torstaina, heinäkuuta 02, 2015

MItä tekemistä tietokäsityksellä on opetuksen kehittämisen kanssa?

TÄNÄÄN nimenomaan nautin. Helle. Oittaa. Kädessä tuorein kasvatuslehti ja sen artikkeli:
Holma, K. ja Hyytinen, H. (2015). Filosofian ja empirian dialogi: normatiiviset ja deskriptiiviset ulottuvuudet kasvatus-tutkimuksessa. Kasvatus 46 (3), 220-232.

Holma ja Hyytinen antavat reipasta  kyytiä opetuksen kehittäjille, joilta puuttuu kunnioitus filosofista ajattelutapaa kohtaan. Seuraavat ajatukset ovat koppeja ja sovelluksia  tuosta artikkelista.

MONI meistä  uskoo  konstruktivistiseen oppimisnäkemykseen.  Mutta ihan kaikki eivät  jaksa kaivella, millaiseen tietokäsitykseen tuo oppimiskäsitys sitoutuu ja mitä siitä mm. kouluopetukselle seuraa.

TIETOKÄSITYS tarkoittaa kantaa siihen, millainen luonne tiedolla  ja tietämisellä on. Tänään on kovin tavallista naureskella klassiselle, realistiseksi kutsutulle tietokäsitykselle, jossa  uskotaan, että on olemassa ihmisesta riippumaton todellisuus. Jossa ajatellaan, että ihminen voi saada tuosta todellisuudesta tosi tietoa (mutta voi myös erehtyä).

Tilalle tarjotaan hienompana ns. relativistista tietokäsitystä, jossa kaiken tiedon ajatellaan olevan epävarmaa ja suhteellista. Relativismin kannattaja ei pidä mitään tietoa absoluuttisena  tai lopullisena.  Kaikki mielipiteet voivat ovat yhtä oikeassa.

ARTIKKELISSAAN  Holma  ja Hyytiäinen osoittavat, että relativismin kannattajat toimivat filosofisesti ajatellen epäjohdonmukaisesti. He esittävät "tietona", että kaikki tieto on suhteellista. Mutta eikö tämä ole tietoa koskevana väitteenä absoluuttinen eikä enää relativistinen?

Väitetään myös, että kriittinen ajattelu on mahdollista vain relativistisessa viitekehyksessä. Mutta mihin tarvitaan kriittistä ajattelua, jos kaikki tieto on vain mielipiteitä?  Relativistisessa viitekehyksessä tulisi kirjoittajien mukaan luopua koko oikeassa olemisen käsitteestä. Kukaan ei voi erehtyä, koska ei ole mitään arviointiperustetta, jolla erilaisten uskomusten tai teorioiden paremmuutta voitaisiin vertailla ja arvioida. Kriittisyys edellyttää mahdollisuutta siihen, että jokin uskomus voi periaatteessa olla väärin.

HAUSKA artikkeli, kerta kaikkiaan. Ainakin minut opetuksen kehittäjänä se haastaa entistä tarkemmin pohtimaan innokkaasti ajamieni uudistusten taustalla olevien olettamusten kestävyyttä. Voiko koulun kontekstissa mennä läpi mikään uudistus, jonka perusjulistus on, ettei mihinkään kysymykseen ole oikeita eikä vääriä vastauksia? Ja olisiko se ylipäätään fiksua?

sunnuntaina, kesäkuuta 28, 2015

Muutosteoreettisia työkaluja. Osa X. Muutoksen vaiheet

Suurien reformien eteneminen

1. Aluksi uudistusajatusta pilkataan; sitä pidetään täysin utopistisena.
2. Toisessa kehitysvaiheessa uudistusta vastaan käydään taidokasta ja sitkeää sotaa.
3. Lopuksi kaikki hyväksyvät reformaation selviönä.

Jaksotuksen on tiettävästi esittänyt  Ruotsin  kouluylihallituksen ylijohtaja (myöhemmin pääjohtaja) Jonas A. Orring (1912-1977)  Ruotsin peruskoulu-uudistuksen yhteydessä 1960-luvulla.

Lähteenä vuoden 1966 Kasvatus ja Koulu-aikakauslehden numero 5-6.

perjantaina, kesäkuuta 26, 2015

Stadium Sports Camp

ESPOON liikuntapäällikkö Markku Sistonen kutsui minut mukaan tutustumaan Leppävaarassa ensimmäistä kestää toteutettavaan Stadium Sports Campiin. Olemme olleet Nuorten elinvoimaisuus ohjelmaryhmässä  (NOW)  innostuneita tästä hankkeesta. Se antaa 10-15-vuotiaille lapsille hienon mahdollisuuden kokeilla eri urheilulajeja. Mm. NOW rahoitti ilmaisia leirijaksoja.

Viikon leirin ohjelmassa on oman lajin harjoituksia/ 2 kertaa päivässä (tänä vuonna lajeina mm. jalkapallo, jääkiekko, yleisurheilu sähly...)  uusien lajien kokeilua (mm. pyörätuolirugby, kalliokiipeily...) vapaata toimintaa, discoa, olympialaiset - ja kahdeksan tuntia ruokailua:-) Porukka syö neljä kertaa päivässä. Yksin iltapalalla kuluu 11 kg leipää!

Leiriläiset yöpyvät Veräjäpellon koulun uudessa paviljongissa, syövät Laurean ammattikorkeakoulun  tiloissa ja harjoittelevat Leppävaaran urheilupuiston ja lähiympäristön saleissa.

TÄNÄ kesänä järjestetttävällä kahdella koko vuorokauden leirillä on yhteensä 300 lasta. Poikia ja tyttöjä on noin puolet ja puolet. Espoolaisia heistä on 60.

Hienoa on sekin, että kesätyöpaikan on saanut 80 vähintään 16-vuotiasta nuorta. Seurat hoitavat valmentaja- ohjaajanuorille palkkiot, ja kaupan päälle he saavat mm. leirivaatteet kenkieen.

Ensimmäinen leiri päättyy tänään perjantaina, ja toinen starttaa ylihuomemma sunnuntaina. Toisella viikolla lajivalikoima on vielä laajempi, kun mukaan tulee tanssin harrastajia.

TOIMINTA laajenee ensi kesänä. Tavoitteena on rikkoa ensi kesänä 500 osallistujan raja ja koota mukaan tusinan verran lajeja (toiveissa esim. miekkailu, paini, uinti, pesäpallo...). Kesällä 2016 onkin käytössä mm. Leppävaaran uimahalli ja myös maltaita maksanut ulkoallas. Uutena toimintamuotona järjestetään Daycamp- viiden päivän päiväleiri nuorimmille lapsille. Upea juttu.


keskiviikkona, kesäkuuta 24, 2015

Palat sekaisin? Didaktiikan kehityksen punainen lanka

OLEN nyt käynyt läpi kaikki tämän blogin 2970 lastua vuodesta 2007 alkaen. Kokosin vähänkin viisaat ajatukseni didaktiikasta ja sen kehityksestä. Muistiinpanoja  kertyi yhteensä 150 sivua.

Lisäksi olen kesän ajan ahminut 1900-luvun vanhoja alan artikkeleita ja kirjoja. Tavoitteeni on (pakko sanoa jälleen kerran) saada ote suomalaisen didaktiikan kehityksen punaisesta langasta. Löytyykö siitä oikeasti selkeitä trenedejä vain onko kehitys vain "risteilyä" ikuista hapuilua ja paluuta taas alkuruutuun.

EDELLISIIN yrityksiini en ole  tyytyväinen, ja nyt uuden opsin käyttönoton aattona olisi  käyttöä huolellisesti tehdylle analyysille. Näin ajattelen.

SEURAAVIEN viikkojen aikana analysoin, kuinka didaktiikan-opetusopin (ja opetussuunnitelman)  keskeiset elementit: (1) tavoitteet (kasvatuspäämäärä), (2) aines,  (3) muoto (järjestelyt ja menetelmät) - ja sen pohjalta syntynyt pedagoginen roolinjako opettajan, oppilaan, ryhmän ja kotien välillä- sekä (4) arviointi ovat muuttuneet toisaalta peruskoulun aikana-  ja jos bensaa riittää Suomen autonomian ja itsenäisyyden aikana. Mistä on luovuttu? Mitä uutta on tullut tilalle? Jne. Millaisiin muutoksiin olettamuksissa nämä käänteet ovat yhteydessä.

MUTTA vielä nyt palat ovat suloisesti sekaisin. Käytännön syistä aloitan opetuksen muodosta. Perästä kuuluu. 

tiistaina, kesäkuuta 23, 2015

Terveisiä Hämeenlinnasta

SITÄ ollaan taas vuotta vanhempi. Ja Vanajanlinna oli huikea paikka vanhentua.

Rakennus on  täynnä historian havinaa. Siellä ovat lomailleet Risto Ryti, Karl Fazer, Carl- Gustav Mannerheim ja nyt siis myös minä ja vaimoni.

Vanajanlinnan tiilisen päärakennuksen  rakennutti häälahjaksi vaimolleen  (ja metsästysmajaksi kavereilleen, heh!)1920-luvulla tohtori Wilhelm Rosenlew (Rosenlew-yhtiön omistajia).

Toisen maailmansodan aikana linnan osti saksalainen asekauppias Willy Daugs  (siis natsi). Sodan jälkeen kaikki saksalaisomaisuus luovutettiin  Neuvostoliitolle. Se taas myi linnan Yrjö Sirolan Säätiölle, ja niinpä aatelistiloissa toimi 1946–1994 kommunistinen Sirola-opisto. 1990-luvun lopulla linnan omisti Hämeenlinnan kaupunki. Ja tänään siellä toimii siis hotelli ja ravintola.

JA hyvin toimiikin. Hotellihuoneet on kalustettu oman aikansa hengen mukaan (alkuperäisiä huonekalut eivät ole). Lattiat ovat valtavia lautoja. Henkilökunta on ystävällistä,  ja ruoka lähes taivaallista. Söimme kolmen ruokalajin aterian (sienikeittoa- lohta/vasikkaa- juustoja). Aamiainen oli sekin verraton ja todella monipuolinen.

TALO oli näin maanantaina ja tiistaina lähes tyhjä vieraista. Niinpä henkilökunnalla oli aikaa esitellä meille tiloja, mm. kirjastoa, salaista huonetta ja entistä allasosastoa (jossa olen muuten joskus pitänyt luentoakin). Maisemat olivat kauniit ja järvi tyyni. Kelpasi, vaikka keli ei ollutkaan kesäinen.

Suosittelen paikkaa lämpimästi. Kiinnostuneille voi vinkata, että Groupon tarjoaa aika-ajoin - myös juuri nyt - edullista yöpymispakettia kahdelle hintaan 105 €.

PS. Toki kävimme itse kaupungissakin ja sen nähtävyyksissä. Sibelius jäi kuitenkin väliin, ja Riihimäen lasimuseo oli jonnekin kadonnut. Vaimo osti matkamuistoksi farkut, ja minä leikin sillä aikaa uudella frames-ohjelmalla, josta työnäyte blogin kuvana.

maanantaina, kesäkuuta 22, 2015

Vanajanlinnaan juhlimaan

TÄNÄÄN kohti Hämeenlinnaa. EKOAY  antoi vanhalle jäsenelleen mm.  eläkelahjaksi vuosi sitten lahjakortin, jolla saa viettää upean illaan Vanajanlinnassa.

Tänään sitten käytämme vaimon kanssa tuon mahdollisuuden. Lahja on tosi mieluinen; se kattaa sekä yöpymisen että oikein illallisenkin.

OLEN käynyt työasioissa Vanajanlinnassa muutaman kerran, ja sehän on aivan huikean kaunis, juhlava paikka.

SAMALLA  reissulla tutustumme tietty Hämeenlinnan nähtävyyksiin: ainakin Aulankoon, Hämeen linnaan ja mm. Sibeliuksen syntymäkotiin. Sekä lähellä sijaitsevaan Iittalan lasimuseoon.  Siis oikein täyteen ahdettu kahden päivän ja yhden yön turistimatka edessä :-)

Hämeenlinna on minulle  tuttu sekä OAJ:n kokouspaikkana että koulutushommista. (Ja jos kaikki menee hyvin, keikkailen siellä muuten seuraavan kerran alkusyksystä ja tapaan monia rexituttuja).  Muitakin siteitä kaupunkiin on: Ihan nuorena näyttelijättärenä  Rauni-äitini kuului vuoden verran  Hämeenlinnan teatterin henkilökuntaan.

sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2015

Juhannusta!

NO niin, Juhannus on sitten taas hoidettu kanta.

Oltiin broidin ja sen puolison Riitan mökillä Hartolassa. Matka kesti tavanomaista 1,5 tuntia pidempään, koska navigaattorin mielestä Hartola oli Padasjoella :-) Kun sitä huomautteli, niin kellonajatkin sekosivat.

Mutta perille päästiin ja mukavaa oli. Laskettiin vene  vesille. Uitettiin laituri paikalleen. Laulettiin Maamme-laulua. Grillattiin ja saunottiin.

Aattona  aurinko vähän paistoikin, ja kohtuullisen lämpimässä ilmassa tuli seurusteltua hyvässä seurassa hyvin pitkään.

Seuraava päivä olikin sitten harmaa. Muutoinkin kuin sään puolesta.