Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, tammikuuta 14, 2018

Unohdettuja pedagogeja: Touko Voutilainen

TÄLLÄ hetkellä kaikki Suomen lukiot ovat kurssimuotoisia - ja osa peruskoulun yläluokista. Tiedätkö, kuka on tämän innovaation suomalainen isä? Ja mihin sillä pyrittiin?

KURSSIMUOTOISUUS - jaksoluku- periodiopiskelu otettiin järjestyksessä toisena kouluna käyttöön Helsingin Yhtenäiskoulussa. Koulu on yhä olemassa Käpylässä- vaikka se on yritetty lakkauttaa useasti. Koulussa toimivat pitkään luokat ala-asteen ensimmäisestä lukioon, kaikki samassa rakennuksessa.  Peruskoulussa on noin 250 oppilasta ja lukiossa noin 160 opiskelijaa. Lukion toiminta päättyi vuonna 2014. Koulun "filiaalina" oli  pitkään Käpylän iltaoppikoulu.

YHTENÄISKOULU perustettiin  vuonna 1956. Taustalla oli  aluksi  epävirallinen yhdistys Urania-piiri. Piirin aktiivi oli Touko Voutilainen, sysmäläisen yhteiskoulun rehtori, joka oli muuttanut Helsinkiin. Piiri halusi perustaa koulun, joka ei erottelisi lapsia  neljän kansakouluvuoden jälkeen. He halusivat kehittää suomalaista koulujärjestelmää  kaikille oppilaille yhteisen, yleissivistävän yhtenäiskoulun suuntaan.
Aluksi koulussa oli  51 oppilasta, ensimmäisellä  ja toisella luokalla. Nykyiseen koulurakennukseen Louhentielle Yhtenäiskoulu pääsi syksyllä 1962. Lukioluokat käsittävä vaihe valmistui vuonna 1965.

Yhtenäiskoulun pedagogiikka oli vuosia omaa aikaansa edellä. Oppimisnäkemys oli positiivinen: kaikki oppivat. Opetuksessa korostettiin yleissivistyksen ohella luovuutta ja jo silloin oppimaan oppimisen taitoja. Englannin kielen varhaisopetus aloitettiin jo ensimmäisellä luokalla. Matematiikan opetuksessa kokeiltiin  uusia menetelmiä. Opetusta keskitettiin periodiopiskelun avulla. Perinteisestä numeroarvostelusta luovuttiin. Oppilaat saivat sanallisen arvion (erinomainen, hyvä, tyydyttävä tai välttävä) kunkin jakson opintosuorituksista. Jos kurssia ei hyväksytty, arvosanaksi  tuli "kertaus", ja näyttö oli annettava kertauskokeessa. Innovatiivinen koulu sai hienoja opettajia. Musiikkia opetti  Kari Rydman ja historiaa Sirkka Ahonen. Omista kurssikavereistani koulun luokanopettajiin on kuulunut Markku Vainio,  ja siellä jatkaa yhä lapsuuden kaveri Nipa Nieminen.

Helsingin yhtenäiskoulu oli yksityinen koulu vuoteen 1977 asti, jolloin pääkaupunkikin siirtyi peruskoulujärjestelmään. Koulu kiinteistöineen luovutettiin kaupungille. Iltakoululle perustettiin oma kannatusyhdistys, ja se vuokrasi tilat iltakoululle. Iltakoulu muutti  myöhemmin tilanahtauden vuoksi Arkadian yhteislyseon tiloihin Töölöön.

Vuonna 1988 Helsingin kaupunki aikoi lakkauttaa Yhtenäiskoulun lukion. Opetusministeriön myöntämä  FOTA-kokeilun rahoitus pelasti kuitenkin lukion kesällä 1990. Myös vuonna 2007 opetusvirasto esitti Yhtenäiskoulun lakkauttamista,  mutta tälläkin kertaa kaupunginvaltuusto torjui esityksen. Tuolloin koulun ystävät julkaisivat levynkin "Kun ovet naulataan" osana puolustustaistelua. Luokaton yhtyeen laulun voi kuunnella vieläkin tässä osoitteessa: http://pecah.ndas.se/download-mp3/download/87939177/kun-ovet-naulataan.html

Viimeisin koulutaustelu käytiin vuonna 2014.  Tuolloin päätettiin että Yhtenäiskoulun lukio siirtyy Alppilaan, mutta peruskoulu jää nykyisiin tiloihin. Argh.

Yhtenäiskoulun ensimmäinen rehtori: Touko Voutilainen

Touko Voutilainen syntyi vuonna 1918 Tohmajärvellä. Koulutukseltaan hän oli filosofian lisensiaatti (1959). Ylioppilaaksi hän oli kirjoittanut jo vuonna 1938.

Sotien jälkeen Voutilanen toimi Sysmän yhteiskoulun rehtorina ja historian opettajana vuosna 1949–1952 sekä Uuden Suomen kulttuuritoimittajana 1954–1956. Vuonna 1956 hän oli mukana perustamassa Helsingin yhtenäiskoulua. Hän toimi sen rehtorina 15 vuotta aina vuoteen 1971 saakka.  Vuonna 1962 Voutilaisen johdolla perustettiin Käpylän iltaoppikoulu. Tuolloin molemmissa kouluissa  noudatettiin jakso-opiskelua. Käpylän iltakoulu siirtyi vuonna  1970 ensimmäisenä Suomessa täydelliseen luokattomuuteen.Voutilainen toimi Käpylän iltaoppikoulun rehtorina  oman toimensa ohessa vuodet 1962- 1971. Sen jälkeen hän jatkoi vielä iltaoppikoulun rehtorina vuoteen 1977 - siis peruskouluun siirtymiseen saakka, jolloin hän jäi tehtävästä eläkkeelle - mutta jatkoi aktiivisesti mm. kirjoittamista. Voutilainen kuoli Helsingissä  vuonna 1991 73 vuoden iässsä.

Voutilainen, Touko (1986). Periodiopiskelu peruskouluun. Helsinki: Kunnallispaino.

Touko Voutilainen julkaisi vuonna 1986 pienen kirjasen innovoimastaan perioidiluvusta. Periodilukua kokeiltiin ensimmäisenä hänen johtamassaan  Sysmän yhteiskoulussa lukuvuonna 1950-51 sekä  keskikoulussa että lukiossa. Innovaatio otettiin sitten käyttöön myös Yhtenäiskoulussa ja vuonna 1962 alkaen myös Käpylän juuri toimintansa aloittaneessa iltakoulussa. Peridiopiskelu kehittyi luokattomaksi kurssimuotoiseksi järjestelmäksi nimenomaan Käpylässä.  Sieltä idea levisi Alppilan  Mäkelänrinteen yhteislyseoihin. Niissä kokeilu alkoi vuonna 1972. Perässä seurasi useita lukiota, ja vuonna 1982  siirtyivät lähes kaikki Suomen lukiot kurssimuotoiseen järjestelmään.

Kirjasen tarkoitus oli käynnistää keskustelua, olisiko jo aika harkita periodiopiskelun soveltamista myös peruskouluun.
" Peruskoulua ei voitane kauaa kehittää pitäytymällä  siihen vanhaan käytäntöön, että työjärjestys laaditaan vain kerran vuodessa", Voutilainen kirjoittaa.
Mihin periodiopiskelulla pyritään? Mitä ongelmaa se ratkaisee?

Niin lukioissa kuin peruskoulun yläluokilla aineenopettajat opettavat pariakymmentä eri oppiainetta.  Aineenopettajien - ja myös Voutilaisen mielestä, tämä haittaa oppimista. Ns. hajautettu lukujärjestys on pirstaleinen, ja se rasittaa oppilaita kohtuuttomalla määrällä irrallista muistitietoa. Koulu ei kehitä ymmärrystä eikä ajattelukykyä. Oppimisesta tulee katkonaista, jos saman päivän aikana aine vaihtuu yhtä päätä ja yhden aineen oppituntien väli on pitkä. Aikaakin tuhlaantuu.

Oppiaineiden määrää ei voida kuitenkaan  vähentää, sillä yleissivistyksen kannalta oppiaineita ei ole liikaa. (Eikä meillä eri syistä ole innotuttu yhdistämään oppiaineita laaja-alaisemmiksi oppiaineiksi (ns. kokonaisopetus). Siinä hukattaisiin aineiden sisäinen logiikka.

Ratkaisuksi Voutilainen ehdotti periodijakoa: Lukuvuosi jaetaan lukukautta  lyhyempiin jaksoihin.
Suomessa on ollut käytössä 4-5-6-8-jakoisia periodijärjestelmiä. Kuusijakoisessa mallissa on esim. kuusi kuuden viikon jaksoa. Näin voidaan  vähentää  oppimisen katkonaisuutta ja lisätä sen jatkuvuutta.  Opetukseen tulee vaihtelua. Opettajalla periodiopiskelu helpottaa niin, että  opetettavana on samalla viikolla  huomattavasti vähemmän luokkia kuin hajautetusti.

Konkreetusti se tarkoittaa, että koko lukuvuotta ei mennä yhdellä vaan useammalla lukujärjestyksellä.

Malli ei ole ihan ongelmaton. Mm. poissaolot vaikuttavat jaksojärjestelmässä toisella tavalla kuin hajautetussa järjestelmässä. Niinikään toisista periodeista tulee oppilaille vahvoja, toisista heikkoja. Perinteinen arviointitapakin on uudistettava. Arvostelu (nykyään siis arviointi) on luontevinta tehdä  periodin päättyessä paitsi niillä aineilla, joita opetetaan hajautetusti. Niiden osalta arviointi kannattaa suorittaa Voutilaisen mukaan 2-3 periodin jälkeen.

Miten periodiopiskelu suunnitellaan?

Voutilainen antaa ohjeet:
1. Vuosiviikkotunnit muutetaan periodiviikkotunneiksi. ( 1 vvt = 38 tuntia)  1 vvt = 6 pvt ( joudutaan pyöristämään käytännössä)
2. Mitkä aineet mihinkin periodiin? Mitkä keskitetysti? (suhteellisen tasaisesti) Mitkä hajautetusti (harjoitusaineet, uskonto)?
3. Oppimäärien sijoittaminen perioideihin
4. Työjärjestyksen laatiminen

lauantaina, tammikuuta 13, 2018

NPDL-eteläinen lähti vahvasti liikkeelle

HIENOA: Keravalla jatkui eilen ja toissapäivänä  lokakuussa startannut  NPDL- eteläinen.  Mukana oli  rehtoreita, apulais- rehtoreita,  päiväkodin johtajia ja apulais- johtajia useasta kunnasta (Hämeen- linna, Kauniainen, Kerava, Kotka, Lappeen- ranta, Nurmijärvi)  Ja Keravalta myös opetustoimen johto.

Educoden puolelta meitä oli peräti kolme kouluttajaa: Vesa Äyräs, Martti Hellström ja Sari Utriainen (kaikki kolme muuten Espoosta). Sekä tapahtuman tuottaja Iiris Peura.

TAKANA on nyt jo kolmen vuoden NPDL-työ Suomessa.

NPDL (New Pedagogies for Deep Learning)-syväoppimisen uusi pedagogiikka rantautui Suomeen vuonna 2014. Kyseessä  on kansainvälinen oppimisen, opetuksen, koulukulttuurin sekä koulun ja opetustoimen johtamisen  kokonaisvaltainen tutkimus- ja kehittämisohjelma. Ohjelman  kehittäjä on kanadalainen emeritusprofeessori  Michael Fullan tiimeineen. Hän on  maailmankuulu koulun uudistamisen ja kehittämisen asiantuntija.

Minäkin olen saanut olla  mukana jo kaksi täyttä vuotta.  Rexikouluttajana olen saanut valmentaa Vesan kanssa Upeaa väkeä mm. Kuopiossa,  Lahdessa, Tampereella ja  Kirkkonummella (Kuuma-kunnat). Viime kevääseen asti tätä hanketta hallinnoi Suomessa  erillinen Pohjantähti hanke. Nyt organisaattorina on Educode ja kuntatasolla Konsortio, jonka puheenjohto on Espoolla

Lahtelainen sovellut itsesanoittamisesta.
MISTÄ tässä Uuden Pedagogiikan ja Syvän Oppimisen ideassa oikein on kysymys?   NPDL:n kaksi ensimmäistä kirjainta viittavat uuteen pedagogiikkaan eli hieman oikaisten oppilaan uuteen, vahvempaa pedagogiseen  roolin. Oppilaat oppivat tekemällä, omaan tahtiin  ja yhdessä, koulussa  ja muualla ja fiksusti ICT:tä käyttäen. Oppiminen on  tulevaisuudessa yhä enemmän uuden tiedon rakentamista, ei niinkään jo olevan viisauden mieleenpainamista. On osattava ratkoa  autenttisia ei vain leikkiongelmia. Älykkäästi käytetty digitaalisuus on keino estää oppilaita kyllästymästä ja opettajia vieraantumasta todellisuudesta. Näin rajussa perinteisen opetuksen ravistelussa tarvitaan uudenlaista oppimiskumppanuutta oppilaiden, opettajien ja perheiden kesken.

Kaksi viimeistä kirjainta NPDL:ssä viittaavat oppimisen syvyyteen.  Syvyys on paitsi vastuun ottamista omasta oppimisesta myös opitun käyttämistä, niin että  maailmasta tulee yhä parempi paikka.

NPDL:n keskeisin työkalu on tulevaisuudessa tarvittavien taitojen osaamisen laadullinen asteikkokuvaus, joka on mitä upein ohjaavan palautteen väline.  Opettajan on oltava aktivaattori, jotta oppilaat saadaan  omaksumaan oman oppimisensa omistajuus, jossa hän ei tarvitse opettajaa oppiakseen.

NPDL haluaa luoda oppilaille mahdollisuuksi harjoitella ns. tulevaisuustaitoja. Suomalaisessa opsissa niitä kutsutaan laaja-alaiseksi (7) osaamiseksi, NPDL:ssä ydintaidoiksi (6). Nämä kuusi ydintaitoa ovat:
- itseohjautuvuus ja oppimaan oppiminen (character) 

- globaali kansalaisuus (citizenship) 

- tiimityötaidot (collaboration) 

- viestintä- ja vuorovaikutustaidot (communication) 

- luovuus (creativity) 
ja
- kriittinen ajattelu ja ajattelun taidot (critical 
thinking). 


Kukin taito on jaettu useisiin osataitoihin.

NPDL on taitopedagogikkaa. Taidot eivät kasva itsestään. Niitä pitää tavoitteellisesti harjoitella. Kulloinkin harjoiteltava taito tule sanallistaa etukäteen. Opettajan ja oppilaiden pitää kuvailla  – mielellään omilla sanoilla edistymisen portaat,  arvioida yhdessä lähtötaso ja keksiä keinot loikata porras kerrallaan eteenpäin. Luokkien seinille onkin monissa kouluissa rakennettu upeita visuaalisia portaikkoja, jotta asia pysyy mielissä.

Ideana on kehittyä osaajana siis niin, että osaamisessa tapahtuu laadullinen - ei määrällinen- muutos (nopeammin, varmemmin, virheettömämmin). Laadullisessa ajattelussa taitojen kehittymistä  kuvataan  tasomallilla, siis asteikolla, jossa osaamisen kehitystä kuvataan sanallisesti  kullakin tasolla  kehitysaskelina. Ylemmällä asteikon tasolla toiminta muuttuu "vaativammaksi".

Työn tueksi on luotu laaja taulukosto (rubriikit), jossa kukin taito on jaettu osatavoitteisiin ja kutakin niistä kuvataan neljällä eri taidon tasolla. Taitotasoja voidaan käyttää oppimistehtävien suunnittelussa mutta myös mittareina toiminnan arvioinnissa. Vastaavanlaiset rubriikit on laadittu myös kuvaamaan koulun toimintakulttuuria ja opettajien osamista.  Konseptin idea opetuksen kehittämisen kuvaamisesta laadullisina "loikkina" ja hankkeen tutkiva ote ovat innostavia.

NPDL ei ole metodi siinä mielessä kuin esim. Lions Quest. Se ei ole kansiollinen valmiita oppitunteja. Se on pikemminkin unelma. Näky siitä, millaista pedagogiikka olisi, kun se kaksin käsin  rakennettaisiin antamaan kaikille oppilaille ne taidot, joita tarvitaan tulevaisuudessa. Se on myös laadulliseen ajatteluun pohjautuva analyysi siitä, kuinka näiden taitojen oppimiseen tarvittava pedagogiikka  kehittyy porras portaalta.

Laadullinen arviointi on syväoivallettua sanallista arviointia. Kun toiminta syvenee, kyse on siitä, että tehdään asioita toisin ja että tehdään toisia asioita. NPDL  on ohjeisto, jonka tukemana yksittäinen opettaja voi kehittää omaa opetustaan ja  rehtori yhdessä koulunsa väen kanssa koulun toimintakulttuuria. Ja lopulta se ohjaa, kuinka koulun muutos voidaan toteuttaa systeemisesti ns. koherenssia rakentaen.

KERAVALLA käytimme lähes koko ensimmäisen päivän edessä olevan muutoksen tarpeen ymmärtämiseen. Muutos ei onnistu, jollei meillä ole selvää käsitystä, miksi muutosta tehdään. NPDL-ohjelmaa ei tarvita siksi, että ops on muuttunut. Se tarvitaan siksi, että maailma on muuttunut ja muuttuu yhä kiihtyvällä tahdilla. Vesa näyttikin tästä mukavan videon: https://www.youtube.com/watch?v=LrSkpObJpEY

VUOSIEN varrelle olemme muuttanet Vesan kanssa koulutuksessa käytettyjä työtapoja.  Keravallakin sanoitimme omin sanoin  ryhmissä "koulun muutoskapasiteetin" syvyyksien portaikkoa, niin että voimme tunnistaa oman koulumme lähtötason. Ja miten riemukkailta nämä kuvaukset näyttivätkään NPDL-teatterimme komediatarinoina!


OPETTAJAN opetustaito fokusoituu NPDL:ssä  nimenomaan taidoksi laatia tehtäväkokonaisuus  sellaiseksi, että se edistää ongelmaa ratkovan ryhmän kasvua NPDL:n  kuuden tulevaisuustaidon (avaintaidon) viitoittamiin suuntiin.

TOISEN päivän aluksi Sari vei lastentarhojen väen omaan tilaansa, ja me jatkoimme Vesan kanssa kouluväen kanssa. Harjoittelimme  opettajille erittäin kätevää – jopa helppoa – keinoa antaa oppilaille mahdollisuuksia oppia   tulevaisuustaitoja syventämällä yksinkertaisesti tehtävänantoa. Muokkasimme oppimistehtäviä sellaisiksi, että ne haastavat oppilaat oppimaan keskeisiä  tulevaisuustaitoja.

LOUNAAN jälkeen olimme taas kaikki koolla, ja  valmistauduimme käynnistämään muutosta omassa yksikössämme. Tässä älykännyköille tehdyilä hissipuheharjoituksella oli hauska rooli. Ja kamerakynäpedagogiikka soveltaen nautimme toistemme puheista. Muutokseen tarvitaan kaikki mukaan: Oppilaat, opettajat, huoltajat, johto sekä kumppanit. Ei riitä, että opettajat ostavat muutoksen. Muutos myytävä kaikille. Päivän päätteeksi testasimme vielä teatterilavalla, kuinka kohtaamme maanantaina napakan kysymyksen; Mitä ihmettä tämä NPDL on?

SUOMESSA on jo yli 300 NPDL-ohjelmaa liittynyttä koulua ja päiväkotia! Konseptia on kehitty aidosti koulutusryhmien kanssa, ja palaute on ollut tosi ystävällistä.  Myös Keravalla. Paljon olemme oppineet yhdessä.  Uuden haltuunotossa kannattaa edetä maltillisesti: yksi tulevaisuustaito kerrallaan. Portaikot kannattaa sanoittaa itse (rubrikkien ideoita hyödyntäen).  Muutosjohtamiseen  Fullan  on antanyt hyvät, kolme ohjetta: Sano ääneen, mitä muutetaan. Mallita se, tekemällä niin itse. Seuraa, että teet niin.   
THANKS  taas kerran hienoista järjestelyistä ennen muuta Educoden Iiris Peuralle.
  

torstaina, tammikuuta 11, 2018

Virkamiesten esitys Espoon kouluverkon kehittämisestä 2018-2026

KESKIVIIKKONA Ovalan iltakoulussa virkamiehet esittelivät poliittisille päättäjille ehdotuksensa Espoon suomenkielisten lukioiden ja peruskoulujen kouluverkon kehittämisestä vuosina 2018-2016.
Suunnitelma on julkaisuvapaa 11.1.2018 klo 13. Silloin se on nähtävillä Espoon sivuilla. Tätä ennen rehtorit esittelevät suunnitelman koulunsa henkilökunnalle.

Tässä oma, lyhyt muistioni iltakoulusta. Laitoin sen ajastimella avautumaan klo 13.

Suunnitelman taustalla on tunnustettu pula terveistä koulutiloista, oppilasmäärän kasvu sekä investointikatto. Väestätietojen perusteella Espoon oppilasmäärä kasvaa vuoteen 2026 mennessä 3300 oppilaalla, ja lukioiden osalta noin 1200:lla. Kasvu ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti Espoon eri alueilla. Itäinen Lepäävaraa ja Matinkylä Olari kasvavat eniten.Vähiten kasvaa Pohjois-Espoo ja Läntinen Leppävaara - jopa pienenee.

Suunnitelman valmistelun periaatteina ovat olleet mm.seuraavat seikat (joihin voi suhtatua myös kriittisesti):

  • koulujen kokoa kasvatetaan. Valinnaisuus lisääntyy.
  • pienistä itsenäisistä kouluista luovutaan.
  • tavoiteena peruskoulujen osalta mielellään 1-9 -luokat
  • lukioiden osalta 200 aloituspaikkaa
  • jokaiseen  kaupunkikeskukseen tulee ainakin yksi luokio (matkat mahdollinen)
  • lukiot ja peruskoulut sijoitetaan eri rakennuksiin
  • erityiskouluista luovutaan

Esitellyn ehdotuksen mukaan osa kouluista lopettaa toimintansa, osa yhdistetään, osa muuttaa  ja osaa peruskorjataan. En kirjannut tähän peruskorjausvuoroja, vaan isommat muutokset,

 LUKIOT

  • EYL  muuttaa Kutojantie 2:een  ( 3-4 min junalla)
  • Kaitaan lukio siirtyy Matinkylään 2023. (MeriMartin tontti säilyy, mutta koulua ei vielä rakenneta)
  • Olari  muuttaa  Otaniemeen, Tietotie 6 (kesä -19)
  • Ehkä Pohjois-Tapiola ja Olari yhdistetään


PERUSOPETUS

  • Leppävaara ja Veräjäpelto  yhdistetään (menevät Monikkoon)
  • Lintumetsä kasvaa  yhtenäiskouluksi
  • Perkkaanpuisto  muuttaa  uudisrakennukseen Majurinkatu 8 2023-24, ja muuttuu yhtenäiskouluksi
  • Postipuu saa siirtokelpoinen lisärakennus 2018
  • Kilo /Kilonpuisti - mahdollisesti järjestelyjä
  • Pakankylän  oppilaant  siirretään muihin alueen kouluihin  syksy  2018
  • EYL + Hansakallio  yhdistetään
  • Hösmärinpuisto toiminta loppuu > varhaiskasvatus tilalle.
  • Kirkkojärvi saa  lisätilaa Lagstadisrta
  • Nuuksio lakkaa- oppilaat siirretään Karhusuon kouluun
  • Espoonlahti yhdistetään Koulumäen kouluun
  • Latokaski siirtyy uudisrakennukseen Nauriskaski 10
  • Merisaapas lakkautetaan. Tilat annetaan Laurinlahden koululle
  • Saunalahti - esiopetus vähenee 2018
  • Espoo Intenationa: toinen toimipiste Otaniemeen Lämpmiehenkuja 2
  • Olari muuttaa lukion tiloihin, Opinmäki II
  • Päivänkehrästä Komeetan (lakkaa) tilat annetaan varhaiskasvatukselle
  • Kaitaa  siirtyy Matinkylään ( paikka auki)
  • Kristilliselta koululta saadaan mahdollisesti lisätilaa
  • Aarnivalkea siirtyy Lämpömiehenkatu 2:een
  • Jousenkaari muttaa Rehtorintieltä Riihitontuntie 7:ään Uusikumpuun
  • Pohjois-Tapiola ja Seppo yhdistetään 

POLIITIKOT antoivat kiitosta valmistelulle, mutta ei sitä sellaisena niellä. Päätöksiä ei tulla tekemään tammikuun kokouksessa.  Johtokunnilta halutaan lausunnot. Aarnivalkean ja Jousenkaaren koulujen ratkaisu ei tyydyttänyt. Erityiskoulujen lakkautusta ei vielä nielty- kouluilta tulee siksi paljon kritiikkia nykyisistä integraatiomalleista. Eikä Hösmärinpuiston lakkauttamista.

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2018

Espoon perinneseurasta juttu Länsiväylässä

Espoo on edelleen sekoitus maalaismaisemaa ja urbaania kaupunkia.
 Espoon perinneseuran puheenjohtaja Martti Hellström arvostaa
Bembölen kahvituvan miljöötä. KUVA: Anneli Tuominen-Halomo
PÄIVÄN Länsiväylä-lehdessä on mukava juttu  Espoon perinneseurasta. Jutun on kirjoittanut Anneli Tuominen- Halomo. Paperilehden napakkaa juttua pitempi versio on sähköisessä versiossa otsikolla:

Auta Espoon perinneseuraa ja kerro paikallisesta ruokaperinteestä

Espoon perinneseura tallentaa kotiseutuun liittyvää perinnetietoa ja esittelee sitä kuntalaisille.
Espoon perinneseura tukee omalla toiminnallaan Espoon kaupunginmuseon arvokasta työtä espoolaisen historian tallentajana ja esittelijänä. Vuonna 2000 Espoon perinneyhdistys Aurora ry:nä aloittanut perinneseura on historiansa aikana julkaissut jo 18 kirjaa.

Espoon pitäisi liputtaa Aurora Karamzinille."
Nyt Espoon perinneseurassa on vireillä kirjahanke, jonka tavoitteena on koota tietoa espoolaisesta ruoka- ja keittiöperinteestä. Kyseessä ei ensi sijaisesti ole keittokirja, vaan tietoteos. Tavoitteena on koota tietoa arkeen ja juhliin liittyvästä ruokakulttuurista, esimerkiksi joulusta ja pääsiäisestä.

– Huomasimme, että Espoon ruokaperinnettä ei juurikaan ole kartoitettu, Espoon perinneseuran puheenjohtaja Martti Hellström sanoo.

Lähtökohta on, että Metsä-Espoon, Saaristo-Espoon ja muualta muuttaneiden ruokaperinteet ovat erilaisia. Onko Espoossa ollut ihan omia ruokalajeja? Tietoa kaivataan muun muassa siitä, mistä ruokaa on hankittu, miten ruokaa on valmistettu ja säilytetty, miten selviydyttiin talven yli ja miten esimerkiksi maitoa hankittiin, kun kotona ei ollut lehmiä. Myös uudet, ruokakulttuuriin liittyvät espoolaiset ilmiöt kiinnostavat tekijöitä.

Espoolaiset voivat auttaa kirjan tekijöitä lähettämällä aiheeseen liittyviä kirjallisia ja suullisia perinnetietojaan sekä ruokaohjeita huhtikuun loppuun mennessä sähköpostitse osoitteeseen tarja.rae@gmail.com tai ottamalla yhteyden Tarjaan puhelimitse 040 531 1050.

Eläkkeellä oleva rehtori Martti Hellström itse selvittää, miten Espoosta tuli maailmankuulu sivistys- ja koulukaupunki.

– Aloitteen selvityksen tekemisestä tekivät kouluneuvos Atso Vilkkijärvi ja kuntayhtymän johtaja Sampo Suihko. Jos kaikki menee hyvin, niin tulokset ovat luettavissa tänä vuonna, Hellström lupaa.

Myös Espoon alueella toimivien sairaaloiden historiaa on tutkittu aika vähän, mutta nyt Pirkko Kiviniemi ja Esko Uotila kirjoittavat kirjaa Muuralan sairaalan vaiheista.

– Tiedän, että perinneseuran perustajiin kuuluvalla päätoimittaja Uolevi Itkosella on pöytälaatikossaan Espoon nimistöstä kertovan kirjan käsikirjoitus. Yritämme taivutella hänet julkaisemaan sen, Martti Hellström toteaa.

Yhtenä tavoitteena perinneseuralla on Träskändan kartanon suojelu yhteistyössä Träskändan kartanon ystävät -yhdistyksen kanssa ja saada Aurora Karamzinin syntymäpäivä, 1. elokuuta, liputuspäiväksi Espoossa.

– Valtiollisia liputuspäiviä ei enää lisätä, mutta Auroran syntymäpäivä voisi olla liputuspäivä Espoossa. Aurora Karamzin asui pitkiä aikoja Espoossa ja hän teki merkittävää hyväntekeväisyystyötä, Hellström perustelee.

Perinnetiedon ja historian vaaliminen on Martti Hellströmin mielestä tärkeää, koska Espoo ei aina ole ollut se, miltä se nyt näyttää. On tärkeää, että uudet espoolaiset tiedostavat, millaista kehitys on ollut.

Perinneseura

Yhdistys perustettiin vuonna 2000 ja toimi vuoden 2014 alkuun saakka nimellä Espoon perinneyhdistys Aurora ry.
Nettisivut : http://espoonperinneseura.net ja https://www.facebook.com/EspoonPerinneseura.
Jäseniä on 85, jäsenmaksu on 10 euroa vuodessa.

Maija-Liisa Kaistilan Maan äidit -esitelmän toinen osa "Presidenttien puolisot Alli Paasikivestä Jenni Haukioon" kuullaan 7. helmikuuta 2.2018
Tärkein yleisötapahtuma on SyysMatin Markkinat syyskuussa Espoon tuomiokirkon ympäristössä.
Mukaan toimintaan voi liittyä tapahtumien yhteydessä tai nettisivun kautta.

Hallituksen jäsenet 2018 ovat Martti Hellström (pj.), Kari Forsberg, Kari Koivumäki, Marjatta Kuitunen, Seija Lohikoski, Tarja Rae, Heikki Sorvari, Esko Uotila ja Leena Yrjölä.

Perustajajäseniä mm. Juhani Hämeri, Uolevi Itkonen, Aapo Kirvesniemi, Timo Luoma-Aho, myös Anna-Ester Liimatainen-Lamberg vaikutti pitkään johtokunnassa.

maanantaina, tammikuuta 08, 2018

Unohdettuja pedagogeja: Laurin Zilliacus

JATKAN tässä pienen tauon jälkeen unohdettujen pedagogien sarjaa. Sarjan sankareita ovat olleet Frederick Burk, Adolphe Ferriére, Otto Glöckel, J.J. Jacotot, Colonel Parker, Aliina Soininen, C.W. Washburne ja William Wirt.

NYT on vuorossa suomalainen rehtori, pedagogi kirjailija, insinööri Laurin Zilliacus.

Laurin Zilliacus syntyi vuonna 1895 Jokohamassa Japanissa ja kuoli vuonna 1959 Porvoossa.  Zilliacus valmistui insinööriksi Yhdysvalloissa, kiinnostui koulunpidosta  ja toimi opettajana ensin Englannissa ja sitten Suomessa. Zilliacus palasi Suomeen vuonna 1925, ja otti fysiikan ja kemian pestin Kauniaisten ruotsinkieliseen yhteiskouluun.  Siellä hän toimi kaksi lukuvuotta.

Vuonna 1928 Laurin Zilliacus perusti Helsinkiin Tölö Svenska Samskola -nimisen yhteiskoulun jota alettiin kutsua myös Zilliacuksen kouluksi (Zilleniksi). Zilliacus toimi koulun rehtorina vuodet 1928–1940. Hän otti siellä käyttöön  Englannissa omaksumiaan uusia opetusmenetelmiä.

Zillanissa opiskeltiin oppimiskokonaisuuksia. Viikottain järjestettiin keskustelutilaisuus ajankohtaisista maailmantapahtumista. Perinteiset läksyt tehtiin koulussa – ei kotona. Kotitehtävät tehtiin koulun aukioloaikana, kun opettajat  ja koulujen kirjastot olivat opiskelijoiden käytettävissä.
Laajemmat tutkimustehtävät (viikkotehtävät) kuuluivat koulun oppimisstrategiaan. Oppilailla oli oppikirjojen lisäksi työkirjoja.

Koulussa toimi myös esikoulu jo 30-lu-
vulla.
Koulun keskeisiä pedagogisia periaatteita olivat oppimisen vapaus, itsenäinen ja luova työskentely sekä yhteisöllisyys. Huomiota kiinnitettiin opettajien ja oppilaiden  sekä kodin ja koulun väliseen suhteeseen. Oppilaat osallistuivat koulun  jokapäiväiseen elämään; he saivat valvontatehtäviä, auttoivat kirjastotoiminnassa, koulun paperikaupassa  ja opiskelijoiden aamiaismaksujen keräämisessä. Koulu  oli deweyläinen pienoisyhteiskunta,

Koko koulu-uransa  ajan Zilliacus osallistui aktiivisesti kansainvälisen Uuden kasvatuksen liikkeen New Education Fellowshipin toimintaan.  Hänestä tuli sen hallituksen jäsen vuonna 1930 ja hän toimi liikkeessä vuoteen 1951 saakka. Hän myös kirjoitti useita artikkeleita järjestön The New Era -lehteen.

Talvisodan ajana Zilliacus oli puolustusvoimien  palveluksessa ja vastasi  ulkomaille suunnatusta tiedotuksesta.  Jatkosodan aikana Zilliacus siirtyi rauhanoppositioon ja hän julkaisi Ruotsissa nimimerkillä Erkki Järvinen sotapolitiikkaa arvostelleita teoksia.

Sodan jälkeen Zilliacus siirtyi YK:n palvelukseen koulusuunnittelijaksi ja   pedagogiseksi neuvonantajaksi. Vuodesta 1952 lähtien hän oli mukana kansainvälisessä komiteassa, joka halusi tukea Intian koulutus- ja opettajankoulutuksen kehittämistä.

Zilliacus luopui rehtorin tehtävistä vuonna 1949. Tölö Svenska samskola  jatkoi toimintaansa vuoteen 1975 saakka. 

sunnuntaina, tammikuuta 07, 2018

Vuoden 2018 Luokanopettajapäivä






































Suomen Luokanopettajat (os. Luokanopettajaliitto) jatkaa ylpeänä  1970-luvun perinteitä ja kutsuu opettajat valtakunnallisille luokanoettajapäiville kouluttautumaan.  LOL-18 - "Luokanopettajat lounaassa" - valtakunnallinen koulutuspäivä järjestetään Salossa, Salon lukion tiloissa.
lauantaina 24.3.2018 klo 9 - 15
Jokainen voi koota kattauksesta:  luennoista, toiminnallisista työpajoista ja näyttelyosastoihin tutustumisesta-itseään miellyttävän kokonaisuuden.  Samalla rahalla saa 1 luennon ja 2 pajaa.

Osallistumismaksu: (Huomaa tammikuun EDUCA-messutarjous!)
Lo- Jäsenet: 40€ (31.1. asti), jonka  jälkeen 50€
Ei-jäsenet: 45€ (31.1. asti), jonka jälkeen 60€
Hinta sisältää koulutuksen ja lounaan.

Päivän aikataulu

klo 9.00-9.20 Avaus
-Tervetuliaissanat
-Info
-Alkuohjelmanumero

klo 9.30-10.15 TOIMINTA
klo 10.30-11.15 TOIMINTA
klo 11.30-12.30 Lounas ja näyttelyt
*Lounas klo 11.30 ryhmä a + näyttelyt
*Näyttelyt + Lounas klo 12.00 ryhmä b

klo 12.30 vuoden 2018 luokanopettajan julkistamistilaisuus
klo 13.00-13.45 TOIMINTA
klo 14.00-14.45 TOIMINTA
klo 14.45-15.00 mahdollisuus Comenius-valan vannomiseen ja VESO/KIKY-todistukset

Tarjolla neljä luentoa: 
  • Arviointijuna (Jaana Perkinen)
  • Peppu irti penkistä (Sari Salo)
  • Opinkirjo (Marjo Kenttälä) ja 
  • Arvioinnin problematiikasta selkosuomeksi (Martti Hellström)
21 kiinnostavaa pajaa: 
I aalto
  • Ukulelen soittoa aloittelijoille (Tiina Pietiäinen, luokanopettaja ja musiikinopettaja)
  • Ensiapu (Olli Tammi, ensiavun ja terveystiedon kouluttaja, SPR)
  • Murtolukuja toiminnallisesti (Anu Tuominen, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto)
  • Mightifier (Juha Ollila, luokanopettaja, Customer happiness and sales, Mightifier)
  • Lukemaan oppiminen -Ateljee-malli (Saara Loikkanen)
  • Toiminnallinen kieltenopetus (Jenina Jylhä / Tia Ukkola)
  • Kokeellisia menetelmiä luonnontieteisiin (Opinkirjo / Jasmin Välimäki)
I aalto
  • Opinkirjo  (Marjo Kenttälä)
  • Onko peruskoulu kriisissä? (Martti Hellström)
  • Luonto oppimiskokonaisuutena (Heli Meriläinen)
  • Peppu irti penkistä -paja(Sari Salo)
  • Kotitalous (Anneli Rantamäki)
  • Näppistaituri (Typing Master Finland Oy)
  • Seesaw -Oppilaan digitaalinen portfolio (Sirkku Alin)
  • Kodin ja koulun yhteistyö (Vanhempainliitto)
  • Kielitietoinen opetus: Asiaa ja harjoituksia (Anne Hakanen)
  • Arviointiväline (Qridi)
  • Bingel (SanomaPro)
  • Toiminnallinen pedagogiikka (Kirsi Naukkarinen)
  • Nuori yrittäjyys (Eeva Korhonen)
  • Musiikin mahdollisuudet oppimisessa
(tarkempi sijoittelu aikatauluun varmistuu myöhemmin)

MINULLA on siis ilo vetää yksi luento ja yksi paja.  Näin niitä kuvailen lyhyesti:

Huikeaa saada myös käteen uunituore
Luokanopettajan päiväkirja, jolla on nyt
uusi tekijäryhmä ja uudenlainen rakenne.
"Arvioinnin problematiikasta selkosuomeksi"

Martti Hellström on monelle tuttu Luokanopettajalehden entinen päätoimittaja, KT ja opetusneuvos. Noin 50 minuutin luennossa Martti  esittelee  kaikki opsin arviointiosuuteen liittyvät koulutyötä sekoittavat sotkut selkokielellä  ja tarjoaa niihin riittävän hyviä ja opettajan voimavaroja säästeleviä ratkaisuja, jotka saa luennon lopuksi ampua alas.

"Onko peruskoulu kriisissä? "

Martti Hellström on monelle tuttu Luokanopettajalehden entinen päätoimittaja, KT ja opetusneuvos. Noin 50 minuutin pajassa Martti  kertoo, että on. Kriisi kun on myös mahdollisuus uuteen. Käydään yhdessä keskustellen  läpi koulutyön rankkuuksia mutta myös ihmeitä, joita kouluissa Suomessa ja muualla siitä huolimatta  tehdään joka päivä. Ja lähdetään voimaantunteina pajasta kohti uutta normaalia.

perjantaina, tammikuuta 05, 2018

Koulun uudistus 50 vuotta sitten.10 syvää ajatusta

JOKSEENKIN tasan 50 vuotta sitten ilmestyi peruskoulun  historiasta kiinnostuneille todellinen helmi (ja onneksi on Helmet, joka noutaa helmet Pasilan varastosta):

Kangas, Erkki (toim.). ( 1968). Koulun uudistus. Kannanottoja ja kaavailuja. Helsinki: Otava.

KIRJOITTAJINA oli kouluhallituksen kuusi peruskoulu-uudistuksen vahvaa nimeä:

Erkki Aho, kouluhallituksessa  peruskoulukokeilua johtava ylitarkastaja
Esko Kangas,  suunnittelijana toimiva tp. ylitarkastaja
Veikko Kiuru, tp. kouluneuvos (opettajien jatkokoulutus)
Elias Niskanen,  ylitarkastaja (poikkeavien kasvatus)
Paavo Ruuhijärvi,  kouluneuvos (kansakoulun ohjesääntö mm.)
Reijo Virtanen, tp. kouluneuvos (suunnittelutston päällikkö)

JO kirjan dialogisesta muodosta heittää aaltoja: Kukin kirjoittaa muutaman napakan esseen, jota kaikki muut arvioivat. He rakensivat kirjoittamalla ja kommentoimalla omaa unelmaanssa yhdessä (vrt. myöhempien aikojen sosiokonstruktivistinen yhteinen tiedonrakentaminen).

MUTTA vaikka maailma onmuuttunut ja herrojen iso unelma toteutunut, poimin kirjasta muistiin 10  syvää, yhä hyvää ajatusta.

Ajatus 1

Suurten yhteiskunnallisten reformien kehitysvaiheet
1. Uudistusajatus leimataan epärealistiseksi haihatteluksi, joka yritetään kuitata vähennyksellä.
2. Uudistusliike alkaa saada joukkojen kannatusta,  sitä vastaan ryhdytään käymään sitkeää ja taidokasta sotaa.
3. Uudistus hyväksytään selviönä. – Tekijät

Ajatus 2

"Yleisen koulun tehtävä on  kasvattaa  tulevaisuuden yhteiskunnan kansalaisia... Peruskoulutuksen tehtävä on kouluttaa yksilö yhteiskunnan myönteiseksi aktiiviseksi jäseneksi."
– Reijo Virtanen

Ajatus 3

”Koulu ei ole koskaan juuri pyrkinytkään aikaansa edelle.  Sen suunnittelulle ja toiminnalle on ollut vierasta  tulevaisuuteen ja kehitysnäkymiin kurkottaminen. Se on aina mieluummin kääntänyt katseensa väsyneesti taaksepäin ja korjannut suuntaa vain ylivoimaiseksi muodostuneen paineen ja pakon edessä…Koulun tulisi päästä lähemmäksi sitä elämänsykettä,  joka kuljettaa yhteiskuntaamme eteenpäin.” – Reijo Virtanen

Ajatus 4

" Suomalainen on kapinallinen.  Ellei hän tiedä, miksi  jotain on tehtävä, hän harvoin myöskään tekee – ainakaan kunnollisesti." – Veikko Kiuru

Ajatus 5

" Peruskoulu vaatii opettajilta uudenlaista asennoitumista: luokan ja aineen sijaan on keskeisen huomion kohteena oleva oppilas." – Erkki Aho

Ajatus 6

Jatkokoulutusta on kaikki koulutus, joka ei ole pohjakoulutusta eikä peruskoulutusta. Se on yläkäsite.
Täydennyskoulutus on  lyhytmuotoista koulutusta, jonka  tavoite on lisätä  koulutettavien edellytyksiä perusluonteeltaan entisellään pysyvien tehtävien hoitamiseen.
Edelleenkoulutuksella  koulutettava pyritään siirtämään ainakin osittain uudenlaisiin ja yleensä entistä vaativampiin tehtäviin tai uudelle pätevyystasolle.
Uudelleenkoulutus on  työttömiksi jäävien henkilöiden kouluttamista  kokonaan uusiin tai entisestä huomattavasti  poikkeaviin tehtäviin. – Veikko Kiuru

Ajatus 7

" Ohjauksen perustavoite on auttaa oppilasta toimimaan – ilman kohtuutonta energian kulutusta– lähellä suorituskykynsä ylärajaa ja sopeutumaan kitkattomasti yhteisöönsä. Ohjaukseen ei liity vaatimusta, että annettuja neuvoja olisi noudatettava. Ratkaisujen tekeminen jää ohjattavalle itselleen."– Veikko Kiuru

Ajatus 7

"Koulun kokonaistehtävä on  johdattaa yksilö kouluvuosien halki  lapsuudesta aikuisutteen."
— Paavo Ruuhijärvi

Ajatus 8

" Kodin ja koulun yhteistyö: kaunis teoria ja karu käytäntö. On olemassa koulua harrastavia koteja...
Enemmistö vanhemmista ei jaksa kiinnostua kodin ja koulun yhteistyöhön vapaaehtoisena, eräällä tavalla  aatteellisena työnä. Nykyiset menetelmät: juhlat, kokoukset, vanhempien kerhot jne. ovat passiivisten vanhempien mukaan saamiseksi liian keinotekoisia." – Erkki Aho

Ajatus 9

" Poikkeavien lasten opetus ja kasvatus oli aluksi hyvinkin pitkään eräänlaista filantroopisten aatteiden varassa tapahtuvaa armeliaisuustyötä... Erityisopetusta on järjestetty niille lapsille, jotka normaaliryhmässä opiskellessaan ehkä häiritsisivät tai jarruttaisivat muiden opiskelua. Opetusta vaille ovat jääneet ne, jotka eivät vammansa vuoksi aiheuta muille suurta häiriötä."– Esko Niskanen

Ajatus 9

" Periaatteessahan esimerkiksi kunnan toimesta järjestettävä kyyditysauto voidaan kehittää vaikka liikkuvaksi kielilaboratorioksi tai  kouluradio- ja koulutelevisioluokaksi, jolloin kyyditykseen käytettävä aika ei mene hukkaan." – Reijo Virtanen

Ajatus 10

Suomalaisen koulunuudistuksen filosofia palaa  ihmisoikeuksien julistuksen 26. artiklaan: Jokaisella yksilöllä on oikeus opetukseen. Opetuksen on oltava maksutonta ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta... Koulunuudistus ei enää hyväksy sivistyksen kahtiajakautuneisuutta. Selvänä tavoitteena on hyvä ja yhtenäinen sivistys. – Paavo Ruuhijärvi