perjantaina, lokakuuta 24, 2014

10 suurta suomalaista pedagogia -luento 26.11.2014

ESPOON perinneseura ry:n syyskokouksen yhteydessä 26.11. 2014  opetusneuvos Martti Hellström käy läpi suomalaisen koulun historiaa otsikolla:

10 suurta suoma-laista pedagogia 

" Suomessa on ollut kouluja yli 700 vuoden ajan. Kuinka kouluopetus on näinä vuosina kehittynyt? Ketkä ovat olleet 10 suurinta suomalaista pedagogia? Mistä he saivat ideansa? Millaista on kouluopetus tänään? Millaista sen tulisi olla 2020-luvulla? Teemme puolen tunnin aikamatkan suomalaisen pedagogiikan käännekohtiin."

Tervetuloa Sellon kirjaston Akseli-saliin! Kahvitarjoilu alkaa klo 18.15 Espoon Perinneseurasta enemmän: http://espoonperinneseura.net

Tilaisuudessa voi  myös liittyä Espoon perinneseura ry:n jäseneksi. Jäsenmaksu on 10 € vuodessa.

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2014

Oiva K. Kyöstiö. Elämänvaiheita ja ajatuksia. Osa 2

OMALLA arvosteluskaalallani professori Oiva K. Kyöstiö sijoittuu suurten suomalaisten pedagogien Hall of Fameen. Yksi kriteeri sinne pääsyyn on, että on kuollut.  Kyöstiö on ollut sitä jo noin  27 vuotta. Tärkeämpi kriteeri on hänen l950-1980-luvuilla luomansa visio tulevaisuuden koulutuksesta. Se on enemmän kuin osuva yhä tänään vuonna 2014.

KOKOAN tähän napakasti ennen muuta Tytti Isohookana-Asunmaan teoksen pohjalta ensin Kyöstiön yleisempiä pedagogiikkaa koskevia ajatuksia ja sitten  vielä eriksen hänen näkemyksiään tulevaisuuden koulusta.

Kyöstiön pedagogiikka
Kyöstiö ei kirjoittanut kokonaisesitystä pedagogiikasta, mutta sellainen voida kootaa hänen tutkimuksistaan, kirjoituksistaan ja lausunnoistaan.
  • Kasvatustieteellinen tutkimus jakaantuu kahteen pääalueeseen: filosofiseen ja empiiriseen.  Edelllinen - jaarittelu- ei  Kyöstiötä kiinnostanut.
  • Kasvatustiedettä Kyöstiä piti käytännöllisena tieteenalana. "Kasvatustiede etsii ja luo uutta edistääkseen kasvatustapahtumaa". Teorian tuli aina olla kasvatustieteessä riittävän konkreetti.  Hän vastusti teoriaa "sekakielisenä ajatusilmaisuna". Hän itse oli empiirikko ja ensimmäisiä vertailevan kasvatustieteen edustajia.
  • Kasvatustieteen tuli hänen mielestä tehdä paljon yhteistyötä muiden humanististen tieteiden kanssa. Hän ymmärsi myö kansainvälisyyden merkityksen tutkimistyössä. Hänellä itsellään oli laajat verkostot.
  • Kasvatustieteen ytimessä olivat käsitteet. ”Opetan teille käsitteitä, kasvatustieteen kielioppia. että ymmärrätte, mitä sanat tarkoittavat." Hän kehitteli vieraskielisille käsitteille omia käännöksiä käymättä keskustelua kielitoimiston kanssa. Hänen luomiaan käsitteitä olivat mm. kauko-opetus, opinnoiminen, nuorisoaste ja yhdysopetus.  Hän alkoi käyttää käsitettä opettajankoulutus opettajanvalmistuksen sijasta.
  • Kasvatuksen oli edistettävä ihmisen kokonaispersoonallisuden kasvua 
  • Kasvatuspäämäärinä olivat hyvä ihminen ja yhteiskuntakelpoisuus.
  • Kansalaiskasvatus oli hänestä kasvatuksen tarkoitus. "Julkisen koulun tehtävänä on kasvattaa käyttökelpoisia kasnsalaisia valtiolle, ja sitä varten jokaisen on harjoitettava ammattia, tehtävä hyväksyttyä ja hyödyllistä työtä.
  • Koulun tuli  kasvattaa elämää varten. Kansakoulun tehtävä oli johtaa valmistavasti ammattikasvatukseen. Myöhemmin hän kannatti yhtenäiskoulua. 
  • Kyöstiö oli individualisti. "Jokainen yksilö on erilainen ja suhteessa toiseen tasavertainen". ”Olemme jokainen syntyneet erilaisiksi mutta keskenämme tasa-arvoiksi”. Jokaisen tulisi päästä osalliseksi yksilöllisestä opetuksesta.
  • Ihanteena oli kasvatuksellinen vapaus, joka suo yksilölle mahdollisuuden päästä eteenpäin hänessä olevien taipumusten mukaisesti(amerikkalainen koulu); "Perimä asettaa ihmiselle rajat; yksiöt ovat oppimisedellytyksistään erilaisia ja edellyttävät sekä ksvatustavoitteissa että menetelmissä joustoa .
  • Hän vastusti kilpailua ja arvostelua. ”Ihannekouluhan olisi se, jossa arvostelua sanan varsinaisessa merkityksessä ei tarvitsisi lainkaan suorittaa.” Kannustusta voitava saada ilman kilpailua.
  • Hän vastusti ehtoja ja luokallejättämistä.
  • Hän piti oppikoulujen sisäänpääsykoetta psykoloisesti epäsuotavana  
  • Kasvatuksen tuli olla kokonaisvaltaista. 1970-luvulla  koulutus keskittyi hänestä liikaa pelkästään älylliseen kyvykkyyteen.
  • Kyöstiö oli esiopetuksen puolustaja. Hän kannatti mm. kiertävää esikoulua, leiritoimintamuotoista esiopetusta, kodeissa annetavaa esiopetusta sekä radion ja tv:n välityksellä toteuttavaa esiopetusta. Hän vaati varhaskasvatuksen opettajille yhtä korkeaa koulutusta kuin peruskoulunopettajille- tutkintokin olisi pitänyt yhdistää  siihen.
  • Vaikka Kyöstiö oli individualisti, mutta hän korosti myös yhteisöllisyyden merkitystä.
  • Nuorena isänä hän käski vaimonsa kasvattaa lapsen Rousseaun Emilen mukaan. Isohookana-Asumaa kirjoittaa: " Kyöstiö suunnitteli ottavansa omat lapset pois koulusta, mutta onneksi hänellä ei ollut aikaa." Hyvin pian linja vaihtui päinvastaikseksi. Hän innostui työkasvatuksesta. Omassa perheessäkin kaikilla oli työvuorot. Myös vieraat pantiin mökillä töihin. Isä oli ehdoton auktoriteetti, ankara, ja lapset saivat usein selkään.
  • Koulujen autonomiaa hän kannatti. Ja halveksi kouluhallitusta. Opetussuunnitelmien tulisi olla ohjeellisia.
  • Kirjasta syntyy kuva, että hän ei juurikaan arvostanut oman aikansa koulutettuja, erilliskorvauksia kaikista vaativia opettajia. Hän odotti opettajankoulutukseen yo-tasoisia opiskelijoita.  Hän uskoi, että arvalla saadaan yhtä hyviä opiskelijoita opettajakoulutukseen kuin pääsykokeilla ja haastatteluilla.
  • Sinänsä opettaja oli tärkeä. Esikuvallisuutta hän ei vaatinut.  Kyöstö arvosti opettajan luonnolisuutta ja omaa persooaa, ei opittua mallia. Opettajan roolin (1971) kuului varsinainen opetustyö ja sen ulkopuolinen toiminta  sekä suhde instituutioihin.
  • Opettajat tuli kouluttaa akateemisesti ei seminaareissa. Jo 1960-luvun puolivälissä ehdotti  peruskoulun opettajille alemman kandidaatn tutkintoa.
  • Oman aikansa opettajankoulutus oli hänestä  diletanttimaista, koska sen sisältöön kuului liian monien aineiden sisältöjä. Hänen mukaansa  opiskelijalle tulisi olla mahdollista opiskella oman harrastussuuntansa aihealueita ja jättää vähäisemmälle epämieluisat aineet. Vuonna 1966 hän käynnisti omatoimisesti kokeilun, jossa opiskelijat erikoistuivat joihinkin aineisiin.
  • Opettajille tarvittiin hänen mielestään yhtenäinen koulutusjärjestelmä. Opetusharjoittelu pitäisi siirtää kenttäkouluihin.  Harjoituskoulut tulisi muuttaa laboratoriokouluiksi. Hän halusi lopettaa opetustaidon arvostelun
  • Opettajankoulutuslaitoksen tulisi olla  tutkimusorientoitunut. 
  • Opettajankoulutuksen tulisi olla tutkimusperustaista. Koulutuksessa tulisi keskittyä  yleiseen opetusoppiin.  Kyöstiö ideoi kampusta, joka kokoaisi  opiskelijoiden ja opettajien yhteisön. 
  • 1960-luvulla hän suositteli videoiden käyttöä opettajan koulutuksessa (mikro-opetus, taito kerrallaan)
  • Opettajien jatkokoulutus tulisi saada säännölliseksi - vapaaehtoisuus ei  hänen mieiestään riittänyt. Virka tulisi määrätä opettajille aluksi määräakaisena. Täydennuskoulutus tulisi tehdä opettajllle pakolliseksi. Sen yhteydessä  arvioitaisiin uudelleen heidän soveltuvuuttaan alalle ja ohjattaisiin soveltumattomat muihin töihin.
  • Opettajanvirart ja aineyhdistelmien pätevyysluokittelut  olivat kahlehtiva side. Ne estävät  kouluja järjestämästä  opetustyötä joustavasti.
  • Kyöstiö esitteli Suomessa ns. Trumpin systeemin. Siinä  "olennaista on opetussuunnitelman uudellen järjestely, niin että opettajat voivat toimia koo-operatiivisesti ja oppilaat työskennellä samalla tehokkaasti. Tiimiin kuuluu 2-10 opettajaa yhden heistä toimiessa tavallisesti koordinaattorina. Lisäksi tiimissä voi olla apuhenkilökuntaa ja ulkopuolisia esittäjiä.  Lopputavoitteena olivat teemaopinnot, jotka sallivat yksilöllisen erikoistumisen ja  etenemisen."
  • Yhdysopetus on koulutyöskentelyn organisaatiomuoto. Sen puitteissa oli mahdollista käyttää kaikkia tavanomaisia opetusmenetelmiä: luentoa, semnstraatiota, kyselyjohtoista keskustelua, laborointia,  retkeilyä, sekä eriasteista ja tapaista ryhmä- ja yksilöllistä työskentelyä. Pienryhmätyöskentelyn  olennaisimpana menettelynä Trump pitää keskustelua.
  • Mallin ensimmäinen vaihe oli yhteisesitys (Mitä kehittyneimmistä oppilaista on kysymys, sitä suuremmalle joukolle yhteisesitystä voidaan pitää). Yhteisesitystä seurasi  eriasteista ryhmäopetusta (luokissa, osateemojen ja harrastusten mukaisissa ryhmissä tms. ), jossa opettajien roolit oli jaettu heidän asiantuntemuksensa mukaisesti. Tästä siirryttiin yksilölliseen työskentelyyn kirjastoissa, laboratorioissa, pienissä luokkahuoneissa, käytävissä ja tarvittaessa koulun ulkopuolella.
  • Kyöstiö  halusi oppilaiden olevan opetuksessa aktiivisia. Kansakoulussa vielä 1950-luvulla opetuksessa korostuivat tottelevaisuus, isänmaallisuus ja puhtaus. Oppiminen perustui opettajan auktoriteetin kunnioituksen, kuunteluun ja ulkoa pänttäämiseen. Mallioppilas vastasi kun  kysyttiin, ja oli muuten hiljaa. Syöttvällä opetuksella oli hänen mukaansa pitkä perinteet  "ja opettajat hallitsevat sen hyvin, se on opettajan kannalta helppo ja siksi suosittu." Hän esitti tilalle itsenäistä oppimista.
  • Jokaisen tulisi saada opiskellla perustaitoja omien edellytystensä mukaisesti. Opiskelu tulisi tehdä tehtäväkeskeiseksi, ja pääosin ryhmätyöksi. Jokaisen tulisi saada oppia omaan tahtiin. Opetuksessa tulisi hyödyntää  opetusteknologiaa!
  • Tavoitteena tulisi olla syvä- ei pintaoppiminen, siis kriittinen ajattelu.
  • Opettaja oli tunnistettava oppilaan persoonallisuus.
  • Kyöstiö  oli työkoulun kannattaja.  Hän ihaili Kerschensterineria, jonka  työkoulufilosofiaan kuuluvat 1. kansalaiskasvatus 2. ammattikasvatus ja 3. työkoulu.  Kerschensteiner horjutti ruumiillisen ja henkisen työn vastakkaisuutta. Hänen mukaansta Todellinen sivistysarvo on vain työllä.
  • Koulussa tärkeitä oppiaineita olivat: Äidinkieli, matematiikka,  vieraat kielet ja liikunta.Ne tulisi mainita laissa.  Yksi vieras kieli riittää jatkoon. 
  • Ruotsinkielen opiskelu oli hänestä turhaa. Hänen mielestään pieni ruotsinkielinen vähemmistö sortaa suomalaisia, joiden on  oppikoulussa luettava ruotsia, tieteen alalla merkityksetöntä kieltä. Venäjä ja englanti tulisi nostaa peruskoulussa ensimmäisiksi kieliksi. 
  • Tärkeä oli myös oppilaan opinto-ohjaustunti.
  • Historia opetus tulisi  aloitettaa omasta lähihistoriasta
  • Uskontoa Kyöstiö ei olisi opettanut, tai olisi muuttanut sen ainakin vapaaehtoiseksi.  Uskontojen historia  kuului hänestä historiaan, ja etiikan hän olisi yhdistänyt kansalaistaitoon ja yhteiskuntaoppiin. Uskonnon voisi myös jättää uskontokuntien vastuulle. Päivänavaus ei ollut tarpeen.
  • Ammattikoutuksessa ammatti oli Kyöstiölle se keskus, josta käsin erotetaan osia erillisiksi oppiaineiksi. "Ammattityö muodostuu keskukseksi, mistä muu opetus säteilee."Ammatti oli kokonaisuus, ja sellaisena oppilaan oli se omaksuttava. Koulutusta ei saa liikaa pirstoa. Koulutus työpaikoilta takaisin kouluun.
  • Hänestä ainejako oli vanhanaikaista. Yläasteelle hän suositteli eheyttäviä opetusteemoja.Jossain vaiheessa hän ehdotti, että laissa luovuttaisiin oppiainenimikkeistä.
  • Pois erillinen tyttöjen ja poikien käsityö.
  • Vuonna 1967 hän käynnisti harjoituskoululla kokonaisopetuskokeilun, johon kuului elämyksiä, retkiä, pienryhmiä, yhdysopetusta...Runkoaineina olivat  ypi ja maantieto.  Hän ilmoitti vain, että ”koulutyö alkaa uusissa merkeissä, kokonaisvaltaisena, teemoina (viikkokohtaiset osateemat), tuokioina, taso- ja heterogeenisissä ryhmissä yksliön kykyjen mukaan, elämyspohjaisena ja kokemusperäisenä vailla tarkkaa kelloniakaa ja välitunteja … oppilas viedään itse tekemään havaintoja paikan päälle… opettaja ei saa puhua paljoa…". Kokeilu ajoi karille. Vanhemmat huolestuvat. Opettajien kanssa tuli riitaakokeilun korvauksista. Korkeakoulun hallintokollegio lakkautti kokeilun.
  • Koulutuksen uudistaminen edellytti myös opettajankoulutuksen uudistamista. Kyöstiö vaati akateemista opettajankoulutusta jo vuonna 1953. Seminaarityypistä koulutusta hän ei arvostanut. Hän ehdotti periodilukua, konsulteja ja luokatonta koulua opetusharjoittelua varten.
  • Kyöstiö kannatti yliopiston hallinnossa mies ja ääni -periaatetta. Hän halusi ottaa kesälukukauden käyttöön ja tarjota opiskelijoille useita tenttimahdollisuuksia.  Yliopisto-opetus oli hänestä  liian syöttävää ja ahdasalaista, tilalle hän esitti omakohtaista havainto-opetusta ja kriitistä asennetta. Niinikään hän ehdotti korkeakouluihin palkattavaksi dosenteiksi ulkopuolisia voimia.
  • Jo paljon ennen meidän aikojamme hän kirjoitti. "Heikkolahjaisten oppimistulokset ovat miltei poikkeuksetta  parempia normaaliluokilla olleilla kuin erityisluokissa opiskelleilla."

Kyöstiön tulevaisuuden koulu(tus)
Kyöstiö pätevöityi yleiskoulun opettajaksi, mutta hänen ammatillinen taustasa  oli ammatillisessa koulutuksen piirissä. Hän hahmotteli - kuten monet suuret nimet (Platon, Comenius...) koulutuksen kokonaisjärjestelmää, joka vastaisi tulevan yhteiskunnan haasteisiin. Ajatuksiinsa hän sai virikkeitä 1960-luvulla sellaisilta nimiltä kuin Ivan Illich, Paul Goodman, Jonathan Kozol...
  • Tulevaisuuden koulun lähtökohtana oli rajusti muuttuva yhteiskunta.  (Hän tuntsi sympatiaa sosialismia kohtaan, mutta ei ottanut sitä lähtökohdakseen. Kyöstiö tokikannatti samaa palkkaa kaikille ihmisille, koska kaikilla oli tarpeet samat)
  • 1950/60 taitteessa Kyöstiö näki kehityksen kulkevan maatalous- ja teollisuusyhteiskunnasta  kohti palveluelinkeinojen yhteiskuntaa.  Suuria ikäluokkia ei voinut enää sijoittaa maatalouteen. "Ylijäämä on sjoitettava muihin elinkeinoihin tai tingittävä elintasosta."
  • Kun  yhteiskuntarakenteet muuttuvat, on välttämätöntä uudistaa koululaitosta. Suomessa oppilaat ovat koulusta päästyään perin avuttomia. On otettava teknologia käyttöön. Tarvitaan laajaa yleissivistystä. Kyöstiö alkoi vaatia kaikille kansalaisille  vankempaa pohjakoulutusta ja yhteistä peruskasvatusta.
  • Kyöstiö halusi erottaa toisistaan koulutuksen ja koulun "Koulutus on eri asia kuin koulu". Jälkimmäisen hän halusi lopettaa. Edellistä edistää. 
  • "Koulu ei sittenkään ole merkittävin ympäristön vaikuttaja". Kyöstiö nosti esiin kodin, toveripiirin ja yhteisön merkitystä. Vanhemmat tulisi kouluttaa oppilaiden oppimisen auttajiksi. 
  • Oman aikansa koulua hän kuvasi: "Nykynen koululaitos on jonkinlaista pakollista  sosiaalihuoltoa, joka venyy helposti aikuisuudenkin käsittäväksi.”
  • Vuonna 1957 hän esitti idean ehyestä  koulujärjestelmäkokonaisuudesta, johon kuuluisi lastentarha, kaikille yhteinen neliluokkainen kansakoulu, jossa  opetussisältö olisi kaikille sama,   4-5- vuoden pituinen linjajakoinen keskikoulu  (viides luokka  olisi vapaaehtoinen). Sen jälkeen tapahtuisi ammatllinen erityminen ammattiopistoihin ja lukioihin. Kumpaankin olisi pääsykoe.  Ammattikoulut lakkautettaisiin.
  • Vuonna 1959 hän vaati yhtenäiskoulua; taloudellisista syistä vuorolukua ja koulun aloittamista jo elokuussa.
  • Vuonna 1962 hän esitti ammatillisen koulutuksen nivomista kansa- ja oppikoulun kanssa yhteen. Ihanteena oli amerikkalainen lukio.
  • Kyöstiön ideoihin kuului lisäksi: Pois yo-tutkinto, tilalle korkeakoulujen sisäänpääsytutkinnot.  Oppivelvollisuus pidemmäksi. Ei jyrkkiä rajoja eri koulumuotojen välille. Idea oppivelvollisuutta täydentävästä kurssitoiminnasta (1965). Vuosiluokkiin perustuvasta järjestelmästä tulisi luopua.
  • Hän esitti uutta sivistysideaalia: yleissivistys + teknillinen sivistys.  Yleissivistys ja ammattisivistys olivat hänelle sama asia eri näkökulmasta tarkasteltuna. Jako yleis- ja ammattikoulutukseen oli vanhanaikainen. Muualtakin kuin lukiosta pitäisi päästä yliopistoon. Lukiot ja ammatilliset oppilaitokset hän olisi yhdstänyt nuorisokouluksi. Siellä opintokirjaan olisi merkitty kurssien suoritukset.
  • Harvaan asuttujen alueiden lapsille tulisi antaa opetusta kesäaikana  tai kurssiopetusta radion avulla (täydellinen linjajako). Tärkeintä olisi järjestää opetus oppilaiden edellytysten mukaan. Kyöstiö odotti koulun uudistukselta elämälle vieraiden oppisisältöjen poistamista ja tutkintoja palvovien menetelmien hylkyä. Hän toivoi eri koulumuotojen toisiinsa niveltymistä, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista ja mm. byrokratian loppua.
  • 1960-luvulla Kyöstiö innostui futurologiasta. Hän ennakoi tulevaisuutta  jossa ammatit ovat muuttuvia ja joita ei voi enää oppia koulussa. Nuoret oli siksi johdattetava asennoitumaan myönteisesti jatkuviin tehtävänvaihtoihin ja opintoihin. 
  • "Opetusteknologia yleistyy. Tämä saattaa johtaa siihen että koululaitosta ei enää tarvita. Tilalle tulevat valtakunnalliset ja alueeliset ohjelmointi- ja kanavointikeskukset"
  • Hän kuvaili  siirtymistä  kouluttomaan  yhteiskuntaan ja ajoi  jatkuvan koulutuksen periaatteen hyväksymistä.  Kyöstiö puhui ns. elämään integroidusta koulutusjärjestelmästä. Siinä koulutus olisi ala-asteella lähtien elämään ja työhön kiinteästi nivoutuneena  etäopetussovellutuksena.  ”Tällöin ei olisi sen paremmin opettajia kuin oppilaitakaan sanojen nykymerkityksissä”
  • Kyöstiö radikalisoitui entisestään:  Tulevaisuuden koulutustarpeet olivat hänestä  niin moninaiset, ettei mikään  koulutuskeskeinen struktuuri pysty niitä täyttämään".
  • Hän esitti, että nuoriso - ja aikuisasteen koulutus olisi järjestettävä jaksoittaiseksi työ-koulutus- vapaavuoro -työ-perustaiseksi. Pitkästä,  yhtäjaksoisesta koulumaisesta opetuksesta tulisi luopua. Yleiskoulun tilalle  tulee hänen mukaansa  erilainen kurssitoiminta.
  • Ylioppllassumaa Kyöstiö olisi pienentänyt l970-luvulla laskemalla lukiolaisten määrää estääkseen nuorten turhautumista. Hän olisi lisäännyt nuorten osa-aikatyötä. .. Hän olisi ottanut käyttöön koulutustakuun ja opintosetelit niin, että jokanen olisi saanut peruskoulun jälkeen kolmen vuoden mittaisen maksuttoman koulutuksen. 
  • "Muutaman vuosikymmenen kuluttua koululaitosta ei tarvita ainakaan  ylemmällä asteella vaan ohjelmointikeskukset huolehtivat koulutuksesta alueellisesti. "
  • "Opinnoiminen ei tuevaisuudessa ole enää sidoksissa  koulurakennuksiin, lukukausiin eikä ikään".  Opinnoimista voi tapahtua  yhteisön kaikissa alastruktuureissa. kuten kodeissa ja niihin verrattavissa ryhmissä, työ- ja vapaa-ajan yhteisöissä, tuotanto- ja tutkimuslaitoksissa. (1973)
  • "Tulevassa yhteiskunnassa monet ammatit ovat lyhytaikaisia ja ne opitaan suhteellisesti nopeasti muutamassa viikossa. Oppiminen tapahtuu useiden ammattien osalta parhaiten työpaikoilla. Sitä täydennetään kursseilla ja itseopiskelilla."
  • Tulevaisuuden koulussa "opettaja on kadonnut, samoin oppilas, tutkinnot ja kilpailu", hän kirjoitti.
  • Opettajan rooli muuttuu suunnittelijaksi, välittäjäksi, kontrolloijaksi ja tutoriksi.
  • Vuonna 1964 hän  kirjoitti: Korvaako kone opettajan?  "Muotiin tulleet oppimiskoneet antoivat jokaiselle oppilaalle mahdollisuutta kykujensä mukaiseen oppimiseen. Oppimiskoneet vastaavat yksityisopettajaa, joka nyt ei milloinkaan unohda, väsy tai hermostu opetukseen. Väärän vastauksen saatuaa ne antavat automaattisesti lisäohjeita. Opettajaa tarvitaan jonkinlaisena yleisohjaajana ja koordinaattorina luokassa, mutta lisäksi erilaisten sosiaalistenn toimintojen ohjaajana. Opettajia tarvitaan myös opetusohjelmien laatimiseen. Koska opettajiksi edelleen hakeutuu myös heikkoja yksilöitä, opetuksen on mekanisoiduttava.” 
  • "Kehittyvä opetusteknologia antaa mahdollisuudet opintojen suorittamiselle missä tahansa. Koulutus on liitettävissä yhteisön muihin toimintoihin siten, että koulua ja opettajia erityisinä instituutioina ei ehkä välttämättä tarvita. "
  • " Muuttuva opetusteknologia saattaa  muutamassa vuosikymmenessä johtaa siihen, että koululaitosta ei enää tarvita ainakaan ylemmällä asteella, vaan ohjemointi- ja kanavointikeskukset huolehtivat koulutuksesta alueellisesti ja (yli)valtakunnallisesti.Tällöin vallitsee elämän jaktkuva koulutus luonnollisissa organisaatioissa."
  • Oppivelvollisuus olisi mahdollista suorittaa ilman koulunkäyntiä ja sitä kannustetaan.
  • "On hylättävä mahdollisuuksien tasa-arvo epärealistisena. Sen sijaan on puhuttava jokaisen oikeudesta saada koulutuksella kehittää persoonalliisia mahdollisuuksiaan". okaiselle nuorelle tulisi laatia  oma opinto-ohjelma. 
  • Vuonna 1965 hän ennakoi jo ammattikorkeakouluverkostoa.
  • 1980-luvulla hän ideoi koulua, jossa opetussisältöä  pohjautuu nuoren omiin valintoihin ja opinniminen olisi paljlosti yhteistoiminnalta eikä vertailevaa arvostelua käyettäisi. Yksilön oli saatava keskeyttää opiskelunsa miloin tahansa.
  • "Avoin yliopisto korvaa entisen tutkintihin johtavan eliittikoulun: kaikille avoin yliopisto, vapain kurssein ja ilman  tutkintoja sekä oppiarvoja  vastaisi paremmin tasa-arvoista henkeä ja muuttuvan yhteiskunnan ja ihmisen tarpeita." Tutkinnot ja oppiarvot  tulevat tarpeettomiksi  
  • 1980-luvulla hän suunnitteli Oulun harjoittelukoulua avoimeksi oppiympäristöksi.  

Kyöstiön elämää pähkinäkuoressa
Oiva K. Kyöstiö syntyi  Viipurissa vuonna 1913 monilapsiseen työläisperheeseen. Koulu-uta alkoi kankeasti. Hän pääsi oppikouluun kansakoulun kuudennelta luokalta, ja  erosi lyseosta 6.luokalta
Kun isä kuoli vuonna 1928, äiti jäi yksin elättämään lapsia.

Kyöstiö pääsi Raumalle kansakoulukoulunopettajaseminaariin, missä hän opiskeli neljä vuotta (19
1931-1935). Sotavuosiin saakka hän toimi opettajana ja opiskeli työn ohessa. Sodassa hän haavottui, ja toimi sitten kouluttajana ja sotasairaalan komendanttina. Sotavuosina hän kirjoitti ylioppilaaksi ja   muodosti myös perheen.

Sodan jälkeen hän meni töihin ensin kouluun ja sitten  kauppa- ja teollisuusministeriön ammattikasvatusosastolle viideksi vuodeksi (1947-1952)  Työssään hän perehtyi erityisesti ammatilliseen koulutukseen. Hän opiskeli työn ohessa Turun yliopistossa. FK ja FM hänestä tuli vuonna 1946. Sitten hän pätevöityi  historian ja yhtiskuntatiedon opettajaksi ja sielutieteen  lehtoriksi.

Työura ministeriössä katkesi ja  Kyöstiö meni lukuvuodeksi 1952-1953 rehtoriksi Sysmään. Lukuvuosi oli  katastrofi.

Jyväskylän vuodet
Vuodet 1953- 1964 (11 vuotta) Kyöstiö toimi Jyväskylässä, ensin kasvatusopillisen korkeakoulun sihteerinä. Sitten  rehtori järjesti hänelle apurahan väitöskirjan kirjoittamista varten. Hän väitteli vuonna  1955 väitteli ammattikasvatuksen historiaan liittyvästä aiheesta ”Suomen ammattikasvatuksenkehityskäsityön ja teollisuuden aloilla”.  Seuraavan vuonna hän sai
ammattikasvatusopin dosentuurin.

Vuonna 1957 Kyöstiö jätti sihteerin tehtävät ja alkoi  hoitaa puoliksi Haavion professuurin sijaisuutta Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa ja teki opintomatkoja. Vuonna 1961 hän sai pestin korkeakoulun kasvatustieteen laitokselle yp. assistentiksi ja keskittyi taas tutkimukseen.

Oulun vuodet
Kyöstiö valittiin vuonna 1964 Oulun yliopiston kasvatusopin professoriksi. Tässä tehtävässä hän viipyi 12 vuotta vuoteen 1976 saakka. Oulu oli hänelle  kuitenkin karkoituspaikka. Hän anoi heti virkavapaata mutta sitä ei myönnetty. Alku ei sujunut hyvin. Laitoksen henki muuttui sekavaksi, ja Kyöstiö sai lehtorikunnan vastaansa

Vuonnan 1968 hän lähti perheineen keikalle Afganistaniin. Se loppui lyhyeen, ja Kyöstiö joutui palaamaan päonnistuneena töihin.

Ura Oulussa jatkui. Vuonna 1974 hänet valittiin tiedekunnan dekaaniksi. Nyt hän vastasi koko Pohjois-Suomen opettajankoulutuksesta. Mutta Kyöstiö halusi päättää uransa Helsingissä, ja haki Koskenniemen virkaa. Häntä ei kuitenkaan valittu, vaan paikan sai Erkki A. Niskanen. Niinpä Kyöstiä palasikin Jyväskylään.

Jyväskylän joutsenlento
Kyöstiö haki Jyväskylään kasvatustiteiden tutkimuslaitoksen johtajaksi ja sai nimityksen vuonna 1976. Jo samana vuonna hän kuitenkin erosi virasta ja jäi eläkkeelle 63-vuotiaana.

Eläkevuodet
Kyöstiö ehti olla eläkkeellä 11 vuotta (1976- 1987). Nyt (toinen) vaimo sai mennä töihin, ja Oiva K. jäi kotiin. Tekemistä riitti. Hän antoi virhahauissa lausuntoja ja kirjoitteli aktiivisesti. Hän kiersi  Kiersi ahkerasti  luennoimassa konferensseissa ja tarkasti KH:ssä oppikirjoja. Hän innostui uudelleen historiasta ja kirjoitti historiallisen romaanin. Vuonna 1987 Kyöstiö kuoli ulkomaanmatkalla saamiinsa rasituksiin. 

tiistaina, lokakuuta 21, 2014

Oiva K. Kyöstiö- elämänvaiheita ja ajatuksia. Osa 1

ENTINEN ministeri, valtiotieteen tohtori Tytti Isohookana- Asunmaa on koonnut kansiin professori Oiva K. Kyöstiön elämänvaiheita ja ajatuksia.  238- sivuisen teoksen on julkaissut Oulun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunta - Kyöstiön parhaiden vuosien työpaikka -vuonna 2013.

Teos on harmillisen sirpaleinen, mutta koska se piirtää  Kyöstiöstä niin mielenkiintoisen kuvan, suosittelen suorastaan tyrkytän sitä luettavaksi. Lukijaa auttaa mainio henkilöhakemisto ja  viitteiden näpäkkä listaaminen.  Lähteitäkin on ihan kunnioitusta herättävä määrä.

ESITTELEN teosta kahdessa osassa, tässä ensimmäisessä yleisemmin, ja seuraavassa osassa sukellan Kyöstiön  huikeaan pedagogiikkaan.

Kuka oli Oiva K. Kyöstiö? 
Kyöstiö oli  Oulun yliopiston opettajanvalmistuslaitoksen ensimmäinen varsinaisen  professorin viran haltija. Häntä kuvataan teoksessa seuraavilla epiteeteillä ja adjektiiveilla:
aikaansa edellä,  ajattelussaan ristriitainen,  akateemisen vapauden puolustaja ja auktoriteettien vastustaja, aloitteellinen, arvaamaton ihmissuhteissa, idearikas, lupaava, tehokas ja impulsiivinen tutkija, individualisti, innovatiivinen, itsepäinen, kiivasmielinen, kosmopoliitti, kärkevä  sivaltaja, levoton, loistava keskustelija ja argumentoija, maailmanmatkaaja, malttamaton lähes kaikessa, monilahjakas, monipuolinen opettajankoulutuksen uudistaja ja kyseenalaistaja, nopeaälyinen, nuuka, provosoija, sosialismin kannattaja, sparraaja, särmikäs, tarmokas, tiukka, uudistaja, ärsyttävän pedantti...
KYÖSTIÖ oli kriitikko. Hän  kyseenalaisti lähes kaiken ja jatkuvasti. Hän etsi aina vaihtoehtoja vallitseville järjestelmille. Hänessä paloi kyseenalaistamisen into. Hänen oli  mahdotonta olla  samaa mieltä toisten kanssa;  ja joskus itsensäkin kanssa. " Kirkko, kasarmi ja koulu tulee hävittää!", hän vaati. Hän halveksi armeijaa, poliitiikkoja ja virkamiehiä. Kasvatusfilosofia oli hänestä jaarittelua. Kouluhallitus oli turha. Samoin lääni. Kuntakin oli  koulutusasioissa vanhentunut perusyksikkö. Jako yleis- ja ammattikoulutukseen oli vanhanaikainen. Suomalainen koululaitos oli rönsyillyt  eri suuntiin, ilman riittävää yhteistoimintaa.  Oppikoulujen sisäänpääsykokeet olivat  psykologisesti epäsuotavia. Ylioppilastutkinto tulisi poistaa. Samoin tutkinnot yliopistossa. Kilpailu pitää poistaa- myös kilpaurheilu. Kansanedustajat tulisi valita satunnaisotannalla. Oman aikansa kansakoulunopettajien seminaareja hän ei arvostanut. Sisäänpääsykriteerit olivat typeriä: Arvalla saatiin hänen mukaan yhtä hyviä opiskelijoita opettajakoulutukseen kuin pääsykokeilla ja haastatteluilla. Opettajankoulutus oli diletanttimaista. Opetusharjoittelusta piti päästä eroon. Opetustaidon arvosanasta tuli luopua. Uskonnon opetus piti siirtää uskontokuntien omalle vastuulle. Päivänavauksia ei tarvittu.  Hän vastusti oppilasarvostelua, ehtoja ja luokallejättämistä. Tyttöjen ja poikien erillisestä käsityön opetuksesta tuli päästä eroon...

Opettajat hän suututti.  Opettajiksi hakeutui hänen mukaansa (myös) heikkoa aineista. Opettajat käyttivät ns. syöttävää opetusta, koska se oli opettajan kannalta helppo. Opettajanvirat  ja aineyhdistelmien pätevyysluokittelut olivat  kahlehtiva side, joka esti kouluja järjestämästä  opetustyötä joustavasti.  Koulujen lomat olivat liian pitkiä. Täydennyskoulutus tulisi tehdä opettajillle kesäajalla  pakolliseksi- ja  siinä yhtydessä tulisi arvioida  uudelleen heidän soveltuvuuttaan alalle.

Kyöstiö oli huippuahkera mies, joka ei sietänyt laiskuutta. Häntä  eivät kiinnostaneet arjen rutiinit eikä oma opettajanura. Hän oli mies, joka halusi kasapäin lapsia, mutta joka oli aina matkoilla. Mies, joka teki radikaaleja ja omaperäisiä ehdotuksia,  hankki niille nopeasti julkisuutta mm. lehtikirjoituksilla ja vaikutti kulisseissa pitämällä yhteyttä huippupoliitikkoihin - silti vain pieneen osaan niistä tartuttiin. Hän oli mies, joka sotki pahasti ja moneen kertaan  perheasiansa. Viimeksi mainitusta ei tässä enempää. Kirjasta löytyy.

IHMISSUHDETAITURI hän ei  todellakaan ollut- ehkä Oulun kautta lukuunottamatta. Siellä häntä pidettiin hyvänä esimiehenä. Muualla hän sai aikaan jatkuvia riitoja. Suorastaan hurja oli lukuvuosi  rehtorina Sysmässä. Pihinä miehenä hän vaati alaisiaan kääntämään kirjekuoret nurin ja käyttämään ne uudelleen. Viimeisenä työvuotenaan Jyväskylässä Kyöstiö tuli työpaikalle aamuvarhaisella, seurasi ovesta, ketkä tulivat töihin ja lähtivät ja mihin aikaan. Kun hän antoi piikikkäästi kommentteja tulijoille, jotkut alkoivat tulla ikkunan kautta töihin.

ON TOTTA, että monessa mielessä Kyöstiön elämä oli  surkeaa. Köyhä, kurja lapsuus. Juoppo isä. Kesken jääneet koulut. Opiskelua työn ohessa. Ensimmäinen avioliitto tietoisesti ilman rakkautta. Kylmät suhteet omiin lapsiin. Haavoittuminen sodassa. Riitoja.  Naissotkuja. Rahapulaa. Katastrofeja työuralla: erottamisia, keskeytettyjä projekteja, syrjäytymistä virkavaaleissa, äkkipikaistuksissa tehty siirtyminen eläkkeelle ja lopulta kuolemaan johtanut sydänkohtaus. Jotenkin karmivaa on lukea hänen viimeistä tahtoaan, jossa hän testamenttasi ruumiinsa lääketieteelle. Jätteet eivät hänestä tarvinneet hautausta, vaan ne voitiin polttaa. Oman pääkallonsa  hän halusi Oulun kasvatustieteellisen tiedekunnan kokoelmiin. Tätä toivetta ei toteutettu.

MUTTA YHTÄ TOTTA on, että Oiva K.  Kyöstiö oli huikea pedagoginen näkijä. Siitä  enemmän seuraavassa blogilastussa.

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2014

Huomenna taas uusi viikko täynnä mahdollisuuksia tehdä hyvää

TÄNÄÄN illalla oli seurakunta-vaalien toinen paneeli Suvelan kappelissa. Omaa "joukkuettani" Ilon kirkkoa edusti Jaakko Mauriala. Hyvin edustikin.

Asetelma oli hyvin samanlainen kuin muutama päivä  sitten Auroran kappelilla. Pääosa yleisöstä oli itsekin  ehdokkaita. En oikein tiennyt, miten tällaiseen  pitäisi suhtautua.

ÄÄNESTYSPROSENTTI seurakuntavaaleissa on ollut hyvin alhainen; niinpä valtaa seurakunnan hallinnossa pitävät - kuinka sitä sanoisi syväkristityt - eivät oikein halua laskea tälle "hiekkalaatikolle" muita, esim. poliittisia puolueita. Omassa puheenvuorossani korostinkin, etteivät demarit ole tulossa ryöstämään tuosta hiekkalaatikosta leluja vaan tarjoamaan omat poliittiset verkostonsa myös seurakunnan käyttöön. Edessä olevat vuodet vaativat sekä kunnalta että seurakunnalta uudenlaista, ennakkoluulotonta yhteistyötä ja työnjakoa.

SEURAKUNTAVAALIEN napeissa lukee: Mitä hyvää haluat tehdä? Komea teema. Pyyteetöntä hyvää. Ilman korskailua. Mitä vastaan? Teenkö ylipäätään mitään hyvää?

VIIKKO 43 on tässä mielessä lupaava.  Maanantaina on valtuusto. Siellä ajetaan pienten ihmisten  asiaa kaksin käsin. Todennäköisesti saan vielä muutaman desimetrin auttaa koulua, jota olen konsultoinut elokuusta alkaen sen kriisissä. Saan myös tarjota torstaina kaiken osaamiseni jälleen kerran  Palmenian uusien rexien kurssilaisille. Ottavat, jos kelpaa. Olemme päivittäneet suunnittelija Mirva Alakoskelan kanssa kurssin ohjelmaa, ja uusia jekkuja on luvassa.

lauantaina, lokakuuta 18, 2014

Irti voisi sanoa muullakin tavalla !

YLIOPISTOISSA riehuu YT-epidemia. Valtio on kiristänyt tunnetusti yliopistojen rahoitusta, ja tohtorikannan avohakkuut ovat käynnistyneet. Väkeä irtisanotaan mm. Aallossa, Oulussa, Tampereella, Itä-Suomessa  ja Helsingissä.

HELSINGIN yliopiston irtisanomisprosessi Palmeniassa on noussut oikein kohu-uutiseksi. Palmeniassa työskenteli  noin 147-165 työntekijää.  YT-neuvottelujen lopputulokseksi asetettiin  enintään 80 työntekijän irtisanominen. Henkilöstön vähennystarvetta perusteltiin  tiukalla taloudellisella tilanteella ja valmis-tautumisella perusrahoituksen vähenemiseen. Yliopiston mukaan tavoitteena oli  Palmenian toiminnan organisoiminen yliopiston strategisten tavoitteiden mukaiseksi.

SYKSYN alussa  YT-neuvottelut oli  käyty loppuun. Ennen irtisanomisia oli kuulema koetettu löytää vaihtoehtoja osa-aikaistamisista, lomauttamisista ja työtehtävien muutoksista.  Oli päätetty järjestää Palmenian toimintaa  uudelleen ensi vuoden alusta alkaen. Kouvolan, Kotkan ja Lahden alueyksiköiden itsenäinen hallinnollinen asema tullaan lakkautetaan. Helsingin yliopiston henkilöstöjohtaja Kira Ukkosen mukaan Palmenian toiminta siirretään alueyksiköistä Helsinkiin.
Palmenia järjestää kuulema jatkossakin yliopistollista täydennyskoulutusta ja yliopistollisia kehittämishankkeita. Se palvelee erityisesti akateemisia aikuisopiskelijoita sekä julkisen sektorin ja elinkeinoelämän organisaatioita.

Uuden organisaation myötä henkilöstön määrää vähennettiin  kaikkiaan 61 työntekijällä. Osa vähennystarpeesta toteutui eläkeellesiirtymisin. Palmenia ei jatka määräaikaisia työsuhteita. 36 työntekijää irtisanottiin- myös esimiestasolta.

JO irtisanomiset ovat kurja uutinen, mutta vielä kurjemmaksi asian tekee tapa, jolla ne median mukaan toteutettiin:
- Henkilöstö sai tiedon yhteistoimintaneuvotteluista helatorstaiaattona iltapäivällä, ja heidän edustajiaan informoitiin asiasta vain puolta tuntia ennen tiedotustilaisuuden alkua. Neuvottelut keskeytettiin lomakaudeksi,  ja työntekijöiden epätietoisuus tulevaisuudesta jatkui pitkälle syksyyn.
- Prosessin aikana Palmenia ei kommentoinut lainkaan yksittäisten yksiköiden irtisanomisia.
- Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko paheksui työnantajan käytöstä: Irtisanomis-tilanteessa työntekijöitä oli kohdeltu alentavasti. Osa irtisanotuista käskettiin poistumaan työpaikalta niin nopeasti, että aikaa ei jäänyt edes henkilökohtaisen omaisuuden noutamiseen työhuoneesta. Kaikki työnantajan omaisuus oli luovutettava välittömästi ja käyttöoikeus tietojärjestelmiin poistettiin heti
- Työntekijöillä ei ollut myöskään mahdollisuutta keskustella tilanteesta työterveyshuollon kanssa.
- Helsingin yliopiston akavalaisten pääluottamusmies Tapani Kaakkuriniemi kertoi, että työnantajan käyttäytyminen oli pöyristyttävää. Hänen mukaansa irtisanomistilanteessa työntekijöitä haukuttiin, nöyryytettiin ja heidän osaamistaan vähäteltiin. Useilta irtisanotuilta evättiin kulkuoikeus lähes välittömästi ja sähköpostit suljettiin, vaikka työsuhde jatkuu koko irtisanomisajan.
- Tieteentekijöiden liiton lakimiehen Mia Weckmanin kuuleman mukaan ainakin yhtä irtisanottua uhkailtiin virkavallalla, kun hän vuosien mittaisen työsuhteensa jälkeen ei ehtinyt tyhjentää työhuonettaan ja poistua rakennuksesta muutaman tunnin sisällä.
- Yksi työntekijä irtisanottiin kesken hänen pitämänsä kolmepäiväisen kurssin ja kehotettiin poistumaan paikalta saman tien.
- Luottamusmiehelle sateli torstaina irtisanottujen ihmisten kertomuksia omasta kohtelustaan: Eräs irtisanottu tohtori kirjoitti:  "Tuli äkkilähtö irtisanomisen jälkeen. En olisi edes saanut palata kurssin luo, josta vastasin... Työposti, puhelin ja avain lakkasivat pian toimimasta...".
- Neljästätoista projektista yht'äkkiä vapautettu tohtori kirjoiti: "Huomasin, että minulta on evätty pääsy Flammaan [Helsingin yliopiston intranet], eli en pääse edes henkilökohtaisia kansioita enää käsittelemään. En kerta kaikkiaan ehtinyt tehdä kaikkea kolmessa tunnissa, etenkin kun sanottiin, että saan tehdä asioita rauhassa. Onko niin, että vaikka minulla on kuuden kuukauden irtisanomisaika, en ole enää sikäli yliopistolainen, että intranetin käyttökin on evätty?"
- Tiettävästi työntekijöitä on lisäksi pyritty estämään keskustelemasta irtisanomisestaan muiden työntekijöiden kanssa.

KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, eikö? Eihän yliopisto ole sellainen yritys, jossa tarvitsi pelätä liikesalaisuuksien vuotavan ulos.

Ja vielä käsittämättömämpää on, että yliopiston johto kiistää asian. Sen mukaan kaikki irtisanomistilaisuudet ovat sujuneet rauhallisesti. Ainoastaan kolmen henkilön osalta työntekovelvoite päättyi välittömästi. Muiden irtisanottujen kanssa esimies käy keskustelut irtisanomisajan töistä.  Johdon mukaan irtisanotut työntekijät saivat aikaa tyhjentää huoneestaan henkilökohtaiset tavarat rauhassa pois esimiehensä kanssa.

EI näin, rakas oma yliopistoni. Irti voi sanoa muullakin tavalla. Irtisanottuja ja töihin jääviä kunnioittaen, myötätuntoisella ja asiallisella otteella.

perjantaina, lokakuuta 17, 2014

Syysloma

EN ole viitsinyt kirjoittaa näkemyksiäni syyslomasta aikaisemmin. Itse asiassa en edes huomannut että sellainen kouluissa yhä ja juuri nyt on, varmaan koska olen jäänyt eläkkeelle.

KUTEN Peppi Pitkätossu aikanaan totesi, tällaiset lomat ovat suuri vääryys niitä kohtaan, jotka ovat koko ajan vapaalla eivätkä käy koulua. :-) Mutta nyt perjantaina ei enää kannata kadehtia. Ohi se on.

KOULUJEN syysloma osuu lokakuun puoliväliin, ja se jakaa syyslukukauden kahtia. Loma tulee oivaan aikaan sekä oppilaiden että opettajien jaksamisen kannalta.

Syysloman jälkeen alkoi ennen vanhaan (siis vielä viime vuonna) nousu kohti joulua. Aurorassa aloitettiin joulunäytelmän valmistelut. Jouluun ei nimittäin ole syysloman aikaa kuin noin 8-9 kouluviikkoa. Ihanat muistot valtaavat emeritus-rehtorin mielen.  Mutta nyt ei ole enää ennen vanhaan. Eikä siitä sen enempää.

Viikko 42 on sujunut vallan mainiosti. Asiantuntijatehtäviä on piisannut. Palmenian järjestämien  uusille rexeille ja rexeiksi aikoville tarkoitettujen kurssien ohjelmia on raikastettu. Ja politiikan saralla tapahtuu koko ajan.

Vaikka eläkeläiselle jokainen päivä on lauantai, on hienoa, että huomenna on taas lauantai :-)

tiistaina, lokakuuta 14, 2014

Rehtori Heikki Nykäsen muistelutilaisuudesta

MANKKAAN koulu järjesti eilen maanantaina viehättävän tilaisuuden perustajansa, rehtori Heikki Nykäsen työtovereille. Paikalla oli kymmenittäin Heikin oman koulun entistä ja nykyistä väkeä, johtokunnan puheenjohtajia, Heikin kollegoita muista espoolaiskouluista sekä hänen sukulaisiaan.

Oppilaat olivat leiponeet isoja korvapuusteja ja tehneet myös suolapalaa. Kahvin ja teen lomassa kuultiin kaunista kitaramusiikkia ja lämpimiä muisteluksia Heikin uran eri vaiheista.

Kuvaukset Heikin ahkeruudesta, lämmöstä, innovatiivisuudesta, itsensä alttiiksi laittamisesta, luontevasta arvostavasta tavasta kohdata oppilaita, monipuolisesta taitavuudesta, ansaitusta auktoriteetista, turhan paperityön välttämisesta ja pyyteettömästä avuliaisuudesta hiljensivät.

Heikki oli aikaansa edellä- mutta yhdessä koulunsa opettajien kanssa. Heidän 90-luvun alussa katekismustyyliin (käskyt + selitys) laatimansa Mankkaan manifesti on yhä huikea arvojulistus. Vastuu, vapaus ja Web! Heikin elämänviisaus kolahtaa yhä:  Pääsi Määrää Määränpääsi.

KAUNIS kiitos tilaisuudesta koulun virkarehtori nro 3:lle Nina Ala-Ojalalle sekä muille järjestelyihin osallistuneille. Oli etuoikeus saada olla mukana.

Mitä oppilas ja opettaja tekevät opetuksessa? Ops 2016.

PERUSOPETUSTA uudistetaan nykyään noin 10 vuoden välein. Ensin viilataan lainsäädäntöä (mm. tuntijako) eduskunnassa ja sitten opetushallituksessa opetussuunnitelman perusteita niiden pohjalta. Olemme nyt tämän toisen vaiheen loppusuoralla. Seuraavaksi opetuksen järjestäjät laativat oman paikallisen opetussuunnitelmansa. Sille työlle on aikaa käytännösä ensi kevät. Viimeisenä tekstityöhön tarttuvat yksittäiset koulut: koko ketjun on oltava valmiina  syksyllä 2016. Sitten homma on valmis?

EI ole. Silloin  vasta alkaa varsinainen uudistus. Tai ei ala. Eli opetussuunnitelman kääntäminen toiminnaksi, ainutkertaisiksi opetustapahtumiksi, oppitunti ja koulupäivä kerrallaan. Perusteissa on noin 600 sivua. Käännöstyössä onnistumisen oleellisin edellytys on, että opettajat ymmärtävät, mitä pitää muuttaa. Ei niinkään, mikä testissä on muuttunut. Vaan miten koulun arki sellaisena kuin se nyt on, eroaa siitä, millaiseksi se opetussuunnitelmassa kuvataan. Opettajien täytyy tietää se, tahtoa toteuttaa muutos arjessa, hallita uuden kouluarjen vaatimat taidot ja heillä tulee olla myös aito tilaisuus toimia toisin.

Kärjistäen voisi sanoa, että vuosisatojen ajan oppilaan
osana  opetuksessa on ollut seurata opetusta ja
parhaimmillaan osallistua opetukseen. Opettaja on ollut
toimija, auteur. Oppilaan paikka on ollut ikäänkuin katso-
mossa, opettajan lavalla.
YKSI tapa yrittää ymmärtää tätä vaadittavaa muutosta on syvälukea opetussuunnitelman perusteiden tekstiä kysymymällä yksinkertaisesti, mitä opettaja ja oppilas tekevät opetuksessa. Tein verbianalyysin perusteluonnoksen yleisestä osastan (en siis aineosista). Olen koonnut tähän blogilastuun aakkosjärjestykseen verbit, joilla kuvataan ensin oppilaan ja sitten opettajan toimintaa. Pahoittelen, että lista on pitkä. Lastun lopussa tiivistän näkemykseni siitä, mikä muuttuu vertaamalla näitä verbilistoja verbilistoihin, jotka olen vastaavasti koonnut kasvatusopin historiasta.

Mitä oppilas tekee opetuksessa?

  • ajattelee eettisesti, krittisesti, luovasti, systeemisesti, yhdessä ja yksin
  • analysoi kriittisesti
  • antaa monipuolisen myönteistä realistista palautetta (toisille)
  • argumentoi
  • arvioi edistymistään, median vaikutuksia, omia että yhteisön ja yhteiskunnan toimintatapoja ja -rakenteita, prosesseja yhdessä ja yksin, tieto- ja viestintäteknologian vaikutusta kestävän kehityksen näkökulmasta, tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla, tietoja ja ideoita, työhön tarvittavaa aikaa, työskentelyn onnistumista ja siihen vaikuttaneita tekijöitä.
  • arvostaa ihmisoikeuksia, erityisesti lapsen oikeuksia, itseään, elinympäristöään, elinympäristön kulttuuriperintöä sekä omia sosiaalisia, kulttuurisia, uskonnollisia, katsomuksellisia ja kielellisiä juuriaan, omaa kehoaan,  työtä  ja sen tulostaa, ympäristön kulttuurisia merkityksiä
  • arvottaa erilaisia viestejä
  • asennoituu myönteisesti työtä ja työelämää kohtaan
  • asettaa hypoteeseja, itselleen tavoitteita, tavoitteita
  • asettuu toisen asemaan
  • edistää oppimistaan, toiminnallaan esteettisyyttä
  • ennakoi oppimisen eri vaiheita, työskentelyn mahdollisia vaikeuksia, vaaratilanteita
  • esiintyy eri tilanteissa
  • esittää mielipiteensä rakentavasti, tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla, tietoa sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla.
  • etsii  erilaisia vaihtoehtoja, vastauksia
  • etenee yksilöllisesti
  • hahmottaa itsensä oppijana, kokonaisuuksia, koulussa opiskeltavien asioiden merkitystä oman elämän ja yhteisön sekä yhteiskunnan ja ihmiskunnan kannalta, sääntöjen ja sopimusten sekä luottamuksen merkityksen,  tvt:n  merkitystä, mahdollisuuksia ja riskejä globaalissa maailmassa, yhteisessä työssä  oman tehtävänsä osana kokonaisuutta
  • hallitsee aikaa,  arkikieltä,  eri tiedonalojen kieltä, esitystapoja, omaa kehoaan
  • hankkii  tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla, tietoa omatoimisesti, vuorovaikutteisesti, luovasti  ja kriittisesti
  • hakee hyvinvointiin ja terveyttä edistäviin ja sitä haittaaviin tekijöihin sekä turvallisuuteen liittyvää tietoa.
  • harjaantuu,  kestävän elämäntavan mukaisiin valintoihin ja toimintatapoihin, työskentelemään itsenäisesti ja yhdessä toisten kanssa sekä toimimaan järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti.
  • harjoittaa taitojaan niin perinteisissä kuin monimediaisissa, teknologiaa eri tavoin hyödyntävissä oppimisympäristöissä
  • harjoittelee neuvottelemista, sovittelemista ja ristiriitojen ratkaisemista sekä asioiden kriittistä tarkastelua, oman elämän ja arjen kannalta tärkeitä taitoja, osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä vastuullista suhtautumista tulevaisuuteen, pitkäaikaisesti ja sinnikkäästi, tvt:n käyttämistä vuorovaikutuksessa ja verkostoitumisessa, työelämässä tarvittavaa asianmukaista käyttäytymistä ja yhteistyötaitoja, työhön tarvittavan ajan arviointia ja muita työn edellytyksiä sekä uusia ratkaisujen löytämistä olosuhteiden muuttuessa
  • havaitsee kulttuurisia erityispiirteitä
  • hakee tietoja ja ideoita
  • huolehtii itsestä ja toisista, omasta ja muiden turvallisuudesta eri tilanteissa, sovituista tehtävistä
  • huomaa ihmissuhteiden ja keskinäisen huolenpidon tärkeyden, kielitaidon ja vuorovaikutustaitojen merkityksen, tvt:n erilaisten sovellusten  ja käyttötarkoitusten merkityksen  arjessa ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa
  • huomioi toimintansa seurauksen ja vaikutukset
  • hyödyntää opiskelussa vahvuuksiaan ja itseään kiinnostavia sisältöjä, teknologisia ja muita apuvälineitä opiskelussaan
  • ideoi
  • ilmaisee itseään arvostavasti ja  eri tavoin, vähäiselläkin kielitaidolla, näkemyksiään arvostavasti.
  • jakaa, tietoja ja ideoita
  • kantaa vastuuta omasta ja yhteisestä työstä
  • kartuttaa työelämätuntemustaan
  • kasvaa ihmisenä, monipuoliseksi ja taitavaksi kielenkäyttäjäksi sekä äidinkielellään että muilla kielillä
  • kehittelee sosiaalisia taitojaan
  • kehittää kuluttajataitojaan sekä edellytyksiään omasta taloudesta huolehtimiseen ja talouden suunnitteluun, käytännön tvt-taitojaan omien tuotosten laadinnassa, ajattelun ja oppimisen taitoja, omaa osaamistaan, oppimistrategioitaan, tieto- ja viestintäteknologista osaamistaan, tunnetaitojaan, työskentelyään ja verkostoitumistaitojaan
  • kehittyy työskentelytaidoissa.
  • kiinnostuu kouluyhteisön ja yhteiskunnan asioista, työstä  kohtaa arvostavasti muita ihmisiä
  • kohtaa myös epäonnistumisia ja pettymyksiä
  • kokee
  • kokeilee erilaisia vaihtoehtoja
  • kunnioittaa ihmisoikeuksia (kulttuurinen osaaminen), muita ihmisryhmiä ja kansoja, toisten ihmisten loukkaamattomuutta, työtä  ja työrauhaa
  • kuuntelee toisten näkemyksiä
  • käyttäytyy asiallisesti
  • käsittelee  tietoa  omatoimisesti, vuorovaikutteisesti, luovasti  ja kriittisesti
  • käyttää aktiivisen kansalaisen demokraattisia oikeuksia ja vapauksia vastuullisesti, hankkimaansa tietoa itsenäisesti  ongelmanratkaisuun, argumentointiin, päättelyyn ja johtopäätösten tekemiseen, hankkimaansa tietoa vuorovaikutuksessa toisten kanssa ongelmanratkaisuun, argumentointiin, päättelyyn ja johtopäätösten tekemiseen, erilaisia tekstejä sekä yksin että yhdessä muiden kanssa, kekseläisyttä, kuvittelukykyään, matemaattisia symboleita, kuvia ja muuta visuaalista ilmaisua, draamaa sekä musiikkia ja liikettä vuorovaikutuksen ja ilmaisun välineinä, median mahdollisuuksia, mielikuvitusta, omaa kehoaan tunteiden ja näkemysten, ajatusten ja ideoiden ilmaisemiseen, omaa tapaansa oppia oppimisensa edistämiseen, omia oikeuksiaan ja vastuitaan eettisesti, onnistumista parantavia oppimisstrategioita, oppimista edistäviä työskentelytapoja, osallistumisessa ja vaikuttamisessa vahvuuksiaan ja itseään kiinnostavia sisältöjä, teknologiaa vastuullisesti, tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä, tieto- ja viestintäteknologiaa vastuullisesti, turvallisesti ja ergonomisesti, tietoja ja taitoja tilanteen edellyttämällä tavalla
  • liittää käsitteet aikaisemmin oppimaansa, opittavat asiat aikaisemmin oppimaansa
  • lisää ympäristönsä hyvinvointia.
  • lukee (peruslukutaito, kirjoitustaito, numeraalinen lukutaito, kuvanlukutaito, medialukutaito ja digitaalinen lukutaito)
  • luo kulttuuria ja perinteitä
  • luottaa itseensä,  muihin ihmisryhmiin ja kansoihin, näkemyksiinsä
  • löytää innovativisia ratkaisuja, itselle sopivia työskentelytapoja ja oppimispolkuja, uusia ratkaisuja   olosuhteiden muuttuessa
  • muokkaa kulttuuria ja perinteitä, tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla,  tietoja ja ideoita
  • muuttaa omia että yhteisön ja yhteiskunnan toimintatapoja ja -rakenteita  kestävää tulevaisuutta rakentaviksi
  • nauttii erilaisista viestimuodoista, esteettisyyden eri ilmenemismuodoista
  • noudattaa hyviä tapoja, yhteisiä sääntöjä, yhteisesti sovittuja toimintatapoja ja sääntöjä.
  • näkee asioiden välisiä vuorovaikutussuhteita, kulttuurisen moninaisuuden lähtökohtaisesti myönteisenä voimavarana, vaihtoehtoja
  • ohjaa omaa oppimistaan
  • oivaltaa koulussa ja vapaa-ajalla hankitun osaamisen merkityksen oman työuran kannalta, työn ja yritteliäisyyden merkityksen, yrittäjyyden mahdollisuudet sekä oman vastuun yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä
  • omaksuu arvoja  ja asenteita
  • on avoin uusille ratkaisuille, aktiivinen toimija, mukana  arvioimassa ja kehittämässä yhteistyötä, kohtuullinen, säästäväinen, tietoinen oppimisprosessistaan, vastavuoroinen, vastuullinen mm  oppimisprosessistaan, vuorovaikutuksessa  eri oppimisympäristöjen,  eri yhteisöjen kanssa, muiden aikuisten, opettajien, toisten oppilaiden ja ympäristön kanssa, vähäiselläkin kielitaidolla.
  • osaa kestävän elämäntavan
  • opiskelee
  • oppii oppimaan, taitoja, tietoja, uusia käsitteitä, virheistä, yhdessä
  • osallistuu oman opiskelunsa, yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin,  perusopetukseen, sekä koulussa että sen ulkopuolella, suunnitteluun, säännöllisesti  koulutyöhön, tiedon yhteisölliseen rakentamiseen
  • ottaa huomioon muut ihmiset ja ympäristön, vastuuta oppimisesta ja työskentelystä kouluyhteisössä, viestejä vastaan esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa.
  • pohtii asioita,  eettisiä  kysymyksiä kulttuurisesti moninaisessa maailmassa, ehdotuksiaan eri osapuolten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon sekä oikeudenmukaisen kohtelun näkökulmista, menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välisiä yhteyksiä sekä erilaisia tulevaisuusvaihtoehtoja, millaisia asioita ei voida ihmisoikeuksien vastaisena hyväksyä, tavoitteita ja arviointikriteereitä yhdessä, teknologian vastuulliseen käyttöönliittyviä eettisiä kysymyksiä, yhdessä
  • ponnistelee yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi
  • päättelee
  • rakentaa hyvän tiedollisen perustan jatko-opinnoille ja elinikäiselle oppimiselle, kestävän motivaation jatko-opinnoille ja elinikäiselle oppimiselle, omaa identiteettiään, omaa kulttuurista identiteettiään,  myönteistä ympäristösuhdetta, uutta tietoa
  • ratkoo ongelmia itsenäisesti ja yhdessä muitten kanssa
  • reflektoi kokemuksiaan, oppimistaan, tunteitaan.
  • saa aineksia  maailmankuvansa laajentamiseen ja jäsentämiseen
  • saa kokemuksia, tvt:n käytöstä myös kansainvälisessä vuorovaikutuksessa, työnteosta sekä yhteistyöstä koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa, ohjausta, oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta ja tukea, tietoa ja kokemuksia kansalaisyhteiskunnan osallistumis- ja vaikuttamisjärjestelmistä ja keinoista, tiettyjä valmiuksia, yleisiä valmiuksia)
  • saattaa työn sisukkaasti loppuun
  • selviää elämässä ja arjessa
  • soveltaa tietojaan
  • suhtautuu reilusti ja arvostavasti  koulutovereihin ja koulun aikuisiin,  uusiin mahdollisuuksiin avoimesti
  • suojaa yksityisyyttään ja henkilökohtaisia rajojaan
  • suorittaa oppivelvollisuutta,  tehtävänsä tunnollisesti
  • suunnittelee itse opiskeluaan, oppimisen eri vaiheita, työprosesseja, yhdessä ja yksin, 
  • syventyy oppimiskokonaisuuden sisältöön, ymmärrystä
  • säätelee itseä
  • tahtoo toimia
  • taitaa ajattelun,  digitaalisen lukemisen, itsearvioinnin, kirjoittamisen, kuvien lukemisen, (perus)lukemisen, median lukemisen, numeraalisen lukemisen, oppimisen, projektityöskentelyn, ryhmätoiminnan, oman työn arvioinnin, oman työn suunnittelun, oman työn säätelyn,  oman työn arvioinnin, työskentelyn,verkostoitumisen, vertaisarvioinnin
  • tarkastelee,  asioita ja tilanteita eri näkökulmista,  itsenäisesti että ryhmänä edistymistään ja työnsä tuloksia suhteessa tavoitteisiin ja niihin onnistumisen kriteereihin, joista on yhdessä keskustellen sovittu työtä aloitettaessa, eettisiä  kysymyksiä kulttuurisesti moninaisessa maailmassa,  kokonaisuuksia, omaa työskentelyään, oppiaiden vapaa-ajan tekstejä sekä niistä nousevia tulkintoja maailmasta, oppilaille merkityksellistä viestintää  sekä siitä nousevia tulkintoja maailmasta, suunnitelmien toteutumista
  • tarttuu asioihin aloitteellisesti
  • tarvitsee
  • tekee aloitteita, havaintoja, jatko-opintovalintansa perustellusti, johtopäätöksiä, kansainvälistä yhteistyötä, käsillä, omia ajatuksia ja ideoita näkyväksi monin eri tavoin, päätöksiä, työtä, yhdessä, yksin
  • tiedostaa oman tapansa oppia
  • toimii eettisesti, itseohjautuvammin, joustavasti eri ympäristöissä, järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti, kansalaisena, kuluttajana, muutostilanteissa joustavasti ja luovasti, rakentavassa vuorovaikutuksessa, vaaratilanteissa tarkoituksenmukaisesti, vastuullisena kuluttajana, vastuullisesti, yhdessä, yrittäjämäisesti
  • tulee tietoisiksi edistymisestään, tutuksi (Itsensä työllistämisen taidot ja yrittäjyys)
  • tulkitsee, erilaisia tekstejä sekä yksin että yhdessä muiden kanssa
  • tunnistaa ammatillisia kiinnostuksen kohteitaan , oman erityislaatunsa, oman tapansa oppia, miten kulttuurit ja katsomukset vaikuttavat yhteiskunnassa ja arjessa, miten media muokkaa kulttuuria, omat kehittymismahdollisuutensa, omat vahvuutensa, keskeiset turvallisuuteen liittyvät symbolit, ympäristön kulttuurisia merkityksiä
  • tuntee  elinympäristöään, elinympäristön kulttuuriperintöä sekä omia sosiaalisia, kulttuurisia, uskonnollisia, katsomuksellisia ja kielellisiä juuriaan, ihmisoikeuksia, erityisesti lapsen oikeuksia, loa yhdessä tekemisesta ja oivaltamisesta, hyvinvointia ja terveyttä edistävien ja sitä haittaavien tekijöiden sekä turvallisuuden merkityksen, lähialueen yhteiskunnallisia ja taloudellisia rakenteita ja toimintatapoja, omat oikeutensa  ja vastuunsa, tvt:n erilaisia sovelluksia ja käyttötarkoituksia
  • tuottaa erilaisia  viestejä, tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla, tietoa sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten, symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla, tietoa  omatoimisesti, vuorovaikutteisesti, luovasti  ja kriittisesti, tietoja ja ideoita
  • tutkii yhdessä ja yksin
  • tutustuu  työelämään
  • työskentelee itsenäisesti ja yhdessä toisten kanssa, pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti, sisältöjen parissa, tutkivasti
  • vaikuttaa
  • valitsee  erilaisia työtapoja
  • valmudet karttuvat
  • välittää  kulttuuria ja perinteitä, viestejä  esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa.
  • yhdistelee näkökulmia
  • yhdistää  eri tiedonalojen tietoja ja taitoja sekä jäsentää niitä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
  • ymmärtää erilaisia näkökulmia,  hyvinvointia ja terveyttä edistävien ja sitä haittaavien tekijöiden sekä turvallisuuden merkityksen, miten itse voi vaikuttaa oppimiseensa ja koulutyössä onnistumiseen, monimuotoisia kulttuurisia viestinnän muotoja, omien valintojen, elämäntapojen ja tekojen merkitys paitsi itselle, myös lähiyhteisöille, yhteiskunnalle ja luonnolle, oppimateriaalina hyödynnetyn ilmaisultaan monimuotoisten  tekstien   kulttuuriset yhteydet, teknologian toimintaperiaatteita ja kustannusten muodostumista, tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita ja keskeisiä käsitteitä
  • yrittää, parhaansa
Yhteenvetoa

VERBIVALIKKO on pitkä. Sen pohjalta syntyy kuva oppilaasta opetuksen keskeisenä toimijana. Vain muutamassa kohdassa (punaisella) oppilas on kohde.

ENTÄ millaisia vanhemmissa kasvatusopeissa käytettyä verbejä listasta ei löydy? Mm. näitä 
  • Alistuu opettajan totuudelle, 
  • Antaa apua
  • Edistää toisten kehitystä
  • Hankki hyviä tottumuksia
  • Huoltaa pienempiä
  • Hyväksyy 
  • Innostuu
  • Kasvaa itsestään ja luonnollisesti
  • Keksii
  • Kertaa, oppikirjasta
  • Keskustelee, vapaasti
  • Kiintyy
  • Kilpailee
  • Kuuntelee
  • Leikkii
  • Liikkuu (saa)
  • Muovaa oman päänsä
  • Myötävaikuttaa
  • Märehtii
  • Oivaltaa
  • On kuuliainen
  • On omatoiminen, tarkkaavainen! 
  • Opettaa heikompia
  • Opettelee, ulkoa
  • Sovittaa koulutiedot yhteen oman kokemuksen kanssa (toverit)! !
  • Ottaa vastaan vaikutelmia
  • Perehtyy
  • Ponnistelee
  • Pyrkii
  • Pänttää
  • Pyytää apua 
  • Saa aikaan,  tyydytystä, harjoitusta tuen vastaanottamisessa
  • Seuraa esityksiä 
  • Syttyy
  • Tavoittelee
  • Tekee käsillä
  • Toimii tahallisesti, tietoisesti
  • Toistaa
  • Tottelee
  • Tukee heikompia, nuorempia
  • Tuntee mielihyvää,  mielipahaa 
  • Valikoi
  • Valmistautuu
  • Valmistaa käsityökaluja
  • Varttuu
  • Vastaa kysymyksiin
  • Välttää huonoja tottumuksia



Opettajan uusi rooli on olla rinnalla.
Mitä opettaja tekee? 
PS. opettaja-sanaa ei  tekstissä juuri käytetä, hänestä puhutaan passiivissa. Opettajan sijasta käytetään toimijana usein  koulua ja oppivana yhteisönä toimivaa koulua.







  • aloittaa päivän työn  lyhyellä päivänavauksella
  • antaa toisen ja kuudennen vuosiluokan lopulla oppilaalle lukuvuositodistuksen lisäksi myös muuta ohjaavaa palautetta opetuksen järjestäjän päättämällä tavalla. Päättöarvioinnin lähestyessä opettajien tehtävänä on lukuvuoden vielä ollessa käynnissä antaa oppilaille paitsi tietoa suoriutumisen nykytilasta ja -tasosta myös oppimista eteenpäin ohjaavaa arviointipalautetta/ antaa mahdollisuuksia/ monipuoliseen arviointiin perustuvaa, ohjaavaa palautetta, jolla tuetaan oppilaiden koko kehitystä ja oppimista/ antaa monipuolisen myönteistä realistista palautetta/ antaa riittävän usein tietoa oppilaan opintojen edistymisestä sekä oppilaan työskentelystä ja käyttäytymisestä oppilaalle itselleen ja huoltajalle/ antaa tietoa oppilaalle ja huoltajalle arviointiperusteista ja niiden soveltamisesta oppilaan arviointiin/ antaa myönteistä palautetta ja osoittaa, miten monenlaisin tavoin jokainen voi onnistua työssään/ antaa palautetta/ antaa tilaa oppimisen ja opintojen edistymisen pohdintaan
  • (antaa) perustietoa
  • antaa sopivia haasteita/ antaa huoltajille tietoa kapsen oppimisen ja kasvun edistymisestä sekä mahdollisista poissaoloista/ antaa tilaa (kysymyksille)/ antaa tilaisuuksia
  • arvioi oppilaita monipuolisesti
  • arvostaa  oppilaan vahvuuksia
  • auttaa oppilaita onnistumaan koulutyössään/ auttaa  oppilaita soveltamaan tietojaan ja tuottamaan kokemuksia osallistumisesta tiedon yhteisölliseen rakentamiseen/ auttaa oppilaita tunnistamaan onnistumisiaan ja vahvuuksiaan koulutyössä sekä tulemaan tietoiseksi työlle sovittavista tavoitteista/ auttaa oppilaita yhdistämään eri tiedonalojen tietoja ja taitoja sekä jäsentämään niitä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi vuorovaikutuksessa toisten kanssa/ auttaa oppilaita ymmärtämään opiskeltavien asioiden välisiä suhteita ja keskinäisiä riippuvuuksia/ auttaa oppilaita ymmärtämään tavoitteet ja etsimään niiden saavuttamiseksi parhaita toimintatapoja.
  • eheyttää opetusta
  • edistää/ edistää  oppilaan vahvuuksia, suunnitelmallisesti
  • ehkäisee tuen tarpeen syntymistä
  • ei hyväksy
  • eriyttää opetusta
  • havainnoi ja dokumentoi oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä/ havainnoi oppimisprosessia
  • huolehtii arvioinnissa, että  oppilailla on mahdollisuuksia hyödyntää tarvittaessa tieto- ja viestintätekniikkaa ja antaa suullisia näyttöjä sekä käyttää apuvälineitä ja tarvittaviz avustajapalveluja (os)/ että kaikilla on mahdollisuudet/ osaltaan siitä, että oppilaiden oikeus ohjaukseen sekä opetukselliseen ja oppilashuollollisen tukeen toteutuu/ ruokailun yhteydessä annettavasta ohjauksesta ja kasvatuksesta/ siitä, että oppilaat saavat alusta lähtien oppimista ohjaavaa ja kannustavaa palautetta sekä tietoa edistymisestään ja osaamisestaan.
  • hyödyntää, epäonnistumisia opetuksessa oppimista edistävällä ja oppilaita kunnioittavalla tavalla/ oppimateriaalina ilmaisultaan monimuotoisia tekstejä/tieto- ja viestintäteknologiaa  suunnitelmallisesti  kaikilla vuosiluokilla, eri oppiaineissa ja monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa sekä muussa koulutyössä.
  • ilmoittaa tietoonsa tulleesta, koulumatkalla tapahtuneesta kiusaamisesta, väkivallasta tai häirinnästä tekoihin syyllistyneiden sekä niiden kohteina olleiden oppilaiden huoltajille ja tukea huoltajia asian selvittämisessä
  • innostaa
  • järjestää koulutyön/ mahdollisuus osallistua opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien sekä koulun järjestyssäännön valmisteluun/ (järjestää) monialaisen riittävän pitkäkestoisen oppimiskokonaisuuden kerran lukuvuodessa/ järjestää toiminnallisia  opiskelutilanteissa/ (järjestää) onnistumisen kokemuksia ja elämyksiä
  • kannustaa/ kannustaa oppilaita  kulkemaan koulumatkat terveyttä ja kuntoa edistävällä tavalla./ oppilaita osallistumaan kouluruokailun ja etenkin ruokailuhetkien suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.
  • kehittää itsearviointitaitoja/ oppilaiden keskinäistä arviointikeskustelua eli vertaisarviointia osana ryhmän työskentelyä.
  • kertoo huoltajille opetuksen järjestämisen keskeisistä asioista, kuten opetussuunnitelmasta, oppimisen tavoitteista, oppimisympäristöistä ja työtavoista, oppimisen tuesta ja oppilashuollosta, arvioinnista ja todistuksista sekä opiskeluun liittyvistä valinnoista ja lukuvuoden erilaisista tapahtumista.
  • keskustelee kotien kanssa  koulutyön tavoitteista ja koulun arviointikäytänteistä,  kouluruokailun tavoitteista ja järjestämisestä
  • kokoaa  tietoa oppilaiden edistymisestä oppimisen eri osa-alueilla ja erilaisissa oppimistilanteissa.
  • kunnioittaa oppilaiden oikeutta osallistua päätöksentekoon ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.
  • (käyttää) arviointia myös opettajien itsearvioinnin ja oman työn reflektoinnin välineenä/ käyttää paljon opetusryhmän yhteistä arviointikeskustelua/ (käyttää) rikasta tekstiympäristöä, sitä hyödyntävää pedagogiikkaa sekä oppiaineiden yhteistyötä/ (käyttää) Kokemukselliset ja toiminnalliset työtavat/ (Käyttää) Monipuolisesti  ja tarkoituksenmukaisesti tieto- ja viestintäteknologian  
  • laajentaa kiinnostuksen kohteita
  • lisää  mahdollisuuksia opiskella erilaisissa ja eri-ikäisten oppilaiden ryhmissä ja työskennellä useiden eri aikuisten kanssa
  • luo edellytyksiä/ tilanteita, joissa yhdessä pohtien annetaan ja saadaan oppimista edistävää ja motivoivaa palautetta.
  • (lähettää) kannustavia  ja oppilaan oppimista ja kehitystä myönteisesti kuvaavia viestejä.
  • mahdollistaa ilmaisultaan monimuotoisten tekstien kulttuuristen yhteyksien ymmärtämisen
  • ohjaa käyttäytymistä/ oppimista/ rohkaisevasti/ oppilaita/ oppilaita havainnoimaan omaa ja yhteistä työskentelyä ja antamaan rakentavaa palautetta toisilleen ja opettajille/ oppilaita erityisesti uusien työtapojen käytössä heidän itseohjautuvuuttaan vahvistaen/ oppilaita myös suunnittelemaan ja arvioimaan työskentelytapojaan/ oppilaita  niin yksilöinä kuin ryhmänä havainnoimaan oppimistaan ja sen edistymistä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä/ tukea tarvitsevaa oppilasta koulunkäynnissä ja eri oppiaineiden opiskelussa/ ohjaa ymmärtämään
  • (on) vastuussa  opetusryhmänsä toiminnasta, oppimisesta ja hyvinvoinnista/ vuorovaikutuksessa  oppilaiden ja huoltajien kanssa/ yhteistyössä   kotien kanssa
  • opastaa/ oppilaita sekä itsenäisesti että koulukuljetuksin liikuttaessa huolehtimaan omasta ja muiden turvallisuudesta ja käyttäytymään matkaa tehdessään hyvin.
  • opettaa (3*)/ koulun erilaisissa vuorovaikutustilanteissa asiallista, tilannetietoista käyttäytymistä ja hyviä tapoja.
  • ottaa huomioon/  ottaa huomioon arvioinnissa oppilaiden erilaiset tavat oppia ja työskennellä sekä huolehtii siitä, ettei osaamisen osoittamiselle ole esteitä( lievätkin oppimisvaikeudet ja oppilaiden mahdollisesti puutteellinen opetuskielen/ suomen kielen/ruotsin kielen taidon arviointi- ja näyttötilanteita suunniteltaessa
  • perustaa arviointinsa tavoitteisiin ja kriteereihin
  • pohtii yhdessä huoltajien kanssa arvoja/ pohtii yhdessä tavoitteita  ja arviointikriteereitä/ pohtii yhdessä
  • puuttuu/ puuttuu poissaoloihin
  • rakentaa luottamusta/ rakentaa toivoa
  • rohkaisee
  • seuraa oppilaiden oppimista, työskentelyä ja hyvinvointia
  • sisällyttää koulutyöhön
  • sitouttaa  tavoitteiden mukaiseen työskentelyyn
  • suunnittelee ja toteuttaa opetuksen arviointikäytännöt  siten, että oppilaalla on riittävästi monipuolisia mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan.
  • suuntaa  opetustaan oppilaiden tarpeiden mukaisesti.
  • tarjoaa huoltajillemahdollisuuksia tutustua koulun arkeen ja osallistua koulun toiminnan ja kasvatustyön tavoitteiden suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen yhdessä koulun henkilöstön ja oppilaiden kanssa/ tarjoaa mahdollisuuksia/ tarjoaa turvalliset puitteet.
  • tarkastelee
  • tekee kansainvälistä yhteistyötä/ yhteistyötä eri oppiaineiden kesken/ yhteistyötä  opettajien kesken ja erityisesti oppilashuollon henkilöstön kanssa/ tekee yhteistyötä tukea tarvitsevien oppilaiden huoltajien kanssa
  • tiedottaa kuljetusjärjestelyistä   oppilaille ja huoltajille.
  • tukee/ oppilaiden itsenäisen ja yhdessä työskentelyn taitoja/ tukee oppilaita/ tukee oppimista
  • tunnistaa  mahdolliset vaikeudet varhain
  • turvaa oppimisen rauhaa
  • tutustuttaa
  • vahvistaa/ vahvistaa jokaisen oppilaan osallisuutta/ vahvistaa oppilaan luottamusta omiin mahdollisuuksiinsa/ oppilaiden toimijuutta
  • vaihtelee työtapoja
  • valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa
  • varmistaa erilaisissa arviointi- ja näyttötilanteissa , että kukin oppilas ymmärtää tehtäväksi annon ja saa riittävästi aikaa tehtävän suorittamiseen.
  • vapauttaa opetukseen osallistumisesta tilapäisesti erityisestä syystä
  • ymmärtää
Yhteenvetoa

OPETTAJALLA on valmentajan ja fasilitaattorin rooli. Hän ohjaa,  innostaa, kannustaa, tukee jne. 

ENTÄ millaisia vanhemmissa kasvatusopeissa käytettyä verbejä listasta ei löydy? Mm. näitä 
  • Ajattelee didaktisesti
  • Antaa läksyjä/ Antaa ohjeita/Antaa tehtäviä
  • Auttaa/ Auttaa luonnollista kasvua/ Auttaa oppimista
  • Edustaa totuutta
  • Etsii itse parempaa
  • Herättää harrastusta
  • Ilmoittaa tehtävän
  • Improvisoi
  • Itsekasvattaa
  • Johtaa omatoimisuuteen
  • Jakaa tietoa
  • Jakaa työtä ja vastuuta opettajan ja oppilaiden kesken
  • Järjestää ainesta
  • Järjestelee olosuhteita 
  • Karsii ainesta
  • Kasvattaa
  • Katsoo pedagogisesti
  • Kehittää ajatuksenjuoksua/ piileviä mahdollisuuksia
  • Kehottaa
  • Keskustelee
  • Komentaa
  • Kontrolloi
  • Kuulustelee
  • Kylvää opin siemeniä 
  • Kyselee
  • Käsitteellistää
  • Käyttää hyväksi taipumuksia/ Käyttää hyväksi tarpeita/ Käyttää paineen tuntua/ Käyttää tilanteita hyväksi
  • Lannistaa kapinoivan mielen 
  • Luo oppilaan ajatusmaailman 
  • Mahdollistaa 
  • Menee mukaan oppilaiden pyrkimyksiin
  • Moittii
  • Mukauttaa aineksen ikäkauteen
  • Muokka opsia oppimiskokemuksiksi
  • Liittoutuu tarpeiden kanssa! 
  • Muotoaa
  • Muotoilee kouluelämää/ muotoilee opetusta 
  • Muotouttaa
  • Muuttaa suunnitelmia 
  • Neuvoo
  • Näyttää
  • Ohjaa harrastukseen/ lapsen tahtoa 
  • On innostunut/ luja/luova 
  • Ohjaa työnkulkua 
  • On esimerkki/esikuva/ persoona/ siveellinen/tahdikas!!
  • Ottaa huomioon
  • Pakottaa
  • Palkitsee
  • Panee työn alkuun 
  • Organisoi ja jäsentää oppiainesta/ oppilaiden työskentelyä 
  • Pitää oppilaat jännityksessa 
  • Puhuu (elävä puhe, sana) 
  • Poistaa esteitä virran tieltä / Poistaa esteitä kasvun tueltä
  • Pyrkii/  Pyrkii itse parempaan
  • Raivaa tilaa oppilaiden pyrkimyksille
  • Rakastaa oppilaita 
  • Rakentaa siteitä oppilaiden välille
  • Rankaisee/ Rankaisee fyysisesti
  • Rinnastaa oppiaineita
  • Saa aikaan kasvua/Saattaa kasvamaan/ Saattaa häpeään
  • Soveltaa opsia
  • Suostuttelee
  • Sytyttää
  • Tarjoaa kokemuksia(oikea-aikaisesti)/ tehtäviä(oikea-aikaisesti)/ toimintaa
  • Toimii tahallisesti/ Toimii tietoisesti
  • Toteuttaa opetusta
  • Totuttaa
  • Työskentelee vuorotellen oppilaan kanssa
  • Uhkailee
  • Vaikuttaa/ Vaikuttaa tietoisesti
  • Valitsee aineksen
  • Valmistaa uuden läksyn
  • Valitsee opetustilanteen rakenteen
  • Valitsee sosiaalimuodon
  • Varjelee pahalta 
  • Vetoaa innostukseen/ Vetoaa kunnianhimoon/ Vetoaa taipumuksiin/Vetoaa tarpeisiin
  • Virittää tarpeita keinotekoisesti
Loppusanat

Tällainen verbianalyysi on monessa suhteessa puutteellinen tapa hahmottaa opetuksen arjessa vaadittavaa muutosta. Mutta ainakin itselleni se konkretisoi asiaa. Pitkällä kokemuksella uskallaan väittää, että  koulun arjessa tulisi tapahtua ainakin kaksi isoa muutosta ja opettajan päässä myös.

NÄMÄ kaksi arjen isoa asiaa ovat: oppilas tulee ottaa mukaan opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin konreetisti. Oppilas ei siis "putoa" opettajan hallinnoimaan valmiseen suunnitelmaan. Oppilaan toimijuus/pedagoginen rooli laajenee osallistumisesta opettajan suunnitelemaan opetukseen osallisuuteen kaikkiin opetustapahtuman vaiheisiin ideoinnista kokemusten pohtimiseen.

Toinen perusteissa näkyvä iso idea on kaikkia osapuolia omassa oppimisessaan kannustava oppiva yhteisö. Opettajan  kannattaa käyttää ryhmänsä voimaa opetuksessa.

OPETTAJAN - ja myös vanhempien - päässä on myös tapahduttava isoja muutoksia:  Opetus ei ole asioiden läpikäymistä. Opetus on opettajan ja yhteinen prosessi, jossa oppilaat oppivat vaikeus vaikeudelta ottamaan itse vastuuta oppimisestaan, kasvustaan  ja tekemisistään. Yhä enemmän opettaja (vain) mahdollistaa ja tukee oppimista.  Oppiminen perustuu yhä vähemmän  opettajan opettamiseen ja yhä enemmän oppivan yhteisön yhdessä ohjailemaan opiskeluun.