sunnuntaina, syyskuuta 21, 2014

Suomalaisen didaktiikan kehitys. Osa 9

DIDAKTIIKAN (käytännön kasvatusta ohjaavan opin) kehitykseen vaikuttaneita filosofisia ideoita kartoittavalla kesäretkelläni on jäljellä yksi pysäkkiä- ja sitten ajo varikolle (yhtenvetoa ja hämmästelyä).

Tässä  blogilastussa käsittelen  oman aikamme (vuodesta 1951) filosofian luomia muutospaineita opetusoppeihin. Yritän siis löytää muutoksia ns. olettamusperustassa, jotka ovat voineet vaikuttaa mm. peruskoulupedagogiikkaan. En väitä, että niin on tapahtunut.

1. Todellisuuskäsitys (Metafysiikka, ontologia)
Mitä olevainen on? Mitä eri luonnon ilmiöt ovat?

Luonnontieteiden kehittyessä filosofiassa ei enää  juuri pohditä todellisuuden olemusta. Wittgensteinilainen ajattelu siitä, kuinka tärkeitä sanat ovat elää yhä vahvasti. Ei ole tekstin ulkopuolta, sanotaan.

Länsimainen ihminen hylkää 2000 vuotta kestäneen jumalakeskeisen maailmankuvansa.

Pitkään elänyt vastakkainajattelu luonnon ja kulttuurin välillä sumenee: Väitetään, että kulttuuri onkin luonnollista.

Miten tämä vaikutti opetukseen?
- Kouluopetuksessa luonnontieteet edelleen vahvoja
- huomiota kuttuureihin - myös monikulttuurisuuteen.

2. Tietokäsitys
Mitä voimme tietää? Mitä tieto on?

Tieto irtaantuu totuudesta. Postmodernistit hylkäävät käsityksen objektiivisesta totuudesta. Tieto ei esitä henkisen peilin tavoin totuudenmukaisesti todellisuutta (ja järkemme  kokoaisi  raaka-datasta kokonaiskuvan).  Tärkeää on myös vapauttaa ihmiset väärästä tiedosta (emansipaatio). Totuus liittyy usein sumealla tavalla myös valtaan. Ihmisen pitää olla tietoinen totuuspeleistä- myös luonnontieteissä.

Tietokoneet muuttivat käsityksen tiedosta informaatioksi, jota varastoidaan valtaviin tietojärjestelmiin. Tieto  ei enää kehitä meitä henkisesti eikä johda ihmisen muuttumiseen. Tieto irtaantuu totuutta koskevista kysymyksistä; tietoa ei arvioida sen totuudellisuuden mukaan vaan sen mukaan, kuinka hyvin se palvelee jotain tiettyä tarkoitusta. Tietoa tuotetaan myytäväksi.

Isot tarinat koetaan kuolleiksi, esim. usko yhteiskunnan kehittymiseen  tiedon avulla yhä paremmaksi (valistuksen pitkä projekti).

Myös käsitys tieteestä muuttuu. Tieto ei kasva tasaisesti, eikä tieteellinen edistys tapahdu askeleittain vaan paradigmaattisen vallankumousten kautta.  Myös uskoa tieteellisen menetelmään horjuu. Tiedekin on vain yksi teksti, yksi tapa puhua.

Filosofia jakautuu elitistiseen ja arkiasioita tutkivaan filosofiaan. Elitistisessä filosofiassa (jota kansa ei ymmärrä) huomio kiinnittyy teksteihin, joiden merkityksiä analysoidaan pikkutarkasti. Toisaalta väitetään: Ei ole tekstin ulkopuolta. Toisaalta nostetaan esiin, että kun teksteja lukee pikkutarkasti (dekonstruktio), ne  ovat täynnä ristiriitaisuuksia. Siihen mitä sanon, vaikuttaa se, mitä sanon myöhemmin (samassa tekstissä).  Merkitys ei avaudukaan sanoista heti. Edes teksteihin ei voi luottaa.

Elitistien fiosofian rinnalle syntyy myös arkisempia asioita tutkivaa filosofiaa. Sitä kiinnostivat mm. eläinten oikeudet, hulluus, identiteetti, kommunikaatio, naisten asema, oikeudenmukaisuus, poliittinen valta, rakkaus, rotu ja sukupuolten välinen ero.

Mitä tämä tarkoitti opetukselle?
- Usko sivistymiseen tiedon avulla rapautuu.
- Usko valistamisen voimaan hiipuu
- Kriittisyyden merkitys korostuu edelleen; jokaisen oman tietämisen merkitys,
- Kysymys: Onko myös pedagogiikan historiassa normaali- ja kriisikausia? Joitain tapahtumia, joissa jokin opetusta koskeva perusolettamusjoukko (paradigma) on oleellisesti kriisiytynyt?

3. Ihmiskäsitys
Mitä ihminen on? Miten meidän tulisi elää?

Ihminen nähdään kulttuuriolentona (ja se on luontoa).

Löytyy filosofeja, jotka kiistävät sisimmän, sielun ja minän olemassaolon. Löytyy myös filosofeja joka yhä uskovat järkeen- ja vastustavat indoktriaantiota.

Hyveistä esillä on oikeudenmukaisuus, joka  toteutuu parhaiten reiluutena. Siihen pitäisi pyrkiä, että ratkaisumme lisäävät mahdollisimman monen onnellisuutta. Yhteiset näkemykset lisäävät vastavuoroista  sitoutumista.

Miten vaikuttaa opetukseen
- Kulttuuri-ihmisen käsite tuotiin ops-kieleen Suomesa.
- jokaisen huomioonottamisen idea.
- yhteisten sopimusten merkitys.

4. Oppimiskäsitys
Mitä oppiminen on? Miten ihminen oppii?

Tämän ajanjakson filosofisista ideoista varmaankin Habermasin kommunikatiivisuus- siis pyrkimys käyttää järkeä yhteisymmärryksen saavuttamiseen - on kytköksissä oppimiseen. Se tukee mm. opetuskeskustelun ja ryhmäntyön arvoa. Niinikään sekä tieteeseen että opetukseen vaikuttaa myös Habermasiin liittety intentio: väärästä tiedosta vapauttaminen.

Yhteenvetoa

Yritän vielä tiivistää oman aikamme filosofiasta nousevia didaktiikkaan vaikuttavia ajovoimia:

- Luonnontieteiden asema on edelleen vahva
- Muiden aineiden osalta usko "oikeisiin" käsitteisiin hiipuu (vrt. herbartilaisuus). Jokainen on sidoksissa omaan situaatioonsa- mm. kulttuuriinsa.
- Usko isoihin tarinoihin romuttuu, jokaisen pienet jutut nousevat arvoon.
- Oman kielen ja kulttuurin merkitys saa perusteluja.
- Varsinkin humanistisissa ainessa usko totuuteen hiipuu, oman tietämisen rakentaminen nousee tärkeäksi
- Luovutaan uskosta siihen, että tieto kehittää ihmistä paremmaksi.
- Hyöty on tärkeä kriteeri, kun pohditaan, mitä tietoa opetetaan.
- Tietotyö ja tiedon tuottaminen nousevat tärkeiksi taidoiksi.
- Oma ajattelu ja kriittisyys nousevat arvoasteikolla, kun eletään aikaa, jossa mm. usko tieteelliseen menetelmään horjuu. Kaikkea kannattaa epäillä.
- Huomataan, että opetus voi olla indoktrinaatiota.
- Naisten ja vähemmistöjen oikeudet nousevat vahvasti esiin.
- Perinteinen valistustyö ohenee.
- Usko siihen, että minää ei oikeasti ole, ei ole vielä heijastunut pedagogiikkaan.
- Usko järkeen elää yhä. Yhteinen järjenkäyttö vahvistaa opetuskeskustelun ja ryhmätöiden kaltaisia ratkaisuja.
- Kaikkien oppilaitten reilu kohtelu ja huomioon ottaminen saa perusteita.
- Niinikään iloiselle, kaikkien onnellisuutta lisääville ideoille on tilausta.
- Kulttuuri-ihminen nousi 1960-luvulla ops-kieleen.
- Parviälyn kaltaiset ideat saavat tukea
- Opetuskeskustelua vahvistaa.
- Yhteisten sopimusten merkitys (esim. luokan säännöt)
- Idea julkisista keskusteluista, joissa tuodaan esiin eri näkökulmia (esim. paneeli tv:ssä)

Mitkä "trendit" näyttävät jatkuvan

- Kouluopetus maallistuu.
- Paineet realipedagogiikalle edelleen:  Luonnotieteiden, matematiikan arvo nousee oppiaineena
- Uskonnon merkitys laskee (alkoi jo 1600-luvulla)
- Huomio pedagogiikassa siirtyy tositiedon "syöttämisestä" kukin oman tietämisen rakentamiseen.
- Tarve keskustella asioista, jakaa kokemuksia ja tulkintoja. Hyväksytään erilaiset mielipiteet. Paneelit.
- Opetuksessa huomio kiinnittyy tässä elämässä hyödyllisiin- ja itse kullekin hyödyllisiin asioihin.
- Syntyy tarve keskustella asioista, jakaa kokemuksia ja tulkintoja. Hyväksytään erilaiset mielipiteet.
- Yhteistyön merkitys
- Yksilön arvo edelleen esillä.
- Uskottiin, kuten jo osa antiikin aikana, että tietoa tulee koko ajan lisää (ja se tuo vaikeuksia)

Mikä ehkä on uutta?
- Ei nostetakaan esiin voimakkaita yksilöitä- vaan vähemmistöjä, alistettuja- ja tähän liittyen väärästä tiedosta vapauttamisen pyrkimys.
- Yksilön vahva sidos omaan kulttuuriinsa,
- Tietoisuus siitä, että opetus voi muuttua indoktrinaatioksi.
- Yhteisten sopimusten merkitys (esim. luokan säännöt)

Thomas Kuhn
Todisteita

Thomas Kuhn (1922-1996) :  Tiede ei enää ole yksi iso kertomus; tiedekin on diskusrssi, jonka säännöt sovitaan. Tieteessä vaihteleva "normaalitieteen" ja "kriisin"  kaudet.  Kriisin jälkeen uusi teoreettinen oppirakennelma korvaa entisen.

Kuhnin mukaan on mahdotonta osoittaa, että tieteellinen totuus on ”objektiivisesti totta”. Tieteelliset tulokset ovat aina sidoksissa tutkimuksen  perusedellytyksiin (paradigmoihin). Kunkin tieteen piirissä tutkijat omaksuvat tietyt perususkomukset- ja metodit. Se määrää kuinka tulee tutkia ja tuloksia tulkita

Mary Middley (1919- ): Kudomme kulttuuria yhtä luonnollisesti kuin hämähäkit kutovat seittiä. Emme selviä ilman kulttuuria sen enempää kuin hämähäkki selviäisi ilman verkkoaan.

John Rawls (1921-2002): Oikeusperiaate  on sopimus,  jonka ihmiset ovat solmineet, koska siitä on heille enemmän hyötyä kuin haittaa.  Edistämme parhaiten omaa etuamme yhteistyössä. Oikeudenmukaisuus on reiluutta kaikkia kohtaan.  Rawlsi  menetelmä (ns. tietämättömyyden verho)  on eräs versio ns. kultaisen säännön ideasta: Oikeudenmukaisen moraalin lähtökohtana on asettuminen toisen ihmisen asemaan.

Paul Feyerabend (1924-1994): Koska paradigmat tieteessä vaihtuvat ja kaikki tieteelliset käsitteet muuttuvat, ei ole olemassa mitään pysyvää merkityksen oppirakennelmaa.  Ei ole olemassa mitään yhtä "tieteellistä menetelmää", siksi kaikki käy.

Tieteellisen tiedon hyväksytyksi tulemisen prosessi kulkee Feyerabendin mukaan näin:
1. Rohkea ajattelija esittää vallankumouksellisen idean, joka torjutaan mahdottomana. (Emile poltettiin).
2 Uudet sukupolvet kiinnostuvat ja perustavat tutkimuksensa sen varaan
3 Uutta puhtia saanut marginaalinen teoria pakottaa ottamaan kantaa.
4. Siitä tulee vakiokäsitys, vallitseva käsitys.
5. Lopulta siitä tulee (vuorostaan) uuden ajattelun este.

Michel Foucault
Jean-Francois Lyotard (1924-1998): Postmodernissa on kyse uskon puutteesta metakertomuksia kohtaan. Tietokoneet muuttivat käsityksen tiedosta informaatioksi, jota varastoidaan valtaviin tietojärjestelmiin. Se ei enää kehitä meitä henkisesti eikä johda ihmisen muuttumiseen. Tieto irtaantuu totuutta koskevista kysymyksistä; tietoa ei arvioida sen totuudellisuuden mukaan vaan sen mukaan, kuinka hyvin se palvelee jotain tiettyä tarkoitusta. Tietoa tuotetaan myytäväksi.

Michel Foucault (1926-1984): Ihminen on tuore keksintö. Ajatus ihmisestä tieteellisen tutkimuksen kohteena kehittyi vasta 1800-luvun alussa. Foucault nosti esiin puhetavan, diskurssin käsitteen. Totuus liittyy valtaan. Ne diskurssit, jotka voittavat, saavat jonkinlaisen totuuden tai hyväksynnän leiman.

Jurgen Habermas
Jurgen Habermas (1929-): Järki on kaiken arkisen vuorovaikutuksen ytimessä. Järkeä kannattaa käyttää yhdessä julkisuudessa. Se rakentaa yhteisymmärrystä, saa aikaan muutosta ja vahvistaa yhteiskuntaa.

Habermas jakoi inhimillisen toiminnan eri lajeihin. Se voi olla:
1. välineellistä (luonnon hyväksikäyttö),
2. strategista (ihmistä käytetään hyväksi, mm. tehokkuus, hyöty, yhteisymmrrys vain väliutavoite ja
3. kommunikatiivista (tavoitellaan yhteisymmärrystä), mielipiteiden vaihtoa, tasavertaisuus)


Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoria edustaa pragmaattista totuusteoriaa. Ideaalisessa kommunikaatiossa saavutetaan  yhteisymmärrys, konsensus.

Vastavuoroinen sitovuus voi syntyä  vain yhteisistä näkemyksistä.

Jacques Derrida (1930-2004):  Puhe ei kerro, millainen maailma on. Puhe luo maailman, jota se kuvaa. Puhumme omista ajatuksistamme. Ei ole tekstin ulkopuolta.

Richard Rorty (1931-2007): Ajatus kokemuksesta annettuna on myytti. Havaintomme ovat  erottamattomasti kietoutuneita tapaamme jäsentää maailmaamme kielellisesti. Totuus on se, mitä aikalaisesi rankaisematta sallivat sinun sanoa.

Peter Singer (1946): Suurimman mahdollisimman onnen periaatteen mukaan meidän on tehtävä päätöksemme niin, että niistä seuraa eniten onnea useimmille.

tiistaina, syyskuuta 16, 2014

Suomalaisen didaktiikan kehitys. Osa 8.

Päivitetty 18.9.-14
DIDAKTIIKAN (käytännön kasvatusta ohjaavan opin) kehitykseen vaikuttavien filosofisia ideoita kartoittavalla kesäretkelläni on jäljellä kaksi pysäkkiä.

Tässä toiseksi viimeisessä blogilastussa käsittelen ns. modernin ajan (1900-1950) filosofian tuomia muutospaineita opetusoppeihin. Yritän siis löytää muutoksia ns. olettamusperustassa, jotka ovat voineet vaikuttaa saman ajan suurten pedagogien (mm. Dewey, Montessori, Key, Stainer ja esim.  Petersen,) kasvatusoppeihin.

1. Todellisuuskäsitys (Metafysiikka, ontologia)
Mitä olevainen on? Mitä eri luonnon ilmiöt ovat?

Uskoa Jumalan ja taivaan olemassaoloon kyseenalaistettiin kaksin käsin.  Erityisesti luonnontiede selitti yhä peittävämmin maailmankaikkeutta ja luonnonlakeja. Kantin todellista maailmaa (Das Ding an sich) ei enää ollut kaikille. Oli vain tämä maailma,

Miten tämä vaikutti opetukseen?
- Kouluopetuksessa huomio kiinnittyy yhä enemmän reaaliasioihin.
- Uskonnon merkitys oppiaineena vähenee

Edmund Husserl
2. Tietokäsitys
Mitä voimme tietää? Mitä tieto on?

Tieteen perinteinen tehtävä on ollut antaa  totuudellinen kuva maailmasta. Nyt tätä tehtävää  kyseenalaistettiin. Marxilaisten mielestä tieteen tehtävä on muuttaa maailmaa. Pragmatistien mielestä filosofian (tai ajattelun) tehtävä oli selkeyttää ajatuksiamme arjesta  ja  auttaa toimimaan maailmassa tehokkaammin. Filosofian kriteerinä oli hyöty.  Eräiden mielestä filosofian tehtävä supistuu käsitteiden selkeyttämiseen.

Usko siihen, että on jokin yksi totuus tai että sen tavoitteleminen on mahdollista ja arvokasta horjuu. Jokainen totuus on totuus jostakin näkökulmasta! Tieto ymmärretään uskomukseksi, josta on hyötyä. Tosi tiedon rinnalle tuodaan arvokkaina asian kuvitelmat ja erehdykset (Nietzsche).

Käsitys tieteen mahdollisuuksista saavuttaa tosi tieto heikkeni. Uuden ajan ideaa  induktiivisuudesta keinona saada tietoa ravisteltiin: Huomattiin, ettei tiede aina etenekään havainnoista teorioihin; asioita myös keksitään. Mm. Sartre veti  tutkijiden puolueettomuudelta maton alta. Kaikki olemme sidoksissa situaatioon. Väitettiin, että totuus voidaan käsittää muullakin tavalla kuin järjellä myös intuitiivisesti (asia voidaan tietää tai tuntea). Popper huomautti, että mitään teoriaa ei koskaan pystytä todistamaan todeksi- ainoastaan vääräksi.

Tieteessä huomio siirtyi  ihmisten kokemuksiin. Pian kuitenkin huomattiin, ettei kokemus ole luotettavaa tietoa. Kokemukset ovar subjektiivisia. Tulkintoihimme vaikuttavat mieltymyksemme ja ennakkoluulomme, ja he taas   liittyvät aikaan, jota elämme.  Ei ole puhdasta havaintoa, havainto on aina tulkintaa (esiymmärrys).

Syntyi uusi tutkimussuuntaus:  hermeneutiikka, joka tutki sitä, miten ihmiset tulkitsevat maailmaa. Huomio  tieteessä siirtyi  siis ensin ilmiöistä kokemuksiin ja sieltä  tulkintoihin ja sieltä kieleen, jola tulkintoja tehtiin.

Jo Kant tunnisti, että ihmisen tietämisellä on  rajat. Tässä ajanjaksossa  filosofiassa huomio kohdistui kieleen, jolla maailmaa kuvataan (ns. lingvistinen käänne). Ensin huomattiin, että sanoilla ei voi kuvata kaikkea. Sitten huomattiin, ettei sanoilla vain kuvat; sanoilla pelataan myös erilaisia pelejä. Sanoihinkaan ei voi luottaa.

Mitä tämä tarkoitti opetukselle?
- Syntyi tarve keskustella asioista, jakaa kokemuksia ja tulkintoja. Hyväksytään erilaiset mielipiteet.

3. Ihmiskäsitys
Mitä ihminen on? Miten meidän tulisi elää?

Biologiassa saatiin tutkimustuloksia, joiden mukaan ihmistä ei olekaan luotu, vaan että hän onkin evoluution osa, apinan sukulainen.

Filosofiassa väitettiin,  että kuolemajälkeiseen elämään vannova kristinusko oli mitätöinyt ihmisen. Oli uuden, yli-ihmisen, elämänmyöneisen ihmisen aika. Hänelle mikään ei olisi mahdotonta.

Psykologiassa kyseenalaistettiin  ihmisen järki: psykoanalyysi väitti, että tiedostamaton (siis vietit) ohjaa meitä.

Jumalattomassa maailmankaikkeudessa  ihminen jäi yksin. Ihmiselämän keskeiseksi kysymykseksi  näytti muodostuvan elämän merkityksellisyyden kokemus ja sen hakeminen. Jos tuonpuoleista ei ole, kaikki arvot on arvioitava uudelleen. Ihminen onkin vapaa. Hän tekee valinnoillaan itse itsensä.

Tällä aikakaudella tehdään irtiottoa tavallisista  ihmisistä. laumaeläimistä, ihmisistä, jotka ovat haluttomia käyttämään omaa ajatteluaan (vrt jo valistus). Ihanteeksi nousee omat ratkaisunsa tehnyt ja omat polkunsa valinnut yksilö. Keskinkertaisuus on säälittävää.

Nyt ei filosofiassa kysytty vain, miten tulee olla,  vaan myös mitä itse oleminen on. Oleminen  oli  ajallisuutta. Autenttinen oleminen oli  sitä, että piti  kuoleman mielessä. Olemisen kielen tavoitti tieteellistä kieltä paremmin runous.  Elämä on valintoja. Syntyi eksistentialismi.

Miten vaikuttaa opetukseen
- Huomio siirtyy yhä enemmän oppilaaseen. Hänen ymmärretään omia valintojaan  tekevänä yksilönä. Erilaisuus on rikkautta. Vapaus on arvokasta.
- Opetuksessa huomio kiinnittyy tässä elämässä hyödyllisiin- ja itse kullekin hyödyllisiin asioihin.

4. Oppimiskäsitys
Mitä oppiminen on? Miten ihminen oppii?

Tämän ajanjakson osalta en löytänyt lähdeteoksestani (Filosofit) suoria viittauksia oppimista koskeviin näkemyksiin.  50 vuoden aikana kuitenkin usko ikuiseen totuuteen hiipuu. Oletan, että tämä luo pohjaa sille, että huomio pedagogiikassa siirtyy tositiedon "syöttämisestä" kukin oman tietämisen rakentamiseen.

Ludvig Wittgenstein
Yhteenvetoa

Yritän vielä tiivistää  1900-1950 välisen moderin ajan filosofiasta nousevia didaktiikkaan vaikuttavia ajovoimia:

- Kouluopetus maallistuu.
- Luonnotieteiden, matematiikan  ja mm. psykologian arvo nousee oppiaineena
- Uskonnon merkitys laskee.
- Hyödyn arvo nousee.
- Syntyy tarve keskustella asioista, jakaa kokemuksia ja tulkintoja. Hyväksytään erilaiset mielipiteet.
- Arvostetaan voimakkaita - ei alistuvia - yksilöitä.
- Huomio siirtyy yhä enemmän oppilaaseen. Hänen ymmärretään omia valintojaan  tekevänä yksilönä. Erilaisuus on rikkautta. Vapaus on arvokasta.
- Opetuksessa huomio kiinnittyy tässä elämässä hyödyllisiin- ja itse kullekin hyödyllisiin asioihin.
- Huomio pedagogiikassa siirtyy tositiedon "syöttämisestä" kukin oman tietämisen rakentamiseen.

Nämä jo 1800 -luvulla näkyvissä olleet ajovoimat elivät edelleen
- Uskonnon  merkitystä haastetaan yhä voimakkaammin (jo 1600-luvulla);
- Paineet realipedagogiikalle edelleen:  ennen muuta luonnontieteiden ja matematiikan opetukselle.
- Hyödyn vaatimus
- Yksilön tahdon merkitys ymmärrettiin
- Uskottiin, kuten jo osa antiikin aikana, että tietoa tulee koko ajan lisää.
- Lapsuuden erityisluonne alkaa  avautua (vrt. Freud)
- Idea valinnanvapaudesta
- Yksilön rooli (Kierkegaard, vrt. Kant- jokaisella oma versio todellisuudesta- havaintojen pohjalta).

Nämä ajovoimat olivat ehkä uusia:
- Kouluopetus maallistuu.
- Psykologian arvo nousee
- Syntyy tarve keskustella asioista, jakaa kokemuksia ja tulkintoja. Hyväksytään erilaiset mielipiteet.
- Arvostetaan voimakkaita yksilöitä
- Huomio siirtyy yhä enemmän oppilaaseen. Hänen ymmärretään omia valintojaan  tekevänä yksilönä. Erilaisuus on rikkautta. Vapaus on arvokasta.
- Opetuksessa huomio kiinnittyy tässä elämässä hyödyllisiin- ja itse kullekin hyödyllisiin asioihin.
-  Huomio pedagogiikassa siirtyy tositiedon "syöttämisestä" kukin oman tietämisen rakentamiseen.

Todisteita

Karl Marx : Uskonto on ooppiumia kansalle.

Friedrich Nietzsche  (1844- 1900  ): Jumala on kuollut. Nietzsche näki kehityksen irtautumisena kristinuskon orjamoraalista ja matkana kohti moraalisesti itsenäistä ja vahvaa yli-ihmistä.  On tärkeämpää löytää itsensä kuin saavuttaa yhteisymmärrys toisten ihmisten kanssa.  Yksinäisyys on hinta vapaudesta.

Nietzschen mukaan inhimillinen kokonaistausta  - tunteet, laiskuus, tottumus - värjäävät kaikkea tiedostamistoimintaa, myös havaintoa.

Sanat  pettävät kaksin kerroin, koska ne ovat vain kuvia ajattelustamme, joka on kuvaa salaajäävästä todellisuudesta. Kieli on tavallaan kuvan kuva. Emme milloinkaan pääse  ” kuvaa kauemmaksi, sen taakse”;  kaikki oliot ovat vain ” kuvia”.

Tietoa on se, mikä edistää elämää, mikä toimii, mikä palvelee sopivia tarkoitusperiä.

Nietzschellä oli näkökulmaoppi, jonka mukaan jokainen totuus on totuus jostakin näkökulmasta.

Karl Popper (1902-1994): Väite on tieteellinen vain, jos se on kumottavissa.

Jean Paul Sartre (1905-1980):  "Kaiken, mitä olemme, olemme valineet."

Ihmisessä oleellista on vapaus. Ihmisellä ei ole tarkoitusta.  Meidän on itse luotava tarkoituksemme- meillä on siihen sisäinen pakko. Tässä eroamme muista eläimistä. Me voimme tulla juuri sellaisiksi, kuin haluamme- vaikka eräät rajoitukset on hyväksyttävä. Ihminen  osoittaa toimintansa kautta, kuka on. Minuutta ei ole olemassa etukäteen.

Tieteellisen maailmanselitys  on yksi tyyppi erityistä itsepetoksen lajia, ” huonoa uskoa”. Tieteellinen, objektivoiva ajatelu on itsepetoksen laji, jossa ihminen kuvittelee merkitykset tai arvot etukäteen annetuiksi, reaalisena olevana, johon ihmisen valinta ja vapaus ei yllä.

Kaikki, mikä on jotain, edellyttää tulkintaa. Mutta tulkinta on yksityisen  ihmisen aina viime kädessä itse tehtävä.  MINÄ tulkitsen, MINÄ asetan merkitykset ja arvot- ja kannan tekemisistäni täyden vastuun.

Skientistin virhe on kuvitelmassa, että tiedemies ei toimi situaatiossa. Skientistin virhe on kuvitella, että se mitä hän tekee, ei projisoidu ulos  ja relativisoidu situaatioon. Tiedemies kuvittelee, että on olemasa neutraalin kuvauksen taso, jolta on mahdollista lähestyä kohti yksikäsitteistöä totuutta.

Ludvig Wittgenstein  (1889-1951). Kieli muodostuu propositioista, asiaintiloja koskevista väitteistä, jotka ovat joko tosia tai epätosia. (Merkityksellisen) Kielen avulla voi ilmaista vain maailmaa koskevia tosiasiaväitteitä. Kieleni rajat ovat maailmani rajat. Siitä, mistä ei voi puhua, tulee vaieta.  Siitä ei voi puhua kielen keinoin.

Edmund Husserl (1859-1938): Tiede pyrkii varmaan tietoon. Tiede on empiiristä, ja se perustuu kokemukseen. Oletukset ja mieltymykset vaikuttavat kokemukseen. Kokemus on myös täynnä väärinymmärryksiä. Näin ollen kokemus itsessään ei ole tiedettä. On omaksuttava tieteellinen asenne kokemukseen; kokemuksellisia ilmiötä  on analysoitava filosofisesti  riisumalla niistä oletukset (fenomenologia). Fenomenologiassa ilmiöitä tutkitaan sellaisina kuin ne todellistuva kokemuksessa.

Henri Bergson (1859-1941): Intuitio vie kohti elämää.

Martin Heidegger (1889-1976): Heidegger teki  eron ihmisen olemisen ja esineiden olemisen välillä. Eksistenssi koskee sellaista olevaista, joka kykenee kyselemään olemassaolonsa merkitystä.

Ihminen on ” heitetty maailmaan”.  Ihminen ei ole itse valinnut  aikaa eikä paikkaa eli situaatiota, jossa hän elää. Sutuaatio merkitsee ajan, paikan ja sosiaalisen ympäristön muodostamia sidonnaisuuksia. Koska ihminen ei ole voinut  niitä itse valita, siitä seuraa kodittomuuden, sivullisuuden ja vierauden tunnen. Ihmisen muukalaisuus maailmassa aiheuttaa hänessä ahdistusta ja pelkoa.

Ahdistus tiivistyy  kuoleman edessä. Kuolema on kaiken loppu. Siitä alkaa ei-mitään. Kuoleman ehdottomuuden tajuaminen merkitsee situaatiosta vapaata olemassaoloa. Autenttinen, aito oleminen on sitä, että pitää kuoleman mielessä- jotta tajuamme elämän mielen.

Vaihtoehto on epäaito oleminen, joukkosieluisuus. Jokamies, Das Man alkaa ajatella niinkuin ajatellaan, tuntea niinkuin sitä tunnetaan, elää niinkuin sitä eletään”. Taustalla on samanlaisuuden, yhdenmukaisuuden paine.

Ei ole puhdasta havaintoa, havainto on aina tulkintaa.

Hans-Georg Gadamer (1900-2002): Ymmärrämme maailman tulkinnan kautta. Teeme tulkintoja aina tietynä historiallisen aikana, joka vaikuttaa  ennakkoluuloihimme ja mieltymyksiimme. Emme voi ymmärtää asioita  vapaina kaikista ennakkoluuloista ja mieltymyksistä... Tulkinta on prosessi, jossa vähitellen syvennämme ymmärrystämme siitä, mitä jo tiedämme.

Isaiah Berlin (1909-1997):  On kahdenlaista vapautta: negatiivista ja positiivista. Edellinen on vapautta esteistä, painostuksesta ja alistamisesta . Jälkimmäinen on oman kohtalon hallintaa: vapautta määrittää itsensä, vapautta toivoa, suunnitella ja asettaa päämääriä.

Albert Camus (1913-1960): Elämme paremmin, jos elämällä ei ole tarkoitusta.

sunnuntaina, syyskuuta 14, 2014

R.I.P. Heikki Nykänen. Upea rehtori

KUN pääsin rehtoriksi vuonna 1989, juopa alakoulujen  ja  toisaalta yläkoulujen ja lukioiden rehtorien välillä oli vielä syvä. Kauklahden yläasteen tuolloinen rehtori Heikki Nykänen oli tässä(kin) suhteessa poikkeus. Hän ei katsonut meitä pikkulasten opettajia nenän vartta pitkin.

Heikki oli innovaattori, joita ei 7-9-kouluissa ole ollut liikaa. Hän loi vuonna 1991 toimintansa aloittaneelle Mankkaan koululle aivan omaleimaiset pedagogiset linjaukset, jotka elävät siellä yhä. Kiitos  siitä kuuluu myös paljon hänen seuraajalleen, juuri eläköityneelle Lasse Utille.

Mankkaan koululla ei hurahdettu 90-luvulla niin suosittuihin trendeihin kuten viisijaksojärjestelmään. Opetusta uudistettin sen sijaan luomalla ns. luokka-astetiimi-malli. Esim. kaikki seiska-luokkien opettajat muodostivat oman tiiviin tiimin, joka yhdessä suunnitelee koko  ikäluokan opetusta.

Heikki oli myös ICT-opetuksen tienraivaajia Suomessa. Mankkalla oli ihan omat järjestelmät ja omat nettisivut - ja vuosia ennen muita. Heikin hyvin tuntenut opettaja Hannu Tuominen kertoi minulle, että jo ennen Mankkaalle lähtöään Heikki ehti käynnistää Kauklahdessa tietotekniikkapainotuksen, jonka myötä tietokoneiden käyttö tuli normaaliksi osaksi mum. kielten opetukseen. Painotuksia on sen jälkeen tullut ja mennyt, mutta Kauklahdessa eli nykyisessä Espoon yhteislyseossa on säilynyt perinne, joka pitää tietokonetta yhtenä luontevana apuvälineenä muiden joukossa. Niin kuin Heikkikään ei tehnyt itsestään numeroa, eivät Kökkelin opettajatkaan ole aina edes oivaltaneet olevansa tässä edistyksellisiä.

HEIKIN aikoihin Espoossa pidettiin vielä yhteisiä rehtorikokouksia. Moni meistä meuhkasi milloin mistäkin, mutta kun Heikki avasi suunsa, kannatti kuunnella. Ja kuunneltiinkin. Löysin netistä vain muutaman osuman hakusanalla "rehtori Heikki Nykänen".  Mutta yksi niistä oli helmi. Lainaan siitä otteen tänne:
HAASTATTELU LÄNSIVÄYLÄSSÄ 21.12.2003
Mankkaan koulun opettajanhuoneessa on hulinaa ja huisketta. Paperipinoista, kirjoista ja kahvikupeista notkuvien pöytien ympärillä pyörii kiireisiä opettajia, jotka ovat pian menossa pitämään seuraavaa tuntia. Opettamiseen ja nuorten kanssa olemiseen he haluavatkin keskittyä, mutta todellisuudessa suuri osa työpäivästä ja usein illastakin menee johonkin muuhun.
- Opettajiin kohdistuu hirveästi uusia vaatimuksia. Me kaikki haluamme tehdä työmme hyvin, mutta perusasia, oppilas, tahtoo unohtua, opettajat toteavat
 
Omat odotuksensa opettajaa kohtaan on kaupungilla, vanhemmilla ja yhteiskunnalla. Monesta opettajasta tuntuu, että vastuuta lasten ja nuorten kasvatuksesta on liiaksikin. Työstä on tullut murrosikäisen hoivatyötä, jonka moni kokee kuluttavaksi.
- Vanhemmat ovat usein neuvottomia. Nuorten maailmassa kaverit ja media ovat ottaneet vallan, kiteyttävät opettajat.
 
Opetustyön ohella on vedettävä kaikenlaisia kouluun liittyviä projekteja. Toisaalta niitä tehdään mielellään, m utta ne vievät liian paljon aikaa ja energiaa. Työtaakka kasvanut
Mankkaan koulun rehtori Heikki Nykänen tietää, miten opettajan ja rehtorin työt ovat muuttuneet vuosien kuluessa. Hän on ollut rehtorina 27 vuotta.
- Rankin vuosi oli se vuosi, kun siirryttiin peruskouluun. Toiseksi ja kolmanneksi rankimpia ovat olleet tämä ja viime vuosi, toteaa Nykänen.
 
Peruskouluun siirryttiin yhdellä rysäyksellä, ja sen jälkeen oli Nykäsen mukaan tiedossa, miten jatketaan.
- Pöly laskeutui ja horisontti tuli näkyviin. Nyt pöly on korkea ja sankka, eikä horisonttia näy, Nykänen vertaa.
 
Aikaisemmin kouluja työllisti valtionhallinto, mutta nyt isoin työllistäjä on kaupunki.
- Erikoistuminen on luonut sektoreita, joista jokainen tekee omat ohjelmat ja kaikki kääntävät tuutin koulujen suuntaan. Kaikki paineet tulevat meille, koordinoimatta.
 
Kaaosta kuvaa Nykäsen syksyn mittaan keräämä muistilista erilaisista suunnitelmista, joita koulun on tehtävä. Pitää olla työhyvinvointisuunnitelma, henkilöstön osaamiskartoitus, kriisitoimintamalli, tietostrategia, energiansäästösuunnitelma, tiedotussuunnitelma, ja niin edelleen. Listalla on yli 30 erilaista suunnitelmaa. Usein on myös vastailtava erilaisiin kyselyihin. 
- Näitä ei hallitse kukaan. Mutta rehtori vastaa näistä kaikista, ja jos jokin menee pieleen, kysytään, onko teillä se ja se suunnitelma. 
Rehtorin on venyttävä pitkälle. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana työmäärä ja työpäivän pituus ovat kasvaneet huikeiksi. Nykänenkin kertoo kärsivänsä kouluaddiktiosta: viikonloppunakin tulee mietittyä seuraavan viikon työasioita. 
- Kouluissa on johtamisen resurssivaje ja se on iso. Apulaisrehtorijärjestelmä ei riitä sitä poistamaan. Työuupumusta on erityisesti niissä kouluissa, joissa on paljon erilaista erityisopetusta. 
Heikki Nykänen jäi eläkkeelle Mankkaan koulun rehtorin tehtävästä 10 vuotta sitten. Vuonna 2004 hän oli demarien valtuustoehdokkaana, ei mennyt läpi, mutta toimi neljä vuotta suomenkielisessä opetuslautakunnassa. Vuonna 2003 hän perusteli  vaalikoneessa politiikkaan mukaan lähtöään tähän tyyliin:
- Nyt on aikaa, enkä tuntisi istuvani 'kahdella tuolilla'. Kehittämisajatuksia, uusia ideoita ja energiaa on jäljellä; haluan käyttää tietämystäni sekä kokemukseen ja arvoihin perustuvaa osaamistani Espoon ja espoolaisten hyväksi erityisesti lasten, nuorten ja koulutuksen alueilla
 - Espoon sähläily muutosprojekteissa ja säästöissä parin viime vuoden aikana antoi sysäyksen: vaikuta - asioita voi tehdä toisinkin ja paremmin!

Mutta politiikka ei oikein ollut hänen lajinsa. Yhden kauden jälkeen se sai jäädä.

Koulutukseltaan Heikki oli  filosofian kandidaatti ja fysiikan, kemian ja matematiikan opettaja. Ennen rehtorin uraansa, hän toimi Tapiola-Olarin lukiossa fysiikan ja kemian vanhempanan lehtorina.  Ensimmäisen rehtorin pestin Heikki otti Kauklahden ylä-asteelle niihin aikoihin, kun Espoo siirtyi peruskouluun (1977-91). Sieltä hän siirtyi Mankkaan upouuteen yläkouluun. Hänen johtamaansa koulu sai vuonna 2001 Hyvä työyhteisö-palkinnon. Heikille itselleen  myönnettiin  Espoon koulutoimen ansiomitali vuonna 2003.

TAPASIN Heikki Nykäsen  viimeisen kerran vain muutama viikko sitten Tapiolassa. Vaihdoimme kuulumisia, ja kerroin, kuinka hyvinvoivalta  hän näytti.  Tukka oli yhä pikimusta. Ei harmaita hapsia missään. "Niinkö, siltä ei aina tunnu", Heikki vastasi ikäänkuin enteellisesti.

Heikille varattu aika päättyi muutama päivä sitten kesken matkan mökiltä kotiin. Hän ehti nauttia eläkepäivistä jokseenkin tasan 10 vuotta. Olisi ansainnut enemmän.

Kepeät mullat, Heikki!
Syvä osanottoni Heikin perheelle ja ystäville.
Työ paperi-idiotismin kukistamiseksi jatkuu.

OKL 74-77

40 vuotta sitten syksyllä 1974 aloitti Helsingin yliopiston OKL:lla ensimmäinen vuosikurssi luokanopettaja- opiskelijoita. Sitä aikaisemmin koulutus oli  hankittu Helsingin va. opettaja-korkeakoulussa. Kurssin vahvuus oli noin 80.  Minä olin sillä kurssilla.
Valmistuimme (pääosa) vuonna 1977, juuri kun pääkaupunkiseutu siirtyi peruskoulujärjestelmään.

EILEN tämä "Parhaaksi kurssiksi" itse itsensä nimennyt ryhmä piti kurssitapaamisen.  Kokoon-tumispaikka oli Helsingin OKL  Siltavuorenpenkereellä, jossa professori Leena Krokfors - kurssikaveri hänkin-  esitteli nykyistä laitosta ja sen toimintaa.  Kokoonkutsujat  Rauno ja Markku olivat hankkineet kuohuviinitkin paikalle. Hienoa. Istuimme sitten lasi kädessä Minerva-torilla ja "avauduimme". Jokainen sai hieman kertoa itsestään, mitä halusi. Kaikille kuului pääosin oikein hyvää. Melkein kaikki olivat tehnyt elämänuransa koulussa - ja kertoivat nauttineensa siitä. Osa täälläpäin Suomea, osa muualla. Osa kunnan kouluissa, osa valtion ja osa harjoittelukouluilla. Aika monesta oli tullut erityisopettajia tai rehtoreita. Mutta on hyvä opettajankoulutus avannut  muitakin ovia: yliopistolle, mediaan, järjestötyöhön, oppilaitosjohdon valmentajaksi, konsultiksi...

Saimme myös kuulla terveisiä niiltä, jotka eivät päässeet paikalle.

Minä ajoin Vespalla. Raunolla on 500 cc: Kymco. Sen erikoi-
suutena on satulan avatessa näkyviin tulevat  siniset led-valot:)
JUHLA-ILLALLINEN tarjoiltiin Tuusulan Onnelassa, jossa pääosa myös yöpyi. Minä ja Rauno ajelimme sinne skoottereilla. Eksyimme jo alkumatkasta. Etsimme Vanhaa Tuusulantietä, mutta joku oli vienyt sen :-) Lopulta oli pakko ajaa Tuusulaan moottoritietä pitkin.

PUOLISEN tuntia istuimme lämpimässä syysillassa terassilla, ja nauru kaikui. Kello 18 alkoi ruokailu.

MENUUN kuului tartarsiikaa, helmiäskanaa ja jälkiruokaherkku. Oli hyvää, ja seura vielä parempaa. Kiitos syvistä keskusteluista mm. Päivi, Matti ja Räpykkä. Istuimme pitkässä pöydässä;  ihan kaikkien kanssa ei ehtinyt kuin moikkailla, mutta upeaa oli nähdä. Still going strong.

SIINÄ päässä pöytää, jossa minä sain istua, keskustelimme paljon mm. eläkkeelle siirtymisestä. Niin eri tavoin sen ihmiset näyttivät kokevan.

Kurssimme vanhin on nyt 74-vuotias - ja hän on yhä mukana koulutyössä! Moni on ylittänyt/ylittämässä ammatillisen eläkeiän rajan, mutta haluaa vielä jatkaa eri syistä. Osalla tätä 60-vuoden eläkeikää ei ole.

Noin puolet meistä oli jo jäänyt eläkkeelle, ja suurin osa tosi hyvillä mielin. Kerroimme kuinka upeaa on nukkua aamulla. Ja kun "ei ole pakko". Osa meistä oli pian jäämässä eläkkeelle  joko intoa täynnä tai hämmennystä.  Monella oli valmiita suunnitelmia palata arvokkaisiin asioihin, jotka on joutunut työuran aikana jättämään taakseen. Joku halusi vielä jatkaa koulussaan aika ajoin sijaisena. Oli myös niitä, jotka jo pian katuivat eläkkeelle jääntiä tai ainakin kokivat, että vaikka tekemistä on, ei ole enää Tärkeää tekemistä.

SEKIN todettiin aika yksimielisesti, kuinka fiksua on valmistautua tähän suureen elämänmuutokseen;  funtsia tarkkaan, mitä ja milloin tekee.  Jossain vaiheessa on hyvä pysähtyä senkin ääreen, että elämässä eteen tulee myös perälauta. (Anteeksi sivuhyppy, mutta tämän asian ehdottomuuteen törmäsin heti kotiin tultuani, kun sain viestin että Mankkaan koulun rehtori Heikki Nykänen oli  kuollut. Ja juuri hänet näin. Kerroin, kuinka hyvältä hän näyttää. Heikki vastasi enteellisesti : "Niinkö, siltä ei aina tunnu". Heikki jäi eläkkeelle 10 vuotta sitten.). En halua synkistellä, mutta itse ainakin kysyin itseltäni: Haluanko nähdä myös sen elämän, jota tuttu ja rakas työ ei rytmitä.

Mutta tietysti muustakin ehdittiin puhua. Muisteltiin opiskeluajan sattumuksia, opettajiamme ja poisnukkuneita sekä tietysti oman työuran mukavia asioita. Päätä puistelimme  tämän ajan koulutuspoliittisille päätöksille.

VARMAAN muutkin kurssit ovat hyviä, mutta tällä kurssilla oli poikkeuksellisen hyvä yhteishenki ja huumori. Valtava määrä kokemusta- siinä riittäisi jaettavaa. Kurssitapaamisia on ollut useita, ja aina niissä on ollut hauskaa. Kolmen vuoden kuluttua on seuraava iso poiju; valmistumisen 40-vuotisjuhla! Kunpa silloin aikataulut sopisivat niillekin, joita ei nyt nähty.

ITSE nousin juhlapöydästä klo 21.00 ja lähdin ajelemaan Vespalla kohti kotia. 11° C:n ilma tuntui tosi hyytävältä. Ja koti tosi lämpimältä.

lauantaina, syyskuuta 13, 2014

iPadilla ja iMoviella u-tube-alustus

MINULTA pyydettiin noin 10 minuutin skype-tms. puheenvuoroa erään koulutusorganisaation hankeideointitilaisuuteen. Teemana on tulevaisuuden koulu. Vierastan kuitenkin tulitikkuaskin kokoisia puhuvia päitä, joiden puhekin usein katkeilee.

NIINPÄ ehdotin, että teen mieluummin lyhyen clipsin u-tubeen. Kuva näkyy suurempana, ja muutakin voi helposti näyttää kuin  naamaa. Katsovat sitten clipsin rauhassa, ja jos on kysyttävää, jatketaan tovi skypellä tms.:lla.

LUPASIN, vaikken koskaan ollut sellaista tehnyt. Mutta nyt olen.  Deadline oli eilen, ja  linkki clipsiin lähetetty muutama minuutti ennen puoltayötä. Naamasta näkyi, että oli jo nukkumaanmenoaika.

LEFFAN olisi voinut tehdä MacBookillakin, mutta sen iMovie- ohjelman uusin versio on minulle vielä liian vaikea. Niinpä lähdin työstämään clipsiä iPadilla. Sen iMovie-ohjelma on mahdollisuuksiltaan suppeampi, mutta erittäin simppeli käyttää. Tein karkean käsikirjoituksen, jossa hyödynsin fb-kavereitteiltani kokoamiani ajatuksia. Pudotin ensin sopivia valokuvia kuvanauhalla. Sitten spiikkasin (rec) niihin ääniraidan. Ja väliin kuvasin omaa puhuvaa päätäni. Lopuksi lisäsin kuviin ja videopätkiin otsikkotekstejä. Eri osien paikkaa oli helppo siirrellä yhdellä sormella.

10 minuutin alustuksen valmistaminen vei noin kolme tuntia.

JÄLKI on minusta ihan ok.  Paitsi se oma naama. Puhuva pää + still/kuvat ja spiikkaus - yhdistelmä toimii. Kantapään  kautta taas opin, kuinka tyhmältä kuvassa näyttää, kun silmät pyörivät minne sattuu. Seuraavalla kerralla kiinnitän enemmän huomiota myös taustan valintaan.

KUN clipsi oli valmis, se oli vielä siirrettävä u-tubeen. Se ei mennytkään ihan niin helposti, kuin luulin.  Leffa painoi yli 200 megaa, ja niinpä iPadin teho ei tahtonut riittää. Wifi piti kytkeä päälle, mutta jostain syystä iPad ei löytänyt verkkoa, ja kun löysi ei kytkeytynyt päälle. Ei auttanut muu kuin ladata leffa iTunesiin ja imuroida se sitä kautta MacBookiin, iPhoto-ohjelmaan. Macista langaton siirto u-tubeen onnistui, mutta latautuminen vei yli tunnin.  Mutta siellä se nyt on.

LAITAN linkin clipsiin, kunhan tämä "flipped classroom"- kokeilu on ensin loppuun asti koettu.

Lisäys 16.9.  Tässä linkki: http://youtu.be/h0WI1K8lVsc   

torstaina, syyskuuta 11, 2014

Millainen on hyvä koulu?

LAADIN vuonna 2005 erään koulutusohjelman yhteydessä ns. hyvän koulun kuvaukseen. Olen nyt täydentänyt sitä  mm.  Opkm:n hyväksymillä perusopetuksen laatukriteerien ajatuksilla. Tarkastelen koulua kuuden varsinaisen  arvokentän avulla. Seitsemäs kenttä on  ns. kokonaisuuden kenttä. Jokaiselle kentällä on oma johtoarvonsa. Mitä ajattelette. Onko se tässä?

1. Pedagogisesti hyvä koulu 

Johtoarvo: oikeus kasvaa ja oppia, lapsen hyvä.

”Pedagogisesti hyvässä koulussa opetustyö perustuu opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelmaa työstetään, seurataan ja arvioidaan suunnitelmallisesti. Ops-työ on hyvin johdettua ja informoitua sekä asianmukaisesti resursoitua. Työhön otetaan mukaan keskeiset toimijat - henkilökunnan lisäksi myös oppilaat ikäkauteensa sopivalla tavalla. Opetussuunnitelman toimivuutta, toteuttamista ja toteutumista seurataan, arvioidaan ja kehitetään suunnitelmallisesti.

Opetuksessa sovelletaan monipuolisesti opetuksen tavoitteiden mukaisia opetusmenetelmiä ja työtapoja opetusryhmän koon ja kokoonpanon mukaan. Oppilaiden yksilöllisyys, aikaisempi osaaminen ja oppimisen erityiset tarpeet otetaan huomioon opetusta eriytettäessä, opetusmenetelmiä valittaessa ja arviointia kohdennettaessa.

Koulussa kehitetään ja käytetään joustavia toimintamuotoja, joilla koulut pystyvät erilaisia oppijoita ja kohtaamaan tukea tarvitsevan oppilaan joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti. Opettajilla on riittävästi tiedollisia, taidollisia ja oppimisympäristöön liittyviä valmiuksia opettaa myös erityistä tukea tarvitsevia oppilaita lähikoulussa.

Oppilaat opiskelevat tavoitteellisesti, ja opetustilanteissa on hyvä työrauha. Opettajat jaksavat myös puuttua oppiaiden huonoon käytökseen.

Pedagogisesti hyvä koulu näkee erilaiset oppilaat rikkautena. Opettajat ovat innostuneita työstään, lapsista ja opetettavista asioista. Koulussa on kehitelty juuri tälle koululle ja näille oppilaille istuvia opetusmenetelmiä, ja siellä vallitsee oppilaan kasvua kunnioittava ilmapiiri. Koulu tekee kaikkensa edistääkseen ja tukeakseen jokaisen oppimista ja kasvua.”

2. Organisaationa hyvä koulu
Johtoarvo: ”koneiston” tehokkuus, opetuksen järjestäjän hyvä.

” Organisaationa hyvällä koululla on selkeä identiteetti, visio tulevaisuudesta ja koulun missiosta siinä. Toimintaa ohjataan ajantasaisilla strategioilla.

Koulun toiminta on organisoitu ja koordinoitu taitavasti. Prosessit toimivat. Koulun talous on kunnossa. Toiminnan tarpeet ovat tiedossa, ja käytettävissä olevat resurssit on sovitettu tarpeisiin. Resurssit on kohdennettu tarkoituksenmukaisesti.

Henkilökuntaa on riittävästi, ja oikeat henkilöt ovat oikeilla paikoilla organisaatiossa. Työt ja vastuut on jaettu fiksusti. Opetusryhmät on muodostettu niin, että niissä voidaan toteuttaa opetus ja ohjaus opetussuunnitelman mukaan, saavuttaa opetukselle asetetut tavoitteet ja ottaa huomioon oppilaiden erilaiset tarpeet.

Koulun tilat, varustetaso ja opetusmateriaalit ovat asianmukaiset, ja ne tarjoavat edellytykset myös eriyttää opetusta oppilaiden tarpeiden, opetusryhmän koon ja tavoitteiden mukaan. Oppimis- ja työympäristönä koulu on terveellinen ja edistää koulussa viihtymistä. Tieto- ja viestintätekniset ratkaisut ovat suunnitelmallisia ja vastaavat nykyisen kehityksen haasteisiin.

Koululla on toimivat ja selkeät johtamisjärjestelmät. Toimintaa johdetaan vahvasti, koordinoidaan rationaalisesti ja seurataan systemaattisesti. Tieto kulkee kitkatta kaikkiin suuntiin. Koululla on toimintaa vahvistava yhteistyöverkko.

Koulu toimii tuloksellisesti; Panos- tuotos-suhde on kunnossa. Oppilaat menestyvät valtakunnallisissa testeissä ja erilaisissa kilpailuissa.

Arki sujuu ja työt tehdään kunnolla.”

3. Yhteisönä hyvä koulu
Johtoarvo: hyvinvoiva ja työtilassa pysyvä kouluyhteisö; yhteisöllisyys, sopu, hyvä henki, kouluyhteisön hyvä.

” Yhteisönä hyvässä koulussa on hyvä henki. Oppilaat ja koulun aikuiset ovat ylpeitä koulustaan ja arvostavat toisiaan.

Koululla on selkeät, yhteiset arvot, jotka ohjaavat toimintaa. Erilaisten ongelmatilanteiden hoitamiseen on olemassa selkeät, yhdessä sovitut toimintatavat, joita myös käytetään.

Koulun toimintakulttuuri on avoin, vuorovaikutteinen sekä oppilaiden ja heidän huoltajiensa osallistamista arvostava. Kaikkien mielipiteitä kuullaan. Kaikilla on tunne, että he tulevat kuulluiksi.
Koulussa on käyty läpi kodin ja koulun yhteistyön tavoitteet, toimintatavat ja sisällöt siten, että koulun henkilökunnalle ja huoltajilla on selkeä käsitys kodin ja koulun yhteistyön rakenteista ja toimintatavoista.

Opettajat, muut aikuiset ja oppilaat tekevät yhteistyötä ja auttavat, tukevat ja kannustavat toisiaan. Ihmiset välittävät toisistaan ja kunnioittavat toistensa työtä. Yhteisö tuntee yhteisvastuuta tehtävistään ja toisistaan.

Tieto kulkee kaikkiin suuntiin, ketään ei jäteä pimentoon.

Ilmapiiri on turvallinen ja välittävä. Ongelmat ratkotaan avoimesti, ja virheistä otetaan opiksi.
Kenenkään ei anneta pudota. Ketään ei syrjitä.”

4. Julkistena palvelulaitoksena hyvä koulu
Johtoarvo: viranomaistoiminnan lainmukaisuus, yhteiskunnan kannalta hyvä.

” Julkisena palvelulaitoksena hyvän koulun toiminta perustuu ajantasaiseen tietoon valtakunnallisen koulutuspolitiikan tavoitteista ja kehittämislinjauksista.

Oppilaat ja heidän huoltajansa saavat heille säädöksissä luvatun mukaisen laadukkaan opetuksen ja muut palvelut. Koulupalvelut ovat luvatun tasoisia.

Koulu noudattaa menettelytavoissaan julkisin varoin rahoitetulle toiminnalle asetettuja vaatimuksia. Säädöksiä ja normeja noudatetaan. Virkatehtävät hoidetaan tunnollisesti.

Oppimisympäristö on turvallinen ja terveellinen. Kiusaamiseen puututaan.

Toiminta on johdonmukaista ja ennustettavaa. Palvelut järjestetään asiallisesti, oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja viivytyksettä.

Hallinnon asiakirjat ja arkistot ovat moitteettomassa kunnossa. Opetussuunnitelma on yksi keskeisimpiä asiakirjoja. Mm. kriisitilanteita varten on kehitetty yhtenäiset toimintamallit, ja keskinäisestä vastuunjaosta on sovittu. Koululle on laadittu asian- ja ajanmukaiset turvallisuusohjeet, ja niitä päivitetään säännöllisesti

Virkavastuu oppilaista kannetaan kunnialla.”

 5. Työpaikkana hyvä koulu
Johtoarvo: hyvin tehty, mielekäs ja turvalinen työ, työnantajan ja työntekijän hyvä.

”Työpaikkana hyvässä koulussa työ on palkitsevaa; koulun työt koetaan mielekkäiksi ja arvokkaiksi ja henkilökunnalla on mahdollisuus tehdä ne hyvin. Työ antaa haasteita, mutta ihmisiltä ei vaadita mahdottomia. Työhön on järjestetty riittävästi aikaa.

Välineet ja tilat ovat turvalliset, terveelliset, modernit ja viihtyisät.

Opettajiin ja muihin koulun ammattilaisiin luotetaan, heitä kuunnellaan ja he saavat vaikuttaa koulua koskevaan päätöksentekoon. Esimiestyö on dialogista.

Työn tavoitteet ja säännöt ovat kaikille selkeät. Työt on jäsennelty ja jaettu hyvin ottaen huomioon tehdyt sopimukset, palkkausperusteet ja kunkin yksilölliset edellytykset, elämäntilanne ja vahvuudet. Henkilöstön rakenne, määrä ja osaaminen vastaavat kunkin koulun toiminnan tarpeita. Opetushenkilöstön työtä tuetaan kouluterveydenhuollon ja sosiaalitoimen riittävillä palveluilla.

Työstä saa kunnollisen, oikeudenmukaisen ja virkaehtosopimuksen mukaisen korvauksen.

Työsuhteet ovat pitkäaikaisia ja turvattuja. Pysyvät tehtävät täytetään toistaiseksi olevilla työsuhteilla

Henkilöstölle järjestetään perehdyttämiskoulutusta sekä mahdollisuudet oman ammattitaidon aktiiviseen ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Henkilöstön työhyvinvointi on jatkuvan seurannan ja kehittämisen kohteena.”

6. Hyvä koulu energisoivana osana jokaisen omaa elämää
Johtoarvo: hyvinvointi, jokaisen yksilön hyvä.

 ” Onnellisen oman elämän kannalta hyvään kouluun /työpaikkaan tullaan mielellään. Kouluaika tuo opettajille ja oppilaille iloa, merkitystä ja tyydytystä elämään. Koulu liittyy luontevasti muuhun elämään. Jokainen saa olla oma itsensä: toimia luovasti ja itselleen istuvalla otteella, toteuttaa itseään. Erilaisuus hyväksytään.

Tehtävät on mitoitettu kunkin elämäntilanteen ja voimien mukaan. Pienten ja isojen ihmisten hyvinvointi on toiminnan keskiössä.”

(7.) Kokonaisuutena hyvä koulu
Johtoarvo: arvojen tasapaino, yhteinen, systeeminen hyvä.

” Hyvässä koulussa löydetään tasapaino eri arvokenttien odotusten välillä. Toiminta kaikilla arvokentillä on laadukasta ja joustavaa. Tehdyt ratkaisut edistävät kohtuullisesti kaikkia koulun toiminnassa tärkeitä arvoja.

Kokonaisuuden kenttä on muutoskenttä. Muutokset kohdistetaan muutosta aidosti tarvitseviin ongelmiin. Ratkaisuiksi valitaan ideat, jotka aidosti poistavat ongelman. Muutoksissa käytetään viisasta muutosotetta, jossa korostuu hyvä suunnittelu, kaikkien niiden osallistaminen, joita muutos koskee, sekä ahkerasti yhdessä tehty työ.

Muutosten onnistumiseen vaikuttaa keskeisesti se, missä määrin koulu on ns. työtilassa. (Hellström 2004).” 

lauantaina, syyskuuta 06, 2014

Oppilaan tuen järjestelyt Lappeenrannassa

UUSI oppilashuoltolaki, joka astui voimaan  elokuun alusta ja vuonna 2011 käyttöön otettu kolmiportaisen tuen malli ovat saaneet monen rehtorin hiukset harmaantumaan.

Lappeenrannassa on Mari Routtin johdolla tehty hienoa työtä. Kaupungin sivuilta löytyy huoltajille tarkoitettu opas pdf-versiona. Tässä linkki: http://lappeenranta.smartpage.fi/fi/lapsen-ja-nuoren-tukeminen/  Siinä on selkeästi avattu tuon kaupungin käytäntöjä. Respect!

POIMIN tähän blogilastuun muistiin otteita mainiosta kuvauksesta hieman itselleni istuvammaksi jäsennellen, lyhennellen ja kommentoiden.

Näin Lappeenrannassa

" Esi- ja perusopetuksen aikana lapselle ja nuorelle järjestetään pedagogista tukea perusopetuslain mukaisesti ja muuta tukea muun muassa 1.8.2014 voimaan tulleen oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisesti." ja toki myös opetussuunnitelmassa tehtyjen täsmennysten mukaan.

"Perusopetuslain mukaisesti järjestetty tuki tarkoittaa niin sanottua kolmiportaista tukea. Lapset ja nuoret voivat kulkea koulupolkua joustavasti yleisen, tehostetun tai erityisen tuen kaistoilla."

Kuinka  lapsen tuen tarve havaitaan?

 Lappeenrannassa toimitaan  näin:
  • vanhemmat havainnoivat lapsensa koulunkäynnin sujumista.
  • koulun väki  tarkkailee oppilaan tuen tarvetta ja riittävyyttä  jatkuvasti.
  • Koulupolku sisältää myös erilaisia kouluterveydenhuollon pysäkkejä jolloin tarkastellaan sekä koko ikäluokan että erityisen tuen piirissä olevien oppilaiden tilannetta ja tarvittavia jatkotoimenpi- teitä. Lappeenrannassa trveydenhoitajan terveystarkastukset ovat esiopetuksessa ja vuosiluokilla: 2.,3.,4.,6.,7.ja 9. Laajennetut terveystarkastukset pidetään vuosiluokilla 1., 5. ja 8.
Millaisilla keinoilla lapsia voidaan tukea?

Tukea on siis kolmentasoista. Osa tukikeinoista on samoja tuen eri tasoilla, vain intensiteetti vaihtelee. Käytettävissä on pedagogisia, oppimisympäristöön liittyviä, oppilashuollollisia ja muita tukijärjestelyjä.

Yleisen, tehostetun ja erityisen tuen muotoja ovat muun muassa (eriyttäminen), tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus, koulunkäyntiavustajapalvelut ja koko- tai osa-aikainen opiskelu pienessä opetusryhmässä sekä yhteistyö oppilashuollon kanssa.

Erityinen tuki aloitetaan niille oppilaille, jotka hyötyvät a) erityisluokalla opiskelusta tai b) joiden opinto-ohjelmaa on tarpeen muuttaa yksilöllistämällä (pienentämällä) oppiaineiden oppimääriä tai vapauttamalla kokonaan jonkin oppiaineen opiskelusta. 

Mikäli oppilas saa kolmiportaista tukea psyykkisistä syistä, voidaan kolmiportaisen tuen puitteissa järjestää pedagogista ja oppimisympäristöihin liittyvää tukea. 

Mikäli oppilas tarvitsee muuta tukea (esim. kuraattorin, psykologin tai lääkärin palveluita) käynnistetään yksilökohtaisen oppilashuollon prosessi. Oppilailla on oikeus yksilökohtaiseen oppilashuoltoon, johon sisältyvät koulutuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto sekä oppilashuollon palvelut, joita ovat psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä kouluterveydenhuollon palvelut.

Lappeenrannassa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri vastaa oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisesti järjestettävästä yksilökohtaisen oppilashuollon tarpeen arvioinnista, suunnittelusta ja toteutuksesta. Opetushenkilöstö osallistuu tähän rajatusti.

Millaisella prosessilla tuki oppilaalle järjestetään?

Lappeenrannassa prosessi etenee näin (ks. myös lastun yläkuva), jos yleinen, ilman erittyisiä suunnitelmia annettu  tuki ei riitä (toki myös yleisen tuen oppilaalle voi laatia suunnitelman)
  • Huoli syntyy  
  • Huoli otetaan puheeksi (Huom. aina kun on huolta, huoltajan tulee olla ensimmäinen, joka kuulee siitä. MH)  
  • Konsultoidaan erityisopettajaa (onko tarvetta pedagogiseen arvioon, jos on)  
  • Viedään moniammatilliseen käsittelyyn, jossa käydään läpi opettajien vastuulla oleva pedagoginen arvio )  
  • Rehtori tekee päätöksen tehostetusta tuesta  
  • Opettajat laativat oppimissuunnitelman  
  • Oppilaalle annetaan tukea; jos tuki auttaa  
  • Rehtori tekee päättämispäätöksen. Mutta jollei tehostettu tuki riitä  
  • Opettajat tekevät pedagogisen selvityksen  
  • Se viedään moniammatilliseen käsittelyyn  
  • Lappeenrannassa opetuksen järjestäjä tekee tässä vaiheessa arvion tarvittavasta tuesta Kyllä/ei. Jos Kyllä  
  • Huoltajaa kuullaan (suostuu/ei suostu). Jollei suostu tilanne on kinkkinen. Jos suostuu 
  • Rehtori tekee päätöksen erityisestä tuesta (antamispaikka, mahdollinen yksilöllistäminen) 
  • Opettajat laativat HOJKSIN päätöksen pohjalta  
  • seurataan (jatketaan, lopetetaan, siirretään tehostettuun tukeen, muutetaan 
  • aina jos muutos viedään  moniammatilliseen käsittelyyn  
  • opetuksen järjestäjän arvio 
  • Huoltajan kuuleminen 
  • rehtorin päätös.
JOS oppilas tarvitsee oppilashuollon tukea, prosessi etenee näin:
  • Huoli nousee
  • Opettaja ottaa asian ensin puheeksi oppilaan kanssa,
  • sen jälkeen asia pyritään aina jakamaan huoltajien kanssa (oppilaan huoltumus tai tilanteen vaatimus). 
  • Tarpeen vaatiessa oppilaalle tarjotaan mahdollisuutta tavata koululla työskentelevää kuraattoria tai psykologia (ns. psykososiaaliset teemat), tai terveyteen liittyvissä asioissa kou- luterveydenhoitajaa, jonka kautta saa kontaktin koululääkäriin.
  • Monisäikeisimmissä pulmissa voidaan oppilaan ja huoltajan suostumuksella kutsua koolle monialainen yksilökohtaisen oppilashuollon asiantuntijaryhmä, joka kartoittaa tilanteen ja etsii siihen ratkaisuja. Opiskelijan yksilöidyllä kirjallisella suostumuksella voidaan asian käsittelyyn kutsua opiskeluhuollon ulkopuolisia asiantuntijatahoja tai opiskelijan läheisiä.
  • Asiantuntijaryhmä valitsee keskuudestaan vastuuhenkilön, joka vastaa prosessin etenemisestä ja lain vaatimista kirjaamisista opiskeluhuollon kertomukseen. Ryhmän jäsenillä on oikeus pyytää neuvoa opiskelijan asiassa muilta asiantuntijoilta ja ilmaista heille siinä tarkoituksessa salassa pidettäviä tietoja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1992) 12§ sallimissa puitteissa
  • Kukin ryhmän jäsen kirjaa omalta osaltaan aikajärjestyksessä kertomukseen.
  • Kun kyseisen huolen käsittely on saatu päätökseen, suljetaan käsittelyssä mukana olleiden henkilöiden käyttöoikeudet mainittuun 

Kuka tekee päätöksen siitä, mitä tukea oppilas saa?

Yleinen tuki: opettajan pedagoginen päätös.

Tehostettu tuki: rehtorin päätös. Kyseessä on pedagoginen päätös. Päätöksen pohjaksi riittää usein koulun tason lausunnut ja tutkimukset.(MH)

Erityinen tuki: Espoossa vastuualuepäällkön päätös Lappeenrannassa opetuksen järjestäjä esittää arvion, ja rehtori tekee päätöksen. Kyseessä on hallinnollinen päätös, josta voi myös valittaa. Päätös . edellyttää usein tutkimuksia.

Yksilöllisen oppilashuoltoon kuuluva tuki: Oppilashuollon henkilöstö tekee päätöksen oppilaan suostumuksen pohjalta (MH)

Kuinka päätetyn tuen vaikuttavuutta seurataan?

Muutoksia tukeen tehdään tarpeen mukaan ja päätökset tehdään aina yhdessä lapsen/nuoren ja huoltajien kanssa.

Oppimissuunnitelmaa arvioidaan. Tehostetun tuen oppimissuunnitema  tarkistetaan aina tarvittaessa oppilaan tarpeiden mukaiseksi, kuitenkin vähintään kerran lukuvuodessa.

Kaikkien erityistä tukea saavien oppilaiden tuen tarve arvioidaan 2. luokan keväällä.  Hänelle tehdään tuolloin pedagoginen selvitys, jonka perusteella arvioidaan onko erityistä tukea tarpeen jatkaa.

Kaikkien erityistä tukea saavien oppilaiden tuen tarve arvioidaan samaan tapaan myös 6. luokan keväällä. Heille tehdään pedagogiset selvitykset ja niiden perusteella arvioidaan, onko tukea tarpeen jatkaa ja mikä olisi oppilaalle paras koulupaikka. Mikäli oppilas ei enää tarvitse erityistä tukea, hän siirtyy tehostetun tuen piiriin. Jos erityisen tuen päätöstä muutetaan, oppilaan huoltajille varataan mahdollisuus tulla kuulluksi asiassa.

Jos tarvetta ei ole, erityisen tuen lopettamisesta tehdään päätös. Ennen päätöksen tekoa huoltajille varataan mahdollisuus tulla kuulluksi.

Lappeenrannassa 9. luokalla erityisluokilla opiskelevien oppilaiden ammatin ja jatko- koulutuspaikan valintaa valmistellaan huolellisesti. Erityisluokkaaiset käyvät tutustumassa ammattikoulun eri opintolinjoihin ja erilaisiin työpaikkoihin.  Erityisen tuen piirissä olevat oppilaat voivat hakea ammatillisen koulutukseen niin sanotun harkintaan perustuvan haun kautta. Ammattikoulu täyttää osan oppilaspaikoista harkintaan perustuvan haun kautta hakevilla opiskelijoilla, joiden oppilasvalinnat valmistellaan yksilöllisesti.

Elokuun alussa pidetään niin sanottu jälkiohjauspalaveri, jossa opinto-ohjaajat ja erityisluokanopettajat antavat ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jääneiden oppilaiden yhteystiedot niin sanotulle ”kopparille”, joka huolehtii oppilaiden ohjauksesta erilaisten palveluiden piiriin.

Millaisia asiakirjoja syntyy, ja miten ne laaditaan?

Asiakirjat tehdään useissa paikoissa suoraan Wilmaan, jolloin niitä voi kommentoida sähköisesti.

Yleinen tuki
Yleisen tuen vaiheessa voidaan laatia  oppimissuunnitelma. Halutessaan opettaja laatii sellaisen.  Oppimissuunnitelma perustuu opetussuunnitelmaan. Sen laatimisesta on hyötyö; se lisää opettajan oppiaantuntemusta. Koska huoltajaotetaan suunnitteluun mukaan,  huoltaja saa suunnitelmasta itselleen tietoa lapsen koulunkäynnistä  ja voi siten paremmin tukea lastaan. Kun lapsi otetaan mukaan, hän sitoutuu paremmin koulutyöhön.

Tehostettu tuki
Tehostetun tuen vaiheessa tehdään kaksi asiakirjaa:  pedagoginen arvio ja henkilökohtanen oppimissuunnitelma (HOPS). Molempien laatiminen on oppilaan opettajan/opettajien vastuulla. Tarvittaessa arvion laatimisessa käytetään myös muita asiantuntijoita. Tarpeiden selvittämisen, tuen suunnittelun ja onnistuneen toteuttamisen kannalta yhteistyö oppilaan ja huoltajan kanssa on erittäin tärkeää.

Oppimissuunnitelman laatimiseen osallistuvat opettajat yhteistyössä oppilaan ja huoltajan kanssa, sekä tarvittaessa myös muut asiantuntijat. Oppilaan osuus suunnittelussa kasvaa kun siirrytään perusopetuksen ylemmille luokille. Oppimissuunnitelma laaditaan, kun rehtori on tehnyt tehostetun tuen päätöksen.

Erityinen tuki
Erityisen tuen vaiheessa laaditan kaksi asiakirjaa:   Pedagoginen selvitys ja HOJKS.  Pedagogisen selvityksen laatimista varten (koulun rehtori tai) opettaja hankkii selvityksen  oppilaan opetuksesta vastaavilta opettajilta oppilaan oppimisen etenemisestä ja  moniammatillisena oppilashuollon yhteistyönä tehdyn selvityksen oppilaan saamasta tehostetusta tuesta ja oppilaan kokonaistilanteesta.  Huoltajat ovat mukana pedagogisen selvityksen tekemisessä. Tämän asiakirjan kokoaminen on luokanopettajan tai luokanvalvojan vastuulla (MH).

Pedagogisen selvityksen lisäksi erityisen tuen päätöksen valmistelussa hankitaan tarvittaessa muita lausuntoja, kuten psykologinen tai lääketieteellinen lausunto tai vastaava sosiaalinen selvitys.

Henkilökohtainen opetuksen järjestämissuunnitelma (HOJKS). Oppilaan opettajat laativat suunnitelman erityisen tuen päätöksen jälkeen yhteistyössä oppilaan ja huoltajan kanssa, ellei siihen ole ilmeistä estettä. Tarvittavilta osin se valmistellaan moniammatillisena yhteistyönä. Suunnitelmaa arvioidaan. Se tarkistetaan aina tarvittaessa oppilaan tarpeiden mukaiseksi, kuitenkin vähintään kerran lukuvuodessa.

Mitä opetuksenjärjestäjän tulisi  minusta tehdä?

Opetuksen järjestäjän tulisi
- päivittää johtosäännöt/ohjesäännöt niin, että ne vastaavat muuttunutta lainsäääntöä. Kenellä on toimivalta mihinkin päätökseen. Espoo on ymmärtääkseni tämän tehnyt.
- kirkastaa tukeen liittyvät prosessit niin, että ne ymmärretään.
- laatia asiakirjapohjat
- sopia kenellä on vastuu mistäkin asiakirjasta
- luoda oppilashuollon ohjausryhmä ja nimittää siihe  jäsenet (yhdessä sosterin kanssa)
- ratkaista, miten oppilashuollon rekisteriä pidetään ja luoda pelisäännöt, keillä ja miten on pääsy näihin  tietoihin.
- ratkaista, miten käyttöoikeudet sähköisiin järjestelmiin annetaan, rajataan ja perutaan
- ratkaista kuinka koulun oppilashuoltoryhmä konkreetisti kokoontuu ja missä kokoonpanoissa. Yksi malli on, että nimitetään vanhaa oppilashuoltoryhmää esim. MAKiksi (moniammatillinen käsittely). Tämä ryhmä vastaisi yleisestä oppilashuollosta mutta myös yksittäisen oppilaiden pedagogisesta tuesta (kolmiportainen tuki).  Minusta rehtorin olisi monesta syystä olla läsnä tässä ryhmässä.

Mitä koulun tasolla minusta tulisi tehdä?

Koulun tasolla tulisi
- perehdyttää kaikki lakimuutoksiin
- luoda toimivat käytänteet sekä tuen antamiseen että prosesseihin
- miettiä konkreetisti, missä eri muisioita ja asiakirjoja säilytetään
- toimia sovitulla tavalla mm. asiakirjojen päivittämisen osalta.
-  ratkaista, kuinka varmistetaan, että oppilaan ja huoltajan oikeus rajata yksilökohtaisen oppilashuollon prosessiin osallistuvia toimijoita toteutuu lain edellyttämällä tavalla.


torstaina, syyskuuta 04, 2014

Täältä tullaan Lahti ja Kemi!

MUKAVA kesästä muistuttava syyspäivä tänään. Vaimo oli remontti-Reiska ja maalasi pihalla talon puuosia. Sain siis ihan rauhassa naputella tietokonetta kunhan vain kestän kuin mies naapurien silmäilyt. Että sellainen työnjako tuossa huushollissa:-). Miesten hommat rajoittuivatkin tänään vaimon ostaman ruokapöydän kokoamiseen. Noin 20 minuuttia. Sitten taas koneen äärelle.

HUOMENNA nimittäin kutsuu Lahti. Kuten olen jo tovin hihkunut pääsen puhumaan opettajien ay-väen terävälle kärjelle edunvalvonnan murroksesta.

RINNALLA valmistelin myös ensi tiistaista luentoa Väkivalta pedagogisesta näkökulmasta. Teema on tärkeä. Sain puhua  siitä tammikuussa Educassa ja viime lukuvuoden aikana muutamassa OAJ:n työsuojeluihmisten semiraaissa.

Ensi tiistaina lennän Kemiin ja pääsen jututtaaan paikallista OAY-väkeä tästä aiheesta.

Upeaa  muuten päästä pitkästä aikaa  noin pohjoiseen. Kemi on minulle ihan korkkaamaton maamme kolkka.

 Löysin muuten hauska Kemi- videon u-tubesta: https://www.youtube.com/watch?v=uPmcUY-tE5c