torstaina, syyskuuta 01, 2016

Viisaita ajatuksia. Osa 21. Markku Pelkosen pointit

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 21 esittelen tänään lahtelaisen Markku Pelkosen. Hän on omien sanojensa mukaan opettaja, norssin paha poika ja digitekemisen lapiomies. Markun mukaan oppimisen digitalisaatio muovaa tapaamme hahmottaa ympäröivää maailmaa ja vaikuttaa tapaamme jäsentää opetusta, oppimista ja oppimistilanteita. Kaiken #digittämisen keskellä on kuitenkin hyvä ottaa hetki happea ja muistaa, ettei kaikkea tarvitse keksiä uudelleen.

Tässä Markun kuusi perusviisautta


1.    Kouluissa tapahtuva oppiminen on tehokkaimmillaan kun ymmärretään oppimisen tavoitteet (oppija, ope) ja osataan vaiheistaa ja sosiaalista oppimistilanteita. Kaikki mikä näyttää erilaiselta ja mielenkiintoiselta ei välttämättä ole tehokasta tai edes eettistä. Muista perusdidaktiikka, mutta älä ole sen orja. Älä rajaa oppimista kouluun. Hyödynnä teknologian tarjoamat mahdollisuudet ja laajenna oppilaiden oppimaisema koulun ulkopuolelle.
2. Haasta  asiantuntijoita ja kollegojasi ja huomaat, että yhä harvempi ymmärtää miten digitalisaatio muuttaa maailmaa. Muista toki, että suurin osa suomen digiguruista ja viisaista on puhunut ITK-päivillä eri termein ja eri asioista vain muutama vuosi sitten. Kysy heiltä mitä ovat oikeasti saaneet aikaan. Haasta osaajia ja vaadi selkokielisiä vastauksia!
3.  Walk-the-Talk & haasta itseäsi. Jos et itse suostu käyttämään digityövälineitä oman ammatillisen kehittymisen tukena, niin miten innostat omat lapsesi tai oppilaat samaan?
Näytä esimerkkiä, johda ja jaa tietoa onnistumisistasi.
4. Älä unohda sisältöjä. Laadukkaan ja merkityksellisen sisällön rooli kasvaa digitalisaation edetessä. Sisältö toki muuttaa muotoaan, mutta osaatko sanoa miten? Kirja ei katoa, mutta tapa jolla kirjaa käytetään muuttuu. Lyödäänkö vetoa? PS. Joko luit uuden opetussuunnitelman? Osaatko sanoa miksi se tulee nopeuttamaan muutosta?
5. Vältä tuuliviirin roolia. Kaikki missä lukee "pedagoginen" ei ole laadukasta, mielekästä tai edes toimivaa. Suomessa on eniten verkkopedagogeja maailmassa (epävirallinen tieto) mutta hiihdämme oppimisen digitalisaatiossa jälkijunassa.  Puheeksiottamisen paikka? Mikä on rehtoreiden rooli oppimisen muutoksessa? Missä on tämän hetken pedagoginen johtajuus?
6.  Muista: Jos oppiminen on sinulle intohimo ja jatkuva kiinnostuksen kohde, et voi epäonnistua. Muista myös, että jos uskot pelkästään opettamiseen, niin  digitalisaatio saaattaa järjestää tiellesi muutaman kepposen. Trick or treat. Voimaa digivääntöön kaikille!

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

keskiviikkona, elokuuta 31, 2016

Terveisiä Turusta!

UPEA päivä tänään. Turku kylpi auringonpaisteessa. Minä ja 12 opetuslasta sen sijaan istuimme tiiviisti kivitalon sisällä. Mutta meillä olikin tärkeää asiaa. Kuinka opettaja voi  antaa oppilailleen eväät, joilla selvitään tuevaisuuden kovenevassa maailmassa?

ONNEKSI meillä on hyvä vastaus: NPDL- joka näkee  jopa kauemmaksi kuin oma opsimme.

Minulla oli ilo valmentaa tänään mahtavan pientä turkulaista opettajajoukkoa  ottamaan kansainvälinen uuden, syvemmän opetuksen idea haltuun. Huomenna toista turkulaisryhmää valmentaa teeman guru: Vesa Äyräs.

NPDL on suomeksi "uusi pedagogiikka, joka tähtää syvään oppimiseen". Opettelimme muokkaamaan oppilaille annettavia oppimistehtäviä sellaisiksi, että ne haastavat oppilaat oppimaan kuutta keskeistä tulevaisuustaitoa.

JÄRJESTELYT olivat hienot. Huikea lounas ja iltapäiväkahvi. Respect koko ryhmälle. Vaikka osa oli pakotettu paikalle. Olitte upeita.

Viisaita ajatuksia. Osa 20 Jasminiitta Lumpeen pointit

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 20  esittelen tänään espoolaisen luokanopettaja Jasminiitta Lumpeen kuusi pointtia. Hän on  kaksoiskelpoinen luokanopettaja ja kuvataideopettaja sekä  kaupunginvaltuutettu.

Jasminiitan kuusi pointtia

1. Opettajille tarjolle paljon ja monipuolisesti uuden opetussuunnitelman mukaista koulutusta!


2. Lapset ja nuoret tarvitsevat konkreettisia kokemuksia ja elämyksiä. Leikkiä, luovuutta, draamaa, taidetta, kädentaitoja, kokeilemista ja retkiä.  Kulttuuri- ja liikuntapolku Kulps! on pidettävä voimissaan ja yhteistyökanavia tarvitaan lisää. Olisi mahtavaa, jos Espoolla olisi koulujen tarpeisiin yhteistyömaatiloja lehmineen ja kanoineen.

3. Ruutuajan lisääntyessä on tärkeää huomioida lasten ja nuorten motorisen kehityksen ja fyysisen hyvinvoinnin edistäminen kaikessa toiminnassa ja oppimisympäristöjen suunnittelusta.

4. Riittävästi resursoidut perheiden tukipalvelut ja oppilashuolto ovat jouhevan koulutyön kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Annetaan opettajille työrauha keskittyä osaamisensa ydinalueisiin ja oppilaiden kanssa toimimiseen.


5. Kouluarjen toimivuutta lisäisi, jos siisteydestä, kunnostustöistä ja vahtimestarintehtävistä vastaavien henkilöiden esimies olisi koulun rehtori. Työnjaon tulisi olla joustavasti koulukohtaisesti sovittavissa.  Kaikkien koulussa työskentelevien aikuisten roolin keskiössä pitäisi olla lasten- ja nuorten hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen tukeminen. 


6. Korjausta vaativat koulurakennukset tulee remontoida kuntoon nopeutetulla aikataululla. Koulurakennusten kuntoa on seurattava asianmukaisesti ja tarpeelliset korjaukset on tehtävä ajallaan.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

tiistaina, elokuuta 30, 2016

Muutoksen teoriaa. Osa 5. Hyvä paha rutiini

RUTIINI on mielenkiintoinen  myös muutoksen adaptaatioon (hyväksymiseen, omaksi ottamiseen)  liittyvä käsite.

Rutiinin sanakirjamerkitys on tottumuksen kautta omaksuttu taito. Käsitteellä viitataan vakiintuneeseen tapaan toimia, jota ei tarvitse enää erikseen ajatella.

Arkikielessä rutiinista puhutaan toisaalta myönteisesti ylpeyttä aiheuttavana  harjoittelun myötä kypsyneenä osaamisena ja toisaalta kielteisesti  tylsänä ja arkisena,  ilottomana ja  ponnettomana toimintana.  Ihminen urautuu ja leipääntyy.

Kasvatuksen klassikoista  John Dewey pohti hänkin rutiinia. Hän jakoi toiminnan kahteen perustyyppiin, rutiininomaiseen toimintaan ja ajateltuun eli reflektiiviseen toimintaan. Matti Koskenniemi (1968) käytti sanaa samaan tapaan ja esitti sen vaihtoehdoksi didaktista ajattelevaa opettajaa,  taitavaa, luovaa opettajaa, joka ei suhtaudu opetukseen rutiinimaisesti eikä byrokraattisesti.

EHKÄ voimme summata asiaa niin, että rutiini voi olla sekä paha että hyvä. On hyvä muistaa, että oppilaat tarvitsevat rutiineita. Päivittäiset rutiinit tuovat opetukseen osalle oppilaille jopa välttämätöntä ennakoitavuutta, hallittavuutta ja turvallisuutta.  Timo Saloviidan (2008) mukaan rutiinit ja säännöt suojaavat koulutyötä. Ne luovat luokkaan johdonmukaisen, työrauhaa edistävän järjestyksen. Tällaisia rutiineita tarvitsevia arkisia asioista ovat: istumajärjestys, päivän alku, tunnin alku, myöhästymiset, tavaroiden unohtelut, puheenvuoron pyytämistavat, oppilaiden liikkuminen ja keskusteleminen, kuinka pyydetään apua, mitä tehdään, kun oma työ on valmis, millaisia vaiheita tunnissa on, kuinka oppitunti ja koulupäivän lopetetaan jne.

Rutiini voi olla arvokas myös opettajalle. Tällöin rutiini liittyy oman, itselle ja oppilaille sopivan opetustavan löytämiseen. Voi ajatella,  että opettaja etsii koko uransa ajan tällaista tapaa opettaa.  Erkki Lahdeksen (1969, 30) vaeltajan didaktiikan käsite kuvaa tätä mainiosti: Opettaja pyrkii tarkastelemaan aikakauden virtauksia valppaasti, mutta samalla harkitusti, sitten valitsemaan kestävimmät ratkaisut ja lopuksi toteuttamaan ne omassa työssään mahdollisuuksien sallimissa rajoissa. Opettaja poimii ideoita, jotka toimivat hänellä, näiden oppilaiden ja tämän oppiaineksen kanssa. Opettajan ajattelu ja hänen näkyvä opetustyylinsä kasvavat ja rikastuvat uusista kokemuksista.

Rutiinit ovat näin ajatelleen opettajan ammatillisen kehityksen tuki, mutta  niillä  on erilainen rooli uran eri vaiheissa.  Vasta-alkajan ammatillinen kehitys on toiminnan rutinoitumista alun kaaoksesta.  Ekspertin taas on tarpeen päinvastoin uskaltautua irti rutiineistaan.  Niistä voi tulla kehittymisen este, jos opettaja ei uskaltaudu jatkuvasti arvioimaan ja tarvitaessa päivittämään niitä - jopa  luopumaan niistä. Opettajan ammatilliseeen kehitysprosessiin kuuluu toisaalta vakiintumisen toisaalta kokeilun ja uuden kokeilemisen rytmiä. Siihen voi myös kuulua myös pysähtyneisyyttä ja taantumista. Ilman "päivitystä" opettajan tiedot ja taidot vanhentuvat. Opettaja ei pysy ammatillisesti ajan tasalla.

Reflektoitu rutiini

Kuvan idea perustuu Jankin ja Meyerin  (1997) pohdintoihin teorian ja                  
 käytännön välisesta suhteesta. 
Hyvä rutiini on siis harkittu, reflektoitu rutiini.  Rutiinien reflektio edellyttää pedagogista ajattelua, siis sitä, että valittu tapa toimia  perustellaan.  Perustelu voi olla arvopohjainen tai empiirinen, kokemuksellinen.

Pertti Kansasen (1999, 8) mukaan opettaja ei  aina tiedosta ratkaisujensa perusteita, mutta jos opettajalta niitä kysytään, ne tiedostuvat. Perustelut voidaan hänen mukaansa luokitella kahteen luokkaan. Intuitiivinen perustelu nousee kokemuksista. Rationaaliselle perustelulle on ominaista vetoaminen tutkimustuloksiin ja koeteltuihin kokemuksiin. Käytännössä pääosa opettajista käyttää molempia perusteluita sekaisin.

Rutiinien taustalla voi myös olla jokin didaktinen periaate, siis tavoite, joka "betonoidaan".  Kasvatusopin historiassa tunnetaan laaja kirjo tällaisia periaatteita. Näistä esim. lapsikeskeisyys, aktiivisuus ja yhteistoiminnallisuus ovat kaikille tuttuja.  Opettaja perustelee tällöin esim. työmuodon valintaansa tällaisella periaatteella.

Opettajien  opetusta koskevia periaatteita on tutkittu osana suomalaisen perusopetuksen pedagogiikkaa (Atjonen ym. 2008). Raportin mukaan suomalaisille opettajille omassa opetus- ja kasvatustyössä kaikkein tärkempiä pedagogisia toimintaperiaatetteita olivat mm. jokin menetelmä tai järjestely, yksilön tarpeiden ja kykyjen huomioonottaminen, toiminnallisuus, tekemällä oppiminen, oppilaan oikeudenmukainen ja reilu kohtelu, työrauha, oppilaan kasvun ja kehityksen edistäminen, konstruktivismi, oppimaan oppiminen, esimerkkinä olemisen tärkeys, omalla persoonalla työskentelyn merkitys, oppimiselle otollisen iloisen, avoimen, virikkeellisen ja turvallisen ympäristön luominen.  Esko Korkeakoski  (2008,17) kiinnitti huomiota siihen, että opettajien pedagogisten periaatteiden joukossa ei juurikaan ole innovatiivisuutta, luovuutta tai muutoshakuisuutta.

Opettaminen on ajattelua ja toimintaa, parhaimmillaan ajateltua toimintaa ja toiminnan ajattelua. Teoria ja käytäntö leikkaavat rutiineissa. Rutiini on käytännön ratkaisu, ja sen taustalla on jokin perustelu tai periaate. Rutiini on usein jonkin pedagogisen tavoitteen tai periaatteen näkyvä puoli.   Kun oma tapa opettaa on reflektoitua, siis harkittua, pohdittua ja seurattua, opettaja on sovussa itsensä ja maailman (sekä opetussuunnitelman) kanssa.

Kasvaakseen opettajana opettaja tarvitsee uutta, joka haastaa jo olevan.  Opettaja voi hioa suorituksiaan tai syventää ajatteluaan, hän voi pohtia omia rutiinejaan kriittisesti ja kehitellä luovasti omia yhä paremmin kirkastuneita pedagogisia periaatteitaan vastaavia uusia rutiineita.  Tämä edellyttää rutiinien ja niiden perustelujen sanallistamalla esim. puhumalla niistä toisten opettajien kanssa.

Uuden opsin astuessa voimaan opettajille tarjoutuu  jälleen kerran luonteva tilaisuus reflektoida omia rutiineitaan ja kehittää itseään.

KIRJALLISUUTTA 

Atjonen, P., Halinen, I., Hämäläinen, S.,Korkeakoski, E.,Knubb-Manninen,G., Kupari, P., Mehtäläinen, J., Risku, A.-M., Salonen, M. & Wikman, T. (2008). Tavoitteista vuorovaikutukseen. Perusopetuksen pedagogiikan arviointi. Koulutuksen arviointikeskuksen julkaisuja 30. Jyväskylä.

Hellström, M. (2008). Sata sanaa opetuksesta. Jyväskylä: Ps-kustannus.

Jank, W. ja Meyer, H. (1997). Sambandet mellan didaktisk teorikunskap och handlingskompetens, ss. 35-46, teoksessa M. Uljens (ed.). Didaktik. Lund: Studentliteratur.

Kansanen, P. (1999). Motivaatiosta pedagogiseen ajatteluun. Opettajankouluttaja 2, 7-10.

Korkeakoski, E. (2008). Tavoitteista vuorovaikutukseen. Perusopetuksen pedagogiikan arvioinnin tulosten tiivistelmä ja kehittämisehdotukset Koulutuksen arviointikeskuksen julkaisuja 32. Jyväskylä.

Koskenniemi, M. (1968). Opetuksen teorian perusaineksia. Helsinki: Otava.

Lahdes, E. (1969). Peruskoulun opetusoppi. Otava: Helsinki.

Saloviita, T.(2007). Työrauha luokkaan. Löydä oma toimintamallisi. Jyväskylä: PS-kustannus.

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2008/06/pedagogisista-rutiineista.html

Viisaita ajatuksia. Osa 19. Raimo Hautanen

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 19 esittelen tänään seinäjokelaisen Raimo Hautasen ajatuksia koulun tehtävästä ja kasvatuksesta.
Näin hän kuvailee itseään:  " Olen Seinäjoella työskentelevä rehtori, joka aloitti opettajanuransa tasan 40 vuotta sitten. Toki tuohon neljään vuosikymmeneen mahtuu työn lisäksi opiskelua ja toimittajan pätevyyden hankkiminen työharjoittelun kautta." Raimo on ollut mm. Luokanopettaja-lehden päätoimittaja ja useiden lehtien taidekriitikko.

Raimon 6 pointtia

1. Koulu on tehty oppimista varten. Rehtorit, koulusihteerit, laitoshuoltajat ja opetuspäälliköt turvaavat koulun tärkeimmän tapahtuman: Oppilaan ja opettajan vuorovaikutustilanteen. Kaikki byrokratia ja apuammatit ovat olemassa opettajan ja lapsen kohtaamista varten.
2. Yhteiskunta ja siihen kuuluva koululaitos on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Syrjäytymisvaarassa olevat lapset pitää vetää takaisin rekeen. Siinä tarvitaan vankkaa ja tiivistä yhteistyötä kotien sekä sosiaali- ja perhetyön kanssa.
3. Yhteistyö oppilaiden huoltajien ja opettajien kesken on tärkeää. Ikävätkin asiat on helpompi selvittää, kun huoltajat ja opettajat tuntevat toisensa ja arvostavat toisiaan. Vapaamuotoisissa tapahtumissa, kuten retkillä ja myyjäisissä opimme tuntemaan toisiamme.
4. Kouluyhteisön hyvä henki heijastuu ympäristöönsä. Erilaisuutta ja kriittisyyttä tarvitaan, mutta ei veneenkeikuttajia.
5. Uusi opetussuunnitelma kertaa ja kirkastaa vanhoja ja hyväksi todettuja opetusmenetelmiä. Niitä on aina kirjattu suunnitelmiin, mutta nyt ne pitää ottaa käyttöön.
6. Lisätkäämme koulun arkeen myönteisyyttä ja välittämistä. Niillä karkotamme vihan ja kateuden.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

maanantaina, elokuuta 29, 2016

Muutoksen teoriaa osa 4. Muutoksen adaptaatiomalli

OPETUSSUUNITELMAUUDISTUS on mielenkiintoisessa vaiheessa. Opetushallituksen normi: opetussuunnitelman perusteet hyväksyttiin joulukuussa 2014. Tämän jälkeen alkoi paikallisen opetussuunnitelman työstäminen, johon liittyi samalla ideoiden jalkauttamiskoulutus.  1.8.2016 perusteet astuivat alakouluissa voimaan. Koulut ovat juuri käynnistyneet. Miten uusien  ideoiden käy, kun ne törmäävät koulun tunnetusti konservatiiviseen arkeen?

OLEN jo   aikaisemmessa blogilastussa ( ks. lisää)  ilmaissut huoleni siitä, että juuri uudistuksen käyttöönoton kynnyksellä median valokeila kutsuukin esiin uudistuksen mielen kyseenalaistajat. Viimeksi tänään professori Sanna Järvelä kiisti koulussa viihtyvyyden merkityksen "Viihtyvyys koulussa ei takaa motivaatiota". Pakko sanoa, että pidän myös syvästi arviostamani  Jouni Välijärven peruskoulukritiikin (ks. tästä)  ajoitusta muutoksen adaptaation  kannalta huonosti harkittuna.

ADAPTAATIO on   käsite, jolla kuvataan muutoksen vastaanottoa (reseptio) ja siihen sitoutumista. Käsite on  hankala. Wikipedian mukaan " adaptaatiolle (lat. adaptare, sovittaa, sopeutua) on esitetty lukuisia määritelmiä, mutta tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että adaptaatioksi voidaan nimittää mitä tahansa eliön ominaisuutta, jonka ajatellaan lisäävän eliön kelpoisuutta — toisin sanoen tietty piirre on adaptiivinen, jos tuo piirre edistää yksilön tai sosiaalisen ryhmän elossa säilymistä tai lisääntymistä." Kyse on myös ammatillisesta sitoutumisesta.  Mitä tarkoittaa, että olen sitoutunut? Parisuhteessa sitoutuminen tarkoittaa sitä, että jatkaa, vaikka kaikki ei suju ongelmitta. Sitä, ettei jätä toista, eroa,  ettei lähde karkuun tai etsimään onnea muualta. Kouluun sovitettuna  idea on selvä: Muutanko omaa opetustani niin, että se vastaa yhä enemmän opsissa esitettyä ihannekuvaa. Vaikka kaikki ei heti onnistu.

Leif Åberg on joskus määritellut sitoutumisen näin: henkilö hyväksyy tavoitteen tai tehtävän ja antaa panoksensa sen saavuttamiseen. Kyse on siis kahdesta asiasta: jonkin toimintatavan hyväksymisestä (mielentila) ja työpanoksen antamisesta (käyttäytyminen).


Omaa väitöskirjaani tehdessäni törmäsin sitoutumista koskevaan Ernst ja Youngin malliin. Löysin sen silloin osoitteesta: http://cgi.qualitas-fennica.fi/ artikkelit/muutoksenhallinta.html.  Linkin mukaan malli on alunperin esitetty  Ernst ja  Youngin vuosikirjassa 1999. Valitettavasti linkki ei enää toimi.

MUTTA itse malli toimii. Mallissa kuvataan sitoutumisen asteiksi 1. Tiedostamattomuus, 2. Ensi kohtaaminen, 3. Hyväksyminen ja 4.  Sitoutuminen.

Malli opettaa  meille, että sitoutuminen ei ole kertapäätös, vaan ihminen voi luovuttaa monessa eri vaiheessa. Luovuttamista  kuvataan näin:
  • Tiedostamisvaiheessa mielen täyttää  hämmennys
  • Muutoksen ymmärtämisvaiheessa syntyykin vastustus
  • Myönteisyyden syntyvaiheessa yksilö voikin tehdä päätöksen olla tukematta muutosta
  • Kokeiluvaihe voi loppua lyhyeen, ja yksilö hylkää muutoksen pettyneenä siihen
  • Vielä omaksumus-, vakiinnuttamis- ja sisäistämisvaiheessakin voidaan (monista eri syistä) hylätä jo käyttöönotettu muutos.
PALAAN alkuun. Suuri osa opettajista on käytännössä ops-uudistuksessa siirtymässä ensi kontaktista hyväksymisen asteelle. Juuri nyt on se aika, jossa opettajat - ja vanhemmat- muodostavat kantaansa uudistukseen. Siksi olisi erittäin tärkeää, että kaikki - sinänsä oikeutettu- kritiikki esitetään sen ajoituksenkin kannalta seurausvaikutukset ymmärtäen.

Viisaita ajatuksia. Osa 18. Kirsi Kolun 6 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 18 esittelen tänään vantaalaisen aluepäällikön Kirsi Kolun ajatuksia. Kirsi kuvailee itseään  vantaalaisen perusopetuksen sekatyöläiseksi. Takana on 10 vuotta luokanopettajana (josta osa ohjaavana opettajana ja kehittämiskonsulttina open työn ohella), 20 vuotta rehtorina (josta kolme vuotta yhdysrehtorina ja viisi aluerehtorina), kolme vuotta aluepäällikkönä (josta reilut puolivuotta vs. opetuspäällikkönä).  Ja sitten vielä  koulutushommia.


Kirsin pointteja

1. Olemme samassa veneessä: oppilaat, opettajat, huoltajat, hallinto, luottamusmiehet, yhteistyökumppanit. Miksi ajoittain tuntuu kuin tämä unohtuisi? Lasten oppimisen ja kasvun tukeminen on kaikkien meidän yhteinen juttu, sitä voimme auttaa vain hyvällä yhteistyöllä. Ei se aina helppoa ole, mutta ei odoteta toisiltamme mahdottomia. Hyväksytään omat ja toisten puutteet ja tehdään aidosti parhaamme ja luotetaan, että toisetkin tekevät.
2. Kouluun ei sovi vain yhden totuuden toitottaminen. Uusista asioista, vaikkapa nyt digiloikasta, puhutaan niiden tullessa suurilla kirjaimilla. Hyvä pedagogi ymmärtää poimia uudesta sen, mikä lapsille on tarpeen. Erinomainen pedagogi ymmärtää uuden tullessa jättää myös jotakin vanhasta pois. Koulun pitää olla edelläkävijä ja saman aikaan muistaa perinteiden koossapitävä voima.
3. Opettajat osaavat ja haluavat tukea vaikeassakin tilanteessa olevia lapsia. Kaikille lapsille se tuki ei vaan riitä. Osa lapsista tarvitsee sen lisäksi myös muuta apua ja tukea. Nämä haasteet ratkeavat vain koulun ja sosiaali- ja terveystoimen entistä tiiviimmällä yhteistyöllä.
4. Opettajalla on ja tulee olla pedagoginen vapaus. Opettajalla on siis vastuu ja vapaus valita menetelmät, jotka ovat OPS:n mukaisia ja tukevat oppilaan/oppilaiden oppimista ja kasvua. Opettajien välinen yhteistyö ei sitä rajoita, vaan tuo siihen uuden ulottuvuuden ja mahdollisuuden täydentää käytettävissä olevia keinoja.
5. Opettajaurani alussa rehtorini sanoi, että rehtorin työ on turhaa, jos sillä ei ole vaikutusta oppilaisiin. Se on juuri niin. Oikeudenmukainen ja kannustava johtaminen on kouluyhteisön hyvinvoinnin perusta. Rehtorin tehtäväkenttä on paisunut aikalailla. Jotta rehtorit jaksaisivat tulevaisuudessakin kehittää ja kannustaa, pitäisi työnkuvasta ja vastuista aloittaa pikimmiten vakava keskustelu.
6. Vuodesta 1983 saakka olen odottanut (ja jotain yrittänyt tehdäkin) kahta asiaa: uudenlaista opettajien työaikaa ja arvioinnin muuttumista oikeasti arvostelusta oppimista ohjaavaksi arvioinniksi. Odotan edelleen…

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

sunnuntaina, elokuuta 28, 2016

Muutoksen teoria. Osa 3. Rogersin ja Shoemakerin (1971) nelikenttä

Everett Rogers (1931 –  2004) on yksi tunnetuimpia innovaatio-teoreetikkoja. Vuonna 1971 hän julkaisi yhdessä F.F. Shoemakerin kanssa toisen painoksen klassikkoteostaan  "Communication of innovations: A cross-cultural approach."

Teoksen helmiä on mm. ihmisten jakaminen ryhmiin muutos-herkkyyden mukaan. Tässä blogilastussa esittelen kuitenkin teoksen toisen helmen.

Rogers ja F. Floyd Shoemaker   (1933- ) luokittelivat sosiaaliset muutokset neljään ryhmään kahden ulottuvuuden suhteen: onko muutostarve havaittu ja idea keksitty sosiaalisen systeemin sisällä vai ulkopuolella. Näin saadaan neljä muutostyyppiä:

MH:n mukaelma  Rogersin ja Shoemakerin ideasta
A. Muutos voi olla itse havaittu ja ratkaisu voi olla itse ideoitu, jolloin kyseessä on systeemin  sisäinen ilmiö.

B. Muutostarve voidaan havaita ja sen ratkaisu ideoida systeemin ulkopuolella, jolloin systeemiin tuodaan ulkopuolisten määrittämiä tavoitteita ja muutos on ohjattu.

C. Kolmannessa tyypissä muutostarve havaitaan ulkopäin, mutta sen ratkaisu ideoidaan itse.

D. Neljännessä tyypissä systeemi havaitsee muutostarpeen, mutta ratkaisu tuodaan ulkoa.

MALLI auttaa jäsentämään mahdollisia syitä siihen, miksi esim. opetussuunnitelmaan (uuteenkin) sisältyvät muutosideat eivät siirry koulun arkeen. "Vika" voi olla sekä ongelmassa että ratkaisussa.

Ongelmana ongelma?

Vuoden 2014 perusteet ratkaisevat ymmärtääkseni megaluokan ongelmia: Fundamentaalinen on maailman muutos: digitalisaatio, globalisaatio, ilmaston muutos ja tarve pelastaa suomalainen hyvinvointivaltio niiden alta päivittämällä perusopetus.  Ongelma on tosi, ei juuri kukaan (ehkä perussuomalaisia lukuunottamatta) enää kiistä niiden ratkaisun kiireellisyyttä.

Mutta, mutta... koulujen tasolla koetaan aivan muun tasoisia ongelmia, joille huudetaan ratkaisua: hallitsematon työmäärä, homekoulut, koulujen lakkauttamiset, liian pienet resurssit, lomautukset, osaamisvaje erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden auttamiseksi, puuttuvat digivälineet, sijaiskiellot, täydennyskoulutuksen puuttuminen, vanhentuneet työaikajärjestelmät...

Ongelmana ratkaisu?

Vuoden 2014 perusteet eivät siis ratkaise niitä ongelmia, joista arjessa kovaan ääneen puhutaan. Mutta uskotaanko kentällä, että koulut yleensä ja opsin ratkaisut erikseen auttavat pelastamaan Suomen, luomaan osaamista, jolla jokainen saa työpaikan ja ilmastonmuutos pysähtyy?  Oppilaiden osaamisen lasku tulkitaan perusteita avaavassa puheessa koulunkäynnin tylsyyden syyksi. Ratkaisuksi esitetään mm. vastuunsiirtöa oppilaille, digilaitteita (BYOD), oppilaskeskeisempiä työtapoja, opetuksen eheyttämistä ja mm.  kannustavaa arviointia.

KOKO syksyn ajan on professori kerrallaan astunut esiin ja ampunut valittuja ratkaisuja alas.
Yksi  kiistää digiloikan hyödyt ja toinen varoittaa koulun muuttumisesta pelihalliksi. Kolmas varoittaa vakavasti luopumasta opettajajohtoisesta opetuksesta ja siirtymästä kokonaisuuksien opetteluun. Neljäs vaatii koko oppivelvollisuuden muuttamista ikäperustaisesta osaamisperustaiseen ja tuntijaon avaamista. Esiin on kaivettu  myös tutkimuksia, joiden mukaan kynä onkin parempi työväline kuin näppäimistö.

Sosiaalisessa mediassa kiistetään inkluusion oikeutus ja tuomitaan kaunokirjoituksesta ja oppikirjoista luopuminen,  käsityöaineen yhdistäminen ja  ulkoa-oppimisen vähentäminen. Koko koulutuspolitiikka haastetaan. Ilmeisesti ainoa uudistukseen liittyvä ratkaisu, jota kannatetaan on liikunnan lisääminen.

MITÄ siis haluan sanoa? Jos haluamme, että opetus kouluissa uudistuu, on (1) saatava ensin arki sujumaan. Nyt se ei aina suju.  (2) On vakuutettava ihmiset siitä, että tunnistettu ongelma on äärimmäisen tärkeä ja että ratkaisut siihen ovat varmasti harkittuja. On siis synnytettävä riittävä muutostarve. Tämäkään ei vielä riitä, sillä (3) ihmiset on myös vakuutettava siitä, että ongelma ratkeaa esitetyillä  ratkaisuilla.

EIKÄ tämäkään ehkä riitä. Tutkimusten mukaan parhaiten onnistuu muutos, jossa jokainen on aidosti otettu mukaan sekä ratkaistavien ongelmien että ratkaisujen valintaan. Osa kokee saaneensa kutsun ops-uudistukseen Kaikki eivät. Osallistamisen vahvistamiseksi on kehitetty oma muutosotteensa ns. hybridinen muutos. Palaan siihen myöhemmin.

KIRJALLISUUTTA  Rogers, E. ja  Shoemaker, F.F. (1971). Communication of innovations: A cross-cultural approach. New York: Free Press.


Viisaita ajatuksia. Osa 17. Jorma Kuuselan 7 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 17 esittelen tänään vihtiläisen Jorma Kuuselan ajatuksia. Jorma jäi jokin vuosi sitten eläkkeelle opetushallituksen erikoistutkijan tehtävästä. Väitöskirjansa hän teki oppilaiden ajattelun kehittämistä. Hänellä on hyvin monipuolinen kokemus suomalaisesta koulusta Yläluokkien erityisopettajana,  osa-aikaisena matematiikan aineenopettajana, harjoittelukoulun  alaluokkien erityisopettajana  ja osa-aikaisena luokanlehtorina,  erityisopettajan koulutuslinjan opettajana ja tutkijana. Ennen luokanopettajaopintoja on hän ruotsinsuomalaisten lasten opettajana. Hän ehti olla myös kaksi kautta sivistyslautakunnassa ja lukion johtokunnan puheenjohtajana.

Jorma Kuuselan 7 pointtia

1. Terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön varmistaminen.
a. Home‐ ja sisäilmaongelmat vihdoinkin hallintaan
b. Yhtenäinen laatusivu  jokaiselle koululle, joista käy ilmi esimerkiksi 
  • Koska sisäilman laatu on tarkistettu   
  • Mikä on tulos   
  • Mihin toimenpiteisiin on tarvittaessa ryhdytty 
  • Oppilashuoltopalvelujen saatavuus
  • Terveydenhoito ja psykologipalvelut 
  • Kuraattori
  • Oppimisen tuki
2. Opsin yleisen osan keskeisten kohtien avaaminen jaetun yhteisen käsityksen saavuttamiseksi avaintaitojen monitulkintaisista käsitteistä ja opetuksen painoalueista niiden saavuttamiseksi. Painoalueiksi valitsisin ainakin seuraavat:
a. Oppimaan oppiminen
  • Mitä se on?
  • Miten siihen päästään?
b. Opetuksen eheyttäminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet
  • Mihin tällä pyritään?
  • Ovatko ”teemat” ulkoisia (tyyliltään ”metsä”) vai oppilaan ajattelun kehitystä tukevia (tyypiltään ”luokittelu”)?
  • Aineiden integrointia tukevat selkeät ja konkreettiset suunnitelmat
c. Miten arviointi saadaan tukemaan avaintaitojen saavuttamista?
3. Arvioinnin pelisääntöjen selkeyttäminen tarvittaessa koulujen ja kuntienkin välisellä yhteistyöllä.
a. Käsitteellinen selkeys muodosta ja tehtävistä 
  • Formatiivinen vs. summatiivinen
  • Yläluokilla summatiivisen arvioinnin selkeyttäminen ja toistakymmentä vuotta sitten havaittujen systemaattisen vääristymän oikaiseminen reilujen ja realististen jatkokoulutusmahdollisuuksien takaamiseksi.
4. Opettajien täydennyskoulutukseen panostaminen.

5. Rehtorille mahdollisuus toimia koulun pedagogisena johtajana sen sijaan, että aika kuluisi niihin töihin, jotka kanslisti tekisi huomattavasti tehokkaammin huomattavasti pienemmällä palkalla.

6. Kaikilta turhan dokumentoinnin ja ”paperityön” minimoiminen, erityisesti erityisopettajilta ja rehtoreilta.

7. Pitkäjänteinen kehittäminen ja tietoinen irtautuminen hankekulttuurista.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

lauantaina, elokuuta 27, 2016

Viisaita ajatuksia. Osa 16. Pia Kaspin viisi pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 16 esittelen tänään espoolaisen erityisopettaja Pia Kaspin ajatuksia. Hänellä on muuten synttärit tänään.

Pian 5 pointtia

1. Aikuisilla on halutessaan kyky nähdä lasten ja nuorten ymmärryksen taakse. 
Turvallisten aikuisten myötävaikutuksella lapset ja nuoret oppivat tunnistamaan ja hyväksymään sekä vahvuutensa että vaikeutensa. Omiin taitoihin uskomalla ja luottamalla myös haasteista on mahdollista selvitä, opiskelussa ja elämässä. Meillä kaikilla on mahdollisuus auttaa oppilaitamme nousemaan siivilleen. Parhaiten se onnistuu uskomalla heistä enemmän, kuin mitä he vielä ovat. 


2. Omaan tulevaisuuteen vaikuttamisen halu ohjaa opiskelua parhaiten.
 Arvioidaan yhdessä lasten ja nuorten kanssa heidän omaa näkemystään oppimansa riittävyydestä pitkällä matkalla kohti tulevaisuutta. Annetaan heidän itsensä kertoa, missä tarvitsevat apuamme, mitä haluavat oppia ja missä tuntevat jo olevansa riittävän hyviä. Oppiminen ja opetuksen suunnittelu helpottuu, kun kumpikin osapuoli tietää mitä tehdä, millä aikataululla, miten ja miksi.


3. 3. Pedagoginen uusiutuminen on yhteinen asia.
Täydennyskoulutukseen osallistuminen ei aina ole taloudellisesti tai ajankäytöllisesti mahdollista, vaikka halua siihen laajasti onkin ja oppiminen ja opetuksen suunnittelu helpottuvat. Otetaan työyhteisön monipuolinen osaaminen kaikkien käyttöön järjestämällä koulun sisäistä koulutusta. Suunnitellaan ja toteutetaan uuden opetussuunnitelman mukaisia oppimisprosesseja yhdessä, käytetään luovuuttamme mielekkäiden kokonaisuuksien luomiseksi oppiainerajat unohtaen.
 Ammatillisen kasvun tueksi tarvitaan kollegiaalista keskustelua.
Jokainen opettaja kaipaa työuransa aikana ajatustenvaihtoa kollegoiden kanssa. Vain harvoin pedagogiselle keskustelulle kuitenkaan on aikaa. Luodaan mahdollisuuksia vertaismentoroinnille ja  työnohjaukselle ajankäyttöä joustavasti organisoimalla.


4. Tuen portailla liikkumiseen voi suhtautua toisinkin.
 Kohdennetaan koulukohtaisesti kolmiportaisen tuen resurssit tarkoituksenmukaisesti työyhteisön vahvuudet huomioiden. Annetaan osa-aikaisen erityisopettajan aikaa alkuopetuksessa suoraan tuen tarpeessa oleville oppilaille. Siirretään painopiste kolmannella ja neljännellä luokalla opettajan konsultointiin ja tukemiseen eriyttävän materiaalin ja toimintamallien yhteisellä suunnittelulla. Otetaan viidennellä ja kuudennella luokalla erityisopettaja yhteis- ja samanaikaisopettajaksi. Tehostetaan resurssien mielekästä käyttöä sijoittamalla äidinkielen ja kirjallisuuden, matematiikan sekä kielten tunnit mahdollisuuksien mukaan palkkeihin luokka-asteen sisällä. Pyritään toimimaan joustavasti yhteistyössä eri ammatti- ja hallintokuntien kanssa oppilaan ja perheen tarpeiden määrittelemällä tavalla.

5. Läsnäoloa ja aitoa välittämistä ei koskaan voi saada liikaa.
Oppilailla on oikeus taukoihin oppituntien välillä, ja me opettajat olemme heitä varten myös silloin. Välitunneilla ja siestoilla moni yksinäinen kaipaa kuulluksi tulemista, ja useat tarvitsevat ohjausta, tukea ja valvontaa sosiaalisissa tilanteissa. Ollaan siis olemassa heille kaikin aistein koko koulupäivän ajan ja varataan aikuisten yhteiset ajat iltapäiviin.


Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

perjantaina, elokuuta 26, 2016

Atso Vilkkijärven muistelmat kohta painoon

ISO työ alkaa olla valmis. 254-sivuinen teos "Usein ensimmäisenä. Atso Vilkkijärven taival rahastajapojasta opetusneuvokseksi" on nyt oikoluettu about sata kertaa, ja kansikin on lähes valmis. Painopaikka on valittu ja ISBN-numeroa haettu. Painosmäärä ja hinta päätetään ensi tiistaina Espoon perinneseuran hallituksen kokouksessa. Varsinainen julkistustilaisuus pidetään 8.11. 2016 seuran syyskokouksessa.

Vilkkijärven muistelmat on mielenkiintoinen ja jännittävä elämäntarina ja sukukertomus, mutta se on myös enemmän. Teos piirtää lukijalle kuvaa suomalaisen koulun matkasta 1940-luvun supistetuista kansakouluista moder- niksi kansainvälisesti arvostetuksi nykyjärjestelmäksi. Erityisesti esillä on Espoon koulutoimen kehitys peruskoulu-uudistuksen kitkaisestakin sisäänajosta tämän päivään menestystarinaan saakka.

Atso Vilkkijärvi syntyi Sauvossa vuonna 1937 upseeriperheeseen. Isä Urho kaatui jatkosodassa, ja Atson ja Tuuli-siskon kasvatus jäi Helvi-äidin vastuulle. Atso kävi kansa- ja oppikoulua Sauvossa, Saarenkylässä, Misissä, Turussa ja Rovaniemellä. Ahkera ja lahjakas koulupoika teki myös töitä. Kesäisin hän oli mm. linja-auton rahastajana. Jo lukioaikoina hän soitti lähes ammattimaisesti opiskelun ohella myös eri orkestereissa.

Vuonna 1957 Atso kirjoitti hyvin arvosanoin ylioppilaaksi. Kaksi vuotta myöhemmin hän valmistui kansakoulunopettajaksi Oulun yliopiston opettajanvalmistuslaitokselta. Sitten oli vuorossa armeija ja perheen perustaminen. Yhdessä opettajavaimo Tuulikin kanssa he saivat kaksi tytärtä Tiinan ja Niinan. Ura vei pidetyn opettajan jatko-opiskelun kautta tutkijaksi Oulun yliopiston kasvatustieteen laitokselle ja sitten kouluhallinnon tehtäviin, ensin Kemiin ja muutaman vuoden kuluttua Espooseen. Espoossa Vilkkijärvi toimi opetuspäällikkönä vuodet 1974- 89. Vuonna 1989 hänet valittiin Espoon koulutoimenjohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti menestyksekkäästi 11 vuotta. Kaikkiaan Atso Vilkkijärvi palveli koulutoimea eri tehtävissä 40 vuotta. Eläkkeelle Atso siirtyi vuonna 2000. Samana vuonna Tasavallan Presidentti Tarja Halonen myönsi hänelle opetusneuvoksen arvonimen.

Teos on jatkoa Espoon perinneseura ry:n aikaisemmin julkaisemille koulumuistoille, ja se avaa niihin erilaisen, kokeneen koulumiehen näkökulman.

KIRJASTA otetaan pienehkö ensimmäinen painos. Jos haluat varmistaa, että saat sen ensimmäisten joukossa,  voit laittaa minulle viestiä. Kirja tulee myös myyntiin Espoon perinneseuran nettikauppaan.

Viisaita ajatuksia. Osa 15. Kai-Ari Lundellin 6 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Nyt ollaan päästy jo numeroon 15. Esittelen tänään  vantaalaisen juuri eläkkeelle siirtyneen luokanopettajan Kai-Ari Lundellin 6 pointtia. Kai-Ari  on monelle tuttu somevaikuttaja, bloggaaja ja vuoden luokanopettaja vm. 2013. Kai-Arin blogi löytyy osoiteesta http://www.properuskoulu.net

Kai-Arin kuusi pointtia

1. Peruskoulun resurssit on palautettava. Kaikki esikouluun ja peruskoulun alaluokille suunnattu raha tulee myöhemmin moninkertaisesti takaisin. Ennaltaehkäisy on inhimillistä ja humaania toimintaa.

2. Inkluusio on julkista heitteillejättöä. Erityiskoulujen ja -luokkien alasajo on ollut hyvin lyhytnäköistä toimintaa. Erityistukea ei ole riittävästi tai sitä ei ole ollenkaan. Kaikista lapsista on huolehdittava. Opettajat on jätetty yksin. Säästökeinoista inkluusio on iljettävin.

3. Suomeen ei tarvita enää yhtään homekoulua. Koulurakennusten säännöllisistä korjauksista säästäminen on silkkaa typeryyttä. Yksikin homeelle altistunut lapsi tai opettaja on liikaa.

4. Peruskoulun luokkakoot on säädettävä lailla. Nykyluokat ovat hyvin heterogeenisia. Sopivat maksimiluokkakoot ovat: 1-3 luokat 18 oppilasta, 4-9 luokat 20 oppilasta. Pienessä ryhmässä voidaan paremmin keskittyä myös syrjäytymisen ehkäisyyn.

5. Opettajien pedagogiseen vapauteen ei saa kajota. Opettaja on koulun asiantuntija ja dynamo. Opettajuuden alentaminen on säälittävää. Opettajarekisteri on rakennettava pikimmiten.

6. Miesopettajia on saatava peruskouluun tavalla tai toisella. Mieskato on ollut hirvittävää. Yhdenvertaisuus kärsii, lapsilla on oltava oikeus myös miesopettajiin. Paras lääke mieskatoon on palkkauksen reipas kohentaminen.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.