Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

maanantaina, maaliskuuta 27, 2017

Mitä emeritus-professori Pertti Kansanen on kirjoittanut Martista

" Mieleeni on jäänyt erityisesti Martti Hellströmin aktiivinen ja innovatiivinen panos hänen toimiessaan opettajankoulutuslaitoksella lehtorina. Hän oli aina valmis haastamaan keskusteluun ja tuomaan siihen tuoreita näkökohtia. Rehtorina hän on toiminut erittäin aktiivisesti omassa koulussaan sekä kouluasioissa myös laajemmin yhteiskunnassa. Hän on ollut päätoimittaja Luokanopettaja-lehdessä ja hän on innostuksellaan tehnyt lehdestään toimivan keskustelufoorumin sekä nostanut lehtensä profiilia opettajakunnassa. Monella muullakin tavalla Martti Hellström on osoittautunut aktiiviseksi osallistujaksi ja keskustelijaksi. Viime vuosina olemme perehtyneet yhdessä kasvatuksen klassikoihin, yhteistyö on ollut innostavaa. Martti Hellström on pedagogi, joka osaa työnsä ja osaa myös perustella sen, mitä tekee. Kaikessa siinä on positiivinen lataus. Hänen toimintansa on täynnä energiaa, joka edelleen heijastuu ympäristöön. Tulosta syntyy.

Pertti Kansanen

sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2017

Avoin vaalikirje espoolaisrehtoreille

Hyvä rehtori,

Näyttää siltä, että espoolaispuolueet eivät ole tällä kertaa onnistuneet saamaan yhtään virassa olevaa  rehtoria kuntavaaliehdokkaaksi. Ymmärrän tilanteen  hyvin—  siksi kohtuuttomaksi rehtorin työmäärä on kasvanut. Mutta samalla se on vakava harmi, sillä jos Sote-uudistus toteutuu, jo nyt valittavassa valtuustossa tarvittaisiin joka puolueeseen  sellaista tietoa koulun arjesta, jota juuri rehtoreilla on.

Jos sote-uudistus toteutuu suunnitellussa muodossa alkavalla valtuustokaudella, koulutuksesta tulee aikaisempaa keskeisempi kunnan tehtävä. Se on hienoa. Mutta valitettavasti soteuudistus merkitsee samalla koulutoimelle epävarmoja aikoja. Kuten tiedät, rahat jatkossa maakuntien järjestämiin sotepalveluihin leikataan kuntien verotuloista. Lisäksi pääkaupunkiseudulla verotuloista siirretään kymmeniä ehkä jopa 100 miljoonaa euroa köyhempiin maakuntiin  rahoittamaan niiden sote-palveluja. On suuri vaara, että Espoo joutuu jatkossa  hoitamaan omat palvelunsa mm.  perus- ja lukio-opetuksen huomattavasti leikatulla budjetilla. Siksi on erittäin tärkeää, että valtuustoon saadaan opetusalan vahvaa osaamista. Henkilöitä, jotka aidosti sitoutuvat sivistyskunnan ideaan.

Espoon kuntavaaliehdokkaissa on ymmärtääkseni vain kaksi rehtoritaustaista ehdokasta. Toinen niistä olen minä Martti Hellström (sd).  Jatkan innolla kaupunginvaltuutetun tehtävässä, jos luottamusta riittää. Mutta jollen ole Sinulle sopiva ehdokas, saanko ehdottaa: äänestä joka tapauksessa ja äänestä ehdokasta, joka tietää varmasti, miten mm. sisäilmaongelmat, hätäväistöt  ja leikkaukset vaurioittavat lasta,  henkilökuntaa  ja koulun arkea ja joka haluaa panostaa juuri koulutukseen.

Vaihtoehtoja on. Vasemmistoliiton listalla on ex-rehtori Jukka Karhula. Vihreiden listalla on apulaisrehtori Mikko Hömmö ja keskustan listalla apulaisrehtori Aili Pesonen. Apulaisrehtoritausta on myös kokoomuksen Kaisa Alaviirillä, joka toimii nyt oman alueensa rehtorien esimiehenä. Opettajaehdokkaita on useita.

Toivotan Sinulle mielenkiintoista,  kahta vaalinalusviikkoa, jolloin kaikki puolueet ilmoittavat, ettei koulutuksesta enää leikata.  Sinä muistat, kuinka eduskuntavaalien jälkeen kävikään. Teot ratkaisevat eivät puheet.

Yhteistyöterveisin

Martti Hellström
ex-kollegasi
429

Mitä opetusneuvos Jukka Kuittinen kirjoittaa Martista?

" HENKEEN  ja vereen pedagogi - tämä on määritelmä, joka väistämättä ensimmäisenä tulee mieleeni kollegastani ja ystävästäni Martti Hellströmistä.

Tunnen Martin pitkältä ajalta yhtenä Suomen arvostetuimmista ja menestyneimmistä rehtoreista. Tunnen hänet koulutuspolitiikan asiantuntijana, joka on uransa aikana pystynyt opettajana ja rehtorina tekemään vaikutuksen lukuisiin oppilassukupolviin, toimimaan monien uudistusten keulakuvana etenkin espoolaisessa koulu- ja sivistystoimessa sekä päässyt osallistumaan aktiivisesti valtakunnalliseen koulutuspolitiikkaan analyyttisena ja sanavalmiina kouluttajana. Näistä lähtökohdista käsin on selvää, että Martin viisaus ja energia yhdistyneinä humaaniin kasvatusoptimismiin ovat rikkaus Espoon kunnallispolitiikalle.

Jos olet espoolainen ja äänestät demaria, voin kummankin mainitun ryhmän ulkopuolisena lämpimästi suositella Marttia. Martti Hellström on varma valinta espoolaisten lasten ja nuorten tulevaisuuden puolesta!

Jukka Kuittinen
opetusneuvos, rehtori

lauantaina, maaliskuuta 25, 2017

Mitä espoolaisrehtori Velijussi Kyllijoki kirjoittaa Martista?

" OLEN tuntenut Martti Hellströmin syksystä 1983. Osallistuin tuolloin Helsingin yliopiston järjestämälle sijaisopettajakurssille. Kolmen illan intensiivikurssi muovasi pedagogista ajatteluani kokonaan uudelle kurssille. Opin enemmän kuin myöhemmin opettajankoulutuslaitoksen kaksivuotisissa perusopinnoissa.

Martti Hellström puhuu asiaa, osaa perustella ja  todistaa kantansa. Martin työtä pedagogina on leimannut ainauteliaisuus ja pyrkimys oppimisen iloon. Taustalla on myös aina lasten ja nuorten hyvinvointi. Kaikista on pidettävä huolta.

Velijussi Kyllijoki, rehtori 
 

Espoon Ruusu on ilmestynyt






































ESPOON demarien kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä "Espoon Ruusu"lehti jaetaan tänään koteihin osana Länsiväylä-lehteä. Toimituskuntaan ovat kuuluneet Timo Rauhala, Elina Hatakka ja Hannu Suntio. Etusivulla tiivistetään vaaliote:
" Nyt äänestämään parempaa Espoota ! 
Espoon demarit lähtevät kuntavaaleihin täydella listalla,  112 ehdokkaan voimalla. Lähtöasetelmat ovat hyvät, sillä demareiden linjakas oppositiopolitiikka sekä nykyhallituksen sekoilut ja sotesuunitelmat ovat nostaneet puolueen kannatuksen maassa jälleen kärkisijoille. 
Kokoomuksen johtamassa Espoossa on viime  valtuustokaudella taloutta kiristetty ankarasti. Demarit ovat kuitenkin onnistuneet vaikuttamaan moniin kuntalaisia koskeviin asioihin. Silti tehtävää on jäänyt runsaasti - etenkin kun edessä on jälleen uusia, ihmisten perusasioihin vaikuttavia hankkeita maakuntahallintoineen. 
Demareita ärsyttää erityisesti se, että kaupunki hautoo varojaan rahastoissa samaan aikaan kun koulut homehtuvat käsiin ja lapset opiskelevat väistötiloissa. Rahaa haaskaantiuu, kun korjausprojektien valvonta menee pieleen. Samoin on käsittämätöntä, että kaavoitus ei tue päätöksiä kaupungin asuntojen rakentamisesta ja monista valtuutetusta tuntuu, että kaupunkia johtavat virkamiehet eivätkä vaaleilla valitut luottamushenkilöt. "

RUUSUSSA on kahdeksan sivua ja kuten arvata, teemana ovat nimenomaan kuntavaaliasiat. "Apinalaatikon" (jossa on kuva kaikista 112 ehdokkaasta) lisäksi  lehdessä on napakoita kirjoituksia 28 ehdokkaalta (nykyiseen valtuustoryhmään varsinaisina tai varoina kuuluvat on boldattu punaisella):   Juri Aaltonen, Antti Aarnio, Maria Guzenina,  Helena Haapsaari, Tessu Harinen, Martti Hellström, Mika Hentunen, Veronica Kalhori, Kari Karjalainen, Hannele Kerola, Riikka Keskitalo, Liisa Kivekäs, Ville Kopra, Olli Lehtonen,  Sami Lehtonen, Heikki Leivonen, Leena Luhtanen,  Saini Ortia, Aulikki Pentikäinen, Timo Rauhanen, Heini Saikkonen, Pekka Simpura, Markku Sistonen, Hannu Suntio,  Jukka Vilske, Merja Vuori, Johanna Värmälä ja Mika-Erik Walls.

JUTTUJE  teemoina ovat mm. elinkeinopolitiikka, Espoon verovarat, homekoulut, ikäihmisten asumispaikkajono, jokaisen kansalaisen perusoikeudet: sivistys, terveys ja työ,  kohtuuhintaiset asunnot, kolmas sektori, laadukkaat palvelut, maahanmuuttajien kotouttaminen, muistisairaat,  nuorisotyö, Pohjois-Espoon ongelmat, rahastojen tuottojen käyttöön otto, Sote-uudistus, Tapiolan tulevaisuus, vammaisten lasten iltapäivätoiminta, virikeellinen vanhuus, vitkamiesvalta ja Sporttikortti 68+. Mukaan mahtui myös oma valtuustoryhmänjohtajan roolissa tehty kirjoitukseni "Valtuustokausi oli suurten muutosten aikaa ja paljon on jäänyt seuraaville korjattavaa." Julkaisen sen lyhentämättömän versin tässä.



Valtuustokausi peruutuspeilissä
Vuoden 2012 kuntavaaleissa demarit saivat Espoossa 15 556 ääntä, joka riitti 10:een  valtuustopaikkaan. Demareistä tuli  kolmanneksi suurin ryhmä. Saimme kaksi kaupunginhallituspaikkaa - toinen varapuheenjohtajan,  jaksolle 2016-17 valtuuston puheenjohtajan paikan sekä kolme puheenjohtajuutta: sosiaali- ja terveys-, nuoriso- ja liikuntalautakuntaan ja nuorten elinvoimaisuuskehitysohjelmaan. 
Vuodet 2013- 2017 ovat olleet isojen muutosten aikaa. Niihin on kuulunut huomattava väestön ja erityisesti vieraskielisen väestön kasvu. Samaan aikaan myös työttömyys, erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut. Euroopan yli vyörynyt pakolaisaalto on ulottunut Espooseenkin. 
Valtuusto on istunut näinä vuosina yli 50 kokousta. Kautta kuvaa Kokoomuksen johdolla tiukaksi kiristetty talous, joka näkyy myös jatkuvana uhkana palvelutason leikkauksista. Talous on haluttu pitää kireänä, mutta toisaalta miljoonia tuhlautuu investointien ja korjaustöiden huonoon suunnitteluun ja valvontaan. Kaupungin omaisuuden, erityisesti koulurakennusten on annettu rapautua terveysriskeiksi. Olemme toistuvasti esittäneet palveluiden laadun takaamiseksi maltillista veronkorotusta ja rahastojen tuoton käyttöönottoa. Olemme vastustaneet johdonmukaisesti lähes kaikkia asiakasmaksujen korotuksia. 
Valtuustokauden alkaessa Espoota yritettiin pakkoliittää Helsinkiin. Demarit vastustivat jättikaupunkia ja kannattivat vahvaa, demokraattisesti valittua metropolihallintoa. Hallituksen vaihduttua hanke hautautui. Mutta pahempaa tuli tilalle: Vuonna 2015 alkoivat sote- ja maakuntasotkut.   
Ensimmäisen valtuustovuoden suuria huolenaiheita olivat pitkät - jopa viiden kuukauden mittaiset- terveyskeskusjonot ja vanhuspalveluiden taso. Demarit vaativatkin hätäohjelmaa jonojen poistamiseksi ja kestävää ratkaisua terveyskeskusten mm. alueellista tasa-arvoa koskeviin ongelmiin. Vastustimme yrityksiä korottaa terveyskeskusmaksuja ja vaadimme tökkineitä laboratoriopalveluita kuntoon, jotta asukkaat saisivat näitä palveluita jokaiselta terveysasemalta kaikkina arkipäivinä. Emme hyväksyneet, että ympärivuorokautista hoitoa ja hoivaa tarvitsevat vanhukset pakotetaan asumaan kotonaan. Niinikään vastustimme esityksiä vähentää vanhusten palveluissa työntekijämäärää. 
Olemme pitäneet koko valtuustokauden lasten, nuorten, lapsiperheiden, vammaisten ja vanhusten puolia. Olemme puolustaneet kaupungin omaa palvelutuotantoa ja vastustaneet sen yhtiöittämistä. Ryhmien neuvotteluissa saimme aikaan päätöksen, että Espoo ei toteuttanut virkamiesten alkuperäistä esitystä kertarysäyksellä tehtävästä jättiulkoistuksesta. Niinikään vastustimme suunnitelmia alentaa Espoon Catering- liikelaitoksen työntekijöiden palkkoja.

Valtuustokauden päättyessä vahvaa tyytymättömyyttä herättää yhä kasvava virkamiesvalta ja avoimuuden oheneminen. Valtuustokysymyksiin ei saada ajallaan vastauksia. Valtuustotoiveet eivät etene. Olemme vaatineet Espoon omiin yhtiöihin lisää läpinäkyvyyttä. Teimme valtuustoaloitteen erityistilintarkastuksesta Länsimetroon.  Vastoin luottamuselinten päätöksiä Espoon teatteria valmistellaan maan alle. Lumenkaatopaikka perustetaan Vanttilan koulun viereen. Valvonta ei toimi. Koulujen väistötilat myöhästyvät. Tietokoneita katoaa. Tapiolan uimahallin sietämätön tilanne jatkuu. Kunnianarvoisa vanha kaupungintalo seisoo yhä tyhjänä.  
Mutta toki  paljon on Espoossa myös saatu aikaan tällä valtuustokaudella.  Demarien aloitteesta HUS investoi Jorvin sairaalan yhteyteen uuden yhteispäivystyssairaalan. Lisäksi Espoo rakensi Jorvin sairaalan yhteyteen uuden nykyaikaisen kuntoutussairaalan. Leppävaaran uimahalli ulkoaltaineen on otettu käyttöön. Matinkylän palvelutorista, Lommilan kaavasta  ja Länsimetron jatkosta on tehty päätökset. Kehä I:n Keilaniemen tunnelityö on käynnissä. Yritykset leikata subjektiivista päivähoitoa on torjuttu. Espoo ei lomauta eikä irtisano henkilökuntaa tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Sivistystoimi selvisi hienosti ilman vanhempia Suomeen tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden tuomista haasteista.  Lasten harrastusmahdollisuuksia on lisätty, vaikka varsinaista harrastustakuuta ei olekaan saatu. Vaikeimmassa syrjäytymisvaarassa oleville  nuorille on saatu mm. Vamokselta ja Ohjaamosta apua. Espoo on palkittu Euroopan kestävimmäksi kaupungiksi. Peruskoulujemme oppilaiden osaminen on maailman  huipputasoa.  
Työ jatkuu. Haluamme, että Espoo on jatkossakin houkutteleva, turvallinen ja viihtyisä kaikkien espoolaisten kaupunki. Tämä vaatii investointeja muuhunkin kuin tekniseen infraan. Peruspalveluista ei tule tinkiä ja talous on pidettävä silti tasapainossa.   
Martti Hellström
Valtuustoryhmän puheenjohtaja

ÄLÄ heitä Ruusua roskiin. Siinä on paljon lukemisen arvoista. 

perjantaina, maaliskuuta 24, 2017

Mitä Suomen Luokanopettajien pj. Marko Jokinen kirjoittaa Martista?

 "ON ymmärrettävää, että kaikki kuntapäättäjät eivät voi olla kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaisia. Siksi olisi hyvä valita Martti Hellström Espoon kaupungin valtuuston! Martti on kasvatuksen ja koulutuksen moniosaaja.

Espoolaiset...hyödyntäkää Martti!

Marko Jokinen
Puheenjohtaja
Suomen Luokanopettajat

torstaina, maaliskuuta 23, 2017

Peruskoulun väliaikainen opetussuunnitelma (1967). Osa 1

Väliaikainen ops laadittiin komiteassa kiirreellisenä työnä. Komitean pu-
heenjohtajana oli Urho Somerkivi ja jäseninä mm. Kaisa Hälinen ja Touko
Voutilainen.  Päähuomio opsissa oli kokeilujen käytännöllisissä kysymyk-
sissä. 





UPEAA, että on Helsingin yliopiston opiskelijakirjasto! Minua kiehtoo peruskoulu-pedagogiikan historia, ja sain vihdoinkin käsiini  Fabianinkadulla Peruskoulun väliaikaisen opetussuunnitelman vuodelta 1967. Tätä peruskoulu-pedagogiikan versiota 1.0 Skäytettiin lukuvuonna 1967-68 alkaneissa peruskoulu-kokeiluissa.

Tuo ops  jaettiin kokeilukoulujen käyttöön 15 niteenä. Niteet olivat: I Yleinen osa, IIa Evakelis-luterilainen uskonto, IIb Ortodoksinen uskonto, IIIa Äidinkieli, III b Modersmålet, IV Vieraat kielet, V Matematiikka, fysiikka ja kemia, VI Ympäristöoppi ja kansalaistaito, VII Historia, yhteiskuntaoppi ja taloustieto, VIII Biologia ja maantieto, IX Kuvaamataito ja musiikki, X Liikunta, XI Käsityöaskartelu ja käsityö, XII Kotitalous sekä  XIII Kauppa- ja myyntioopi, kirjanpito, maatilatalous.

KESKITYN tässä lastussa ensimmäiseen osaan:  (Anon). 1967. Peruskoulun väliaikainen opetussuunnitelma I. Yleistä. Komiteanmietintö. Moniste. Helsinki. Kuvaan, millaisen kuvan  tämä yleisdidaktinen osa piirtää peruskoulun tuolloin tulevasta pedagogiikasta. Jatkan tarkastelua myöhemmin aineniteiden osalta.

Peruskoulun pedagogiikka vm. 1967

5o vuotta sitten juuri tässä teoksessa linjattiin peruskoululle uutta pedagogiikkaa. Jäsennän lukemaani klassisten opetusopin peruskysymysten mukaisesti.

Miksi?

Miksi- kysymykseen vastataan kuvailemalla kasvatuspäämäärää, siis opetuksen tavoitteena olevaa ihanneihmistä. Tätä päämäärää tarkennetaan ainekohtaisilla tavoitteilla, joita komitea itse kuvaa väljästi ilmaistuiksi.

Väkiaikaisessa opetussuunnitelmassa haluttiin antaa kaikille oppilaille yhteinen perussivistys mutta samalla edistää myös kunkin yksityisen oppilaan yksilöllisten taipumusten kehittymistä.  Oppilaita tuli kasvattaa sekä itsenäisyyteen että yhteistyöhön.

Päämäärä lainattiin Koulunuudistustoimikunnan mietinnöstä (1966) : Peruskoulun tulee luoda perusta nuoren ihmisen kehittymiselle kulttuuri-ihmiseksi, jota luonnehtivat seuraavat piirteet. Hän on

  • kykenevä omaksummaan itselleen yleismaailmallisen henkisen sivistyspääoman, 
  • kehittynyt pystyväksi yhteistöhön muiden ihmisten kansa ja 
  • kehittynyt ehjäksi, itsenäiseksi, arvostelukykyiseksi persoonallisuudeksi.

Ihannetta kuitenkin myös kritikoitiin: Biologinen ihminen on siinä jäänyt liiaksi kulttuuri-ihmisen varjoon, ja näin fyysinen kasvatus oli  jäämässä irralliseksi. (Määritelmä muutettiinkin  POPSISSA (1970)).

Mitä?

Mitä- kysymykseen vastataan kuvailemalla, millaisella oppiainekselle tuohon tavoitteeseen päästään.

Opetuksessa painopistettä oltiin (varovaisesti?) siirtämässä kohti formaaleja tavoitteita. Näin tulkitsen virkkeen: "Peruskoulussa ei ensisijaisesti tavoitella kiinteää tietovarastoa vaan ohjataan  oppilaita  omakohtaiseen tiedonhankintaan ja kehittävään työskentelyyn."

Peruskoulupedagogiikka oli  kuitenkin tässä vaiheessa selvästi oppiainejakoista. Kaikille yhteisten aineiden lisäksi tarjolla oli valinnaisia aineita, joita kokeilukoulu sai luoda myös itse. Opetusaikaa oli viikossa  26- 36 tuntia, ja komitea oli laatinut  tuntijaon.

Koska kokeilun kännistyessä opettajilla ei ollut juurikaan käytettävissään uusia oppikirjoja tai muita apunevoja, aineiden opetussuunnitelmat laadittiin "tavanmukaista yksityiskohtaisemmiksi". Komitean mukaan kiireen vuoksi se ei ehtinyt harkita mahdollisuuksia opsin eheyttämiseen kokonaisuutena.

Jo nideratkaisussa saattoi  kuitenkin olla pyrkimystä käsitellä aineita oppiainekokonaisuuksina: (matematiikka-fysiikka-kemia; Ympäristöoppi ja kansalaistaito; Kuvaamataito ja musiikki; Käsityöaskartelu ja käsityö; Kauppa- ja myyntioopi, kirjanpito, maatilatalous).Tsekkaan tämän myöhemmin.

Opetussuunnitelmassa haluttiin antaa kaikille oppilaille yhteinen perussivistys, niinpä suurin osa opetuksesta tuli olla yhteistä. Kun samalla haluttiin edistää myös kunkin yksityisen oppilaan yksilöllisten taipumusten kehittymistä, oppiaineksessa tuli olla valinnaisia osia ja yhteisessäkin opetuksessa tuli pitää silmällä oppilaitten erilaisia edellytyksiä.

Keskeisissä (ja vaikeiksi katsotuissa)  aineissa oli erilaajuiset oppimäärät erilaisille oppilaille.
Kielessä oli kolme eritasoista oppimäärää, matematiikassa 2-3 ja fysiikassa ja kemiassa 1-2. Vieras kieli oli myös mahdollista poisvalita VIII- ja IX-luokalla.

Miten?

Miten- kysymykseen vastataan kertomalla, miten oppilaiden työ tulisi järjestää. Kyse on siis opetusjärjestelyistä, menetelmistä ja mm. didaktisista periaatteista.

Opetusryhmät
Väliaikainen ops tunsi sekä vuosiluokat että yhdysluokat.  Yhdysluokka saatiin jakaa  kielten tunnilla (3 vvt) ja äidinkielen ja matikan  opetuksessa (2 vvt, jos oppilaita oli III-IV-luokilla  yli 20 ja V-VI-luokilla  yli 30.

Opetusryhmät olivat kokeilun aikaan varsin suuria. Vuosiluokka voitiin jakaa alkuopetuksessa äidinkielen ja laskennon opetuksessa kolmella viikkotunnilla  kahteen erikseen opetettavaan ryhmään, jos oppilaita oli enemmän kuin 20.

Käsityössä luokilla I-VI maksimikoko oli niinikään 20. Kielten tunnilla ryhmän sai jakaa III-IV-luokilla, jos oppilaita oli yli 20 ja V-VI-luokilla, jos heitä oli yli 30. Vuosiluokilla VII- IX opetusryhmän minimikoko oli äidinkielen, matematiikan ja kielen  sekä valinnaisaineiden opetuksessa 8.  Biologian,  fysiikan  ja kemian työharjoituksissa, kotitaloudessa ja käsitöissä maksimikoko oli 20.

Tukiopetus
Tukiopetusta oli lupa antaa kaikille luokille ala-asteella 2vvt ja yläastella1-4 vvt. Komitean mukaan oli "varottava, ettei tukiopetusta suoriteta laiskanläksyn tavoin, vaan että siitä muodostuu todella oppilasta auttava toimenpide."

Tehokkaan tukiopetuksen aikaansaaminen edellytti komitean mukaan  mm. asiantuntijoiden suorittamaa oppikurssien vaikeimpien kohtien analysointia ja tukiopetusmateriaalin tuottamista.  Ylä-astella tukiopetusryhmän koko oli 2-5 oppilasta.

Opetuksen ohjaus
Tuntijaossa  oli kohta ”tukiopetus, opinto-ohjaus, oppilaan tunti ja kerhot". Tähän oli varattu ala-asteella 2 vvt ja yläasteella 1-4 vkt.  Tasoryhmityksen vuoksi uskottiin, ettei tukiopetusta tarvita ylä-asteella yhtä paljon kuin ala-asteella. Sen sijaan aikaa tarvittiiin opetuksen ohjaukseen. Siinä opetettiin opiskelutekniikkaa. Ohjaukseen kuului myös ohjattua läksyjen lukua ja toimia, joilla
korjattiin virheellisiä valintoja ja tuettiin oppilaisen pysymistä sopivassa tasoryhmässä. XII- ja IX-luokalla annettiin myös ammatinvalintaoppia. Ylä-asteella 1 vvt käytettiin "oppilaan ja luokanvalvojan tuntiin". 

Työmuodot
Opetussuunnitelma edellytti oppilaskeskeisten työmuotojen käyttöä opettajajohtoisten  työmuotojen rinnalla.  Erikseen mainittiin yksilöllinen työ ja ryhmätyö.

Yksilöllisen työskentelyn välineitä olivat mm. oppimispelit  ja ylemmillä luokilla kirjalliset työohjeet. "Miltei kaikissa aineissa, joissa käytetään oppikirjaa, on aiheellista antaa oppilaiden suoritettaviksi myös kirjallisia tehtäviä. Nämä voivat olla luetun ja muutoin käsitellyn aineksen ymmärtämistä konrolloivia tehtäviä, pääkohtien kertausta, aineksen sovellutusharjoituksia, laskuesimerkkejä.."

Ryhmätyöskentelyä oli komitean mukaan  pidettävä peruskoulun luonteenomaisena työmuotona. Ryhmätyön peruspiirteitä olivat:
  • yhteistyö ryhmissä ja ryhmien välillä sekä oppilaiden ja opettaja kesken
  • yksilöllisyyden huomioon ottaminen (ryhmän sisäinen työnjako)
  • työmuoto, jossa  tutkijakunnan tavoin  itsenäisesti omaksuttiin ja esitettiin  tietoja.  Tulosten esittäminen ja kokoavan tiivistelmän laatiminen  eri ryhmien tuotoksista oli tärkeä työvaihe,  jossa syntyi  kokonaiskuva kaikille. Monistamiskeinoilla työn tulokset oli saatavissa  koko oppikunnan tietoon.
Samassa ryhmässä saattoi  olla sekä erittäin pystyviä että vähään pystyviä oppilaita.J äsenten kesken sai olla työnjakoa. Tuo muoto tarvitsee lähdekirjallisuutta  ja hyötyy luokkakirjastosta.  Oppilaiden on osattava keskustella  toisiaan häiritsemättä. Tässä tarpeen oli vähittäinen harjoittelu pienissä puitteissa.

Opettajan roolin muutosta kuvailtiin seuraavasti: " Ryhmätyön pohjaksi tarvitaan työhön virikkeitä antava ja kiinnostusta herättävä selostus, jossa opettaja ohjaa oppilaan ymmrätämään työn taustaa... Opettaja ei selostuksessaan ratkaise ongelmia, vaan virittää niitä ja innostaa työhön...  Opettaja ohjailee oppilaiden työskentelyä ja vastaa heidän kysymyksiinsä antamatta kuitenkaa valmiita ratkaisuja."

Komitean mukaan ryhmätyö vaatii opettajalta organisoimiskykyä,  ahkeruutta ja taitoa työn suunnttelussa. Oppilaat on perehdytettävä ryhmätyön eri puoliin esim. hillitty- ryhmässä keskustelemisen taitoa voidaan harjoitella erikseen.

"Ryhmätyö ei luonnollisestikaan sovi ainoaksi työtavaksi", komitea kirjoittaa. "Opettajan tehtävänä on valita kuhunkin opiskelutilanteeseen sopiva työmuoto suosimatta kaavamaisesti mitään erityistä menetelmää."

Oppikirja
Komitean mukaan peruskoulun uudistuva opetussuunnitelma edellyttää apuvälineiden lisäämistä ja uudistamista. Aivan keskeinen oli oppikirjan merkitys. "Vaikka minkään aineen opiskelu ei saa tukeutua pelkästään oppikirjaan, on kuitenkin luonnollista, että juuri oppikirjaan sisällytetään vähintäänkin oppimäärän ydinaines. Tästä syystä oppikirjan merkitys opetuksen apuneuvona on edelleen suuri." 

Komitean mukaan oppikirjalle on asetettava seuraavat huomattavat vaatimukset:

  • annetujen tietojen keskeisyys ja merkittävyys sekä virheettömyys ja tuoreus
  • esitystavan johdonmukaisuus ja selkeys
  • kieliasun virhettömyys
  • oppikirjan soveltuvuus sen ikäisille oppilaille, joille se on tarkoitettu,
  • sanallista esitystä tulisi tarpellisissa määrin tukea, selventää ja elävöittää kuvin, piirroksin, taulukoin ja graafisin esityksin 
  • herättää mielenkiintoa
  • lisää oppimisen aktiivisuutta
  • virikkeitä yksilöllistä ja ryhmätyöskeneyä varten  
  • käyttökelposuutta lisää asiahakemisto
  • suotavia viittaukset lähdekirjallisuuteen
  • voi olla kertauskysymyksiä ja työtehtäviä  

Komitea pohti myös, kuinka oppilaiden erilaisuus voitaisiin ottaa huomioon oppikirjassa. Yksi mahdollisuus on, että  kaikki oppilaat käyttävät samaa oppikirjaa. Tällöin "oppilaiden on totuttava erottamaan keskeisin opittava aines vähemmän tärkeästä,  löytämään tärkeät ilmaukset ja avainsanat, alleviivaamaan tärkeät kohdat ja varustamaan teksti huomautuksin sekä mahdollisin lisäotsikoin".

Toinen vaihtoehto olisi, että "erotetaan selvästi kaikille oppilaille tarkoitettu, riittävän suppea perusaines siihen liityvästä erilaisesta valinnaisaineksesta ja antamalla erikseen työohjeita ja - tehtäviä  (vaihtoehtoisesti työkirjassa) sekä hitaammin että nopeammin edistyville."

Lisätehtävät ja valinnaisaine voitiin myös  sijoittaa eri vihkosiin, oheislukemistoihinja työkirjoihin. Tällöin oppikirja sisältää vain perusoppimäärän.

Itse oppikirjakin voitiin laatia myös vihkosten muotoon, jotka "kukin sisältävät tietyn jakson oppimäärästä. Jakso voi olla perusoppimääränn laajuinen  tai käsittää myös valinnaisainesta."

Vimeinen vaihtoehto oli, että laaditaan "eri kirjat oppilaille, jotka lukevat vain perusoppimäärät ja eri kirjatt oppilaille, jotka petehtyvät laajempiin kursseihin". 

Oppikirjoihin voi liittyä monenlaisia  apuvälineitä: kuvakortteja, kuvatauluja, kuultokuvasarjoja, rainoja, tekstin äänitteitä tai äänirainoja…

Työkirjat
Työkirjoja hehkutettiin. " Miltei kaikissa aineissa, joissa käytetään oppikirjaa, on aiheellista antaa oppilaiden suoritettaviksi myös kirjallisia tehtäviä... Tehtävät voidaan sijoittaa itse oppikirjaan ja varata suoritustain varten tilaa kirjassa tai suorittaa tehtävät harjoitusvihkoihin.. Toisena vaihtoehtona on sijoittaa tehtävät oppikitjaan liityvään työkirjaan, joka oppikirja tavoin voi olla kuvitettu. Kyvykkäimmille oma versio, hitaamminen edistyville heitä varten laadittu muunnos."

Opettajan oppaat
Opettajan oppaita komitea kannatti, vaikka.... " Opettajan tulee saada suunnitella ja toteuttaa opetuksensa varsin itsenäisesti ottaen huomioon opetettavan luokan yleistaon ja sen erilaiset oppilaat...  Opettajat ovat luontumuksiltaan erilaisia.. silti on  tarkoituksenmukaista, että oppikirjan… laatijat antavat opettajalle opetusviitteitä erityisessä opettajan oppaassa."

Komitea suosi mahdollisimman käytännöllisiä mutta samalla väljiä opetusviitteita, "ettei opettaja tunne itseään sidotuksi". Olisi hyvä "antaa useampikin kuin yksi ehdotus sama  asian opettamisesta."

Luokan taulu
Vuoden 1967 opetussuunnitelmassa arvostettiin jopa normitettiin perinteistä liitutaulua.  "Opettajan tulee selventää oma suullista selvitystään merkitsemällä tauluun nähtäväksi esityksen pääkohdat ja valaisemlla esitsytään tarvittavin piirroksin."

AV-välineet
Komitea  oli selvästi innostunut mm. audiovisuaalisista apuvälineistä: tarrataulu ja - kuvat, magneettitaulu, kuvataulut ja kartat,  pintakuvaheittimet (episkoopit), kuultokuvaheittimet (raiat), piirtokuvaheittimet (overhead-projektorit), elokuvanheittimet ja elokuvat, televisio.... Se  suositteli niiden käyttöä.  Niillä voitiin havainnollistaa sanallista opetusta ja ottaa huomioon  "ala-asteen oppilailla suhteellisen suppea sanavarasto ja abstraktisen ajattelun rajoittuneisuus."Se  esitti perustettavaksi  erityisiä apuvälinekeskuksia, joista "koulut voisivat lainata  esim. elokuvia, kuultokuvasarjoja ja  nauhoitettuja radio-ohjelmia..."

Kuvia tuli tutkia, tulkita ja analysoida. Välineiden käyttä ei saanut muodostua ajanvieteeksi. Lisäksi komitea oli huolissaan: "Runsaat muistikuvat voivat heikentää toisiaan."


Opetusfilmien katseluun komitea antoi ohjeita: "Opettajan on tutustuttava etukäteen filmiin.." Hänen tulee laatia "tarkkailutehtäviä elokuvan katselua varten." Kun elokuva on katsottu, nöhtyä pohditaan. Aikaa on varattava oppilaiden omille kysymyksille.

Koulu-tv oli aloittanut juuri toimintansa. Koulutelevisio-ohjelmien heikkoutena oli huono nauhoitusmahdollisuus. Hyviä puolia olivat ajankohtaisuus, ohjelma voitiin lähettää tapahtumahetkellä.

Muut opetuksen apuvälineet

Komitea listasi monenlaisia opetuksen apuvälineideoita, joista pääosa on jo museotavaraa.
Näitä  olivat mm.

  • Ohjeislukemistot, joissa olisi tarjolla tiettyihin lohkoihin erityisesti kiinnostuneita oppilaita  varten riittävästi lisäainesta. 
  • Luokankirjasto, jota varten tulisi laatia yhtenäinen luettelo sopivimmiksi katsottavista teoksista  
  • Nauhoittimet (magnetofonit) ja nauhoitteet
  • Levysoittimet
  • Kouluradio-ohjelmat, jotka elävöittävät opetusta ja jotka on mahdollista nauhoittaa.
  • Opetuskoneet (ohjelmoitu opetus) ja hieman yksinkertaisempi ratkaisu: materiaalin sijoittaminen vihkoseen tai kirjaan, josta oppilaat lukevat instruktion, varsinaisen tekstin  ja siiihen liittyvät tehtävät sekä suorittavat harjoitukset ja itse kontrolloivat ne (Siis INO).

Eriyttäminen
Didaktisista periaatteista esiin nousee eriyttäminen: Kun  haluttiin edistää myös kunkin yksityisen oppilaan yksilöllisten taipumusten kehittymistä, yhteisessäkin opetuksessa tuli pitää silmällä oppilaitten erilaisia edellytyksiä. Yksilöllisiä  eroavuuksia kehoitettiin ottamaan  huomioon
osittain organisatorisen  (valinnaisianeet 13-8 tuntia, eritasoryhmitys Englanti, toinen kotimainen, matematiikka, fysiikka ja kemia) ja  osittain  menetelmällisen  differentoinnin avulla   Eritasoisia oppimääriä opiskelevia opetettiin eri opetusryhmissä. Ryhmän minimikoko oli 8.

Menetelmällistä differentiontia  tuli tehdä kaikilla luokka-asteilla ja kaikissa aineissa. Sillä tarkoitettiin laajuudeltaan ja vaikeusasteeltaan erilaisia tehtäviä, jotka sopivat hyvin luokkanopetukseen, yksilölliseen työhön  ja ryhmätyöhön.

Defferentiointi edellytti, että opettajan tulee tuntea oppilaansa.

Neljäs tärkeä kysymys: Miten annettua opetusta ja oppimista arvioidaan?
Vuoden 1967 opetussuunnitelmassa arviointi käsiteltiin perinteiseen tapaan oppilasarvosteluna. Tavoitteena oli omin sanoin: validi ja reliaabeli oppimisen arviointi.  Komitea piti aiheellista kehittää (ja käyttää) koulusaavutustestien rinnalle tulosten arvioinnissa  observointimenetelmiä.

" Harjoitustehtävien ohella tarvitaan myös varsinaisia koesarjoja ja koulusaatustestejä... Opettaja pääsee perille opetuksensa tehokkuudesta ja eri oppilaiden mahdollisesti tarvtisemasta lisäopetuksesta ...Erityiset standardisoidut kokeet ovat välttämättömiä, jotta saataisin arvostelu eri kouluissa mahdollisimman  yhteismitalliseksi ja siten arvosanoille suuri näyttöarvo. "  Vertailukelpisuus  oli tärkeää mm. kun valittiin erilaajuisia kursseja.  "Huolellisesti suunniteluja tehtäväsarjoja on jo osittain kokeiltu ja niitä tarvitaan lisää."

Mitä erityisopettaja Sari Karjalainen kirjoittaa Martista?

TUNNEN  Martin vuosien ajalta esimiehenä, työkaverina, ihmisenä. On monia syitä arvostaa häntä. Politiikan näkökulmasta merkityksellisiä erityisesti lienevät ainakin vilpitön halu ja myös kyky ymmärtää monenlaisia ajatuksia ja perusteluita, pyrkimys ratkaisuihin riitojen sijasta ja yhteistyön arvostaminen tekojen kautta.

Ihmisten - varsinkin lasten ja nuorten - hyvinvointi, koulutuksen ja sivistyksen syvä  merkityksen ymmärtäminen sekä näiden arvojen puolesta tehtävä tinkimätön työ ovat pois-pyyhkimätön osa Marttia. Politiikka ei ole rikki, jos mukana on marttimaisesti tuntevia, ajattelevia ja toimivia ihmisiä. Se on lohdullista.

Sari Karjalainen
Puoluepoliittisesti sitoutumaton, toisessa kunnassa äänestävä ihminen



keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2017

Mitä koti- ja koulu-aktiivi Susanna lehti kirjoittaa Martista?

" TUNNEN  Martin ensin lasteni koulun uudistushenkisenä ja vireänä rehtorina, sittemmin aktiivisena koulutuspoliittisena vaikuttajana. Martilla on lämmin sydän ja hän puolustaa väsymättömällä tarmolla ja viisaudella lasten asiaa, myös niiden, jotka tarvitsevat enemmän tukea.

Susanna Lehti. Äiti. Auroran koulun johtokunnan puheenjohtaja (2005- 2013). Espoon Koti ja kouluyhdistysten yhteistyöyhdistyksen:  KoKo Espoon puheenjohtaja (2008-2016)






tiistaina, maaliskuuta 21, 2017

Miten rehtori Jukka Sarpilaa kuvailee Marttia?

" MARTILLA  ja minulla on pitkä yhteinen historia takana. Olen ollut Martin oppilaana, opettajana Martin johtamassa Auroran koulussa ja lisäksi Martti on ollut minulle tärkeänä mentorina rehtorin uralla.

Martti on aina puhunut koulutuksen, opetuksen ja kasvatuksen puolesta. Entistä virkamiestä (rehtori) voi aidosti kuvata, että hänellä on tällaiseen koulutuksen puolustajan rooliin taitoa, kykyjä ja koeteltua kansalaiskuntoa. Jo ennen kaupunginvaltuutetun uraa Martti teki mm. opettajien ammattiyhdistyksessä lujasti töitä puolustaakseen opetuksen ja koulutuksen rahoitusta ja muita toimintaedellytyksiä.

Martin uraa työssä sekä poliittisessa toiminnassa on leimannut se, että hän haluaa ajatella asioita laaja-alaisesti, niin että päästäisiin aina kaikille mahdollisimman hyvään ratkaisuun. Kaikista paras hyvä on Martille sellaista, joka lisää hyvää muuallakin kuin omassa yksikössä. Martti onkin tunnettu siitä, että hän jakaa osaamistaan aina sitä pyydettäessä. Politiikassa tarvitaan mielestäni yhteis- työtaitoja ja verkostoja. Nämä molemmat edellytykset ovat Martilla kunnossa.

Jukka Sarpila, rehtori