lauantaina, marraskuuta 01, 2014

Hyvää pyhäinpäivää! Slurps






































SE on nyt marraskuu! Huh, kuinka aika rientää. Hyvää pyhäinpäivän viikonloppua kaikille.  Seuraavat uudet blogitekstit maanantaina.

perjantaina, lokakuuta 31, 2014

Mitä eläkeläinen duunaa?

HYVÄÄ huomenta Savonlinnasta! Eläkeläinen valmistautuu juuri Itä-Suomen yliopiston järjestämään koulutuspäivään- tai oikeastaan kahteen. Klo 9-14 koolla on joukko "kehittyviä rehtoreita", joiden kanssa sukelletaan muutoksen johtamisen salaisuuksiin. Sain perehdyttää samaa porukkaa  pedagogiseen johtamiseen viime syksynä Lappeenrannassa. Mukava nähdä heitä.

AIKATAULUSYISTÄ samaan päivään on vielä myyty toinen lyheympi sessio (15.30-18) koulumaailman muutoksista kiinnostuneille.

Sitten junaan klo 18.30, ja hyvällä onnella sitä on kotona nippa nappa tämän vuorokauden puolella.

HIENO viikko takana. Seurakuntavaalityötä. Perinneseuraa. Politiikkaa: valmistautumista Espoon budjettineuvotteluihin. Konsultointia. "Minustako rehtori"- koulutusohjelman startti, jossa jyrisin 25 vuoden rexikokemuksen äänellä.  Norjalais-opettajien perehdyttämistä suomalaisen Pisa-menestykseen ja sen rapautumiseen (terveisiä kaikille Maarit Tyrjyltä). Tietokirjoittamista. Tutkimustoiminnan suunnittelua OKL:lla Pertti Kansasen, Riitta Jyrhämän ja Pekka Rokan kanssa. Neuvotteluja tosi mielenkiintoisesta yhtestyöstä erään  merkittävän yrityksen kanssa.  Tosi mukava puhelu junassa Auroran apulaisrehtorin Ulla Hämäläisen kanssa. Valtakunnassa kaikki hyvin.

PIAN edessä viikonloppu ja paljon paljon väljempi seuraava viikko. Silloin ehtii purkaa myös rästejä kuten Atso Vilkkijärven muisteluksia ja Luokanopettajan päiväkirjan lukuvuoden 2015-16 teksteaihioita (jollei tänään kotimatkalla jaksa).

MIKÄ kaikkein upeinta: Pikku herra Milton Hellström on kai tulossa lähiaikoina ensimmäisen kerran mummilaan yökylään. Ukki tuskin malttaa odottaa.

Upeaa perjantaita kaikille!

sunnuntaina, lokakuuta 26, 2014

Ops 2016 tulee!

Vuoden 2011 eduskuntavaalien yhteydessä Espoon
Ruusu oli vielä monivärinen ja - sivuinen oma
lehtensä.
ESPOON demarien lehti: Espoon ruusu ilmestyy marraskuun alussa  Länsiväylän välissä. Minulle tarjottiin mahdollisuutta kirjoittaa kahden aukeman liitteeseen pieni juttu käynnissä olevasta opetussuunnitelma-uudistuksesta.  Jos juttua toimittava Sakari Heiskanen ei saa luovuuspuuskaa, niin otsikkona on:

Opetussuunnitelma 2016: Oppilaalle aktiivinen pedagoginen rooli
Käyn  jutussa läpi oppilaan ja opettajan rooliin kohdistuvaa muutospainetta tässäkin blogissa esittelemäni verbianalyysin pohjalta. Oppilas on nyt yhä enemmän oman oppimisensa subjekti- oikeuksineen ja vastuineen.  Ja opettaja fasilitaattori.

Kyseessä on todella iso muutos, joka vaatii paljon opettajilta mutta myös oppilailta ja kodeilta. Pää on työstettävä uuteen asentoon. Koulujen vastuulle jää pitkälti varmistaa, että kaikki asianosaistahot tietävät, mitä oikein ollaan tekemässä, miksi ja miten.

Itse OPS-tekstin kirjoittaminen on tähän opsin hengen jalkautustyöhön verrattuna  pelkkä piece of cake. Tsemppiä siihen, opettajat ja oppilaat.

perjantaina, lokakuuta 24, 2014

10 suurta suomalaista pedagogia -luento 26.11.2014

ESPOON perinneseura ry:n syyskokouksen yhteydessä 26.11. 2014  opetusneuvos Martti Hellström käy läpi suomalaisen koulun historiaa otsikolla:

10 suurta suoma-laista pedagogia 

" Suomessa on ollut kouluja yli 700 vuoden ajan. Kuinka kouluopetus on näinä vuosina kehittynyt? Ketkä ovat olleet 10 suurinta suomalaista pedagogia? Mistä he saivat ideansa? Millaista on kouluopetus tänään? Millaista sen tulisi olla 2020-luvulla? Teemme puolen tunnin aikamatkan suomalaisen pedagogiikan käännekohtiin."

Tervetuloa Sellon kirjaston Akseli-saliin! Kahvitarjoilu alkaa klo 18.15 Espoon Perinneseurasta enemmän: http://espoonperinneseura.net

Tilaisuudessa voi  myös liittyä Espoon perinneseura ry:n jäseneksi. Jäsenmaksu on 10 € vuodessa.

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2014

Oiva K. Kyöstiö. Elämänvaiheita ja ajatuksia. Osa 2

OMALLA arvosteluskaalallani professori Oiva K. Kyöstiö sijoittuu suurten suomalaisten pedagogien Hall of Fameen. Yksi kriteeri sinne pääsyyn on, että on kuollut.  Kyöstiö on ollut sitä jo noin  27 vuotta. Tärkeämpi kriteeri on hänen l950-1980-luvuilla luomansa visio tulevaisuuden koulutuksesta. Se on enemmän kuin osuva yhä tänään vuonna 2014.

KOKOAN tähän napakasti ennen muuta Tytti Isohookana-Asunmaan teoksen pohjalta ensin Kyöstiön yleisempiä pedagogiikkaa koskevia ajatuksia ja sitten  vielä eriksen hänen näkemyksiään tulevaisuuden koulusta.

Kyöstiön pedagogiikka
Kyöstiö ei kirjoittanut kokonaisesitystä pedagogiikasta, mutta sellainen voida kootaa hänen tutkimuksistaan, kirjoituksistaan ja lausunnoistaan.
  • Kasvatustieteellinen tutkimus jakaantuu kahteen pääalueeseen: filosofiseen ja empiiriseen.  Edelllinen - jaarittelu- ei  Kyöstiötä kiinnostanut.
  • Kasvatustiedettä Kyöstiä piti käytännöllisena tieteenalana. "Kasvatustiede etsii ja luo uutta edistääkseen kasvatustapahtumaa". Teorian tuli aina olla kasvatustieteessä riittävän konkreetti.  Hän vastusti teoriaa "sekakielisenä ajatusilmaisuna". Hän itse oli empiirikko ja ensimmäisiä vertailevan kasvatustieteen edustajia.
  • Kasvatustieteen tuli hänen mielestä tehdä paljon yhteistyötä muiden humanististen tieteiden kanssa. Hän ymmärsi myö kansainvälisyyden merkityksen tutkimistyössä. Hänellä itsellään oli laajat verkostot.
  • Kasvatustieteen ytimessä olivat käsitteet. ”Opetan teille käsitteitä, kasvatustieteen kielioppia. että ymmärrätte, mitä sanat tarkoittavat." Hän kehitteli vieraskielisille käsitteille omia käännöksiä käymättä keskustelua kielitoimiston kanssa. Hänen luomiaan käsitteitä olivat mm. kauko-opetus, opinnoiminen, nuorisoaste ja yhdysopetus.  Hän alkoi käyttää käsitettä opettajankoulutus opettajanvalmistuksen sijasta.
  • Kasvatuksen oli edistettävä ihmisen kokonaispersoonallisuden kasvua 
  • Kasvatuspäämäärinä olivat hyvä ihminen ja yhteiskuntakelpoisuus.
  • Kansalaiskasvatus oli hänestä kasvatuksen tarkoitus. "Julkisen koulun tehtävänä on kasvattaa käyttökelpoisia kasnsalaisia valtiolle, ja sitä varten jokaisen on harjoitettava ammattia, tehtävä hyväksyttyä ja hyödyllistä työtä.
  • Koulun tuli  kasvattaa elämää varten. Kansakoulun tehtävä oli johtaa valmistavasti ammattikasvatukseen. Myöhemmin hän kannatti yhtenäiskoulua. 
  • Kyöstiö oli individualisti. "Jokainen yksilö on erilainen ja suhteessa toiseen tasavertainen". ”Olemme jokainen syntyneet erilaisiksi mutta keskenämme tasa-arvoiksi”. Jokaisen tulisi päästä osalliseksi yksilöllisestä opetuksesta.
  • Ihanteena oli kasvatuksellinen vapaus, joka suo yksilölle mahdollisuuden päästä eteenpäin hänessä olevien taipumusten mukaisesti(amerikkalainen koulu); "Perimä asettaa ihmiselle rajat; yksiöt ovat oppimisedellytyksistään erilaisia ja edellyttävät sekä ksvatustavoitteissa että menetelmissä joustoa .
  • Hän vastusti kilpailua ja arvostelua. ”Ihannekouluhan olisi se, jossa arvostelua sanan varsinaisessa merkityksessä ei tarvitsisi lainkaan suorittaa.” Kannustusta voitava saada ilman kilpailua.
  • Hän vastusti ehtoja ja luokallejättämistä.
  • Hän piti oppikoulujen sisäänpääsykoetta psykoloisesti epäsuotavana  
  • Kasvatuksen tuli olla kokonaisvaltaista. 1970-luvulla  koulutus keskittyi hänestä liikaa pelkästään älylliseen kyvykkyyteen.
  • Kyöstiö oli esiopetuksen puolustaja. Hän kannatti mm. kiertävää esikoulua, leiritoimintamuotoista esiopetusta, kodeissa annetavaa esiopetusta sekä radion ja tv:n välityksellä toteuttavaa esiopetusta. Hän vaati varhaskasvatuksen opettajille yhtä korkeaa koulutusta kuin peruskoulunopettajille- tutkintokin olisi pitänyt yhdistää  siihen.
  • Vaikka Kyöstiö oli individualisti, mutta hän korosti myös yhteisöllisyyden merkitystä.
  • Nuorena isänä hän käski vaimonsa kasvattaa lapsen Rousseaun Emilen mukaan. Isohookana-Asumaa kirjoittaa: " Kyöstiö suunnitteli ottavansa omat lapset pois koulusta, mutta onneksi hänellä ei ollut aikaa." Hyvin pian linja vaihtui päinvastaikseksi. Hän innostui työkasvatuksesta. Omassa perheessäkin kaikilla oli työvuorot. Myös vieraat pantiin mökillä töihin. Isä oli ehdoton auktoriteetti, ankara, ja lapset saivat usein selkään.
  • Koulujen autonomiaa hän kannatti. Ja halveksi kouluhallitusta. Opetussuunnitelmien tulisi olla ohjeellisia.
  • Kirjasta syntyy kuva, että hän ei juurikaan arvostanut oman aikansa koulutettuja, erilliskorvauksia kaikista vaativia opettajia. Hän odotti opettajankoulutukseen yo-tasoisia opiskelijoita.  Hän uskoi, että arvalla saadaan yhtä hyviä opiskelijoita opettajakoulutukseen kuin pääsykokeilla ja haastatteluilla.
  • Sinänsä opettaja oli tärkeä. Esikuvallisuutta hän ei vaatinut.  Kyöstö arvosti opettajan luonnolisuutta ja omaa persooaa, ei opittua mallia. Opettajan roolin (1971) kuului varsinainen opetustyö ja sen ulkopuolinen toiminta  sekä suhde instituutioihin.
  • Opettajat tuli kouluttaa akateemisesti ei seminaareissa. Jo 1960-luvun puolivälissä ehdotti  peruskoulun opettajille alemman kandidaatn tutkintoa.
  • Oman aikansa opettajankoulutus oli hänestä  diletanttimaista, koska sen sisältöön kuului liian monien aineiden sisältöjä. Hänen mukaansa  opiskelijalle tulisi olla mahdollista opiskella oman harrastussuuntansa aihealueita ja jättää vähäisemmälle epämieluisat aineet. Vuonna 1966 hän käynnisti omatoimisesti kokeilun, jossa opiskelijat erikoistuivat joihinkin aineisiin.
  • Opettajille tarvittiin hänen mielestään yhtenäinen koulutusjärjestelmä. Opetusharjoittelu pitäisi siirtää kenttäkouluihin.  Harjoituskoulut tulisi muuttaa laboratoriokouluiksi. Hän halusi lopettaa opetustaidon arvostelun
  • Opettajankoulutuslaitoksen tulisi olla  tutkimusorientoitunut. 
  • Opettajankoulutuksen tulisi olla tutkimusperustaista. Koulutuksessa tulisi keskittyä  yleiseen opetusoppiin.  Kyöstiö ideoi kampusta, joka kokoaisi  opiskelijoiden ja opettajien yhteisön. 
  • 1960-luvulla hän suositteli videoiden käyttöä opettajan koulutuksessa (mikro-opetus, taito kerrallaan)
  • Opettajien jatkokoulutus tulisi saada säännölliseksi - vapaaehtoisuus ei  hänen mieiestään riittänyt. Virka tulisi määrätä opettajille aluksi määräakaisena. Täydennuskoulutus tulisi tehdä opettajllle pakolliseksi. Sen yhteydessä  arvioitaisiin uudelleen heidän soveltuvuuttaan alalle ja ohjattaisiin soveltumattomat muihin töihin.
  • Opettajanvirart ja aineyhdistelmien pätevyysluokittelut  olivat kahlehtiva side. Ne estävät  kouluja järjestämästä  opetustyötä joustavasti.
  • Kyöstiö esitteli Suomessa ns. Trumpin systeemin. Siinä  "olennaista on opetussuunnitelman uudellen järjestely, niin että opettajat voivat toimia koo-operatiivisesti ja oppilaat työskennellä samalla tehokkaasti. Tiimiin kuuluu 2-10 opettajaa yhden heistä toimiessa tavallisesti koordinaattorina. Lisäksi tiimissä voi olla apuhenkilökuntaa ja ulkopuolisia esittäjiä.  Lopputavoitteena olivat teemaopinnot, jotka sallivat yksilöllisen erikoistumisen ja  etenemisen."
  • Yhdysopetus on koulutyöskentelyn organisaatiomuoto. Sen puitteissa oli mahdollista käyttää kaikkia tavanomaisia opetusmenetelmiä: luentoa, semnstraatiota, kyselyjohtoista keskustelua, laborointia,  retkeilyä, sekä eriasteista ja tapaista ryhmä- ja yksilöllistä työskentelyä. Pienryhmätyöskentelyn  olennaisimpana menettelynä Trump pitää keskustelua.
  • Mallin ensimmäinen vaihe oli yhteisesitys (Mitä kehittyneimmistä oppilaista on kysymys, sitä suuremmalle joukolle yhteisesitystä voidaan pitää). Yhteisesitystä seurasi  eriasteista ryhmäopetusta (luokissa, osateemojen ja harrastusten mukaisissa ryhmissä tms. ), jossa opettajien roolit oli jaettu heidän asiantuntemuksensa mukaisesti. Tästä siirryttiin yksilölliseen työskentelyyn kirjastoissa, laboratorioissa, pienissä luokkahuoneissa, käytävissä ja tarvittaessa koulun ulkopuolella.
  • Kyöstiö  halusi oppilaiden olevan opetuksessa aktiivisia. Kansakoulussa vielä 1950-luvulla opetuksessa korostuivat tottelevaisuus, isänmaallisuus ja puhtaus. Oppiminen perustui opettajan auktoriteetin kunnioituksen, kuunteluun ja ulkoa pänttäämiseen. Mallioppilas vastasi kun  kysyttiin, ja oli muuten hiljaa. Syöttvällä opetuksella oli hänen mukaansa pitkä perinteet  "ja opettajat hallitsevat sen hyvin, se on opettajan kannalta helppo ja siksi suosittu." Hän esitti tilalle itsenäistä oppimista.
  • Jokaisen tulisi saada opiskellla perustaitoja omien edellytystensä mukaisesti. Opiskelu tulisi tehdä tehtäväkeskeiseksi, ja pääosin ryhmätyöksi. Jokaisen tulisi saada oppia omaan tahtiin. Opetuksessa tulisi hyödyntää  opetusteknologiaa!
  • Tavoitteena tulisi olla syvä- ei pintaoppiminen, siis kriittinen ajattelu.
  • Opettaja oli tunnistettava oppilaan persoonallisuus.
  • Kyöstiö  oli työkoulun kannattaja.  Hän ihaili Kerschensterineria, jonka  työkoulufilosofiaan kuuluvat 1. kansalaiskasvatus 2. ammattikasvatus ja 3. työkoulu.  Kerschensteiner horjutti ruumiillisen ja henkisen työn vastakkaisuutta. Hänen mukaansta Todellinen sivistysarvo on vain työllä.
  • Koulussa tärkeitä oppiaineita olivat: Äidinkieli, matematiikka,  vieraat kielet ja liikunta.Ne tulisi mainita laissa.  Yksi vieras kieli riittää jatkoon. 
  • Ruotsinkielen opiskelu oli hänestä turhaa. Hänen mielestään pieni ruotsinkielinen vähemmistö sortaa suomalaisia, joiden on  oppikoulussa luettava ruotsia, tieteen alalla merkityksetöntä kieltä. Venäjä ja englanti tulisi nostaa peruskoulussa ensimmäisiksi kieliksi. 
  • Tärkeä oli myös oppilaan opinto-ohjaustunti.
  • Historia opetus tulisi  aloitettaa omasta lähihistoriasta
  • Uskontoa Kyöstiö ei olisi opettanut, tai olisi muuttanut sen ainakin vapaaehtoiseksi.  Uskontojen historia  kuului hänestä historiaan, ja etiikan hän olisi yhdistänyt kansalaistaitoon ja yhteiskuntaoppiin. Uskonnon voisi myös jättää uskontokuntien vastuulle. Päivänavaus ei ollut tarpeen.
  • Ammattikoutuksessa ammatti oli Kyöstiölle se keskus, josta käsin erotetaan osia erillisiksi oppiaineiksi. "Ammattityö muodostuu keskukseksi, mistä muu opetus säteilee."Ammatti oli kokonaisuus, ja sellaisena oppilaan oli se omaksuttava. Koulutusta ei saa liikaa pirstoa. Koulutus työpaikoilta takaisin kouluun.
  • Hänestä ainejako oli vanhanaikaista. Yläasteelle hän suositteli eheyttäviä opetusteemoja.Jossain vaiheessa hän ehdotti, että laissa luovuttaisiin oppiainenimikkeistä.
  • Pois erillinen tyttöjen ja poikien käsityö.
  • Vuonna 1967 hän käynnisti harjoituskoululla kokonaisopetuskokeilun, johon kuului elämyksiä, retkiä, pienryhmiä, yhdysopetusta...Runkoaineina olivat  ypi ja maantieto.  Hän ilmoitti vain, että ”koulutyö alkaa uusissa merkeissä, kokonaisvaltaisena, teemoina (viikkokohtaiset osateemat), tuokioina, taso- ja heterogeenisissä ryhmissä yksliön kykyjen mukaan, elämyspohjaisena ja kokemusperäisenä vailla tarkkaa kelloniakaa ja välitunteja … oppilas viedään itse tekemään havaintoja paikan päälle… opettaja ei saa puhua paljoa…". Kokeilu ajoi karille. Vanhemmat huolestuvat. Opettajien kanssa tuli riitaakokeilun korvauksista. Korkeakoulun hallintokollegio lakkautti kokeilun.
  • Koulutuksen uudistaminen edellytti myös opettajankoulutuksen uudistamista. Kyöstiö vaati akateemista opettajankoulutusta jo vuonna 1953. Seminaarityypistä koulutusta hän ei arvostanut. Hän ehdotti periodilukua, konsulteja ja luokatonta koulua opetusharjoittelua varten.
  • Kyöstiö kannatti yliopiston hallinnossa mies ja ääni -periaatetta. Hän halusi ottaa kesälukukauden käyttöön ja tarjota opiskelijoille useita tenttimahdollisuuksia.  Yliopisto-opetus oli hänestä  liian syöttävää ja ahdasalaista, tilalle hän esitti omakohtaista havainto-opetusta ja kriitistä asennetta. Niinikään hän ehdotti korkeakouluihin palkattavaksi dosenteiksi ulkopuolisia voimia.
  • Jo paljon ennen meidän aikojamme hän kirjoitti. "Heikkolahjaisten oppimistulokset ovat miltei poikkeuksetta  parempia normaaliluokilla olleilla kuin erityisluokissa opiskelleilla."

Kyöstiön tulevaisuuden koulu(tus)
Kyöstiö pätevöityi yleiskoulun opettajaksi, mutta hänen ammatillinen taustasa  oli ammatillisessa koulutuksen piirissä. Hän hahmotteli - kuten monet suuret nimet (Platon, Comenius...) koulutuksen kokonaisjärjestelmää, joka vastaisi tulevan yhteiskunnan haasteisiin. Ajatuksiinsa hän sai virikkeitä 1960-luvulla sellaisilta nimiltä kuin Ivan Illich, Paul Goodman, Jonathan Kozol...
  • Tulevaisuuden koulun lähtökohtana oli rajusti muuttuva yhteiskunta.  (Hän tuntsi sympatiaa sosialismia kohtaan, mutta ei ottanut sitä lähtökohdakseen. Kyöstiö tokikannatti samaa palkkaa kaikille ihmisille, koska kaikilla oli tarpeet samat)
  • 1950/60 taitteessa Kyöstiö näki kehityksen kulkevan maatalous- ja teollisuusyhteiskunnasta  kohti palveluelinkeinojen yhteiskuntaa.  Suuria ikäluokkia ei voinut enää sijoittaa maatalouteen. "Ylijäämä on sjoitettava muihin elinkeinoihin tai tingittävä elintasosta."
  • Kun  yhteiskuntarakenteet muuttuvat, on välttämätöntä uudistaa koululaitosta. Suomessa oppilaat ovat koulusta päästyään perin avuttomia. On otettava teknologia käyttöön. Tarvitaan laajaa yleissivistystä. Kyöstiö alkoi vaatia kaikille kansalaisille  vankempaa pohjakoulutusta ja yhteistä peruskasvatusta.
  • Kyöstiö halusi erottaa toisistaan koulutuksen ja koulun "Koulutus on eri asia kuin koulu". Jälkimmäisen hän halusi lopettaa. Edellistä edistää. 
  • "Koulu ei sittenkään ole merkittävin ympäristön vaikuttaja". Kyöstiö nosti esiin kodin, toveripiirin ja yhteisön merkitystä. Vanhemmat tulisi kouluttaa oppilaiden oppimisen auttajiksi. 
  • Oman aikansa koulua hän kuvasi: "Nykynen koululaitos on jonkinlaista pakollista  sosiaalihuoltoa, joka venyy helposti aikuisuudenkin käsittäväksi.”
  • Vuonna 1957 hän esitti idean ehyestä  koulujärjestelmäkokonaisuudesta, johon kuuluisi lastentarha, kaikille yhteinen neliluokkainen kansakoulu, jossa  opetussisältö olisi kaikille sama,   4-5- vuoden pituinen linjajakoinen keskikoulu  (viides luokka  olisi vapaaehtoinen). Sen jälkeen tapahtuisi ammatllinen erityminen ammattiopistoihin ja lukioihin. Kumpaankin olisi pääsykoe.  Ammattikoulut lakkautettaisiin.
  • Vuonna 1959 hän vaati yhtenäiskoulua; taloudellisista syistä vuorolukua ja koulun aloittamista jo elokuussa.
  • Vuonna 1962 hän esitti ammatillisen koulutuksen nivomista kansa- ja oppikoulun kanssa yhteen. Ihanteena oli amerikkalainen lukio.
  • Kyöstiön ideoihin kuului lisäksi: Pois yo-tutkinto, tilalle korkeakoulujen sisäänpääsytutkinnot.  Oppivelvollisuus pidemmäksi. Ei jyrkkiä rajoja eri koulumuotojen välille. Idea oppivelvollisuutta täydentävästä kurssitoiminnasta (1965). Vuosiluokkiin perustuvasta järjestelmästä tulisi luopua.
  • Hän esitti uutta sivistysideaalia: yleissivistys + teknillinen sivistys.  Yleissivistys ja ammattisivistys olivat hänelle sama asia eri näkökulmasta tarkasteltuna. Jako yleis- ja ammattikoulutukseen oli vanhanaikainen. Muualtakin kuin lukiosta pitäisi päästä yliopistoon. Lukiot ja ammatilliset oppilaitokset hän olisi yhdstänyt nuorisokouluksi. Siellä opintokirjaan olisi merkitty kurssien suoritukset.
  • Harvaan asuttujen alueiden lapsille tulisi antaa opetusta kesäaikana  tai kurssiopetusta radion avulla (täydellinen linjajako). Tärkeintä olisi järjestää opetus oppilaiden edellytysten mukaan. Kyöstiö odotti koulun uudistukselta elämälle vieraiden oppisisältöjen poistamista ja tutkintoja palvovien menetelmien hylkyä. Hän toivoi eri koulumuotojen toisiinsa niveltymistä, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista ja mm. byrokratian loppua.
  • 1960-luvulla Kyöstiö innostui futurologiasta. Hän ennakoi tulevaisuutta  jossa ammatit ovat muuttuvia ja joita ei voi enää oppia koulussa. Nuoret oli siksi johdattetava asennoitumaan myönteisesti jatkuviin tehtävänvaihtoihin ja opintoihin. 
  • "Opetusteknologia yleistyy. Tämä saattaa johtaa siihen että koululaitosta ei enää tarvita. Tilalle tulevat valtakunnalliset ja alueeliset ohjelmointi- ja kanavointikeskukset"
  • Hän kuvaili  siirtymistä  kouluttomaan  yhteiskuntaan ja ajoi  jatkuvan koulutuksen periaatteen hyväksymistä.  Kyöstiö puhui ns. elämään integroidusta koulutusjärjestelmästä. Siinä koulutus olisi ala-asteella lähtien elämään ja työhön kiinteästi nivoutuneena  etäopetussovellutuksena.  ”Tällöin ei olisi sen paremmin opettajia kuin oppilaitakaan sanojen nykymerkityksissä”
  • Kyöstiö radikalisoitui entisestään:  Tulevaisuuden koulutustarpeet olivat hänestä  niin moninaiset, ettei mikään  koulutuskeskeinen struktuuri pysty niitä täyttämään".
  • Hän esitti, että nuoriso - ja aikuisasteen koulutus olisi järjestettävä jaksoittaiseksi työ-koulutus- vapaavuoro -työ-perustaiseksi. Pitkästä,  yhtäjaksoisesta koulumaisesta opetuksesta tulisi luopua. Yleiskoulun tilalle  tulee hänen mukaansa  erilainen kurssitoiminta.
  • Ylioppllassumaa Kyöstiö olisi pienentänyt l970-luvulla laskemalla lukiolaisten määrää estääkseen nuorten turhautumista. Hän olisi lisäännyt nuorten osa-aikatyötä. .. Hän olisi ottanut käyttöön koulutustakuun ja opintosetelit niin, että jokanen olisi saanut peruskoulun jälkeen kolmen vuoden mittaisen maksuttoman koulutuksen. 
  • "Muutaman vuosikymmenen kuluttua koululaitosta ei tarvita ainakaan  ylemmällä asteella vaan ohjelmointikeskukset huolehtivat koulutuksesta alueellisesti. "
  • "Opinnoiminen ei tuevaisuudessa ole enää sidoksissa  koulurakennuksiin, lukukausiin eikä ikään".  Opinnoimista voi tapahtua  yhteisön kaikissa alastruktuureissa. kuten kodeissa ja niihin verrattavissa ryhmissä, työ- ja vapaa-ajan yhteisöissä, tuotanto- ja tutkimuslaitoksissa. (1973)
  • "Tulevassa yhteiskunnassa monet ammatit ovat lyhytaikaisia ja ne opitaan suhteellisesti nopeasti muutamassa viikossa. Oppiminen tapahtuu useiden ammattien osalta parhaiten työpaikoilla. Sitä täydennetään kursseilla ja itseopiskelilla."
  • Tulevaisuuden koulussa "opettaja on kadonnut, samoin oppilas, tutkinnot ja kilpailu", hän kirjoitti.
  • Opettajan rooli muuttuu suunnittelijaksi, välittäjäksi, kontrolloijaksi ja tutoriksi.
  • Vuonna 1964 hän  kirjoitti: Korvaako kone opettajan?  "Muotiin tulleet oppimiskoneet antoivat jokaiselle oppilaalle mahdollisuutta kykujensä mukaiseen oppimiseen. Oppimiskoneet vastaavat yksityisopettajaa, joka nyt ei milloinkaan unohda, väsy tai hermostu opetukseen. Väärän vastauksen saatuaa ne antavat automaattisesti lisäohjeita. Opettajaa tarvitaan jonkinlaisena yleisohjaajana ja koordinaattorina luokassa, mutta lisäksi erilaisten sosiaalistenn toimintojen ohjaajana. Opettajia tarvitaan myös opetusohjelmien laatimiseen. Koska opettajiksi edelleen hakeutuu myös heikkoja yksilöitä, opetuksen on mekanisoiduttava.” 
  • "Kehittyvä opetusteknologia antaa mahdollisuudet opintojen suorittamiselle missä tahansa. Koulutus on liitettävissä yhteisön muihin toimintoihin siten, että koulua ja opettajia erityisinä instituutioina ei ehkä välttämättä tarvita. "
  • " Muuttuva opetusteknologia saattaa  muutamassa vuosikymmenessä johtaa siihen, että koululaitosta ei enää tarvita ainakaan ylemmällä asteella, vaan ohjemointi- ja kanavointikeskukset huolehtivat koulutuksesta alueellisesti ja (yli)valtakunnallisesti.Tällöin vallitsee elämän jaktkuva koulutus luonnollisissa organisaatioissa."
  • Oppivelvollisuus olisi mahdollista suorittaa ilman koulunkäyntiä ja sitä kannustetaan.
  • "On hylättävä mahdollisuuksien tasa-arvo epärealistisena. Sen sijaan on puhuttava jokaisen oikeudesta saada koulutuksella kehittää persoonalliisia mahdollisuuksiaan". okaiselle nuorelle tulisi laatia  oma opinto-ohjelma. 
  • Vuonna 1965 hän ennakoi jo ammattikorkeakouluverkostoa.
  • 1980-luvulla hän ideoi koulua, jossa opetussisältöä  pohjautuu nuoren omiin valintoihin ja opinniminen olisi paljlosti yhteistoiminnalta eikä vertailevaa arvostelua käyettäisi. Yksilön oli saatava keskeyttää opiskelunsa miloin tahansa.
  • "Avoin yliopisto korvaa entisen tutkintihin johtavan eliittikoulun: kaikille avoin yliopisto, vapain kurssein ja ilman  tutkintoja sekä oppiarvoja  vastaisi paremmin tasa-arvoista henkeä ja muuttuvan yhteiskunnan ja ihmisen tarpeita." Tutkinnot ja oppiarvot  tulevat tarpeettomiksi  
  • 1980-luvulla hän suunnitteli Oulun harjoittelukoulua avoimeksi oppiympäristöksi.  

Kyöstiön elämää pähkinäkuoressa
Oiva K. Kyöstiö syntyi  Viipurissa vuonna 1913 monilapsiseen työläisperheeseen. Koulu-uta alkoi kankeasti. Hän pääsi oppikouluun kansakoulun kuudennelta luokalta, ja  erosi lyseosta 6.luokalta
Kun isä kuoli vuonna 1928, äiti jäi yksin elättämään lapsia.

Kyöstiö pääsi Raumalle kansakoulukoulunopettajaseminaariin, missä hän opiskeli neljä vuotta (19
1931-1935). Sotavuosiin saakka hän toimi opettajana ja opiskeli työn ohessa. Sodassa hän haavottui, ja toimi sitten kouluttajana ja sotasairaalan komendanttina. Sotavuosina hän kirjoitti ylioppilaaksi ja   muodosti myös perheen.

Sodan jälkeen hän meni töihin ensin kouluun ja sitten  kauppa- ja teollisuusministeriön ammattikasvatusosastolle viideksi vuodeksi (1947-1952)  Työssään hän perehtyi erityisesti ammatilliseen koulutukseen. Hän opiskeli työn ohessa Turun yliopistossa. FK ja FM hänestä tuli vuonna 1946. Sitten hän pätevöityi  historian ja yhtiskuntatiedon opettajaksi ja sielutieteen  lehtoriksi.

Työura ministeriössä katkesi ja  Kyöstiö meni lukuvuodeksi 1952-1953 rehtoriksi Sysmään. Lukuvuosi oli  katastrofi.

Jyväskylän vuodet
Vuodet 1953- 1964 (11 vuotta) Kyöstiö toimi Jyväskylässä, ensin kasvatusopillisen korkeakoulun sihteerinä. Sitten  rehtori järjesti hänelle apurahan väitöskirjan kirjoittamista varten. Hän väitteli vuonna  1955 väitteli ammattikasvatuksen historiaan liittyvästä aiheesta ”Suomen ammattikasvatuksenkehityskäsityön ja teollisuuden aloilla”.  Seuraavan vuonna hän sai
ammattikasvatusopin dosentuurin.

Vuonna 1957 Kyöstiö jätti sihteerin tehtävät ja alkoi  hoitaa puoliksi Haavion professuurin sijaisuutta Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa ja teki opintomatkoja. Vuonna 1961 hän sai pestin korkeakoulun kasvatustieteen laitokselle yp. assistentiksi ja keskittyi taas tutkimukseen.

Oulun vuodet
Kyöstiö valittiin vuonna 1964 Oulun yliopiston kasvatusopin professoriksi. Tässä tehtävässä hän viipyi 12 vuotta vuoteen 1976 saakka. Oulu oli hänelle  kuitenkin karkoituspaikka. Hän anoi heti virkavapaata mutta sitä ei myönnetty. Alku ei sujunut hyvin. Laitoksen henki muuttui sekavaksi, ja Kyöstiö sai lehtorikunnan vastaansa

Vuonnan 1968 hän lähti perheineen keikalle Afganistaniin. Se loppui lyhyeen, ja Kyöstiö joutui palaamaan päonnistuneena töihin.

Ura Oulussa jatkui. Vuonna 1974 hänet valittiin tiedekunnan dekaaniksi. Nyt hän vastasi koko Pohjois-Suomen opettajankoulutuksesta. Mutta Kyöstiö halusi päättää uransa Helsingissä, ja haki Koskenniemen virkaa. Häntä ei kuitenkaan valittu, vaan paikan sai Erkki A. Niskanen. Niinpä Kyöstiä palasikin Jyväskylään.

Jyväskylän joutsenlento
Kyöstiö haki Jyväskylään kasvatustiteiden tutkimuslaitoksen johtajaksi ja sai nimityksen vuonna 1976. Jo samana vuonna hän kuitenkin erosi virasta ja jäi eläkkeelle 63-vuotiaana.

Eläkevuodet
Kyöstiö ehti olla eläkkeellä 11 vuotta (1976- 1987). Nyt (toinen) vaimo sai mennä töihin, ja Oiva K. jäi kotiin. Tekemistä riitti. Hän antoi virhahauissa lausuntoja ja kirjoitteli aktiivisesti. Hän kiersi  Kiersi ahkerasti  luennoimassa konferensseissa ja tarkasti KH:ssä oppikirjoja. Hän innostui uudelleen historiasta ja kirjoitti historiallisen romaanin. Vuonna 1987 Kyöstiö kuoli ulkomaanmatkalla saamiinsa rasituksiin. 

tiistaina, lokakuuta 21, 2014

Oiva K. Kyöstiö- elämänvaiheita ja ajatuksia. Osa 1

ENTINEN ministeri, valtiotieteen tohtori Tytti Isohookana- Asunmaa on koonnut kansiin professori Oiva K. Kyöstiön elämänvaiheita ja ajatuksia.  238- sivuisen teoksen on julkaissut Oulun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunta - Kyöstiön parhaiden vuosien työpaikka -vuonna 2013.

Teos on harmillisen sirpaleinen, mutta koska se piirtää  Kyöstiöstä niin mielenkiintoisen kuvan, suosittelen suorastaan tyrkytän sitä luettavaksi. Lukijaa auttaa mainio henkilöhakemisto ja  viitteiden näpäkkä listaaminen.  Lähteitäkin on ihan kunnioitusta herättävä määrä.

ESITTELEN teosta kahdessa osassa, tässä ensimmäisessä yleisemmin, ja seuraavassa osassa sukellan Kyöstiön  huikeaan pedagogiikkaan.

Kuka oli Oiva K. Kyöstiö? 
Kyöstiö oli  Oulun yliopiston opettajanvalmistuslaitoksen ensimmäinen varsinaisen  professorin viran haltija. Häntä kuvataan teoksessa seuraavilla epiteeteillä ja adjektiiveilla:
aikaansa edellä,  ajattelussaan ristriitainen,  akateemisen vapauden puolustaja ja auktoriteettien vastustaja, aloitteellinen, arvaamaton ihmissuhteissa, idearikas, lupaava, tehokas ja impulsiivinen tutkija, individualisti, innovatiivinen, itsepäinen, kiivasmielinen, kosmopoliitti, kärkevä  sivaltaja, levoton, loistava keskustelija ja argumentoija, maailmanmatkaaja, malttamaton lähes kaikessa, monilahjakas, monipuolinen opettajankoulutuksen uudistaja ja kyseenalaistaja, nopeaälyinen, nuuka, provosoija, sosialismin kannattaja, sparraaja, särmikäs, tarmokas, tiukka, uudistaja, ärsyttävän pedantti...
KYÖSTIÖ oli kriitikko. Hän  kyseenalaisti lähes kaiken ja jatkuvasti. Hän etsi aina vaihtoehtoja vallitseville järjestelmille. Hänessä paloi kyseenalaistamisen into. Hänen oli  mahdotonta olla  samaa mieltä toisten kanssa;  ja joskus itsensäkin kanssa. " Kirkko, kasarmi ja koulu tulee hävittää!", hän vaati. Hän halveksi armeijaa, poliitiikkoja ja virkamiehiä. Kasvatusfilosofia oli hänestä jaarittelua. Kouluhallitus oli turha. Samoin lääni. Kuntakin oli  koulutusasioissa vanhentunut perusyksikkö. Jako yleis- ja ammattikoulutukseen oli vanhanaikainen. Suomalainen koululaitos oli rönsyillyt  eri suuntiin, ilman riittävää yhteistoimintaa.  Oppikoulujen sisäänpääsykokeet olivat  psykologisesti epäsuotavia. Ylioppilastutkinto tulisi poistaa. Samoin tutkinnot yliopistossa. Kilpailu pitää poistaa- myös kilpaurheilu. Kansanedustajat tulisi valita satunnaisotannalla. Oman aikansa kansakoulunopettajien seminaareja hän ei arvostanut. Sisäänpääsykriteerit olivat typeriä: Arvalla saatiin hänen mukaan yhtä hyviä opiskelijoita opettajakoulutukseen kuin pääsykokeilla ja haastatteluilla. Opettajankoulutus oli diletanttimaista. Opetusharjoittelusta piti päästä eroon. Opetustaidon arvosanasta tuli luopua. Uskonnon opetus piti siirtää uskontokuntien omalle vastuulle. Päivänavauksia ei tarvittu.  Hän vastusti oppilasarvostelua, ehtoja ja luokallejättämistä. Tyttöjen ja poikien erillisestä käsityön opetuksesta tuli päästä eroon...

Opettajat hän suututti.  Opettajiksi hakeutui hänen mukaansa (myös) heikkoa aineista. Opettajat käyttivät ns. syöttävää opetusta, koska se oli opettajan kannalta helppo. Opettajanvirat  ja aineyhdistelmien pätevyysluokittelut olivat  kahlehtiva side, joka esti kouluja järjestämästä  opetustyötä joustavasti.  Koulujen lomat olivat liian pitkiä. Täydennyskoulutus tulisi tehdä opettajillle kesäajalla  pakolliseksi- ja  siinä yhtydessä tulisi arvioida  uudelleen heidän soveltuvuuttaan alalle.

Kyöstiö oli huippuahkera mies, joka ei sietänyt laiskuutta. Häntä  eivät kiinnostaneet arjen rutiinit eikä oma opettajanura. Hän oli mies, joka halusi kasapäin lapsia, mutta joka oli aina matkoilla. Mies, joka teki radikaaleja ja omaperäisiä ehdotuksia,  hankki niille nopeasti julkisuutta mm. lehtikirjoituksilla ja vaikutti kulisseissa pitämällä yhteyttä huippupoliitikkoihin - silti vain pieneen osaan niistä tartuttiin. Hän oli mies, joka sotki pahasti ja moneen kertaan  perheasiansa. Viimeksi mainitusta ei tässä enempää. Kirjasta löytyy.

IHMISSUHDETAITURI hän ei  todellakaan ollut- ehkä Oulun kautta lukuunottamatta. Siellä häntä pidettiin hyvänä esimiehenä. Muualla hän sai aikaan jatkuvia riitoja. Suorastaan hurja oli lukuvuosi  rehtorina Sysmässä. Pihinä miehenä hän vaati alaisiaan kääntämään kirjekuoret nurin ja käyttämään ne uudelleen. Viimeisenä työvuotenaan Jyväskylässä Kyöstiö tuli työpaikalle aamuvarhaisella, seurasi ovesta, ketkä tulivat töihin ja lähtivät ja mihin aikaan. Kun hän antoi piikikkäästi kommentteja tulijoille, jotkut alkoivat tulla ikkunan kautta töihin.

ON TOTTA, että monessa mielessä Kyöstiön elämä oli  surkeaa. Köyhä, kurja lapsuus. Juoppo isä. Kesken jääneet koulut. Opiskelua työn ohessa. Ensimmäinen avioliitto tietoisesti ilman rakkautta. Kylmät suhteet omiin lapsiin. Haavoittuminen sodassa. Riitoja.  Naissotkuja. Rahapulaa. Katastrofeja työuralla: erottamisia, keskeytettyjä projekteja, syrjäytymistä virkavaaleissa, äkkipikaistuksissa tehty siirtyminen eläkkeelle ja lopulta kuolemaan johtanut sydänkohtaus. Jotenkin karmivaa on lukea hänen viimeistä tahtoaan, jossa hän testamenttasi ruumiinsa lääketieteelle. Jätteet eivät hänestä tarvinneet hautausta, vaan ne voitiin polttaa. Oman pääkallonsa  hän halusi Oulun kasvatustieteellisen tiedekunnan kokoelmiin. Tätä toivetta ei toteutettu.

MUTTA YHTÄ TOTTA on, että Oiva K.  Kyöstiö oli huikea pedagoginen näkijä. Siitä  enemmän seuraavassa blogilastussa.

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2014

Huomenna taas uusi viikko täynnä mahdollisuuksia tehdä hyvää

TÄNÄÄN illalla oli seurakunta-vaalien toinen paneeli Suvelan kappelissa. Omaa "joukkuettani" Ilon kirkkoa edusti Jaakko Mauriala. Hyvin edustikin.

Asetelma oli hyvin samanlainen kuin muutama päivä  sitten Auroran kappelilla. Pääosa yleisöstä oli itsekin  ehdokkaita. En oikein tiennyt, miten tällaiseen  pitäisi suhtautua.

ÄÄNESTYSPROSENTTI seurakuntavaaleissa on ollut hyvin alhainen; niinpä valtaa seurakunnan hallinnossa pitävät - kuinka sitä sanoisi syväkristityt - eivät oikein halua laskea tälle "hiekkalaatikolle" muita, esim. poliittisia puolueita. Omassa puheenvuorossani korostinkin, etteivät demarit ole tulossa ryöstämään tuosta hiekkalaatikosta leluja vaan tarjoamaan omat poliittiset verkostonsa myös seurakunnan käyttöön. Edessä olevat vuodet vaativat sekä kunnalta että seurakunnalta uudenlaista, ennakkoluulotonta yhteistyötä ja työnjakoa.

SEURAKUNTAVAALIEN napeissa lukee: Mitä hyvää haluat tehdä? Komea teema. Pyyteetöntä hyvää. Ilman korskailua. Mitä vastaan? Teenkö ylipäätään mitään hyvää?

VIIKKO 43 on tässä mielessä lupaava.  Maanantaina on valtuusto. Siellä ajetaan pienten ihmisten  asiaa kaksin käsin. Todennäköisesti saan vielä muutaman desimetrin auttaa koulua, jota olen konsultoinut elokuusta alkaen sen kriisissä. Saan myös tarjota torstaina kaiken osaamiseni jälleen kerran  Palmenian uusien rexien kurssilaisille. Ottavat, jos kelpaa. Olemme päivittäneet suunnittelija Mirva Alakoskelan kanssa kurssin ohjelmaa, ja uusia jekkuja on luvassa.