Kirjoja

Kirjoja

torstaina, heinäkuuta 20, 2017

Linkkiarkisto 2: Pedagogiikan historiaa

TÄMÄ lastu on toinen arkisto lähinnä itselleni. Kokoan tähän  linkkejä tässä blogissani aiemmin kirjoittamiini pedagogiikan historiaa käsitteleviin teksteihin.  Näin löydän ne helpommin yhdestä paikasta.

Sorry kaikki ei ole heti valmista.

HENKILÖISTÄ (maailma)

Abélard, Pierre Arnaudl

Agricola, Rudolf
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/02/rudolf-agricola.html

Antoine Arnold

Aristoteles 
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/07/kasvatusopin-historian-paapiirteet-osa.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ottaa-didaktiikan-kehitys.html

Ascham, Roger

Augustinus
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ymmartaa-didaktiikan-kehitys-osa.html

Bacon, Francis
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/suomalaisen-didaktiikan-kehitys-osa-6.html

Baden-Powell

Basedow, Johann
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/pitaisiko-koulussa-viihtya-toinen-osa.html

Bernard
-
Bell, Andrew
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/09/ylisuuren-ryhman-pedagogiikkaa.html

Benedictus Nursialainen
-
Bentham
-
Binet, Alfred
-
Blonsky, Pavel
-
Bordieu, P.
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/johdatus-kasvatustieteisiin-osa-3.html

Burk, Frederick
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/04/unohdettuja-pedagogeja-frederick-burk.html

Cato,  Marcus Porcius
-
la Chalatois, Louis-Rene

Cicero, Marcus Tullius
-
Comenius. Johan Amos
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/johdatus-kasvatustieteisiin-osa-3.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/yksilollisen-oppimisen-juuret.html

Comte
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html

Condorcet, Nicolas

Decroly, Ovide 
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/02/kansakoulun-opetusoppi-osa-10.html

Descartes
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/suomalaisen-didaktiikan-kehitys-osa-6.html

Dewey, John 
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/johdatus-kasvatustieteisiin-osa-3.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/02/kansakoulun-opetusoppi-osa-10.html

Diesterweg
-
Edgeworth , Richard Lovell

Elyot, Thomas
-
Erasmus Rotterdamilainen
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/02/erasmus-rotterdamilainen.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/11/kuukauden-kirja-kultainen-kirja-1530.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ymmartaa-didaktiikan-kehitys-osa_26.html

Fenelon, Francois Ferriére, Adolphe
-
Ferrieŕe, Adolphe
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/03/unohdettuja-pedagogeja-adolphe-ferriere.html

Ferry

Fichte, Johann
-
Franklin, Benjamin
-
Gottlieb
-
Foerster, Friedrich Wilhelm
-
Francke, August Hermann
-
Freinet, Celestin
-
Freire, Paulo
-
Freud, Sigmund

Fröbel, Friedrich
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/pitaisiko-koulussa-viihtya-toinen-osa.html

Gaudig, Hugo 
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/yksilollisen-oppimisen-juuret.html 

Gautama, Siddharta
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ottaa-didaktiikan-kehitys.html

Gentile, Giovanni

Gesner, Johann Matthias

Gill, Wilson Lindsay

Girad, Jean Babtiste Gregor

von Goethe, Johann  Wolfgang

Groote, Greet

Grundtvig, Nikolaj Fredrik Severin

Gutsmuths, Johann Chistoph Friedrich

Hammurabi

Harnisch, Wilhelm

Hegel, F.
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/johdatus-kasvatustieteisiin-osa-3.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/suomalaisen-didaktiikan-kehitys-osa-7.html

Helvetius, Claude Audrian

Herbart, Johann Fiedrich 
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/johdatus-kasvatustieteisiin-osa-3.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/02/kansakoulun-opetusoppi-osa-10.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/pitaisiko-koulussa-viihtya-toinen-osa.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/01/mikael-soinisen-10-luentoa-1895.html

Hesiodos 

Hieronymos 

Homeros
-
von Humboldt, Wilhelm

Hume, David
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/suomalaisen-didaktiikan-kehitys-osa-7.html

Illich, Ivan
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/11/koulu-on-instituutiona-kuollut-se-ei_11.html

Isokrates

Jacotot, Jean-Joseph 
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/04/unohdettuja-pedagogeja-jean-joseph.html

James, William

Jeesus Nasaretilainen
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/12/kuka-oli-jeesus-nasaretilainen-osa-1.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2015/01/kuka-oli-jeesus-nasaretilainen-osa-5.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/12/kuukauden-teologinen-kirja-kapinallinen.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/12/kuukauden-teologinen-kirja-tata-on.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/01/mystinen-jeesus-nasaretilainen.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/01/ajatuksia-bible-sarjasta-loppiaisenkin.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/06/kuoliko-jeesus-radikalisoituneena.html

Kaarle Suuri

Kant, Immanuel
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/pitaisiko-koulussa-viihtya-toinen-osa.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/suomalaisen-didaktiikan-kehitys-osa-7.html

Kerschensteiner, Georg
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/02/kansakoulun-opetusoppi-osa-10.html

Key, Ellen

Kierkegaard
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/suomalaisen-didaktiikan-kehitys-osa-7.html

Kilpatrick, William Heard
-
Kindermann, Ferdinad

Korczak, Janusz
-
Krieck, Ernst
-
Krodegang
-
Krupskaja, Nadezda
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/11/koulu-on-instituutiona-kuollut-se-ei_11.html

Kungfutse
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ottaa-didaktiikan-kehitys.html

Käis, Johannes
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/yksilollisen-oppimisen-juuret.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/04/johannes-kais-vaikuttajahahmo.html

Köhler, Elsa
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/yksilollisen-oppimisen-juuret.html

Lancaster, Joseph
-
Lane, Homer

Laozi

Leibniz, Gottfried Wilhelm 
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html

Lichtwark, Alfred

Ligthart, Jan

Ling, Per Henrik

Locke, John
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/suomalaisen-didaktiikan-kehitys-osa-6.html

Loyola, Ignatius
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/yritys-ymmartaa-didaktiikan-kehitys-osa.html

Luther, Martin
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ymmartaa-didaktiikan-kehitys-osa_30.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/02/martti-luther-ja-katekismus.html

Lykurgos

Makarenko, Anton
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/01/kuukauden-kirja-neuvostopedagogiikasta.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/07/kuukauden-kirja-lasten-kotikasvatus.html

Mann, Horace

Marx, Karl
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/suomalaisen-didaktiikan-kehitys-osa-7.html

Mead, Margaret

Melanchton, Philipp
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ymmartaa-didaktiikan-kehitys-osa_30.html

Mill, James

Mill, John Stuart
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/suomalaisen-didaktiikan-kehitys-osa-7.html

Miller, Alice

Mitra, Sugata
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/yksilollisen-oppimisen-juuret.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/11/koulu-on-instituutiona-kuollut-se-ei_11.html

de Montaigne, Michel

Montessori, Maria 
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/yksilollisen-oppimisen-juuret.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2008/08/kuukauden-kirja-lapsen-salaisuus.html

Mooses
-
More, Thomas

Napoleon Bonaparte

Neill, Alexander Sutherland
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/03/as-neill-miehesta-ja-hanen.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/04/as-neillin-kasvatus-ja-opetusoppi.html

Nietzsche
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html

Otto, Berthold

Paavali Tarsolainen
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/12/paavali-mies-joka-tuunasi-jeesuksen.html

Parker, Colonel
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/04/unohdettuja-pedagogeja-colonel-parker.html

Parkhurst, Helen
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/09/ylisuuren-ryhman-pedagogiikkaa.html

Pestalozzi, Johan Heinrich

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/02/kansakoulun-opetusoppi-osa-10.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/pitaisiko-koulussa-viihtya-toinen-osa.html

Petersen, Peter
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/02/kansakoulun-opetusoppi-osa-10.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/yksilollisen-oppimisen-juuret.html

Petrarca

Petty, William Raikes,

Piaget, Jean


Platon
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/07/kasvatusopin-historian-paapiirteet-osa.html

Protagoras

Pythagoras
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ottaa-didaktiikan-kehitys.html

Quintilianus
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/10/kuukauden-kasvatusalan-kirja-puhujan.html

Rabelais, Francois

Ramus, Petrus

Ratke, Wolfgang

Reddie, Cecil

Robert Rein, Wilhelm

von Rochow, Friedrich

Rousseau, Jean-Jacques
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/johdatus-kasvatustieteisiin-osa-3.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/06/kasvatuskeskustelua-1960-luvulla-osa-1.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/pitaisiko-koulussa-viihtya-toinen-osa.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/suomalaisen-didaktiikan-kehitys-osa-7.html

de la Salle, Jean Babtiste

Salzmann, Christian Gotthilf

Salomon, Otto Aron

Schleiermacher, Friedrich

Schopenhauer
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html

Seguin, Edouard

Seneca, Lucius Annaeus

Skinner, Burrhus Frederic 
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/yksilollisen-oppimisen-juuret.html

Sokrates
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/07/kasvatusopin-historian-paapiirteet-osa.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ottaa-didaktiikan-kehitys.html

Solon
-
Spencer, Herbert

Spinoza
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html

Spock, Benjamin

Steiner, Rudolf
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/04/kuukauden-kirjanen-tulevaisuuden-koulu.html

Sturm, Johann

Suhomlinski, Vasili
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/03/pavlysin-keskikoulusta.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/03/kuukauden-kirja-sydameni-lapsille-annan.html

Tolstoi, Leo

Trapp, Ernst Christian 

Trotzendorf, Valentin

Tuomas Akvinolainen
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ymmartaa-didaktiikan-kehitys-osa.html

Vincentius Beauvasilainen

Vittorino Feltreläinen
-

Vives, Luis
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ymmartaa-didaktiikan-kehitys-osa_26.html

Vygotsky, L.
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/johdatus-kasvatustieteisiin-osa-3.html

Washburne,  Carleton
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/yksilollisen-oppimisen-juuret.html

Washington, Booker T.

Wichern, Johann Heinrich

Zarahustra

Zenon Kitionilainen 

_________________________________________________

HENKILÖISTÄ (suomalaisia)



Mikael Agricola
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/02/mikael-agricola-suomen-kirjakielen-ja.html

Gabriel Ahlman

Erik Ahlman

Aleksanteri Ahola-Vainio

Betty Alander

Aleksanteri II

Mauno Jaakko Alopeus  ( - 1818)

Päivi Atjonen
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

Edvard  Bergenheim 

Elisabeth Blomqvist

Pietari Brahe

Karl Bruhn
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/09/karl-bruhn-ja-pedagogiikan-kaari.html

Z. Castrén

Z.J. Cleve
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

Uno Cygnaeus
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/06/kasvatuskeskustelua-1960-luvulla-osa-2.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

J. Forselius

Juhana Gezelius 
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/02/juhana-gezelius-ja-luterilainen.html

Odert Gripenberg

Martti H. Haavio

Lucina Hagman

Urpo Harva

Juho August Hollo

Kaisa Hälinen
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

Hästesko

Eino Kaila

A. Kaljunen

Pertti Kansanen


Aurora Karamzin

Raili Kilpi

Peep Koort

Matti Koskenniemi
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

Casimir von Kothen

Oiva K. Kyöstiö
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/11/koulu-on-instituutiona-kuollut-se-ei_11.html

Erkki Lahdes
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/07/vanhan-ja-uuden-koulun-sota-osa-1.html

Aksell Aadolf Laurell

Arvo Lehtovaara

Albert Lilius
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/07/kesaretki-kasvatustieteen-historiaan_17.html

Oiva Louhisola

Lönnbeck

Elias Lönnroot

Oskari Mantere

Kaarlo Merikoski  

Niilo Mäki

Veli Nurmi

R.H. Oittinen

Kaarlo Oksala

A.K. Ottelin
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

J.J.F. Perander

L. Arvi P. Poijärvi

H.G. Porthan

Hanna Rothman

Iisak Rothovius

Johan Ludvin Runeberg (1804-1877)

Waldemar Ruin
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/pitaisiko-koulussa-viihtya-toinen-osa.html

Yrjö Ruutu

Alfred Salmela

Aukusti Salo

J.E. Salomaa
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

Jukka Sarjala

J.V. Snellman
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/yksilollisen-oppimisen-juuret.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/02/jv-snellman-ja-1800-luvun-alun.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

Aliina Soininen
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/04/unohdettuja-pedagogeja-aliina-soininen.html


Mikael Soininen
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2015/02/opetusmetodia-keksimassa.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/04/unohdettuja-pedagogeja-aliina-soininen.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/06/kasvatuskeskustelua-1960-luvulla-osa-2.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/01/mikael-soinisen-10-luentoa-1895.html

Urho Somerkivi

Yrjö Maunu Sprengtporten


Lauri Jaakko Stenbäck

Ottilia Stenbäck

Maunu Stjärnkors

Anna-Liisa Sysiharju

J.J. Tengström

Johannes Terserus

Z. Topelius
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/04/sakari-topelius-suomen-kansan-satuseta.html

Kari Uusikylä
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

Kustaa Vaasa

Tapio Vahervuo

Toivo Viljonen

Touko Voutilainen

Sara Wacklin 

Olai Wallin
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/06/kasvatuskeskustelua-1960-luvulla-osa-1.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

Werkko

Viktor Julius von Wright 

Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen

Laurin Zilliacus


ASIAHAKEMISTO

Ammattikoulutus

Didaktiikan kehitys
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ottaa-didaktiikan-kehitys.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ymmartaa-didaktiikan-kehitys-osa_26.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ymmartaa-didaktiikan-kehitys-osa.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/suomalaisen-didaktiikan-kehitys-osa-6.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/yritys-ymmartaa-didaktiikan-kehitys-osa.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/suomalaisen-didaktiikan-kehitys-osa-7.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/yritys-ymmartaa-didaktiikan-kehitys-osa_30.html


Didaktiikan kirjoja
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/10/kuukauden-kasvatusalan-kirja-puhujan.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/02/2010-luvun-erilainen-didaktiikan.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html

Edunvalvonnan kronikka

Kansakoulu

Kansalaiskoulu

Kansanhiihto

Kansanopetus

Kasvatuksesta
* Päämääristä
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/11/suuret-klassikot-ja-kasvatuksen-paamaara.html

* Suomalaisen kasvatuksen ydin
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/04/tassako-suomalainen-pedagogiikan-ydin.html

Kasvatusopin kirjoja

* Urpo Harva " Suuria ajattelijoita
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/suuria-ajattelijoita.html

* Erasmus "Kultainen kirja"
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/11/kuukauden-kirja-kultainen-kirja-1530.html

Kasvatustieteen kehitys
* Veikko Heinosen teos  "Kasvatustieteen perusteet"
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/06/kasvatustieteen-perusteet.html

* Risto Rinteen, Joel Kivirauman ja Erno Lehtisen yhdessä (2000) kirjoittaman teos "Johdatusta kasvatustieteisiin"
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/07/johdatus-kasvatustieteisiin-osa-3.html

Kotikasvatus
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/12/kotikasvatuksesta-osa-2.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/11/sjostrand-osa-4.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/07/kuukauden-kirja-lasten-kotikasvatus.html

Koulujärjestykset

Koulun kehitys
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/11/koulu-on-instituutiona-kuollut-se-ei.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/11/koulun-on-instituutiona-kuollut-se-ei.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/02/jv-snellman-ja-1800-luvun-alun.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/02/kielletaan-oppilailta-kannykat-vai.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/11/sjostrand-osa-4.html

Koulurakennus

Koulutuksen historia

Koulutyypit
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/06/suomalaisen-koulutyypit-asta-ohon.html

Opettajasukupolvet

Opetusopin kehitys
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/02/kansakoulun-opetusoppi-osa-10.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/11/koulun-on-instituutiona-kuollut-se-ei.html

Oppikoulu

Oppivelvollisuus

Pedagogiikan historia 
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/06/suomalainen-pedagogiikka-yhteenvetoa.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/04/sakari-topelius-suomen-kansan-satuseta.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/06/muutoksen-menetyskertomuksia-osa-1.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/02/juhana-gezelius-ja-luterilainen.html

* Landquist, J.  ja  Huse´n, T. (1969). Pedagogikens historia.
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/04/pedagogigens-historia-1969.html

* Ottilia Stänbeck
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/07/kasvatusopin-historian-paapiirteet-osa.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/07/kasvatusopin-historian-paapiirteet-i-ja.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/09/karl-bruhn-ja-pedagogiikan-kaari.html

* Wilhelm Sjöstrand
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/11/wilhelm-sjostand-ja-pedagogiikan.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/11/sjostrand-osa-4.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/11/opetusmenetelmista.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/11/wilhelm-sjostrand-ja.html


Pukinmäen kokeilukansakoulu
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/04/unohdettuja-pedagogeja-aliina-soininen.html

Reformipedagogiikka

Ruumiillinen kuritus
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/01/ruumiillisen-kurituksen-kieltamisesta.html

Tapakasvatus

Työtapoja
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/11/pian-tuhat-tapaa-kasvattaa-ja-opettaa.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2015/02/opetusmetodia-keksimassa.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/09/yksilollisen-oppimisen-juuret.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2015/05/noin-200-erilaista-opetusmenetelmaa.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/04/johannes-kais-vaikuttajahahmo.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/11/opetusmenetelmista.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/02/11-ongelmaperustaisen-pedagogiikan.html

Vuoroluku

tiistaina, heinäkuuta 18, 2017

Konfliktit koulussa- teos: Kuinka tuomari ajattelee?

KOULUJEN alkuun on about kolme viikkoa. Kouluväen: rehtorien ja opettajien on taas väännettä ajatuksensa  lomamoodista pedagogiikan aivo-osastolle. Eikä vain sille, vaan myös monelle muulle osastolle. Yksi niistä on juridiikka. Yhä useammin kun koulukonfliktit päätyvät oikeusistuimien tutkittavaksi.

Siksi jokaisen on hyvä ymmärtää miten tuomioita jakavat tuomarit näitä riitoja ratkovat. Heidän aivonsa toimivat eritavalla kuin tavallisen kansalaisen. He ajattelevat juridisesti. Mitä se on? Siitä kertoo vallan mainio teos:

Mahkonen, Sami. (2016). Konfliktit koulussa. Helsinki: Edita.

Kouluissa sattuu  monenlaisia konflikteja, niin oppilaiden kesken kuin oppilaiden ja opettajien sekä vanhempien ja työntekijöiden välillä.

Mahkosen näkökulma näihin kouluissa tapahtuviin konflikteihin on juridinen.  Ja juridiikkaa sopii hänen mielestään huonosti koulujen kulttuuriin, koulun sisäisisiin pelisääntöihin.  Koulun arki on konkreettista.  Koulussa toimitaan ammatillisen arkijärjen varassa. Esimerkiksi kiellettyyn tekoon etsitään syy. Tutkitaan teko, tekijät ja heidän motiivinsa.

Tuomarit toimivat toisin. Juridiikassa jokin teko ”käännetään” ensin  lakikielelle. Mahkonen käyttää termiä oikeudellistaminen. Oikeudellistaminen on prosessi, jossa on kolme vaihetta: naming-blaming-claiming.
  1. Nimeäminen. Esitään   teolle vastine kirjoitetusta laista. Tulkitaan, mistä on kysymys juridisesti. Esim. koulukiusaaminen ei ole rikos, se pitää yhdistää johonkin rikostyyppiin esim. lievään pahoinpitelyyn.
  2. Moittiminen. Pitää arvioida oikeusperusteet: miten hyvin teko täyttää jonkin rikostyypin ehdot ja osoittaa henkilö, joka voidaan teosta  vastuuttaa.
  3. Vaatiminen. Pitää pohtia,  millaisia lakiin perustuvia vaatimuksia esitetään. Seuraamuksia ovat  rangaistus ja vahingonkorvaus.
TUOMIOISTUIMESSA päätös tehdään korostuneen rationaalisesti. Selvitetään teon lainmukaisuus ja lainvastaisuus. Onko ylipäätään säädetty asiaa koskevaa lakia? Onko  jokin teko erikseen sallittu tai kielletty.  Täyttyvätkö jonkin säädöksen soveltamiskriteerit?  Valitettavasti pykälät ovat abstrakteja ja tulkinnanvaraisia. Ja sekin katsotaan,  riittääkö näyttö (ns. todisteellista näyttö). 

Tuomioistuin lukee lakia. (Koulua koskevat muutkin lait kuin koululaki ). Päätös on tehtävä lakiperustaisesti. Arkijärjen käyttöä on vuoden 2000 perustuslaissa rajoitettu.  Julkisen toiminnan on perustuttava lakii . 

Mahkosen kirja  tarkoitus on auttaa  kouluväkeä ratkaisemaan koulukonfliktit lainmukaisesti ja välttäen lainvastaisia toimia. Tekijä konkretisoi juridista  ajattelua esittelemällä 13 aitoa oikeustapausta. Hän avaa lukijoille, mitä oikeus päätti ja mitkä seikat olivat  päätöksen kannalat juridisesti merkityksellisiä. Kaikkia tapaukset ovat erilaisia.
  1. Jäähytuomio (opettaja käytti kollektiivista rankaisua). Teemana onko rangaistus lainmukainen? 
  2. Häiriökäyttäytyminen (2.luokan oppilaalle annettiin kirjallinen varoitus) Teemana onko rangaistus tarkoituksenmukainen. Ottiko opettaja huomioon lapsen iän ja kehitysvaiheen.
  3. Päihtyneenä tunnilla (oppilas oli juovuksissa. Rehtori erotti heti). Teemana:oppilaan oikeusturva )
  4. Koulukiusaaminen. (tekikö koulu kaikkensa).Teemana vastuu virkatoimista 
  5. Huoltajan osallisuus (oppilas oli saanut rangaistuksen, mutta häntä ei kuultu). Teemana menettelyvirhe, kuuleminen ja puhevalta 
  6. Kielenkäyttö (opettajan). Teemana epäsymmetrinen sääntely (laki kieltää epäasiallisen kielen, esimiehet tukivat)
  7. Luokasta poistaminen (voimakeinoin). Teemama: oliko pakkotila, olivatko voimakeinot liian kovia?
  8. Pelikielto (oppilas jätettiin pois joukkueesta väkivallan vuoksi). Teemana kaksoisseuraamus
  9. Leirikoulu (oppilaalta evätiin etukäteen osallistuminen). Teemana perus- ja vapausoikeudet
  10. Uhkaus (oppilas oli uhannut ampua haulikolla ) . Teemana tiedottamisen oikeutus (muille)
  11. Voimankäyttö (Alppilan koulun tapaus). Teemana prosessuaalinen totuus (todisteellinen totuus, löytyykö näyttö)
  12. Vahingonkorvaus. Teemana kuinkahenkilövahingon suuruuden arvotetaan.
  13. Oppivelvollisuus (poissaolo). Teemana  vanhempien vastuu (saivat 36 € sakon :-))
NÄISTÄ caseista huomaa, kuinka vaikeassa tilanteessa opettaja joskus on. Laki (ja tuomioistuin) odottavat   opettajalta  aina kokonaisharkintaa  (sen huomioonottamista, minkä ikäinen oppilas on, kuinka uhkaava tilanne on, kuinka vakavaa vastarinta on vastarinnan vakavuus, ja - myös arkijärjen käyttöä: kuinka tarkoituksenmukainen hänen ratkaisunsa on).  Vaikka siihen ei ole aikaa, kun tilanne on päällä.  Esimerkiksi oppilasta luokasta poistettaessa on toimittava tässä ja nyt.

KIRJAN opetus tiivistyy viimeisessä luvussa: Perussanoma. Koulun arjessa on  välttämätöntä käyttää sekä juridista pykäläjärkeä että ammatillista arkijärkeä. Pykäläjärjen käyttö on tärkeää  jo oman oikeusturvan kannalta. Lainsoveltaja (opettaja tai esim. rehtori)  ei voi jättää noudattamatta huonoakaan lakia.  Koulukonfliktit tulee ratkaista lainmukaisesti ja välttäen lainvastaisia toimia.

SUOSITTELEN lämpimästi. Minua ovat  aina kiehtoneet myös pykälät - varmaan siksikin, että nuorena pyrin ihan vakavissani oikeustieteelliseen. Onneksi en päässyt.  Mahkosen teos käsittelee säädöksiä monipuolisesti ja tekee oikeuskäytäntöjä tavalliselle ihmiselle tutuiksi. 

Jos juridiikkaa kiinnostaa,  vuosien varrella on julkaistu muitakin hyviä teoksia, joista osan olen  esitellyt tässä blogissa. Tässä linkit kolmeen:

Markku Poutalan kirjaan
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/opettajien-kohtuutonkin-vastuu.html

Nina  Lahtisen kirjaan
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/09/oppilaan-oikeudet-ja-vanhempien-vastuu.html

ja Suvianna Hakalehto-Vainion kirjaan
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/07/kuukauden-kirja-oppilaan-oikeudet.html   

Sami Mahkonen pähkinänkuoressa

Kirjan kirjoittaja oikeustieteen tohtori, varatuomari Sami Mahkonen on toiminut päivähoidon, opetustoimen, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen ammattihenkilöiden kouluttajana eri puolella Suomea.

Hän on julkaissut lukuisia käytännönläheisiä teoksia edellä mainittuihin aihepiireihin liittyen. Ja uskaltaa myös arvostella lainsäädäntöä.

maanantaina, heinäkuuta 17, 2017

Go go muksuoppi !

KUTEN monet tietävät, fanitan Ben Furmania ja muksuoppia. Monesta syystä. Tänään erityisesti siksi, että Furman on laittanut u-tubeen sekä suomeksi että englanniksi 20 minuutin videon tästä metodista, jossa lasten ongelmia ratkaistaan lakkaamalla puhumasta niistä ongelmina vaan opeteltavina taitoina. Niinkuin lapset itsekin asian näkevät.

Kerta kaikkiaan upeaa,  Ben! Videosta välittyy paitsi Muksuopin kirkas logiikka,  myös Sinun ihailtava taitosi tietää, miten tärkeää olet löytänyt, mutta josta olet sopivasti siitä tietämätön. Retoriikassa  sitä kutsutaan humiliaatioksi.

Video on toteutettu ihanan rauhallisesti. 20 minuutissa kaikille avautuu varmasti, mistä muksuopissa  on kysymys. Ei vain lapsen käyttäytymisongelman ratkaisemista fiksusti lapsuutta ymmärtäen. Muksuoppi ei ole vain pehmeä ja varmasti tehokas metodi muuttaa lapsen käyttäytymistä. Behavioristinen ote   (mm. tarkka tavoitteen määrittely - ajanmukaisesti videolla kuvattuna- taidonharjoittelu  ja palkitseminen) yhdistetään hienosti muihin opetusotteisiin  ennen muuta humanistiseen  itseohjautuvuutta vahvistavaan kasvatusotteeseen ja lapsen /lasten ja aikuisten väliseen  yhteistoiminnalliseen oppimiseen (jossa jokaisella on yhteinen vastuu jokaisen oppimisesta).

Muksuoppiin kuuluu keskeisenä, palautetta antavana voimavarana kannustusverkosto. Kun se toimii,  ei vain  lapsi opi uutta,  vaan koko  lapsen ympärillä oleva verkosto kehittyy. Ehkäpä opettajakin huomaa, että  minunkin täytyy oppia jokin uusia taito.  Koko luokka voi opetella yhtä aikaa uusia taitoja- jokaisella on oma taito opettavana, ja ryhmä jaetaan  jokaisen/tai yhteistä oppimista tukeviin ryhmiin. Muksuoppi kasvaa  filosofiaksi, jossa lakataan puhumasta ongelmista ja  aletaan puhua  paljon positiivisemmin taidoista. Maailmasta tulee heti parempi.

Suomenkielisen videon osoite on
https://www.youtube.com/watch?v=fNuQlA-vRqw

Englanniksi muksuoppia esitellään osoitteessa:
https://youtu.be/QhvY-W1gRGU

ILMAINEN appi löytyy  ladattavaksi.

MUKSUOPPI on mukana myäd HundrEd- hankeessa:
https://hundred.org/fi/projects/ehdokas-25-joukkoon-taitava-luokka-diplomi-muksuoppia-koko-luokalle


Mitä se behavorismi oikein olikaan?

TÄNÄÄN opetuksesta ja oppimisesta puhuttaessa juuri kukaan ei vilkuilekaan behavioristiseen oppimiskäsitykseen. Se on elävältä haudattu.

Hmm. Unohdetaan kiukkua ja syyllisyydentuntoa  herättävät  stimulus ja responssi, ärsyke ja reaktio, vahvistaminen ja sammuttaminen. .. Katsotaan miltä se näyttää.

Uhkarohkean seikkailuni lähteenä  on professori Matti Peltosen teos:  Uusiin opintoihin aikuisena. Teos kirjoitettiinaikuisille, jotka elivät nopeasti muuttuvassa maailmassa. Julkaisuvuosi oli 1991.  Kirjassa ei ole  viittauksia  konstruktionismeihin.  Ote on  behavioristinen (Peltonen ei itse käytä käsitettä), ja maistuvutta on lisätty kogniiivisella näkemyksellä.

Peltonen  esittelee kolme opimisen perusmuotoja (jotka harvoin esiintyvät puhtaina).  Kutakin niitä opitaan omalla tavallaan.

1. Affektiivinen eli tunnepohjainen oppiminen, joka tapahtuu aivorungossa 
NÄIN se toimii: Kyse on siitä, hyväksyykö oppija asian vai torjuuko hän sen. Oppiminen vaatii paljon motivaatiota. Valittua käyttäytymismallia tulee arvostaa. Asenteita ja suhtautumistapoja  opitaan parhaiten aitojen kokemusten avulla, keskusteluissa ja ryhmätöissä. Tällöin tunteet ja tunnelma on tärkeä. Ja perustelut. Oppimista tukee itselle tärkeältä viiteryhmältä tuleva palaute. Opettaja antaa palautetta. Kun asenne on oikea, annetaan hyväksyvä sana, ele, palkinto. Jos asenne on väärä, ei viestitetä hyväksyntää. Voidaann myös antaa rangaistus.  
2. Psykomotorinen eli toiminnallinen oppiminen, joka tapahtuu kun aivot ja lihakset toimivat yhdessä
NÄIN se toimii: vaatii paljon omakohtaista harjoittelua (matkimalla ei opi yhtä hyvin).
Henkinen harjoittelu, sisäinen malli ja tieto tuloksista auttavat. Henkistä harjoittelua, mielikuvaoppimista ovat  mentaaliharjoitukset, joissa suoritus tehdään pelkästään ajattelemalla  ja  suggestopedia. Oppimista  tehostaa  positiivisuus,musiikki, suggestio, rentoutus.. Harjoittelu kannattaa jaksottaa.
3. Kognitiivinen oppiminen, joka tapahtuu aivojen kuorikerroksessa
NÄIN se toimii (huom. kognitionismi): vaatii riittävää peruskäsitteistön hallintaa, skeemoja, Sisäistetty tavoite ohjaa ja tehostaa. Jäsennä etukäteen käsitteitä. Kaikki  työtavat käy: lukeminen, kyselevä opetus,  luento, ohjelmoitu opetus…Kertaus on opintojen äiti (tarkista opittu- se tehostaa). Tee lopuksi koonta (analogiat, vastakohdat, yhtymäkohdat, jäsentely ja yleiskatsaukseksi kokoaminen). Osita aika.

Sisältö ja muoto yhdessä

Sekä kirjan sisältö että muoto ovat  kehiteltyä  behaviorismia. Peltonen antaa nipun ohjeita opiskelemaan ryhtyvälle aikuiselle . Konkreettinen kärki on opiskelutaidon opettamisessa.

Miten opiskella taitavasti?

Peltosen mukaan  opiskelutaitoon kuuluu kolme osatekijää:
1. Opiskeluasenne ( Pitääkö asiaa tarpeellisena, arvostettuna, mahdollisena, mielihyvää tuottavana)
2. Kyky suunnitella opiskelua (mm. aikataulutus, jaksotus)
3. Opiskelutekniikkaa (mm. lukunopeus- kattonopeutta ei ole)

Näin kannattaa toimia:
Tee asiat itsellesi mielenkiintoisiksi; kuivastakin asiasta voi puristaa hauskan yksityiskohdan.Aseta tavoite.  Yliopi. Estä unohtaminen. Palkitse itseäsi. Aseta itsellesi ksysymyksiä, etsi vastauksia. Opi käyttämään opetus hyväksesi.  Tee muistiinpanoja. Ole aktiivinen. Kysy. Älä vain vastaanota tietoa vaan liitä siihen oma tulkintasi, erittele. Käytä kirjastoa. Keskity kokonaisuuteen, älä yksittäisiin faktoihin.  Opettele mieleenpainamistekniikoita. Opettele oikea tapa omaksua teksiä:  silmäile, syventele, tarkista, kertaa.  
Näin kannattaa toimia kokeissa
Opiskele säännöllisesti, kertaa (kaverinkin kanssa), laadi aikataulu, kysy itseltäsi ja etsi vastaus, kohdenna  ylioppiminen ydinkohtiin, lue ohjeeet, aloita vastaaminen helpoista kysymyksistä, kirjoita ensin pääkohdat sitten detaljit, jäsentele (alleviivaa)...
Kirjan rakenne

Myös itse kirja on rakennettu taitavan behavioristisesti. Peltonen ohjeistaa lukijaa:
Lue ensin kunkin luvun alussa olevat kysymykset.
Kun olet lukenut luvun, yritä vastata mainittuihin kysymyksiin.
Tarkista tulos silmäilemällä
Kirjan toinen luku esimerkiksi käsittelee opiskelutehtäviä. Ennakkoon pitää pohtia:
Mitä opiskelutaidon luonteesta tiedetään?
Mitä opiskelutaito on?
Mitkä ovat sen  osatekijät?
Mitä hyötyä opiskelutaidosta on?  
OHJEET opastavat ottamaan haltuun jo olevan tiedon. Opittavat asiat on joku muu ennalta päättänyt. Oma (kielteinen) suhtautuminen johonkin asiaan  ei ole lähtökohta vaan siihen voi itse vaikuttaa. Oppiminen on mieleenpainamista, "märehtimistä", jossa auttaa erityinen opiskelutekniikkaa.  Omat käsitykset kaivetaan ensin esiin. Valmis tekstin suhteutetaan omiin näkemyksiin.

OLEN aika varma, että  näistä  ohjeista moni (myös lapsi) oppija hyötyisi yhä. Mitä sinä ajattelet?


sunnuntaina, heinäkuuta 16, 2017

Kuinka kouluttaa aikuisia? Osa 4

PÄÄTÄN tähän neljänteen lastuun  Tapio Vahervan ja Jorma Ekolan teoksen  "Aikuisen opettamisen taidon" esittelyn. Ensimmäisen osan  fokus oli  siinä, mitä aikuisuus on. Toisen ohjeissa, kuinka opetus tulisi järjestää, kun lähtökohtana on  aikuisuuden erityispiireet ja nimenomaan aikuiselle ominainen tapa oppia. Kolmannessa osassa  hahmottelin kokonaiskuvaa  erilaisista oppimisnäkemyksistä. Tässä viimeisessä  osassa  pohdin, miltä nykyinen, lapsille ja nuorille  tarkoitettu  perusopetuksen ops tästä käsin näyttää.

PERUSTEISSA ei  kerrota eksplisiittisesti, minkä oppimiskäsityksen pohjalta se on rakennettu. Lukemalla tekstiä  löytää kyllä johtolankoja.  Oppiminen on aktiivista  toimintaa ( sopii kaikkiin näkemyksiin).  Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa (sopii kaikkiin näkemyksiin)  toisten oppilaiden, opettajien ja muiden aikuisten sekä eri yhteisöjen (sopii mm. sosiokonstruktivismiin) ja oppimisympäristöjen ( sopii mm. kontekstualisimiin) kanssa. Oppilas on oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen (sopii humanismiin).

Luetaan vielä tarkasti, kuinka perusteissa kuvataan, mitä oppilas tekee opetuksessa. Tässä poimintoja:
Oppilas osallistuu oman opiskelunsa, yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön suunnitteluun. Asettaa tavoitteita itselleen. Arvioi  työhön tarvittavaa aikaa.
Oppilas osallistuu oman opiskelunsa, yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön  toteuttamiseen Valitsee  erilaisia työtapoja ja etenee yksilöllisesti.  Ennakoi oppimisen eri vaiheita ja  työskentelyn mahdollisia vaikeuksia ja vaaratilanteita. Kokeilee erilaisia vaihtoehtoja. Tiedostaa oman tapansa oppia.
Oppilas hyödyntää opiskelussa vahvuuksiaan ja itseään kiinnostavia sisältöjä, teknologisia ja muita apuvälineitä. Löytää innovativisia ratkaisuja.  Ohjaa omaa oppimistaan. Reflektoi kokemuksiaan, oppimistaan ja  tunteitaan. Kohtaa myös epäonnistumisia ja pettymyksiä. Edistää oppimistaan.
Oppilas osallistuu oman opiskelunsa, yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön arviointiin. Arvioi edistymistään, työskentelyn onnistumista ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. 
Oppilas on  aktori ja subjekti ja yksilö. Hän on itseohjautuva ja kantaa vastuuta. Hän valitsee. Hän arvioi itse. Teksti on kuin suoraan humanistisen aikuisoppimisen määritelimistä. Kuvaus on tosi kaukana behaviorismista.

Entä, mitä opettaja tekee opetuksessa?
Opettaja  antaa sopivia haasteita ja tilaisuuksia. Opettaja ohjaa oppilaita suunnittelemaan ja työskentelytapojaan. Suuntaa opetustaan oppilaiden tarpeiden mukaisesti. Lisää  mahdollisuuksia opiskella erilaisissa ja eri-ikäisten oppilaiden ryhmissä ja työskennellä useiden eri aikuisten kanssa.
Valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa.
Innostaa, rohkaisee, kannustaa ja tukee. Auttaa oppilaita onnistumaan koulutyössään ja tunnistamaan onnistumisiaan ja vahvuuksiaan. Laajentaa oppilaiden kiinnostuksen kohteita.
Vahvistaa jokaisen oppilaan osallisuutta ja toimijuutta.
Havainnoi ja dokumentoi oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä.
Opettaja ohjaa oppilaita   arvioimaan työskentelytapojaan.
Arviointi on opettajan tärkein keino tukea oppilaiden kasvua ja oppimista.
Opettajalla on eräänlainen sivustaseuraajan rooli. Hän on oppimisen apulainen, ohjaaja ja valmentaja.  Hän juoksuttaa prosessia kuin fasilitaattori. Tämäkin kuin suoraan humanistisen ja sosiokonstruktivisen aikuisoppimisen määritelmistä.

Hmmmm.?

Mieleen nousee kysymyksiä. Vaikka emme ottaisi  liian kategorisesti Knowlesin ajatusta, että aikuisten oppiminen on  erilaista kuin lasten ja nuorten opettaminen, jää  pohtimaan, kuinka hyvin opetussuunnitelmasta löytyvä, alunperin aikuisen ominaisuuksien varaan rakennettu pedagogiikka  sopii lapsille.

JOS  lapset ovat - kuten Knowles kuvaa- riippuvia (ei siis itseohjautuvia), joiden tiedoilla ja kokemuksilla on kovin vähäinen arvo eli ns. esiymmärrys puuttuu eikä ilman sitä ei voi ymmärtää asioita (vrt. aikuisten älykkyys ja oppimista rikastava kokemusvarasto), joiden oppimismahdollisuuksiin kiinteästi liittyvä kehitys ja kypsyminen on vielä kesken(vrt. aikuisen täysikasvuisuus ja kypsyys),  joiden identiteettikin on vielä kesken (vrt. aikuisen selkeä minäkuva),  joilla ei ole aikuisen sosiaalisia taitoja (vrt. aikuisen hyvät tavat),  oppiiko lapsi  siitä huolimatta kuin aikuinen?

Riittääkö opettajan aika ohjaaman suuren luokan oppilaiden konsktruktioprosesseja? Ilman ohjausta konstruointi menee helposti hakoteille. Jääkö opetus näin haluttuna  monen osalta touhuiluksi, ilman että opiskelusta muodostuu johdonmukainen ja syvällinen opittavien asioiden haltuunotto?

MUTTA sitten toisaalta. Koko kiinteä, yhdenmukainen ja yksityiskohtainen opetussuunnitelma on konstruktivismien näkökulmasta outo otus. Perusteissa on tarkasti määritelty opetettavat asiat. Tavoitteet ovat samat kaikille. Tekstissä lukee, että oppimisessa tarvittavaa ponnistelua ja työn loppuunsaattamista. On  kunnioitettava työrauhaa. On välttämätöntä huolehtia sovituista tehtävistä.
Arviointikriteerit ovat samat kaikille. Hyvää osaamista kuvataan taitoina - siis käyttäytymisenä. Lopullisen arvioinnin (todistukset) tekee opettaja virkavastuulla. Ihan niinkuin behavioristisesti ymmärretyssä opetuksessa.

Opetussuunnitelman perusteiden taustalla ovat  kiistatta humanistinen ja sosiokonstruktivistinen oppimisnäkemys. Mutta eivät vain ne. Vaan lähes kaikki muutkin oppimisnäkemykset (ei kuitenkaan konnettivismia). Perusteet on kirjoitettu siinä mielessä eklektisesti. Uusi pedagogiikka on turvallisesti vanhan pedagogiikan  rautakeuhkomaisessa puristuksessa. Vähän samaan tapaan kuin Hannu Simola kuvaa suomalaista koulua:  ”Suomalaisen peruskoulun luokkahuoneen elämää ohjaavaa dynamiikkaa näyttäisi edelleen luonnehtivan tietynlainen perinteisyys, vaikka oppilaskeskeinen konstruktivismi hallitseekin ammatillista puheavaruutta.”

VAHERVA kirjoittaa  teoksessa, että behaviorismi " ei ole edelleenkään aikansa elänyt". Hän ehdottaa, että sitä voitaisiin hyvin kehittää ottamalla huomioon kognitivismin oivalluksia. Hänen mukaansa "arkitodellisuudessa  harvoin jos koskaan on mahdollisuuksia täydelliseen itseohjautuvuuteen." Ja " kaikki aikuisetkaan eivät pysty riittävään itseohjautuvuuteen. Joissain tapauksissa opettajan tulee olla hyvinkin näkyvästi läsnä." Ja " käytännön kokemus osoittaa, että  moni opetustilanne edellyttää varsin jämäkkää  opettajan otettaa."  Siis aikuisillakin.

Miten tämä pitäisi  ymmärtää?  Ehkä niin, että vaikka lapsella ei ole aikuisen ominaisuuksia,  on perusteltua, että koulussa harjoitellaan myös sellaisia tapoja oppia, joita aikuisena on osattava. Mutta turvallisesti ja sopivissa kohdin. Korostan sanaa myös.

Itse olen sitä mieltä, että uusimpien oppimisnäkemysten mukaisia  toimintatapoja on kaikkein fiksuinta harjoitella  monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa. Mutta paljon ohjausta ne vaativat.

Kuten Vaherva kirjassa opettaa: "Hyvä opettaja liikkuu joustavasti eri oppimiskäsitysten välillä." Ja  "kussakin tilanteessa kannattaa etsiä siihen parhaat ratkaisut yhdistelemällä eri suuntausten malleja."
Juuri niin.

lauantaina, heinäkuuta 15, 2017

Kuinka kouluttaa aikuisia? Osa 3

JATKAN  Tapio Vahervan ja Jorma Ekolan teoksen  "Aikuisen opettamisen taidon" esittelyä.

Ensimmäisen osan  fokus oli  siinä, mitä aikuisuus on. Toisen ohjeissa, kuinka opetus tulisi järjestää, kun lähtökohtana on  aikuisuuden erityispiireet ja nimenomaan aikuiselle ominainen tapa oppia. Tässä  kolmannessa osassa  pohdin, voiko  luoda kokonaiskuvaa  erilaisista oppimisnäkemyksistä ja niihin liitetyistä opetusta koskevista periaatteista tai edes jonkinlaista punaista lankaa.

Viimeisessä,  neljännessä  osassa  pohdin sitten, miltä nykyinen, lapsille ja nuorille- ei aikuisille tarkoittetu  perusopetuksen ops tästä käsin näyttää.

Ja etukäteen anteeksi. Tämä on vähän pitkä lastu.

Erilaisia oppimisteorioita on kymmeniä

Teoksessa esitellään useita oppimisteorioita/-näkemyksiä. Ja 80-luvun jälkeen niitä on tullut vielä lisää.
Tällaisen lista erikokoisia näkemyksiä kokosin:

assosiationismi, behaviorismi, ehdollistaminen, funktionalismi, humanismi, kognitivismi, konnektivismi, konsktruktivismi, kontekstualismi, kultturihistoriallinen oppimisteoria, mielikuvaoppiminen, neurofysiologinen teoria, ongelmalähtöinen oppiminen, orgaaninen oppiminen, pragmatismi, projektioppiminen, situationismi, sosiaalinen oppiminen (mallioppiminen), sosiokonstruktivismi, tutkiva oppiminen, yhteistoiminnallinen oppiminen, jne.

Oppimiteorioiden jäsentelyä

Kuten Vaherva kirjassa toteaa, meiltä puuttuu yksi koko oppimisen jäsentävä teoria. "Valitettavasti meillä ei vieläkään ole mitään yhtä johdonmukaista koostetta oppimisteorioista." Sen sijaan meillä on teoriakokoelmien viidakko.

Päätin yrittää helpotta  tätä puutetta  kahdella listalla?  1. etsimällä kaikille teoriolle yhteisiä piirteiä ja 2.  listaamalla teorioita/näkemyksiä  erottavia ja yhdistäviä ulottuvuuksia.

Lista 1

KIRJAN  (ja toki muiden muistiinpanpojeni) pohjalta löysin  tällaisia yhteisiä uskomuksia:

-  yksilöt ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa yrittäen ymmärtää, mitä heidän ympärillään tapahtuu
-  kun  toimii ympäristössä, ympäristö reagoi. Ihminen oppii, mitä hänen eri teoistaan seuraa
-  oppiminen on assosiaatioita, mielleyhtyminen yhtymistä,  asioiden yhdistämistä toisiinsa
-  oppiminen on  muutos
-  oppiminen merkitsee pysyvää muutosta hermoverkkojen toiminnassa
-  jokainen oppilas on ainutkertainen 

-  tavoitteet ovat tärkeitä 

-  monipuolinen ja virikkeellinen oppimisympäristö on tärkeä 

-  oppimisen on oltava mielekästä
-  on  otettava huomioon se, minkä oppilaat tuovat mukanaan

-  motivoitumisen merkitys on kiistaton 

-  missään näkemyksessä ei uskota, että tietoa voidaan siirtää.
-  
missään näkemyksessä ei uskota, että oppilas voi oppia osallistumatta. 


Lista 2

Ja sitten se toinen lista. Löysin (ja puhun osin omilla sanoillani) seuraavia  teorioita erottavia ja yhdistäviä ulottuvuuksia:

OLETTAMUSPERUSTAN osalta

Ihmiskuva
-  ihminen on  tabula rasa,  ärsykkeisiin reagoiva mekaaninen kone vai  onko häneen "kirjoitettu", mitä hänestä voi tulla.
-  ihminen on paha vai hyvä vai molempia
-  ihmisen kehityksessä on  erityisiä herkkyyskausia tai sitten ei.

Tietokäsitys 
-  tieto on tositietoa tai suhteellista , objektiivista tai subjektiivista, keskeneräistä  ja tilannekohtaista (relativismi)
-  tieto on kuin esine. Sitä voidaan jakaa.  Vai ei
-  tieto on  staattista vai dynaamista
-  tieto on puhdasta tietoa tai ideologisesti värjättyä

Oppimiskäsitys
-  oppiminen tahdonalaisena vai tahdosta riippumattomana (reaktioina)
-  oppiminen tietoisena vai tiedostamattomana
-  oppiminen oppijan omana vai muiden  aikaansaannoksena
-  oppiminen näkyvänä vai näkymättömänä
-  oppiminen (jo tiedetyn) uudellen muistamisena, mieleen säilömisena, muistiinpainamisena, keksimisenä, reaktioina, tottumuksina
-  oppiminen rakenteita uusintavana vai uudistavana
-  onko oppimisella rajoja? Ovatko rajat ihmisessä vai kontekstissa, ajassa, paikassa, elämäntilanteessa
-  muisti staatisena pankkina vai dynaamisena

OPIN (sisältöjen) osalta
- tieto:  faktoina  vai  kokonaisuuksia
- oppiaineittain vai luonnollisina kokonaisuuksina
- oppiaineen logiikan mukaisessa järjestyksessä vai pedagogisesti harkitussa järjestyksessä
- tieto tietona vai muokattuna (esim. tarinoiksi)
- oppi valmiiksi annosteluna vai  raaka-aineena (datasta tiedoksi)

OSAAMISEN/TAVOITTEIDEN  osalta
- ennalta asetetut tavoitteet- omat tavoitteet
- kaikille samat tavoitteet vai kaikille yhteiset tavoitteet
- tietoa, taitoa vai  tahtoa
- osaamista vai luonnetta
- ulkoa vai ymmärtäen
- (ulkoa)opittavaksi määrätty vai itselle mielekäs
- oppimista vai oppimaan oppimista
- valmiin tiedon omaksumista ja muistamista vai  uuden tiedon rakentelua
- oikeiden vastausten opettelua  vai aitojen ongelmien ratkaisemista
- tosi tietoa sellaisenaan  vai omaa tietämistä, tietoa itse ymmärretynä
- omaan päähään vai oikeasti sovellettavaksi
- oppilaan tarpeet ja elämäntilanne huomioon ottaen  vai ei
- sopeutuminen vai maailman parantaminen

DYNAMIIKAN/ MOTIVAATION  osalta
- ulkoaohjautuvuus vs. itseohjautuvuus
- seurauksista (ulkoinen motivaatio) vai omasta halusta (sisäinen motivaatio)

OPISKELUN osalta
- oppilas objektina vai subjektina
- vastaanottamista vai itse tuottamista
- muodollisesti vai epämuodollisesti
- yksin vai yhdessä
- kilpaillen vai yhteistyössä
- asioista vai sanoista/ havainnoista ja kokemuksista vai käsitteistä
- ajattelemalla,  etsimällä, harjoittelemalla, itseä karaisemalla,  jäljittelemällä, katsomalla, kertaamalla, keskustelemalla, kirjoittamalla, kokeilemalla, kuuntelemalla, kysymällä, leikkimällä, lukemalla,  luomalla, näyttelemällä, oivaltamalla, painamalla asioita mieleen, pelaamalla, pohtimalla kokemuksia, seuraamalla opetusta, tehtäviä tekemällä, toisia opettamalla, toistamalla, totuttamalla, tutkimalla,  työtä tekemällä vai vastaamalla kysymyksiin
- elokuvista, elämyksistä, erehdyksistä, havainnoista, malleista, kirjoista, kokemuksista, lukukirjoista, musiikista,  omista käsitekartoista, oppikirjoista, palautteesta (seurauksista),  puheesta, taiteesta, teatteriesityksistä, tehtäväkorteista, toisten toiminnasta, toisilta vai työkirjoista.
- luokassa, koulussa vs. aidoissa ympäristöissä

OPPIMISEN TUKENA 
- opettamista vai ohjaamista (sen eri muodoissa)
- erityistä opiskelun/oppimisen ohjausta, innostamista, järjestelemistä, kannustamista, pakottamista, rohkaisemista,  suostuttelemista, tehtävien uudelleen muotoilemista vai virittämistä
- kontrolli vai luottamus (autonomia)

PROSESSIN osalta (mistä osista  opetus koostuu)
- tarveanalyysi
- tavoitteiden asettaminen (kaikille samat vai yksilöllisesti)
- suunnitteleminen (tiukasti tai väljemmin jopa spontaanisti
- orientoituminen (kokonaiskuva, alkusolu)
- motivoiminen
- aiemmin osaaminen huomioiminen (ns. sulattaminen) vai ei
- perinpohjainen työstäminen (märehtiminen)
- uuden aineksen omaksuminen ja suhteuttaminen aikaisemmin opittuun
- kokonaiskuvan tiivistys
- sen käyttäminen(soveltaminen)
- oppimisen arvioiminen (osaamisen varmistaminen) (kaikille samalla tavalla vai yksilöllisesti); (numeroina vai muutoin)
- tunteilla, motivaatiolla, mielentiloilla ym. ole mitään merkitystä vai on?

Löytyykö punainen lanka?

Nelikenttä kahden ulottuvuuden suhteen
KUMPIKIN sekä Vaherva että Ekola viittasivat erilaisten oppimisnäkemysten nelikenttään, jonka ulottuvuuksina on (Y-akseli): Kuinka tärkeänä niissä pidetään oppimisen mielekkyyden kokemusta ja (X-akseli), onko oppiminen  vastaanottava vai itse keksivää.  Jäsensin sille oman näkemykseni eri mallien punaisesta langasta.

Pelkistäen 1900-luvun alusta (ja itse asiassa jo paljon kauempaa)  tähän päivään on  raivattu "ihanneopetukseen"  yhä enemmän  tilaa  oppilaalle itselleen mielekkäiden sisältöjen oppimiselle. Sen lisäksi jo olevan tiedon haltuunotosta ja siinä tarvittavan ns. opiskelutekniikan harjoittelusta  on siirretty painopistettä oman tietämisen rakentamiseen ja siinä tarvittavien oppimaan oppisen taitojen harjoitteluun. Samalla fokus on siirtynyt taitavasta opettamisesta taitavaan oman oppimisen ohjailuun.

Tarkastellaan punaista lankaa  vielä hieman yksityiskohtaisemmin. Löydämme seuraavat trendit:

OPIN (sisältöjen) osalta
- yksittäisistä faktoista kohti kokonaisuuksia
- oppiaineiden rinnalle luonnollisia kokonaisuuksia
- oppisisältöjen pedagogisoinnista (muokkauksesta) ja valmiista annostelusta  luovutaan ja oppilaat kohtaavat asiat raakoina datoina.

OSAAMISEN/TAVOITTEIDEN  osalta
- oppilaat halutaan osallistaa tavoitteiden asettamiseen
- kunkin  tarpeet ja elämäntilanne halutaan ottaa huomioon tavoitteissa ja sisällöissä
- tavoitteita yksilöllisestään
- luonteen kasvatuksesta ei puhuta. Ei juurikaan tarpeesta muuttaa omia asenteita. Huomio kiinnitetään neutraaliin osaamiseen. Sopeutuminen on ruma sama. Nyt parannetaan maailmaa.
- tosi tiedon ulkoaopettelu pannaan pannaan. Asiat tulee ymmärtää - omalla tavalla.
- sisällöissä raivataan tilaa oikeiden vastausten mieleenpainamisesta, omille kiinnostuksen kohteille, sisältöjä sovelletaan ja käytetään oikeiden ongelmien ratkaisemiseen.
- fokus siirtyy asioiden oppimisesta oppimaan oppimiseen (materiaalisista tavoitteista formaaleihin). Samalla ns. opiskelutaito ohjeineen haudataan.
- valmiin tiedon omaksumisesta ja muistamisen merkityksestä puhutaan yhä vähemmän. Puheessa päähuomio on uuden tiedon rakentelussa.

DYNAMIIKAN/ MOTIVAATION  osalta
- usko ulkoiseen motivointiin romahtaa. Ulkoaohjaamista korjataan uskolla itseohjautuvuuteen.
- Palkkiot ja rangaistukset stigmasoidaan ja  uskotaan sisäiseen motivaatioon; haluun oppia itse oppimisen tuottaman ilon vuoksi.
- Luovutaan siitä, että oppilas myös itse motivoisi itseään.

OPISKELUN osalta
- oppilaan rooli muutetaan täysin: objektista tulee  subjekti, aktori.  Hän ei ota vastaan, mitä opettaja antaa, vaan tuottaa itse oman oppimisensa.
- luonnollisesti vastinparin opettajan rooli muuttuu. Entisestä määräilijästä tulee apulainen.
- ilmapiiri muuttuu muodollisesta kurinalaisuudesta epämuodolliseksi.
- yksin puurtamisesta siirrytään  yhdessä tekemiseen. Kilpailusta siirrytään  yhteistyöhön ja toisten auttamiseen.
- yhä vähemmän halutaa oppia vain sanoista, käsitteistä, tekstestä ja oppikirjoista. Niiden sijaan haluttaisi, että  asioita voisi oppia itse havainnoiden, kokien ja pohtien.
- historian on siirretty asioiden mieleenpainaminen, jäljitteleminen, karaiseminen, kertaaminen, kuunteleminen, kysymyksiin vastaaminen, perinpohjainen jopa ylioppiminen, toistaminen, totuttaminen ja ulkoaopettelu.   Nyt ajatellaan, etsitään, kirjoitetaan, kokeillaan, kysytään, leikitään, luodaan, näytellään, oivalletaan, opetetaan toisia, pelataan, tutkitaan ja opitaan työssä.
- enää ei haluta oppia lukukirjoista,  malleista, opettajan opettamisesta tai palautteesta,  oppikirjoista tai työkirjoista. Nyt halutaan oppia  elokuvista, elämyksistä, erehdyksistä,  omista  havainnoista ja  kokemuksista,  musiikista,  omista käsitekartoista,  itselle annetusta palautteesta (seurauksista),  taiteesta, teatteriesityksistä,  toisten toiminnasta ja  toisilta.
- oppiminen halutaan viedä luokasta ja koulurakennuksesta aitoihin ympäristöihin,.

OPPIMISEN TUKENA
- pakottamisesta, suostuttelemisesta  ja opettamisesta  halutaan päästä eroon. Niiden tilalle halutaan  fasilitointia, ohjaamista ja valmennusta.
- perinteisestä opiskelutekniikasta (esim. lukunopeuden kehittämisestä tai mieleenpainamistekniikoista tai valmistautumisesta tentteihin)   ei enää puhuta. Sen sijaan halutaan ohjausta oppimisen taitoihin,  innostamista, järjestelemistä, kannustamista,  rohkaisemista,  suostuttelemista, tehtävien uudelleen muotoilemista .
- kontrollin tilalle halutaan luottamusta.

PROSESSIN osalta (mistä osista  opetus koostuu)
- tarveanalyysin asema vahvistuu, erityisesti korostuvat oppilaiden omat tarpeet.
- tavoitteet halutaa asettaa yksilöllisesti
- suunnittelu olkoon valo ei kalhe. Carpe diem. Spontaanisuus on muotia.
- vielä kognistivismiin kuulunut pyrkimys opettaja luomaan kokonaiskuvaan on unohdettu.
- motivoiminen jätetään osallistujien omalle vastuulle.
- aiempi osaaminen pyritään ottamaan huomioon (vrt. esim. näyttötutkinnot)
- perinpohjainen työstäminen  on tylsää, ja siitä on luovuttu.
- uuden aineksen omaksuminen ja suhteuttaminen aikaisemmin opittuun jää usein omalle vastuulle.
- kokonaiskuvan tiivistys ei ole muodissa.
- opiskeluun kytketään mielellään soveltavia osia (esim. kehittämishanke)
- oppimisen arviointi on yhä vähemmän vaaditun osaamisen varmistamista. Muotia on yksilöllisesti tuunattu arviointi.
- koulutuksen osallistujien tunteita, motivaatiota ja  mielentiloja seurataan yhä enemmän.

NÄIN siis aikuisten osalta. Mutta tutulta tuntuu myös lasten osalta. Tästä teemasta enemmän osassa 4.