torstaina, elokuuta 27, 2015

Paluu 70-luvulle

KYLLÄPÄ elämä hellii! Lupasin jelpata OKL:n väkeä ja auttaa ns. maisteri- harjoittelussa. Ja millainen sattuma osuikin soppaan. 7.9. alkavassa harjoittelussa ohjaan kolmea opiskelija-paria Haagan peruskoulussa. Vintage-kielellä kyseessä on vanha  Kylänevan harkkari. Vitsi, nyt on kurssikaverit kateellisia.

TUOSSA koulurakennuksessa toteutettiin minun  opiskeluaikanani pääosa opetusharjoitteluista. Siellä oma kurssini (OKL 1974-77) piti myös päättöharjoittelun. Keväällä 1987 olin siellä myös itse vs. luokanlehtorina ja tutustuin Tapio Toivaseen, jonka kanssa teimme siellä huikeita näytelmiä ja sen jälkeen vaikka mitä. Tuon jälkeen ohjasin siellä harjoittelua myös yleisdidaktikkona. Ne pestit taisivat päättyä, kun rupesin rexiksi 1989.

AIVAN huikea päästä käymään noissa tiloissa ja imeä seinistä  jälkiä oman opiskeluajan hienoista ja pelottavistakin opettajista. Muistan mm. Harikosket, Anna-Liisa Kervisen, Sirkka-Liisa Keräsen, Matti-Pekka Koivulaisen, Antti Lappalaisen.... ja tietenkin rehtori Lauri Kauppisen. Sekä monta muuta vaikuttavaa hahmoa, joiden kasvot muistan, mutten enää nimiä. Aaltoja.

JA myöhemmiltä ajoilta 80-luvulta mm.  Juha Katokorven, Ismo Kjäldmanin, Jaakko Laihon, Sirkku Myllyntaustan, Pekka Rannan sekä  Arto Vaahtokarin...

JA sokerina mansikoiden päälle. Toinen harjoittelukoulu syksyllä on Mäntymäen koulu Kauniaisissa. Elämä hymyilee.

perjantaina, elokuuta 21, 2015

Kiitos, uskomaton Jukka Jokiranta!

TERVEISIÄ Ellivuoresta. Ehkä tein ME:n (maailman ennätyksen): Avasimme Hauhon palvelualueen upeitten opettajien kanssa keskustellen koko useasataisen OPS 2016:n muutosideat 1,5 tunnissa. Muutama minuutti meni yli.

MESSAGENI oli eilen, tänään ja huomenna, että opettaja ja koulu ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan. Suomi on kriisissä. Vain koulutus- tulevaisuusorientoitunut koulutus- pelastaa Suomen.

EI niin, että hylkäämme kaiken vanhan. Ei niin, että omaksumme kaiken uutena meille myytävän.  Vaan  käytäen  sitä  vain  suomalaisille opettajille annettua  professionalismin  legitimiteettia reflektoimme  kriittisesti pedagogiset  rutiinimme 2010-luvulle.  Kaikki käytänteet tulee minusta arvioida sen suhteen, edistävätkö ne oikeasti oppimista. Samalla riisumme itsestämme sen wanhan, joka on vain rudimenttia. Jokaisesta luokasta on tehtävä innostamis- ja onnistumistehdas. Opettajan yhä tärkeämpi tehtävä on tukea oppilasta pysymään opiskelun tilassa ja löytämää  omat vahvuutensa.

ELLIJÄRVELLÄ minulla oli ilo demonstroida hyvää ja pahaa, tehokasta ja huonoa opettajaa clipseillä, jotka teimme opettaja Jukka Jokirannan kanssa noin neljä vuotta sitten (Huh kuinka aika rientää).  Hänellä ja  apulaisrehtori Ulla Hämäläiselle oli tuolloin huikea kahden opettajan, 2-3 koulunkäyntiavustajan  (kiitos Jiri, Leena...) ja noin 40 oppilaan luokkaa. Sen kanssa saattoi tehdä mitä vain. Vaikka innostaa suomalaisia opettajia antamaan itselleen ja oppilailleen mahdollisuus kukoistaa.

Tulevaisuus on niiden, joiden kanssa voi tehdä mitä vain. 

torstaina, elokuuta 20, 2015

Martti on the Road: Huomenna Ellivuorella

UPEAA, että niin moni kunta ja koulu haluaa pohtia uuden opetussuunnitelman haasteita myös suomalaisen didaktiikan perinnettä ja kansainvälisen opetuksen tutkimuksen tuloksia vastaan.

OPS 2016 on pedagogis-hallinnollinen asiakirja, jonka ymmärtämistä auttaa - opsin oppimisnäkemyksen mukaisesti- oman ops-tiedon rakentaminen yhdessä vertaisten kanssa.

OLEN ollut tällä konseptilla liikkeelle nyt puolisen vuotta. Olen pyrkinyt kehittämään koulutus-sessiota kerta kerralta. Huomenna Ellivuorella Hauhon kunnan opettajat ovat ensimmäinen ryhmä, jolle pyrin avaamaan  mm. alla olevaa  diaa. Sen pohjalta on tarkoitus pohtia,  kuinka pitkälle oppimista jaksamme saattaa. Ja onko se tarpeen?

DIAN taustalla on professori Yrjö Engeströmin (kognitivistisen kauden) oivaltava tapa jakaa oppiminen vaiheisiin. Minusta se on edelleen jykevä.

AIKAA  Ellivuorella on (vain) 1,5 tuntia. Joten  saapa nähdä, kuinka äijän käy.

Kun pitäisi ehtiä käydä muutkin about 100 diaa läpi :-)

keskiviikkona, elokuuta 19, 2015

Opettajan pedagoginen roolikenttä

KUVAA on päivitetty 21.8. Klikkaamalla saat sen suuremmaksi
UUDEN opetussuunnitelman keskeisiä tavoitteita on muuttaa oppilaan asemaa opetuksessa. Oppilaalle halutaan aktiivisempi rooli. Hyvä näin. Idea on tuttu. Vähintäänkin 1900-luvun alusta.

SAMALLA muuttuu työnjako opetuksessa, ja  opettanjakin tulee päivittää omaa rooliaan.

PERINTEISESTI opettaja on ollut opetuksen toimija ja johtaja. Hän suunnittelee, tekee päätökset, esittää, selittää, kysyy, arvioi vastaukset ja antaa numerot.

NYT opettajan odotetaan pienentävän omaa rooliaan ja antavan tilaa oppilaille. Tarkoitus on todella hyvä, mutta jäin jälleen pohtimaan, miksi se ei ole mennyt läpi noin 110 vuoden aikana? Luulen, että löysin vastauksen.  Opetuksen mysteeri ei ratkea roolien vaihdolla. Siirtyminen opettajakeskeisestä metodista oppilaskeskeiseen on yliyksinkertaistus.

SUOMALAISEN didaktikkan Grand Old Man Matti Koskenniemi teki 1940-luvulla huomion, joka on  erittäin oivaltava. Ei ole yhtä oikea menetelmää. Eri asioita on opeteltava eri työtavoilla.

MITKÄ sitten voisivat olla ne tärkeimmät tekijät, jotka ohjaavat menetelmänvalintaa - ja siten myös oppilaan ja opettaja roolia. Löysin kaksi- ja ikävä kyllä kumpaakaan ops 2016 ei noteeraa.  Ensimmäinen on syvyys, perinpohjaisuus, jolla asia on opittava. Voi olla, että tämä oppimisen tavoitteiden ulottuvuus ei ole ollut paljokaan viime aikoina esillä. Mutta se on tärkeä juttu.

Opetussuunnitelmassa on  asioita, joiden osalta pelkkä tutustuminen  riittää.  Erilaiset liikuntalajit voisivat olla tällaisia. Jokaista ei tarvitse oppia- mutta kannattaa kokeilla.  On asioita, joihin oppilaiden halutaan - ei vain tutustuvan - vaan myös paneutuvan ja perehtyvän, mutta tavoite ei ole että ne omaksutaan sellaisinaan -vaan ne ovat aineksia ja virikkeitä, joista  kukin rakentaa omaa näkemystään.  Monet katsomukselliset asiat ovat tällaisia. Lopuksi on asioita, jotka ovat niin tärkeitä, että ne olisi opittava kunnolla ja perinpohjaisesti. Vähintääkin monet turvallisuusasiat ovat tällaisia- ja uskon, että uudessa opsissa mm. kestävään kehitykseen liittyvät asiat.

Toinen menetelmävalintoja ohjaava tekijä on opetusryhmän "koulukuntoisuus", itseohjautuvuusaste tms.  Luokka voi olla kypsynyt sellaiseksi oppivaksi yhteisöksi, joka toimii tavoitteisesti ja jonka intentiona on oppiminen. Mutta luokka voi olla pudonnut kokonaan opiskelun tilasta.

VÄITÄN, että tehokkaan opetuksen salaisuutta kannattaa tutkailla myös näiden kahden tekijän muodostamassa kentässä. Menetelmävalikko on hulppeimmillaan tilanteessa, jossa tavoitetasoksi riittää tutustuminen ja kun ryhmä on itseohjautuvassa tilassa. Päinvastaisessa  tilanteessa, jossa asiat ovat ehdottomasti opittavia, mutta ryhmä "vain riehuu", keinovalikko on ihan toinen.

OPETUKSEN ongelmia ei ratkaise  kategorinen roolien muutos vaan jokin  paljon haastavampi: Opettajan on osattava valita kuhunkin tilanteeseen  siinä  sopiva pedagoginen rooli.

sunnuntaina, elokuuta 16, 2015

40 vuotta sitten

Tästä se alkoi.
VUODESTA 1975 on 40 vuotta. Silloin tapahtui monia mielen-kiintoisia asioita. Amerikkaa kuohutti Watergate-skandaali. Espanjassa Franco luovutti vallan prinssi Juan Carlosille. ETYK- asiakirja allekirjoitettiin Helsingissä. Opec nosti öljyn hintaa 10 %.  Suomen Anne Pohtamo valittiin Miss Universumiksi. Vietnamin sota päättyi. Jutta Urpilainen syntyi. Leo Jokela kuoli...

JA Matinkylän yksityisen mutta kunnan omistaman  keskikoulun liikunnanopettaja ja apulaisrehtori Erkki Kangasniemi rekrytoitiin Opettajien Keskusjärjestöön palkkasihteeriksi aluksi kahdeksi kuukaudeksi. 40 vuotta sitten alkoi tämän Erkin huikea edunvalvojan urapolku joka vie hänet OAJ:n apulaisosastopäälliköksi, neuvottelupäälliköksi, neuvottelujohtajaksi ja lopulta OAJ:n puheenjohtajaksi viideksi nelivuotiskaudeksi. Epiteettejä ehti 35 vuoden aikana kertyä: 
Akavan vahva mies, Akavan voimamies, Arvostettu neuvottelija, Demokraattinen ja luotettava johtaja, Helvetin sinnikäs, kova ja häikäilemätön, muttei tyhmänrohkea, Huippukuntoinen työnarkomaani, Hyvin asiallinen ja asiakeskeinen, Jämpti, Jääräpäinen neuvottelija, Kovakuntoinen puheenjohtaja, jolta jäävät usein vuosilomatkin pitämättä töiden vuoksi, Kovan pelin erikoismies, Kovaotteinen neuvottelija, jota vastapuoli tuppaa hölmöydessään aliarvioimaan. Opettajien kovan linjan neuvottelija, Opettajien kärppämäinen puheenjohtaja, Pasilan Lenin, Pienikokoinen ja pippurinen, Piinkova neuvottelija, Raudanluja ja asiansa osaava opettajien edunvalvoja, Sitkeä Sissi, Todellinen syndikalisti, ajaa vain oman ryhmän etua, Tosi kova peluri., Tuloneuvottelujen konna ja kovanaama, Tunnollinen työmarkkinaterrieri, Yhdenlainen työnarkomaani, Yksi kovimmista kapinakenraaleista, Ystävälinen mies, Ärhäkkä opetusalan edunvalvoja...
MINULLA on  etuoikeus toimittaa Erkin urasta kirjaa yhdessä OAJ-aktiivi, rehtori Timo Kettusen kanssa. Samalla sitä saa  jäsentää oman työuransa high-lighteja. Olen saanut elää  huikeaa aikaa.

Tässä viikonvaihteessa työstin varsin pitkälle 60 kirjan ensimmäistä sivua (A5-koossa se on 120 sivua). Jäljellä on vielä noin 130.  Työtä auttaa kovasti, että olen saanut käyttööni osan Erkin arkistosta. Lisäksi olemme saaneet haastatella häntä. Vaikka itse sanonkin, tulossa on kelpo  teos.

TEOS  -jonka nimikin on vielä vaiheessa- julkaistaneen  Erkin 70-vuotispäivänä 1.10.2015, ja sitä on sen jälkeen mahdollisuus tilata mm. Senioriopettajien järjestön lehden kautta. 

perjantaina, elokuuta 14, 2015

Digitaalinen työkalu NPDL-koulujen rehtoreille

TORSTAINA olin mukana webinaarissa, jossa pääsimme esittelemään onenoten pohjalle rakennetun työkalun tai pitäisikö sanoa digitaalisen työkirjan. Sen tarkoitus on tukea noin sadan suomalaisen NPDL-koulun rexejä.

NPDL- lyhenne tulee sanoista New Pedagogics Deep Learning.  Kyseessä on  laaja kansainvälinen tutkimus- ja kehittämishanke, jossa halutaan varmistaa, että oppilaat oppivat 21. vuosisadalla menestymisessä tarvittavat taidot. Mukana on Suomen suurimpien kaupunkien innovatiivisia lukioita, peruskouluja ja päiväkoteja.

REXEILLE ei lähetettykään tällä kertaa paperista ohjekirjettä, mitä hankekouluilta odotetaan missäkin vaiheessa lukuvuotta, vaan linkki, josta voi ladata digitaalisen ohjeiston ääniohjeineen, kuvineen jne. 

TYÖKALU on lähes valmis, ja viimeiset NPDL-rubriikit päivitetään varsin pian. Koulu voi  käyttää ohjelmaa myös oman kehittämis-projektinsa päiväkirjana. Ja mikä parasta, se on hankekouluille täysin ilmainen. 

keskiviikkona, elokuuta 12, 2015

Mitä kouluttaminen oikein on? Voiko ops-kipinää sytyttää?

TERVEISIÄ Pyhäjärveltä. Minulla oli ilo kouluttaa siellä koko kunnan opetusväkeä. Paikalla heitä oli noin sata.

Pyhäjärvellä on yksi lukio, yksi yläaste ja neljä alakoulua.  Opetusryhmät ovat pienet, ja kunnassa on käynnissä paljon tosi mielenkiintoista.

MINUT oli tilattu jatkamaan jo hyvin aloitettua ops-prosessia.  Aikaa oli nyt tauot poislaskien noin kaksi tuntia. Hmm.

KOULUTTAJAN tehtävä on upea. Jos ymmärtää, mikä on koulutuksen idea. Minua itseäni on kauan kiusannut esim. se, että kun halutaan sytyttää ihmisiä  uuden pedagogiikan mahdollisuuksiin, tilataan kuitenkin luento. Aika ei missään tapauksessa riitä siihen, että oikeasti käytettäisiin uuden pedagogiikan metodeja- ja jos käytetään, palaute on murskaavaa "Tulin kuuntelemaan Esa Saarista en naapurikoulun suulasta opettajaa." 

Uudesta pedagogiikasta innostunut kouluttaja on myös itse usein ristiriitatilanteessa. Hänet on tilattu paikalla, koska "hän tietää ja osaa ". Hän tietää kuitenkin sen, että ei voi siirtää tietoaan toisille - vaikka kuinka haluaisi. Tieto ei ole esine, joka voidaan antaa tai ottaa vastaan. Informaatio muuttuu tiedoksi vasta, kun itse kukin liittää sitä omaan aikaisempaan tapaansa ymmärtää maailmaa; kun uusi joko assimiloituu  (kuten Jean Piaget asian sanoi) jo olevaan skeemaan tai akkomodoi sitä - pakottaa muuttamaan aikaisempaa käsitystä. Kun ihminen itse suostuu.

KOULUTTAJAN tehtävä - näin nyt ajattelen- ei siis ole kertoa kaikkea, mitä tietää tai on lukenut. Hänen tehtävänsä  on haastaa kuulijoita ajattelemaan itse. Siksi hänen täytyy myös  provosoida. Kouluttaja auttaa ymmärtämään uutta asiaa (merkitsevyysongelma). Hänen pitää osata katsoa asioita laatikon ulkopuolelta. Hänen toinen tehtävänsä on auttaa kuulijoita oivaltamaan uuden asian arvo (merkittävyysongelma).  Auttaa heitä uskomaan, että näin maailmasta tulee kaikille parempi.

Koulutustapahtumalta ei tule  vaatia liikaa. Se on vain oppimis/-tai muutosprosessin käynnistäjä.  Sen jälkeen vastuu jää - ihan jo kustannussyistäkin- jokaiselle itselleen.

Itse ajattelen, että olen kouluttajana onnistunut, jos koulutettavat kokevat, että he ovat voimaantuneet.  Että asiat ovat selkiintyneet. Että se, mitä heidän odotetaan tekevän on kirkastunut. Ja että sen, minkä pitäisi muuttua, arvo on kirkastunut.  

PYHÄJÄRVEN koulutustilassa ei  voitu liikkua tilassa, joten spectogrammeja ei päästy oikeasti tekemään. Teimme kuitenkin aluksi lähtötilakartoituksen mielessämme. 

Jokainen sai  miettiä, missä osassa tilaa hän seisoisi, jos X-akseli kuvaa ulottuvuutta: Tiedän opsista vainvähän - Tiedän kaiken.  Y-akseli kuvasi  ulottuvuutta: OPS on  EVVK tai Olen opsista innostunut. 

Näin tilaan tulisi  neljä eri nurkkaa: 1) Viattomat lapset, 2) Muutosagentit, 3) Eläkkeelle jo mielessään siirtyneet ja 4) Pettyneet.

Jokaiseen nurkkaan löytyi täällä porukkaa. Upeaa. Silloin syntyy dynamiikkaa.

Klo 11.25 teimme yksinkertaisen lopputestin. Kysyin: Kuinka moni koki nyt ymmärtävänsä (edes vähän) paremmin, mitä ops-uudistus meiltä odottaa, mitä se mahdollistaa? Lähes kaikki nostivat kätensä.

Kysyin myös: Entä oliko kouluttaja onnistunut vakuuttaman (edes vähän), että tämä ops-muutos on tärkeä ja arvokas juttu.  Lähes kaikki nostivat kätensä. 

TUOLLA kannustuksella sitä jaksoi ajaa lähes 500 km:n kotimatkan.