Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, toukokuuta 27, 2018

Vinkkejä eläkkeelle nyt siirtyville opettajille. Kokemusasiantuntija 2.

SADAT  opettajat ovat jäämässä kesän tullen eläkkeelle. Julkaisen tässä blogissa jo eläkkeelle siirtyneiden "kokemusasiantuntijoiden" ohjeita.  Upean moni mukaan kutsutuista otti haasteen vastaan, ja lupasi kertoa omista kokemuksistaan.  Niinpä koulun lukuvuoden loppuun asti  tämän blogin  teemana on  tämä aikuiselämän yksi suurimmista muutoksista. Tänään otsikkona on:

Kai-Ari Lundell:
Eräänlainen eläkeratkaisu tämäkin

Jäin eläkkeelle luokanopettajan virastani pari vuotta sitten. Opettajan hommia en kuitenkaan jättänyt, sillä teen jatkuvasti lyhytaikaisia sijaisuuksia Lounais-Vantaan peruskouluissa. Aamulla soitto kotiin, sitten fillarin selkään ja menoksi.

Sijaistaminen on hauskaa. Näen erilaisia oppilaita ja luokkia, rehtoreita ja opettajienhuoneita sekä tapoja toimia. Hyvin hauskaa on nähdä maikkoja, joihin olen tutustunut aiemmin vaikkapa ammattiyhdistystoiminnassa tai koulujen välisissä urheilutapahtumissa.

Eniten silmiäni on avannut sijaistaminen yläkoulussa. Peruskoulun alkuaikoina yläkoulun opettajina oli monia katkeroituneita entisiä oppikoulun maikkoja, jotkut heistä eivät sopeutuneet peruskouluun. Nyt kaikki kasvattavat, ja opettamisen ilo paistaa aineenopettajankin silmissä.

Toisin kuin monet muut opettajaeläkeläiset haluan pitää kiinni säännöllisestä elämästä ja lukujärjestyksestä. Olen aina hengittänyt kouluvuoden rytmin mukaan. Koen olevani vielä liian nuori heittäytyäkseni totaalieläkeläiseksi.

Matkustelu on edelleen elämäni yksi suoloista. Ne suolat tulivat verenperintönä, sillä olen lentovirkailijan poika. Pari kertaa vuodessa menen Liverpooliin Anfieldille katsomaan futista. Perheen kanssa reissataan muualle. Kesällä mökkeillään.

Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Jos opintotuet olisivat olleet nykyisen kaltaisia, olisin valmistuttuani jäänyt Jyväskylään opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa ryyditettynä kirjallisuudella ja taidekasvatuksella. Mutta opintolainaa en lisää ottanut, vaan lähdin heti luokanopettajan hommiin kotikaupunkiini Vantaalle.

Eläkkeellä kannattaa tehdä sitä, mitä ei aiemmin ole hennonnut tehdä.

Lähdin mukaan politiikkaan.

Olen aina pitänyt silkkana vitsinä, kun vireät eläkeläiset valittavat, että eläkkeellä kiire on kova. En naura enää. Nautin siitä, kun on toimintaa.

”Aamulla kouluun, ja illalla luottamustoimiin. Se on sellainen seniorin maanantai.”

Kai-Ari Lundell

Kai-Ari on koulutukseltaan luokanopettaja, suurimman osan työurastaan hän teki Vantaan Pähkinärinteen koulussa. Hän oli aktiivisesti mukana VOAY:n toiminnassa yhteysopettajana, oli pari vuotta OAJ:n valtuutettunakin. Kai-Ari valittiin vuoden luokanopettajaksi v. 2013. Monet tuntevat hänet aktiivisena koulublogistina.

Kai-Ari oli eduskuntavaaliehdokas v. 2015. Hän on Vantaan kaupunginvaltuutettu ja kuuluu  opetuslautakuntaan ja sisäilmaneuvottelukuntaan. Hän on myös OPH:n johtokunnan varajäsen.

lauantaina, toukokuuta 26, 2018

Vinkkejä eläkkeelle nyt siirtyville opettajille. Kokemusasiantuntija 1.


TAAS sadat opettajat - ja toki muutkin- ovat jäämässä kesän tullen eläkkeelle. Julkaisen tässä blogissa jo eläkkeelle siirtyneiden "kokemus-asiantuntijoiden" ohjeita.  Upean moni mukaan kutsutuista otti haasteen vastaan, ja lupasi kertoa omista kokemuksistaan.  Niinpä seuraavien 7 päivän ajan  tämän blogin  teemana onkin tämä aikuiselämän yksi suurimmista muutoksista.

Hannu Suntio: 
ELÄKELÄISEN ONNEN AVAIMIA

Eläke on ansaitsemaasi palkkaa jo tekemästäsi työstä - eläkeläinen ei  myöskään ole ammatti. Eksistentialistinen taloudellinen vastikkeeton vapautesi on saamasi nettoeläkkeen suuruinen.

1. Rakasta rakasta rakasta. Ole empaattinen ja rohkea! Älä syyllistä itseäsi, vaikket ehdikään jatkuvasti tavata sukulaisia ja ystäviä.

2. Siivoa mielesi ja kotisi viisaasti! Älä heitä hullun raivolla arvokastakin pois!

3. Hylkää lukujärjestys! Vapaan ihmisen kalenteri riittää.

4. Tee mahdollisimman paljon itseäsi kiinnostavaa työtä, jota valitset vapaasti. Valitse harrastuksesi harkitusti ja rauhassa. Ajattele rahaa vain pakkotilanteissa.

5. Uni ja liikunta ovat parhaat lääkkeesi. Käytä myös tabletteja ja sen sellaisia lääkärin määräysten mukaan! Hoida itsesi aluksi niin hyvään kuntoon kuin mahdollista!

6. Pidä pääkoppasi liikkeessä, hiero älynystyröitäsi - siis käytä aivojasi!

7. "Elämää ja erotiikkaa" - muista, että rakkauskin elää myös digiaikaa!

8. Sokeri ja suola ovat ravintoa ja myrkkyä yhtaikaa, tupakka lähes täysin tappavaa herkkua. Jos on tarpeen, narauta viimeistään nyt korkki kiinni!

9. Jos olet vaikkapa opettaja, mielesi on yleensä nuorempi ja virkeämpi kuin ruumiisi. Ole kuitenkin kohtuudella varovainen! Et ole enää raikulityttö tai -poika fyysisesti.

10. Hoida puutarhaasi ja kirjakokoelmaasi hyvin, mitä sitten oletkin niiksi vapaasti valinnut.






Kokemusasiantuntija Hannu Suntio  
on suurelle osalle espoolaisopettajia tuttu edunvalvoja. Hänellä on vuosien kokemus sekä EKOAY:n että EKPY:n  hallituksen toiminnasta.  Hannu on koulutukseltaan FM, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori.  Suurimman osan työurastaan hän teki Mainingin koululla. Hannu jäi eläkkeelle ihan muutama vuosi sitten, ja on tämän blogilastusarjan tuorein eläkeläinen.

torstaina, toukokuuta 24, 2018

Viisas mies kertoi, kuinka pisa-tulokset saadaan nousuun. Ilmaiseksi.

WARNING. Puolipakina

TAPASIN eilen viisaan miehen, joka on ytimessä, kun on puhe Pisa-tuloksista ja niiden laskusta Suomessa. Koska en muistanut pyytää lupaa näiden ajatusten kertomiseen,  en käytä hänen nimeään. Olkoon vain viisas mies.

Jos vuosia sitten hän oli sitä mieltä, että Suomen (silloin) muita paremmat tulokset selittyivät sillä, että suomalaisoppilaat tekivät tehtävät tosissaan. He "tarttuivat kynään".
– Suomalainen opettaja osaa jakaa koepaperit, hän avasi. Opettaja  järjestää istumajärjestykset koemaisesti  ja  luo ilmapiirin/tunnelman, että testi on osa koulunkäyntitoimintaa ja se kuuluu tehdä niin hyvin kuin osaa.

Kaikkialla ei ollut noin.

JA Suomen kohtuulliseen tuloslaskuunkin viisas mies selittää johtuvan vastaavasti siitä, että enää ei tartuta yhtä tomerasti kynään. Eikä  muuten voikaan, sillä nykyään Pisa-tehtävät ovat sähköisiä. Kun niitä tehdään tabletilla tms. ilmapiiri ei enää olekaan koulukoemainen. Opettajakaan ei enää ohjeista totuttuun tapaan. Tabletilla ollaan kuin vapaa-ajalla. E_V_V_K.

Viisaalla miehellä  oli jopa tutkittua, empiiristä tietoa siitä, että sähköisessä vastaustavassa  osaamisesta saadaan heikommat tulokset. Erässä koulusuoriutuskokeessa oli mukana kolme koulua. Koulussa A  jaettiin koepaperi, koulussa B samat tehtävät tehtiin sähköisesti ja koulussa C puolet sai koepaperit ja puolet vastasi sähköisesti.  Tulokset olivat mielenkiintoista. Kouluissa A ja C saatiin selvästi paremmat tulokset kuin koulussa B. Tuskin itse kouluissa oli eroa.
– Koulussa C opettaja jakoi koepaperit- ja suurella todennäköisyydellä hän loi samanlaisen vastausilmapiirin myös sille puolikkaalle, joka sai sähköiset tehtävät.

Viisas mies oli myös sitä mieltä, että nopein keino nostaa tuloksia on palauttaa koulumaisuus koejärjestelyihin.  Entäpä, jos rehtori valvoisikin Pisa-testin? Entäpä jos hän antaisi ohjeet sähköisiin tehtäviin assertiivisesti ja omalla auktoriteetillaansanoisi, että vaikka tämä testi ei vaikuta numeroihin...
–... nämä tehtävät  kuuluu  tehdä niin hyvin kuin osaa.

LINKKI viisaan miehen edelliseen kohtaamiseen:
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/01/viisas-mies-kertoi-miksi-pisa-tulokset.html

tiistaina, toukokuuta 22, 2018

Kumman ongelma?

SAIN mukavan kirjeen. Auroran koulun entinen  aktiivivanhempi Lauri Jäntti lähetti minulle firmansa  Educonsin tuoreen tuotteen: sarja-kuvatarinan. Saatekirjeessä sain luvan kommentoida teosta. Tuumasta toimeen:

Sarjakuvakirja on siis bibliograafisesti:
Jäntti, Lauri ja Hirvonen, Katariina. (2018). Kumman ongelma? Sarjakuvakirja vanhemmille. Helsinki: Educons.  

Kirja kertoo muutamasta arkisesta ongelmatilanteesta, joita teini-ikäisen Venlan yksinhuoltajaisä ratkaisee  fiksun (Thomas Gordon kirjat lukeneen?) ystävättärensä neuvojen avulla.

Thomas Gordon (1918- 2002) oli 1990-luvun lopulla tosi trendikäs psykologi, joka kirjoitti useita bestsellerteoksia mm. "Viisas vanhempi". Hän oli humanistisen psykologian avainhahmon  Carl Rogersin oppilas ja myöhemmin tämän työtoveri.

Gordonin mukaan murrosikäisen kasvattajan on pyrittävä  olemaan vain ymmärtävä ystävä ja neuvonantaja. Juuri hän opetti aikuisia kysymään  ongelmatilanteissa: Kenen ongelmasta on kysymys? Hän ohjasi myös aktiiviseen kuunteluun ja  käyttämään ns. minä-viestejä (syyttelevien sinä-viestin sijaan.

Lauri Jäntti on löytänyt tärkeän kasvatusopin.

Annan kirjalle 4/5 sydäntä. 💓💓💓💓       
Miksi?

💓 Sarjakuvakirja osaa tiivistää ja yksinkertaistaa. Kiireinen ihminen ehtii tämän lukea.
💓 Visuaalisuus sopii tähän aikaan. Ja muotona sarjakuva on niin in this season. Katarina  Hirvosen kädenjälki on hienoa.
💓Narratiivisuus tuo Gordonin ajatteluun dynamiikkaa ja konkreettisuutta.
💓 Teos tiivistää oppinsa tarinan lopuksi tosi napakasti: (Tässä vähän omin sanoin:)

Peruskysymys: Kumman ongelmasta on kysymys? 

a) Jos se on lapsen ongelma
- Tunnista tunne ja hyväksy se.
- Kuuntele aktiivisesti (kerro tarkemmiin…. se saa toisen  puhumaan).
- Luota lapsen kykyyn ratkaista ongelma: älä tyrkytä omia ratkaisujasi. Auta löytämään itse ratkaisu  kysymällä ratkaisu.Pieni muhimaan jättäminen voi auttaa.

b) Jos se on vanhemman ongelma:
- Kuvaa murkun käytös (faktat, älä arvostele)
- Kerro, mitä se saa sinut tuntemaan (minä-viesti)
- Etsikää yhdessä ratkaisu - "onko sulla ideoita? " Listatkaa ne (kirjassa tämä kohtaus on yksi parhaista)
- Neuvottele molemmille hyvä ratkaisu

Miksi sitten yksi       ?

Sarjakuvakirjaa myydään eri nettikaupoissa hintaan 19.30 - 22,10 €. Argh.


Kirjan tekijöistä:

Lauri Hirvonen on työpsykologiasta väitellyt oppimisen asiantuntija. Hänellä on pitkä tausta työyhteisöjen sekä vanhempien ja nuorten oppimiseen ja motivaatioon liittyvästä valmentamisesta.

Katariina Hirvonen on sarjakuvataiteilija ja kuvittaja. Hän on kuvittanut useita hankkeita yhteistyössä mm. Sosiaali- ja terveysministeriön, Opetusministeriön, Yleisradion ja Helsingin yliopiston kanssa noin kymmenen vuoden aikana.

Kirjan tekijät kuvaavat itse oppiaan näin:
" Vanhempien ei useinkaan kannata ratkoa lapsen ongelmia, vaan auttaa häntä ratkomaan ne itse. Mutta entä kun ongelma koskee vanhempaakin? Silloin kannattaa edetä hiukan eri tavalla. Siksi hyvä aloitus on kysymys: Kumman ongelma? Sarjakuvitimme kaksi tuosta kysymyksestä lähtevää ongelmanratkaisun menetelmää. Uskallamme väittää, että niiden tunteminen helpottaa huomattavasti elämää niin lasten ja nuorten kuin toisten aikuistenkin kanssa. 15 sarjakuvasivun lisäksi menetelmät on kuvattu kaaviona."

maanantaina, toukokuuta 21, 2018

Elämän lyhyydestä, osa 2

JUHANA Torkin kääntämässä, mainiossa pikkukirjassa "Seneca. Elämän lyhyydestä" on kaksi elämää suurempaa kysymystä: Kuinka ihmisen tulee käyttää lyhyt elämänsä? ja Miksi maailmassa tapahtuu pahaa hyville?

Keskityn tässä toisessa lastussa  jälkimmäiseen kysymykseen, jota Seneca pohtii Torkin toimittaman laitoksen kolmannessa tutkielmassa:  "Johdatuksesta".

Tänäänkin monia askarruttaa kysymymys:  jos jumalia on - tai on tai ei - miksi pahoja asioita tapahtuu?
 Ja miksi nimenomaan hyvät ihmiset joutuvat kärsimään?

Seneca kääntää vastauksen nokkelasti: Se mitä pidämme pahana ei olekaan pahaa. Kuinka niin?

Stoalaisen ajattelun mukaan maailmaa ohjaa järki (ratio). Asiat eivät tapahdu sattumalta vaan hyvän suunnitelman mukaan. "… meidän on kestettävä kaikki asiat rohkeasti,  sillä ne eivät tapahdu, kuten luulemme, sattumalta vaan kaikki tulee osaksemme suunnitellusti."  ( Eräs nykyaikainen elämänfilosofi  on sanonut saman toisin: Things don´t happen to You. They happen for You.)

" Kohtalo haluaa painivastutuksekseen parhaimmat yksilöt."... " Hyvää ihmistä jumala ei hemmottele, hän koettelee, karaisee,valmistaa tätä itselleen. "... "  Sanokoot ne, jotka ovat saaneet kestääkseen asioita, joita raukat ja pelkurit pitävät itkettävinä: ”Jumala on katsonut meidät  näin arvokkaiksi: meillä hän testaa, mitä kaikkea ihmisluonto voi kestää.” ..." Miksi joidenkin täytyy kokea jotakin niin kovaa? Jotta he voisivat opettaa muille, kuinka kokea sellaista. He ovat syntyneet esimerkeiksi."

Seneca vertaa kovakouraiselta näyttävää kohtaloa isän tapaan rakastaa lapsia: .
" Etkö näe, miten erilainen on isien ja äitien tapa  osoittaa  hellyttä? Isät pitävät huolta, että lapset  herätetään ajallaan opiskelemaan, he eivät salli lasten lorvia edes vapaapäivinään, ja he puristavat lapsistaan hikeä, joskus myös kyyneleitä. Äidit antavat lämpöisen sylinsä, he tahtovat pitää lapsen suojissaan, niin että tämä ei koskaan itke, ei koskaan ole suruissaan eikä joudu kärsimaan vaivaa. Jumalalla on hyviä ihmisiä kohtaan isän mieli. Hän rakastaa heitä lujalla rakkaudella."
Onnettomuus onkin siis harvoille tarjoutuva onni? "Kohtaloa ei kiinnosta mitellä pelkurien kanssa." Hyvä mies, joka ei kohtaa vaikeuksia, ei  saa osoittaa mielenlujuttaan: ” Minulle sinä olet onneton- siksi että et ole koskaan ollut onneton.” 

SENECA arvostaa siis kärsimysten kohtaamista  ja lupaa niitä kaikille. " Sekin, joka on nauttinut pitkään jatkuvasta onnesta, on saava osansa. Häntä luullaan vapautetuksi, mutta hän on vain saanut lykkäystä.” ...  " Niin paljon kuin ihmisten elämät näyttävätkin poikkeavan toisistaan, kaikki päättyy lopulta samaan: me tuhoudumme, ja kaikki mitä olemme  saaneet, tuhoutuu. "

"Kulta koetellaan tulella ja hyve onnettomuudella."... " Hän joka on rauhallinen ja vakaa, nousee vastaamaan kohtalon hyökkäyksiin. Hän pitää kaikkia vastoinkäymisiä harjoituksina." 

EIKÄ kuolemaa pidä pelätä.
"Se, mitä kutsutaan kuolemaksi, hetki jolloin henki irtoaa ruumiista, on niin lyhyt, ettei sen nopeutta  voi käsittää. Kuristipa nuora kurkun,  tukkipa vesi henkitorven, rikkoipa  kaatuvalta kallon kova maa, katkaisipa sisään imaistu tuli hengityksen – mitä ikinä se sitten onkin, kuolema tulee nopeasti. Punastuitteko häpeästä?  Niin kauan pelkäättee sellaista, mikä on ohi hetkessä."
HIENO teos.

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2018

Elämän lyhyydestä, osa 1

Torkki, Juhana. (2018). Seneca. Elämän lyhyydestä.Latinasta
suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Juhani Torkki. Helsinki: Otava.  
111 s.

JUHANA Torkki –  kirjailija, puhekouluttaja, teologian tohtori –  on tehnyt (jälleen) kulttuuriteon.  Hän on kääntänyt suomeksi  suuren stoalaisen filosofin Lucius Annaeus Seneca nuoremman (noin 4 eaa- 65 jaa) kolme tutkielmaa (De brevitate vitae, De otio ja De providentia). 

Luen pientä teosta niin, että siinä on kaksi isoa kysymystä: Kuinka ihmisen tulee käyttää lyhyt elämänsä ja Miksi maailmassa tapahtuu pahaa hyville. Keskityn tässä ensimmäisessä lastussa ensimmäiseen kysymykseen.

Kirjan synty ja rakenne

Torkki kertoo kirjassa  saaneensa sysäyksen tähän työhön kuo-lemansairaalta ystävältään, Francescalta.  Hän katui,  ettei ollut kylliksi ymmärtänyt elämän lyhyyden merkitystä, vaan oli tuhlannut aikaansa katsomalla TV-sarjoja, lukemalla dekkareita ja tekemällä muuta joutavaa. Francesca oli antanut Torkkille Senecan kirjan, "Elämän lyhyydestä", jossa teksti oli latinaksi ja italiaksi.

Torkin toimittamassa teos on  kolmen kirjoituksen kokoelma.  Ensimmäinen osa on nimenomaan tämä " Elämän lyhyys". Teos on osoitettu Senecan appiukolle, valtion viljavarastosta vastanneelle virkamiehelle  Pompeius Paulinukselle. Seneca rohkaisee häntä  jäämään  eläkkeelle. 
”Erottaudu siis, oi Paulinus, joukosta ja vetäydy rauhan satamaan, sinua on riepoteltu ikääsi nöhden jo aivan taroeeksi… Vetäydy siis siihen,  mikä on rauhallisempaa, turvallisemaa ja tärkeämpää.” 
Toinen teoksen osa on 14-sivuinen katkelma muutoin kadonneesta  "Joutilaisuudesta". Siinä Seneca pohtii pitäisikö ihmisen olla joutilas ja astua ulos oravanpyörästä? Teoksen kolmas osa on nimeltään "Johdatuksesta". Siinä Seneca siis pohtii,  niksi pahoja asioista tapahtuu?
 Palaan siihen  toisessa lastussa.

Kuinka käyttää aikansa viisaasti, jotta ei kadu?
 
Elämän lyhyydestä- kirjan ytimessä on pysäyttävä oivallus:  Aika on oikeastaan ihmisen arvokkain omaisuus, sillä sitä on rajallinen määrä. Haaskattua aikaa eisaa koskaan takaisin. Siksi: Käytä aikasi niin viisaasti kuin suinkin. Älä salli muiden ryöstää aikaasi!

Senecan mukaan elämä tuntuu ihmisistä usein lyhyeltä siksi, että he pitävät vääriä asioita tärkeinä ja haaskaavat aikaa merkityksettömien asioiden tavoitteluun.  Aika tulee jakaa oikein. Sen käyttö tulee suunnitella huolellisesti.  Oikein käytettynä elämä on pitkä.

Kuinka sitten käyttää  elämä viisaasti?  Senecan mielestä on kolme tapaa elää. (Huom. Joutilaisuus- katkelmassa hän muistuttaa, että nämä kolme tapaa myös sekoittuvat toisiinsa):
  1. Yksi on omistautuminen nautinnoille. Se on huonoin tapa. ”Halujensa ja himojensa” perässä juoksevat  ihmiset  yrittävät tyydyttää loppumattomia tarpeitaan, mutteivat löydä niin onnea. ..." Kaikkien pahimmiksi lasken ne, joilla ei ole aikaa mihinkään muuhun kuin juomiseen ja himojen toteuttamiseen." Seneca paheksuu julkisia huveja, rikkautta, juopottelua, hienostelua,  irstailua ja mässäilyä. Elä yksinkertaisesti! "
  2. Toinen tapa on toiminta, actio, toimelias elämä,  vastuunkanto yhteisistä asioista. Luonto on synnyttänyt meidät  toimimaan (acte).  ”Julkisten velvollisuuksien parissa vietetty aika on toki parempi elämäntapa kuin ajan käyttäminen pelkkään irstailuun ja juopotteluun.” Mutta Seneca varoittaa hikisenä sinne  tänne juoksentelusta.
  3. Kolmas ja paras tapa on mietiskely. Lyhyt elämä olisi järkevää käyttää hyveiden opiskeluun, siis filosofiseen pohdiskeluun ja nimenomaan stoalaisuuteen.(contemplatio).  Luonto on synnyttänyt meidät myös tarkastelemaan maailmaa. Tutustu kaikkeen siihen parhaaseen, jota ihmiskunta on tuottanut. Opettele tuntemaan jumalten olemus, tahto, luonto ja muoto.  Ihmisen tulisi pohtia hyveitä. "Että tiedät, mikä loppu sieluasi odottaa." Tällaista pohtiva pitää huolta, että jumalan mahtavat  teot eivät jää vaille todistajaa.  
Mietiskely liittyy joutilaisuuteen. Joutilaisuus on Senecalle  oman ajan herruutta. Vain ne todella elävät, jotka omistavat aikansa viisaudelle. Mieli tulisi suunnata " tästä haihtuvasta ja mitättömästä ajanrahtusesta siihen, mikä on valtavaa, ikuista ja missä meillä on itseämme parempaa seuraa, kuten Zenon, Aristoteles, Pythagoras, Demokritos ja Theofrastos.

Erityisesti Seneca ruoskii kiirettä ja turhamaisuutta.  

”Kiireisellä on kiire kaikkeen muuhun paitsi elämän elämiseen." Vasta kuoleman tullessa, he 
" huomaavat liian myöhään, että heillä oli kaiken aikaa kiire tyhjää toimittamaan." Ei pidä lohduttaa itseään "sillä valheellisella  lohdutuksella, että tulisi jonakin päivänä  elämään itselleen."... "Syrjään vetäytyminen tekee meille hyvää."

Seneca jakaa ihmiset kiireisiin, occupatus, ja joutilaisiin, otiosus. Kiireisen ajankäyttö on toisten armoilla, joutilas on oman aikansa herra. Joutilas suuntaa tietoisuutensa nykyhetkeen ja päättää järjellä arvokkaimman omaisuutensa sijoituskohteista. Hän on onnellinen.
 
Aikansa turhamaisuutta Seneca vierasti: 
”Ihmiset viettävät tuntikausia parturissa, niin että kaikki viime yön kasvu saadaan nypityksi pois, jokaisesta yksittäisestä hiuksesta järjestetään neuvonpito, auennut hiuskiehkura sidotaan kiinni ja sieltä mistä tukka on harvennut, se vedetään kimpuiksi peittämään kaljuuntuvaa otsaa. Ja ah kuinka he suuttuvat, jos parturi leikkasi hiukan huolimattomasti! Näinkö parturoidaan tosi miestä? Kuinka he tulistuvat, jos heidän jalosta kuontalostaan on jotakin leikattu väärin, jos jokin ei ole järjestyksessä, jos kaikki suortuvat eivät asetu juuri niin kuin pitää! Kuka noista ei näkisi mieluummin maansa ajautuvan sekasortoon kuin tukkansa? Kuka ei pidä tärkeämpänä päänsä koreutta kuin sen terveyttä? Kuka ei halua olla mieluummin hyvin suittu kuin kunnioitettu? Kutsutko sinä noita joutilaiksi, joiden kaikki aika kuluu kamman ja peilin välissä?”
Joutilaisuus ei siis tarkoita  saamatonta toimelaisuutta tai velttoa elämää. Mietiskely on kaikille mieleen.  "Meille se on poukama johon pysähtyä, ei satama."

Senecasta

Seneca (noin 4 eKr.-65 jKr.) oli roomalainen valtiomies, konsuli, kirjailija ja filosofi. 
Hieman yli 50-vuotiaana  tämä kirjoitteleva filosofi  kutsuttiin  maanpaosta  13-vuotiaan pojan, tulevan seuraavan Rooman keisarin Neron opettajaksi ja myöhemmin tärkeimmäksi neuvonantajaksi. 

Nerosta kasvoi  yksi maailmanhistorian hirvöhallitsijoista. Hän tappoi oman äitinsä ja vaimonsa. Hän kulki öisin kaupungilla, ryösteli apteekkeja, raiskasi kansalaisiaan - henkivartiokaartin suojelemana. 

Nero jäi historiaan varsin masentavana opetusnäytteenä. Paljon on pohdittu, että juuri tämä parivaljakko osoittaa, että kasvatuksen mahdollisuuksillakin  on rajansa.

Seneca eli kultaisessa häkissä. Hän yritti kahteen kertaan tehdä exitin: päästä pois Neron hovista, mutta keisari ei päästänyt. Nero tarvitsi Senecaa imagosyistä. Seneca ajautui vakaviin vaikeuksiin oppilaansa kanssa. Hän tarjosi vapaudestaan koko omaisuuttaan. Nero kieltäytyi.  Seneca joutui lopulta tekemään itsemurhan Neron painostuksesta  syytettynä salaliitosta. 

Kuoleman kohtaaminen oli  hänelle kuten muillekin stoalaisille erityinen haaste. Ihanteena oli antaa  avata suonensa ja kohdata  kuolema  arvokkaasti filosofisia keskusteluja käymällä.
" Kuoleman hetki on niin vähäpätöinen, ettei sille voi antaa mitään merkitystä. Miksipä siis  pelätä? " Senecan itsemurha oli  kuitenkin keisari Neron määrämä teloitus, ei mikään vapaaehtoinen lähtö tästä maailmasta. 

Kutsu demarien ja koulutuspolitiikan ystäville


Tule syventämään tietojasi ja kirkastamaan näkemystäsi koulutuspolitiikasta ja opetuksesta Espoossa ja laajemminkin. Keynote-puhujana yksi maan johtavia koulutuspolitiikan tekijöistä, Espoon sivistystoimenjohtaja (2008- ) , kouluneuvos Aulis  Pitkälä. Pitkälän yhä jatkuva työura on  komea.  Edellinen kansallinen tehtävä oli opetushallituksen pääjohtajan pesti 2011-2016. Vuonna 2016 hänet valittiin  Sivistyksen suunta -palkinnon saajaksi.

Tapahtuma on demostartti ns. DemariAkatemia-idealle, jonka tavoitteena on verkottaa ja päivittää demariosaamista kaikilla politiikan osa-alueilla yli osastorajojen. Paikalle on kutsuttu demarivaltuutettuja ja lautakunta-aktiiveja.

Tilaisuus järjestetään keskiviikkona 23.5.2018 klo 18.30 alkaen Puistokartanossa, osoitteessa  Merikansantie 2 c-talo, 02320 Espoo.

Jos haluat varmistaa hyvän kahvin ja suolapalan itsellesi, ilmoita tulostasi etukäteen Martille (045 111 8156). Samaan numeroon voit soittaa/tekstata myös kysymyksiäsi, jollet tällä kertaa pääse paikalle.

Järjestäjänä ovat  Etelä-Espoon demarit.

lauantaina, toukokuuta 19, 2018

Sivistys- mitä se on?

NÄINÄ aikoina, kun yleissivistävä koulu on pitkälti alistettu työelämän hyötyvaatimuksille, oli ihanan retroa lukea emeritusprofessori Juhani Aaltolan kirjoitus Senioriopettaja-lehdestä 1/2018. Otsikko kuului:  Opettaja  vaikuttajana. Sivistyksen suuri haaste.  

Paremmin mediassa  Laura Huhtasaaren kiistellyn gradun hyväksyjänä  tunnettu Aaltola kiteyttää yhdelle aukemalle upean mission:   Opettajan tehtävä on rakentaa ja ylläpitää sivistystä.

The Point: Mitä sivistys on?

JUTUN paras osa tiivistys sivistyksestä. Sivistys on (paljon) enemmän kuin vain ns. yleissivistävissä oppiaineissa hankitut tiedot ja taidot. Sivistys on ihmisyyttä. Kasvatustavoite ihmiseksi kasvaminen siis tarkoittaa nimenomaan sivistymistä.

Sivistyksessä on kyse  sekä yksilön että yhteiskunnan hyvästä  - ei siis vain hyödystä.  Sivistyksessä voi nähdä Aaltolan mukaan kolme ulottuvuutta (kolme inhimillisyyden runkotekijää): totuudellisuus 2. esteettisyys ja 3. eettisyys. (Upea tiivistys, eikö?)

Totuudellisuus
Totuuden puhuminen on keskeinen perusarvomme. Totuudellisuus kytkeytyy itsetuntemukseen ja kykyymme  arvioida omaa ajatteluamme ja toimintaamme myös krittiisesti. Sivistys on johdonmukaisuutta. Sivistynyt kykenee näihin.

Esteettisyys  
Esteettisyys kytkeytyy kauneuden ymmärtämiseen ja taiteen harjoittamiseen.Taiteen harjoittaminen vapauttaa meidät näkemään ja kokemaan erilaisia elämänilmiöitä ja totuudellisuuden vivahteita.
Esteettinen harjaantuminen voi Aaltolan mukaan avata portteja ymmärtämiseen ja empatiaan.

Eettisyys
Eettisyys on sitoutumista  muihin ihmisiin. Se on vastuunkantamista, auttamista, tukemista  ja toisten ihmisten kunnioittamista. Sen ytimenä ovat  suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus. Sivistys on elämää linjaavia arvonäkökulmia. Sivistys on erimielisyyksien ja erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Sivistys on kykyä toimia jonkin asian ja ihmisten puolesta ja jotain vastaan, perustellusti, ilman että ajaudutaan umpikujaan jopa väkivaltaan. Sivistys on harmoniaa, jonka varassa voi olla eri mieltä ja kestää ristiriitoja.

Kuinkas temppu tehdään?

Aaltola kirjoittaa: Koulutyön vaarana on pirstaloituminen. Sivistys on  hukkumisvaarassa. Jotta opettaja voisi  rakentaa ja ylläpitää sivistystä...
  • Hänen tulee  syventää omaa tietoisuuttaan  itsestään vaikuttajana. Hänen tulee selvittää oman persoonansa ” juoni”, punaisen lanka, oman linja.
  • Hänen tulee  rakentaa laaja visio  ihmisestä ja sivistyksestä.
  • Hänen tulee syventää omaa käsitystään yhteiskunnasta
  • Hänen tulee rakentaa sivistystä  oman persoonansa ja vahvuuksiensa avulla.
  • Sen rinnalla, että hän  kasvattaa oppilaita  itseohjautuviksi, hän kasvattaa heitä myös toisia ihmisiä auttaviksi ja kunnioittaviksi
  • Hänen tulee  avaa keskustelukehikkoja niin, että nuoret alkavat ajatella itse.
  • Hänen tulee ohjaa lapsia liikkumaan sosiaalisessa tilassa ja näin keräämään sosiaalista pääomaa.
Koko Aaltolan jutun voi lukea tästä linkistä:
http://www.osj.fi/datafiles/userfiles/File/Lehti/Facebookin%20nostot/2018/SEO1801_8-9_nosto.pdf