lauantaina, elokuuta 01, 2015

Vuosi nro 1 eläkeläisenä

NÄIN se on. Ensimmäinen vuosi eläkeläisenä on voitettu kanta.

Eläkkeelle siirtyminen on yksi suurimpia elämänmuutoksia. Siksi päätinkin tarkkaan seurailla, kuinka se minulta sujuu.

Lyhyesti. Se on isompi juttu, kuin tulet ajatelleeksi. Kannattaa valmistautua jo ajoissa. Ehkä jo vuotta ennen. Minä aloitin painattamalla käyntikortin, jossa en ollut enää rehtori. Sillaksi kahden elämänvaiheen väliin otin politiikan.

Tällaisessa muutoksessa on yhtä aikaa kaksi prosessia: irtautuminen vanhasta ja liittyminen uuteen. Ja väliin kannattaa ottaa selkeä pysäkki.

1. Pysäkki

Pysäkki on piste, riitti. Minun pysäkkini oli kahden viikon Beatles-Tour ystäväpariskunnan kanssa. Reissu joka latasi. Suosittelen sellaista.

2. Irtautuminen

Irtautuminen on luopumista ja purkamista. Työstä, työkavereista, päivän rytmistä, monista työhön  kuuluvista esineistäkin. Mutta myös professiosta, sen tuomasta asemasta jopa vallasta. Enää ei ole esimiehiä, ei alaisia, ei yleisöä.

Minun  kohdallani sattui niin, että työpaikkani: Auroran koulun vanha rakennus tyhjennettiin ja purettin juuri samoihin aikoihin. Konkreettisen purkutyömaan seuraaminen tuki omaa prosessiani.

Voi olla, että joillekin sopii kertakaikkinen lähtö aivan muualle, toiseen kaupunkiin.  Minulle sopi taas se, että  tietyt säikeet vanhaan saivat jatkua, toki hieman uusissa rooleissa. Työpaikalla kävin  vieraana, enkä kauhean usein. Entisiä työkavereita tapasin nyt politiikon ja ikäänkuin mentorin rooleissa. Avustajana  kirjoitan yhä Luokanopettaja-lehteen, ja päiväkirjatyö jatkuu.

Irtaudun, mutta rauhallisesti.

3. Liittyminen uuteen

Eläkkeelle siirryttäessä työura siis jää. Siitä irtaudutaan.  Tilalle tulee ns. kolmas elämä, tuntematon vaihe, johon pitäisi kiinnittyä. Sen ydin on vapaus, jollaista ei ole ollut koskaan. Lähin vastaava vaihe on lapsuus ennen kouluikää- mutta lapsi on vielä riippuvainen vanhemmistaan. Nyt saan itse tehdä ihan mitä haluan (ainakin niin kauan, kunnes väistämättä edessä olevat krämpät iskevät). Vapaus ei ole ihan rajatonta. Tulot laskevat suurella osalla-  siksi moni säästää jo etukäteen- mikä onkin viisasta. Voi myös tehdä keikkaa, ja siten pitää yllä aikaisempaa kulutustasoa.

Moni meistä eläkeläisistä  täyttää työstä vapautuvan ajan uusilla harrastuksilla ja esim. matkustelulla. Tai tekemällä jotain, jota ei ehtinyt työtä tehdessä tehdä. Minulta "kesken" olivat jääneet  tutkimushommat. Olin ajattelut käynnistää toista väitöskirjaa vastaavan  tutkimuksen. Näin saisin hautakiveen dosentin tittelin. Tein ihan tutkimussuunnitelmankin, mutta tilalle tulivat tutkimusryhmä, joka selvittelee ensimmäiset maisteriluokanopettajien urakehitystä sekä kaksi selvitystyötä, joita sain tehdä tutkivalla otteella. Toinen oikein toimitettiin, taitettiin ja julkaistiinkin.

Summa Summarum

Näyttää siltä, että minä kuulun siihen osaan  eläkeläisistä, jotka osaavat kyllä irtautua työpaikastaan mutteivat kunnolla työn tekemisestä. En osaa kokoaikaisesti vain olla, myönnän. Vaimo osaa. Mutta niistä hetkistä, jolloin saan ukin roolissa hoitaa pikku-ukkoa yhdessä mummin kanssa, osaan nauttia.

En ottanut vastaan (puolivakavasti) tarjottua reksin pestiä, enkä  pätkäsijaisuuksia. Mutta huomaan, että ensimmäiseen eläkevuoteen tuli kuitenkin melkoinen määrä ihan duunia, enemmän kuin olin ajattelut: opettajankoulutusta, täydennyskoulutusta ja konsultointia. Tällainen oman osaamisen jakaminen sopiikin seniorille.

Lisäksi kirjoitin paljon. Vaikutan varmaan kahjolta, kun kerron että työn alla on yhä yhtä aikaa seitsemän teosta. Ensimmäisen eläkevuoden aikana myyntiin asti ehti Luokanopettajan päiväkirjan 25. painos.  "Yhdessä oppimisen"- teoksen käsikirjoitus on nyt taitossa.

Aika ajatella ja pohtia -muistellakin-  on tämän kolmannen vaiheen ylittämön rikkaus. Aikaa kannattaa käyttää harkiten. Varsinkin loppukeväästä ylitäytin kalenterin. Onneksi vaimo pakotti kahden viikon matkalle.

TÄNÄÄN alkaa sitten toinen eläkevuosi. Luulen, että se  on helpompi. Realiteetit on  tajuttu, ja uuteen tapaan olla totuttu.  Uusi Auroran koulu rakentuu huikeaa vauhtia, ja sen nousua katsoo iloisilla, mutta jo ulkopuolisilla silmillä.
  

1 kommentti:

Kai-Ari Lundell kirjoitti...

Otan vaarin ohjeistasi, viimeinen vuosi lähtee, kait...