lauantaina, toukokuuta 23, 2015

Pojan yksi on kasi- keskustelu poikien sortamisesta koulussa jatkuu

YLEN Sari Helinin käynnistämä keskustelu siitä, kohteleeko koulu poikia reilusti vai ei, jatkuu nyt tämän viikonvaihteen paperisessa Ilta-Sanomissa. Oikein aukeaman verran.

TOIMITTAJA  Anna Nuutinen on koonnut juttuun lukijoiden kokemuksia, joita päivystävä dosentti Hellström sitten kommentoi. Pääosa heistä oli sitä mieltä, että poikia sorretaan. Muutama oli toista meltä.

Enpä oikein oivaltanutkaan, että jutu rakentuisi näin. Mutta kyllähän minä mielipiteitäni sanon, jos joku niitä kysyy.

JUTUN juoni on pähkinänkuoressa seuraava: Pojat kokevat, että heitä ei kohdella reilusti koulussa. Vanhemmat esittelevät todisteita, että näin on. Samalla osaamisella pojat ovat saaneet  esim. heikomman arvosanan kokeessa kuin tyttö. Poikia myös nuhdellaan enemmän. On syy  koulussa tai ei, pojat ovat yliedustettuina syrjäytymisvaarassa olevien joukossa.

OMALLA kokemuksellani olen sitä mieltä, että pojat kokevat, että heitä kohdellaan epäreilusti, eikä sitä kokemusta kannata niistä. Kukapa tykkäisi nalkutuksesta. Ja pojat saavat sitä  hakemalla konflikteja. Varmasti koulun käytänteissäkin on vikaa, mutta vikaa on myös poikien  omassa tavassa suhtautua kouluun.  Huonolla käytöksellä kerjätään verta nenästään. Ja kun ei yritä tosissaan, ei voi saada hyviä numeroita. Kunpa joku muuten keksisi lääkkeen poikien murrosikään :-)

OLEN syvästi huolissani poikien syrjäytymisestä. Siihen  Suomella ei ole varaa.  Koulua tulee kehittää. Oppilasarvostelun tulee kohdistua oikeaan  osaamiseen, ei kiltteyteen tai tunnollisuuteen. Hyvä, että tästä asiasta puhutaan juuri nyt, kun todistuksia kirjoitetaan.

Ei varmaan haittaisi, jos (hyviä) miesopettajia olisi enemmän. He kun ovat itsekin olleet poikia. Mutta myös poikien kollektiivinen koulukielteisyys  ja irtautuminen yrittämisestä tulisi myös ottaa reilusti puheeksi. Mikä heitä oikein mättää?

tiistaina, toukokuuta 19, 2015

Oppimispsykologisesti oikeaoppinen työjärjestys

REXEILLÄ on taas edessä lukkariurakka.  Ajattelin huudella apuja näin eläkeläispenkiltä. Löysin nimittäin vuoden 1970 peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietinnöstä, osa I, vallan mainion ohjeen, kuinka laaditaan oppimis-psykologisesti oikeaoppiminen työjärjestys.

POPSIN mukaan  oppimisen psykologian antamia viitteitä tulee käyttää hyväkseen työjärjestyksen laatimisessa.

Tässä POPSIN ohjeita, joiden pohjalta on laadittu myös blogilastun kuva. (Liikennevalojen)Värit viittaavat siihen, kuinka tehokkaasti tuossa vaiheessa päivää  opiskelu onnistuu.
- Ei ole mielekästä aloittaa viikkoa raskaalla työpäivällä.  Viikon lopulla siirrytään vastaavasti lomapäivään suhteellisen kevyttä iltapäivän ohjelmaa käyttäen.
- Viikon toisena työpäivänä oppilaitten työteho on parhaimmillaan. Viikon loppua kohti ohjelma vastaavasti kevenee.
- Päivän ensimmäinen tunti ei ole paras opiskelun kannalta.
- Ruokailutaukoa edeltävä työtunti ei ole hyvä oppimisen kannalta, koska oppilailla on yleensä kova nälkä.
- Vielä epäedullisempi on ruokailun jälkeinen oppitunti- ja päivän viimeisillä tunneilla on väsymystä.

ETTÄ ei kun tekemään  näillä eväillä hyvää lukkaria.

sunnuntaina, toukokuuta 17, 2015

Peruskoulu eilen, tänään, huomenna. Mikä muuttuu? Osa 2

OLEN asettanut otsikossa tällekin lastulle melkoisen haasteen. Yritän vertailla kuvaa, joka meillä on tämän päivän ja huomisen peruskoulusta (OPS2016:n perusteella) siihen ideaan, jolla peruskoulua kehitettiin 1980-luvun puolivälissä. Juttusarjan ensimmäisessä osassa tutkailtiin vuoden 1970 opetussuunnitelmaa. Tässä linkki. Kolmannessa osassa tullaan tarkastelemaan vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteita.

VIHREÄKSI myrkkykirjaksi kuvatussa teoksessa on 332 sivua. Ns. yleinen osa vie 62 sivua, ja loput ovat lähinnä ainesisältöjä. En sukella tässä oppiaineiden sisältöihin, totean vaan, että ne kuvattiin simppelisti ja napakasti. Aikaa kuvaa hyvin se, että äidinkielestä on tasan yksi versio.

KUN POP 1985 ilmestyi, peruskoulua oli esim. Espoossa toteutettu kahdeksan vuotta.  Moni asia muuttui.  ATK oli tullut kouluihin. Yläasteella luovuttiin tasokursseista ja tilalle tuli ns. tuntikehysjärjestelmä.  Opettajille oli juuri saatu  YT-aikaa. Suuri erityisopetuksen muutos oli alkanut.  Vuoden 1985 koululaeissa oli luovuttu  oppivelvollisuudesta vapauttamisesta. Apukoulun nimi  oli siirretty historiaan. Käyttöön otettiin termit mukautettu opetus (EMU), harjaantumisopetus (EHA) ja sopeutumattomien opetus (ESY). Tosin erityisopetus ymmärrettiin edelleen tarkoitetuksi vammaisille …. tai sellaisille, jotka eivät muusta syystä sopeudu peruskouluun.

Kunnille annettiin jälleen liikkumatilaa opetussuunnitelmassa.  Sitä oli tuntijaossa, ja sisältöihin sai tehdä lisäyksiä. Opsin perusteet oli nyt  "valtion kouluhallinnon ohjausväline  varsinaisten opetusuunnitelmien laadintaa varten." Kunnan opetussuunnitelman  tuli antaa riittävän selkeät perusteet opetukselle, mutta se ei saa nut kuitenkaan  rajoittaa opetuksen monipuolista toteuttamista. Opettajilla kun oli menetelmällinen vapaus.

Kasvatustavoitteet
PERUSKOULUN kasvatustavoitteet oli vasta säädetty peruskoululaissa:  kokonaispersoonallisuus,  yhteiskunnan jatkuvuus, jatko-opintokelpoisuus .... elinympäristön suojelu…kansallinen identiteetti… kansainvälinen yhteistyö (rauha)…sukupuolet välinen tasa-arvo…

Sisällöt
SISÄLLÖT esitettiin POPissa oppiaineittain ja vuosiluokittain. Oppiainelistalla oli yksi uusi tulokas: elämänkatsomustieto, joka korvasi vanhemman uskonnon historian ja siveysopin. Muutoin ainelista on varsin tuttu. Kansalaistaitoa ei tosin enää opeteta. Äidinkielen nimi on nykyään äidinkieli ja kirjallisuus, kuvaamataito on kuvataide ja maantieto on maantiede.

Liikunnassa oli vielä  sisällöt erikseen pojille ja tytöille. Oppiaineiden lisäksi viitattiin aihekokonaisuuksiin, ja eräissä aineissa oli niitä pohdittu muutaman virkkeen verran. Yläasteella oli nippu valinnaisaineita:  C-kieli, Kaupalliset aineet, Konekirjoitus, Kotitalous, Kuvaamataito, Maa- ja metsätalous sekä puutarhanhoito, Musiikki, Saamen kieli, Tekninen työ, Tekstiilityö ja Tietotekniikka.

Menetelmät
MENETELMÄT jätettiin POPissa opettajien valittaviksi, mutta hänen tuli käyttää ja kehittää erilaisia opetusmenetelmiä ja työtapoja. Tekstissä vilisi yhä muodikkaita  menetelmäehdotuksia:
Alustukset. Asiantuntijavierailut. Haastattelut. Itsenäiset suunnittelu-ja organisointitehtävät. Julkaisun toimittaminen. Kerhotoiminta. Keskustelut. Kirjalliset selvitykset. Koulun ulkopuolella annettava opetus (mm. leirikoulut ja TET).  Käytännön työ. Laboratoriotyöskentely. Matkat. Omakohtainen harjoittelu laitteilla. Omakohtainen, toiminnallinen työskentely. Omat kirjoitelmat tai esitelmät. Oppilaat  koko opetusryhmän yhteisissä ryhmätöissä ohjaajina tai apuopettajina.  Oppilaiden esitelmien ja kirjallisten esitysten  käyttö muiden vuosiluokkien oppilaiden oppiaineistona. Oppilaita ”kädestä” pitäen ohjaava opetus. Osallistuminen musiikkitapahtumiin. Parityö. Projektit. Retket. Ryhmätyöt. Teemapäivät. Tilanneharjoitukset. Toimitsijatehtävät. Työpaikkavierailut. Työpajat. Yhteisuunnitelu. Yhteistoimimta. Yksilötehtävät.
Uusinta uutta edustivat leirikoulu, opetuskodissa työskentely ja  oppilaiden nimettömät kysymykset.

Tekstissä oli myös perinteisiä ajatuksia. Latinan kielessä oppikirjalla oli oltava keskeinen asema.
Toivelistalla oli myös: Harjoittelu. Juhlat. Kotitehtäviksi haluttiin harjoituksia. Laulaminen. Liikkuminen.  Muistiinpanot. Omaehtoinen harjoittelu. Oppikirja ja vihko. Soittaminen.

Arviointi 
Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa (1985) käytettiin vielä oppilaan arvioinnista ”oppilasarvostelu”- sanaa. (vuonna 1998 säädetyssä perusopetuslaissa (628/1998) arvostelu  korvattiin arvioinnilla).

POP 1985:ssa luovuttiin  oppilaiden keskinäiseen vertailuun perustuvasta suhteellisesta arvioinnista.
Tilalle tuli  tavoitepohjainen arviointi (mutta ei vielä esim. kasin kriteereitä).  Arvostelussa otettiin huomioon mm. suhtautuminen koulutyöhön, huolellinen tehtävien suorittaminen ja aktiivinen osallistuminen (kiitettävissä huomioon vain rajatapauksisa).

Arvosteluskaala oli nykyinen  4-10.  (Sanallista kuvausta: kiitettävä, tyydyttävä, välttävä, heikko on toki muutettu).  Arvostelujakso oli lukukausi, eikä arvosanaa saanut pudottaa kuin numeron. Äidinkielessä annettiin kaksi arvosanaa. Edistymisen lisäksi arvosteltiin erikseen käyttäytyminen ja huolellisuus (myös päästötodistuksessa).

Luokallejättämistä kiristettiin: Luokalle jäi, jos sai kaksi heikkoa arvosanaa. Yksi heikko arvosana oli paikattava erillisessä tutkinnossa (joka järjestettiin kesällä).

Lukukausitodistus annettiin sekä jouluna että keväällä (erillistä lukuvuositodistusta ei ollut). Muut todistustyypit ovat yhä käytössä. Sanallinen tiedote oli mahdollista antaa 1.-2.-luokilla. Mallilomakkeessa oli kaksi rastivaihtoehtoa: yleensä- harvoin ja lisäksi   tyhjiä rivejä  oppilaasta tehdyille havainnoille.

Arvostelu perustui kokeisiin ja jatkuvaan  näyttöön. Kokeita ei ollut pakko pitää.

Kommentteja
OLIPA mukava selailla vanhaa opsia. Joka kunnassa laadittiin - etupäässä ohjaavien opettajien toimesta - siis kunnan ops. Tämän päivän silmin POP 1985 vaikuttaa tosi levolliselta ja simppeliltä. Itse sain opettaa sen pohjalta Espoossa Sepon, Niipperin ja Auroran kouluissa. Oli ne aikoja. Opettajan pedagogisen autonomian kultavuosia.


lauantaina, toukokuuta 16, 2015

Aika on rahaa. Ja paljon enemmän.

Time is money. Is it?
VIIMEISTÄÄN tässä iässä (pitäisi) kun  on eläkkeellä, ymmärtää, että  tärkeintä, mitä on, on aika. Aika, jolloin saa ja vielä voi tehdä juuri niitä asioita, jotka kokee arvokkaiksi.

AIKA on rajallinen. Miehen keskimääräinen eliniänodote on Suomessa  77,5 vuotta. Esim. omalla kohdallani aikaa on siis keskimäärin jäljellä 16, 5 vuotta. Aikaa on siis yhtä paljon,  kuin nyt on kulunut siitä, kun olin 44 ja risat. Siis vuodesta 1998. Sehän oli ihan vasta. Esikoisemme  oli juuri 20- vuotias ja kuopuskin 11- vuotias. Noihin vuosiin toki mahtuu paljon. Väitöskirja. Fullanin koulutukset. Monenlaisia tunnutuksia, paljon kirjoitettua tekstiä ja julkaistuja kirjojakin. Mutta silti.

ARVIOIDAAN, että puolet odotettavissa olevissa elinvuosista on ns. terveitä vuosia. Puolet ollaan kipeitä.  Selkokielellä se  voi tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että täysin rinnoin vietettäviä  vuosia on itse asiassa jäljellä about kahdeksan. Taaksepäin katsoen se aika vastaa vuosia 2007-2015. Hieman yksinkertaistaen niitä vuosia, jolloin elämä kohteli Auroran koulu varsin rajusti. Hyvärisen Juha kuoli. Paviljonki paloi. Sisäilmaongelmat johtivat korjauksiin.  Kaksi diasporaa. Ja lopulta koko koulun purkamiseen. Karjalaisen Sari pahoinpideltiin...

TÄSSÄ iässä ymmärtää konkreetisti myyvänsä  omaa aikaansa. Sillä on oltava riittävä hinta. Siksi ei kannata ottaa vastaan tehtäviä, jotka eivät edistä hyvää maailmassa. Eikä sitä aikaa kannata myydä mihin hintaan hyvänsä.

MIKSI ihmeessä näin synkkä blogilastu? Elämän rajallisuus on koskettanut rajulla kädellä viime viikkoina useita ystäviäni. Jollei se vie itseä, se voi viedä viereltä.  Eikä elämä ole enää entisensä. Siksi on viisasta pysähtyä, ennenkuin elämä pysäyttää ja kysyä, ymmärränkö oikeasti aikani arvon.

YKSI tärkeä ystäväni kirjoitti tovi sitten facebookissa näin:
" Välillä on aikoja, jolloin elämä itsessään mietityttää ja kummastuttaakin. Taaksepäin katsoessa aika tuntuu viilettävän. Tapahtumahetkellä saattaa tilanteiden kulku tuntua oudolta. Kun katsoo vuosien kuluttua moni asia loksahtaa sittenkin omaan loogiseen paikkaansa. Ihminen syntyy, elää elämänsä ja kuolee pois... Kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole. Elämä on rajallista."
Viisaasti sanottu. Silti silmä kostuu.

KIRJOITIN tänään laskuja kevään aikaan tekemistäni töistä.  Laskujen lähettäminen jää usein varsin myöhäiseen.  Totta kai: Jotta voi nauttia ajasta, jota on, pienestäkin lisärahasta on paljon iloa. Mutta muttaa... vain niin kauan, kuin aikaa on.

torstaina, toukokuuta 14, 2015

Koululaisten pitkä loma ja siihen liittyviä ongelmia

Auroran Koti ja Koulu ry:n järjestämässä liikuntakerhossa
kesäloman ensimmäisellä viikolla oli runsaasti osallistujia.
(Kuva: Juha Hyvärinen)
ON taas se aika vuodesta. että koululaisten pitkä loma - noin 10 viikkoa (viikot 23- 32) - synnyttää keskustelua. Kevätlukukautta on jäljellä noin 3 viikkoa, ja varsinkin pienten lasten vanhemmilla on aitoa huolta siitä, miten lasten kesä järjestetään, kun töissä käyvillä ei tavallisesti ole mahdollisuutta pitää kuin 4-5 viikkoa lomaa.  Somessa on paljon keskustelua herättänyt erään kouluneuvoksen esitys, että koulujen kesälomaa tulisi lyhentää kuuteen viikkoon.

KATSOTAANPA  muutama fakta.

SUOMALAISEN koulun työvuotta pidetään usein yhtenä  maailman lyhyimmistä.  Koulupäiviä on noin 190. Vuonna 2005 tehdyn virkamiesselvityksen mukaan opetuspäiviä on OECD- maissa kuitenkin keskimäärin 188, Suomessa siis päivä pari enemmän. Vaihteluväli on 162-220 päivää.

Opetusviikkojen määrän keskiarvo oli OECD-maissa 37,9 viikkoa. Suomessa opetusviikkoja on 38.  Vaihteluväli opetusviikoissa on 34-42.

Lukuvuosi on myös varsin tiivis. Suomessa lomapäivät keskittyvät voimakkaasti kesään. Syyslukukaudella on tavallisesti kahden päivän syysloma (jonka alkuaihio on ns. perunanpoimimisloma)  ja kevätlukukaudella viikon talviloma. Wikipedian mukaan hiihtoloman muuten keksi vuonna 1926 kouvolalainen voimistelunopettaja ja suojeluskuntaupseeri Santeri Hirvonen. Lauri Pihkala edisti asiaa 1930-luvulla ja loma tuli käyttöön oppikouluissa vuonna 1933, kansakouluissa 1934. Näiden kahden lukukauden välissä on noin kahden viikon joululoma.

KESÄLOMAN pituus vaihtelee eri maissa. Lyhyin (7 viikkoa tai vähemmän) se on Iso-Britanniassa ja Saksassa. Pisin (12-13 viikoa) mm. Irlannissa, Italiassa, Baltian maissa ja Turkissa (ks. http://eacea.ec.europa.eu/education/eurydice/documents/facts_and_figures/school_calendar_EN.pdf)

TS. Kuuden viikon kesäloma olisi sitten maailmanennätyslyhyt. Jos halutaan, että opetusta antaisivat koulutetut opettajat, sekä perusopetuslakia että opetusalan virkaehtosopimusta pitäisi muuttaa. Kunnille - ja valtiolle- tästä aiheutuisi tasaisen vauhdin taulukolla noin 5 %:n lisäkustannuspaine koulutusmenoihin.

ENTÄ perheet? Saisivatko kaikki lapsiperheet sovittua kesälomansa noiden kuuden viikon ajalle? Jos nuo kuusi viikkoa sijoittuisivat karkeasti juhannuksesta heinäkuun loppuun, miten sesongin lyheneminen  vaikuttaisi mm. matkailuelinkeinoon?

Kesätoimintaa Aurorassa 2010-luvulla.
Vuonna 2005 pohdittaessa tuolloin esillä ollutta ajatusta kesäloman myöhentämisestä, pohdittiin myös kesäloman vaikutusta oppilaiden ja opettajien stressiin. Tutkijoiden mukaan kevätlukukauden jatkaminen lisää opettajien stressikokemuksia kesää lähestyttäessä. Lyhyiden lomien aikana stressi ei ehdi tasaantua.

TOINEN vaihtoehto kesäloman lyhentämiseen on työ- ja lomapäivien uudelleen jaksottaminen ns. kolmannen lukukauden idealla. Jollei lomapäivien määrää leikata, se ei kuitenkaan poista alkuperäistä ongelmaa: eroa vanhempien ja koululaisten lomapäivien määrässä. Järjestelyhuolet vain siirtyisivät toiseen kohtaan.

KOLMAS vaihto-ehto onkin organisoida kouluille kesäajaksi, kesäkuulle ja elokuulle kerho-ja leiritoimintaa ohjausta tarvitseville. Mm. Auroran koulun Koti ja Koulu-yhdistys järjesti tällaista upeaa toimintaa  useana vuonna omakustannushintaan, joka oli varsin kohtuullinen, noin 100 euroa/viikoa.

keskiviikkona, toukokuuta 13, 2015

Leading Quality Change

MAAILMANKUULU koulureformiguru Michael Fullan oli jälleen maanantaina ja tiistaina Suomessa, nyt  Messukeskuksessa. Isäntänä oli Vesa Äyräksen johtama Pohjantähti-hanke, jossa on mukana seitsemän suurta suomalaista kaupunkia (mm. Espoo) ja noin 100 koulua. Tiistaina Fullanin oppeja pääsivät imemään myös Opetushallituksen satakunta ns. majakkakoulua.

MINÄ olin saanut mahdollisuuden osallistua maanantain sessioon. Nautin. Sekä sisällöstä että muodosta. Otetaan muoto ensin.

FULLAN osaa rakentaa koulutustapahtuman niin, että "opettajakeskeinen" ja "oppilaskeskeinen" ovat tasapainossa. Koko päivän jäsentää hyvin taitettu monistevihkonen, josta löytyy tehtävät,  pääosa diojen ideoista sekä palapeliteknikiikalla opiskeltavat tutkimusartikkelit. Osallistujat istuvat salissa pyöreitten pöytien äärellä, mikä mahdollistaa kasvokkaisen kohtaamisen. Materiaalit kynineen on jaettu valmiiksi pöytiin.

Fullan  käyttää luennoidessaan hyvin valittuja clipsejä. PPT- diat on vimpan päälle viimeisteltyjä, ja nähtyä puretaan tovi pienryhmässä. " Mitä näit rehtorin roolista?" " Mitä videosta ehkä puuttui?".

Yhteistoiminallinen tuokio
Porukkaa aktivoidaan useita kertoja harkituilla tehtävillä, joissa kunnioitetaan omaa osaamista. Fullan antaa esim. ohjeen: " Lue teksti, ja poimi sieltä ajatukset, joihin voit yhtyä".  Yhteistoiminnallisiin tehtäviin varataan riittävästi aikaa.

Päivän alussa Fullan käyttää lämmittelytehtäviä, joissa osallistujat hakeutuvat aikaisemmin  tuntemattomista koostuvaan pienryhmään ja kertovat, mitä haluavat oppia. ("Kerro yksi haaste tai aukko, joka sinulla on NPDL:n suhteen! Poimi päivän aikana   saamasi vastaus siihen.") Samaan ryhmään palataan päivän lopuksi, ja kerrotaan mitä löytyi.

Palapelitekniikkaosuudessa jokainen saa vastuulleen lukea tietyn  artikkelin ja opettaa sen sitten  muille- tsekattuaan ensin, että on ymmärtänyt oleellisen pienessä sparrauksessa samaa osuutta lukevien muiden ryhmien edustajien kanssa. Todella upeaa oli saada työstää uunituoreita suomennoksia koulun itsearvioinnissa käytettävästä laatuportaikosta (ns. rubriikit).

FULLANIN viesti on vakaa. Ei kilpailua vaan yhteistyötä. Jokaisella on vastuu toisista.  Joka koululla myös muista kouluista. Minulle uusi mainio käsite oli "systeeminen pelaaja". Sellainen jokaisen tulisi olla. Ottaa muut huomioon.  Imitoida ei pidä, mutta oppia toisilta. Fullan kannatti jopa kouluklusterin yhteistä budjettia.

On fokusoitava. Koulu tarvitsee tavoitteet, joissa edistymistä voi seurata.  Autonomia on tärkeää- ei kuitenkaan yksittäisen opettajan autonomia suhteessa omaan rehtoriinsa - vaan opettajien kollegiaalinen vapaus suhteessä valtioon.  Uutta oli myös ajatus, että muutosta tulee johtaa keskeltä (aikaisemmin Fullan on korostanut voimakkaammin kaikkien kolmen tason yhteistyötä).

Digitaalisuus on keino estää oppilaita kyllästymästä ja opettajia vieraantumasta todellisuudesta. Ei riitä, että opettaja vain  päästää oppilaat olla tietokoneille (fasilitaattori).  Opettajan on oltava aktivaattori, jotta oppilaat saadaan  omaksumaan oman oppimisensa omistajuus. Tarvitaan uudenlaista oppimiskumppanuutta oppilaiden, opettajien ja perheiden kesken. On ratkottava autenttisia ongelmia.

Ollakseen vaikuttava rehtorin  tulisi keskittyä vaikuttamaan opettajaryhmiin, ei niinkään yksittäisiin opettajiin. Ryhmän ammatillista pääomaa tulisi vahvistaa, sitä, millaisia he ovat ihmisinä, sosiaalisesti ja kyvyssään toimia tavoitteisesti ja päättäväisesti (decisional capasity).  Tuota pääomaa vahvistetaan kannustuksella, ammatillisen kasvun keinoin sekä  yhteistoiminnallisella, kestävällä  kulttuurilla.

Oli pakko päästä samaan kuvaa 
Rehtorin tulisi olla oppimisen johtaja. Opettajia pitäisi ohjata oppimaan omasta työstään (yhdessä rehtorin kanssa) ; mikä toimii ja mikä ei. Rehtorin tulisi olla  itse ensimmäinen oppija- ei määräilijä.

Muutosjohtamiseen  Fullan  antoi kolme ohjetta: Sano ääneen, mitä muutetaan. Mallita se, tekemällä niin itse. Seuraa, että teet niin.

MESSUKESKUS hoiti järjestelyt hyvin. Catering on keskeinen juttu, kun halutaan pitää ihmiset hyvällä mielellä. Keskellä päivää oli riittävän pitkä lounastauko, johon oli sijoitettu myös Fullanin lehdistötilaisuus.  Ja päivän päissä oli tietysti kahvit. Kellotus piti. Päivä alkoi klo 10  ja päättyi hieman etuajassa, mikä ilahduttaa aina ihmisiä. Nykytyylin mukaan tarjolla oli myös "jälkisauna", coctail-tilaisuus, jossa oli pieniä puheita, esityskin ja aikaa tavata kollegoita, siis verkostoitua, kuten siitä ammattikielellä  puhutaan.

sunnuntaina, toukokuuta 10, 2015

Hyvää äitienpäivää!

HIENO päivä tänään. Äitienpäivä.  Oma äitini elää vielä, ja on upeaa saada tänään viettää hänen kanssaan  pikavisiittiä pidempään.  Ensin ajellaan viemään kukkia haudoille, ja sitten syömään meille  huikopalaa.

JOKA pojalle äiti on tosi tärkeä. Niin se oli myös Elvis Presleylle.  Tämän linkin takana on hänen varsin vauhdikas laulunsa äidille.  Ja toki se sopii meille muillekin.

Iloista päivää!