Pitäisikö aikuisia kouluttaa-opettaa- kasvattaa- valmentaa....whatever .. jotenkin oleellisesti erilailla kuin lapsia ja nuoria (joiden opettamisessa koulutuksessa mukana olevat ovat asiantuntijoita). Siksi että he ovat aikuisia.
Löysin aivan mainoista nettiantikvariaatiasta (Finlandiakirja) tosi vängän kirjan: Tapio Vahervan ja Jorma Ekolan (1986) siis yli 30 vuotta sitten julkaiseman "Aikuisen opettamisen taidon". Se liittyi tuohon aikaan radiossa pidettyyn aikuiskasvatusohjelmasarjaan.
Tapio Vaherva (s. 1939 ) on Jyväskylän yliopiston aikuiskasvatuksen emeritusprofessori (1994– 2007) Vaherva kuuluu kasvatussosiologina ja koulutuksen taloustieteen uranuurtajiin Suomessa. Hän oli myös koulutuksen vaikuttavuuden tutkimuksessa ja arvioinnissa edelläkävijöitä.
Jorma Ekola ( 1935-2011) oli hänkin Jyväskylän yliopistonprofessori. Hänet tunnettiin ennakkoluulottomana tieteen ja käytännön yhdistäjänä ja aitojen ylipotkijana- joka sai siitä itsensä verinaarmuille.
Kuvia kummastakaan ei löydy netistä.
Kirja on kirjoitettu aikaan, jolloin ns. vanha behavioristinen aikuisopetus oli haastettu. Sen rinnalle ja pian ohi oli nousemassa uudenlainen aikuispedagogiikka, andragogiikka. Sen ydinajatus on, että aikuinen oppii eri lailla kuin lapsi, koska lapsuuden ja aikuisuuden välillä on perustavaa laatua olevia eroja.
Aikuisia tulisikin opettaa ihan eri lailla. (Mielenkiintoista on, että 90-luvulta alkaen juuri näitä juuri aikuisille tarkoitetun opetuksen piirteitä on valutettu alkuperäisidean vastaisesti myös lasten opetukseen- mutta palataan siihen myöhemmin).
KIRJA on niin rikas, että esittelen ja työstän sen ideoita useassa palasessa. Tässä ensimmäisessä osassa fokus olkoon siinä, mitä aikuisuus on. Miten se poikkeaa muista ihmisen elämänvaiheista? Miten aikuisen oppiminen eroaa lasten ja nuorten oppimisesta? Toisessa osassa esittelen andragogiikassa tuolloin esiteltyjä ohjeita siitä, kuinka opetus tulisi järjestää, kun lähtökohtana on aikuisuuden erityispiireet. Kolmannessa osassa esittelen muita aikuisopetukseen liittyviä helmiä.
Mitä aikuisuus on?
Ensin vähän vauhtia aiemmasta ymmärryksestä:
Wikipedian mukaan "aikuisuus on ikä- ja kehitysvaihe ihmisen elämässä nuoruuden ja vanhuuden välissä. Se on yleensä ihmisen elämän pitkäkestoisin vaihe."
Ennen vanhaan aikuisen statuksen sai saavutettuaan sukukypsyyden. Nyt lapsuuden ja varsinaisen aikuisuuden välissä on yhä pitenevä nuoruus.
Lea Pulkkisen mukaan aikuisuuden päättymiselle ei ole määritelmiä. Aikuisuus siis jatkuu kuolemaan saakka. Hänen mukaansa iän myötä ja suorituskyvyn mukaan voidaan puhua ikääntymisestä tai vanhuudesta.
J.E. Salomaa kuvasi 50-luvulla ihmisen elämänkaarta näin:
” Ihmisen elämä alkaa viattomalla lapsuudella, jota seuraa myrskyinen nuoruus intohimoineen ja ihanteineen, Kiihkeän toiminnallisessa miehuudessa tapahtuu kypsyminen, tasaantuminen ja omaksutaan ystävällisempi suhtautuminen maailmaan ja lähimmäisiin. Vanhuudessa elämän auringonlaskussa, saavutetaan vihdoin, jos elämän laki on tajuttu ja elämä eletty oikein, rauha, joutilaisuus, hiljainen onni .”
Zacharias Topelius on kuvannut aikuisuutta ankaraksi. Aikuisella ei ole aikaa haaveilla.
Kullakin ikävaiheella on omat kehitystehtävänsä. Tullakseen aikuiseksi, aikuistuva nuori (karkeasti yleistäen)
- on löytänyt oman identiteettinsa.- on itsenäistynyt vanhemmistaan ja on riippumaton heistä
- on muuttanut pois kotoa
- on valinnut elämänuran
- on töissä ja tulee omillaan toimeen.
- on (eivät kaikki) perustanut perheen
- kantaa vastuuta omasta itsestään, lapsistaan ja muista läheisistään.
Pitkän aikuisuuden aikaan eteen tulee lisää haasteita
- on opittava päästämään omat lapset irti
- on opittava luopumaan omista, vanhemmista, puolisosta ystävistä
- on oppittava luopumaan työstä.
Aikuinen on täyskasvuinen ja täysivaltainen. Hän suunnittelee elämäänsä ja tekee harkittuja ratkaisuja.
Vahervan ja Ekolan teoksen aikuisnäkemys
Poimin teoksesta aikuista kuvaavia piirteitä. Olen boldannut piirteet, jotka taitavat kuulua myös oppivelvollisuusikäisille. Punaisella boldilla olen merkinnyt ne piirteet, joihin viitataan useissa muissakin aikuiskasvatuskirjoissa (ks. alla)
- aikomuksellisuus
- ajattelu: kyky tiedostaa omaa ajattelu ja kyky itse-evalaatioon. Arki- ja teoriatietoa. Metakognitiiviset taidot, abstrakti ja looginen ajattelu,
- aktiivinen subjekti oppimisessa
- epämieluisuus joutua ulkoisen arvioinnin kohteeksif
- itseopiskelukyky
- itsetietoisuus, minäkuva
- kokemus kyvykkyydestä päättää itse omista asioista ja ohjata omaa toimintaa,
- kokemusreservi (työkokemus, elämänura)
- kyky (ja vapaus) päättää omista asioista
- käsitys itselle elämässä tärkeistä asioista (esim. ura, esikuvat, suhteet)
- luonnollinen oppimiskyky ja -tarve; halu ratkoa arjen ongelmia ja laajentaa tietoaan ja kokemustaan, joka säilyy vanhuuteen saakka. Kyky oppia laajoja kokonaisuuksia (holistisuus)
- mielekkään oppimisen vaatimus
- omasäätöisyys,
- omien (koulutusta koskevia) oppimistavoitteiden selkeys,
- opiskelutaito (jo oleva)
- päämäärätietoisuus
- selkeät omat tavoitteet (koulutuksen suhteen)
- sisäinen motivaatio lähtökohtana (omat päämäärät, halut, aikomukset, tarpeet)
- sisäisen palkitsevuuden riittäminen
- sosiaalinen tietoisuus (ja taitavuus)
- tarve ja kyky olla itseohjautuva (siis ohjata itse omaa toimintaansa), kontrollikyky
- tarve soveltaa opittua, jotta elämästä tulee parempaa (hyöty)
- tietoisuus itsestä
- tunne-elämän hallinta
- täysivaltaisuus
- vahva koulussa syntynyt mielikuva itsestä oppijana (huonona tai hyvänä oppijana)
- valmiit näkemykset ja kiinteät toiminta- ajattelumallit (myös oppimisen esteenä)
- vapaus
- vastuunottokyky
- yksilöllisyys (aikuiset ovat itsenäisiä yksilöitä ja keskenään erilaisia)
Omassa osuudessaan Ekola esittää oman listansa eri ikäisten aikuisten kehitystehtävistä:
- 20-30-vuotiaat etsivät omaa minää ja omaa paikkaa ja kiinnittyvät aikuisuuteen
- 30-40-vuotialla on edessä täydennyskouluttautuminen. Nyt luodaan kiihkesti uraa. Pätevöitymismotiivi korostuu. Perhe vie energiaa.
- 40-50-vuotiaat elävät toiminnan seestymisen aikaa. Yhteiskunnalliset vastuut painavimmillaan. Urautuneisuuden vaarat suurimmillaan.
- 50-60-vuotiailla seestyminen vakiintuu. Lähestyttäessä 6o ikävuotta aletaan jäähdytellä, irtautua panoksellisesti työelämästä. Elämälle aletaan hakea sisältöä muusta kuin työstä.
- Yli 60-vuotiaat harrastukset yhä tärkeimmiksi.
- Matti Peltonen: Aikuisdidaktiikka http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/search/label/aikuisdidaktiikka
- Anita Malisen särö-teoria http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/05/aikuisoppiminen-2.html
- Jenny Rogersin: Aikuisoppiminen http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/05/aikuisoppiminen.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti