tiistaina, syyskuuta 02, 2014

Opettajien edunvalvonnan kronikka.

Museovirasto on antanut medialle luvan käyttää tätä
heidän kuvaansa.
OPETTAJIEN ay- toiminnan ja edunvalvonnan juuret ulottuvat 1800-luvun loppupuoliskolle. Olen koonnut tähän blogilastuun kronikanomaisesti eräitä minusta merkittävimpiä vuosilukuja. Ehkä jo huomenna pystyn tekemään niiden pohjalta yhteenveroa. Puuttuuko jotain oleellista?

Opettajapolvi 0:
1809 Suomi siirtyy Ruotsin valtakunnan alaisuudesta Venäjän autonomiseksi osaksi. 

Koululaitoksessa jatkui sellaisenaan Ruotsinvallan aikaiset käytännnöt.

Elettiin säätykohtaisen koulutuksen aikaa. Kirkon hallinnoima koululaitos oli  sirpaleinen. Oli erikseen opillisia kouluja ja rahvaan kouluka. Opetuskieli oli  1800-luvun puoliväliin saakka  opillisissa kouluissa latina ja ruotsi.

Kouluja olivat mm.  alempi ja ylempi trivaalikoulu (1843 alkaen ala- ja yläalkeiskoulu),  kyläkoulu, lukkarinkoulu, mamsellin koulu, pedagogio, pitäjän koulu, ruukin koulu, tehtaan koulu, vuoro-opetuskoulu.

Pienellä osalla opettajia koulutusta opettamiseen, opettajuus on vaihe papin uralla tai eläkehomma. Kaikki opettajat ovat miehiä. Koulut ovat pojille.  Venäjään kuuluneessa ns. vanhassa Suomessa toimi jo 1800-luvun alussa tyttökouluja. Vuoden 1843 koulujärjestykseen sisältyi oikeus perustaa tyttökouluja. Valtiolliset ruotsinkieliset tyttökoulut perustettiin Turkuun ja Helsinkiin. 

Voimassa oli ns. kouluton oppivelvollisuusVuoden 1686 kirkkolaissa oli säädetty, että avioliittoon aikovalla vaadittiin määrätyt tiedot kristinopista. Vuonna 1723 oli säädetty kodeille opetusvelvollisuus.

1826: valtion virkamiehillä eläke. Eläkeikä laski 70 vuodesta 65:een.

1830- luvulla  koulupäivä alkoi klo 7 ja päättyi klo 17. Oppitunnit pidettiin kolmessa osassa (kussakin 1-3 tuntia) ja välissä oli kaksi  1-3 tunnin taukoa. Opetukseen käytettiin 6-7 tuntia.

1840-luvulla  siirryttiin kaksiosaiseen koulupäivään.  Koulu alkoi klo 8 ja päättyi klo 16-18. Tunteja oli lasten iästä riippuen 6-7. Pienillä lapsilla tauko keskellä päivää oli kaksi tuntia, isommilla kolme.

1843: maassa oli viisi lukiota, 10-11 yläalkeiskoulua ja 28-32 ala-alkeiskoulua.

  • 1843 opillisen koulun opettajavirkaan pyrkivältä edellytettiin  luontaista taipumusta alalle ja  opetusnäytettä.

Keisari Aleksanteri II:lla oli suuri merkitys
myös suomalaisen koululaitoksen kehityk-
sessä. Museovirasto on antanut medialle
luvan käyttää tätä kuvaa.
Opettajapolvi 1:
Ensimmäisen sukupolven kansakoulunopettaja oli  varsinainen pedagogiikan moniottelija. Hän opetti kaikkia aineita ja neljää luokkaa yhtä aikaa.  Luokat eivät olleet pysyviä. Oppilaita tuli ja meni. Uusia oppilaita otettiin kaksi kertaa vuodessa.

Lisäksi opettajalla oli velvollisuus ohjata 1-2 iltapäivänä viikossa koulunkäyntinsä päättäneiden opintoja.( jo 1866). Ja kaiken päälle tuli oman kylän harrastukset. 

Käytössä oli ollut opetussuunnitelmaa, ei opetusoppia. Ensimmäinen suomenkielinen " Kansakoulun yleinen kasvatus- ja opetusoppi " ilmestyi vuonna 1883.

Alkeelliset tilat, puutteelliset välineet, kurjat työolosuhteet , häpeällisen pieni palkka. Mies- ja naisopettajilla eri palkka. Sairauspoissaolojen vuoksi opettajan  ammatti oli yksi vaarallisimmista.

Opillisen koulun opettajien palkoista päätti senaatti.

1850-60-luku: Opettajankoulutus käynnistyy sekä rahvaan että säätyläisten kouluihin.  Opettajat saavat oikeuden pitää kokouksia. Koulunkäynti ja koulujen  perustaminen on kaikille vapaaehtoista aina vuoteen 1866 saakka, jolloin kaupungeille tulee koulupakko (kansakoulu).

Suomen ensimmäinen kasvatus- ja 
opetusopin profesori oli Lars Stenbäck
1852 Suomeen saadaan Pohjoismaiden ensimmäinen kasvatus- ja opetusopin professuuri. Professorin tehtäviin kuului oppikoulunopettajien koulutuksen johtaminen.

1852: Suomessa ylioppilastutkinto syntyi  vuoden 1852 yliopistostatuuttien myötä. Astui vimaan 1858. Tuolloin tutkinto sidottiin lukion oppimäärään.  Ylioppilastutkinto  pidettiin yksinomaan Helsingin yliopistossa ja se käsitti etupäässä suullisia kuulusteluja koulujen miltei kaikissa oppiaineissa.

1856: Yleissivistävien lukioiden (latina)  rinnalle syntyi virkamiehiä kouluttavia  siviililukioita (venäjä, ranska, matematiikka).

1856 opettajakelpoisuus:  kasvatus- ja opetusopin professorin järestämä kaksivuotinen kurssi: sisälsi kuuntelua ja apuopettajan toimimista.

1857: Helsingin ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1857. Koulupäivä alkoi klo 9. Pienillä oppilailla tunnit pidettiin pötköön, ja koulu päättyi klo 12. Isommilla lapsilla koulu päättyi klo 17, ja klo 12-15 oli tauko.

1862: Vuonna 1862 annetussa  keisarillisen  julistuksen  mukaan ennen oppikirjojen hyväksymistä oli kuultava oppikoulun opettajienkokouksen mielipidettä.

1862: Opettajat saivat kokoontua joka neljäs vuosi yhteisiin yleisiin kokouksiin. Säädös oli tärkeä, koska opettajat saivat  näin itse vaikuttaa oppikoulua koskevien säännösten kehittämiseen. Oppikoulu pääsi kehittymään nyt sisästä päin.
1863: valtiopäivätoiminta käynnistyi uudelleen
1863-67: Ensimmäinen seminaariopettajapolvi opiskelee. Kansakoulun opettajattaren tehtävä oli ensimmäinen naisille avautunut virka.
Miesopettajiksi Cygnaeukselle kelpasivat rahvaanmiehet, mutta opettajattariksi hän halusi herrasnaisia. Naisilta edellytettiin naimattomuutta.

1863: pidettiin ensimmäiset yleiset opettajainkokoukset.

1864: Uudenaikaisten periaatteiden mukainen harjoittelukoulu aloitti toimintansa Helsingissä. Oppikouluissa siirrytään  luokanopettajajärjestelmästä aineenopettajajärjestelmään .

1865:Senaatti määritteli opillisen koulun opettajien palkat ja eläkkeet (30 vuoden palvelu toi täyden palkan, 25 vuoden palvelu 75%).

1866: Suomalainen kansakoulu oli  vapaaehtoinen, maallinen massakoulu, jota kunta ylläpiti valtion avulla.
Kansakoulu oli kuusivuotinen. Lähes puolet oppilaista kävi kuitenkin koulua vain vuoden.  Kansakouluun oli sisäänpääsykoe. Sisäänpääsyyn vaadittiin 10-12 vuoden ikä, luku- ja kirjoitustaito ja krintinopin osaaminen. Aluksi poikia ja tyttöjä opetettiin erikseen.  Kouluvuodella ja koulupäivällä oli rakenteet: Oli lukuvuosi, johon kuului 42 viikkoa. Oppilaita otettiin kaksi kertaa lukuvuodessa. Myös koulupäivällä oli rakenne. Koulupäivä kesti 5-6 tuntia (klo 9-12 ja 14-17). Uskonto oli varhaisen kansakoulun tärkein aine. Lisäksi jokaisen koulupäivän rutiineihin kuului aamu- ja usein myös loppuhartaus. Keskellä päivää oli aamiaistunti.  Kaupungeissa syötiin kotona, maalla koululla eväitä (pitkään taukoon on taas haluja). Lisäksi pidettiin 10-15 minuutin välitunteja. Oli pakko. Ilma loppui.  Kansakoulussa oli myös lukukausimaksu.

1867-68 ja 1870-luku: Suomi oli säätyyhteiskunta. Maa koki nälkävuodet 1867-68 ja jatkui 70-luvulla.  

1866: Virkamiehillä oli eläke. Eläkeikä laski 63:een.

1867:Suomenkielinen opettajankoulutus opillisia kouluja varten alkoi:  Helsingin ruotsinkieliseen normaalilyseoon perustettiin suomenkielisiä luokkia.

1868: koululaitos irtaantuu kirkon ohjauksesta
  • 1868:  Naisia aletaan kouluttaa oppikoulun opettajiksi  (tyttökouluja) Helsingissä tyttökoulujen yhteyteen perustetuissa yksityisissä jatko-opistoissa ruotsin kielellä.
1869: Syntyy aineenopettajuus. Aineenopettajakoulutuksen rakenteen perusrunko määriteltiin vuoden 1869 asetuksessa. Koulutus suoritettiin varsinaisten opintojen jälkeen. Auskultointiin kuului kolme osaa: kas- vatusopin tutkinnon suorittaminen kasvatusopin professorille, lukukauden mittainen opetusharjoittelu normaalikoulussa ja yliopettajille suoritettavat ”opettajanäytteet” normaalilyseoissa.
  • 1869 perustetaan  kouluylihallitus
1870 ensimmäisenä Pohjoismaista nainen, Maria Tschetschulin, suoritti ylioppilastutkinnon Helsingissä.
  • 1870-luvulla perustettiin ensimmäiset valmistavat koulut eli Herrasväen koulut. 
  • Kouluja oli vähän. Esim. vuonna 1870 oppikouluja oli  75.   
  • Kansakouluissa oli opetusvälineenä mustataulu, karttapallo, seinäkarttoja ja helmitaulu.  Harmoni oli unelmana,
1872: Uusittiin oppikoululaitos: yläalkeis- ja ala-alkeiskoulu yhdistettiin kahdeksanluokkaiseksi alkeisopistoksi, jonka nimi muuttui pian lyseoksi. Lisäksi  oli lukioita. Ruumiillinen kuritus kiellettiin oppikoulussa.

  • Vuoden 1872 koulujärjestyksessä hylättiin vanha pelkoon perustuva kurinpito ja kiellettiin ruumiilliset rangaistukset ja muutenkin korostettiin oppilaiden sivistynyttä kohtelua. 
  • Vuoden 1872 koulujärjestykseen sisältyi neli- ja seitsenluokkaiset tyttökoulut ("naisväenkoulut").
  • Opillisen koulun syyslukukausi oli 1.9 - 15.12. ja kevätlukukausi 15.1.- 15.6.
  • Opillisen koulun täysi eläke 35 vuoden palvelun jälkeen.

1873:perustettiin (ja ajettiin kauas) ensimmäinen suomenkielinen normaalikoulu Hämeenlinnaan. Suomenkielisen opetuksen turvaamiseksi perustettiin samana vuonna yksityinen Helsingin Suomalainen Alkeisopisto.

  • 1873 auskultointi normaalikoulussa.

1874: uusittiin ylioppilastutkinto.  Aikaisemmin ylioppilastutkinto oli pidetty vain Helsingin yliopistossa. Se oli  käsittänyt etupäässä suullisia kuulusteluja koulujen miltei kaikissa oppiaineissa. Nyt tämän kolmanteen kouluvaiheeseen oikeuttavan tutkinnon ydinosa siirrettiin kypsyyskokeen luontoisena oppikouluihin. Niissä järjestettiin kirjalliset kokeet, joiden kysymykset laati kuitenkin valtakunnallinen elin, ylioppilastutkintolautakunta. Koe oli suoritettava äidinkielessä, toisessa kotimaisessa kielessä, yhdessä vieraassa kielessä ja matematiikassa.
  • 1874: naisten osallistuminen ylioppilaskirjoituksiin vapautettiin, mutta yliopistossa opiskelua varten naiset tarvitsivat erityisluvan
1879: elinkeinonvapaus: ammattikuntalaitoksesta luovuttiin.
1880-luvulla kouluihin alkaa tulla pulpetteja. Sitä ennen pitkä pöytä ja penkit.
  • 1880-luvulla helsinkiläis-kansakouluissa oli käytössä vuorolukujärjestelmä: Aamuvuoron oppilaiden koulupäivässä oli kaksi osaa: klo 8-11 ja 15-17. Keskellä päivää oli neljän tunnin tauko. Iltavuoron oppilaiden koulupäivässä oli niinikään kaksi osaa: klo 11-14 ja 17-19.
  • Jatko-opetus käynnistyi 1880-luvulta alkaen suurimmissa kaupungeissa: Helsingissä, Turussa ja Tampereella.  Äänitorvena oli Kaarle Werkko. Jatko-opetusta kehitettiin monissa kaupungeissa ammatilliseen suuntaan. Se ei  tuottanut  ammattipätevyyttä, mutta pyrki antamaan oppilailleen yleisiä käytännöllisiä perustaitoja sekä työmoraalia. Maalla jatko-opetusta järjestettiin erillisinä jatkokursseina, joilla saattoi opiskella myös vanhempaa väkeä.
  • Naisasialiike voimistuu
  • Työväenliike aloittaa toimintansa 1880-luvulla. 
  • Kansakoulunopettajaopiskeluun  vaadittiin  1880-luvulla kansakoulun käynti.

1881: Kouluihin saatiin ensimmäinen opetussuunitelma: Mallikurssit. Mallikursseilla pyrittiin takaamaan  yhtenäinen oppimäärä.
Aluksi opetettiin ilman opetussuunnitelmaa. Kansakouluasetuksessa ei puhutu  mitään koulun päämäärästä eikä tavoitteista, säädettiin vain pakolliset oppiaineet.  Samalla selkeytettiin luokkarakennetta. 
  • 1881:  Naisia aletaan kouluttaa oppikoulun opettajiksi  tyttökoulujen yhteyteen perustetuissa yksityisissä jatko-opistoissa  suomen kielellä. 
1882: naiset saivat laillisen oikeuden opettaa tyttöjen oppikouluissa, kuitenkin ilman virkaoikeutta.
  • 1882 perustettiin ensimmäinen ruotsinkielinen yhteiskoulu: Nya svenska läroverket.
1883 koulujärjestyksen myötä alkeisoppilaitokset saivat jälleen uudet muodot. Koulut jaettiin lyseoihin ja alkeisoppikouluihin.  Tällöin luotiin perustaa myös keskikoululle määräämällä tuolloin toimineiden alkeiskoulujen opetus vastaamaan lyseoiden alaluokkien opetusta.

  • 1883: opillisten koulujen opettajavirkoja olivat  kollega, lehtori, yliopettaja 
  • 1883 ja 1885: Opillisen koulun syyslukukausi oli 1.9 - 20.12. ja kevätlukukausi 14.1.- 31.5.
  • Päivässä sai olla enintään kuusi tuntia, ja korkeintaan 3 tuntia peräkkäin (9-13 ja 14-18)

1885 annettiin asetus tyttökoulujen uudelleen järjestämisestä. Sen mukaan tyttökoulut eivät suoraan valmistaneet oppilaita ylioppilastutkintoon ja tätä kautta yliopisto-opintoihin. Tyttökoulujen opetussuunnitelmat eivät muutosten jälkeenkään vastanneet reaalilyseoiden suunnitelmia.

1886:  Tyttöjä ja poikia sai opettaa yhdessä vuodesta 1886 alkaen.
  • 1886  perustettiin ensimmäinen suomenkielinen yhteiskoulu, Helsingin suomalainen yhteiskoulu.

1887:  Kansakoulunopettajien ensimmäinen ammatillinen yhdistys syntyy Helsinkiin. : Kaksikielinen Helsingin kansakoulujen opettaja- ja opettajatar-yhdistys. Opillisen koulun opettajilla ei (vielä) tarvetta. Kieliriidat ulottuvat myös opettajien yhdistyksiin.

Jo  vuonna 1877 ensimmäinen yritys: Tuolloin perustettiin Kaarle Werkon aloiitteesta Vanajassa Hämeen kansakoulun suosijain yhtiö- toiminta raukesi, kun viranomaiset eivät vahvistaneet sen sääntöjä.  1880-luvulla syntyi suurimmissa kaupungeissa opettajien epävirallisia konventteja mm. Turun ja Helsingin ruotsinkieleisten opettajien piirissä.

1888 Uno Cygnaeus kuolee.

Opettajapolvi 2: 
Toisen opettajapolven aikainen kansakoulusta kehittyi kunnille pakollinen mutta oppilaille vielä vapaaehtoinen  rahvaan koulu. Säätyläiset laittoivat lapsensa  oppikouluun valmistavaan kouluun.
Tämän sukupolven aikana käytiin  jatkuvaa keskustelua oppivelvollisuudesta.   Vastakkain väittelyissä olivat rikkaat ja köyhät.  Eräänlaisena välivaiheena  voidaan pitää päätöstä, jolloin kansakoulun  kahden alimman luokan suorittaminen katsottiin  oppikouluun tarvittavaksi pohjaksi. 
Koulu oli lähes ilmainen oppilaalle ja edelleen vapaaehtoinen. 

Alakoulussa oli yksi luokka, jossa oli kaksi vuoden kestävää osastoa. Yläkoulussa oli kolme samalla lailla kaksisastoista luokkaa.( Tuolloin ei vielä puhuttu vuosiluokasta). Parillinen osasto oli aina kertausta.   

Sisäänpääsyvaatimuksia muutettiin: kouluun pääsi nyt maallakin 8-vuotiaana. 

Oppilasaines muuttui. Kansakoulu oli laajenemassa paitsi maalaisten myös työläisten lasten kouluksi. Heidän sekaansa ei herrasväki vielä omia lapsiaan laittanut.

Opillisella puolella vakiintuvat koulumuodot keskikoulu, lukio, lyseo, yhteislyseo.
Sisällöllisesti käytiin  taistelua venäläistämista ja ruotsin kielen ylivaltaa vastaan
Yksityiset tahot perustavat suomenkielisiä oppikouluja ja yhteiskouluja. Yhteisopetuksen idea voimistui. Päätettiin, että oppikouluun pohjakouluna on kansakoulu (mutta sai tulla muutakin kautta) 

1890  annettiin asetus, joka käytännössä vahvisti naisten pääsyn opiskelemaan yliopistoon. Asetuksessa säädettiin, että yliopiston varakansleri sai valtuudet päättää tyttöjen opinto-oikeudesta.

1891 Reaalilyseoiden viiden alimman luokan oppimäärä käsitti muiden pohjoismaiden tapaan keskikoulun, jollaisten tarvetta teollistuminen nopeasti lisäsi.

1892: Werkon yritys perustaa valtakunnallinen yleinen kansakoulunopettajayhdistys:  Suomen kansakoulunopettaja ja naisopettajayhdistys. Ehdotus meni nyt läpi, ja näin syntyi SKL:n ja SOLin edeltäjä syntyi 1893. Liitto oli aattellinen: haluttiin edistää kansakouluaatetta kristilliseltä pohjalta. Liitto  perustettiin myös opettajien palkka-asioita varten  Sillä ei kuitenkaan ollut oikeutta neuvotella palkoista.

1893 saatiin ensimmäiset ohjeet jatko-opetuksesta. Senaatti antoi tuolloin  ohjesäännöt  kansakoulun jatkokursseille. Aineiden tuli olla samoja kuin kansakoulussa ja otteen  kertaava. Opetusta piti antaa vähintään 150 tuntia. Sitä saatiin  antaa joko kuusi viikkoa kerrallaan päiväkouluna tai  pitkin vuotta yhtenä iltapäivänä. Nyt jatko-opetuksesta ruvettiin myös maksamaan opettajalle palkkio. Mutta oppilaita oli vaikea saada.

1894 valmistuivat ensimmäiset tyttöylioppilaat Turun ruotsinkielisestä tyttökoulusta, Heurlinska skolan i Åbo.

1895 perustettiin Turun suomalainen jatko-opisto. Se oli yksi ensimmäisistä suomenkielisistä tytöille suunnatuista kouluista, joiden tarkoituksena oli valmistaa oppilaita ylioppilastutkintoon ja yliopisto-opintoihin.

1898: Ns. kouluvelvollisuuslaki: Maalaiskunnille tulee pakko perustaa kansakouluja vuoden 1898 piirijakosäädöksessä.
Vuoden1898 ns. piirijakosäädös teki kansakoulusta pakollisen kunnille.  Koulu oli perustettava, jos siihen ilmoitettiin vähintään 30 lasta, Toinen opettaja, jos oppilaita oli yli 50.
Esiteltiin idea vuosikursseista, jotka helpottivat opettamista.  Arvosteluasteikoksi vakiintui alkaen 1-10.

1900: oppikoulun opettajat pääosin miehiä.
1901: Naiset eivät enää tarvinneet erityislupaa yliopistossa opiskelua varten.

1903: SDP asetti ensimmäisenä puolueena koulupakon tavoitteeksi.

1905:   annettiin asetus, jonka mukaan kansakoulun(yläkansakoulun) kaksi alinta vuosiosastoa muodostivat oppikoulun pohjakoulun. Oppimäärän sai suorittaa muissakin kouluissa tai itseopiskelun avulla.  Mamsellin koulujen tilalle tuli valmistavia kouluja oppikoulujen yhteyteen tai erillisinä ykistyisinä laitoksina. Ne keskittyivät valmentamaan oppikoulun pääsykokeeseen. Ne olivat yksityisiä kansakouluja
  • 1905: Suurlakko muuttaa opettajien suhtautumista järjestäytymiseen: työväenliikkeen esikuvaan tartutaan.  Kansakoulunopettajat viestittävät ammattilehtiensä välityksellä (Kansakoulu- ja Opettaja-lehti).  Oppikoulun opettajatkin alkavat perustaa omia ainekohtaisia yhdistyksiään. Opettajien ääni halutaan kuulumaan päätöksenteossa.
  • 1905 perustetaan koulukeittolayhdistys. Siitä sai alkunsa järjestetty koulukeittolatoiminta. maaseudulla. (kaupungeissa syötiin kotona).
1907 Suomi sai yksikamarisen eduskunnan. Suomessa naiset saivat ensimmäisinä Euroopassa sekä vaalioikeuden että -kelpoisuuden, ja uuteen eduskuntaan valitut 19 naisedustajaa olivat maailman ensimmäiset naispuoliset kansanedustajat.

1906: Suomen Yksityiskoulunopettajien Yhdistys perustetaan.

1908: SKL:n sääntöihin tuli edunvalvonta.

1913 Alkuopetuskin luovutettiin kunnille.

1914: Ruumiillinen kuritus kiellettiin kansakouluissa
  • Vuoden 1914 koulujärjestyksessä  oppikoulu sai lopullisen rakenteensa: viisiluokkainen keskikoulu ja kolmivuotinen lukio. Alkeiskoulut muutettiin viisiluokkaisiksi keskikouluiksi. Lukio oli kolmiluokkainen. Lyseot uudistettiin siten, että reaalilyseot ja useimmat klassisista lyseoista tehtiin linjajakoisiksi; lukioon tuli kaksi rinnakkaista osastoa: klassinen osasto ja reaaliosasto.  Klassinen lyseo jäi harvinaiseksi poikkeuskouluksi. Reaalilyseoissa latina oli yksi valinnainen  aine yhdellä lukion linjalla.
1914- 1918 käytiin ensimmäinen maailmansota. I maailmansota aiheutti kärsimystä, työttömyyttä ja elintarvikepulaa. Toinen sortokausi päättyi vasta maaliskuussa 1917 maaliskuun vallankumoukseen, loppunousuun, jossa Suomi sai autonomiansa takaisin. Itsenäistyminen

1915: Kansakoulun opettajien palkkataso oli sama kuin teollisuustyöntekijällä.

1916: Yliopistovirat avautuivat naisille.
  • 1916: Maalaiskansakoulut saavat uuden opetussuunnitelman
  • 1916-17, valtion oppikouluja oli 52, yksityisiä oppikouluja 99. Yhtensä oppilaita oli 26 073.
  • 1916-15. oppikoulujen opettajista 45 % naisia.

Opettajapolvi 3:
Jakso alkaa sisällissodasta ja päättyy jatkosotaan. Maa eli taloudellisesti kovia aikoja, jotka kärjistyivät 1920-ja 30-lukujen taitteen pulavuosiin. 1930-luvun lopulla talos elpyi voimakkaasti, muitta sota katkaisi kehityksen armottomasti. Tekninen kehitys toi pikkuhiljaa elämään mukavuuksia

Tämän opettajasukupolven aikana kansakoulun asema jykevöityi. Koulunkäynnistä tuli  käytännössä velvollisuus. Koulu tuli maksuttomaksi! Ja kirjat ja muut koulutarpeet. 

Opettajat saivat työhönsä apua. Koululääkäreitä 1920-30-luvulla. Opettajan apuna oli  radion opetusohjelmia 1920-luvulla. Kouluradio aloitti virallisesti vuodesta 1934. Koulukeittoln väkeä tuli kouluun kouluruokailun myötä 1943 .

Kolmannen opettajasukupolven työvuosia kuvaa kuri. Kansakunnan ensimmäiset vuosikymmenet olivat  kurinalaisuuden aikaa. Ja siihen kuului myös kieltolaki (1919-1932). Sota-ajan (ja sen jälkeinen) koulu korosti vielä sekin kuria. 

Hierarkisessa yhteiskunnassa eri säädyillä oli omat koulutusväylänsä Säätyläisillä oli oppikoulu. Oppikoulun suosio on varsin vakaa.

1917: Suomi itsenäistyy. 1918 käydään kansalaissota.
  • Valtion oppikoulujen opettajat perustavat oman liiton  (Suomen Valtionoppikoulujen opettajaliitto)
  • hyvksyttiin uudet yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kunnallislait.
  • Lukuvuonna 1917-18 ouluviikkoja oppikouluissa hädintuskin 14.
1918: Kouluhallituksen yhteyteen perustetaan opettajaneuvosto, jota kautta voitiin vaikuttaa. Se antoi lausuntoja ja sai tehdä ehdotuksia. Opettajaneuvosto oli demokraattinen vaikutusväylä.
  • 1918 oppikoulut saivat tuntijaon. Venäjän kielen siihen saakka suhtettoman suuren tuntimäärän jakoivat nyt keskenään äidinkieli, uskonto ja historia.
1919: Ylioppilastutkinto uudistettiin siten, että Helsingin yliopistossa toimitetut  suulliset kuulustelut siirrettiin koulujen itsensä huolehdittaviksi.

1920-luvulla kaupungeissa oli mahdollisa maksaa ns.  kunnan palkkaa-  siis yli lakisääteisen palkan.
  • 1920-lukuun  asti oppikoulun käynti oli harvinaista. Oppikoulun aloittaneita oli alle 10 prosenttia ikäluokasta. 
1921: säädettiin  oppivelvollisuus. Tällöin säädettiin laki oppivelvollisuudesta kaikille 7-13-vuotialle - lähes viimeisenä Euroopassa. Ei kuitenkaan ihan kaikille. Tylsämieliset ja 5 kilometria kauempana koulusta asuvat vapautettiin. Lisäksi maaseudulle annettiin pitkä siirtymäkausi (16 vuotta). Koulunkäynti ja oppikirjat olivat ilmaisia.
Kansakoululaiset nuortuivat; sisäänpääsyikä muuttuu vuonna 1921 7-8-vuoteen (eikä enää vaadittu valmiiksi luku- ja kirjoitustaitoa).

Koulun rakenne muuttui: kodin hoidossa olleen alkuopetuksen otti hoitaakseen alakansakoulu myös maalla. Nyt kansakouluissa oli kaksi osaa: pienten lasten alakansakoulu ja vanhempien yläkansakoulu. Yläkansakoulun ohjelmaan ei juurikaan tehty muutoksia. Oppiaineetkin olivat lähes entiset.

Kansakouluista tuli  vähintään kaksiopettajaisia.

1922: Tyttöjä naisopettajiksi kouluttaneet jatko-opistot lakkautetaan.

1925: ilmestyy  uusi maalaiskansakoulun opetussuunnitelma (joka oli suositus). Siinä luovuttiin parillisten luokkien kertauksesta. Kertauksen sijaan tulivat vuorokurssit , jolloin opetusaikaa käytetään tehokkaammin.

1926:  naiset saivat Suomessa laajat oikeudet valtiollisiin virkoihin.

1928  säädettiin1aki uusimuotoisista  kansakoulun koko oppimäärään perustuvista oppikouluista. Tätä yhtenäiskoulujärjestelmää testattiin näiden  koulujen avulla 1920-luvulta 1950-luvulle.  Uusi lyseo perustui kansakoulun koko kuusivuotiselle oppimäärälle, ja se käsitti kolmivuotisen keskikoulun ja kolmivuotisen lukion. Tämä yhtenäiskoulun esimuoto yritettiin 1930-luvulla saattaa oppikoulun yleiseksi muodoksi.  Uusimuotoisista oppikouluista ei kuitenkaan ollut yhtenäiskoulukysymyksen ratkaisijaksi. Ne jäivät lopulta peruskoulun kaukaisiksi edeltäjiksi.

1930-luvulla naisopettajat olivat jo enemmistönä oppikouluissa.
  • Ylioppilastutkinnon suorittaneita oli 1930-luvulla vuosittain runsaat 2 000 eli noin 3 prosenttia ikäluokasta.
  •  Kiertokoulu siirtyi 1930-luvun puolivälissä kokonaan historiaan.
1931-1935 Suomessa pulavuodet. Opettajien palkkoja leikattiin.

1932-34 kansakouluihin tehtiin rajuja leikkauksia. Niihin kuuluivat yritykset suosia ns. supistettuja kansakouluja. Oppivelvollisuslain perusteella oli mahdollista perustaa ns. supistettuja kansakouluja, jos oppilaita oli alle 30. Niissä alakansakoulua pidettiin 12 viikkoa ja yläkansakoulua 18 viikkoa. Yhteensä koulupäiviä oli 200.

1936: kielletään oppilailta poliittinen toiminta kouluissa.
1937: Koko maa oli  oppivelvollisuuslain piirissä.

1939 annettiin laki oppikouluista. Oppikoulu koostui edelleen keskikoulusta ja lukiosta. Valtion koulut olivat lyseoita ja yhteislyseoita. Lisäksi oli  normaalilyseoita, yksityisiä kouluja ja yhteiskouluja.

1939- 1944: Suomen osalta toinen maailmansota. 
Sotavuosina koulunkäynti oli poikkeuksellista. Koulutyö keskeytyi moneen otteeseen.   Koulurakennukset tarvittiin sotilastarkoituksiin. Miesopettajat komennettiin armeijaan. Naisopettajat tekivät palkkansa eteen kansanhuoltotöitä. Oppilaita evakuoitiin maaseudulle. Tässä tilanteessa suositeltiin oppilaille kotiopiskelua ja ehdotettiin, että he kävisivät näyttämässä opettajalle, että ovat tehneet kotitehtävänsä. Oppilaat määrätiin niinikään ” työkouluun” keräämään mm. lumppuja ja pulloja jne. Ylioppilaskirjoitukset järjestettiin poikkeusoloissa.

Sota-vuosina oli voimassa palkkasääntely.

1941: julkaistiin valtion oppikoulujen oppiennätykset  ja metodiset ohjeet.

1943: Nais- ja miesopettajien erilaiset palkkaedut johtivat omien liittojen perustamiseen.Naiset ja perheettömät  eivät hyväksyneet alempaa palkkaansa.  Kansakouluihin tulee ilmainen koululounas.
  • 1943: Ylioppilastutkinto uudistettiin  siten, että matematiikka ja reaalikoe tehtiin vaihtoehtoisiksi. Ylioppilastutkinnon kirjallisiin kokeisiin kuuluivat nyt  äidinkieli, toinen kotimainen kieli, vieras kieli sekä matematiikka tai reaalikoe. 
  • 1943: Kuri näkyi myös tiukkana arvosteluna. Vuonna 1943 tiukennettiin arvostelua kansakouluissa: vertailukelpoisuuden vuoksi opettajan antamien arvosanojen tuli olla 7-8 välillä (jollei ollut erityistä syytä). 
  • 1943: Suomen Valtionoppikoulujen opettajaliitto lopettaa itsenäisen toimintansa.
1944 Kansakouluun oli syntynyt kaksivuotinen jatkokurssi. Kun moni keskeytti kansakoulun kuudenteen, päästötodistuksen saamiseksi vaadittiin osallistuminen jatko-opetukseen.

Opettajapolvi 4:
Neljäs  opettajasukupolvi eli sodasta toipumisen ja hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa. 1940-luvun loppu oli kaikille vaikeaa aikaa. Poliittisesti oli ” käännettävä takkia”. Saksan sijasta kaveriksi oli otettava Neuvostoliitto. Neuvostoliitto oli hyväksyttävä YYA-kumppaniksi vaikka hampaat irvessä. Siirtolaiset asutettiin. Maata rakennettiin, ja tulosta syntyi. Suomi maksoi sotakorvauksia ja teollistui ja kaupungistui.  Maasta tehtiin hyvinvointivaliota.

Sodan jälkeen ymmärrettiin hyvin koulutuksen merkitys hyvinvoinnille. Kaikkien haluttiin käyvän enemmän koulua. Ja kansa halusi kouluttaa lapsensa. Yli puolet ikäluokasta pantiin oppikouluun.
Oppikouluissa oli teinikunnat, jotka radikalisoituivat.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa vallitsi huomattava opettajapula; ikäluokat olivat suuria, sota oli haitannut opettajavalmistusta; opettajien palkkausta pidettiin alhaisena. Kansakoulunopettajien seminaarien ja Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ohelle avattiin Helsinkiin, Turkuun ja Ouluun väliaikainen opettajakorkeakoulu.  Yhä useampi seminaarin kautta valmistunut oli suorittanut keskikoulun, ja väliaikaiset opettajakorkeakoulut leipoivat pika-ajassa ylioppilaista kansakoulunopettajia. 

Opettajat opettivat ja heidän kauttaan jaettiin myös sosiaaliapua (mm. vaatteita, silmälaseja jne.). 

Opettajan apuna oli edelleen kouluradio. Koulu-tv aloittaa toimintansa 1962 tai 1963.

Kansakoulun erityisopetus, muun muassa aiemmat ns. apukoulut, laajeni ja monipuolistui sotien jälkeen. Oppilashuolto vahvistui. 1960-luvulla ensimmäiset koulupsykologit ja - kuraattorit.

1945 SOL sai oikeuden neuvotella kunnan ja 1946 valtion päättäjien kanssa opettajia koskevista asioista (ei kuitenkaan palkoista eikä palvelusteen ehdoista). Kansakoulut  luokkakokoja  pienennetään; alaluokilla maksimi  34 ja yläluokat 40. Ylimenokausi oli 10 vuotta.

  • 1945 oppikoulun opettajien palkkatao oli 2/3 vuoden 1930 tasosta.

1946   käynnistyvät ensimmäiset kunnallisen keskikoulun kokeilut Jyväskylässä, Luumäellä ja Utajärvellä.

1947: Oppikoulunopettajat osallistuvat  virkamieslakkoon. Työtaistelu oli lyhyt  kolme päivää), (vaikka ei ollut lakko-oikeutta). Palkat eivät nousseet.

1948: Oppikoululehti syntyi, kun yksityisoppikoulujen opettajajärjestön lehdestä Yksityiskoulu – Privatskolan tuli kahden opettajajärjestön, Suomen Valtionoppikoulujen opettajaliiton (SVOL) ja Suomen Yksityiskoulunopettajien Yhdistyksen (SYY), yhteinen lehti. Oppikoululehti oli luonteeltaan ammattijärjestölehti.

1949: Myös oppikoulun rehtorit muodostavat oman järjestön.

1950-luvulla naiset ohittavat miesten määrän ylioppilastutkinnon suorittaneissa.
  • Valmistavat koulut sammuivat 1950- luvulla.
  • 1950-luvulla mm. Helsingin kansakouluissa vuoroluku.
1950: valmistui kansakoulun opetussuunnitema
  • 1950: neljännes  ikäluokasta aloitti oppikoulun.
1951: perustetaan oppikoulun opettajien yhteinen järjestö OK. Sen lehden nimeksi tulee Oppikoululehti. Järjestäytymisaste on alhainen,

1952 Kansakoulun opetussuunnitelma otettiin käyttöön.
  • 1952 Suomessa kesäolympialaiset
1953 : Valtiovarainministeri Niukkanen uhkaa korottaa luokkakokoa kansakoulussa alaluokilla 30:sta  40:een ja yläluokilla 40:sta 50:een. SOL:n kampanja kaatoi esityksen.

1954:  Maalaiskansalaiskoulun opetussuunnitelmakomitean.mietintö valmistui. Uuden koulun nimeksi ehdotetiin siinäkin  kansalaiskoulua.

1957/58: Säädetään kansakoululaki Ala- ja yläkansakoulu yhdistetään varsinaiseksi kansakouluksi. Jo 1800-luvulla käynnistettyjä kansakoulun jatkokouluja virallistettiin. Vuonna 1957-58 säädettiin asetus, jossa 1-2-vuotisia jatkopäiväkouluja alettiin kutsua kansalaiskouluksi. Kansalaiskouluissa oli eri linjoja. Toisaalta vielä 1950-luvulla haja-asutusseuduilla oli supistettuja kansakouluja, joissa pidettiin alakansakoulua 12 viikkoa ja yläkansakoulua 18 viikkoa. Isot luokat : kansakoulussa 1-2lk:lla sai olla 34 oppilasta ja muilla luokilla 40.
  • Oppivelvollisuus 8-vuotiseksi
  • Kansakoululaissa vakinaistettiin myös maaseudulle syntyneet kunnalliset keskikoulut.
  • 1950-luvulla niiden lukumäärä oli vain kolmisenkymmentä ja peruskouluun siirryttäessä 1960-luvun lopussa noin 130.
  •  Kansalaiskoulun minimikoko oli 50 oppilasta (Kka 54§). Kansalaiskoulu oli aluksi kaksivuotinen. Kolmas vuosi oli  vuodesta 1962 alkaen kunnille vapaaehtoinen.
  • Kansalaiskoulu oli yksilöllinen, omaa kotiseutua palveleva nuorison opinahjo, joka samalla antoi  tilaisuuden jatkuvalle kehittymiselle. Opetusta annettiin väljän opetussuunnitelman pohjalta 30 - 36 tuntia viikossa. Kouluvuoteen kuului 200 työpäivää. Kouluvuosi alkoi syyskuun ensimmäisenä arkipäivänä ja päättyi toukokuun lopussa. Kansakoulussa maksimiluokkakoko oli I.- IV.-luokilla 34 oppilasta,  V-VI-luokilla 40 oppilasta ja kansalaiskoululuokilla 40. Koulupäivään sai kuulua korkeintaan 6 oppituntia. Päivän työ  aloitettiin  lyhyellä aamuhartaudella. Lukuvuoden lopussa järjestettiin oppilastöiden näyttely.
  • Kansalaiskoulu oli ilmainen - toisin kuin oppikoulu. 
  • Kansalaiskoulun opettajalta vaadittiin kansalaiskoulunopettajan tutkinto.  Virkatyyppejä olivat yleisaineiden opettaja, kaupallisten, kotitalouden, puutyön, metallityön ja tyttöjen käsityön opettaja.  Jatko-opetuksen opettajan virassa toimineet siirrettiin suoraan kansalaiskoulun opettajan virkaan.
1958:  Opettajilla oli maaseudulla vuoteen 1958 saakka melko vaatimaton rahapalkka, jonka määritti eduskunta. He saivat osan palkasta luontaisetuina: Heillä oli käytössä vapaa asunto lämpöineen ja valoineen sekä eräitä muita luontaisetuja. Opettajilla oli myös asumispakko.

Kaupungeissa opettajilla oli pelkkä rahapalkka, jonka määritti kaupunki. KH:n ohjeen mukaan kaupungeissa piti maksaa  50- 62 % enemmän kuin maalla. Maallakin haluttiin kokonaispalkkauksen piiriin eli pelkkään rahapalkkaan.

Vuonna 1958 tilanne muuttui;  opettajat siirtyivät myös maalla ns. kokonaispalkkaukseen. Maalla  opettajilla oli kuitenkin edelleen asumispakko. Koska maalla vuokra oli  halpa, kaupungeissa nousu paineita palkankororuksiin,

Naisten ja miesten ja perheellisten ja perheettömien palkkaerot poistettiin.

1960-luku: taistelu peruskoulusta.
  • Vieraan kielen,  siis toisen kotimaisen kielen tai englannin kielen opetus pantiin kansalaiskoulussa alkuun 1960-luvun alussa. 
  • 1960-luvun alussa alettiin perustaa kansalaiskouluihin vapaaehtoisia yhdeksänsiä luokkia.
  • 1960-luvulla mm. Helsingin kansakouluissa vuoroluku.
  • 1960-luvun alussa noin puolella oppikouluista oli kouluruokailu
1960: vajaat 40 prosenttia ikäluokasta aloitti oppikoulun. Noin 5% heistä keskeyttää.
  • 1960 saatiin oikeus tulla kuulluksi ministeriössä palkoista.
1961: Ensimmäinen musikkiluokka- painotetun opetuksen synty.
1961 SVOL julisti osana palkkataistelua hakusaarron.

1963 laki valtion virkamiesten palkkauksen tarkistamista (opettajat saivat samat edut).
  • 1963: Suomen Opettajien Liitto sai täyden neuvotteluoikeuden neuvotella opettajien  palkoista.
1965 KH:n opettajaneuvosto lakkautettiin.

1967 vuosia käytiin neuvotteluja ns. kunnan palkasta, joka maksettiin lakisääteisen palkan päällä; ero maaseudun palkkoihin oli liian suuri. Vuonna 1967 liitto uhkasi  lakolla. Sitä ei tullut. Solmittiin ensimmäinen kirjallinen palkkasopimus (eduskunta muutti palkkauslakia).  Asumispakko poistui. Valtioneuvostolle siirtyi valta sopia kuntien palkoista.
  • 1967 aloitti ensimmäinen erikoislukio: Savonlinnan taidelukio 
1968: Suomen ensimmäinen Tupo.
  • Eduskunta hyväksyi peruskoulun puitelain 26.7.1968.
1960-luvun loppu: kouluhallituksen ohjaama peruskoulukokeilu 1964 alkaen muutamilla paikkakunnilla. Kokeiluops.

1970: VES-järjestelmä otetaan käyttöön. Opettajat saivat täydellisen neuvottelu-, sopimis- ja sovittelujärjestelmän (virkaehtosopimuslait)
  • Peruskouluasetus annettiin 26.6.1970. 
  • 1970: ilmestyy POPS I ja II.
  • 1970: 59 % ikäluokasta aloittaa oppikoulun. Keskeyttäjä 3,6 %.
  • 1970 lääninhallituksiin perustettiin kouluosastot (nyk. sivistysosastot), joille siirrettiin huomattava osa siihen saakka kouluhallitukselle kuuluneista hallinto- ja valvontatehtävistä. 

1970-71 teki valt.kand. Reino Makkonen tutkimuksen opettajiston työmäärästä. Se osoitti, että työtä luokan ulkouolella oli 16,9 - 28,9 tuntia.

1971 alettiin tehdä virkaehtosopimuksia. SOL allekirjoitti ensimmäinen virkaehtosopimuksensa 14.1. 1971. Työtaistelut tulivat laillisiksi. Murrettiin kansakoulunopettajien 30 tunnin opetusvelvollisuus (ollut voimassa 100 vuotta). Nyt palkoista päästiin sopimaan (monet asiat jäävät kuitenkin työnantajan ratkaistaviksi).
  • Paljon opettajia työttömänä (suuret ikäluokat poistuivat kouluista).
  • 1971:  OYJ perustettiin (Opetusalan yhteistyöjärjestö)
  • Siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon 1972/73. Koulupäivien määrä väheni 211-115:sta 190:een. Kesäloma lyheni. Sovittiin opettajille  kolme veso-päivää. Opetusvelvollisuuksia laskettiin 23-28 :sta 20-24:ään.
1972: Siirtyminen peruskouluun alkaa. Pääkaupunkiseutu siirtyy viimeisenä syksyll 1977.
Kansa-, kansalais-, ja keskikoulu yhdistetään.  Koulunkäynti ilmaiseksi. Oppivelvollisuus pitenee 9 vuoteen. Kansakoulu- ja oppikoululinjojen sijasta nyt eriytymiseen käytettiin valinnaisia aineita, erilaajuisia kursseja sekä luokan työn sisäistä organisaatiota hyväksi käyttäen.Peruskoulun kuusi alinta luokkaa muodostavat ala-asteen ja kuusi ylintä yläasteen. Johtokuntien tilalle tuli kunnan koululautakunta tai kouluneuvosto. Kaikki opiskelevat kahta "vierasta" kieltä. Tukiopetus vakiintui. Aamuhartauden tilalle päivänavaus. Tasokurssit ylä-asteella eräissä aineissa.
  • 1972 luottamusmieskenttä saadaan valmiiksi (SOL)
  • 1972: opettajilla vastuu työturvallisuuskysymyksissä.  Liitto  (SOL) sitoutui maksamaan 1972. Vastuu siirtyi OYJ:lle 1974.
  • 1972: oppikouluissa voimassa ollut karsseri-rangaistus (4-6 t) poistuu keinovalikosta.
Opettajapolvi 5:
Maailma muuttuii historiallisen paljon. Euroopan rajat  piirrettiin uusiksi ilman sotaa. Rautaesirippu murtui. Sosialismi katosi. Useissa Euroopan valtioissa on ajauduttu kansallisuuksien välisiin yhteenottoihin. Oma itänaapurimme: NL lakkautti itsensä 90-luvun alussa Venäjäksi. 

Suomi alkoi siirtyäänteen: ensin Eftaan 1985. Sitten Euroopan neuvostoon 1989. Vuonna 1989 NL tunnusti suomen puolueettomuuden.

Maahanmuutto (ensimmäiset vietnamin venepakolaiset v. 1979) vaikutti myös kouluihin.

Peruskoulu tuli ja se yhdisti kansa-ja oppikoulun. Siirtyminen uuteen järjestelmään toteutetiin pohjoisesta alkaen vuosina 1972-1977. Samalla kouluaika piteni yhdeksänvuotiseksi. 
Peruskoulu oli osa hyvinvointivaltioprojektia. Kaikki saivat käydä ilmaista koulua. 

Samalla opettajien koulutuspohjaa nostettiin. Seminaarit lakkautettiin, ja koulutus siirtyi yliopistoon akateemiseksi loppututkinnoksi. 

1972-77: Peruskouluun  oli sekä organisatorinen että pedagoginen hanke. Organisatorisesti se vietiin johdonmukaisesti läpi, vain pieni korvaavien koulujen joukko jäi "kauneustarhaksi". Siirtymistä lykättiin rahapulassa vuodella.

Opettajan työn reunaehdot paranivat peruskouluun siirryttäessä. Luokkakoot pienenivät; Peruskoulussa oppilaita sai olla enintään 32. Opetusryhmät uudistuivat sekaryhmiksi. Tyttöjä ja poikia opettiin nyt yhdessä (paitsi liikunnassa 3-luokalta ). Käsitöissä luovuttiin (paperilla) sukupuolierottelusta, kun oppilaat saivat tehdä valinnan TN/TS.

Opettajien ammatillisesta täydennyskoulutuksesta pidettiin huolta massa-VESOI:lla. Sadat opettajat kuuntelivat matkasaarnaajia, jotka puhuivat kulloinkin tärkeistä asioista. Mm. yhteisökasvatuksesta. Veso-päivissä oli myös pajaosuuksia, ja muistan osallistueeni aikankin teknisen työn pajoihin.

1973: Perustetaan OAJ (Opettajien Ammattijärjestö) perustettiin. Ensimmäinen Opettaja-läraren-lehti ilmestyy.

  • 1973: vasemmistolaiset opettajat perustavat oman yhdistyksen:  Demokraattiset koulutyöntekijät -yhdistykseen (Demko ry.). Se toimii vuoteen 1989 saakka.
  • 1973 syntyy opettajille oma C-palkkataulukko, joka mahdollistaa kuoppakotorukset.  Liukumat myönnetään ongelmiksi.
  • 1973 palkkausjärjestelmään tulee lomaltapaluuraha.
  • Opettajien siirtosäännökset; siirtoturva.  Saadaan opettajlle, joita uhkaa työttömyys oikeus palkallsenen opiskeluun 30-80 % palkasta 270 päivää.
  • 1973 pidettiin ensimmäiset kouluneuvostovaalit oppikouluissa.

1975: Peruskoulu toteutui riisuttuna.  Vuoteen 1975 ajoittui öljykriisi, joka johti siihen, että viikotunteja vähennettiin 5-6-luokilta. Valinnaisuutta vähennettiin. Käsityöaineita yhdistettiin.
  • 1975 OAJ kieltää jäseniään tekemästä harkinnanvaraisia töitä. Opettajat boikotoivat mm. kouluneuvoston kokouksia ja kursseja.
  • 1975 OAJ valitsee keskusjärjestöksi yllätyksellisesti Akavan.
  • 1975 opettajien palkkahaitari ilman ns. ikälisiä

  1. alakansakoulun opettaja ja oppilasasuntolan hoitaja 1489 mk
  2. luokanopettaja 1720 mk
  3. aineenopettaja ja eritysopettaja 1769 mk
  4. lehtori 1982 mk
1976:  Vuosina 1976 ja 1977 opetusryhmiä suurennettiin. OAJ organisoi  1976 yhden päivän mittaisen työnseisauksen opetusministeriön säästöpäätöksiä vastaan- josta tulee sakot. Mielenosoituslakossa mukana Helsingin seudulla 5000 opettajaa.

  • 1976: Koulujenkin avuksi perustetaan valtion av-keskus

1977 Koko maa peruskoulujärjestelmän piiristä.

1978: Virkarehtorit siirretään kokonaistyöaikaan
Vuonna1972 kouluviranomaiset ehdottivat siirtymistä kokonaistyöaikaan eli virka-aikaan. Asetettiin  toimikunta. Työnantaja esitti 1974 yläkoulujen ja isojen alakoulujen rehtorien siirtymistä virka-aikaan ja kokonaispalkkaukseen. Siirto tapahtui sitten 1978.

1979 alkoivat kuitenkin  taloudellisesti paremmat ajat, jolloin oli mahdollista pienentää ryhmäkokoja ja lisätä jakotunteja.
1-2 luokkien maksimikoot pienennettiin 32:sta 25:een. Samalla saatiin jakotunteja matematiikkaan ja äidinkieleen.

1980-luku oli  taloudellisen kasvun aikaa. Maan vaurastuminen toi koko ajan kouluun lisää laatua. Suomea kutsuttiin pohjoismaiden Japaniksi.  Opettajien avuksi saatiin1980-luvulla kouluavustajia. Henkilökohtaiset tietokoneet yleistyvät.
  • 1980-luvulla valtion ja kuntien opettajien palkkataulukot yhtenäistetään.
  • 1980-luku: Peruskoulun alussa koulutoimentarkastajilla oli vielä totista valtaa. Entiseen tapaan he mm. vahvistivat virkavaalit ja koulujen opetussuunnitelman vuositarkisteet. 1980-luvulla alkoi hallinnon alasajo. Koulujen tarkastuksista tuli kannustavia ohjaustilaisuuksia.
  • 1980-luvun alussa lukioissa siirryttiin kurssimuotoisuuteen.  
1980:Viimeinen oppilas sulki kansalaiskoulun oven.
1982: Tasokurssien poistaminen. Tuntikehysjärjestelmä
  • 1982: Luokanopettajan tutkinnosta tuee akateeminen loppututkinto (KM).
1984: Opettajalakko. Lakko kestää noin kolme viikkoa. Kangasniemi neuvottelee nokkelasti palkankorotukset uusimuotoisille luokanopettajille. Opettajat saavat oman Vessin.

1985: Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet.  1970-luvun Gaussin käyrästä edettiin 80-luvulla kohta yksilöllisempää ja pehmeämpää arviointia. Luokallejätöt vähenivät. Todistusnumeroiden antamista myöhennettiin 1985, ja sanallinen jopa suullinen arviointi yleistyi.
  • 1985: Luovuttiin tasokursseista ja otettiin käyttöön tuntikehysjärjestelmä
  • Ohjaavat opettajat mukaan ops-prosessiin.
1987:  kokeilukiot alkoivat muuttua luokattomiksi.

1989: Ammatilliset eläkeiät kumottiin. Opettajilla 55 vuotta ja 60 vuotta. Siirtymäaika on pitkä.
  • 1989: Kouluradio lakkautettiin.
1991: OAJ:n jäseniä ovat kaikki opettajaryhmät lastentarhanopettajista yliopistojen opettajiin ja opettajaopiskelijoista veteraaniopettajiin.
  • 1991: Kouluhallituksesta ja Ammattikasvatushallituksesta  tulee Opetushallitus.
  • Opetusministeriö aloitti ammattikorkeakoulukokeilun elokuussa 1991

Opettajapolvi 6:
Alkaa pitkä, epävarmuuden ajanjakso, jota kuvaavat globalisaatio, lama ja toisaalta  tekniikan läpimurto. Koko Eurooppa on liittymässä EU:iin. Idän ja lännen vastakkainasettelun rinnalle on noussut islamin ja muiden maiden välinen jännite. Terrorismi on noussut muutaman vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen otsikoihin. Kiihtyykö muutos yhä? 

Liittyminen länteen jatkui. Vuonna 1995 liityimme EU:öön ja otimme myös euron käyttöömme vuonna 2002.  Suomalaisen koulun laatu hämmästyttää kaikkialla. Pisa-tulokset.

Monikulttuurisuus syvenee,  erityisoppilaita  sijoitetaan yleisopetuksen luokkiin.

Kuudennelle  sukupolvelle 90-luku oli monessa mielessä käännekohta. Suomi oli 90-luvun alussa vauras länsi-eurooppalainen hyvinvointivaltio, ja sitten siihen iski lama. Kasinotalous romahti ennätyssyväksi lamaksi. Pankit ajautuivat kriisiin. Hyvinvointivaltiota alettiin kyseenalaistaa. Myös kouluihin kohdistettiin ennenkokemattomia leikkauksia. Määrärahoja leikattiin. Opettajia pakkolomautettiin. Kouluja lakkautettiin. Suomi toipui lamasta nopeasti ja kuulema loistavasti. Kouluihin ei kuitenkaan koskaan palautettu niiltä leikattuja resursseja.  Alkoi kaikkialle ulottuva säästäminen: Koulun toimintojen ulkoistaminen; lomaukset, valtionosuussäädösten muutokset, normien purku.

2000-luvulla maan sisäinen muuttoliike ja lasten määrän väheneminen on johtanut toisaalta koulujen lakkautusaaltoon, toisaalta ahtauteen muuttovoittokunnussa. Opettajien uupumusta on lisännyt rajusti pyrkimys siirtää erityistä tukea tarvitsevat oppilaat yleisopetuksen luokkiin "integroimalla" heidät. Luokanopettajat taisivat nyt kokea saman shokin kuin oppikoulun aineenopettajat peruskouluun siirryttäessä. Mutta heille on tämä uusi Tsunami myös tulossa.

Opettaja-tv siirtyi nettiin (poistuiTeemalta vuonna 2012). Vuonna 2013 sen nimeksi tuli  oppimisen verkkopalvelu.

Monin paikoin siirryttiin koulujen kokonaisbudjetointiin (Espoo 2009/10)
Uusia koulumuotoja: ammattikorkeakoulut.

Suunnitelun sijasta alettiin uskoa markkinavoimiin. Jos 1980-luvulla alettiin purkaa normiohjausta ja siirtää päätösvaltaa kuntiin ja kouluihin. 1990-luvun alussa suuntaus kiihtyi erityisesti hallinnon toimesta.  Suuntaus oli kansainvälinen. Mm. Ruotsi vapautti koulunsa markkinoille ja salli ns. vapaat koulut. Usko valtioon alkoi hiipua. Tätä joudutti liittyminen Euroopan yhteisöön. Johtavana ideologiana on New Public Management, jossa julkiseen sektorin toimintaa ohjataan liike-elämän kielellä. 

Viides opettajapolvi koulutettiin YLIOPISTOSSA sen suhteen se eroaa kaikista edellisistä. Seminaarit oli lakkautettu 70-luvun alussa, ja kaikki luokanopettajakoulutus siirrettiin myös opettajakorkeakouluista opettajankoulutuslaitoksille.  

Hyvin koulutetut opettajat saivat uskomattoman vallan kirjoittaa opetussuunnitelma 1994 alkaen kouluilla. Kouluista tehtiin eräässä mielessä itsenäisiä tulosyksiköitä, joiden piti varsin väljien perusteiden pohjalta keksiä itse sisällöt oppiaineisiin, arviointitapansa jne. 

Koulujen omaleimaistumiseen liitettiin nopeasti tulosvastuullisuuden ja itsearvoinnin elementit. Kouluille annettiin valtuutus kirjoittaa omat opetussuunnitelmansa-muttei siihen työhön resursseja. Hallinnon retoriikka irtautui aika ajoin tukeavasti todellisuudesta. Tutkijoiden selvitettäväksi jää, oliko kymmenluku aidosti pedagogisen vapauttamisen vai koulutuksen markkinoiden rakentamisyritysen aikaa. Oliko kymmenluku vielä opettajuuden vapauden kasvun vai jo vapauden leikkaamisen aikaa? Amputoitiinko tuolloin opettajan didaktisesta autonomiasta pala koulun autonomiaksi- jonka kunnat haukkasivat?

1992: Opettajia aletaan lomauttaa. Annettiin sijaisten palkaamiskieltoja. Lomautukset saadaan kuriin vasta 1998, kun silloinen opetusminsteri Olli-Pekka Heinonen jyrähtää Vantalle.

1994 Uudet peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Akvaarioprojekti. Koulut saivat tehdä omat opetussuunnitelmat- vaikka lainsäädäntö ei sellaisia tuntenutkaan. Opettajat osallistetaan ops-prosessiin

  • 1994: Internet avautuu
  • 1994: Valtion av-keskus lopettaa toimintansa

2004: Uudet opetussuunnitelman perusteet
Tämän sukupolven toinen opetussuunnitelma tehtiin  2002- 2006. Kiukkua herätti, että opetusta haluttiin selvästi yhtenäistää. Opetussuunnitelman valtakunnallisista perusteista tuli jälleen normi. Kouluilta kerittiin myös valtaa pois sekä valtiolle että kunnille. Pedagogisesti itseohjautuvien koulujen sijasta alettiin puhua kunnan tai alueiden kouluverkoista. 
  • 2004: aamu- ja iltapäivätoiminta käynnistyi  alakouluissa.
2005:  saadaan kolmas YT-tunti.

2006: Myös opetus- ja sivistystoimen johtajat ja asiantuntijat ovat voineet liittyä OAJ:n jäseniksi.
Vuonna 2011 alennetaan ammatillisten  opettajien kelpoisuusvaatimuksia
2006: Pieni, mutta merkittävä päätös tehtiin vuonna 2006, kun Opetushallitus antoi uudet ohjeet uskonnonvapauslain tulkinnasta. Uskonto, joka oli ollut 1800-luvulla kansakoulun tärkein oppiaine, pantiin lopullisesti suitsiin. Uskonnon opetuksen tuli olla ei-tunnustuksellista. Siihen ei saanut sisältyä enää hartaustilaisuuksia. Jo aikaisemmin aamuhartaus oli muutettu päivänavaukseksi, ja päivänavauksia alettiin pitää myös ei-uskonnollisista aiheista. Niinikään koulun juhlissa kristillisen perinteen osat joutuivat tarkkaan syyniin.

2008: Maailmataloudessa syvä sukellus.

2010-luvulla homekoulu-ongelma kaatuu syliin.

2012: suunnataan suuria leikkauksia toisen asteen koulutukseen.

2014: Jälleen ennätysmäärä opettajia lomautetaan.


sunnuntaina, elokuuta 31, 2014

Opettajien edunvalvonnan isä: Kaarle Werkko

KAARLE Juhana Werkko (1850- 1926) oli suomalainen koulu- ja raittiusmies. Häntä voi hyvällä syyllä pitää myös opettajien edunvalvonnan isänä.

Werkko kuuluu ensimmäisen seminaarikoulutuksen saaneeseen kansakoulunopettajien sukupolveen. Hän  valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista  vuonna1873,  ja toimi sen jälkeen opettajana useilla paikkakunnilla: Huittisissa, Tuusulassa ja Turussa.

Vuonna 1896 hän muutti Helsinkiin johtamaan perus-tamaansa esi-, pikku- ja kiertokouluseminaaria. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1916 saakka. Seminaarin toiminnasta on tehty erillinen muistojulkaisu (Werkko (toim.) 1916).

Werkkoa pidetään  alkuopetuksen kehittämisen pioneerina. Häntä voidaan pitää myös kansalaiskoulun yhtenä isistä. Ensimmäinen kehitelmä jatko-opetuksen kehittämiseksi oli nimittäin hänen vuonna 1885  esittelemä jatkokurssi-idea, jota kokeiltiinkin Helsingissä.

Werkon sanotaan tehneen töitä tauotta kansan sivistämiseksi. Hän oli ahkera kirjoittaja. Hän kirjoitti ja toimitti  useita kouluasioita käsitteleviä teoksia ja julkaisi vuodesta 1905 aikakauskirjaa "Alempi kansakouluopetus". Energiaa hänellä riitti vielä perustamaan ja johtamaan monia alan yhdistyksiä.

Edunvalvonnan alalla Werkko oli sitkeä pioneeri. Hän teki useita yrityksiä opettajien yhdistyksen perustamiseksi aikana, jolloin kaikenlaista järjestäytymistä pidettiin uhkana. Vuonna 1877 perustettiin Kaarle Werkon aloitteesta Vanajassa "Hämeen kansakoulun suosijain yhtiö". Toiminta kuitenkin raukesi, kun viranomaiset eivät vahvistaneet yhtiön sääntöjä. Silti tästä vuodesta lasketaan opettajien ay-toiminnan alkaneen.

Vuonna 1884 Werkko perusti Turussa "Kansakoulun suosijain Seuran". Kun se ei saanut lupaa toimia valtakunnallisena yhdistyksenä, toiminta sammui vuodessa. Vuonna 1887 Werkko yritti perustaa valtakunnalisen yleisen kansakoulun-opettajayhdistyksen tällä kertaa Tammisaaressa. Senaatti kuitenkin hylkäsi tämänkin anomuksen. Vasta yritys vuonna 1892 Suomen Opettajayhdistyksen perustamisesta meni läpi. Näin syntyi SKL:n ja SOLin edeltäj  vuonna 1893. Liitto oli aatteellinen: se halusi edistää kansakouluaatetta kristilliseltä pohjalta. Sääntöihin edunvalvontatehtävä tuli vuonna 1908, mutta  konreettia edunvalvontatyötä oli vähän. Opettajien palkat säädettiin maaseudulla lailla. Kaupungeilla oli oikeus itse päättää opettajien palkat. Werkko toimi  yhdistyksen puheenjohtajana 1893–1896.

Werkko  edisti monin tavoin kansakouluasiaa. Hän sai aikaan kansakoululaisten kesäsiirtolatoiminnan aloittamisen. Kansanopistojen asiaa Werkko edisti mm.  julkaisemalla jo vuonna 1881 teoksen Pohjoismaiden kansanopistoista ja niiden perustamisesta Suomeen. Hän ajoi innokkaasti myös kansankirjastojen asiaa, ja  laati vuonna 1879 teoksen Tietoja ja mietteitä Suomen kansa- ja lastenkirjastoista. Hän ehdotti kirjastoja myös armeijaan. Werkko oli myös ensimmäisiä lasten parissa Suomessa raittiustyötä tehneitä henkilöitä.

Lähteitä
Kailanpään, Aarre (1962).  Kansalaiskoulu. Helsinki: WSOY.
Tammivuori, Aimo. (1986 ). Sata vuotta opettajien ammattijärjestötoimintaa. Suomen Opettajain Liiton historiaa. Helsinki: SOL.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_Werkko
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/6522/
ojs.tsv.fi/index.php/inf/article/download/1389/1236

torstaina, elokuuta 28, 2014

En rieku

EN RIEKU, vaikka tämä blogi olikin aktiivisesti mukana viime  päivien keskustelussa siitä,  miksi oppivelvollisuutta ei nyt pidä pidentää. Hesarissa julkaistun artikkelin jatko-osan kävi täällä lukemassa muutamassa päivässä 1095 ihmistä! Se on huikea määrä.

HALLITUS on nyt median mukaan tehnyt päätöksensä; yksityiskohdat ovat vielä auki. Klo 19 on TV:ssä luvassa lisää infoa. Jos ensitiedot, joiden mukaan peruskouluun satsataan nyt 50 miljoonaa lisää, pitävät paikkansa,  kapina kannatti erityisesti.  Nyt on pidettävä huolta, että rahat suunnataan viisaasti.


Suomalaisen didaktiikan kehitys. Osa 7

DIDAKTIIKAN (käytännön kasvatusta ohjaavan opin) kehitykseen vaikuttavien filosofisia ideoita kartoittavalla kesäretkelläni on jäljellä kolme pysäkkiä.

Tässä blogilastussa käsittelen ns. vallankumouksen  ajan (1750-1900) filosofian tuomia muutospaineita opetusoppeihin. Yritän siis löytää muutoksia ns. olettamusperustassa, jotka ovat voineet vaikuttaa saman ajan suurten pedagogien (mm. Rousseau, Pestalozzi, Fröbel, Herbart, Spencer…) kasvatusoppeihin.

1. Todellisuuskäsitys (Metafysiikka, ontologia)
Mitä olevainen on? Mitä eri luonnon ilmiöt ovat?

Jumala oli tänä ajanjaksona edelleen todellisuutta suurelle osalle. Toki julkaistii myös ajatuksia, ettei Jumalaa ei ole (vrt. jo Thales "maailmaa ei ole luotu"). Nyt esitetään, että "kuvittelemme vain olennon, jossa on kaikki ihmiskunnan paras" ja että "uskonto on ooppiumia kansalle".

Valtava kehitys koetaan tekniikassa ja tieteessä, ja se muutta koettavaa todellisuutta.  Teollinen vallankumous alkaa 1730.  Ihmiset siirtyvät  työn perässä maalta kaupunkeihin. Maailmankauppa kiihtyy. Valtiokehitys kiihtyy.

Syntyy rikas keskiluokka. Syntyy köyhälistö. Eriarvoisuus tunnistetaan ja koetaan vääryydeksi. Hallitsijoiden jumalallinen oikeus valtaan kiistetään. Kansalaiset kapinoivat. Ranskassa toteutuu suuri vallankumous. Yhdysvallat syntyy. Napoleon valloittaa maailmaa ja tuhoutuu. Sotien  melskeissä syntyy köyhyyttä, kurjuutta, sairautta ja orpoutta.

Tämän ajanjakson aikana käsitykset  todellisuudesta  voi jäsentää vaihtoehtokirjoksi:
- on olemassa kaksi todellisuuutta; tämänpuoleinen, josta saamme tietoa järjellä ja tuonpuoleinen, joka pitää uskoa. (teologinen)
- on olemassa hengen maailma ja fyysinen maailma (ideaalinen + materiaalinen)
- on olemassa kaksi todellisuutta: aistittava maailma (materia) ja sen takana oleva todellisuus, josta emme saa aisteilla tietoa (mm. Kant)
- on olemassa kaksi todellisuutta: aistittava maailma (materia) ja sen takana oleva todellisuus, josta voimme saada tietoa (Schopenhauer: oivallamme intuitiossa)
- maailma on todellisuudessa vain henkeä, ja siitä voidaan saada tietoa.
- maailma on todellisuudessa vain materiaa. (Marx)

Materian osalta uskotaan yleisesti luonnonlakeihin. Empirismi saavuttaa huippunsa Humessa.

Hengen maailma voi olla uskonnollinen (jumalan tahto). Se voi olla historian henki, yhteinen tajunta (rakentava tahto, Hegel). Se voi olla ilmiömaailmaa ohjaava tahto (suunnaton, ajaton ja vailla päämäärää mieletön tahto, Schopenhauer).

Filosofiassa huomio kohdistuu yhteiskuntaan ja sen kehitykseen. Osa uskoo optimistisesti maailman kehittyvän koko ajan paremmaksi (maailma ei olekaan juuri nyt paras mahdollinen). Sen vastapainoksi syntyi rousseaulainen käsitys, että ihmiskunnan kulta-aika oli menneisyydessä - ei antiikissa vaan paljon aikaisemmin. Luonto on hyvä, kulttuuri huono. Takaisin luontoon!

Syntyy myös kaksi vahvaa näkemystä siitä, että kulta-aika on vasta edessä.  Ihmisten maailma kehittyy kriisien kautta. Hegelin mukaan maailman  kehitys oli  hengen kehitystä kohti täydellisyyttä; kukin idea sisältää vastakohtansa, ja niiden yhteentörmäyksestä syntyy synteesi, joka on täydellisempi idea (esim. ajatus ei-oleminen, oleminen - vrt. tulemisen käsite). Marx siirtää tämän dialektisen kehityksen ajatuksen materian maailmaan, ja esittää, että maailma kehittyy vastakkaisten luokkien taistelussa suhteessa omistamisessa tapahtuviin muutoksiin. Lopullisena tavoitteena on eturistiriidaton yhteiskunta: kommunismi.

Schopenhauerille maailma ei ole paha eikä hyvä, vaan mekityksetön.

Miten tämä vaikutti opetukseen?
- Koulutustarpeita noussee kaupankäynnissä tarvittaviin vieraisiin kieliin, matematiikkaan
- matematiikan  merkitystä  korostaa myös käsitys, että kokemuksemme on luonteeltaan matemaattinen
- luonnontieteiden opetuksen merkitys kasvaa
- hyödyn korostaminen
- latinan itsestään selvä asema verrattuna elävien kielten asemaan kyseenalaistetaan

2. Tietokäsitys
Mitä voimme tietää? Mitä tieto on?

Ihmisen arkinen tieto maailmasta kasvoi huimaa vauhtia mm. kaupankäynnin vuoksi.

Filosofiassa jatkui kiista siitä, mitä ihminen voi maailmasta tietää. Onko ihmisellä mielessään synnynnäisiä ideoita?  Empiristit olivat vahvasti sen takana, että  voimme tietää vain aistein havaittavasta maailmasta, emme todellisuudesta sellaisenaan (vrt.  Locke, Kant)

Klassisen tietokäsityksen rinnalle (jossa tieto on perusteltu, tosi uskomus) nousi  haastajia. Esitettiin, että totuuden käsitettä ei tarvita; Ihminen ei voi tietää muusta maailmasta kuin aistien maailmasta, johon tietomme rajoituvat (ei siis ole totuutta, johon verrata). Totuuden käsitteen haastoi myös pragmatismi. Totta on se, mikä toimii.

Tiedon varmuutta epäiltiin myös. Esitettiin,  että pysyvää, yleistä tietoa ei ole. Kukin aika ja kukin kulttuuri tietää eri lailla asioista ja se riittää tuolloin.Tietoa joudutaan aina korjaamaan. Tieteelle annettiin tehtävä: olla järjestelmä, jonka avulla saavutetaan yksimielisyys. Tiedon vastakohtana myös tunnetta ja intuitiota arvostetaan (romantiikka)

Tiedon muuttumisen ideasta  syntyy valitusmiesten piirissäkäsitys, että uuden tiedon avulla maailma kehittyy paremmaksi. Tieto halutaan koota encyclopedioihin.

Mitä tämä tarkoitti opetukselle?
- aistien merkitys on tärkeä
- historian opetuksen arvo
- kansan valistamisen idea kansakoulun muodossa saa lisää perusteita
- ylipäätään ihmisten valistamisen idea saa vahvistusta
- käytännön hyöty korostuu
- kansallinen kasvatus
- toiminnallisuuden yhteys tiedon  syntyyn

3. Ihmiskäsitys
Mitä ihminen on? Miten meidän tulisi elää?

Elämän päämääränä oli edelleen onnellisuus (jo antiikissa käiste eudaimon), joka toki ymmärrettiin eri tavoin. Yksi uusi tulkintaoli, että  inhimillistä toimintaa johdattaa vain kaksi voimaa: kivun välttäminen ja nautinnon tavoittelu.

Onnellisuuden tavoittelu  arvo myös kiistettiin. Esitettiin,  että onnen tavoittelu on typerää ja turhauttavaa. On lakattava tahtomasta (Schopenhauer). Helpotusta saa musiikista ja mietiskelystä. Elämän tavoitteena oli nirvana.

Kirkon käsitys siitä, että ihminen on syntyään paha, saa rinnalleen Rousseaun käsityksen, että ihminen - ja luonto- ovatkin hyviä.

Ihmistä yritetään määritellä monin tavoin. Kirkon piirissä ihminen oli langennut, Jumalan kuva.
Adam Smith määritteli ihmisen kauppaa käyväksi eläimeksi.  Juuri kaupan tekeminen, vaihtaminen erotti ihmisen muista eläimistä. Sopimukseen päästään, kun kauppa hyödyttää molempia. Hegelin mukaan ihminen oli läpikotaisin historiallinen olento, jota ajan henki saattoi käyttää välikappalleena. Kantin mukaan ihmisellä oli vapaa tahto. Kierkegaardille ihminen oli itseohjautuva yksilö.  Ihmisen tekee ihmiseksi hänen kykynsä tehdä valintoja. Darwin julkaisi vuonna 1859 teoksensa ”Lajien synty”, joka  sijoitti ihmisenkin osaksi evoluutioketjua- siis eläimeksi.

Esitettiin, että ihmisen perushalujen takana onkin ilmiömaailmaa ohjaava tahto (suunnaton, ajaton ja vailla päämäärää oleva mieletön tahto).

Kirkon mielestä uskon piti ohjata ihmistä hallitsemaan luontoaan.  Osan mielestä tuo rooli kuului järjelle. Rousseaulaiset taas esittivät, että ihmisen luonto on hyvä, ja järki kaiken pahan alku ja juuri.  Ihmisen piti luottaa tunteisiinsa, vaistoihinsa ja intuitioon.

Ihmisen nähtiin tarvitsevan toisia ihmisiä. Mm. Smith korosti yhteistyön merkitystä työnjaon maailmassa.Syntyi käsitys valtiosopimuksesta. Toisten mielestä ennen sitä elämä oli kurjaa, köyhää ja lyhyt.  Toisten mielestä ihmiset olivat alun alkaen onnellisia (paratiisissa).  Omaa aikaa kritisoitiin. Erityisesti sitä, että rikas vähemmistö hallitsi äänetöntä ja voimatonta köyhien enemmistöä. Ihminen alettiin nähdä  oman yhteiskuntaluokkansa jäsenenä.  Vaatimukset demokratiasta voimistuivat.  Syntyi käsitys, että kaikilla ihmisillä on erityiset ihmisoikeudet; vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Myös naisten oikeuksia ruvetaan nostaamaan esille (sufragetit).

Miten vaikuttaa opetukseen
- Pinnalle nousi ajatus, että kasvatuksessa pitää luottaa ihmisen luontoon ja omaan mielenkiintoon, intuitioon, toisaalta uskottiin yhä järkeen.
- syntyy ns. luonnollisen rangaistuksen idea.
- filantropismin piirissä syntyy kouluja köyhille lapsille
- lapsuuden erityisluonne alkaa  avautua
- idea valinnanvapaudesta
- hyödyn merkitys
- myös tytöille kuuluu koulutus.
- yksilön rooli (Kierkegaard, vrt. Kant- jokaisella oma versio todellisuudesta- havaintojen pohjalta).
- velvollisuusetiikka hyvä työkalu moraalikasvatukseen

4. Oppimiskäsitys
Mitä oppiminen on? Miten ihminen oppii?

Rationalistit uskovat yhä sanojen ja käsitteiden merkitykseen. Empiristit korostivat aistein merkitystä oppimisessä. Mm. Rousseau kiinnittää huomiota siihen, että  eri ikäisinä opitaan eri lailla.

Yksilön oppimisen rinnalle syntyy käsitys kollektiivisen hengen oppimisesta.

Yhteenvetoa

Yritän vielä tiivistää 1750-luvulta alkavan vallankumousten aikakauden filosofiasta nousevia didaktiikkaan vaikuttavia ajovoimia.

Nämä jo 1600-luvulla näkyvissä olleet ajovoimat elivät edelleen
- Uskonnon  merkitys oli edelleen hyvin vahva, vaikka sitä haastettiin. Jännite uskon ja tiedon välillä oli suuri.
- Havaintojen merkittävyys tiedon syntyyn; Sanoista opettelun rinnalla havainnoista oppiminen;  Tietoa  saatiin aisteilla ympäristöstä.
- Paineet realipedagogiikalle:  ennen muuta luonnontieteiden ja matematiikan opetukselle.
- Hyödyn vaatimus (myös ruumiin kasvatus eritysesti Spencer)
- Asioita sai epäillä. Epäily ei ollut kiellettyä.
- Yksilön tahdon merkitys ymmärrettiin (mutta myös haluttiin sammuttaa)
- Uskottiin, kuten jo osa antiikin aikana, että tietoa tulee koko ajan lisää.
- usko kasvatuksen merkitykseen

Nämä ajovoimat olivat ehkä uusia:
- Koulutustarpeita noussee kaupankäynnissä tarvittaviin vieraisiin kieliin; latinan itsestään selvä asema verrattuna elävien kielten asemaan kyseenalaistetaan
- historian opetuksen arvo
- kansan valistamisen idea kansakoulun muodossa saa lisää perusteita
- ylipäätään ihmisten valistamisen idea saa vahvistusta
- kansallinen kasvatus
- toiminnallisuuden yhteys tiedon  syntyyn
- Pinnalle nousi ajatus, että kasvatuksessa pitää luottaa ihmisen luontoon ja omaan mielenkiintoon, intuitioon, toisaalta uskottiin yhä järkeen.
- syntyy ns. luonnollisen rangaistuksen idea.
- filantropismin piirissä syntyy kouluja köyhille lapsille
- lapsuuden erityisluonne alkaa  avautua
- idea valinnanvapaudesta
- myös tytöille kuuluu koulutus.
- yksilön rooli (Kierkegaard, vrt. Kant- jokaisella oma versio todellisuudesta- havaintojen pohjalta).
- velvollisuusetiikka hyvä työkalu moraalikasvatukseen
- yksilön oppimisen rinnalle syntyy käsitys kollektiivisen hengen oppimisesta.

Todisteita

David Hume (1711-1776). Humen empirismi on empirismin huipentuma ja umpikuja. Hänen mukaansa myötäsyntyisiä ideoita ei ole. ” Viisas mittaa uskonsa (tosiasioista) todisteilla”.

Hume: Edes minää ei ole, on vain havaintoja. On vain havaitsija ja koettujen aistivaikutelmien kimppu.

Hume kritisoi induktiivista päättelyä.  Emme havaitse syytä (pallo a törmää  palloon b). Jos tieto perustuu havaintoon, kausaalisuus ei ole tietoa. Emme voi myöskään tietää, onko tulevaisuus havaitun menneisyyden kaltainen. Uskomme, että aurinko nousee huomenna, koska olemme tottuneet siihen. Tuolle uskolle ei ole rationaalisia perusteita, mutta tapa kertoo, että se on todennäköistä. Vaikka induktiivista päättelyä ei voida todistaa, se on silti käytännöllistä. (Myöhemmin tämä poikii Popperin idean tieteellisen teorian falsifionnin vaatimuksesta). Luotamme todellisuuden lainmukaisuuteen, muttemme voi tietää sitä. Tietoteoreettisesti tämä johtaa skeptismiin. Varmuutta ei ole edes jumalasta. Tiede ei myöskään päädy luotettavaan tietoon (koska se perustuu välittömiin aistihavaintoihin ja induktioon).

Humen giljotiini: Pelkistä tosiasioista ei voi johtaa eettisiä (arvo)päätelmiä. Siitä, miten on, ei voi päätellä miten pitää olla.

Jean- Jacques Rousseau (1712-1778): "Ihminen on syntynyt vapaana ja kaikkialla hän on kahleissa". Rousseau käänsi  Hobbesin yhteiskunta-sopimuksen nurin: Hobbesin mukaan luonnontilassa elämä oli yksinäinen, köyhä, julma, raaka ja lyhyt. Sivilisaatio asetti rajoituksia vaistoille. Rousseaulle yhteiskunta olikin haitallinen, hän kritisoi lakeja, jotka oli säädetty vain suojaamaan omaisuuden omistajia. Ihmisellä oli hänen mukaansa  kyky myötätuntoon, joka heikkeni sivilisaation myötä. Tämä johtui järjestä! Yläluokan johtamalle valtiolle oli vaihtoehto: kansalaisten johtama valtio.

Rousseau syytti kasvatusjärjestelmää tuon ajan yhteiskunnan kiroista. Järjen sijaan oli koulittava aisteja. Häm haastoi myös kirkkoa sydämen uskonnollaan.

Rousseaun ajattelu vaikutti moneen filosofiin mm. Humeen, Hegeliin, Marxiin ja Rawliin (”oikeudenmukaisuus on reiluutta").

Adam Smith (1723-1790): Markkinat luovat oikeudenmukaista yhteiskuntaa.  Markkinoiden ”näkymätön käsi” hinnoittelee tuoteet tehokkaammin kuin valtio.

Jokapaikan höylät eivät Smithin mukaan pärjää  teollistuvassa yhteiskunnassa. Yhteiskunta hyötyy yksilöiden oman edun tavoittelusta. Rahan keksimisen jälleen vain ne, jota eivät voi tehdä työtä, tarvitsevat hyväntekeväisyyttä, muut saatoivat mennä markkonoille vaihtamaan työnsä /työstä saadut rahat toisten ihmisten työstä syntyneisiin tuotteisiin.

Immanuel Kant (1724-1804) oli uuden ajan suurin filosofi, sillanrakentaja, keskitien löytäjä. Hän yhdisti rationalismin ja empirismin parhaat palat.

Kant  erotti  ilmiöt ja oliot sinänsä =transendentaalinen idealismi. On kaksi maailmaan: ruumiimme ja ulkomaailma (todellisuus).

Todellisuus ei ole sellainen, kuin millaisena sen aistimme. Todellisesta maailmasta, olioiden maailmasta,  ”Das Din an sich” emme voi saada yleispätevää tietoa. Tiedämme vain, että se on olemassa ja että se aiheuttaa havaintomme.

Tavoitamme ”oliot” vain sellaisina, kuin ne ilmenevät meille ilmiöiden maailmassa. Tiedon kohteena on siksi ilmiömaailma. Tiedon ulkopuolelle jäävät oliot sinänsä.  Kantin mukaan emme voi tietää yliaistillista ideoista. Tuota olioiden maailmaa voi kuitenkin lähestyä uskon avulla.

Kaikki tietomme alkaa kokemuksesta, mutta kaikki tietomme ei tule kokemuksesta. On olemassa kahdentasoista tietoa: kokemusperäinen tieto ( a posterioiri) maailmassa olevista olioista ja transendentaalinen tieto (a priori), joka edeltää kokemusta (aika, avaruus, kausaalisuus). Ihmismielessä on valmiina tiettyjä käsitteitä/kykyjä (kategorioita), kuten kausaalisuus, aika ja avaruus.  Näemme aina kaiken inhimillisesti, ihmiselle ominaisen järjen mukaisesti. Meillä on ikäänkuin päässämme silmälasit, joiden kautta  tarkkailemme maailmaa.

Kokemuksemme maailmasta sisältää kaksi elementtiä: kyky tunnistaa olioita ajassa ja paikassa sekä kyky käyttää käsitteitä, ymmärrys. Kokemuksemme on luonteeltaan matemaattinen. Meillä ei ole kokemusta muista kuin ajassa ja avaruudessa olevista olioista. Niiden ulkopuolella olevista asioista emme voi tietää yhtään mitään.

Maailma on siis kaksitasoinen (kuten Platonillakin); Kant piti omaa oivallustaan kopernikaanisena kumouksena.  Auki jää, kuinka oliot sinänsä saavat aikaan ilmiömaailman, jota voimme havaita.

Kantin filosofia on empiiristä realismia (vrt. Berkeley ei erota ilmiöitä ja olioita sinänsä). Kantin mukaan olioiden olemassaolo ei ole riippuvaista niiden havaitsemisesta.

Kant halusi myös rakentaa siltaa tiedon ja uskon välille. Hän päätyi näkemykseen, että Jumalan olemassaoloa ei voi perustella järjellä vain uskolla.

Kantin mukaan  jokaisen oma elämä tuo erilaisuutta itse tietämiseen. Vaikka tietokykymme on perustaltaan samankaltainen,  tietomme ovat erilaisia, koska  jokainen meistä  elää eri elämää.

Kantille hyvä palasi velvollisuuden käsitteeseen. Hyvää on tahto noudattaa universaaleja moraalilakeja, joita itsenäinen ihmisolento päättää vapaasti noudattaa velvollisuudentunnosta, ei palkkioiden toivossa, ei rangaistusten pelossa eikä tunnesyistä esim. säälistä tai rakkaudesta. Siveellinen teko tehdään kunnioituksesta moraalilakia kohtaan. Kant ei yksityiskohtaisesti määrittele, mitä nämä  lait ovat. Muutaman asian hän nostaa esiin: Ihmistä on aina kohdeltava päämäärällisesti, ei koskaan keinona päästä päämäärään. Ihmisen tunnistaa moraalilain pohtimalla, voiko teko tulla  yleiseksi laiksi. Saavatko kaikki toimia samalla tavalla?

Kant omaksui Erasmus Rotterdamilaisen kasvatusoptimisten käsityksen: ”ihminen tulee ihmiseksi vain kasvatuksen avulla ja pääasiallisesti sellaiseksi, millaiseksi kasvatus hänet tekee”. Ihminen - ainoana luonnon  olentona - tarvitsee kasvatusta.

Kantin kasvatuksen päämäärä: täydellinen ihmisyys. Uskoi kouluopetukseen (suunnitelmallisuus). Keinovalikossa suunta pakosta vapauteen. Katekeettinen metodi ok. Keskitien idea kasvatuksessa. Tärkeää itsenäinen ajattelu ja opettelu sen itsensä vuoksi. Hyödyn periaate.Työ arvokkaampaa kuin leikki (tulos). Velvollisuudet tuli perustella.

Jeremy Bentham (1748- 1832): Inhimillistä toimintaa johdattaa vain kaksi voimaa: kivun välttäminen ja nautinnon tavoittelu. Kaikki päätökset olisi tehtävä niin, että  päämääränä on suurin mahdollinen onnen tuottaminen mahdollisimman monelle ihmiselle. Onnellisuuden matemaattisessa kaavassa kaikki nautinnon muodot olivat samanarvoisia.

Georg Hegel (1770-1831) : Todellisuus on historiallinebn prosessi.

Hegel  toi filosofian keskusteluun kehityksen ajatuksen. Maailma ei ole pysyvä olotila, se kehittyy koko ajan. Kaikki muuttuu vastakohdikseen (jo Herakleitos).

Maailma on henkeä. Maailman kehitys on hengen kehitystä. Henkeä (Jumala) on kaikkialla, kaikissa hengissä. Eri ajoilla ja valtioilla  on oma henkensä, jonka kautta yksilö on yhteydessä maailman henkeen.  Preussi oli tuolloin hengen huippu. Hengen olemus on  järki. Henki oppii koko ajan ja saavuttaa lopulta täydellisen ymmärryksen.

Todellisuus on henki, järki, tietoisuus (käsitteet).

Maailman ja ihmiskunnan  historia ovat  aatteiden ja  ideoiden välistä kamppailua, joka tapahtuu maailmaan sisäänrakennetun dialektisen kaavan mukaan;  vastakohtien törmääminen vie kehitystä eteenpäin. Vastakohtien välinen taistelu sulattaa käsitteet lopulta toisiinsa, ja näin syntyi uusi lähtökohta.  Hegelin mukaan kehitys on perusolemukseltaan positiivista siis  edistystä. Se on kulkua yhä suurempaa vapautta kohti.

Hegelille ihminen oli läpikotaisin historiallinen olento. Yksilöt olivat hengen tapa tyhjentää itsensä aikaan. Toteuttaessaan omia intohimojaan, ihminen tuli toteuttaneeksi historian tarkoituksia.

Arthur Schopenhauer (1788-1860): Maailma ei ole paha eikä hyvä, vaan merkityksetön.

John Stuart Mill (1806-1873) oli utilitarismi. Päätökset tulisi tehdä periaatteen ”suurin mahdollinen hyvä/onni  mahdollisimman monelle”.  Millin mukaan oli eroja mielihyvän laadussa (ero mielihalujen tyydyttymisellä ja omantunnon teoilla).  Onnellisuus on sitä/onnea tuottaa, kun saa sitä mitä todella haluaa.  Onnen tavoittelua ei saa rajoittaa.- yksilön vapaus. Yksilön oma etu ei kuitenkaan ole riittävä oikeutus vahingoittaa toista. Jokaisen tulisi saada elää rauhassa tavalla, joka tuottaa heille onnea. Mill puolusti sananvapautta, naisten oikeutta koulutukseen ja vapaata markkinataloutta.

Soren Kierkegaard (1813-1855) esitti, että meillä  on täydellinen valinnanvapaus. Elämämme määräytyy teoistamme käsin, jotka taas määrätyvät valintojemme kautta. Moraaliset ratkaisut ovat joko hedonistisia tai eettisiä (vrt. Hegel). Vallinnanvapaus ei tuo onnea vaan ahdistusta. Uskon ja järjen välillä on ammottava kuilu, jonka ylitse vie vain "hyppäys".  Kierkegaard korosti yksilön merkitystä. Ratkaisevaa ihmisessä on se, että hän on juuri tämä ihminen tässä.

Karl Marx (1818-1883) omaksui Hegeliltä idean: todellisuus on jatkuvassa muutosprosessissa. Hegelillä todellisuus oli ideoiden, ajatusten kehittymistä,  Marxilla yhteiskunnan. Tavoitteena ei ollut hengen vapaus vaan täydellinen yhteiskunta. Marx tutki ryhmien välisiä konflikteja. Yhteiskuntien  historia oli  luokkataistelujen historiaa, joka johtuu muutoksista tuotannossa. Vallankumouksessa hallitseva luokka aina syrjäytetään.

Ihmiskunnan vaiheet olivat Marxin mukaan  heimojärjestelmä (yhteisomistus), feodaalinen omistus ja  kapitalistinen tuotanto. Lopullisena tavoitteena oli kommunismi, jossa tuotannon välineet tulevat yhteiseen omistukseen. Tuolloin jokainen voi työskennelllä omien kykyjensä mukaan ja kuluttaa omien tarpeidensa mukaan. Sosialismin idea ei ollut Marxin oma keksintö.

Charles Sanders Pierce (1839-1914), pragmatismin perustaja:  Totuus on se tapa hahmottaa todellisuutta, joka toimii parhaiten. Tietoa ei synny  pelkästään seuraamalla vaan myös tekemällä. Kukin aika tietää omalla tavallaan os.

William James (1842-1910): Ajatus on totta, jos se toimii.

keskiviikkona, elokuuta 27, 2014

Hyvästi, Auroran vanha koulurakennus!

HAIN tänään koulusihteeriltä lainaksi saamillani entisillä, omilla avaimillani vihoviimeiset tavarani Auroran koulun kansliasta Lippajärventieltä.

Kannoin autoon haitarin, banjon, kitaran, kirjoja, Luokanopettaja-lehtiä, luistimet.. Ja asuntoyhtiön mappeja, joita oli vuosia mahdollista säilyttää asuntolan kellarissa. PikkuMersuun mahtui yllättävän paljon. Jotain heitin roskiin.

Kamoja oli kansliassa ja varmaan päärakennuksessakin vielä jonkin verran. Aikaa noutaa ne sieltä  turvaan on  vielä pari päivää. Purku nimittäin alkaa ensi maanantaina. Näin on kerrottu.

Oli aika sanoa lopulliset hyvästit vanhalla koulurakennukselle. Enää minulla ei ole sinne mitään asiaa. Herkkä hetki.

Huomenna tv:n ääreen!

Kopio Ylen uutisista: 

Hei katsotaan huomenna.  Käydään muös ottamassa asiaan kantaa jo etukäteen osoitteessa.
http://yle.fi/uutiset/oppivelvollisuusika_17_vuoteen_-_pelastaisiko_pakko_pudokkaat/7436160

Oppivelvollisuusikä 17 vuoteen - pelastaisiko pakko pudokkaat?
Hallitus vääntää tällä viikolla kehysriihessä kättä oppivelvollisuusiästä. Opetusministeri Krista Kiurun (sd.) ajama esitys velvoittaisi läpimennessään kaikki käymään koulua vähintäänkin 17 ikävuoteen asti. Pelastaisiko pakko pudokkaat?

Joka vuosi tuhansien nuorten koulutie katkeaa ysiluokan jälkeen. Osa heistä ei saa jatkopaikkaa toisen asteen koulutukseen, osaa heistä ei koulunkäynti vain kiinnosta.

Peruskoulutodistuksen varassa olevien työllisyys on Suomessa vain 40 prosentin tienoilla, kun keskiasteen tutkinnon suorittaneilla sama luku on yli 70. Syrjäytymisen riski kasvaa, jos nuori putoaa yhteiskunnan kelkasta. Opetusministeriön mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa valtiolle yli miljoona euroa.

Oppivelvollisuusiän korottamisen kustannusarviot vaihtelevat opetusministeriön 15 miljoonasta Kuntaliiton yli 55 miljoonaan. Nyt kiistelläänkin, päätyisivätkö eurot syrjäytymisvaarassa olevien nuorten hyväksi vai kuluisivatko ne koko ikäluokan koulukyytien ja oppimateriaalien maksamiseen.
Saadaanko 16-vuotiaat jatkamaan toisen asteen koulutukseen pakolla ja uhkasakolla?
Tepsiikö oppivelvollisuuden pidentäminen pudokkaisiin vai pitäisikö riskiryhmässä olevia nuoria tukea muilla keinoin?

Keskustelu aiheesta torstaina 28.8. TV1:ssä A-studio: Talkissa klo 21.05.
Vieraina opetusministeri Krista Kiuru, kansanedustaja Sari Sarkomaa, etsivän nuorisotyön Vamos-projektin erityisasiantuntija Olli Alanen ja peruskoulun erityisopettaja Kirsi Ihalainen. Keskustelun vetää Sakari Kilpelä.

tiistaina, elokuuta 26, 2014

Opetusalan murros edunvalvonnan näkökulmasta

MINULLA oli ilo vierailla lokakuussa, vuosi sitten puhumassa Lahden perusopetuksen vesossa Tulevaisuuden koulusta. Sain silloin kutsun Lahden OAY:n puheenjohtajalta Marjo Eklundilta tulla uudelleen vieraaksi, puhumaan nyt 16 suurimman kaupungin opetusalan ay-väelle, eli luottamusmiehille ja yhdistysten johdolle. Heillä on kaksipäiväinen seminaari Lahden Hiihtomuseolla.

Ensi viikon torstaina edunvalvontaväki kuulee mm. Lahden OPS-työn vaiheista (Lassi Kilponen), OPH:n näkemys OPS-asioista (Tiina Tähkä), sähköisistä ylioppilaskirjoituksista (Anna von Zansen) ja kaupunkien ajankohtaisista asioista.

Minun 1,5 tunnin sessioni on ohjelmassa viimeisenä perjantaina. Valmisteltu kommenttipuheenvuoro alustukseeni johdattelee sitten keskusteluun. Tänään  sovimme otsikoksi "Opetusalan murros edunvalvonnan näkökulmasta" .

HUIKEA otsikko, vaikka itse sanonkin.  Sitä saa nyt  käydä läpi kaksin käsin koulujärjestelmämme, opettajuuden ja edunvalvonnan sekä historiaa että tulevaisuuden visioita. Tällaiset haasteet pitävät omat aivot vireinä. Tarpeeksi lavean teeman valmistelu tukee myös toista pikku hommaa, jonka lupasin hoitaa. Palmenian Lahden yksikkö kaipaa 5-10 minuutin sytykettä  oppivelvollisuuden pidentämisestä käydyn keskustelun jatkeeksi. Lupasin tehdä pienen puhuva-pää- clipsin u-tubeen.

JA muutenkin on mukavaa tavata monia ay-tuttuja. Paikalla on heitä ainakin Helsingistä, Espoosta, Tampereelta,  Oulusta, Vantaalta,  Jyväskylästä, Kuopiosta, Lahdesta... Turku kuulema jättää tapahtuman väliin.  

maanantaina, elokuuta 25, 2014

Oppivelvollisuusiän pidennnys torstain Ajankohtaisen kakkosen teemana

YLEN toimittaja soitti minulle tänään ja keräsi taustatietoa Ajankohtaisen kakkosen tämän viikon torstain lähetykseen, jonka teemana on oppivelvollisuuden pidentäminen.

Yhteydenoton syynä oli Hesarissa Peter Johnsonin ja Pasi Sahlbergin Vieraskynä- kirjoitus ja sen pohjalta tässä blogissa käyty keskustelu. Keskustelun on lukenut yli 900 ihmistä. Upeaa!

Yritin yksinkertaistaa puhelinkeskustelussa  "kapinamme" vaikuttimia. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei ratkaise toisen asteen opintojen ulkopuolelle vapaaehtoisesti syrjäytyvien tilannetta.

Opintojen lopettaminen/niistä luopuminen  on seuraus ei ongelma. Ongelmat liittyvät näiden lasten lapsuuteen ja koulukokemuksiin. Suosittelen mm. Taina Äärelän tutkimusta nuorten vankien koulukokemukssista. He kai ovat syrjäytyjiä, jos ketkä.

Tutkitusti näihin ongelmiin on  tehoavia lääkkeitä  perheiden matalan kyynnyksen tuki, resurssointi varhaiskasvatukseen ja perusvaiheen koulunkäynnin tukeen. Näitä lapsia ja nuoria autetaan mm. Imatralla ja Rausioissa ideoiduilla keinoilla sekä Vamoksen kokemuksilla. Ei pakolla.

JOLLET  ole lukenut vielä, lue - ja myös kriittiset kommentit. Tässä linkki: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/08/oppivelvollisuusian-jatkamiselle-ei.html