Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

torstaina, heinäkuuta 07, 2011

Mitä se erityisyys erityispedagogiikassa on?

KUUKAUDEN KIRJA:  
Hautamäki, J., 
Lahtinen, U., Moberg, S. 
&  Tuunainen, K. (2001). 
Erityispedagogiikan 
perusteet. 
Helsinki: WSOY.
SAMALLA kun bemaria pestiin sisältä ja ulkoa myyntikuntoon, minä istuin Sellon kirjastossa pohtimassa erityispedagogiikkaa kuukauden kirjan avulla.

Asiantunteva teos. Tieteelliseltä kuulostavaa otetta, mutta ehkä vähän vähän villoja.  Joitain koppeja kuitenkin otin:

(1) Suomalainen erityispedagogiikka näyttää  raskaasti pohjautuvan Niilo Mäen työn päälle. Hän oli - vaikkei koskaan väitellyt- ensimmäinen suojelu- ja parantamiskasvatusopin professori. Titteli ehti modernisoitua ennen Mäen kuolemaa erityskasvatusopin ja erityispedagogiikan  professuuriksi.

(2) Mitä erityispedagogiikka sitten on?  Simppelisti: Sitä, että tuetaan pedagogiikan keinoin oppimisessa ja kasvussa  erityisesti (oma  ilmaisuni)  tukea tarvitsevia. Kuntoutetaan pedagogiikan keinoin ihmisiä, joilla on vaikeuksia.

Pysäyttävä oli kirjan kohta, jossa sanottiin, että erityiskasvatus on instituutiona syvimmältä olemukseltaan eettinen hanke; erityiskasvattaja jakaa oikeudenmukaisuutta.

(3) Niiden määrä, jotka näyttävät tarvitsevan tukea, on koko ajan kasvussa.

(4) Tärkein juoni erityispedagogiikan kehityksessä näyttää olevan raju muutos sen taustaideologiassa. Erityiskasvatus on syntynyt säälistä vammaisia kohtaan. Ensin kiinnostuttiin  auttamaan aistivammaisia : kuuroja ja sokeita - Euroopassa jo 1700- luvulla. Sitten henkisen toiminnan häiriöistä häiriöistä kärsiviä: kehitysvammisia ja fyysisesti vammaisia.  Viimeisenä tuen piiriin on otettu lapset, joilla on  vuorovaikutuksen häiriöitä.

Erityisopettajat ovat halunneet tehdä pyyteettömästi hyvää ja käyttää lahjansa näiden lasten hyväksi. 1900-luvun lopulla ilmaso kuitenkin kylmeni. Vammaisväki alkoi itse merkityksellistää erityisyyttään ihmisoikeus- ja vähemmistökysymykseksi. Erityisluokat ja   erityisesti erityiskoulut ja laitokset  alettiin nähdä syrjintänä. Syntyi inkluusioliike.

Erityisopetuksen on muututtava. Yksi syy on se, että useimmissa maissa erityisopetuksen piirissä on 10-20 % ikäluokasta. Toinen ongelma on opetuksen  vammakeskeisyys. Sen tilalle haluttaisiin
tarvelähtöisyyttä. 

Kirkas helmi!

Löysin kirjasta huikean helmen.  Tekijät pohtivat interventioiden vaikuttavuutta, ja esittivät graafisen kuvaajan, johon kannattaa pysähtyä. Piirsin sen tähän ulkomuistista.

ALUE A: vähäinen tuki hyödyttää
ALUE B:  lisäpanos ei anna lisähyötyä
ALUE C:  merkittävä panos alkaa vaikuttaa.

Luulen, että tässä on yksi avain uuden lainsäädännön opettajissa herättämään huoleen. Kouluissa on yhä enemmän oppilaita, joille ei riitä alueen A tuki, ja koululla ei ole resursseja lisätä tukea yhdelle oppilaalle niin, että voitaisiin siirtyä alueelle C. Näin ollaan tilanteessa, että muutama B-alueen lapsi "syö"  kaikilta muilta A-alueen tuen?

SUMMA SUMMARUM. Kiva teos, mutta lastun otsikkoon siitä en löytynyt vastausta. Muuhun kyllä.  Harmi.

Ei kommentteja: