torstaina, tammikuuta 19, 2017

Tutor-opettaja-koulutukset alkavat

HALLITUS on siis myöntänyt - sitä hakeneille-  opetuksen järjestäjille korvamerkittyä rahaa ns. tutor-opettajatoimintaan.  Osa rahasta käytetään tutor-opettajien työn korvaamiseen ja osa heidän koulutukseensa. Hienoa.

EDUCODE on yksi niistä toimijoista, jotka tarjoavat opetuksen järjestäjille tutor-opettajakoulutusta. Ministeriö on antanut varsin yksityiskohtaiset linjaukset koulutukselle, ja niillä mennään.

TUTOR-koulutus on kiehtova hanke; olemme kouluttamassa Suomeen aivan uudenlaisia pedagogisen osaamisen ohjaajia. Mitä tarkoitan?

Suomalaisten opettajien osaamista ohjasivat työuran aikana kansakouluaikana kansakouluntarkastajat. Peruskouluun siirryttäessä tarkastajien rinnalle ja jopa tilalle luotiin läänin- ja kunnantason ohjaavien opettajien järjestelmä. Näihin tehtäviin etsittiin lahjakkaita, oman aineensa osaajia.

1990-luvulle tultaessa lääninohjaajen  järjestelmästä luovuttiin, ja pedagoginen johtajuus istutettiin rehtoreiden tehtäväksi. Monissa kunnissa  ohjausjärjestelmä jatkui. Nimikkeet vaihtuivat. Espoossa "ohjaavia opettajia" alettiin kutsua konsultoiviksi opettajiksi. Espoossa kokeiltiin myös 2000-luvulla opetuspäällikkö Ilpo Salosen ideoimaa oppimiskeskusmallia, jossa ohjaajina toimivat eri teemoihin perehtyneiden koulujen useat opettajat.  Oman kouluni: Auroran vastuulla oli mm.  ohjaus turvallisen iltapäivän, ryhmäintegraation ja taidekasvatuksen tukeminen. Tästä mallista ollaan nyt luopumassa.

RAIKKAAN erilaista ohjausmallia kehitettiin muuten 90-luvun lopulla Turun OKL:lla, kun professori Jorma Heikkisen johdolla jo luokanopettajien peruskoulutuksessa tavoitteeksi asetettiin muutosagenttiopettajuus (ks. hänen ja Sirkku Ahon toimittama kirja "Muutosagenttiopettaja. Luovuuden irtiotto". 1995). Turun Sanomista 24.8. 2007 seuraava katkelma:
" Turun opettajankoulutuslaitoksessa luokanopettajiksi opiskelevat koulutetaan ns. muutosagenteiksi. Opiskelijoille pyritään antamaan valmiudet vastata nykyajan haasteisiin, valmiudet käyttää jatkuvasti muuttuvaa maailmaa voimavarana. Muutosagenttiopettaja ohjaa oppilaitaan uteliaaseen, tutkivaan tiedonetsintään, tekemällä oppimiseen ja oppimisesta nauttimiseen."
Kokeilusta on tehty myös väitöskirja. Tässä linkki tiivistelmään.

EIKÄ pidä unohtaa eri nimikkeillä  toteutettua TVT-tukea. Mm. Espoossa TVT-kouluttajia on koulutettu ja käytetty 90-luvulta alkaen.  Sekä OPS 2004- että OPS 2016- prosesseja  tuettiin niinikään toimintamalleilla, joissa osa opettajista otti vastuuta koulun ops-työn ohjaamisesta. Tähän toimintaan oli käytettävissä myös erillistä hankerahoitusta.

MUTTA nyt käynnistyvä tutor-opettaja-koulutus poikkeaa kyllä aikaisemmista ohjausmalleista. Koulutus ei rajaudu substanssiosaamiseen- vaan myös itse kouluttamisen problematiikkaan- ainakin Educoden ohjelmassa. Tutor-opettajan toimenkuva ei  rajoitu yhteen aineeseen tai teemaan. Kyseessä on eräänlainen muunnelma em.  turkulaisesta muutosagenttikoulutuksesta; pedagoginen näkemys on samansuuntainen; opettajat  omaksuvat eivät tiedon jakajan, vaan mm. ajattelu- ja ongelmanratkaisutaitojen kehittäjän, tiedonhankinnan ohjaajan ja oppilaan persoonallisuuden kasvun tukijan roolin.  Opettaja pyrkii auttamaan oppilasta ymmärtämään oppimisen merkityksen oppilaan tulevan elämän kannalta ja tekemään oppimisesta mielenkiintoista ja motivoivaa. Oppilasta ohjataan pitämään oppimisesta oppimisen itsensä vuoksi. Opettajan tärkeänä tehtävänä on myös tukea oppilaan itsetunnon kehittymistä vahvaksi ja realistiseksi. (ks. lisää http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/1073744396/Nykykoulu+elaa+ajan+hermolla)

Mutta  nyt ohjaus  kohdistuu opettajiin ja heidän kauttaa oppilaisiin. Tutor-opettajan tulee osata ohjata opettajia ja kouluja  perusopetuksen opetussuunnitelmassa  2014 esitettyihin useisiin kehityssuuntiin. Tässä tarvitaan - näin näen- mm. seuraavia  taitoja:
  • tutor- ohjauksen suunnittelu, toteuttaminen (ohjauksen monet muodot) ja vaikuttavuuden arviointi
  • opetussuunnitelman perusteiden mukaisen toimintakultuurin kehittämisidean (kuusi suuntaa)  ja kehittämiskeinojen hallintataito
  • opetussuunnitelman perusteiden mukaisen opetuksen uudistamisen (sisältää lisäarvoa tuottavan digitekniikan käytön, monialaiset oppimiskokonaisuudet) ja kehittämiskeinojen hallintataito
  • opetussuunnitelman perusteiden mukaisen arvioinnin (taitoperustainen arviointi, formatiivinen arviointi) uudistamisen ja kehittämiskeinojen hallintataito
  • oman opetuksenjärjestäjän praxista (käytännönjärjestelyitä) koskevien linjausten hallinta
  • ohjauksessa tarvittavat ryhmäohjaamisen taidot
  • kouluinsituution intertian hallintataito (muutosteoria)
  • toimintaan käytettävissä olevien resurssien luovan ja tarkoituksenmukaisen käyttötaito. 
KYSE on siis uudenlaisesta pätevyydestä ja tehtävästä. Valmennus on edelleenkoulutusta.

MINULLA on ollut ilo olla mukana suunnittelemassa Editan koulutusta  Iiris Peuran kanssa. Valmennusote perustuu pedagogisesti uuden oppimisen filosofiaan, jonka mukaan  kouluttajat ovat fasilitaattoreita ja sytykkeiden antajia. Osallistujat tutkivat, opettavat ja oppivat yhdessä.  Useita valmennusohjelmia on käynnistymässä eri puolilla maata. Kanssani niitä  on vetämässä digivelho  Jarkko Sievi.

Pk-seudulla käynnistyy oma koulutus, johon voi
ilmoittautua kuka vaan.
Ensimmäisenä saan toivottaa jo huomenna  Paimion ja Sauvon opettajia tervetulleiksi  aloittamaan  innostavaa matkaa, jonka aikana heistä  kehittyy entistä rautaisempia oman osaamisen, vertaiskouluttamisen ja toisten opettajien tutorina toimimisen huippuosaajia. Valmennuksen aikana opettelemme  jakamaan omaa osaamistamme  kiinnostavasti, vaikuttavasti ja osallistavasti kollegoille ja sidosryhmille.  Pyrimme siihen, että jokainen löytää itselleen toimivimmat keinot osallistaa työyhteisön jäseniä opetussuunnitelma- ja kehittämistyöhön sekä digitaitoihin.

Editan pakettiin kuuluu neljä läpipäivää esi- ja välitehtävineen. Digitaalisuus läpäisee koko ohjelman, ja mainiona alustana on Editan Educodekoulu, jonka ytimessä on Microsoftin Office 365.


tiistaina, tammikuuta 17, 2017

Viisasta ja kipeää analyysia hyvinvoivista ja kansasta

HIENOA Hesari! Kaksi viisasta artikkelia ja lähes peräkkäisinä päivinä.

Ensin lehti julkaisi dosentti Eeva Kallion jutun. Sen mukaan  viisaan ajattelun kehityksessä on kolme vaihetta:
(1) Ensin  ihminen näkee  kaikki asiat vain omasta näkökulmastaan.
(2) Toisessa vaiheessa mukaan tulee kyky ajatella moninäkökulmaisesti.
(3) Kolmanneksi ihminen pääsee sille tasolle, että tuntee monet näkökulmat, ja osaa niiden pohjalta muodostaa oman, eettisesti kestävän mielipiteen- jota on siis tarvittaessa valmis muuttamaan.

JA kuin sovellusharjoituksena pari päivää sitten Hesarissa oli toimittaja  Jukka Petäjän juttu: "Pilaako eliitti Suomen? Pamfletti pohtii, miksi kansan ja eliitin kokemusmaailmat eivät kohtaa." Juttu on kuin suora sovellus viisauden eri vaiheista.

Tuossa jutussa esitellääm keskustalaisen  Ajatuspajan e2:n johtajan Karina Jutilan pamflettia "Pilaako eliitti Suomen?" Siinä Jutila etsii syitä, miksi polarisoituminen ja populismi etenevät.

JUTILAN mukaan hyväosaisten  ja kansan väliin on auennut kuilu. Kokemusmaailmat eivät kohtaa. Luulot, uskomukset ja liioittelu peittävät alleen faktat, yhteinen tietopohja puuttuu ja kompromissien rakentaminen on vaikeaa. Sosiaalisessa mediassa on lisääntynyt vihapuhe ja suvaitsemattomuus. Rasismi on kärjistynyt. On syntynyt pohja totuudenjälkeiselle ajalle. Syvenevä vastakkainasettelu, vähättely ja riitely voivat hänen mukaansa  johtaa  luottamuspääoman murenemiseen, luokkakierron hidastumiseen ja marginalisoitumisen lisääntymiseen.

Tunnistan kuvan. Ja myös sen, kuinka tilanteeseen olen itse suhtautunut: Somessa ja hyppypotkuilla vastustajiaan jopa tappava riehuva kansanosa on kahjoa.

Jutila kääntää syyllisyyden - ja vastuun tilanteen korjaamisesta hyväosaiselle eliitille. Siihen kuuluvat hänen mukaansa kaikki toimijat, joilla on työnsä tai asemansa ansiosta enemmän yhteiskunnallista, taloudellista tai kulttuurista vaikutusvaltaa kuin tavallisilla ihmisillä. Ehkä minäkin.

Suomi on pamfletin mukaan saatava  takaisin eheytymisen tielle, kiihtyvälle polarisoitumisille, eriarvoistumiselle ja kansalliselle apatialle on laitettava piste. On löydettävä yhteinen todellisuus, josta puhutaan. Nyt  suvaitsevainen eliitti pyrkii eristämään tai marginalisoimaan rasistit ja  kohauttaa  olkapäitä ja toteaa: umpihullua tai yhdentekevää.

Tarvitaan muutos: Hyväosaisten on  ymmärrettävä tilanne (vrt. viisauden porras 2).  Suomi ei menesty, jos eliitin ylivoima ja etäisyys kansasta kasvavat ja heikompien itsetunto heikkenee entisestään.

Siksi eliitin on muututtava: on  lopetettava ylimielinen asennoituminen heikompia tai näkemyksissään kompuroivia kohtaan kohtaan. Mutta on myös jämäköidyttävä: räyhäyskulttuurin ei saa antaa  jatkua.

Eliitin tulee opetella lukemaan oikein kansan hätäviestiä poliittisille päättäjille. Samalla eliitin on kyettävä muokkaamaan oma viestinsä kansalle siten, että kansalaiset sen ymmärtävät, eivätkä tunne itseään ulkopuolisiksi. Eliitin on oltava rasistienkin kanssa tekemisissä, on seurattava asenneilmastoa  ja tarjottava mahdollisuuksia muuttaa mielipiteitä.

Tällöin ollaan viisauden kolmannella asteella.

lauantaina, tammikuuta 14, 2017

Kuinka selvitä hengissä pakkomuutoksesta?

KYMMENEN vuotta sitten, heinäkuussa 2007, pohdin tässä blogissa edellisen kerran pakkomuutosta.

Tänään minut oli tilattu sparraamaan erään koulun opettajayhteisöä, joka koki edessä oleva muutoksen sellaiseksi. Pääsin pitkästä aikaa kokoamaan ajatuksiani siitä, mitä ihmiselle voi tapahtua muutoksessa, joka tulee ylhäältä, pyytämättä ja "sotkee kaiken".

Tutkimusten mukaan pakoksi koettu muutos  loukkaa ihmisten itsekunnioitusta. Pakkomuutos myös epäonnistuu usein. Se on terveydelle vaarallinen, jopa hengenvaarallinen. Juuri siksi muutosteoria ohjaa välttämään pakottamista. Tilalle se suosittelee  oikeutta tulla kunnioitetusti kuulluksi ja aidosti osalliseksi. Oikeutta kasvaa muutoksen objektista sen subjektiksi.

MUUTOS on aina ennen muuta tunnematka vanhasta uuteen. Se on surutyötä ja hidasta kiintymistä. Tueksi tarvitaan rituaaleja ja uuteen tutustumista. Tunteet on saatava  sanallistaa. Ja vaarat, joita muutoksessa pelkää.  90 % muutostyöstä pitäisi suunnata nimenomaan tunteiden käsittelyyn. Tekniseen muutossuunnitteluun riittää 10 %.  Valitettavasti tunteiden työstämiseen  ei  yleensä varata riittävästi aikaa. Pelkoja ja toiveita ei viitsitä koota tai käydä  läpi.

NÄYTIN myös vanhan (nyt tuunatun) dian Pasi Valteen tärkeästä kirjasta "Uhkista mahdollisuuksiksi. Organisaatio-muutosten toteuttaminen työyhteisön haasteena". Raporttisarja 2002.1 Helsinki.

Kaikki yhteisöt eivät selviä yhtä hyvin pakkomuutos-tilaneista.  Diaan on koottu ne työyhteisön elämäntavan (kulttuurin) 6 piirrettä, jotka auttavat onnistumaan.

TYÖYHTEISÖLLÄ on siis merkittävä rooli muutoksessa.

MYÖS oma pää on pantava kuntoon. Ihan itse. Ihan oman edun vuoksi.

Löysin M.J. Ryanin mielenkiintoisen 5vinkin listan, kuinka toimia tällaisessa tilanteessa:
  1. Keskity ratkaisuun - älä ongelmaan. Mieti, mitä Sinä teet?
  2. Älä etsi syyllisiä - vaan eri vaihtoehtoja, mitä voi tehdä?
  3. Mitä hyötyä muutoksesta voisi saada? Mitä mahdollisuuksia se tarjoaa?
  4. Jollet usko, että selviät, feikkaa että uskot
  5.  Varaa kalenteriin erillinen murehtimisvartti.
TOINEN hyvä idea on ns. narratiivinen käännös. Mm. Ben Furman on korostanut sen tarinan merkittävyyttä, jota ihminen omasta elämästään kertoo. Tuota tarinaa voi muuttaa: on tärkeää "kirjoittaa" tapahtuneille asioille tulkinta, joka edistää itsekunnioitusta, lisää toiveikkuutta ja on itselle hyödyllinen. Pakkomuutokseen sovellettuna näin:
- Etsi muutoksesta  hyviä puolia. Kaikissa asioissa on niitäkin.
- Muokkaa tarina myönteiseksi kielen avulla.

TARINA, jota kerromme, ohjaa meitä.  Vaihda tarinaa. Joka tarinassa on  sankari, konna on uhri. Luovu uhrin roolista. Rupea sankariksi. Miten voit varmistaa hyödyt omalla toiminnallasi?
Miten voit  minimoida syntyvät vahingot omalla toiminnallasi?

KAIKESSA muutoksessa, mutta erityisesti sellaisessa, jota ei ole itse toivottu, johtajan rooli korostuu. Edelleen minusta yhden parhaista ohjeista muutosta johtavalle on  kirjoittanut entinen mainosmies Petteri Kilpinen:

Hyvä johtaja
  • osaa luoda kirkkaan kuvan siitä, mitä hyvää on joen toisella puolella ja mitä tältä puolelta puuttuu. 
  • Hän inspiroi, motivoi, ohjaa ja tarvittaessa pakottaa hyiseen veteen nekin, jotka eivät itse uskaltaisi lähteä jokea ylittämään.
  • ei jätä ketään yksin selviämään virran keskelle, vaan huolehtii, että jokainen kasvaa uuden haasteen mukana ja pääsee turvallisesti joen yli luvattuun maahan.
10 vuotta sitten kirjoitin samasta teemasta näin:
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2007/07/onko-pakko-muuttua.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2007/07/miten-pakkomuutos-eponnistuu-osa-ii.html

perjantaina, tammikuuta 13, 2017

Viisas mies kertoi, miksi Pisa-tulokset tulevat yhä laskemaan

TAPASIN viisaan miehen, joka on ytimessä, kun on puhe Pisa-tuloksista ja niiden laskusta Suomessa.  Koska en muistanut pyytää lupaa näiden ajatusten kertomiseen,  en käytä hänen nimeään. Olkoon vain viisas mies.

Esitin hänelle kaksi kysymystä. Sain molempiin viisaan vastauksen, niinkuin viisaalta kuuluu saadakin.

Miksi Suomen Pisa-tulokset ovat laskeneet?
Viisas mies vastasi:

- Näin on. Suomi eroaa  mielenkiintoisesti muista Pisassa menestyneistä maista siten, että meillä tulokset äidinkielessä ovat paremmat kuin matematiikassa. Yleensä näin ei ole, vaan matematiikkaa osataan paremmin. Koreassa on sama tilanne.
- Mitä matematiikan hyvä osaaminen vaatii? Se vaatii pitkäjänteistä tavoitteen tavoittelua. Keskittymistä. Vaivannäköä. Ajattelemista. Matematiikka on nykykoulun latina.Kun matematiikan osaaminen laskee, myös Pisa-tulokset tulevat jatkossakin laskemaan,

Viisas mies antoi matemaattisen esimerkin. Kysymys kuuluu, millä ehdolla tämä lauseke on totta:

                  X + Y + M = X + S + M

Oikeasti vastaus on tosi helppo. (Jollet keksi, laita minulle viesti. Oikeassa sarakkeessa on sitä varten lähetysaukko). Mutta kun lauseketta testaa nuorilla, mini ei  jaksa vaivata päätä.

- Nykynuoret ovat monessa asiassa tosi fiksuja, fiksumpia kuin me aikanamme. Mutta elämme aikaa, jossa kaikki tyydytys on saatava nopeasti. He suosivat pika-ajattelua hitaan ajattelun sijaan. Pitää reagoida nopeasti.  Jollei ehdi keksiä vastausta nopeasti, on heitettävä huuli. Virheen tekeminen julkisesti on häpeä. Ei saa olla nolo.

Mitä pitäisi tehdä?  
Viisas mies vastasi:

- Ennen muuta nuorten koulukiinnostuksen eroosiossa on kyse  isoista yhteiskunnallisista asioista. Kun tulevaisuus on epävarma, sumussa, ei synny  halua "pitkäkestoiseen ponnisteluun sijoittamiseen".
- Fiksu ihminen luottaa kykyihin ja yrittämiseen,  mutta  hän käyttää  myös sattuman  tarjoamia mahdollisuuksia.  Moni nuori sitävastoin uskoo, että pelkkä sattuma riittää. Että kenestä vain voi tulla Saara Aalto. Heidän tavoitteensa elämälle ovat glorifioituja ja epärealistisia.
- Koulu voi tehdä kuitenkin jotain. Kyse on ajattelun kehittämisestä. Hitaan ajattelun harjoittamisesta.
- En tarkoita, että kännykät jne. tulisi  kieltää. Pitää kuitenkin ymmärtää, että ne kiihdyttävät pika-ajattelua.
- Käsin kirjoittamista ei kannattaisi hylätä. Kynä vahvistaa kontrollia ja  auttaa keskittymään.
- Peruskoulussa kannattaisi karsia matematiikan sisältöjä. %-lasku riittää. Algebralla on tärkeä rooli ajattelun kehittäjänä.  Koulussa pitäisi harjoittaa jatkuvasti päässälaskuja.
- Kaikkiaan pitäisi pohtia, mitä tänään tarkoittaa yleissivistys
- Keskusteleva opetus on hyvä. Oppilaiden ajattelulle pitäisi vaan antaa enemmän tilaa. Opettajan tulisi itse puhua vähemmän. Oppilaat on saatava puhumaan ja kirjoittamaan. Vain niin ajattelu kehittyy. Asioita voitaisiin käsitellä esim. niin, että oppilaat esittävät ensin omat käsityksensä asiasta, ja opettaja jäsentää (reflektoi)  näitä ajatuksia yhdessä oppilaiden kanssa.
- Oppilaiden tulisi asettaa tavoitteet ja saada valita. Itse asetettu tavoite  sitouttaa. Oppiminen on tavoitteen ohjaamaa toimintaa.
- Näppärästi koulussa  pärjääville (jotka oppivat kuuntelemalla tunnilla) tarvitaan lisähaasteita. Nyt he pääsevät liian helpolla.
- Niinikään on tärkeää oppia toimimaan sääntöjen mukaan. Kaikessa.
- Kannatan läksyjä. Niillä koulu tunkeutuu oppilaan arkeen.

KYLLÄ jäi aivot surraamaan.

torstaina, tammikuuta 12, 2017

10 vuotisjuhlablogi

ALOITIN bloginpidon  15.2. 2006 osoitteessa http://marttifi.wordpress.com. Blogilla ei ollut varsinaisesti mitään nimeä.

Vajaassa  vuodessa 12.1. 2017  a) kyllästyin silloisen alustan teknisiin hankaluuksiin ja b) ihastuin bloggerin joustavuuteen ja monipuolisuuteen. Kuvat oli helppo ladata ja taustoja vaihdella. Juuri nyt videot eivät näytä käynnistyvän.

Ensimmäisestä blogilastusta tulee tänään kuluneeksi 10 vuotta. Se oli lyhyt tiedote ja kuuluu näin :

"RUPESI OTTAMAAN päähän. MSN-alustalla ollut blogini tarvitsi kasvojenkohotusta. Lastujen kirjoittaminen Macilla edellytti aina editointia koulun pc:llä. Bloggerin houkutuksia oli mm. mahdollisuus sijoittaa lastuihin kuvia. Niinpä päätin siirtää aivoni tälle toiselle alustalla....".

Kaikkiaan tässä blogissa on julkaistu 3302  juttua. Mukana on kuvauksia OAJ:n ja Suomen Luokanopettajien toiminnasta, Auroran koulun tiedotteita ja viikkokirjeitä, kirjaesittelyitä, kuvauksia koulutustilaisuuksista, muistokirjoituksia, omien  ajatelmien kehittelyä, puffeja teatteriesityksistä, vuoden yhteenvetoja.... Käyntejä on ollut  10 vuoden aikana yli miljoona (juuri tänään:1 023 468).  Ja mikä parasta. Yksikään vuosien varrella kirjoitettu juttu ei ole kadonnut. Blogiin  on  näin dokumentoitu talteen 7,5  vuotta Auroran koulun vaiheita - ja 10 oman elämäni.

KÄVIN joulukuun lopuussa  juttuarkistoa läpi. Nostin tähän kultakin vuodelta muutaman sellaisen lastun, joka on yhä itselleni tärkeä. Brieffaan niitä kronologisessa järjestyksessä. Klikkaamalla boldattua otsikkoa, avautuu linkki,  jos joku haluaa lukea koko jutun.

2007


KUVA: Tuplatähti, ks. www.reteaming.com.  Kuva liittyy
lastuun Meidän Luokka is back.
Miten arvostellaan ujon oppilaan koulunkäyntiä? (785 käyntiä). Jokaisella oppilaalla on oikeus tulla kohdelluksi yksilönä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että valitettavasti oikeus ei ihan toteudu käytännössä.  Asiaa pohditaan 90- ja 2000-lukujen opsien valossa.

Oppilaiden itsearvioinnista. (636 käyntiä). Jutun sytykkeenä oli  ESSE-lehdessä  julkaistu  Anita Järvisalon kriittinen kirjoitus  oppilaiden itsearvioinnista. Jutussa haastateltiin mm. minua. Edelleen ajankohtaista pohdintaa. Onko lapsi kypsä arvioimaan itseään?

Meidän Luokka is back!  (774 käyntiä) Ben Furmanin ja Tapio Aholan kehittämän Tuplatähden avulla voidaan lähestyä rakentavalla tavalla kysymystä siitä, miten suomalaisoppilaitten kouluviihtyvyyttä voidaan parantaa. Luokkahenki on liian tärkeä asia jätettäväksi yksin oppilaitten satunnaisesti muovautuvien sosiaalisten suhteiden tai opettajan persoonallisuuden varaan.

Ryhmäilmiöitä.  (957 käyntiä). Jutussa esitellään W.R. Bionin (1897- 1979) teoriaa  ryhmästä. Sen mukaan  ryhmä voi olla työtilassa, jolloin energia kuluu työhön, ryhmä suuntautuu todellisuuteen ja yhteiseen tehtävään.  Ryhmä voi myös alkaa käyttäytyä oudosti. Se putoaa työtilasta ja käyttää yhä enemmän aikaa muuhun kuin työhön.

2008

Vuosi 2008 oli Aurorassa hurja. Ensin  kuoli pitkäaikainen ja pidetty opettaja Juha Hyvärinen. Muutama viikko sen jälkeen koulu(a) poltettiin ja puolet luokista siirtyi syksyksi diasporaan Kalajärvelle.

Työrauhaa! (989 käyntiä) Lastussa esitellään teos: Saloviita, T.(2007). Työrauha luokkaan. Löydä oma toimintamallisi. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kuukauden kirja: Lapsikeskeisen kasvatuksen ydinkysymyksiä. (2124 käyntiä)  Lastussa esitellään teos: Hytönen, J. (2008). Lapsikeskeisen kasvatuksen ydinkysymyksiä. Helsinki: WSOY.

Koulunkäyntiä Lippajärvellä;  pieni historiikki (1507 käyntiä). Puutteineenkin hyvä pohja vaikkapa Auroran koulun historiikin laadinnalle,


2009

Syksyllä  2009 olin  saanut olla Auroran koulun rexinä 20 vuotta.

Kansakoulun opetusoppi osa 10 (opetusmenetelmät) (568 käyntiä). Esimerkki sitkestä yrityksestä ymmärtää menetelmien kehitystä,

Aurora pääsi mukaan KiVa-koulu hankkeeseen (348 käyntiä).  Liikuttavaa innostusta kehutusta ja kiistellystä ohjelmasta.

Syrjäytyvät lapset (397 käyntiä) Anna-Liisa Jämsän väitöskirja  syrjäytymisestä.

Pedagoginen hyvinvointi ja hyvinvoinnin pedagogiikka ( 1448 käyntiä). Esittelen kirjan: Lappalainen, K., Kuittinen, M. ja Meriläinen, M. (toim.). (2008). Pedagoginen hyvinvointi. Kasvatusalan tutkimuksia- Research in Educational Scences 41. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura.

2010

Kuva liittyy juttuun Tehostetun tuen menetelmästä.
Tietoyhteiskuntaa kehittämään osa 2 (120 käyntiä ). Luin läpi Arjen tietoyhteiskunta-hankkeen raportin "Kansallinen tieto-ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma" hyvin krittiisesti.

Tehostetun tuen menetelmä koko luokalle  (810 käyntiä) . Kuvaus yrityksestämme saada opsikelutilasta pudonnut luokka sinne takaisin.

Isä Salmela - ihminen ja koulunuudistaja ( 301 käyntiä  ). Kirjaesittely: Salmela, Olli (2009). Isä Salmela. Ihminen ja koulunuudistaja. Helsinki: Okka

Tarvitaanko 2000-luvulla kutsumusopettajaa?  (545 käyntiä ).  Käsitteen analyysia.

2011 

Kuva liittyy pariopettajuus-juttuun.
Opettajien työaika ei riitä- ratkaisuksi kokonaistyöaika? ( 6450  käyntiä).  Edelleen ajankohtainen aihe.

Oppilaan oikeudet ja vanhempien vastuu  (516 käyntiä ). Esittelen teoksen: Lahtinen, N. (2011). Oppilaan oikeudetja vanhempien vastuu. Jyväskylä: Ps-kustannus. Jutun lopussa pieni lakiosaamistesti, jota käytin rexikoulutuksessa.

Pariopettajuus- uljas menetelmä (665 käyntiä). Koontaa kokemuksista Aurorassa 90-luvun puolivälistä saakka

Kaikille yhteinen koulu - vammaisen lapsen näkökulmasta  (350 käyntiä). Katsaus yhteisen koulun historiaan.

Yleiset valintakriteerit Auroran virkoihin (1201 käyntiä). Avoimesti kerrotut ja paljon haukkuja saaneet (tuolloin asettamani) kriteerit viranhakijoiden tietoon.

2012

Kuva liittyy juttuun opettajan osaamisen johtamisesta.
Ammatillinen vuorovaikutus- mitä se on? ( 2745  käyntiä). Muistiinpanoja Ulla Rasimuksen vetämästä koulutuksesta.

Opettajan osaaminen ja sen johtaminen  (1661 käyntiä).  Pohdintaa pedagogisesta johtamisesta ja sen keinovalikoista.

Mihin koulunkäyntiavustajia (muka) tarvitaan? (580 käyntiä). Puheenvuoro avustajien työn tärkeydestä.




2013

Kuukauden kirja: Opettajan pedagoginen ajattelu (2992 käyntiä). Juttu, jossa esitellään yhtä suomalaisen opettajankoulutuksen perusideaa.

Puhe rakkaalle Auroran koulurakennukselle (183 käyntiä ). Diasporaan läksiäispuhe.

PESTE- analyysi ja tulevaisuuden koulun hahmottamisen dilemmoita (2352 käyntiä).  Liittyy OAJ:n tulevaisuustyöhön.

Voiko opetussuunnitelmalla muuttaa koulua? (752 käyntiä). Pohdintaa siitä, miten koulua ja opetusta voi muuttaa ja miten ei.







2014

Kevätlukukausi 2014 oli viimeinen Auroran rexinä. Pääkoulussa ei pidetty luokkia. Puolet koulusta oli diasporassa Kalajärvellä. Eläkkeelle jäin 1.8. 2014.

Martin kaikki autot. Autobiografia vuosilta 1972- 2014 (252 käyntiä).  Otsikko kertoo.

Millaista on tutkitusti tehokas opetus? Respektiä John Hattielle  (1103 käyntiä). John Hattie on tehnyt huikeat mutta myös kiistellyt meta-analyysit.

”Aika palijon vaikuttaa minkälainen ilime opettajalla on naamalla.”  (829 käyntiä)   Tanja Äärelän tärkeä väitöskirja nuorten vankien koulukokemuksista.

OPS 2016 tulee - oletko valmis?   (5530 käyntiä). Tiiviisti, mikä muuttuu.

Millainen on hyvä koulu? (586 käyntiä). Pohdintaa tekijöistä, jotka tekevät koulun.

2015

Mitä kouluttaminen oikein on? Voiko ops-kipinää sytyttää? (106 käyntiä). Kouluttamisen salaisuutta avataan.

Hyvä, paha oppikirja (372 käyntiä). kannanotto oppikirjan puolesta.

Onko pojille sijaa peruskoulussa? (692 käyntiä). Pohdintaa poikien pahoinvoinnista.

Opetusmetodia keksimässä  (1266   käyntiä). Historiallinen katsaus työtapojen kehittymisestä.


2016

Yhdessä oppiminen- teos pähkinänkuoressa  (1120 käynti). Syksyllä 2015 julkaistun teoksen esittelyä.

Rinnakkaiskoulusta peruskouluun  (139 käyntiä). Jutussa kuvataan tietä, jota pitkin Suomessa kuljettiin peruskouluun.

Didaktinen vapaus  (1174 käyntiä). Mitä didaktinen vapaus on ja mitä se ei ole.

11 retroajatusta opettajille puolen vuosisadan takaa  (1001 käyntiä). Kirjaharvinaisuus, joka on täynnä fiksuja ajatuksia.

Arrogantti kysymys: Pitäisikö oppilailta myös vaatia jotain?  (829 käyntiä). Pohdintaa teemasta, joka ei ole muodissa.

tiistaina, tammikuuta 10, 2017

Uusittu arvointi kiinnostaa vanhempia

Kuvasikermä illan dioista.
Päivitetty 12.1.-17
TERVEISIÄ vanhempainillasta. Aikaa oli 60 minuuttia, ja tavoiteena oli avata paitsi  espoolaiskäytäntöjä myös taustoittaa uuden opsin arviointiajattelua.

80 diaa oli siihen rakoon liikaa, mutta 60 kuitenkin ehditiin :)

Esityksessäni oli 10 pointtia:

(1) Uuden koulun tavoite on, että jokainen, ihan jokainen lapsi saa kasvaa täyteen mittaansa ja löytää omat vahvuutensa. Yhdenkään lapsen ei kuulu päästä koulusta kokien itsensä luuseriksi. Suomella ei ole siihen varaa.

(2) Jotta onnistumme, tarvitaan tilan raivaamista opetuksessa:  Opettaja puhukoon vähemmän, Oppilaille lisää mahdollisuuksia etsiä ja kokeilla, valita ja toimia. Yksin ja yhdessä.

(3) Tähän  oppilaat tarvitsevat paljon tukea, kannustustaa ja rohkaisua. Välittävää opettajaa.  Ei virheiden etsimistä, puutteiden  kaivelua, nolaamista. Eikä aasinhattuja.

(4) Kannustus, rohkaisu ja haataminen ovat formatiivisen, jatkuvan, suusanallisen palautteen keskeisin tehtävä. Palautteen pitää nostaa!

(5) Itsetuntemusta ja itsetuntoa  tukevat myös mm. sanallinen ja laadullinen arviointi, itse- ja vertaisarviointi - kun ne ovat oikein ohjattuja. Palautteen pitäisi  kertoa, mitä lapsi osaa (ei missä hän on huono) ja mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Ja miten vanhemmat voivat tässä auttaa.

(6) Koululla on yhtä aikaa kaksi arviointiin liittyvää keskenään vaikeasti sovitettavaa tehtävää: Virallinen tehtävä: auttaa  lapsia  oppimaan ja kasvamaan ja epävirallinen tehtävä: lajitella heidät paremmuusjärjestykseen. Näistä edellinen on tärkeämpi. Vahva, ehjä  itsetunto on elämässä menestymisen kannalta tärkeämpi kuin kiitettävillä täytetty todistuslomake, uskokaa vaan. Tätä epävirallista luokittelutehtävä on pehmennetty vuosien varralle monin tavoin. Peruskoulun päättötodistuksessa ei ole käytösnumeroa. Jo 1980-luvulla luovuttiin tavasta antaa numerot vertailemalla oppilaita toisiinsa. Jne.

(7) Lajitteluun tarvitaan numeroita - kun on lajittelun aika.  Numeroiden  on perustuttava luotettavaan näyttöön, joka kohdistuu osaamiseen, työskentelyyn ja käyttäytymiseen.

(8) Todistusarviointi perustuu osaamiseen arviointiin; sekä ainekohtaisten taitojen että ns. laaja-alaisten tulevaisuustaitojen. Persoona tai  temperamentti ei saa vaikuttaa  numeroin/arvioon- eikä niitä muutoinkaan  arvioida. Eikä motivaatio tai kiinnostus sellaisenaan.  Numeron tulee  tulla vain osaamisesta.

(9) Kouluilla, kodeilla ja oppilalla  on  edessään paljon työtä, jotta tämä arviointiajattelu olisi arjessa  totta. Tarvitaan paljon puhetta ja kuuntelua.

(10) Koulujen kannattaa viimeistään nyt avata ovet ja ikkunat vanhemmille ja kutsua heidät sekä rikastamaan osaamisellaan opetusta että tukemaan ja kannustamaan oppilaiden kasvua. Vanhemmat ovat huikea voimavara, jolla voidaan laajentaa oppilaiden oppimis- ja arviointikumppanien verkkoa.

JOTAIN tällaista :-)

60 minuuttia meni siivillä. Tupa oli täynnä. Paikalla oli paljon vanhempia ja myös rehtorin johdolla koko koulun opettajakunta - sekä suureksi ilokseni myös Suomen Vanhempainliiton Tuija Metso. Hienoa!

Laitteet toimivat. Jukka Jokirannan sketsit naurattivat- kuten aina. Porinatuokiot olivat antoisia,  ihmisten ilmeet olivat hyväntuulisia ja kysymykset teräviä. Tilaisuuden jälkeen näin monia hymynaamoja. Hyvä merkki.

TANKS, Postipuun väki!

maanantaina, tammikuuta 09, 2017

Ops 2016 ja vanhempien uusi rooli

MINULLA on tiistaina 9.1. hieno tilaisuus käydä keskustelua espoolaisen Postipuun koulun vanhempien kanssa uudesta opetus- suunnitelmasta, ja erityisesti siitä, kuinka arviointi nyt muuttuu.

Uuden opsin sisään on leivottu myös tärkeä rooli isille ja äideille. Ensimmäisen kerran käsittelin tämä teemaa Espoon koti- ja koulu-yhdistysten yhteistyöelimen KoKon seminaarissa syksyllä 2015.

Harmi, että tuo  tilaisuus  eikä kuulemani mukaan myös monen koulun järjestämät infot vanhemmille ole olleet oikein imukykyisiä. Kokosin siksi tähän  - paitsi kootakseni omia ajatuksiani - myös keskustelun virikkeeksi laajemmin, millaiseksi minä näen vanhempien uuden roolin lastensa oppimisessa. Mulla aluksi: millainen tuo rooli on ollut aikaisemmin?

KIK- hankkeesta lisää tästä linkistä.

VANHEMPIEN WANHA ROOLI

Jos mennään oikein kauas historiassa, vanhemmilla on ollut aikanaan opetusvelvollisuus. 1700-luvulla säädettiin nimittäin, että vanhempien oli opetettava lapsensa lukemaan. Vuoteen 1921 saakka (ja jossain osissa maata vuoteen 1936) maaseudulla tämä velvollisuus oli voimassa. Ennen oppivelvollisuuslakia kansakoulun sisäänpääsyvaatimuksena oli luku- ja kirjoitustaito- ja se oli vanhempien vastuulla. Kaupungeissa 6-10-vuotialle lapsille oli järjestetty alempi kansakoulu. Totuuden nimissä on sanottava, että kirkko tuli kyllä tässä apuun jo 1700-luvulla lukkarikouluillaan, pitäjänkouluillaan ja  kiertokouluillaan. Mutta periaatteessa.

Sivistyneistö halusi lapsilleen oppikoulusivistyksen  ja perusti itse yksityiskouluja  omille ja tutuille lapsille.

OPPIVELVOLLISUUSLAIN säätämisen jälkeen vanhemmilta poistui opetusvelvollisuus, ja heille säädettiin sen sijaan velvollisuus sakon uhalla valvoa, että oppilas suorittaa oppivelvollisuuden joko käymällä koulua tai oppimalla asiat muutoin.

Vanhemmille jäi siis vapaus päättää, pannaanko lapsi kansakouluun, tai oppikouluun valmistavaan yksityiseen kouluun tai opettavatko he lastaan esim. itse. Mutta vähintäänkin kansakoulun oppimäärä oli opittava, ja vuodesta 1948 alkaen sekä 6-vuotisen kansakoulun että jatkokoulun oppimäärä.

PERUSKOULU ei muuttanut tätä periaatetta. Oppivelvollisuus oli nyt 9-vuotisen peruskoulun  oppimäärä.

VANHEMPIEN UUSI   ROOLI

UUDET opetussuunnitelmat otettiin käyttöön kaikkialla Suomessa luokilla 1-6  viime syksynä. Samalla kun oppilaalle annetaan lisää vastuuta omasta oppimisestaan ja kun opettajaa ohjataan opettamaan itse vähemmän (= puhumaan vähemmän) ja antamaan enemmän tilaa oppilaiden oppia itse,  vaaditaan myös vanhempia muuttamaan monessa suhteessa käsitystään koulusta ja omasta roolistaan. Käyn tätä muutosta läpi pohtimalla muutosta osissa.

Mitä  koulussa ei enää tehdä?

 *Mitä se vaatii vanhemmilta?

On hyväksyttävä: Opetus ei ole enää sitä, että opettaja opettaa ja oppilaat seuraavat opetusta..
Omien kouluaikojen haikailua. Perinteisen opetuksen vaatimista. Työkirjojen loppuun tekemisen vahtimista. Opettajien koston pelkäämistä.

Mitä  koulussa tehdään aikaisempaa vähemmän?

Oppikirjaa käytetään yhä vähemmän. Samoin työkirjoja. Jälki-istuntoja korvataan kasvatuskeskusteluilla. Opettajat eivät enää ole yhtä keskeisesti mukana oppilashuoltotyössä.
Epävarmuuden välttämistä.

 *Mitä se vaatii vanhemmilta?

Sen hyväksymistä, että oppikirjaa käytetään yhä vähemmän. Samoin työkirjoja. Läksyillä ja kokeilla ei ole enää  samaa mekitystä kuin ennen.

Mitä koulussa tehdään aikaisempaa enemmän?

Oppilaiden pedagoginen rooli vahvistuu ja rikastuu- ja samalla oma vastuu kasvaa. Opiskeluun tulee vapautta ja oppilaat pääsevät suunnittelemaan ja arvioimaan sekä omaa oppimistaan että opetusta.
Oppilaat myös opettavat toisiaan -  ja jopa opettajaa.

Yhä enemmän opitaan tekemällä. Yhä enemmän koulutyötä tehdään ryhmissä. Tietokoneita käytetään yhä enemmän. Työtavat valitaan vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Koulun arkeen halutaan lisää liikuntaa.  Käsityön opetus on pojille ja tytöille yhteistä.

Osa kouluajasta käytetään jaksoihin, joissa tiettyjä asioita käsitellään usean eri oppiaineen näkökulmasta. Oppilaat saavat lisää vastuuta oppimiskokonaisuuksista (MOK).

Oppilaita rohkaistaan irtautumaan perinteisistä sukupuolirooleista.

Oppilaan arvioinnissa korostuu jokapäivän suullinen palaute, jonka tulisi olla positiivista, rohkaisevaa ja kannustavaa.

Oppilailla on vahvempi oikeus saada terveydenhoitajan, psykologin ja kuratatorin palveluita

Koululla on vahvempi velvollisuus tiedottaa mm. koulukiusaamisesta koulumatkoilla, jos asia on selkeä.

Oppilaat osallistuvat yhteissuunnitteluun kotien, opettajien ja kumppanien kanssa.

Oppilas saa systemaattisemmin palautetta itseltään ja vertaisiltaan.

Joulutodistus korvataan yhä useammin arviointikeskustelulla, johon osallistuvat oppilat ja vanhemmat.

*Mitä se vaatii vanhemmilta?

Kodin ja koulun yhteistyön tiivistämistä  ja syventämistä. Enemmän tietoa siitä, mitä taitoja koulussa opiskellaan (TAVOITTEISUUDEN TUKEMISEKSI). Kiinnostusta lapsen koulunkäyntiin. Luottamista lapsiin ja kouluun. Kannustusta..Mukaanmenemistä  koulun arkeen ja koulutyöhön esim.  opettamaan omasta osaamisaluestaan..Isien ja äitien toivotaan tulevan mukaan opetukseen  oman alansa asiantuntijoina ja oman lapsensa luokan sparraajina.

Mitä kokonaan uutta koulussa tehdään?

Oppilaiden omia puhelimia ja tabletteja käytetään opetuksessa. Koulu voi myös järjestää etäopetusta.

Yhteiskuntaoppia opetetaan jo alaluokilla. Ruotsia opetetaan alakouluissa kaikillem

Oppiaineiden omien tavoitteiden lisäksi opetuksen tavoitteina ovat 7. laaja-alaisen osaamisen taidot (esim. oppiminen ja ajatteleminen).

Osa eri uskontojen opetuksesta voidaan  antaa yhdessä.

Todistusarviointi (numerot tai sanallinen) kohdistuvat taitoihin. Arvioissa otetaan huomioon ns. laaja-alaisen osaamisen taidot,

Lapsen ja vanhempien kanssa käydään ohjauskeskustelut 2.:n , 6.:n ja 9.:n luokan keväällä.

*Mitä se vaatii vanhemmilta?

Oppimiskumppanuus = vanhemmat saavat auttaa lasta koulutöissä. Saa auttaa ryhmää löytämään uusia tahoja, jotka haluavat auttaa lapsia oppimaan paremmin. Saa olla mukana palautteen antamisessa.  Saa tulla mukaan luomaan oppimistehtäviä erittyisesti monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa.

Olisi hyväksyttävä uusi käsitys opetuksesta ja opettajan ja oppilaan roolin muutos
Kodin ja koulun yhteistyön tiivistämistä. Yhteistyön päämääränä on saada mahdollisimman moni lapsi myönteiselle oppimisen kehälle. Luottamusta kouluun.  Vanhempien tulemista
luokkaan ja koulun arkeen. Kiinnostusta lapsen koulunkäyntiin. Luottamista lapsiin. Lapset tukemista luottamaan itseensä.

Isien ja äitien toivotaan tulevan mukaan opetukseen, oman alansa asiantuntijoina ja oman lapsensa luokan sparraajina.

Kansainvälisissa hankkeissa (esim. NPDL) toivotaan, että vanhemmilla olisi aktiivinen rooli oman  lapsen ja hänen oppimisryhmänsä oppimiskumppanuusverkossa tavoitteiden asettamisesta arviointiin saakka. Isät ja äidit mukaan opetukseen (ei vain läksyissä) ja jokainen tekemään kaikkensa, että kaikki oppivat (ei vain oma lapsi)

Aktiivisuutta koulun pyytämässä  koulun toiminnan arvioinnissa

Moni asia myös  jatkuu

Koulun kasvatustavoite on edelleen hyvin monipuolinen. Oppiaineet ja niiden sisällöt ovat pääosin tuttuja.

Kodilla on edelleen ensisijainen kasvatusvastuu. Kodeilla on edelleen vastuu siitä, että lapsi käy koulua. Lapsella ei ole subjektiivista oikeutta päästä lähimpään kouluun.

Omat lomat pitää edelleen anoa. Poissaolot pitää selvittää. Kodin ja koulun yhteistyö on edelleen huoltajille vapaaehtoista, kouluille se on velvollisuus.

Koulu antaa huoltajille tietoa niin, että he voivat seurata ja edistää lapsensa koulunkäyntiä ja oppimista. Huoltajan  oikeudet ja velvollisuudet. Ensijainen kasvatusoikeus. Mm. hänen on huolehdittava siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua. Huoltaja tukee lapseen vastuullista koulunkäyntiä. Virallinen oikeus: Huoltajilla osallistua   opetussuunnitelmatyöhön erityisesti kasvatustavoitteiden, toimintakulttuurin sekä kodin ja koulun yhteistyön osalta  sekä koulun arviointiin.

Oppilas saa edelleen apua ja tukea opiskeluun opettajalta.  Oppilaalla on oikeus tukiopetukseen. Tukea annetaan edelleen kolmiportaisesta- ja isät ja äidit ovat mukana tuen suunnittelussa.

Oppilaan on tehtävä opettajan antamat tehtävät. Jos opettaja antaa läksyjä, ne on edelleen tehtävä.
Oppiaineiden oppisisällöt eivät paljoakaan muutu. Todistuslomakkeetkaan  eivät  paljoa muutu.

*Mitä se vaatii vanhemmilta?

  Uskoa, että kodin ja koulun yhteistyö on välttämätöntä, jotta koulutyö onnistuu. Ja hienoa.