmittelytehtäviä). Anna selkeät pelisäännöt. Aloita ja lopeta ajoissa.
    - Kysy ensimmäisen kerran jälkeen palautetta: Miten meni? Miten olisi voinut mennä paremmin?
    - Suosi toiminnallisia työtapoja (vaikka kaikki eivät ehkä pidä uusista työtavoista)
    - Puhu itse lyhyesti (max 20 minuuttia kerrallaan)
    - Osallistu keskusteluun harkitusti (vaikka nauttisit itse puhumisesta. Onko pakko aina täydentää vastausta?)
    - Keskustelu on hyvä työtapa; siinä voi käyttää kokemustaan. Vaarana on, että joku puhuu koko ajan.
    - Pidä huolta konkreeteista järjestelyistä: toimiva tila, istumajärjestys.

    Ohjeita kouluttajan omalle käyttäytymiselle

    -  Älä kuvittele itseäsi toisten yläpuolelle - muutoinkuin kuin sen asiantuntemuksesi osalta, jonka vuoksi sinut on tilattu- jos siltäkään.
    - Aikuinen  haluaa olla tasavertaisia ohjaajansa kanssa ja tulla kohdelluiksi yksilönä. Opettele nimet.
    - Varaudu siihen, että sinut haastetaan. Kestä painetta.
    - Älä anna negatiivis-kyynisen ihmisen myrkyttää ilmapiiriä. Voit kertoa, ettei aikuisopiskelussa ole pakko olla mukana. Aina voi keskeyttää, jos kokee, että aika menee hukkaan.

    Lopetan kirjoittajan sanoin: “Oppimisessa etusijalla ei ole aihe vaan asiakas, siis oppija – ja hän on aina oikeassa”.

    perjantaina, toukokuuta 05, 2017

    Kirjoita, vaikuta, menesty

    KIRJOITTAMINEN on  hauskaa. Ahmin kirjoja, jotka lupaavat tehdä minusta paremman kirjoittajan. Tällainen on  Tom Lunbergin teos (2001) : "Kirjoita, vaikuta ja menesty!" Helsinki: WSOY.

    Jaan mieluusti perusidean: Kirjoittajan tehtävä on muuntaa informaatio tiedoksi (ei tyytyä vain jakamaan dataa). Älä yritä kertoa kaikkea, kerro oleellinen. Vältä ristiriitaisia viestejä. Tämä edellyttää näkökulmaa ja rajaamista. Jotta tieto muuttuu ymmärrykseksi (lukijan päässä), juttuun tarvitaan opetus. Silloin jutusta on lukijalle hyötyä. Silloin kirjoittaja vaikuttaa.

    Tietoyhteiskunnan tärkein tuote on tieto. Kirjoittamalla informaatiosta jalostetaan tietotuote. Lundberg ohjaa kirjoittajaa olemaan subjektiivinen. Oleellista on löytää poikkeava näkökulma.

    Lundberg kehottaa kiinnittämään huomiota jutun rakenteeseen. Kirjoittajan tehtävä on luoda punainen lanka, arkkitehtuuri, rakenne, kuinka hän  kuljettaa  juttua. Mallia hän ottaisi draamasta. Draamassa on  ongelma ja sen ratkaisu. Vie lukija nopeasti paikan päälle.  Sijoita juttuun yllätys, käänne:  diagnoosi ja hoito. Tuo oikeita ihmisiä  (useita. Käytä sitaatteja. Vältä passiivia. Loppuun  positiivinen ohje: kuvaa ihmiset tilanteessa, jossa ongelma on ratkennut.

    Lundberglla on hyviä ohjeita: Paras tapa kehittyä kirjoittajana on kirjoittaa. Ja kirjoittaa uudelleen. Kirjoittaminen on lyhentämistä. Jätä poista turhat täytesanat (esim. sangen). Kirjoita uudelleen. Ensimmäinen juttuversio on vain luonnos. Minua viehätti myös hänen esittelemänsä  ns. elementtikirjoittaminen: Kirjoita yhden idean, lyhyitä  kappaleita, joissa ei ole viittauksia toisiin kappaleisiin (se helpottaa myös kappaleiden poistamista).

    Mutta myös hieman petyin: Kannatan Lundbergiin ideaa lyhyesti kirjoittamisesta. Sen opettamiseen tämä kirja on kuitenkin liian pitkä :-)

    Kirjasta löytyy osuva Blaise Pascalin sitaatti: ”Mikä on kirjoitettu ilman vaivannäköä, se tavallisesti luetaan ilman kiinnostusta.” 

    maanantaina, toukokuuta 01, 2017

    Kultsa- On Stage 58 vuotta!

    MIKÄ olisi hienompi tapa viettää vappuaattoa, kun painua katsomaan teatteriesitystä, jossa pienet ja heikot ihmiset saavat puhua ja tulla kuulluiksi? Toisin kuin oikeassa Suomessa.

    Olimme pienellä aikuisporukalla katsomassa Teatteri Kultsan tuoretta esitystä: Ihmemaa Suomi; Outoja tuttuja. Esitys taukoineen kesti kaksi tuntia 20 minuuttia.

    Käsikirjoituksen on kirjoittanut Suomi 100-vuoden kunniaksi Kultsan kirjoittajat-ryhmä, johon kuuluivat: Marja-Liisa Hyvärinen, Riitta Selkälä, Jorma Hellström, Salli Kankaanpää, Jouni Puumalainen, Vesa Salmi ja Jukka Heino.

     Tarina käy läpi Suomen historian merkkitapahtumia kevyesti ja vakavan kriittisesti. Noin 30:n erillisen kohtauksen  liimana, kehyksenä on tarina ulkomaalaisesta Georgesta, joka tulee  hakemaan Suomesta ihan muuta, kuin mitä lopulta saa.  Ja lopuksi George saa myös palkinnon.

    KULTSA kuvaa itse näytelmää hilpeäksi hupailuksi. Paikoin se on sitä ja todella.  Mm. suomalainen muotinäytöskohtaus on naurattavan lysti. Mutta yhtä hyvin genrenä voisi olla vakava jopa surumielinen piruilu. Juuri mikään ikoneistamme  ei pääse helpolla: Naurunalaisiksi, oudoiksi, huijareiksi ja huijatuiksi tehdään mm. Antero Rokka, kriisipsykologi Salla Saari, Aleksis Kivi ja  Lasse Virén. Ja nykypoliitikoista (jostain syystä salanimillä) Sonni ja Stubu. Eikä tulevaisuuttakaan kuvata ruusuiseksi: Sote-sotkusta revitään irti kaikki mahdollinen.







    KANSAN UUTISET on jo ehtinyt kirjoittaa esityksestä oman arvostelunsa. Lehden mukaan "Ihmemaa Suomi: Outoja tuttuja on nimensä veroinen kabaree, joka on täynnä myös outoja juttuja". Arvostelija kehuu näytelmän musiikillista antia vahvaksi. Yhden miehen orkesteri: Terho Marlo onkin tosi taituri. Ja Kultsan porukka uskaltaa laulaa. Tarinaa arvostelija moittii:  tekstejä on hänestä liikaa. Voi olla, mutta itse kirjoitettua tahtoo usein rakastaa. Minusta kirjoittajat ovat luoneet  useita tosi osuvia kohtauksia, joissa repliikit toimivat.  Ja sitä paitsi: Aina kannattaa kirjoittaa. Ei mene kirjoitusharjoittelu koskaan hukkaan.

    Sanomalehden arvostelijan mukaan esitys on  epätasainen, tempoileva eikä oikein löydä rytmiään.  Hmm. Voi olla, mutta vaikea on aihekin: 100 vuotta Suomea. Arvostelija kaipasi tiivistämistä. Miksei. Jos minulta kysyttäisiin, olisin ehkä neuvonut rakentamaan  jo itse juoneen yllätyksiä, käänteitä, arvaamattomuutta ja lisännyt hahmoihin  dynamiikkaa terävöittäviä jännitteitä, vastavoimia. Nyt osa  arvaa loppuratkaisun ehkä liian aikaisin.

    EILINEN yleisö kuitenkin viihtyi, nauroi ja taputti. Tupa oli täynnä. Se ymmärsi, miten upeaa työtä Kultsassa tehdään vapaaehtoispohjalta. Teatteri on huikea tapa kasvaa ihmisenä, harrastaa, kokeilla oman ilmaisuosaamisen rajoja, venyttää niitä ja rohkeasti heittäytyä.  Sekä kertoa, miltä maailma näyttää ja tuntuu.  Väliajalla joku katselijoista korosti  kahvipöydässä, että ammattilaisten tapaa näytellä on usein liian viimeisteltyä ja valmista. Harrastaja on hänestä aidompi.

    Kaikesta näki, että Kultsan kokenut kone toimii. Pieni tila osataan käyttää ja täyttää. Lavastus ja puvustus syntyvät yksinkertaisesti,  mutta usein hyvin oivaltavasti.  Tekniikka, asemoinnit ja kohtausten ja roolien vaihdot sujuvat saumoitta.

    Broidi: Jorma Hellström on sovittanut  tekstit näyttämölle  ja ohjannut esityksen isolla sydämellä ja porukkansa osaamista kunnioittaen.  Kansan Uutisten arvostelussa ei nosteta esiin näyttelijöitä. Harmi. Mukana on tosi konkareita, mutta isosti vastuuta on annettu myös ihan tuoreille ja Kultsassa uusille  teatterinharrastajille.  Niin pitääkin tehdä. Näyttelijät (aakkosjärjestyksessä) Outi Hietala, Mika Ryhänen, Hanna Kellokoski, Jussi Vehkasalo, Teemu Tirri, Kari Kemppainen ja Riitta Selkälä (sekä äänenä Jorma) uskaltavat vetää ali ja yli. Kun pienehkö joukko esittää ison nipun roolihahmoja, jokainen  onnistuu niistä jossain vielä paremmin kuin jossain toisessa.Vain niin kasvaa.

    Jos saa/pitää  nostaa esiin joitain erityisiä riemun aiheita, niin minulle niitä olivat Mika Ryhäsen  täysin kahjo kirjailija ja Jussi Vehkasalon tyylikkäästi rauhallinen Tapio Wirkkala. Kaksi aivan eri tyylilajin hienoa vetoa samassa esityksessä. Kaikista esiintyjistä näkyi esiintymisen riemu.  Mutta sitäkin arvokkaampaa oli taas kerran huomata, kuinka upeasti Kultsa toimii yhdessä ja samaan suuntaan. Kirjoittaa, lavastaa, näyttelee ja huoltaa katsoja.

    Kiitos hienosta vappuillasta!

    IHMEMAA Suomen esitykset ovat  3.5/ 5.5. / 6. 5./ 10.5. / 17.5. / 19.5. / 20.5./ 24.5, ja  27.5.
    Liput  15 € / 12 €

    http://www.teatterikultsa.fi/ 
    http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3709331-integroituminen-vaatii-saunomista














    Teatteri Kultsa ry. (ent. Kulttuuritalon Teatteri) on helsinkiläinen harrastajateatteri,  joka toimii Käenkujan väestönsuojass  vapaaehtoisin voimin, eikä sillä ole vakituista palkattua henkilökuntaa. Jäseniä teatterissa on yli 70. Teatteri Kultsa tuottaa 4-6 ensi-iltaa vuosittain.

    Esitystila on Käenkuja 6-8 (Katri Valan puiston Käenkujan väestönsuoja)