Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2018

Elämän lyhyydestä, osa 1

Torkki, Juhana. (2018). Seneca. Elämän lyhyydestä.Latinasta
suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Juhani Torkki. Helsinki: Otava.  
111 s.

JUHANA Torkki –  kirjailija, puhekouluttaja, teologian tohtori –  on tehnyt (jälleen) kulttuuriteon.  Hän on kääntänyt suomeksi  suuren stoalaisen filosofin Lucius Annaeus Seneca nuoremman (noin 4 eaa- 65 jaa) kolme tutkielmaa (De brevitate vitae, De otio ja De providentia). 

Luen pientä teosta niin, että siinä on kaksi isoa kysymystä: Kuinka ihmisen tulee käyttää lyhyt elämänsä ja Miksi maailmassa tapahtuu pahaa hyville. Keskityn tässä ensimmäisessä lastussa ensimmäiseen kysymykseen.

Kirjan synty ja rakenne

Torkki kertoo kirjassa  saaneensa sysäyksen tähän työhön kuo-lemansairaalta ystävältään, Francescalta.  Hän katui,  ettei ollut kylliksi ymmärtänyt elämän lyhyyden merkitystä, vaan oli tuhlannut aikaansa katsomalla TV-sarjoja, lukemalla dekkareita ja tekemällä muuta joutavaa. Francesca oli antanut Torkkille Senecan kirjan, "Elämän lyhyydestä", jossa teksti oli latinaksi ja italiaksi.

Torkin toimittamassa teos on  kolmen kirjoituksen kokoelma.  Ensimmäinen osa on nimenomaan tämä " Elämän lyhyys". Teos on osoitettu Senecan appiukolle, valtion viljavarastosta vastanneelle virkamiehelle  Pompeius Paulinukselle. Seneca rohkaisee häntä  jäämään  eläkkeelle. 
”Erottaudu siis, oi Paulinus, joukosta ja vetäydy rauhan satamaan, sinua on riepoteltu ikääsi nöhden jo aivan taroeeksi… Vetäydy siis siihen,  mikä on rauhallisempaa, turvallisemaa ja tärkeämpää.” 
Toinen teoksen osa on 14-sivuinen katkelma muutoin kadonneesta  "Joutilaisuudesta". Siinä Seneca pohtii pitäisikö ihmisen olla joutilas ja astua ulos oravanpyörästä? Teoksen kolmas osa on nimeltään "Johdatuksesta". Siinä Seneca siis pohtii,  niksi pahoja asioista tapahtuu?
 Palaan siihen  toisessa lastussa.

Kuinka käyttää aikansa viisaasti, jotta ei kadu?
 
Elämän lyhyydestä- kirjan ytimessä on pysäyttävä oivallus:  Aika on oikeastaan ihmisen arvokkain omaisuus, sillä sitä on rajallinen määrä. Haaskattua aikaa eisaa koskaan takaisin. Siksi: Käytä aikasi niin viisaasti kuin suinkin. Älä salli muiden ryöstää aikaasi!

Senecan mukaan elämä tuntuu ihmisistä usein lyhyeltä siksi, että he pitävät vääriä asioita tärkeinä ja haaskaavat aikaa merkityksettömien asioiden tavoitteluun.  Aika tulee jakaa oikein. Sen käyttö tulee suunnitella huolellisesti.  Oikein käytettynä elämä on pitkä.

Kuinka sitten käyttää  elämä viisaasti?  Senecan mielestä on kolme tapaa elää. (Huom. Joutilaisuus- katkelmassa hän muistuttaa, että nämä kolme tapaa myös sekoittuvat toisiinsa):
  1. Yksi on omistautuminen nautinnoille. Se on huonoin tapa. ”Halujensa ja himojensa” perässä juoksevat  ihmiset  yrittävät tyydyttää loppumattomia tarpeitaan, mutteivat löydä niin onnea. ..." Kaikkien pahimmiksi lasken ne, joilla ei ole aikaa mihinkään muuhun kuin juomiseen ja himojen toteuttamiseen." Seneca paheksuu julkisia huveja, rikkautta, juopottelua, hienostelua,  irstailua ja mässäilyä. Elä yksinkertaisesti! "
  2. Toinen tapa on toiminta, actio, toimelias elämä,  vastuunkanto yhteisistä asioista. Luonto on synnyttänyt meidät  toimimaan (acte).  ”Julkisten velvollisuuksien parissa vietetty aika on toki parempi elämäntapa kuin ajan käyttäminen pelkkään irstailuun ja juopotteluun.” Mutta Seneca varoittaa hikisenä sinne  tänne juoksentelusta.
  3. Kolmas ja paras tapa on mietiskely. Lyhyt elämä olisi järkevää käyttää hyveiden opiskeluun, siis filosofiseen pohdiskeluun ja nimenomaan stoalaisuuteen.(contemplatio).  Luonto on synnyttänyt meidät myös tarkastelemaan maailmaa. Tutustu kaikkeen siihen parhaaseen, jota ihmiskunta on tuottanut. Opettele tuntemaan jumalten olemus, tahto, luonto ja muoto.  Ihmisen tulisi pohtia hyveitä. "Että tiedät, mikä loppu sieluasi odottaa." Tällaista pohtiva pitää huolta, että jumalan mahtavat  teot eivät jää vaille todistajaa.  
Mietiskely liittyy joutilaisuuteen. Joutilaisuus on Senecalle  oman ajan herruutta. Vain ne todella elävät, jotka omistavat aikansa viisaudelle. Mieli tulisi suunnata " tästä haihtuvasta ja mitättömästä ajanrahtusesta siihen, mikä on valtavaa, ikuista ja missä meillä on itseämme parempaa seuraa, kuten Zenon, Aristoteles, Pythagoras, Demokritos ja Theofrastos.

Erityisesti Seneca ruoskii kiirettä ja turhamaisuutta.  

”Kiireisellä on kiire kaikkeen muuhun paitsi elämän elämiseen." Vasta kuoleman tullessa, he 
" huomaavat liian myöhään, että heillä oli kaiken aikaa kiire tyhjää toimittamaan." Ei pidä lohduttaa itseään "sillä valheellisella  lohdutuksella, että tulisi jonakin päivänä  elämään itselleen."... "Syrjään vetäytyminen tekee meille hyvää."

Seneca jakaa ihmiset kiireisiin, occupatus, ja joutilaisiin, otiosus. Kiireisen ajankäyttö on toisten armoilla, joutilas on oman aikansa herra. Joutilas suuntaa tietoisuutensa nykyhetkeen ja päättää järjellä arvokkaimman omaisuutensa sijoituskohteista. Hän on onnellinen.
 
Aikansa turhamaisuutta Seneca vierasti: 
”Ihmiset viettävät tuntikausia parturissa, niin että kaikki viime yön kasvu saadaan nypityksi pois, jokaisesta yksittäisestä hiuksesta järjestetään neuvonpito, auennut hiuskiehkura sidotaan kiinni ja sieltä mistä tukka on harvennut, se vedetään kimpuiksi peittämään kaljuuntuvaa otsaa. Ja ah kuinka he suuttuvat, jos parturi leikkasi hiukan huolimattomasti! Näinkö parturoidaan tosi miestä? Kuinka he tulistuvat, jos heidän jalosta kuontalostaan on jotakin leikattu väärin, jos jokin ei ole järjestyksessä, jos kaikki suortuvat eivät asetu juuri niin kuin pitää! Kuka noista ei näkisi mieluummin maansa ajautuvan sekasortoon kuin tukkansa? Kuka ei pidä tärkeämpänä päänsä koreutta kuin sen terveyttä? Kuka ei halua olla mieluummin hyvin suittu kuin kunnioitettu? Kutsutko sinä noita joutilaiksi, joiden kaikki aika kuluu kamman ja peilin välissä?”
Joutilaisuus ei siis tarkoita  saamatonta toimelaisuutta tai velttoa elämää. Mietiskely on kaikille mieleen.  "Meille se on poukama johon pysähtyä, ei satama."

Senecasta

Seneca (noin 4 eKr.-65 jKr.) oli roomalainen valtiomies, konsuli, kirjailija ja filosofi. 
Hieman yli 50-vuotiaana  tämä kirjoitteleva filosofi  kutsuttiin  maanpaosta  13-vuotiaan pojan, tulevan seuraavan Rooman keisarin Neron opettajaksi ja myöhemmin tärkeimmäksi neuvonantajaksi. 

Nerosta kasvoi  yksi maailmanhistorian hirvöhallitsijoista. Hän tappoi oman äitinsä ja vaimonsa. Hän kulki öisin kaupungilla, ryösteli apteekkeja, raiskasi kansalaisiaan - henkivartiokaartin suojelemana. 

Nero jäi historiaan varsin masentavana opetusnäytteenä. Paljon on pohdittu, että juuri tämä parivaljakko osoittaa, että kasvatuksen mahdollisuuksillakin  on rajansa.

Seneca eli kultaisessa häkissä. Hän yritti kahteen kertaan tehdä exitin: päästä pois Neron hovista, mutta keisari ei päästänyt. Nero tarvitsi Senecaa imagosyistä. Seneca ajautui vakaviin vaikeuksiin oppilaansa kanssa. Hän tarjosi vapaudestaan koko omaisuuttaan. Nero kieltäytyi.  Seneca joutui lopulta tekemään itsemurhan Neron painostuksesta  syytettynä salaliitosta. 

Kuoleman kohtaaminen oli  hänelle kuten muillekin stoalaisille erityinen haaste. Ihanteena oli antaa  avata suonensa ja kohdata  kuolema  arvokkaasti filosofisia keskusteluja käymällä.
" Kuoleman hetki on niin vähäpätöinen, ettei sille voi antaa mitään merkitystä. Miksipä siis  pelätä? " Senecan itsemurha oli  kuitenkin keisari Neron määrämä teloitus, ei mikään vapaaehtoinen lähtö tästä maailmasta. 

Kutsu demarien ja koulutuspolitiikan ystäville


Tule syventämään tietojasi ja kirkastamaan näkemystäsi koulutuspolitiikasta ja opetuksesta Espoossa ja laajemminkin. Keynote-puhujana yksi maan johtavia koulutuspolitiikan tekijöistä, Espoon sivistystoimenjohtaja (2008- ) , kouluneuvos Aulis  Pitkälä. Pitkälän yhä jatkuva työura on  komea.  Edellinen kansallinen tehtävä oli opetushallituksen pääjohtajan pesti 2011-2016. Vuonna 2016 hänet valittiin  Sivistyksen suunta -palkinnon saajaksi.

Tapahtuma on demostartti ns. DemariAkatemia-idealle, jonka tavoitteena on verkottaa ja päivittää demariosaamista kaikilla politiikan osa-alueilla yli osastorajojen. Paikalle on kutsuttu demarivaltuutettuja ja lautakunta-aktiiveja.

Tilaisuus järjestetään keskiviikkona 23.5.2018 klo 18.30 alkaen Puistokartanossa, osoitteessa  Merikansantie 2 c-talo, 02320 Espoo.

Jos haluat varmistaa hyvän kahvin ja suolapalan itsellesi, ilmoita tulostasi etukäteen Martille (045 111 8156). Samaan numeroon voit soittaa/tekstata myös kysymyksiäsi, jollet tällä kertaa pääse paikalle.

Järjestäjänä ovat  Etelä-Espoon demarit.

lauantaina, toukokuuta 19, 2018

Sivistys- mitä se on?

NÄINÄ aikoina, kun yleissivistävä koulu on pitkälti alistettu työelämän hyötyvaatimuksille, oli ihanan retroa lukea emeritusprofessori Juhani Aaltolan kirjoitus Senioriopettaja-lehdestä 1/2018. Otsikko kuului:  Opettaja  vaikuttajana. Sivistyksen suuri haaste.  

Paremmin mediassa  Laura Huhtasaaren kiistellyn gradun hyväksyjänä  tunnettu Aaltola kiteyttää yhdelle aukemalle upean mission:   Opettajan tehtävä on rakentaa ja ylläpitää sivistystä.

The Point: Mitä sivistys on?

JUTUN paras osa tiivistys sivistyksestä. Sivistys on (paljon) enemmän kuin vain ns. yleissivistävissä oppiaineissa hankitut tiedot ja taidot. Sivistys on ihmisyyttä. Kasvatustavoite ihmiseksi kasvaminen siis tarkoittaa nimenomaan sivistymistä.

Sivistyksessä on kyse  sekä yksilön että yhteiskunnan hyvästä  - ei siis vain hyödystä.  Sivistyksessä voi nähdä Aaltolan mukaan kolme ulottuvuutta (kolme inhimillisyyden runkotekijää): totuudellisuus 2. esteettisyys ja 3. eettisyys. (Upea tiivistys, eikö?)

Totuudellisuus
Totuuden puhuminen on keskeinen perusarvomme. Totuudellisuus kytkeytyy itsetuntemukseen ja kykyymme  arvioida omaa ajatteluamme ja toimintaamme myös krittiisesti. Sivistys on johdonmukaisuutta. Sivistynyt kykenee näihin.

Esteettisyys  
Esteettisyys kytkeytyy kauneuden ymmärtämiseen ja taiteen harjoittamiseen.Taiteen harjoittaminen vapauttaa meidät näkemään ja kokemaan erilaisia elämänilmiöitä ja totuudellisuuden vivahteita.
Esteettinen harjaantuminen voi Aaltolan mukaan avata portteja ymmärtämiseen ja empatiaan.

Eettisyys
Eettisyys on sitoutumista  muihin ihmisiin. Se on vastuunkantamista, auttamista, tukemista  ja toisten ihmisten kunnioittamista. Sen ytimenä ovat  suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus. Sivistys on elämää linjaavia arvonäkökulmia. Sivistys on erimielisyyksien ja erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Sivistys on kykyä toimia jonkin asian ja ihmisten puolesta ja jotain vastaan, perustellusti, ilman että ajaudutaan umpikujaan jopa väkivaltaan. Sivistys on harmoniaa, jonka varassa voi olla eri mieltä ja kestää ristiriitoja.

Kuinkas temppu tehdään?

Aaltola kirjoittaa: Koulutyön vaarana on pirstaloituminen. Sivistys on  hukkumisvaarassa. Jotta opettaja voisi  rakentaa ja ylläpitää sivistystä...
  • Hänen tulee  syventää omaa tietoisuuttaan  itsestään vaikuttajana. Hänen tulee selvittää oman persoonansa ” juoni”, punaisen lanka, oman linja.
  • Hänen tulee  rakentaa laaja visio  ihmisestä ja sivistyksestä.
  • Hänen tulee syventää omaa käsitystään yhteiskunnasta
  • Hänen tulee rakentaa sivistystä  oman persoonansa ja vahvuuksiensa avulla.
  • Sen rinnalla, että hän  kasvattaa oppilaita  itseohjautuviksi, hän kasvattaa heitä myös toisia ihmisiä auttaviksi ja kunnioittaviksi
  • Hänen tulee  avaa keskustelukehikkoja niin, että nuoret alkavat ajatella itse.
  • Hänen tulee ohjaa lapsia liikkumaan sosiaalisessa tilassa ja näin keräämään sosiaalista pääomaa.
Koko Aaltolan jutun voi lukea tästä linkistä:
http://www.osj.fi/datafiles/userfiles/File/Lehti/Facebookin%20nostot/2018/SEO1801_8-9_nosto.pdf

torstaina, toukokuuta 17, 2018

Tutoreiden tiedontasauspäivät












Tutoreiden tiedontasauspäivät
1.-2.10.2018 Helsingissä

Tervetuloa tutoropettajien tiedontasauspäiville, jossa tarkastellaan nykytila ja mihin asioihin keskitytään tutoropettajien toiminnassa seuraavaksi.

Osallistujat saavat vahvistusta työlleen ja ideoita työn jatkamiseksi. Esikyselyllä täydennetään ohjelmaa niin, että että tutor-kokemuksista nousseisiin kysymyksiin saadaan vastauksia. Lisäksi on tilaisuus verkostoitua muiden tutoropettajien kanssa.

Kesto

Kaksi innostavaa lähipäivää: 1.-2.10.2018, Helsingissä hyvien kulkuyhteyksien päässä

Kenelle

Tutoropettajat

Menetelmät

Koulutuksen menetelmät vastaavat nykyaikaisia oppimiskäsityksiä ja perustuvat pedagogisesti uuden oppimisen filosofiaan. Koulutus on osallistujalähtöistä ja -keskeistä, tarvelähtöistä ja joustavaa. Ohjelman kouluttajat ovat fasilitaattoreita ja sytykkeiden antajia. Osallistujat tutkivat, opettavat ja oppivat yhdessä.

Hyöty osallistujalle

Osallistuja saa tukea tutoropettajana toimimiseen ja mahdollisuuden verkostoitua muiden tutoropettajien kanssa. Hän saa intoa ja repullisen välineitä työn toteuttamiseksi kunnassa ja koulussa.

Koulutuksen sisältö

1 päivä

Missä olemme nyt? Opetussuunnitelman osalta? Tutoropettajatoiminnan  osalta?
Innostava luento innostuksesta  
Opetushallituksen selvitys tutoropettajatoiminnasta 2016‐2017
Esikyselyn tulokset
Onnistumisen kokemuksia ‐ kokemusten jakoa.
Opetussuunnitelman käyttöönoton  vaihe. Seuraavat poijut.
Ensimmäisen seurantapäivän arviointi

2 päivä

Yhteistoiminnallinen sessio.  Muutoksen esteitä? Tutor-toiminnan esteita.  Esteiden purkua.
Uutta boostia fasilitoinnin metodeista
Tutoropettajatoiminta sen tukena lukuvuonna 2018‐2019.
Ideatyöpaja
Oman tutor‐konseptin facelift
Toisen seurantapäivän arviointi
Perumisehdot

Ilmoittaudu mukaan 30.6. mennessä ja pääset mukaan ennakkoilmoittautujan hinnalla 330 € + alv 24% (norm. 350 € + alv ).Koulutuksen hinta sisältää koulutuspäivät, koulutusmateriaalit ja aamukahvit


Tilaa koulutus työyhteisöllesi omana toteutuksena. Jos haluat tilata koulutuksen omaan kuntaasi tai kouluusi, ole yhteydessä Iiris Peuraan, iiris.peura@edita.fi +358 40 842 5036

Tilauskoulutukset suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä tilaajan kanssa ja ne räätälöidään tilaajan koulutus- ja kehittämistarpeiden mukaisesti.

keskiviikkona, toukokuuta 16, 2018

9 ohjetta OAJ:n uudelle valtuustolle

OAJ:n uuden valtuuston  ensimmäinen kesäseminaari on juuri alkanut. Riemua riittää perjantaihin saakka.

Valtuusto on OAJ:n  korkein päättävä elin. Siinä  on 150 jäsentä lastentarhureista yliopistoväkeen. Kevään vaaleissa yli puolet, 86 jäsentä vaihtui. Osa jäi pois vapaaehtoisesti, osan kannatus ei enää riittänyt.  Kausi kestää 4 vuotta, ja se on pitkä aika.

KYLLÄ, tottakai on haikeaa, ettei enää ole mukana. Siksi hienot kokemukset kahdesta valtuusto-kaudesta jäi. Eikä vain hyvän ruuan ja seuran vuoksi.

NIINPÄ ajattelin leikkiä ajatuksella, että yhä olisin valittujen joukossa. Millaisia ohjeita antaisin itselleni?

OHJE 1: Tutustu kaikkiin

Valtuutetuista on OAJ:n tietojen mukaan naisia 97 ja miehiä 53.  Näyttää siltä, että naisten osuus olisi kasvanut.  Valtuutettujen keski-ikä on 50 vuotta. Joo- niin se on tainnut olla. Uusia valtuutettuja valtuustoon valittiin 86 eli yli puolet. Se on tosi paljon. Se myös tarkoittaa, että merkittävä määrä osaamista on taas kadonnut. Heli Haaro. Niilo Hirvonen. Matti Sippola. Marko Jokinen. Eva-Stina Törnroos.Vesa-Matti Sarenius... Mutta toki se merkitsee myös, että tilaa tulee uusille.

Ensimmäinen ohjeeni itselleni olisikin: Tutustu. Verkostoidu.

Kun kävin listaa läpi, löysin ison joukon itselleni tuttuja - muita kuin luokanopettajia, rexejä tai espoolaisia.  Jollen jo tuntisi heitä, suosittelisin itselleni heihin tutustumita: Kirsi Contursi, Maarit Eronen-Raivio, Päivi Koppanen (ammatilliset),  Hanna Iso-Kuortti (tarhuri, Espoo), Merja Laitinen (tarhuri, Espoo), Arja Laulajainen, Anne Liimola, Tarja Ojanen (tarhuri, Espoo), Tuomas Riikonen, Sirkka Saarikoski ( ammatilliset), Jaakko Sarmola, Pekka Sutinen...

OHJE 2: Luokanopettajien pitää pitää yhtä

Käydessäni valittujen listaa läpi, kylmii. Valtuustossa ei ole Suomen luokanopettajien puheenjohtajaa (Marko Jokinen).  Luokanopettajien hallituksen jäsenistä valtuustossa on Mervi Berg ja Katja Järvinen. Tässä tilanteessa olisi tärkeää laajentaa LO- verkko Lo-hang-aroundien kesken.  Heitä olisi mm. Marja Hänninen-Helin, Katariina Kattelus, Janne Louhi,  Johanna Pietilä, Timo Kettunen ja Petri Kääriäinen.

Jonkun pitää kutsua porukka koolle?

OHJE 3: Rexien pitää pitää yhtä

Käydessäni valittujen listaa läpi, kylmi toisen kerran. Valtuustossa ei ole Suren puheenjohtajaa eikä ilmeisesti yhtään hallituksen jäsentä. Tässä tilanteessa olisi tärkeää rakentaa Rexi-verkko koulunjohtajien/ apulaisrexien ja rexien kesken.  Heitä olisi mm. Jouko Arvo, Marja Hänninen-Helin, Olli Kaisto, Tiina Karjalainen, Timo Kettunen, Jukka Sarpila, Jaakko Syrjänen- ja FSL:n puolelta useita.

Jonkun pitää kutsua porukka koolle?

OHJE 4. Espoolaisten pitää pitää yhtä PKS-porukan kassa.

Pääkaupunkiseudulta valittiin iso porukka vaikuttajia. Kaikkia en ollenkaan tunne. Mutta nämä nimet kannattaa opetella: Jaana Alaja,  Jussi Ernamo, Kirsi Ihalainen,Karoliina Kettunen,Vesa Lahtinen, Pekka Lempiäinen, Johanna Lukkarila, Mikko Löyttyniemi (Espoo),  Jukka Mölsä, Sami Nurminen, Tiina Pesonen, Gretel Ruuskanen  (Espoo), Jukka Sarpila (Espoo), Ulf-Johan Sunabacka (Esbo), Jukka Talvitie, Juho Vehviläinen, Anu Vilkki (Espoo)

Jonkun pitää kutsua porukka koolle?

OHJE 5.  Lasten etu! 

OAJ:n valtuusto tarvitsee ihmisiä, jotka ovat pyrkineet  sinne ajaakseen opettajien, koulun ja ennen muuta lasten  etua. Lasten oikeutta opetukseen ja osallisuuteen tulee vimmasti puolustaa. Eikä vain retoriikassa.

OHJE 6: Ole rohkea!  Ja fiksu

Valtuusto tarvitsee ihmisiä, joilla on myös rohkeutta nostaa ongelmia esiin. Sen voi tehdä tyhmästi tai elegantisti. Retoriikasta löytyy ensiapua. Äänestyksiä ei voita vain valmiiksi samanmielisten äänillä. On osattava myydä hyödyt.

Taivaallinen totuus on A.Stubbin kolmessa pointissa.  Laadi puheesi niin, että saat ne (kaikki) syttymään, joita tarvitaan äänestyksen voittoon.

OHJE 7:   Pahoinvointiin on puututtava niin, että näkyy ja tuntuu!

Suomalaisen koulun iso varjo on kasvava  pahoinvointi. Kun rehtori voi hyvin, opettajat voivat hyvin, ja sitten myös oppilaat voivat voida hyvin. Pedagoginen hyvinvointi ei ole turhaa luksusta.  Olen hyvin huolissani väkivaltaisten oppilaiden opettajien työturvallisuudesta ja jaksamisesta. Työ on järjestettävä niin, että yhdenkään opettajan ei tarvitse pelätä koulussa joutuvansa väkivallan kohteeksi.

Rehtorien ja opettajien työkuorman on kevennyttävä! Palkka oikeudenmukaiseksi! Koko työ palkkauksen ja työajan piiriin. Kannatan vuosityöaikaa, jossa voi vaihtaa opetusta muuhun työhön.
Opetuspalveluiden järjestämislupaan on liitettävä kielto lomautuksista.

OHJE 8:  Dialogia toimiston ja valtuuston välille

OAJ:n toimistossa on  huikeita osaajia. Puheenjohtajan lisäksi vaikkapa Kari Kinnunen, Nina Lahtinen, Päivi Lyhykäinen, Heljä Misukka, Jaako Salo... Valtuuston jäsenellä on oikeus kysyä ja pyytää apua/tietoja.

OHJE 9:  Tee 4 vuoden vuosikalenteri

Käy läpi edellisen valtuustokauden pöytäkirjat. Tee Roadmap. Osaat valmistautua ajoissa.

VOIMIA neljälle seuraavalle vuodelle. Niistä ei tule helppoja. Viime vuodet ovat olleet monessa suhteessa kurjia opettajien edunvalvonnalle. Ammatillinen koulutus on lyöty polvilleen. Yliopistoissa on kaaos. Lomarahat on leikattu ja työaikaa lisätty. Rehtoreista on tehty kansliatonttuja.  Sivistyksestä on leikattu huikeita miljardeja.

Tehkää töitä yhdessä, niin vanha edunvalvoja saa rauhassa pysyä  usvassa.

maanantaina, toukokuuta 14, 2018

Jokainen koulu tarvitsee oman rehtorin

Päivitys 16.5. Lautakunta päätti yksimielisesti, että kouluja ei yhdistetä.
ESPOON opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan listalla on ylihuomenna  kahden koulun: Lahnuksen (alakoulu)  ja Kalajärven koulujen (yhtenäinen peruskoulu) yhdistäminen. Koulut sijaitsevat noin 3  km:n päässä toisistaan.

Aloite on tullut Lahnuksen opettajilta. Syynä on opettajakunnan sääli: pienen koulun rehtori uupuu hallinnollisen työtaakan alle.  Ongelma on aito. Myös Espoossa rehtoreille on lisätty huikeasti muita kuin rehtorille lakisääteisesti kuuluvia tehtäviä. Mutta onko koulujen yhdistäminen ratkaisu tähän? Eikö ensisijaisesti tulisi pysähtyä pohtimaan rehtorien työkuormaa?

Yhdistämisratkaisulla on kauaskantoiset seuraukset- myös siihen aikaan kun nyt Lahnuksessa työtä tekevien opettajien tilalle on tullut uusi miehistö.

Vime syksyn EKOAY:N päättäjäristeilyllä 2017  OAJ:n kehittämispäällikkö  Niku Tuomisto  alusti  suomalaisen rehtorin työtodellisuudesta. Rehtorien työmäärä kasvaa- ja myös väsyminen. Sen sijaan, että rehtori saisi keskittyä lakisääteisiin tehtäviinsä, hänelle siirretään yhä enemmän puhtaasti hallinnollisia tehtäviä - mutta niiden hoitamiseen ei ohjata lisäresursseja. Tuomisto esitteli laskelmiaan rehtorien ja erityisesti luottamusrehtorien johtamistyöhön todellisuudessa käytössä olevan työajan määrästä. Karmein tilanne on pienen pariopettajaisen koulun luottamusjohtajalla, jonka työpäiviä on Vessin mukaan se 190+3, ja rehtorille säädetystä 36,25 tunnin viikkotyöajasta pelkästään opetukseen ja valmisteluihin menee viikossa noin 20 tuntia! (Uusi OVTES tuonee tähän tunnin verran helpotusta?)

Espoo on itse pahentanut tilannetta. Sisäilmaongelmien vuoksi useat koulut ovat väistötiloissa. Väistöistä puuttuu yhä selkeär ohjeet, eikä niistä aiheutuvaa lisätyötä opettajille ole korvattu riittävästi. Rehtoreille on siirretty myös vastuuta kiinteistöön liittyvistä asioista.

Keskeisiä keinoja tukea rehtorien jaksamista ovat koulujen yhdistämisen sijaan  1. koulusihteeripalvelut 2. apulaisrehtoriresurssi - 3. ja työtehtävien  karsiminen.

REHTORI  on koululleen  paljon muutakin kuin hallinnollisten asiakirjojen hyvinpalkattu sihteeri tai kansliatonttu.  Hän on ensisijaisesti  koulun pedagoginen johtaja. Niin henkilökunnalla  kuin oppilailla on oikeus omaan rehtoriin.

Muutaman tunnin opetusvelvollisuuden huojennus ei tee pienen koulun apulaisrehtorin tehtäviä oman opettajan toimensa ohella hoitavasta  opettajasta  tällaista.

Ex-rehtorina seison vankasti sen takana, että jokaisella koululla tulee olla  mahdollisimman paljon paikalla oleva  oma rehtori. En ymmärrä ehdotuksen järkeä. Taloudelliset säästötkin ovat mitättömät.

perjantaina, toukokuuta 11, 2018

1 400 000 käyntiä tässä blogissa

JUURI hetki sitten, perjantaina 11.5. 2018  blogilaskurin mukaan  ylittyi tässä blogissa  miljoonan neljänsadan tuhannen käynnin raja.   Keskimäärin  käyntejä on ollut vuosina 2007-2018  yli 100 000/vuosi.

Viimeksi kuluneen noin 5 kuukauden aikana käyntien määrä on entisestään kasvanut. Nyt uusia käyntejä oli yhteensä  150 000. Siis keskimäärin 30 000/kuukausi.

Ensimmäinen blogilastu  julkaistiin 12.1.2007.Yhteensä blogissa  on julkaistu tähän mennessä 3553  lastua. Eli keskimäärin 26 juttua/kuukausi.

TOP10-lista 2010-2018
ENITEN  kävijöitä  ovat tavoittaneet viereiseen kuvaan listatut jutut.

Listan kaikkein suosituin juttu oli "oikaisu" Hesarin tekemään Hämeenkylän koulua loukkaavaan sävyyn kuvanneeseen juttuun tämän vuoden huhtikuussa, jonka kirjoitin  yhdessä Hannu Tuomisen kanssa.

TOP10-listalla vanhin juttu on referaatti kuukauden kasvatusalan kirjasta (Siljanderin OKL-tenttikirja). Peräti kolme listalle päässeistä lastuista on julkaistu tänä keväänä.

NÄITÄ kävijämääriä ei pidä ottaa turhan  vakavasti. Sivuille voidaan osua vahingossa - tai tarkoituksella  Joskus yhtenä päivänä  käyntejä on tullut ulkomailta, ennen muuta Venäjältä,  tuhansia.

Mutta silti. Nöyrä kiitos kävijöille ja erityisesti kommentoijille! Tämä innostaa edelleen jatkamaan kirjoittelua  pedagogiikasta ja koulupolitiikasta. 

Fasilitointioppia "Guru-pedagogeille"!

Pepe Nummen kuva fasilitaation, koulutuksen ja valmennuk-
sen suhteista.
MINULLA on ilo ohjata ensi viikolla 16 innokasta vertaiskouluttajaa kolmen  tunnin tehosessiossa. Tilaisuutta on Educodessa markkinoitu näin:
"Koulutuksen tavoitteena on valmentaa tutoropettajia, jotka osaavat jakaa omaa osaamistaan kiinnostavasti ja vaikuttavasti kollegoilleen ja rakentaa heidän kanssaan yhdessä oppivaa yhteisöä." 
Lisäksi luvataan, että  
"koulutuksen menetelmät vastaavat nykyaikaista oppimiskäsitystä ja perustuvat pedagogisesti uuden oppimisen filosofiaan. Koulutus on osallistujalähtöistä ja -keskeistä,tarvelähtöistä ja joustavaa. Kouluttaja toimii fasilitaattorina ja sytykkeen antajana. Koulutuksessa harjoitellaan vertaiskouluttajan taitoja."
TÄLLÄ kertaalla täytyy siis rakentaa työpajan ohjelma niin, että se on  tosissaan fasilitaatiota, ja tiivistää luennointi  muutaman minuutin tutoriaaleihin.

KOKOSIN itselleni(kin) muistiin tähän perufaktoja fasilitoinnista. Päälähteenä on ollut Pepe Nummen teos: Fasilitaattorin käsikirja, jota olen esitellyt aiemmin blogilastussa: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/06/onko-opettajasta-fasilitaattoriksi-osa-1.html

Mutta olen pannut sekaan myös omiani.

1. FASILITOINNISTA YLEENSÄ

Fasilitointi on  konsultointiote ja ajattelutapa, jolla vedetään hankkeita, kokouksia, seminaareja, "koulutustilaisuuksia" niin, että niissä maksimaalisesti hyödynnetään ryhmän kokemuksia, osaamista ja luovuutta.

2. FASILITAATTORIN ROOLI

Fasilitaattori   on sisältöneutraali. Hän on kuin antiikin filosofi Sokrateen kätilö, joka auttaa ideoita ja toimintatapoja syntymään, mutta ei itse synnytä niitä eikä päätä,  millainen lapsi syntyy.
Hän ei kerro, miten asiat ovat (tai miten niiden tulla olla). Fasilitaattori avustaa ja sparraa ryhmän työskentelyä puuttumatta asiasisältöön.

Hän toki käsittelee myös sisältöä; Hän dokumentoi tuloksia, selkeyttää, kiteyttää ja visualisoi.  Mutta hän ei jaa tietoa.
  • Fasilitaattori suunnittelee.
  • Fasilitaattori luo  oppimiselle suotuisat edellytykset, poistaa oppimisen esteitä,  
  • Fasilitaattori juoksuttaa päämäärältään avointa työprosessia
  • Hän käyttää pitkälle hiottuja tekniikoita. Fasilitaattori on siis " metodimies". Hän hallitsee, helpottaa ja ohjaa ryhmäprosesseja ja tekee niihin tarvittaessa interventioita. 
  • Fasilitaattori mahdollistaa uusien oivallusten syntymisen saattamalla oikeanlaisia, erilaisia ihmisiä kohtaamaan. Fasilitaattori osallistaa porukkaa, saattaa ihmisiä yhteen.(Hän siis rakentaa siis oppimiselle ympäristöä)
  • Hän sparraa, kannustaa ja säätelee ilmapiiriä. 
  • Hän tsekkaa, että kaikki  tulevat kuulluksi. Että jokainen jakaa osaamistaan.
  • Hän rohkaisee ja innostaa heitä  omien kykyjensä tunnistamiseen ja hyödyntämiseen. 

3. FASILITOITAVA RYHMÄ

Fasilitaattori tilataan  saattamaan yhteen joukko ihmisiä. Tarkoitus on, että ryhmä tuottaa uusia ideoita. Tämä onnistuu, kun  ryhmällä  on jo ko. ongelmien ratkaisemiseen tarvittava tieto-taito. Älliä ja sosiaalista kypsyyttä. Laumasta tulee tällainen ryhmä tiettyjen vaiheiden kautta.
  1. Ryhmä tutustuu, lämpenee
  2. Ryhmä luo syvemmän, yhteisen ymmärryksen ongelmasta 
  3. Ryhmä luo yhteisen, uuden ratkaisun
  4. Ryhmä luo konkreetin toimenpidesuunnitelman, jotta varmistuu että yhdessä sovittu myös toteutetaan
4. FASILITOINTIPROSESSI

Fasilitaattiossa ryhmä on aktori, toimija. Fasilitaattori auttaa, juoksuttaa prosessia. Prosessissa on usein kolme vaihetta:
  1. Fasilitaattori ohjaa ymmärtämään ongelman (löydetään oikeat kipukohdat)
  2. Hän ohjaa löytämään yhdessä ratkaisuja ja  jalostamaan niitä.
  3. Hän ohjaa luomaan toimenpidesuunnitelman, jolla dokumentoidaan laaditut suunnitelmat niin, että kaikki ne muistavat.
5. ESIMERKKI FASILITAATTORIN VETÄMÄSTÄ TYÖPAJASTA

Jäsennän työpajaan kolme vaihetta: alku, runko ja lopetus.

5.1. ALKU 

Pajan alussa aloitetaan,  virittäydytään, tutustutaan ja fokusoidutaan. Alun (lopuksi tai jo aiemmin)  tehdään kontrakti, sopimus (vrt. draamasopimus)

Alkuseremoniat
. Päivän ohjelman  ja aikataulun esittely
Virittyminen (jotta ihmiset ovat henkisesti paikalle)
  • Esim. jana (osallistujia pyydetään asettumaan janalla siihen kohtaan, joka parhaiten kuvaa omaa tilannetta tällä hetkellä jonkin ulottuvuuden suhteen: vaikkapa olen täällä innolla - olisin mieluummin muualla
).  Jokaisen pitää selvittää oma paikkansa jutellen muitten about samaan pisteeseen sijoittuvien kanssa
  • Mistä tulet? Fiilikset juuri nyt? Jokainen kertoo nimensä ja sen, minkälaisen tilanteen jätti taakseen lähtiessään. 
  • Takkatulitehtävä (lämmittelytehtävä).  Jokaisen tulee etsiä itselleen pari - mielellään joku joka ei ole liian tuttu. Ja vastata kysymykseen:- Miksi olet täällä kaksi päivää? Mitä haluat oppia?Aikaa käytetään yleensä 5+ 5 min.  Kun koulutuspäivä päättyy, pari etsitään uudellen ja kumpikin kertoi, kuinka hyvin tavoite täyttyi (Ks. jäähdyttelytehtävä).
Tutustuminen. Tekniikoina esimerkiksi:
  • Kartta (vaikkapa Suomi: missä olet syntynyt)
  • Parihaastattelu. Arvostava haastattelu (pari haastattelee  vahvuuksista jne.)Arvostava vahvuuksien tunnistaminen. 
  • Kokkareet; nopea tutustuminen = kaksi tutustumiskysymystä; nimi, työnkuva (pyydetään kohtaamaan ainakin 10 ihmistä.
  • Koordinaatisto (spectogrammi)
  • Karuselli. Kaksi kehää sisä- ja ulkopiiri. Fasilitaattori antaa puheen aiheen ja pyörittää. Ulompi piiri liikkuu. Liikkelle positiivisista ja sitten kohti teemaa. 
  • Kaksi piiriä on ennenmuuta tutustumistehtävä. Asetutaan kahteen sisäkkäiseen piiriin niin, että kasvot ovat vastakkain. Kullakin on oma pari toisessa piirissä. Kouluttaja esittää kysymyksen. Sisäpiiriläinen esittäytyy vastaa ensin ja sitten ulkopiiriläinen. Kysymysten  tulisi olla hauskoja (esim. mistä kouluruuasta pidit lapsena eniten), jotta niihin ei liittyisi kilpailua.Sen jälleen ulkopiiri siirtyy myötäpäivään (kuin kellon viisari) yhden pyläkän eteenpäin. Kouluttaja esittää uuden kysymyksen.Piiri pyörii kunnes kierros on käyty. Näin jokainen ehtii tutustua puoleen kurssilaisista.
  • Kuvapostikortit.Jokaisen pitää poimia sellainen, joka kuvaa parhaiten itseä/ mielialaa juuri nyt. Piirissä istuen jokainen sitten näyttää kortin, esittelee itsensä ja kertoo, miksi valitsi juuri tämän kortin.
Fokusoituminen aiheeseen. Tavoitteena on aiheen syväymmärtäminen.  Tekniikkoina esimerkiksi
  • Lyhyt alustus
  • Tilanne-esitys  on yksi ryhmätyön luontoinen aktivointitekniikka.Pieni ryhmä esittää lavastetun tilanteen, jonka pohjalta käydään sitten yleiskeskustelu.
  • Minipaneeli
  • Tutkimistulosten tulkinta. 
  • Nykyisen toiminnan arviointia.  
  • Karuselli.
  • Haastattelu roolissa.Porukka jaetaan kahtia, toinen on toimittaja ja toinen haastateltava. (Sitten tehdään sama toisinpäin.) "Teet juttua johtoryhmistä johtajuuden rakentajana koulussa. Mieti 15 mieti kysymyksiä, joita esität 15 minuutin haastattelussa yhdeltä ryhmäläiseltä."
  • Nykytilan analyysi. Esim. SWOT. Voimakenttäanalyysi (plus- ja miinustekijät: 1) Analysoidaan ensin yksin aiheen plussat ja miinukset 2) Keskustellaan pienryhmissä plussista ja miinuksista, valitaan tärkeimmät. 3) Kirjoitetaan post-it tarroille ja kiinnitetään tauluille 4) Ryhmitellään miinukset yhdessä ja muotoillaan ydinkysymyksiksi 
  • Akvaarioväittely (kun on vahvoja, eri mielipiteitä: 1. vain väitelijät. 2. Vain yleisö. 3. Miltä tuntui? Löytyikö ideoita?)
  • Dynaaminen fasilitointi. Neljä  paperia: Faktat, huolet, ydinkysymys, ratkaisut-ideat. (yhteinen ymmärräys, opitun purkaminen)
  • Aito Open Space-tilanne
  • Puheenporina (ryhmä päättää fasilitaattorin johdatuksella 3-5 kysymystä, joista halutaan keskustella.
  • Joukkueväittely: Ryhmä jaetaan kahteen osaan, joista toinen puolustaa ideaa tai ehdotusta ja toinen osa esittää argumentteja sitä vastaan. (syvempi ymmärrys)Kirje tulevaisuudesta. Vuoden 2025 minän silmin. 2. Mitä piti tapahtua. 3. Millä mahdollistettiin?
  • Triadi 
  • Ymmärtävä lukeminen.  Usein tekstiä lukiessa omat käsitykset ohjaavat meitä. Tehtävänä on: 1. Lue seuraava teksti, ja etsi kustakin kappaleesta avainsanat. Selitä omin sanoin, mitä kirjoittaja niillä tarkoittaa.2. Kerro sen jälkeen, mitä itse ajattelet asiasta.
Kontrakti. Kerrotaan pajan tavoite: Tuottaa uusia ideoita. Fasilittattori esittelee roolit. Luodaan pelisäännöt. Tavoitteisuus, Siihen pyritään, että jokainen ottaa vastuuta ja on aktiivinen.  Kukin voi esittää toiveita ja vaikuttaa sekä tulla kuulluksi. Jokainen saa  tuoda esille omaa osaamistaan. Ryhmä itse saa esittää sääntöjä, joilla työpajassa tehdään töitä tehokkaasti ja ilmapiiri säilyy toisia kunnioittavana ja innostavana. Keskeiset ehdotukset kirjataan näkyville, ne dokumentoidaan niin, että kaikki ne myös muistavat (näkevät ne).

5.2. RUNKO

Työpajan runko-osaan kuuluu  ideoiden keruu pajan teemasta, jalostetukseen valittavien ideoiden valinta, niiden jalostusvaihe ja lopuksi suunnitelma jalostettujen ideoiden toimeenpanolle.

Ideointivaihe

Ideoiden keruuvaihe on divergointia. Tuotetaan mahdollisimman paljon aineistoa, ideoita, dataa. Esiin nostettuja asioita ei kritisoida.  Flappi-taulu toimii hyvin ryhmämuistina. Samalla on hyvä sopia kunnianhimotaso: riittääkö  mikä tahansa ratkaisu vai tarvitaanko  jotain aidosti uutta ja mullistavaa?
Sopivia tapoja ovat mm. :
  • Omat ideat, 
  • Aivoriihi esim. Satanen. Tavoitteena on tuottaa 100 ideaa tai ratkaisua. Sinä vastaat laskemisesta ja kerrot aina kun tulee tasaluku täyteen eli 10, 20 jne. Miksi sata: Aivot tuottavat ensin helppoja ideoita) 
  • Benchmarking (miten muut ratkaisseet ongelman), 
  • Negatiivinen aivoriihi (ideoita, jotka eivät toimi), 
  • Kiertävät kysymykset (muut vastaavat), 
  • Ideoiden varastaminen (parastaminen) vrt idealogi
  • Unelmointi (luodaan visioita 1. Jokainen unelmoi itsekseen kirjaa ylös. Kolme toivetta. 2. pienryhmät tuottavat ihannekuvan stillkuva, näytelmä, piirustus - haluamallaan tavalla. 3. ryhmät esittävät tuotoksen ja yhteiskeskustelu.
  • Idealogi  (varasta ideat itsellesi) 1. omat ideat. 2. Kolmen hengen vaihtuvissa ryhmissä esitellään ja perustellaan. 3. Valitaan parhaat. 4. Ideanäyttely. ( ideoiden kehittely, ideointi, toimintasuunnitelman teko, oppimisen syventäminen, yhteisymmärryksen rakentaminen. 
  • Kiertävä ideapiiri (lapuilla eri teemoja, kootaan kiertämällä ideoita. Ei kritisoida)
  • MeWeUs: (minä- me-kaikki) (1. omat ideat, 2. ryhmän ideat, .3. ideoiden jakaminen) aikaa pohtia. Tilaisuus hiljaisille puhua. lopuksi kaikki näkevät kaikki ideat.
  • Open Space: Vaihe 1: Agendan synnyttäminen (30–60 min): muutamalla sanalla tapaamisen teema sekä metodin periaatteet. Kuka tahansa osallistujista voi tehdä esityksen käsiteltävästä aiheesta kirjoittamalla ehdotuksensa paperille ja lukemalla sen ääneen ryhmälle. Mutta hän myös sitoutuu vetämää keskustelun ja kirjaamaan ylös ideat. .Vaihe 2: Keskustelut (noin 1,5 tuntia) Ihmiset valitsevat itseään kiinnostavat teeman ja osallistuvat haluamiinsa keskusteluihin. Osallistujat päättävät itse mihin osallistuvat ja voivat vaihtaa ryhmää kesken sessiota. Aiheen ehdottaja vastaa siitä, että keskustelun ydinkohdat dokumentoidaan. Vaihe 3: Loppurinki. Ryhmä jakaa halutessaan tärkeimpiä oivalluksia, ajatuksia ja käytännön asioita. Open Space päätetään kiittämällä osallistujia ja korostamalla sitä, mitä on saavutettu: Tärkeimmät teemaan liittyvät aiheet on käsitelty ja kustakin asiasta kiinnostuneet ihmiset saavutettu yhteen. Ongelmiin on löydetty ratkaisuja ja jatkotoimenpiteistä on sovittu. Sopimuksen mukaan keskusteluiden muistiinpanot voidaan koota yhteen ja toimittaa kaikille osallistujille. mutkikkaan ilmiön kuvaksi tms. 
  • Pedagoginen kävely (Aristoteles)
  • Selvitysmies. Keskeisen idean kirkastaminen prosessissa. Muille tauko. Yksi (selvitysmies) sillä aikaa tiivistää

  • Yhteistoiminnallinen tekstiluku. Vaiheet ovat seuraavat1. Kotiryhmässä luetaan kaikki yhdessä pieni pätkä tekstiä. Sitten jakaudutaan asiantuntijaryhmiin a-b-c-d.2. Asiantuntijaryhmät kokoontuvat ja lukevat oman tekstosuutensa ja pohtivat, mikä tekstissä on tärkeää. 3. Asiantuntijat palaavat omaan kotiryhmään ja vuorotellen opettavat oman tekstinsä muille.
Parhaiden ideoiden valinta

Tässä vaiheessa on sovittava valintakriteerit ja tapa, jolla valinta ilmaistaan. Nyt on oikea aika olla kriittinen. Mitkä ideat ovat aidosti toteuttamiskelpoisia?  Mihin ryhmä on valmis sitoutumaan?

Kriteereitä voivat olla  esim. helppous, toteuttamiskelpoisuus, edullisuus, aikaisemmat kokemukset, istuvuus jo oleviin käytänteisiin.

Tuplatiimi yhdistää ideoiden keksimisen ja valinnan:
  • Vetäjä kuvailee ratkaistavaa ongelmaa, sen taustoja, ja mahdollisesti saatavilla olevia tilanneanalyysejä. 1. Tilanteeseen liittyviä ongelmia mietitään ensin yksin.2. Seuraavaksi valitaan pareittain tärkeimmät aiheet, jotka kirjoitetaan paperille (A4), esitellään muille lyhyesti ja kiinnitetään seinälle kaikkien nähtäväksi. 3. Esitetyt aiheet ryhmitellään, ja valitaan niistä tärkeimmät, useimmiten äänestämällä. Äänestys voi tapahtua siten, että jokainen osanottaja käy merkitsemässä tärkeimpinä pitämiinsä asioihin merkin. Eniten ääniä saaneet asiat otetaan tyypillisesti jatkokäsittelyyn, esimerkiksi uuden tuplatiimiosuuden avulla.
Jokainen jakaa pisteet ideoille.
  • Liikennevalot/värikortit (kommentointiin: Vihreä = kannattaa. Punainen väri= vastustaa Keltainen = kysymys tai ehdotus)
  • 10 pistettä jokaisella, itse päättää kuinka jakaa.
  • Tuomariarviointi: Ideana on, että ryhmälle asiantuntijoita esitetään joukko väitteitä. Ryhmän pitää jakaa väitteet kolmeen pinoon:- väitteisiin, jotka kaikki allekirjoittavat- väitteisiin, joita täytyy tarkentaa- väitteisiin, joita ei suuri osa ryhmästä hyväksy/pidä totena/todennäköisenä.
  • Koordinaatisto.  1. Kootaan ideat. 2. Sovitaan kriteerit: helppous ja vaikuttavuus. 3. Sijoitetaan ideat taulukkoon, jonka ulottuvuudet ovat - toteutus helppoa- X- toteutus vaikeaa - vaikuttavuus suuri- X vaikuttavuus pieni 4. Todetaan, mitkä ideoista ovat parhaita ja toteuttamiskelpoisimpia (helpot ja suuri vaikuttavuus).
Ideoiden työstäminen/jalostaminen käytännön toimintaehdotuksiksi

Jo aikataulu määrittelee, kuinka syvällisesti  valittuja ideoita pajassa voidaan kehitellä, muokata ja jalostaa. Tässäki on käytössä useita työtapoja mm.
  • Cafe Learning vrt. Puheenporina. ( ratkaisuja jo valittuihin kysymyksin; strategian jalkautus, ilmapiirikyselyn purku) vrt. World Cafe. Osallistujat jaetaan ryhmiin. Kullakin flap. Kukin ryhmä keskustelee ensin yhdestä käsiteltävästä aiheesta 10–15 minuuttia ja kirjaa paperille ylös keskeisimmät ajatuksensa. Fasilitaattori mittaa aikaa. Joka ryhmästä yksi jää paperin luokse toimimaan esittelijänä ja muut liikkuvat fasilitaattorin pyynnöstä seuraavan aiheen luokse. Esittelijä raportoi heille lyhyesti edellisen ryhmän keskustelusta. Ryhmä jatkaa keskustelua kirjaten jälleen tärkeimmät ajatukset paperille. Noin 10 minuutin jälkeen fasilitaattori ohjaa muut kuin esittelijän siirtymään seuraavan aiheen luo. Kierrosta jatketaan kunnes ryhmä palaa ensimmäiseksi käsittelemänsä aiheen luo. Esittelijä raportoi heille tiiviisti siitä, millaisia ajatuksia aihe herätti muissa ryhmissä. Lopuksi kukin ryhmä esittää johtopäätöksensä omasta aiheestaan koko ryhmälle. Fasilitaattori voi rytmittää kierrosta siten, että aika vähenee aihe aiheelta, esimerkiksi 15 minuuttia, 12 minuuttia, 10 minuuttia, 8 minuuttia ja 6 minuuttia.
  • Erillinen kommenttikierros (kuullaan ideat ensin kaikki. Sitten piirissä yksi idea kommentoidaan kerraalla - kirjaa itse ylös)
  • Liikennevalot/värikortit (kommentointiin: Vihreä = kannattaa. Punainen väri= vastustaa Keltainen = kysymys tai ehdotus)
Toimeenpano: Implementointi: kuinka asia pannaan toimeen. 

Tässä runkovaiheen viimeisessä vaiheessa hahmotellaan ns. Action Plan. Kuka tekee milloin, ja missä. Aikajana.  Miten onnistumista tuetaan?
 Työtapoina esim.
  • Toimintasuunnitelman laadinta. 1) Vetäjä esitelee alustavan toimintasuunnitelma (prototyyppi) 2) Osallistujat miettivät edut ja ongelmat 3) Mietitään pienryhmissä ratkaisut tärkeimpiin ongelmiin = on luotu yhteinen toimtasuunnitelma 
  • Toimintopuu (aikataulutettu toimintasuunnitelma 1. jokainen ideoija kirjaa itse 3 ehdotusta. 2. pienryhmä valitsee niistä esim. viisi. Pannaan seinälle. 3. Ryhmitellään. Ei kritisoida. 4. Kukin ryhmä saa valita 3 (max yksi oma) 5. Sijoitetaan kukin valittu idea lapulla aika-akselille. Vielä yhdistellään tarvittaessa. 6. Loppukeskustelu: Ovatko kaikki tyytyväisiä? Voimmeko sitoutua tähän aikatauluun? Kuka vastaa jatkotoimenpiteistä?
  • Tuhat euroa (jaetaan parhaille ehdotuksille)

5. 3. SULKEMINEN

Työpajan viimeisessä vaiheessa tehdään yhteenveto, fiilistellään, jaetaan kiitokset ja kootaan palaute.

Yhteenveto on tärkeä. Mitä jäi käteen? Löytyikö hyvä ratkaisu? Työtapana voi olla esim.
  • Jana. 
  • Pöytäryhmät. 
  • Fasilitoitu keskustelu (tavoitteena tehdä) 1. Mistä oli kysymys? Mitä jäi mieleen? 2. Tunteet: Miltä asia tuntuu? 3. Merkitys: Miten tämä vaikuttaa meihin? Mitä olemme oppineet? 4. Tekeminen: Mitä teemme asialle? Mitä asioille pitäisi tehdä? Mitä minä teen? 5. Mitä kysymyksiä nousi mieleen 
  • Miltä tuntui: Pareittain jaetaan viiden minuutin ajan vasemmalla seisovan ihmisen kanssa omia tuntemuksiaan siitä, miltä tietty prosessi tuntui. Mitä jäi käteen? 
  • Palautekierros (Osallistujat asettuvat rinkiin. Kukin kertoo vuorollaan omat ajatukensa ja tuntemuksensa. Rinkiä voi soveltaa myös kesken työpajan tai seminaarin siten, että kukin kertoo, mihin asiaan kaipaa vielä selvennystä. Jatko-ohjelmaa voidaan siten ohjata osallistujien tarpeiden mukaan.) 
  • Palautelaput (Osallistujat kirjoittavat muistilapuille ajatuksena liittyen seuraaviin kysymyksiin: Mikä oli hyvää? Mikä oli huonoa? Mikä jäi puuttumaan? Muistilaput liimataan suurille kysymyskohtaisille papereille. ) 
  • Pöytäryhmät: 1. Mitä jäi mieleen? 2. Miltä asia tuntui? 3. Mikä oli olennaista minun kannaltani? 4. Ensimmäiset toimenpiteet asiansuhteen.
  • Ticket to leave. Sen avulla yritetään sitoa koulutuksessa opittu paluuseen arkeen. Jokaista pyydetään kirjoittamaan (ei viime minuuteilla):- Kirjoita yksi asia, jonka aiot viedä käytäntöön.- Pohdi, mikä olisi pienin mahdollinen askel, jonka voisit ottaa soveltaaksesi tänään oppimaasi.
  • Kysymysnippu: 1. Mitä uutta sain (sisältö tai työtapa)?2. Mitä omia näkemyksiäni vahvistavaa sain (varmuutta lisäävää)?3. Muuta satoa (esim. jotain, joka auttaa eteenpäin, aikomuksia)?4. Mikä herätti kysymyksiä5. Jäikö jokin asia vaivaamaan? Mikä? 6. Miten tyytyväinen olet omaan osuutesi kurssilaisena?
Fiilistelyvaiheessa puhutaan ilmapiiristä, kerätään tunnelmia. Ja  kiitetään osallistujia

Paja päättyy usein päivän arviointiin. Palautetta kootaan jatkoa ajatellen. Miten tästä eteenpäin?  Mitä seuraavaksi

6. VÄLIPALAT

Pajoissa  tarvitaan  usein myös ”välipaloja", ineterventoita, menetelmiä, tekniikoita, joita fasilitaattorilla on aina hyvä olla takataskussaan yllättäviä tilanteita varten.  Fasilitaattorilla on hyvä olla aina muutama varasuunnitelma ja valmius vaihtaa tarvittaessa menetelmä toiseen tai yhdistellä useasta menetelmästä tilanteeseen parhaiten sopiva kokonaisuus. Tai luopua fasilitoinnista,ja siirtyä kouluttajaksi.

Ideoita ymmärryksen syventämiseen

Aina työ ei heti syty. Tekniikoita, joita voi tällöin käyttää ovat esim.
  • lyhyt luento (sitä ennen jana: paljonko jo tiedät?) ja sen jälkeen esim. pariporinaa: Mitä sait irti? 
  • Idealaatikko. Kirjataan ylös hyvä idea, joka ei kuulu asiaan. Nyt kuitenkin keskitymme sopimuksemme mukaan käsittelemään asiaa xxx. Kokoontumisen lopussa voidaan vielä käydä idealista läpi ja sopia, ketkä ja milloin jatkavat asioiden työstämistä eteenpäin. 
Kun työ ei oikein etene?

Fasilitaattori voi esittää ns. pikakysymyksiä. 
  • Eteneekö prosessi ?
  • Tarvitsetteko apua?
  • Sujuuko ongelmien ratkaiseminen? 
Uskon vahvistus

Aina ryhmä ei usko selviävänsä tehtävästä. Fasilitaattorilla on erilaisia keinoja rohkaista:
  • Onnistumistekijöiden tunnistaminen:  Missä olemme parhaillamme? Huippuhetket. Hyvät käytännöt. Mistä olet ylpeä.vrt. ongelmalähtöinen lähestymistapa (mikä on vialla? mikä ei toimi? miten ongelma korjataa. Ensin yksin. Sitten vaihtuvat parit. Valinta. Lopulta kaikki näkyviin.
  • Onnistumisen jakaminen. 1. Ensin yksin. Milloin. Mitä tapahtui? Miltä tuntui? Keitä oli mukana? Mitä muut tekivät? Mitä sinä teit? Miltä teistä tuntui?  2. Kuunnellaan kaikkien tarinat. 3. Etsitään yhteisiä tekijöitä onnistumiselle 
  • Hyvä minä! Ohjeista jokainen kertomaan omia onnistumisiaan yhteisessä tekemisessä. Jos ryhmässä on uusia jäseniä, he voivat kertoa onnistumisista muissa yhteyksissä. Kiitä osallistujia, ei kommentoida muuta.
  • Hyvä Sinä! Pyydä yksi osallistuja istumaan tuolille ja halutessaan sulkemaan silmänsä. Ohjaa muut ihmiset kävelemään hitaasti ringissä ympyrää ja kehumaan istujan tekemisiä, osaamista, ominaisuuksia, yhteistyökykyä tai mitä tahansa ominaisuutta he arvostavat. Ohjaa keskustelua haluamaasi suuntaa lisäkysymyksillä, jotka liittyvät seuraavaan vaiheeseen eli siihen, mihin osaamista ja luovuutta halutaan seuraavaksi käyttää.
  • Hyvä me. Puheenvuoro kiertää. jokainen puhuu vuorollaan, kukaan ei keskeytä toista. Ohjeista osallistujat ensin kertomaan ryhmän yhteisiä onnistumisia parilla lauseella. Kerro, että vuoro kiertää järjestyksessä esimerkiksi 3 kertaa, ja kaikki sanovat jonkun onnistumisen. Sen jälkeen jatketaan kierrosta niin kauan, kun jollain on vielä onnistumisia mielessä. Muut saavat sanoa vuorollaan “ohi”. Kiitä lopuksi osallistujia ja tee lyhyt yhteenveto.
Ideoita ilmapiirin rakentamiseen

On tekniikoita, joilla voidaan  luoda hyvää ilmapiirin, rentouttaa alkujäykkyyttä ja pyyhkiä pois  väsymystä tai liian kiihkeäksi äitynyttä keskustelua.
  • Mikä ilahdutti tänään ? Jokainen kertoo nimensä ja kaksi ilahduttavaa asiaa, jota aamulla tai eilen tapahtui.
  • Tyhjennyskävely: Jostain syystä  jotkin ryhmäläiset voivat suhtautua edessä olevaan urakkaan valmiiksi negatiivisesti. Jokainen valitsee parin ja parin kanssa pitää kävellä 5 minuuttia niin, että sai puhua vain kielteisiä ajatuksia, jotka liityivät teemaan. Yhtään vastaväitettä ei saa esittää. Kun viisi minuuttia oli ohi, pitää  kääntyä takaisin. Ja nyt saa puhua vain myönteisiä asioita  Yhtään vastaväitettä ei saanut  esittää.
Fasilitaattori voi esittää ns. pikakysymyksiä.
  • Miltä ryhmän keskinäinen ilmapiiri tuntuu?
  • Onko tunnelma ok vai kireä? 
  • Tulevatko kaikki kuulluksi (vai dominoiko joku tilannetta)?
Kun jotkut tekevät omia juttujaan 

Fasilitaattorin tulee myös varautua ikäviin asioihin. Kaikki eivät lähde mukaan. Osa on mieluummin  facebookissa.  Tällöin hän harkitsee tekeekö ns. intervention. Fasilitaattori ei kuitenkaan kritisoi ketään eikä mitään toimintatapaa.
  • Sinulla taittaa olla jotain tärkeää tekstattavaa?
  • Tämä ei taida kiinnostaa teitä?
  • Puhutteko samasta asiasta? 
  • Kulkeeko keskustelu eteenpäin, vetäytyykö joku? Edetäänkö ratkaisuja kohti?


Ammatillinen päiväjatkokoulu

VEIKKAANPA, että ykyisestä kouluväestä vain hyvin harva on kuullutkaan koulumuodosta, jonka nimi oli ammatillinen päiväjatkokoulu.

Kyseessä oli  siis kansakoulun jatko-opetuksen välimuoto, jota käytettiin kaupungeissa jo vuosisadan alussa- mutta maaseudulle  vasta vuodesta 1946 alkaen - siihen saakka, kunnes kansalaiskoululaitos syntyi vuonna 1958.

Kansakoulunopettaja ja myöhemmin ammatillisen päiväjatkokoulun  ja kansalaiskoulunjohtaja  Martti Lehtinen monisti omat muistelmansa tästä kansakoulun kehitysvaiheesta vuonna 1976, kahdeksan vuotta eläkkeelle jäämisensä jälkeen. Tukenaan hänellä oli varsin tarkkoja muistiinpanoja. Onnistuin ostamaan tämän 146-sivuisen kustanteen Finlandia- nettikirjakaupasta. Kannatti ostaa.

Jatko-opetus: hieman laajemmin taustasta 

Kuten tiedämme, jo 11.5.1866 annetussa ”Keisarillisen Majesteetin Armollisessa Asetuksessa kansakoulutoimen järjestämisestä Suomen suurruhtinaskunnassa”  hahmoteltiin ns. jatko-opetusta.  Asetuksessa kansakoulunopettajia velvoitettiin ohjaamaan  kouluiän sivuuttaneita. Opettajan oli lauantai- ja sunnuntai-iltapäivänä ohjattava kansakoulun  käyneitä ja muita kouluiän sivuuttaneita kirjallisuuden lukemiseen, kirjoittamiseen ja muuhun, mikä oli tarpeen ”totisen taidon ja sivistyksen kartuttamiseksi”  lauantaisin ja sunnuntaisin. Näin tapahtuikin. Joissain paikoissa. Korvaukseton työ ei innostanut opettajia. Eikä touhu myöskään oppilaita.

Jatko-opetus käynnistyi paremmin  1880-luvulta alkaen suurimmissa kaupungeissa: Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Opetusta kehitettiin siellä ammatilliseen suuntaan. Koulutus e ei  tuottanut  ammattipätevyyttä, mutta pyrki antamaan oppilailleen yleisiä käytännöllisiä perustaitoja sekä työmoraalia.

Maalla jatko-opetusta järjestettiin pitkään  erillisinä jatkokursseina.  Vuonna 1893 saatiin viralliset ohjeet senaatilta jatkokurssien järjestelyistä. Opetusta tuli antaa vähintään 150 tuntia lukuvuodessa (eri aineita). Jatkokurssien järjestäminen ei kuitenkan ollut tuossa vaiheessa pakollista.

Kun oppivelvollisuuslaki säädettiin vuonna 1921 - pitkälti Mikael Soinisen ansiosta-  se  legitimioi  jatko-opetuksen. Kaksivuotinen jatko-opetus määriteltiin pakolliseksi osaksi oppivelvollisuuskoulua niille, jotka eivät käyneet kansakoulun jälkeen muita kouluja. Kaupungeissa ja kauppaloissa sekä taajaväkisissä yhdyskunnissa kansakoulua muotona oli  kaksivuotinen päiväjatko-opetus. Maalaiskunnissa oli jatko-opetusta annettava kahden lukuvuoden aikana vähintään sata ja enintään 150 tuntia vuodessa, jos opetusta saamaan kouluun ilmoittautui vähintään kahdeksan jatkokoululaista. Jos heitä oli viisi, oli opetusta järjestettävä 75 tuntia lukuvuodessa. 2-vuotinen, 25- viikkoinen, 100-150 tuntinen malli tarkoitti konkreetisti 2-3 tuntia  parina iltava viikossa.

Opettajia velvoite kuormitti. Opettaja opetti ensin kansakoulussa klo 15:een, jatko-opetus alkoi klo 17. Oppilaita puuttui. He olivat työpäivän jälkeen väsyneitä, ja vastaanottokyky oli  sen mukainen. Kotimatka tehtiin  pimeässä. Kurssiaineiden olisi pitänyt  herättää opiskeluhalua.

Oppilaille oli jo annettu kansakoulun päästötodistus-  ja siksi vanhempien oli vaikea käsittää, että  jatko-opetus oli myöskin oppivelvollisuuden suorittamista. (Vasta vuonna 1943 muutettiin kansakoulun järjestysmuotolakia siten, että kansakoulun päästökirja annetaan vasta jatko-opetuksen suorittamisen jälkeen).

Käytännössä  jatko-opetuksesta tuli iso taakka kansakouluille. Kunnat kaihtoivat sitä- ammattikouluista sai paremman valtionosuuden. Oppilaat olivat mieluummin töissä. Opetus oli liian teoreettista.  Kun Soininen kuoli vuonna 1924,  ote herpaantui. Sitten iskivät pulavuodet 1932 ja 1933. Kouluhallitus antoikin kaupungeille lupia korvata päiväkoulu suppealla iltaopetuksella.  

Vuonna 1943 annettiin säädös, jonka mukaan kansakoulun päästökirjan saa vasta suoritettuaan jatko-opetuksen. Näin luotiin paineita  jatko-opetuksen käynnille.  Jatkokoulun asema vahvistui. Vuonna 1945 kouluhallitus ei enää antanut lupia iltakouluun.

Sodan jälkeen hallitus antoi  vuonna 1953 esityksen kansakoululaiksi. Eduskunta hyväksyi sen  vuonna 1957, ja se astui voimaan seuraavana vuonna. Jatko-opetus määriteltiin siinä voittopuolisesti käytännöllisammatilliseksi,  ja sen olisi liityttävä paikkakunnan elinkeinoelämään. Jatkokoulun nimeksi vakiintui kansalaiskoulu.

Kirjavan ja vain varsin pientä osaa oppilaista koskeneen (3000-4000 oppilasta) jatko-opetuksen aikakausi päättyi. Laissa todettiin, että kansakoulun jatkopäiväkouluja muutetaan asetuksella vakinaisemmaksi kansalaiskouluksi.  Suhteet ammattiopetukseen järjestettiin niin, että kansalaiskoulusta tuli ammattiopintoihin valmentava "väliaste", jossa ammatinvalinnanohjaukseen alettiin kiinnittää erityistä huomiota. Maaseutukunnille annettiin siirtymäaikaa vuoteen 1970 saakka.  Siirtymäkaudella riitti  kurssimuotoinen kansalaiskoulu, jossa opetusta annettiin vahintään  200 tuntia.

Ammatillinen päiväjatkokoulu Orimattilassa

Tässä esiteltävän teoksen kirjoittaja: Martti Lehtinen kertoo olleensa huolissaan jatko-opetuksesta jo 1930-luvulla. Alakansakoulu oli lyönyt itsensä onnistuneesti  uudeksi kansakoulun osaksi. Nyt oli jatko-opetus maalaiskansakoulun heikoin, kehittymättömin osa. Monet vanhat opettajat pitivät nuoren opettajan moitteita iltajatkokoulusta naurettavina.

Lähes 15 vuotta myöhemmin 1945 eduskunnassa tehtiin  esitys ”kansakouluun kuuluvan keskikoulun ja ammatillisen päiväjatkokoulun perustamisesta kokeilutarkoituksessa". Lehtinen innostui ja sai Orimattilan kirkonkylän koulunjohtaja  Jalmari Aallon mukaan. Kansakoulun johtokunta teki vasta perustetulle  koululautakunnalle esityksen yksivuotisen ammatillisen päiväjatkokoulun kokeilemisesta vuoroluokkajärjestelmänä. Kokeilu alkoi. Lupa Kouluhallituksela saatiin kokeilun jo alettua.

Vaikeuksia oli;  ennen mutta pula pätevistä opettajista, heidän asunnoistaan ja koulutiloista. Koululle laadittiin ohjesääntö; puolet viikkotunneista varattiin erikoisopetukseen. Pojat saivat valita maa- ja metsatalous-, teollisuus- (puu, metalli, sähkökojeiden) ja liikelinjan välillä ja tytöt kotitalous-, käsityö- ja  liikelinjan välillä.

Ja myös edistysaskelia. Opettajavirkoja avattiin. Vuonna 1948 laki muuttui. Orimattilaan saatiin 2-vuotinen päiväjatkokoulu, runkona kokovuotinen 7. luokka. 8 luokka toteutui aluksi lyhyempinä päiväkoulukursseina ja vuodesta 1950 kokovuotisena

Vuonnan 1950 saatiin oma koulutalo Viljamaan koulu, jossa oli  erilaisia työnopetustiloja ja verstaita,  opetuskeittiö, opettaja-asuntola ja oppilaille majoitushuoneita.  Mutta edelleen ulkorakennus (puusee). Kauppalinjan oppilaat  pääsivät työharjoitteluun osuusliikkeeseen  ja myöhemmin myös pankkeihin, kunnan toimistoihin ja tehtaiden konttoreihin. Moni sai vakituisen työpaikan. Vuonna 1957 saatiin vielä lisätiloja mm. harjoitusmyymälä ja lisätiloja.

Vuosien varrella Viljamaan koulu herätti paljon mielenkiintoa. Siellä kävi vierailijoita, komiteoita, sivistysvaliokunta, kouluhallituksen tarkastajia ja neuvoksia, opintomatkalaisia Suomesta ja ulkomailta. Ja sitten tulikin vuoden 1957 uusi kansakoululaki. Ja siihen se sitten loppui.

Kirjoittajasta 

Martti Lehtinen syntyi vuonna 1903 Nastolassa. Kuvaa hänestä en löytänyt. Omakustanteen mukaan Lehtinen toimi kansakoulun opettajana Karjalan Kannaksella vuosina 1926-1939. Sotavuodet hän oli asepalveluksessa, mutta jonkin aikaa siirto-opettajana välirauhan aikana  Hämeenkyrön Kirkonkylässä ja jatkosodan aikana asepalveluksesta vapautettuna koulutyössä Orimattilassa.

Sodan jälleen hän jatkoi kansakoulunopettajana  Orimattilan kirkonkylällä ja sitten ensin tuntiopettajana ja sitten yleisaineiden opettajanaja koulunjohtajana  itseideoimaansa Vaajalan ammatilliseen päiväjatkokoulussa1946-1958.  Vuonna 1946 Orimattila perusti – ensimmäisenä maalaiskuntana Suomessa - ammatillisen päiväjatkokoulu.Vuonna 1958  se muuttui kansalaiskouluksi. Viimeiset kymmenen  vuotta hän toimi Vaajalan kansalaiskoulun koulunjohtajana. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1968 65-vuotiaana. Käytännön taitoja painottava koulumuoto sai väistyä, kun Orimattilassa1975 siirryttiin peruskouluun.

Lehtisen tunnuslause oli: "Jokaisena lukuvuotena on kouluun saatava jotain uutta, sillä tavoin se pysyy kehityvänä."

torstaina, toukokuuta 10, 2018

Varo Wilmaa!

PÄIVYSTÄVIÄ "dosentteja" taas tarvittiin. Iltalehden toimittaja Kia Kilpeläinen soitteli pari päivää sitten ja halusi jutella Wilmasta.  Sytykkeenä olivat lehdessä julkaistut opettajien kuvaukset  vanhemmilta saaduista loukkaavista viesteistä jopa uhkauksista. Toisena päivystäjänä oli Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen johtaja Sirpa Eskelä-Haapanen.

Olimme molemmat samaa mieltä:  ”Wilma ei ole oikea paikka hoitaa lapsen ongelmia”. Kirjotetuissa viesteissä kun syntyy väärinymmärryksiä  kovin helposti. Viestinnästä kun  puuttuvat sävyt, eleet ja ilmeet. Kirjoittamalla ongelmien ratkaiseminen on hirveän tuskallista.

Ongelmia tulisikin ratkoa kasvokkain ja tosiasioihin perustuen. Lapsi ei aina kerro kotona ihan koko totuutta siitä, mitä koulussa on tapahtunut.  Eskelä- Haapanen kehoittikin vanhempia soittamaan opettajalle ja kuulemaan myös hänen näkemyksensä.   Puhelimessa tai kasvotusten on myös mahdollista heti saada lisätietoa asiaan. Se ei onnistu Wilma-viestin avulla.

Itse korostan tapaamisia, jossa paikalla on myös lapsi.  Kun opettajalla  on huoli jostakin, vanhemmat ja lapsi tulisi kutsua keskustelemaan koululle asiasta. Kasvokkain keskustelemalla ongelmat ratkeavat paremmin kuin viestiketjuissa.  Kun on vanhempien ja opettajien väliseen viestintään on tullut kone väliin ja puhutaan ikäänkuin oppilaan yli, vuorovaikutus helposti vääristyy kumpaankin suuntaan.

Olen sitä mieltä, että julkaisukynnys näin someaikana on muuttunut siten, että ihmiset suoltavat ulos keskeneräisiä ajatuksia.  Ongelma on myöskien viestien määrä: Opetussuunnitelmaa voi tulkita siten, että kaikki lapsen arviointi pitää dokumentoida. Arkijärki sanoo kuitenkin, että sellainen arviointi dokumentoidaan, jota käytetään todistusarvosanoissa. Jotkut kunnat ovat kuitenkin tulkinneet asiaa niin, että kaikesta palautteesta, jota opettaja antaa oppilaille, pitää jäädä kirjallinen jälki.

MUTTA kyllä Wilmassa on hyvääkin. Wilma sopii minusta hyvin arkisista, kouluun liittyvistä asioista tiedottamiseen.

Koko juttu löytyy tästä linkisä: http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805092200931108_u0.shtml