sunnuntaina, toukokuuta 22, 2016

Opettajan uusi pedagoginen rooli

ENSI torstaille osuu tämän kevään viimeinen luentokeikka. Sain kutsun tulla puhumaan tunnin ajan opettajan muuttuvasta roolista lasten ja nuorten kuvataidekoulujen (+Arkkitehtuurikoulu Arkin) opettajille ja rehtoreille Porvoon taidekoulussa. Osallistujat  ovat koulutukseltaan  kuvataideopettajia, muotoilijoita, kuvataiteilijoita tai näiden yhdistelmiä.

Verkostotapaaminen on osa Saga-hanketta, jota koordinoi Porvoon Taidekoulu. Hankkeen tavoitteena on kehittää pienten lasten taidepedagogiikkaa mm. lisäämällä yhteistyötä  päiväkotien ja alaluokkien opettajien kanssa. Kuvataidekoulujen oppilaista lähes puolet on 1–8-vuotiaita. Varhaisiän taidekasvatus on tärkeä osa taiteen perusopetusta.

UPEAA, että joku yhä uskoo taidekasvatukseen.

SAAS nähdä, millaisia eväitä luento  peruskoulussa meneillään olevasta opettajan pedagogisen roolin muutostyöstä  antaa myös tälle taideopettajaryhmälle.  

lauantaina, toukokuuta 21, 2016

Aaltoja Jukka Jokirannalle!

Jukka saiturina. Sihteerinä Riina.
EILEN oli tärkeä ilta (joka oikeasti oli alkanut jo aamulla).  Legendaarinen kouluteatterimies Jukka Jokiranta vietti omasta mielestään 55-vuotistaiteilijajuhlaa ystäviensä kanssa. Samalla takana oli viimeinen työpäivä tällä erää Aurorassa. Pesti kesti 10 lukuvuotta.  Minä pysyin  niistä  Jukan kyydissä yhdeksän.

JUKKA tuli Auroraan syksyllä 2006 Soukan koulusta. Olin kuulema vongannut häntä jo pitkään.  Itse asiassa olimme tavanneet jo 20 vuotta aikaisemmin vuonna 1986, kun tein sivulaudatur-työtä kouluteatterista ja kiertelin ympäri Uuttamaata observoimassa esityksiä. (Kävin muuten samoissa merkeissä tuolloin myös Aurorassa seuraamassa heidän teatteritouhujaan).

Meille tulolla oli hintansa. Jukka joutui vaihtamaan nimeä (Jukka-kiintiö oli täynnä)- ja hänestä tuli JJ. Sillä  nimellä hänet oppi tuntemaan vuosien varrella noin 600 Auroran oppilasta.

video


KOKOSIN iltaa varten kuvia ja videoclipsejä Auroran elämästä ja erityisesti  näytelmistä vuosilta 2006-2014. Pakko tunnustaa, en ollut katsonut yhtäkään tallennetta aikaisemmin. Nyt katsoin  ja ai että se teki hyvää.  Niin suuri joukko lapsia ja aikuisia yhdessä kertomassa  tärkeitä tarinoita  ja kokemassa elämyksiä ja isoja tunteita. Naurua. Iloa. Liikutusta. Yhdessä tekemisen riemua. Täysillä itsensä likoon laittamista. Oman intohimon toteuttamista. Ronja (kaksi kertaa 2007 ja 2013). Hölmöläiset. Oliver Twist. Pikku Prinssi. Maailman ensi-iltana Viisikko Aarresaarella. Kuningas ilman sydäntä. Kolme iloista rosvoa. Saiturin joulu.  Lumikki. Totuuden Helmi. Ja neljä koko koulun leffaa: Peter Pan, Prinsessa Ruusunen, Vinski sekä Vinski ja Vinsentti.

Jukka rehtorina
JUKKA on armoitettu näyttelijä, ohjaaja, opettaja ja kollega.  Näyttelijänä hän  osaa yhdistää uskottavasti  komiikkaa jopa traagisiin rooleihin. Selkäpiitä kylmi, kun katsoi  vuoden 2007 Ronjan loppukohtausta, jossa Pietu kuolee. Ohjaajana hän saa lapset loistamaan. Opettajana hän on esimerkki oman pedagogiikkansa löytäneestä mestarista, joka huomaa mahdollisuudet käyttää draamaa opetuksessaan. Kollegana hän on mitä tahdikkain ja luotettavin.

Hänen kanssaan teimme useina kesinä salateatteriesityksiä lukuvuoden alun opettajien suunnittelupäiviin. Kerran teimme MPTI-teorian mukaiset Tuntemattoman Sotilaan tyypit. Toisen kerran taas kuvasimme 10 erilaista opettajatyyppiä, joilla on nauratettu tuhansia opettajia ympäri maata.Vedimme  lukuteatterina Kullervon ja muuten vaan Aleksis Kiven Koto ja kahleet- tarinan. Jukka jakoi kaikille halukkaille  teatteripedagogista osaamistaan  oppimiskeskuskoulutuksissamme.

OLI ne upeita vuosia.  Ja niin oli iltahetkikin. Kuohuviinit kohotettiin. Ei pönötyksiä.  Moni oli tuonut lahjojakin. Schiray-Ahonen duo-trio kosketti musiikillaan. Syötiin. Kohdattiin ja - erottiin.

AALTOJA Jukka! Iloisena kolmannen elämänvaiheesi vapaaherrauden alkamisesta. Ja silti myös haikeudella. 

lauantaina, toukokuuta 14, 2016

NPDL tulee. Oletko valmis?

HUIKEA lukuvuosi kouluissa pian takana. Perusopetuksen ops-uudistuksen kirjallinen vaihe alkaa olla voitettu kanta, ja kesän jälkeen alkaa varsinainen reformaatio.

SAMAAN saumaan ainakin suurimmat kaupungit ovat liittyneet kansainväliseen NPDL- tutkimus- ja kehittämishankkeeseen, joka aikuisten oikeasti tuo syvyyttä opsissa vaadittuihin muutoksiin ja myös tikkaat päämäärää kohti.
Ei ihme kun taustalla on sellaisia kovia nimiä kuin  mm. Michael Fullan.

KIINNOSTUS NPDL- hanketta kohtaan on ollut suurta. Onneksi olen ollut eläkkeellä: olen voinut olla Vesa Äyräksen parina sparraamassa Educoden ohjelmissa koulujen johtoa tähän muutokseen. Konseptia on kehitty aidosti koulutusryhmien kanssa, ja palaute on ollut tosi ystävällistä.

NPDL-konsepti on lisenssoitu kansainvälisesti, joten sen timantteja ei saa niin vaan jakaa muille, kuin mukaan projektin ehdoilla lähteville. Mutta oma näkemykseni on, että tässä on ideaa.

KEVÄÄN VIIMEINEN - jo toisen aallon- koulutussetti pidettiin Kirkkonummella päättyvän viikon torstaina ja perjantain. Paikalla oli rexejä Uudenmaan Kuuma-kuntien alueelta- mutta myös Lappeenrannasta. Huikea ryhmä. Innostusta, vastuunottoa ja ymmärrystä.

ENSI VIIKON torstaina saa reissata vielä kerran  Lahteen-  toisen kerran tässä NPDL:ssä lähetystehtävässä. Nyt Lahti haluaa, että kaikki rexit tietävät, mistä on kysymys. Hieno päätös.

SITTEN tulee kesätauko.


keskiviikkona, toukokuuta 11, 2016

Respect! Lappeenranta on tehnyt ops-oppaan vanhemmille

Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi
LAPPEENRANNASSA tehdään hienoa työtä. Juuri tänään on valmistunut sekä paperinen että sähköinen ops-paketti vanhemmille.

PAKETTI tottelee opsin kieltä, ja vaatii näin varmaan avaamista koulujen tasolla. Mutta tekstin osittaminen ja kuvittaminen auttavat jo paljon.

TÄMÄN lastun kuvaksi kaappasin 40-sivuisen, kauniisti taitetun julkaisun yhden aukeaman, jossa esitetään tosi näppärästi, mikä lappeenrantalaiskoululaisen arjessa ja juhlassa koulupolun eri vaiheissa muuttuu. Kahteen sivuun on koottu oivaltavasti oleellisimmat seikat. Aukeamasta saa tosi kivan julisteen.

SÄHKÖINEN  versio löytyy tästä linkistä: https://issuu.com/nitroid/docs/lpr_uusi_opetussuunnitelma_issuu?e=24861979/35533953

tiistaina, toukokuuta 10, 2016

Ops-terveisiä Tallinnaan

OLIPA upeaa päättää tämän kevään ops-valmennuskierros juuri Tallinnan suomalaiseen yhteiskouluun.

Tallinnan suomalainen koulu – TASK – on  mielenkiintoinen koulu. Oppilaita on noin 80 eskarista lukioon- ja vain osalle suomi on ensimmäinen kieli, muille toinen, kolmas tai neljäs.  Koulukielenä on suomi.

Koulussa on  kymmenkunta opettajaa, lähes kaikki suomalaisen opettajankoulutuksen saaneita.  Rehtorina on mm. monelle espoolaiselle tuttu Sanna Hirvola.

OPIN, että TASK on yksi Suomen virallisista ulkomaankouluista. Viisi muuta ovat Aurinkorannikon suomalainen koulu, Brysselin suomalainen koulu, Moskovan suomalainen koulu, Pietarin suomalainen koulu ja Tarton suomalainen koulu.

Viralliset ulkomaankoulut ovat Suomen perusopetuslain alaisia yksityiskouluja, joilla on todistuksenanto-oikeus ja jotka saavat oppilaskohtaista valtionapua Suomen valtiolta.  Ulkomailla toimivien koulujen järjestämislupaa ollaan muuttamassa opetus- ja kulttuuriministeriössä. Muutosesitys koskee pysyvästi ulkomailla asuvien suomalaisten koululaisten oikeutta valtionosuutta. Valtionosuuksia ei haluta maksaa niille, joilla ei ole Suomessa kotikuntaa (siis niiltä, jotka asuvat pysyvästi ulkomailla) ja tästä vanhasta käytännöstä luopuminen aiheuttaa tietysti ongelmia. Ulkomaan kouluilla on oikeus periä kohtuullisia oppilasmaksuja- toisin kuin kouluilla kotimaassa.  Koulut tarvitsevat myös paikallisen toimintaluvan.

TASK on  yksityinen, ja niinpä sillä ei ole käytössään eikä kiusanaan kunnallista byrokratiaa.  Toiminnasta vastaa Tallinnan suomalaisen koulun tuki ry. Sen johtokunnan jäsenet ovat koulun oppilaiden vanhempia. Koululla on terveentuntuiset, hyvässä kunnossa olevat tilat ja mukava aikuisporukka. Luokat ovat yhdysluokkia- jopa yläkoulun 7-9.

Tiina Mäkelä on tehnyt vuonna 2014 Tallinnan suomalaisesta koulusta gradun. Se löytyy tästä linkistä:
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/96396/GRADU-1418132658.pdf?sequence=1

MINÄ siis olin siellä sparraamassa porukkaa ops-työssä.  Opsia ollaan  TASKissa uudistamassa, ja uusien perusteiden mukainen opetus alkaa ensi syksynä. Aikaa oli viisi kalenterituntia, ja etenimme yli 600-sivuisen järkäleen kiinnostusalue kerrallaan. Vaikka Helsingin ja Tallinnan välissä on 86 kilometriä vettä, hyvin siellä oltiin kartalla, mitä uudella opsilla tavoitellaan.

Erityisenä haasteena myös ops-työssä  on suomalaisten perheiden ulkomaille muuton väliaikaisuus. Osa oppilaista  on koulussa vain yhden lukuvuoden. Miten järjestää pienten yhdysluokkien opetus niin, että Suomeen palaava lapsi pääsee oman ikäistensä luokalle- minkä vuorokurssiopiskelu voi vaarantaa? Myös opettajista monet haluavat vain vuoden- parin kokemuksen.

KEIKKANI osui tosi komeaan aikaan. Tallinna kylpi auringossa. Kirkkaassa valossa näki, kuinka kaunis kaupunki se on.

lauantaina, toukokuuta 07, 2016

Eläkkeelle jääminen voi olla kriisi - jollet valmistaudu

MUUTAMAN kouluviikon jälkeen taas melkoinen määrä opettajia jää eläkkeelle. Tervetuloa!

HELSINGIN SANOMISSA oli pari päivää sitten vallan mainio juttu helsinkiläisestä kirjastonjohtajasta, joka jäi eläkkeelle. Tässä linkki: http://www.hs.fi/elama/a1462357671233.
Kannattaa lukea.

Hänelle tuli kriisi. Varsin pian se, että joka päivä oli sunnuntai, ei  ollutkaan enää vain kivaa. Eläkkeelle jääminen sai  olon tuntumaan masentuneelta, hyödyttömältä ja yksinäiseltä. Arjen turvallinen rytmi katosi kerralla. Jo  eläkeläinen-sana tuntui kauhea. Nyt kuului joukkoon, joka oli vain kuluerä. Jolle puhutaan kuin idiootille. Hän ei ollut tajunnutkaan, kuinka suuri osa identiteetistä ja statuksesta katoaa, kun työ loppuu.

Jutussa juuri kirjan "Hyvillä mielin eläkkeelle" kirjoittanut psykologi Sirpa Taskinen   esittelee  mielenkiintoisen tavan jakaa eläkeläisenä oleminen neljään toimintaan: (1) omasta terveydestä huolehtimiseen, (2) itsensä toteuttamiseen/kehittämiseen mm. kulttuurin, matkailun ja opiskelun avulla, (3) kotityöt ja (4) resurssina olemiseen. Muistaakseni näin. Viimeinen on oivallus: varsin moni hoitaa lastenlapsia tai menee mukaan vapaaehtoistoimintaan.  Auttaminen palkitsee itseäkin. Vänkä  jako, vaikka ihmettelenkin, että työnteko on jätetty siitä kokonaan pois. Tunnen paljon eläkeläisiä, joiden arkeen kuuluu myös erilaiset pätkätyöt. Toisille se on ihan vapaaehtoinen valinta. Monelle se on pian myös pakko. Kaikkien tulotaso ei ole ennen eläkkeellejääntiä sellainen, että eläkkeestä käteen jäävä osuus ei olisi oleellisesti pienempi. Joillakin verotuksen progressio tulee apuun. Hyvä heille.

JUTUN päähenkilö on nyt vuodessa voittanut kriisinsä. Hän on löytänyt uusia harrastuksia, tekee vapaaehtoistyötä, opiskelee ja on koonnut keskustelupiirin.

MITÄ tästä opimme? Fiksut  pohtivat jo  etukäteen, mitä kaikkea eläkkeelle jääminen merkitsee. Kannattaa. Mielellään jo muutama vuosi aikaisemmin. Kyseessä on yksi elämän suurimmista muutoksista. 

perjantaina, toukokuuta 06, 2016

Esimerkki laadullisesta arvioinnista: Ryhmätaidot

Klikkaamalla saa solut lukukelpoisiksi.
MONELLE  on voinut vähälle huomiolle ensi syksynä käyttöönotettavien  perus-opetuksen opetus-suunnitelmien ainakin minusta vallan mainio idea laadullisesta, sanallisesta arvioinnista.

Sanallinen arviointi on useasti  ollut itse asiassa ihan yhtä määrällinen kuin numerotkin. Siinä on arvioitu jotain taitoa mm. sen mukaan, kuinka perinpohjaisesti se hallitaan.

Laadullinen arviointi on kuitenkin vähän toinen juttu. Sekin edellyttää  jonkinlaista tasomallia, siis asteikkoa, mutta oleellinen ero on siinä, että osaamista kuvataan kullakin tasolla ikäänkuin laadullisina kehitysaskelina. Toiminta eri tasoilla on erilaista. Tällainen arviointi auttaa näkemään, mitä joku jo osaa ja avaa konkreetisi, mitä seuraavaksi pitäisi opetella.

TEIN aikani kuluksi tällaisen tasomallin ryhmänä toimimisen taidoista (en siis yksilön taidoista toimia vaan nimenomaan ryhmän ryhmänä) lähinnä aikuisia varteen (esim. työyhteisön tiimit).

Tasoja on tässä luonnoksessa neljä. Kuvaan ryhmän toimintaa  kullakin tasolla sanoilla, joita olen poiminut mm. opetussuunnitelman perusteista ja jaossa olleista NPDL- hankkeen materiaaleista.

Olen jäsentänyt ryhmän toimintaa seitsemän osa-alueeseen:

  • Ryhmän itseohjautuvuuden aste
  • Työn suunnittelu ja työnjako
  • Päätökset ja kommunikaatio
  • Työnteko
  • Seuranta ja arviointi
  • Tulokset ja
  • Tulosten jakaminen.
ITSE arvelen, että tällaiselle pohdinnalla voisi tukea  esim. koulujen tiimien kehittymistä. Siinä fokus on myös ammatillisesti ryhmässä ei kenenkään persoonassa. Vai mitä ajattelette?